Venäjän erikoisjoukot

Läntistenkin erikoisjoukkosotilaiden muistelmissakin noita tekstiiliasioita käsitellään aina silloin tällöin.

Suomessa aika monella reserviläisellä näyttää olevan se käsitys, että alusvaatetuksella ei ole niin väliä.

Kertausharjoituksissa sitten törmää siihen, että 300 euron maihareihin laitetaan jalat joissa on 0,30 euron sukat. Parin päivän rymyämisen jälkeen jaloista lähtee sellainen aromi, että muilla teltassaolijoiltakin alkaa valua vedet silmistä. Jalatkin on sitten aivan kauhean näköiset ja irvistyskin kertoo, että aivan kaikki ei ole sillä osastolla kunnossa.

Tiedän, että aika monella on sellainen asenne, että alusvaatetuksena on aina t-paita, "tavalliset sukat" ja lyhyet tai pitkät kalsarit. Alusvaatteisiin ei olla valmiita laittamaan sentinkään vertaa rahaa vaikka kysymys olisi omasta mukavuudesta ja työtehosta.

Nykyaikaiset aluskerrastot, sukat yms. ovat ihan omaa luokkaansa ja niillä on todellinen merkitys varsinkin tilanteessa jossa vaatteita ei vaihdeta joka päivää ja peseytyminenkin tapahtuu useamman päivän välein. Hintakin on sitten omaa luokkaansa. Erikoisjoukkosotilaiden varusteet voivat helposti maksaa kymmeniä tuhansia per nuppi. 300 euron alusvaatteet on sieltä edukkaammasta päästä, kun miehiä varustetaan parhaalla tavaralla mitä kaupasta löytyy.
Erittäin hyvä viesti :solthum:
Sportti aluskerrastot ovat todellakin hyvä alku, mutta aktiivi reserviläisenä itse miettisin myös muita sotilastoiminnassa tarvittavia ominaisuuksia joista tärkeimpinä palokestävyys ja NIR ominaisuudet sekä maastoutuva väri. Näitä saa sporttivarustevalmistajien "viranomaislinjoista" josta mainuttakoon mm. Arc'teryx LEAF, Under Armor Tactical ja Salomon Forces.
 
Viimeksi muokattu:
Erittäin hyvä viesti :solthum:
Sportti aluskerrastot ovat todellakin hyvä alku, mutta aktiivi reserviläisenä itse miettisin myös muita sotilastoiminnassa tarvittavia ominaisuuksia joista tärkeimpinä palokestävyys ja NIR ominaisuudet sekä maastoutuva väri. Näitä saa sportti varusteiden "viranomaisllinjoista" josta mainuttakoon mm. Arc'teryx LEAF, Under Armor Tactical ja Salomon Forces.

Ja lisänä ainakin Arc'teryx ja Salomon ovat Suomalaisen Amer-Yrityksen omistuksessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amer_Sports
 
Viimeksi muokattu:
Läntistenkin erikoisjoukkosotilaiden muistelmissakin noita tekstiiliasioita käsitellään aina silloin tällöin.

Suomessa aika monella reserviläisellä näyttää olevan se käsitys, että alusvaatetuksella ei ole niin väliä.

Kertausharjoituksissa sitten törmää siihen, että 300 euron maihareihin laitetaan jalat joissa on 0,30 euron sukat. Parin päivän rymyämisen jälkeen jaloista lähtee sellainen aromi, että muilla teltassaolijoiltakin alkaa valua vedet silmistä. Jalatkin on sitten aivan kauhean näköiset ja irvistyskin kertoo, että aivan kaikki ei ole sillä osastolla kunnossa.

Tiedän, että aika monella on sellainen asenne, että alusvaatetuksena on aina t-paita, "tavalliset sukat" ja lyhyet tai pitkät kalsarit. Alusvaatteisiin ei olla valmiita laittamaan sentinkään vertaa rahaa vaikka kysymys olisi omasta mukavuudesta ja työtehosta.

