Venäjän merivoimat-yleisketju

[Kyylä]

Sen taajuusalueen (HF) sisällä (tai juuri siellä rajalla) vaan pystyy olemaan Itämeren olosuhteissa sekä hyvällä alueella, että vähemmän hyvällä alueella...mainintani johtuu siitä.
Alkuperäisen kommenttini tarkoitus oli alleviivata sitä, ettei paraskaan käyttöliittymä pysty maalia esittämään, jos itse sensori ei sitä näe. Toki, sonarit ovat nyt aivan eri maailmassa kuin MG-11 kehittämisen aikaan (lienee itse asiassa kuitenkin kopio jostakin) joten tänä päivänä signaalin prosessointi tekee paljon. Mutta jos kaikua ei tule, niin sekään ei auta.

Se on lopulta tuurissaan, mikä on se täsmälleen oikea taajuus. Onneksi Pohjanmaa-luokassa ollaan saamassa sensoreita käyttöön riittävän laajalla skaalalla. On hydrofonikaapeli ja syvyytettävä sonar, sekä vielä runkosonarkin. Tuolla setillä pitäisi alkaa onnistua ympäri vuoden. Täydellinen paketti olisi, jos keulalle olisi vielä saatu RBU-6000

Esitän siis henkilökohtaisena näkemyksenäni, että Simradin sonarit Raumalla ja miinalaivoilla toivat meidät käytettävyyden ja kantaman osalta toisen maailmansodan putkiteknologiasta 80-luvulle ja digitaalisiin järjestelmiin. Siinä palautuuko kaiku kohteesta, jos se oikein suunnastettu, ei tietenkään tullut suurta muutosta. Uudemmassa järjestelmässä on vain paljon parempi mahdollisuus saada pingiä liikkeelle maalin suuntaan. Pohjanmaa-luokan myötä siirrytään toivottavasti jo ajantasaisiin ratkaisuihin. Luottoni Patriaan on tässä asiassa kohtuullinen Sonac-perheen eri versioista ( alusasenteinen PTA ja kiinteä PFA ) saatujen hyvien kokemusten myötä. Toivottavasti ovat pysyneet kehityksessä mukana ja etsineet myös sopivat kumppanit.

Kun aiemmin puhuttiin sonarien integroinnista aluksen taistelujärjestelmään, niin korveteilla ensimmäinen haaste onkin kaikkien sonarien integrointi keskenään. Siitä voi sitten jatkaa kohti kokonaisintegraatiota. Ennustan haasteellista polkua.

Pitääkin selvitellä mikä tuon itäsonarin historia on. Onko lainattu idästä vai lännestä, vai ehkä molemmista? En muista kenenkään maininneen asiasta mitään.

 

[Analysti]

Se on lopulta tuurissaan, mikä on se täsmälleen oikea taajuus. Onneksi Pohjanmaa-luokassa ollaan saamassa sensoreita käyttöön riittävän laajalla skaalalla. On hydrofonikaapeli ja syvyytettävä sonar, sekä vielä runkosonarkin. Tuolla setillä pitäisi alkaa onnistua ympäri vuoden. Täydellinen paketti olisi, jos keulalle olisi vielä saatu RBU-6000

Esitän siis henkilökohtaisena näkemyksenäni, että Simradin sonarit Raumalla ja miinalaivoilla toivat meidät käytettävyyden ja kantaman osalta toisen maailmansodan putkiteknologiasta 80-luvulle ja digitaalisiin järjestelmiin. Siinä palautuuko kaiku kohteesta, jos se oikein suunnastettu, ei tietenkään tullut suurta muutosta. Uudemmassa järjestelmässä on vain paljon parempi mahdollisuus saada pingiä liikkeelle maalin suuntaan. Pohjanmaa-luokan myötä siirrytään toivottavasti jo ajantasaisiin ratkaisuihin. Luottoni Patriaan on tässä asiassa kohtuullinen Sonac-perheen eri versioista ( alusasenteinen PTA ja kiinteä PFA ) saatujen hyvien kokemusten myötä. Toivottavasti ovat pysyneet kehityksessä mukana ja etsineet myös sopivat kumppanit.

