Kyllä sitä ryssävihaa ja venäläisten vähättelyä varmasti esiintyi, varsinkin Talvisodan takia. Mutta pointtini olikin, että rintamajoukot kyllä tiesivät venäläisten taidot ja kovuuden. Joukoissa ei juurikaan kuunneltu niin venäläisten kuin omaakaan propagandaa. Talvisodassa venäläisiä vietiin kuin litran mittaa, mutta minä puhuinkin Jatkosodan alusta ja lopusta, en verrannut vuoden 39 venäläisiä vuoden 44 joukkoihin. Jatkosodassa venäläiset olivat jo alusta lähtien paremmalla tasolla kuin Talvisodassa.
Pääosa armeijoista pakkaa sodan kuluessa kehittymään. Niin tapahtui venäläisillekin sekä Talvisodassa että Jatkosodassa. Venäläisten joukkojen vahvuutena on aina ollut mm taitava maastotuttaminen ja linnoittaminen, sekä sitkeys puolustustaistelussa. En ymmärrä kyllä mistä vedät näitä "suomalaisten on vaikea myöntää että venäläiset tekivät yhtään mitään paremmin" -väitteitä. Ainakin sotakouluissa meillä tutkitaan ja opetetaan sekä venäläisten taitavuutta että omia virheitä. Kuten sanoin, venäläiset olivat taitavampia salaamisessa ja harhauttamisessa ja osasivat painopisteen luomisen ja voiman massoittamisen viimeisen päälle. Mutta tosiasia on myös kesällä 44, että jos pantiin saman suuruinen suomalainen ja venäläinen joukko vastakkain, venäläinen hävisi. Edes kolminkertainen ylivoima ei aina taannut venäläisille voittoa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Ilomatsin mottitaistelut.
Kuten sanoin, Valkeasaaren läpimurto johtui Päämajan virheistä. Rintamajoukot tiesivät mitä oli tulossa, mutta kaukana rintamasta olevassa Päämajassa oli irtauduttu todellisuudesta. Sotilaita ja hevosia oli lähetetty kansanhuollon paineiden takia sadonkorjuutöihin, linnoittamista ja koulutusta oli laiminlyöty, tehokkaita saksalaisia lähitorjuntapanssarintorjunta-aseita ei oltu jaettu joukoille jne. Ja tästä kaikesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja joissa Suomen sodanjohdon virheitä on nostettu hyvin esille. En sitä ylimielisyyttä venäläisiä kohtaan ole juurikaan löytänyt sotahistorian kirjoista, veteraanien joukosta tai aktiivisotilaidenkaan joukosta.
"Ja jos suomalaiset kerta pesivät jalkaväentaistelussa venäläiset kerta toisensa jälkeen kesän -44 torjuntataisteluissa niin miksi pääasema sekä VT-linja murtuivat ja läpimurtohyökkäys saatiin pysäytetyksi vasta VKT-linjalle?" Kannattaisi vähän miettiä sitä neuvostojoukkojen läpimurtotaktiikkaa. Esim Valkeasaaressa oli massiivisen tulivalmistelun jälkeen varsin vähän toimintakykyistä suomalaista jalkaväkeä. Venäläiset jylläsivät ylivoimaisella materiaalillaan ja massalla. Venäläinen tykistö oli hyvä massoittamaan jos sai viikkokausia valmisteluaikaa, mutta ei se taidossa ollut lähelläkään suomalaista tykistöä kuten myöhemmin kesällä todistettiin Tali-Ihantalassa. Siksi läpimurto tapahtui, ja kuten saksalaiset olivat varoittaneet, neuvostojoukkojen läpimurtoa oli mahdotonta pysäyttää etulinjassa. Mutta esim Siiranmäessä, Kuuterselässä, Tali-Ihantalassa ja Ilomantsissa venäläisten jalkaväki kärsi merkittäviä tappioita ja se joko pysäytettiin tai lyötiin. Saksalaisten oppien mukaan neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen pysäyttäminen vaati yleensä noin 100 kilometrin viivystys- ja kulutustaistelun ja puolustukseen soveltuvan vesistölinjan. Ja juuri näinhän Kannaksella tapahtui. Venäläisiä viivytettiin ja neuvostojoukoilla meni huomattavasti enemmän aikaa saavuttaa Viipurin tasa kuin suomalaisilla meni vastakkaiseen suuntaan 1941. Eli se siitä kuuluisasta "Kannaksen halkijuoksusta".
Venäläiset olivat hyviä monissa asioissa, ja heillä oli ihan laadukkaitakin joukkoja etenkin kaartin läpimurtojoukoissa. Mutta eivät venäläiset joukot pääsääntöisesti olleet suomalaisten tasolla taistelutaidoissa saati sitten yksittäistaistelijoiden taidoissa. Tämä johtui osin juuri venäläisten suuurista tappioista jolloin rintamalle heitettiin huonosti koulutettuja täydennysmiehiä etenkin jalkaväkeen tykinruoaksi.