Nykyaikaiset aluskerrastot, sukat yms. ovat ihan omaa luokkaansa ja niillä on todellinen merkitys varsinkin tilanteessa jossa vaatteita ei vaihdeta joka päivää ja peseytyminenkin tapahtuu useamman päivän välein. Hintakin on sitten omaa luokkaansa. Erikoisjoukkosotilaiden varusteet voivat helposti maksaa kymmeniä tuhansia per nuppi. 300 euron alusvaatteet on sieltä edukkaammasta päästä, kun miehiä varustetaan parhaalla tavaralla mitä kaupasta löytyy.
Itse oon ainakin niin mukavuudenhaluinen, että sukat ja alusvaatteet on melkein paremmat kuin päällä. Puuvillasukat on varattu nykyään vain pyhäkäyttöön :D
 
Erittäin hyvä viesti :solthum:
Sportti aluskerrastot ovat todellakin hyvä alku, mutta aktiivi reserviläisenä itse miettisin myös muita sotilastoiminnassa tarvittavia ominaisuuksia joista tärkeimpinä palokestävyys ja NIR ominaisuudet sekä maastoutuva väri. Näitä saa sporttivarustevalmistajien "viranomaislinjoista" josta mainuttakoon mm. Arc'teryx LEAF, Under Armor Tactical ja Salomon Forces.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että VILLA on täysin ylivertainen materiaali.

Hyvän lämmöneristävyytensä lisäksi se ei syty helposti, mutta tärkein ominaisuus kuitenkin on sen likaa hylkivä luonne: villaisen vaatekappaleen kun tuulettaa, niin ei haise! Pari viikkoa rintamalla jossain teknisessä vaatekappaleessa (johon ei lisätty antibakteerisia aineita kuten hopeaa), niin kuolemaahan siinä tekee ilman vihollistakin. Se myös säilyttää muotonsa kosteana ja sitä kautta myös osittain lämmöneristävyytensäkin. Toisin kuin ehkä yleensä ajatellaan, villa sopii hyvin myös kesäkäyttöön, koska sitä osataan nykyään tehdä ohuempina kerroksina kuin aiemmin. Intissä pidin pelkkiä villasukkia maihareissa kesät talvet! NIR ominaisuuksista en tiedä, mutta luonnonmateriaalina luulisin sen heijastelevan infravaloa suhteellisen samoilla taajuuksilla kuin ympäröivä luontokin. Tarkentakaa jos tiedätte paremmin. Joka tapauksessa alusvaatteistahan kyse.

Huonoja puolia:
-Ei siirrä kosteutta yhtä hyvin kuin useimmat tekniset (hyvin kuitenkin)
-Joillekin sietämätön iholla ja mahdollisesti allergisoivakin
-Kosteana raskaampi kuin usemmat tekniset
-Kestävyys, minkä vuoksi siihen usein sekoitetaan hieman jotain kestävämpää materiaalia (joka tosin heikentää sen muita ominaisuuksia)
-Edullisuus suhteessa juurikin niihin militaari antibakteerisiin teknisiin tekstiileihin

Kotoa löytyy merinovillaiset alusvatteet sukista buffiin, jotka lähtevät päälle tositilanteessa varmasti. Hygienian tärkeyttä ei edes sotatilanteessa kannata aliarvioida kun samoissa kamoissa liikutaan mahdollisesti useamman kuukauden ajan erilaisissa olosuhteissa.

Serkkuni kertoi tarinaa jostain pohjoisnapaa valloittavasta retkikunnasta joka päätti pitää x ajan jälkeen hätäkokouksen kesken matkan. Retkueen itä-eurooppalaisen vahvistuksen halvempi tekninen kerrasto haisi niin pahalle, että asialle oli tehtävä jotakin. No, päättivät polttaa vaatteet ja keräsivät talkoo voimin muiden retkueen jäseniltä sankarille villaiset päälle jotta matka saattoi jatkua.
 
Reserviläisten tekstiilit voidaan varmaan puida omassa ketjussaan?

Venäläisten erikoisjoukkojen osalta varmaan voidaan todeta, että tekstiilienkin osalta yksittäisen taistelijan varustuksen optimoiminen jatkuu.
 
Olen kyllä ihan vakuuttunut että Suomen erikoisjoukkoihin tai niihin rinnastettaviin koulutusta saavat varusmiehet päihittävät Venäjän vastaavat, samoin ammattilaisissa.