Kun aiemmin puhuttiin sonarien integroinnista aluksen taistelujärjestelmään, niin korveteilla ensimmäinen haaste onkin kaikkien sonarien integrointi keskenään. Siitä voi sitten jatkaa kohti kokonaisintegraatiota. Ennustan haasteellista polkua.

Pitääkin selvitellä mikä tuon itäsonarin historia on. Onko lainattu idästä vai lännestä, vai ehkä molemmista? En muista kenenkään maininneen asiasta mitään.

Ei se ole kyllä tuurista kiinni, mikä on oikea taajuus, vaan vesiääniolosuhteista ja siitä, mitä halutaan havaita, miltä etäisyydeltä ja miten tarkasti. Tyypillisesti valtamerillä toimii matalammat taajuudet ja mitä vähäsuolaisempaan veteen tullaan, sitä korkeampaa taajuutta voidaan käyttää. Toki, HF:llä jo heti on MF:ään verrattuna lyhyempi kantama. Oikein lyhyillä etäisyyksillä, mutta kun halutaan suurta tarkkuutta mennään jo melko korkeille taajuuksille. Aika hauskaa muuten, että julkisissa lähteissä ei ole juuri minkään laitteen taajuuksia, vaikka vaikuttavat asiat on toki ihan yleisesti tiedossa. Tämä nyt ei ole mitään rakettitiedettä tältä alalta vielä, vaikka semmoistakin kyllä löytyy...

Minä muistan kuulleeni joskus, että MG-11 Tamir olisi jonkun (sodanaikaisen?) jenkkisonarin kopio, tietäneekö joku enemmän?

 

[Kyylä]

Ei se ole kyllä tuurista kiinni, mikä on oikea taajuus, vaan vesiääniolosuhteista ja siitä, mitä halutaan havaita, miltä etäisyydeltä ja miten tarkasti. Tyypillisesti valtamerillä toimii matalammat taajuudet ja mitä vähäsuolaisempaan veteen tullaan, sitä korkeampaa taajuutta voidaan käyttää. Toki, HF:llä jo heti on MF:ään verrattuna lyhyempi kantama. Oikein lyhyillä etäisyyksillä, mutta kun halutaan suurta tarkkuutta mennään jo melko korkeille taajuuksille. Aika hauskaa muuten, että julkisissa lähteissä ei ole juuri minkään laitteen taajuuksia, vaikka vaikuttavat asiat on toki ihan yleisesti tiedossa. Tämä nyt ei ole mitään rakettitiedettä tältä alalta vielä, vaikka semmoistakin kyllä löytyy...

Minä muistan kuulleeni joskus, että MG-11 Tamir olisi jonkun (sodanaikaisen?) jenkkisonarin kopio, tietäneekö joku enemmän?

Siis siinä mielessä tuuria ettei meikäläisillä laitteilla pääsääntöisesti saada riittäviä lämpötilatietoja maalin liikesuunnasta ja eri syvyyksistä. Eri tilanteissa tulee vaihtelua siihen kenen laitteilla näkee paremmin. Eikä välineissä ole edes säätövaroja eri tilanteisiin, joten se toimii jonka vehkeillä näkee. Paitsi tietysti syvyytettävissä sonareissa jotka saadaan sinne pelipaikalle ja matkalta vielä lämpötilatkin. Esimerkiksi vartiolaivojen sonareissa on huomattavasti miinalaivoissta poikkeava taajuus. En kerro mihin suuntaan, vaikka se varmaan julkisista lähteistä löytyykin. Ero on lähes 50% luokkaa. Tuo voi tehdä eroa suuntaan jos toiseenkin. Aika helvetin paljon muuttujia lausekkeeseen joka tapauksessa tulee.