Vaikea sanoa...

Näistä venäjän erikoisjoukoista... Tiedä sitten, on niin vaikea sanoa koska kukaan meistä ei oikeasti tiedä. Ja nekin ammattimiehet foorumin jäsenistä jotka tietävät jotain, eivät välttämättä kerro.

Ja koska hyvin vähän loppuviimein tiedämme muutamaa foorumin ammattisotilasta lukuunottamatta, niin tämä posti perustuu lähes yksinomaan omiin oletuksiini asiasta.

Vaikea on sanoa tosiaan kuten @Raveni sanoi. Se nyt tiedetään ainakin että massaa ja kirjoa itärajan tuollapuolen on, ja koulutus sekä osaaminen on vaihtelevaa. Spetsnazit eivät ehkä sitten olekkaan niin "kovia" kun on oletettu. Osittain on nähty heikäläisten mainosvideoiden läpi, toisaalta ei tiedetä onko kyseessä propaganda vai tahallinen meikäläisten harhaanjohtamisoperaatio heidän osaltaan tai "kotirintamalle" suunnattu propaganda. Lisäksi olisin myös melko varma että ainakin osittain historian saatossa vuosikymmenien aikana heikäläisten "erikoisjoukkojen" merkitystä on ymmärretty väärin täällä lännessä, koska venäjässä on kyse monessa suhteessa hyvin erilaisesta maasta kun länsimaasta eikä kaikki ole välttämättä sitä miltä näyttää, eikä kaikille heidän joukoille välttämättä löydy edes selkeää vertailukohtaa ja vastinparia lännestä.

Suhtautuisin kaikkiin heidän "erikositoimintaosastoihin ja erikoisjoukkoihin" sekä varauksella, että tietyllä kunnioituksella. Juuri siitä syystä, että me emme loppuviimein sitten kuitenkaan tiedä ihan kaikkea heidän eri joukoistaan ja niiden suorituskyvyistä. Sellaisen johtopätöksen nyt varmaan voi tehdä, että osaamista heillä pitäisi olla, koska heillä on myös kokemusta. Maahan on ollut käytännössä eriasteisessa sotatilassa muutamia taukoja lukuunottamatta vuodesta -79 lähtien, eli kokemusta on kertynyt Afghanistanista, tsetseniasta, kaukasuksen "poliisioperaatioista", Georgiasta, Itä-Ukrainasta sekä Syyriasta ja voisi siis olettaa että kokemusta siellä on hyödynnetty. Jos meilläkin Afghanistanin missio on tuonut paljon uutta meidän koulutukseen ja osaamiseen, niin eiköhän silloin heikäläisten 40 vuotta ole tuonut myös utta heidän osaamiseen? Toinen mitä voisi olettaa, on se että kyllä ulkomaille tai linjojen taakse lähetettävillä tiedustelu- ja sabotaasiosastoilla on oltava ainakin jonkinlainen vakavastiotettava koulutus. Ei olisi minkäänlaista järkeä, laittaa kokematonta ja osaamatonta porukkaa tällaisiin hommiin, joissa heistä olisi todennäköisemmin enemmän haittaa kun hyötyä.

Jos heikäläisiä erikoisjoukkoja pitäisi laittaa rinnan meikäläisten joukkotuotettujen spol-, maak- ja ammattilaisjoukkojen kanssa niin oma stetson-harrison analyysini olisi seuraava.

Meillä on varmasti osaavia ja hyviä ammattilaisosastoja jotka eivät varmasti häpeä vertailussa tippaakaan yhtään minkään maan erikoisjoukoille mieskohtaisessa osaamisessa ja kunnossa. Tämä on helppo johtopätös.