En ylläty, mikäli kopioinnin kohteeksi on tosiaan joutunut jenkkiteknologia. Saattoaluksia on sodan aikana luovutettu neukuille ja niitä on päätynyt myös naapurin telakoille remonttiin saattuepalveluksen lomassa.

 

[fulcrum]

Oslot olivat sutoaluksia jonka rakenne pohjautui Dealey-luokkaan, Dealey oli 2ms jälkeinen alusluokka. Aluksen 3" tykit olivat omasuoja-aseita. Oslon sonarit olivat toiselta planeetalta verrattuna Projekti 50:n, samoin Ternet eri luokan sutoaseita MBU 600:n verrattuna. Pintataisteluun norjalaisilla oli Storm-luokan moottoritykkiveneet ja iso liuta ajanmukaisia torpedoaluksia.

Olivat toki ja reiluuden nimissä Oslot oli alusta alkaen suunniteltu siihen että niihin voi asentaa Penguinit jotka korjaavat 3-tuumaisen puutteet pintataistelukyvyssä. Toisaalta, suomalaiset seilasivat saattajilla vuosikymmenen eli n. 2/3 alusten suunnitellusta eliniästä ennenkuin Osloilla oli Pinkut kannella. Ja tosiaan, tykkitaistelussa Oslo ei olisi pärjännyt. Itse asiassa yksi Riga olisi ainakin avovesillä voittanut varmaan kaksi Osloa.
Ja mitä ei voida kiistää on että Oslojen runkoratkaisu oli jo 60-luvulla vanhanaikainen jopa saattajiin verrattuna. Jenkeillä ei kai ollut muuta tarjolla.

Peder Skrameissa tuo fitted for but not with oli ihan fiksu hankintataktiikka, joka mahdollisti alusten modernisoinnin paremmin pintataistelukykyisiksi sutokyvyn lisäksi.

Tanskalaisethan ovat tätä paljon harrastaneet nykypäivään asti eikä se huono strategia ole jos laivastossa on muuten taistelualuksia (kuten tanskalaisilla oli esimerkiksi sukellusveneitä ja moottoritorpedoveneitä). Siltikin hämmästelen miksi uusiin ja muuten moderneihin laivoihin laitettiin vanhanaikainen ja työläs 2.MS aikainen tykki. 5-tuumaisen kantama oli nelisen kilometriä lyhempi kuin Boforsin 120mm tai venäläisen 100mm ja tykki vaati paljon miehistöä. Ruotsissa oli jo 10v aiemmin otettu käyttöön paljon parempia laivatykkejä.

Tuossa nyt verrataan omenoita ja appelsiineja. Countyt olivat tukialusosastojen ilmapuolustusaluksia.

Ei suinkaan. Leanderit olisivat olleet ohjusaluksia myös, jos siihen olisi ollut varaa, sehän tässä on pointtina. Ohjusaika ei suinkaan tapahtunut yhdessä hujauksessa vaan suurvallatkin rakensivat vielä pitkään spesialistialuksia jotka pystyivät käytännössä vain yhteen tehtävään hyvin (esimerkiksi sutoon) mutta sodan melskeissä joutuivat kuitenkin muihinkin rooleihin. Varsinaisia ohjusaluksia tehtiin aluksi vain ns. terävä kärki.
Leandereitahan myöhemmin modattiin Exoceteille, poistamalla päätykki. Tämä muutos osoittautui sittemmin hyödyltään kyseenalaiseksi.

Suomen osalta "shape of things to come" oli hyvinkin selvä. Varsinkin kun naapurista saattoi katsella vaikkapa Norjan ja Ruotsin analyysiä.

Ruotsissa ajeltiin 2.MS tyyppisillä höyryhävittäjillä vuoteen 1982 asti. Laitettiinhan niihin joihinkin ohjuksia jotka ei osoittautuneet kovin onnistuneiksi. 70-luvulla Ruotsissa lähti ohjusveneinnostus lapasesta. 80-luvulla sitten kun koko pintalaivasto oli ohjusveneitä, havahduttiin siihen että laivasto tarvitsee sittenkin myös isompia ja paremmin varusteltuja aluksia.

Norjassa Saksa ja USA sponssasivat sinänsä ihan kätevän merimaaliohjuksen kehittelyn. Suomella ei ollut kauheasti samaan mahdollisuuksia. Varmaan mekin olisi suunniteltu joku Kaakkuri-ohjus jos olisi annettu rahaa...

Lisäksi toistan vielä ettei laivastoa - tai mitään muutakaan aselajihaaraa - voi rakentaa täysin toivetavaran varaan. Kyllä palveluksessa täytyy olla myös toimivia taistelualuksia. Vuonna 1962 Suomella oli taistelualuksia, no, ööh, Matti Kurki, muutama Nuoli, pari Vasamaa ja liuta maailmansodan aikaisia moottoritykkiveneitä. Siinä se. Ei laivasto voinut alkaa ostamaan tai rakentamaan aluksia vain sillä lähtökohdalla että vuonna 1975 näihin varmaan saadaan kunnon aseet. Jotain piti saada taisteluvahvuuteenkin. Vasta oli ollut yöpakkaset, sitten noottikriisi, Kuuban kriisi käsillä, Tsekkoslovakian miehitys muutaman vuoden päässä...
Parempi riekko repussa kuin metso metsässä.

Suomella oli 1960-luvulla kaksi pientä miinalaivaa ja kosketusmiinoja, miinoituskapasiteettia näiden lisäsi lähinnä kuljetusaluksilla ja ottoaluksilla joiden käyttöönotto olisi vienyt aikaa.

Saattajat pystyivät miinoittamaan, samaten Kala-lautat, P-hinaajat, Nuoletkin tarvittaessa, ehkä vartioveneetkin? Viimeksimainituista en ole ihan varma. Rajavartiolaitoksen veneetkin olisi varmaan voitu muuttaa miinoitukseen, aikataulusta en tiedä. En tiedä oliko Matti Kurjelle kaavailtu miinoitusroolia.

Sen verran tartun vielä @OldBoyn määritelmiin että ajanmukainen ei ole sama kuin huippumoderni. Ajanmukainen tarkoittaa sitä että se voi sillä hetkellä uskottavasti toimia ensilinjan taistelutehtävissä. V. 1964 saattajat olivat vielä kohtuullisen ajanmukaisia. Kehitys kehittyi sitten sen verran nopeaa että muutamassa vuodessa ne olivat jo vanhahtavia. Samoin kävi samoihin aikoihin mm. ilmavoimien Gnat-hävittäjille.
Onko Leopard 2A6 huippumoderni? Ei. Onko se ajanmukainen? Jo vain. Leopard 2A4 on vanhahtava. T-72 on vanhanaikainen.

 

[Jounika]

Ei se ole kyllä tuurista kiinni, mikä on oikea taajuus, vaan vesiääniolosuhteista ja siitä, mitä halutaan havaita, miltä etäisyydeltä ja miten tarkasti. Tyypillisesti valtamerillä toimii matalammat taajuudet ja mitä vähäsuolaisempaan veteen tullaan, sitä korkeampaa taajuutta voidaan käyttää. Toki, HF:llä jo heti on MF:ään verrattuna lyhyempi kantama. Oikein lyhyillä etäisyyksillä, mutta kun halutaan suurta tarkkuutta mennään jo melko korkeille taajuuksille. Aika hauskaa muuten, että julkisissa lähteissä ei ole juuri minkään laitteen taajuuksia, vaikka vaikuttavat asiat on toki ihan yleisesti tiedossa. Tämä nyt ei ole mitään rakettitiedettä tältä alalta vielä, vaikka semmoistakin kyllä löytyy...

Minä muistan kuulleeni joskus, että MG-11 Tamir olisi jonkun (sodanaikaisen?) jenkkisonarin kopio, tietäneekö joku enemmän?