Valitettavasti uskon (en siis tiedä) että heikäläiset erikoisjoukot ja erikoistoimintaosastot jotka lähetettäisiin sabotaasi- ja iskuosastotehtäviin meidän keskellemme ovat paremmin koulutettuja kun meikäläisten spol-osastot, todennäköisesti mieskohtaisessa kunnossa, osaamisessa ja aseistuksessa. Valitettavasti uskon näin ihan heinäntekojärjen pohjalta, koska edelleenkään en usko että liki 40 vuotta aktiivisesti sotaakäynyt maa lähettää linojen taakse mitään idiootteja ja toheloita pyörimään, jotka eivät ole vaativien tehtäviensä tasalla. Tästä ei nyt pidä repiä pelihousujaan eikä vetää palkokasvia hengityselimeen koska en missään tapauksessa tarkoita sitä että meidän jotu spol-osastot olisivat huonosti koulutettuja tai osaamattomia. En todellakaan ajattele näin. Pidän realistina kuitenkin mielessä sen että kyseessä ovat kuitenkin varusmiesarmeijan 9kk koulutuksen saaneet miehet, joista harva etenkään enään reservissä pitävät yllä taitojaan. Kyseessä eivät myöskään ole erikoisjoukot, vaikka erikoisjoukkojen toimintaan spolleja koulutetaan. Spollien suurimpina vahvuuksina pidän yleisesti hyvää jv-koulutusta, motivaatiota ja ennenkaikkea hyvin suunniteltuja käyttöperiaatteita, toiminnan yleistä hyvää suunnittelua sekä organisointia, ja oman osamisen ja kyvyn rajojen tuntemista, joilla joukosta saadaan puristettua oikeassa käytössä oikea teho irti. Myös yksittäisillä spol-koulutuksen saaneilla tuntuu yleensä olevan hyvin realistisen oloinen käsitys omasta osaamisestaan ja sen rajoista, sen heikkouksista ja vahvuuksista. Tämä on hyvä asia. Nämä ovat ehdottomasti niitä vahvuuksia joita spolleilla on, sikäli mitä itse spolleista tiedän.

Maakuntakomppanioihin noin yleisesti pätee omassa ajatuksessani täysin sama kun spolleihin, mutta karkeammassa muodossa. Sanottakoon näin että joskus kuulee kuinka maakuntakomppanioiden miehet mielellään puhuvat vähättelevään tai väheksyvään sävyyn vaikka juuri "spetsnazeista" ja kuinka niitä reppanoita tuolla pitkin metsiä sotatilanteessa vahdattaisiin, jahdattaisiin ja läjäpäin pitkin maita ja metsiä tapettaisiin. Kun "eivät ne niin kovia ole kun väitetään ja koulutuskin on huonoa". En silti kuitenkaan haluaisi nähdä sitä tilannetta, kun vaikka kaksi maakuntakomppanian ryhmää, ehkä joukkue, laitetaan pimeässä metsässä jahtaamaan tänne desantin tehnyttä puoliryhmän- tai ryhmän kokoista erikoistoimintaosastoa, jotka on koulutettu ja varustettu heikäläisittäin katsottuna tehtävän vaatimalla tavalla.

Olen aivan varma siitä, että jos meikäläisiä tuoreita jotu-spolleja tai maakuntakomppanioiden reserviläisiä lyödään vastaan naapurin "erikoisjoukkoja tai erikoistoimintajoukkoja" tms, niin kova on vastus ja pahimmillaan monta suomalaista menee multiin yhteenoton seurauksena. Ja jos sanotaan meikäläisittäin että joukko on "koulutettu erikoisjoukkojen vastaiseen toimintaan" niin se ei vielä tarkoita että joukko olisi erikoisjoukkojen veroinen... Ja jos oma sotilaskoulutus on vm-palvelus 15-20 vuoden takaa ja reservissäoloaikana harjoittelu koostuu 2-4kpl viikonloppuharjoituksia niin en nyt vielä siltä pohjalta lähtisi henkseleitä paukuttelemaan ja uhoamaan vastapuolen erikoisjoukkojen lahtaamisella sotatilanteessa, vaikka hivenen vaatimaton koulutus sillä vastapuolen erikoisjoukkokoulutetulla miehellä olisikin. Varsinkaan jos en edes itse tietäisi vihollisesta yhtään mitään... Itse lähden ainakin siitä oletuksesta, että viimeiset liki 40 vuotta erikoisjoukkojen käyttöä sotaolosuhteissa harjoitellut sotilaallinen suurvaltavastustaja osaa nyt ainakin kouluttaa sen tasoisia erikoisjoukkoja että ne vastaavat meidän jotu-spolleja osaamisellaan ja ainakin nyt maakuntajoukkoja... Todennäköisesti parempiakin. :rolleyes:

Summa summarum. Tiedämme jotain, emme kaikkea ja monessa tapauksessa liian vähän. Jalat tukevasti maahan. Realistinen arvio omasta osaamisesta ja kompetensseista ja samalla tavalla vastapuolesta. Ja se tärkein mitä me jo osaamme ja minkä tiedostamme, oman toiminnan suunnittelu annettujen joukkojen, sen koulutuksen ja varustuksen puitteissa että käytössä olevista joukoistamme saadaan paras teho puristettua irti jos erikoisjoukkoja vastaan joudutaan toimimaan.
 
Minun probleema on ollut AINA JA AINA se, että ihoni ei hyväksy mitään muuta kuin puuvillan aluvaatteena. Pystyn pitämään urheilukerrastoa muutaman tunnin ja sitten on vaihdettava cottoniin. Atooppinen iho on erityisesti talvella ihan / c stä. Olen myös taipuvainen voimalliseen lämmöntuottoon ikäänkuin sisuksissani olisi kamiina tms.

Ihan kaikki villatuotteita en ole vasten ihoa kokeillut, mutta aika monia kuitenkin. Joskus oli joku iholle mukava ruotsalaisvillakerrasto, mutta se piru hiutui käytössä vähän turhan äkkiä hintaansa nähden.

En tykkää -ihan tiiviistä- vaatteiden- ulkokerroksesta erityisesti liikunnassa, minusta koko vaatesarjan pitää hengitellä ja goret ym. on tullut kokeiltua ja en tykkää. Sateella vedän sadevaatteet mallia modattu omaan käyttöön.
 
vastarannankiiski:

jos mikä tahansa suurikin sotavaltio lähettäisi Suomeen ehdottoman erikoisjoukkojensa valiokaartin niin se ei olisi lkm missään tapauksessa suuri joukko. Juttu ja homman kluu olisi tuossa vaiheessa tunnistaa joukko ja saada sitä vastaan toimiva paketti.

Kun lkm rajattu joukko on tehtävässä, niin sillä on varmasti myös rajatut tavoitteet, kohde olisi meidän kannalta kenties elintärkeä tai ainakin hyvin tärkeä. Vastakkain ei häärisi mitään kokoluokkaa pataljoonakaupalla väkeä vaan mittaluokka olisi selvästi pienempi.

Kaikki kunnia varusmies-reserviläisspolleille, mutta tuollaiseen tilanteeseen löytyy tasan varmasti väkeä, joka ei ole varusmies-ressupohjalla.
 
vastarannankiiski:

jos mikä tahansa suurikin sotavaltio lähettäisi Suomeen ehdottoman erikoisjoukkojensa valiokaartin niin se ei olisi lkm missään tapauksessa suuri joukko. Juttu ja homman kluu olisi tuossa vaiheessa tunnistaa joukko ja saada sitä vastaan toimiva paketti.

Kun lkm rajattu joukko on tehtävässä, niin sillä on varmasti myös rajatut tavoitteet, kohde olisi meidän kannalta kenties elintärkeä tai ainakin hyvin tärkeä. Vastakkain ei häärisi mitään kokoluokkaa pataljoonakaupalla väkeä vaan mittaluokka olisi selvästi pienempi.

Kaikki kunnia varusmies-reserviläisspolleille, mutta tuollaiseen tilanteeseen löytyy tasan varmasti väkeä, joka ei ole varusmies-ressupohjalla.

Asia on juuri kuten sanot ja samaa yritin tuoda esille tuossa omassa postissani. Ja kovaa vastaan on täältäkin laittaa vähintään yhtä kovaa.

Itseäni vain suoraansanottuna välillä kauhistuttaa suomalaisessa reserviläisskenessä esiintyvä hieman ylimielinen asenne, joka ilmenee muiden ja etenkin itänaapurin kaikenlaisten joukkojen systemaattisena vähättelynä ja usein oman osaamisen ja suorituskyvyn yliarvioimisena, vaikka todellisuus on se, että me tiedämme oikeasti hyvin vähän tai emme lainkaan heidän erikoisjoukkojen kokoonpanoista, osaamisesta nyt tai tulevaisuudessa. Tämä ei ole viisasta ja se voi pahimmillaan maksaa verta. Eikä se näin reserviläisnäkökulmasta katsottuna edistä kenenkään meistä suoristuskykyjen nostoa jos realiteetit ovat hukassa. Enemmän kannattaa jokaisen reservisoturin keskittyä oman suorituskykynsä ja osaamisensa kasvattamiseen, kun vastapuolen joukkojen vähättelyyn. Etenkään jos/kun emme niistä sitten loppuviimein kovinkaan paljoa tiedä.
 
Ehkä se on sitä halpaa ja helppoa moraalinnostatusta. Joidenkin keskuudessa kiinnostuneita voi olla aika vaikea pitää, ellet pysty jotenkin "takaamaan" ettet kuole yksiselitteisesti paremmin koulutettuun vastustajaan.
 
Nuitten venäläisten erikoisjoukkojen käsikähmävideoissa on joskus ihan hyvää shittiä. Niitä kannattaa katsoa ihan perspektiivin vuoksi.

Jos on treenannut joskus jotain käsikähmää niin _videoiden_ perusteella tietää että kyllä niitten kanssa pärjää jos täytyy.

Itteä on koitettu ryöstää vuosien saatossa kolmella mantereella. Venäjällä kokeilija oli Uzbekki. Kaikista tilanteista tuli selvittyä näyttämällä kaapin paikka heti ilman liikaa väkivaltaa. Muuten on vaara tilanteen eskaloitumisesta putkaan päätymiseen saakka.

Edit: Jos totta puhutaan niin pari kertaa tuli mieleen vetää yrittäjiä kunnolla turpaan mutta todellisuuden pläjäys iski päin naamaa ja tuli järkevästi vetäydyttyä...
 
Viimeksi muokattu:
Itse näen Suomen ongelman siinä, että täällä on todella pätevää porukkaa mutta sitä koulutetaan todella vähän. Kaikessa myös pihistelllään kuten kovapanos-ammunnoissa. Erikoisjoukoissa homma on toki toisin ja vehkeet vimosen päälle yleensä maasta riippumatta ja harjoitella saa todennäköisesti vähintäänkin riittävästi. Meillä ei kuitenkaan riitä niitä omia vastatoimintajoukkoja joka paikkaan jolloin todennäköinen yhtälö on se, että siellä on ressu partio vs. naapurin speznats partio. Siinä sitten katsotaan kuka on kuka. Naapuri myös käyttää "erikoisjoukkojaan" vähän toisin kuin mitä mm. USA Navy SEALssia tai UK SASia. Naapurissa noita tuntuu aika usein käytettävän tavanomaisissa tehtävissä eli ovat vain paremmin koulutettuja sotilaita. Toki naapuristakin varmaan löytyy ihan speciaali joukon speciaaleja jotka sitten tekevät niitä oikeita erikoisjoukkojen tehtäviä.
 
Ehkä se on sitä halpaa ja helppoa moraalinnostatusta. Joidenkin keskuudessa kiinnostuneita voi olla aika vaikea pitää, ellet pysty jotenkin "takaamaan" ettet kuole yksiselitteisesti paremmin koulutettuun vastustajaan.

Njaa. Tosiasia on kuitenkin se, että oletpa miten treenattu ja lahjakas jätkä tahansa, niin sodan kova tosiolemus voi niitata sinut sankarillisen taistelun ensi minuutillakin. Sattuma, tsäkä, yllätys, paska tuuri tai vain joutuminen ylivoimaisten tilanteiden eteen.

Tulee mieleen sekin tapaus, kun amerikkalainen eliittiryhmä polki vuorelle Afganistanin operaation alkumetreillä silloin vuosia sitten. Oma vahingonlaukaus upotti tst-pelastajan veks, ryhmän varaj. hukkui seuraavana päivänä ja lopun viimein yksi AK-sarja niittasi tiimin vetäjän keskellä sysipimeää vuorta. Sota on.
 
Onko Venäjän Rangereita vastaavalla Speznaz-porukalla käyttöä Suomessa?