Eikös se oo toisinpäin, eli kantama huononee kun suolaisuus pienenee. Mutta Suomen rannalla vaikuttaa moni muukin asia..

 

[Analysti]

Eikös se oo toisinpäin, eli kantama huononee kun suolaisuus pienenee. Mutta Suomen rannalla vaikuttaa moni muukin asia..

Nimenomaan, kantama lyhenee kun suolaisuus vähenee. Korkeamman taajuuden käyttö kai tulee siitä, että kun ei kuitenkaan kuulla kaukaa, niin saadaan siltä lyhyemmältä etäisyydeltä parempi erottelu ja ehkä erityisesti Itämerellä vähemmän pohjakaikua? Ehkä joku varsinainen sonarspesialisti vielä täydentää tai korjaa?

 

[Jukkis]

Minä muistan kuulleeni joskus, että MG-11 Tamir olisi jonkun (sodanaikaisen?) jenkkisonarin kopio, tietäneekö joku enemmän?

Löysin kirjallisen lähteen, jossa oli maininta että se olisi jatkokehitelmä ensimmäisestä venäjällä kehitetystä sonarista. Koko sarja kulkee tuolla Tamir-nimellä. Mutta se ensimmäinenkin tuli käyttöön vain vuotta ennen kuin maahan saatiin lännestä mm. ASDIC-sonareita eikä ollut kovin hyvä, mm. maksimitoimintanopeus 4 solmua kun alus johon se oli tarkoitettu kulki minimissäänkin 8 solmua... Kun operaatio Barbarossakin tapahtui seuraavana vuonna ja kehitystarve oli valtava, niin aivan varmasti tuohon viimeiseen kehitysversioon on ympätty ideoita ja ominaisuuksia kaikista mahdollisista lähteistä. Eli ilmeisesti ei suora kopio, mutta toimintaperiaatteita ja osakokonaisuuksia voi hyvinkin olla poimittu sekä britti- että jenkkisonareista. Tamir-1:n ja -11:n välissä oli ainakin -M ja -5 - kehitysversiot.

Se lähde: History of Russian Underwater Acoustics, Godin, Oleg A.
Linkki (toimii jos google sallii) https://books.google.fi/books?id=_m...wB3oECAwQAQ#v=onepage&q=tamir-1 sonar&f=false

 

[fulcrum]

Rannikon puolustajassa 2010/3 on sivulta 78 alkaen juttu Hesarien hankintaprosessista. Sen mukaan Penguin oli yksi tutkituista järjestelmistä kuten oli myös mm. Gabriel mutta tarjousta ei kumpaisestakaan pyydetty. Myöskään itänaapurin ohjuksia ei harkittu

Danke! Tuossa sanotaan myös ettei italiaano-ohjuksille saatu vientilupaa. Aikaisemmin mainitsemani Sea Killer ei ehkä olisi sitten sekään onnistunut...
Vartiovene 1980:lle kävi päinvastoin kuin LV2020:lle, eli kutistui kehittyessään. Alkuperäinen tavoite näyttää olleen jotain Ruotsin Göteborgien tapaista ja mukaan myös it-ohjukset.

 

[Rannari]

Danke! Tuossa sanotaan myös ettei italiaano-ohjuksille saatu vientilupaa. Aikaisemmin mainitsemani Sea Killer ei ehkä olisi sitten sekään onnistunut...
Vartiovene 1980:lle kävi päinvastoin kuin LV2020:lle, eli kutistui kehittyessään. Alkuperäinen tavoite näyttää olleen jotain Ruotsin Göteborgien tapaista ja mukaan myös it-ohjukset.

Voisi jopa ajatella että Merivoimissa on ehkä sittenkin ymmärretty mitä ollaan tekemässä mutta rahoitus ei mahdollistanut tavoiteltua tasoa?

 

[Kyylä]

Eikös se oo toisinpäin, eli kantama huononee kun suolaisuus pienenee. Mutta Suomen rannalla vaikuttaa moni muukin asia..