Eli löytyykö täältä aseistettavaksi joukoksi aboriginaaleja?
 
Njaa. Tosiasia on kuitenkin se, että oletpa miten treenattu ja lahjakas jätkä tahansa, niin sodan kova tosiolemus voi niitata sinut sankarillisen taistelun ensi minuutillakin. Sattuma, tsäkä, yllätys, paska tuuri tai vain joutuminen ylivoimaisten tilanteiden eteen.

Tulee mieleen sekin tapaus, kun amerikkalainen eliittiryhmä polki vuorelle Afganistanin operaation alkumetreillä silloin vuosia sitten. Oma vahingonlaukaus upotti tst-pelastajan veks, ryhmän varaj. hukkui seuraavana päivänä ja lopun viimein yksi AK-sarja niittasi tiimin vetäjän keskellä sysipimeää vuorta. Sota on.

Suosittelen vahvasti Mark Bowdenin Isku Mogadishuun kirjaa.

Eliitti ja erikoisjoukkojen operaatioista on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, mutta Bowdenin kirja kuvaa yksiköitä jotka joutuvat rauhan ajan armeijasta taisteluun vihollista vastaan. Vihollista jota he eivät edes pidä kauhean vaarallisena.

Käsittelee erinomaisesti sodan kitkaa ja ihmisten reaktioita taistelussa. Kirjasta löytyy paljon sellaista tavaraa mitä eversti Erehtymätön tai sotilasmestari Mad Dog jättää pois omista muistelmistaan.

Ja tosiaankin kannattaa lukea se kirja. Elokuva on vain kalpea varjo alkuperäisestä kirjasta!
 
Suosittelen vahvasti Mark Bowdenin Isku Mogadishuun kirjaa.

Eliitti ja erikoisjoukkojen operaatioista on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, mutta Bowdenin kirja kuvaa yksiköitä jotka joutuvat rauhan ajan armeijasta taisteluun vihollista vastaan. Vihollista jota he eivät edes pidä kauhean vaarallisena.

Käsittelee erinomaisesti sodan kitkaa ja ihmisten reaktioita taistelussa. Kirjasta löytyy paljon sellaista tavaraa mitä eversti Erehtymätön tai sotilasmestari Mad Dog jättää pois omista muistelmistaan.

Ja tosiaankin kannattaa lukea se kirja. Elokuva on vain kalpea varjo alkuperäisestä kirjasta!

Komppaan. Kirjana ehdottomasti, elokuva on liian siloiteltu ja typistetty.
 
Valitettavasti uskon (en siis tiedä) että heikäläiset erikoisjoukot ja erikoistoimintaosastot jotka lähetettäisiin sabotaasi- ja iskuosastotehtäviin meidän keskellemme ovat paremmin koulutettuja kun meikäläisten spol-osastot, todennäköisesti mieskohtaisessa kunnossa, osaamisessa ja aseistuksessa. Valitettavasti uskon näin ihan heinäntekojärjen pohjalta, koska edelleenkään en usko että liki 40 vuotta aktiivisesti sotaakäynyt maa lähettää linojen taakse mitään idiootteja ja toheloita pyörimään, jotka eivät ole vaativien tehtäviensä tasalla. Tästä ei nyt pidä repiä pelihousujaan eikä vetää palkokasvia hengityselimeen koska en missään tapauksessa tarkoita sitä että meidän jotu spol-osastot olisivat huonosti koulutettuja tai osaamattomia. En todellakaan ajattele näin. Pidän realistina kuitenkin mielessä sen että kyseessä ovat kuitenkin varusmiesarmeijan 9kk koulutuksen saaneet miehet, joista harva etenkään enään reservissä pitävät yllä taitojaan.
.


Tästä tuli mieleen, että mikä merkitys on kokemuksella.
Kuinka meidän koulutetut joukot oikeasti reagoi tosi tilanteessa, kun vihollinen ampuuki takas. Naapurin yksittäisillä joukoilla voi olla monestakin tosi paikasta kokemusta. Näillä erikoisjoukoilla varsinkin.