Ääni tietysti etenee vedessäkin aina paikallisella äänennopeudella. Se taas vaihtelee tärkeimpien muuttujien ollessa lämpötila, paine ja suolapitoisuus. Joku lämmin trooppinen lätäkkö ja kylmä itämeri ovat kovasti erilaisia toimintaympäristöjä, vaikka unohdettaisiin pohjaolosuhteet. Pulssin etenemistä vedessä optimoidaan taajuuden ja aallonpituuden yhdistelmällä, joka on aina kompromissi.

Haasteita tulee mm. siitä että paikallisen äänennopeuden vaihdellessa aallonpituus muuttuu, mutta taajuus säilyy, mikä haastaa laitteiston prosessointikapasiteettia etenkin kerrostuneessa vedessä, jossa signaali muutenkin häiriintyy ja heikkenee.

Erityisesti tässä kohdin se digitaalinen laitteisto nousee arvoon arvaamattomaan, kun verrokkina on Korean sodan aikainen putkiteknologia.

 

[Commander]

Niistä sonareista... ei ole välttämättä semmoinen sonar (MG-11) mikään huono laite.

Ja RBU-1200 - sen kovuus riippuu maalista. Jos ajatellaan, että maalina onkin saaristoon sitään päässyt pienoissukellusvene tai erikoisjoukkojen vedenalainen kulkeneuvo, onkin 1200:nen arvaamattoman hyvä laite. Jopa Visby-luokkaan suunniteltiin suto-raketinheitintä (tosin kantama pidempi) mutta sekin jäi rahapulaan sitten.

Sutoheittimillä on edelleen paikkansa, ja jos rahaa ja uppoumaa olisi käytettävissä, semmoisia näkyisi enemmänkin. Niissä on sekä torpedoon, että sitten jo todella tylsään syvyyspommiin nähden joitakin etuja. Esim RBU-6000:seen saa jopa hakeutuvan taistelukärjen ja sitä järjestelmää mm. valmistetaan lisenssillä Intiassa. Valtamerilaivasto kuitenkin.

Jos ruotsalaisten Alecto olisi toteutunut, niin se varmasti löytyisi myös tulevalta P-maa lkalta.

 

[Commander]

MLU oli tosin varsin laiha aseistuksen osalta. 30-millinen korvattiin kahdella Sergeilä mikä varmasti tuo lämpöisen tunteen foorumin reliikkireserviläisten sydänalaan.

80-luvulla oli lehdistössä (TS?) pohdiskeluja Merivoimien alusten ( mm. tykkiveneiden ) varustamisesta it-ohjuksin. Siellä mainittiin ainakin Seawolf joka ei todennäköisesti kuitenkaan ollut ihan realismia. Ajoituksen puolesta ollaan Falklandin sodan jälkeisissä vuosissa jolloin Hesareita rakennettiin ja tykkiveneiden remontti oli tuloillaan. Ainakin Hesareihin on sittemmin mainittu aikanaan havitellun it-ohjuksia mutta rahat loppuivat kesken.

Käsittääkseni ne alkuperäiset 30 - millaiset eivät olleet mitenkään hyviä, eli tässä tapauksessa vaihto Sergei-perheeseen oli askel parempaan suuntaan.

Muutoin MLU tuotti yhteneväisen taistelunjohtojärjestelmän Hesarin kanssa, sekä osastonjohtokyvyn.

Tuohon aikaan Sea Wolf olisi ollut fyysisesti aivan liian raskas järjestelmä. Vaihtoehtoina olisi ehkä myöhemmin tullut kysymykseen Sea Chaparral tai jopa tanskalaisten Flyvefiske lkassa käyttöön ottama Sea Sparrow - moduli.

 

[Commander]

Hyvä pointti. Pudotuksista Falklandin kaltaisen härdellin keskellä kirjoittaessa olisi varmasti hyvä lisätä aina sana väitetysti tms. Tiedot ovat parhaimmillaankin epävarmoja ja saattavat vaihdella eri lähteissä.