Täällä foorumilla joku mainitsikin että erillaiset tsetseeni pumput veti hyvin georgiassa. Georgian joukot oli koulutettu hyvin, mutta puuttuiko kokemus?
Tsetseenit oli varmaan syntyny ak kädes, ja tottunu sotaan.

Itse väittäisin että iso merkitys.
Omalta kohdalta en olisi ollenkaa varma tulisiko paskat housuun jos oikeasti pahaan paikkaan kylmiltään joutuisi.
 
Ehkä se on sitä halpaa ja helppoa moraalinnostatusta. Joidenkin keskuudessa kiinnostuneita voi olla aika vaikea pitää, ellet pysty jotenkin "takaamaan" ettet kuole yksiselitteisesti paremmin koulutettuun vastustajaan.

No sanoppas muuta.

Esimerkiksi maakuntakomppanioilla, käytännössä ainoa taktiikka pärjätä vastapuolen erikoisjoukkoja vastaan, oli sitten kyseessä Seal team 6 tai Speznatsin erikoistoimintaosasto, on käydä haasteeseen käsiksi helvetinmoisella ylivoimalla. Koordinoidusti kanavoida liikettä, saartaa, sumputtaa, ja ajaa takaa kun saaliseläintä.

Kovin heroistista tai yleväähän tämä ei ole, eikä suomalaiselle raavaalle ja kaikenosaavalle reserviläiselle niin kunniakasta toimintaa. Niin että homma olisi käytännössä toisinto Lone survivor elokuvasta, jossa vaan suomalaiset reserviläiset ja maakuntakomppanian uroot olisivat Talebanien roolissa. Moni öyhöttäjä saisi tästä vertauksesta ja esimerkistä varmasti närästystä, verensyöksyilyä ja latvaräjähdyksiä. :D

Ja näinhän homman pitää mennäkkin. Ei se nyt kovin reilulta kuulosta, eikä sankarilliselta jahdata kokonaisella reservikomppanialla vaikka neljän miehen partiota ja ottaa siinä sivussa vielä pahimmillaan kosolti omia tappioita paremmin koulutetulta ja varustetulta vastustajalta. Mutta ei sodankäynnin ja manööverien ole ei tarkoituskaan olla reiluja ja tasaväkisiä, vaan tehokkaita ja tuloksellisia. KV-sopparien puitteissa tietysti.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä ei kuitenkaan riitä niitä omia vastatoimintajoukkoja joka paikkaan jolloin todennäköinen yhtälö on se, että siellä on ressu partio vs. naapurin speznats partio. Siinä sitten katsotaan kuka on kuka.

No otetaan partio vs ryhmä esimerkki.

Toisella puolella nuoria tai nuorehkoja naapurin sopimussotilaita desanttihommissa. Ehkä aikaisemmalla sotakokemuksella ainakin osalla partion jäsenistä, ryhmäradioilla, pimeännäkölaitteilla/tähtäimillä ja aseoptiikalla sekä tietysti vaimennetuilla aseilla ryyditettynä.

Meidän puolella 35+ ikäisiä maakuntakomppanian miehiä ryhmä, vaikka 15 vuoden takaisella 6kk varusmieskoulutuksella ja tusinalla VEH kertauspäiviä ryyditettynä. Varustuksena käsiradio 1kpl, RK:t ja ehkä yksi KK, sekä taskulamput ja parhaimmillaan yksi käsikäyttöinen valonvahvistin.

Areenana pimeä metsä yöllä. Tai miehen kantava suo.

Mikä olisi oletettava lopputulos? Tottakai spesiaalinatsit tapetaan viimeiseen mieheen heidän uikuttaessa armoa viimeiseen saakka tiedoiltaan ja taidoiltaan täysin ylivoimaisen vastuksen edessä. Yksi suomalainen reserviläinen kaatuu auttaessaan haavoittunutta toveriaan sankarillisesti. Nämä kaksi taistelutappiota katalat spesiaalinatsit saivat tuotettua tietysti ainoastaan käyttämällä jotain inhottavaa ja petollista ja raukkamaista, mahdollisesti kiellettyä taistelumenetelmää, koska muuten he eivät huonolla koulutuksellaan ja surkealla moraalillaan pärjäisi suomalaiselle reservisoturille. :rolleyes::eek:
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top