Mainospuheet tietysti keskittyvät yleensä uusimpiin ja vielä myytävissä oleviin välineisiin eikä niinkään reliikkeihin. Taisivat brititkin hyödyntää väitettyjä Falklandin kokemuksia Tigerfish-torpedonsa markkinoinnissa vaikka k.o. väline ei kummoista roolia sodassa näytellyt.

Niitä ei nähtävästi epäluotettavuuden vuoksi käytetty ollenkaan, ja siksi rinnalla oli vanhoja Mk 8-torpedoja. Ja Tigerfish oli ensisijaisesti tarkoitettu muita sukellusveneitä vastaan, ja taistelulatauskin oli aika pieni.

 

[Commander]

Mallinsikohan se elson? Esim Latakiassa ei YKSIKÄÄN neuvosto-ohjus osunut, vaikka niitä ammuttiin ainakin 12 kpl (satama-altaasta vielä lisää?) Eli se, että pääsee ampumaan ohjuksensa, ei vielä tarkoita, että varmasti osuus. itse asiassa on todennäköisempää, ettei osu... Sama koskee tietenkin meidänkin ohjustulta tuohon aikoihin; en usko, että Termitillä olisi enää 70-luvun loppupuolelta lukien saatu osumia mihinkään.

Ja olen samaa mieltä, että vaikka saattajien tulenjohtojärjestelmä oli vanhahtava, se ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla tarkka. On niitä soiteltu vanhoilla viuluilla ennenkin reippaita säveliä.
Esim Iowa-luokan uudelleenaktivoinnissa USN koitti digitalisoida pääpatterin (9 x 406) tulenjohtolaskimen, mutta niin vai ei digitaalitekniikalla saatu toimimaan paremmin kuin vuonna 1942 rakennetuilla analogisilla laskimilla. Se jäi alukseen loppuun saakka, eli ovat siellä vieläkin.

Olin 2000 - luvun taitteessa kohtuullisen paljon tekemisissä erään Elbitille siirtyneen evp komentajan kanssa. Hän otti osaa Latakian taisteluun nuorena keskusupseerina, ja kertoili tarkemmin tapahtumia ja tuntojaan.

Hänen mukaansa merkittävin voittotekijä oli elson lisäksi radiotaajuusalueen ESM ja HF - liikenteen kuuntelu. Saivat ennakkovaroituksen ohjushyökkäyksistä yleensä noin 20 min etukäteen. Muutoin oli ollut kuulema ihan "jännittävää"

 

[Rannari]

Käsittääkseni ne alkuperäiset 30 - millaiset eivät olleet mitenkään hyviä, eli tässä tapauksessa vaihto Sergei-perheeseen oli askel parempaan suuntaan.

Muutoin MLU tuotti yhteneväisen taistelunjohtojärjestelmän Hesarin kanssa, sekä osastonjohtokyvyn.

Tuohon aikaan Sea Wolf olisi ollut fyysisesti aivan liian raskas järjestelmä. Vaihtoehtoina olisi ehkä myöhemmin tullut kysymykseen Sea Chaparral tai jopa tanskalaisten Flyvefiske lkassa käyttöön ottama Sea Sparrow - moduli.

Olihan Sea Wolfille joskus tarjolla kevyempi neljän ohjuksen laukaisin. Ei kai kukaan sitä lopulta kuitenkaan ostanut. Eikä se taatusti ollut realistinen hankittava Suomelle 80-luvulla. Olipahan toimittaja kirjannut joitain markkinoilla olevia järjestelmiä juttuunsa. TS oli kyllä aikanaan korkeatasoinen lehti ainakin maanpuolustusta käsittelevien juttujensa osalta.

 

[Commander]

No tottakai on! On kuitenkin hyvin hämmentävää, että 1963 tilatuissa aluksissa otettu huomioon mahdollista tulevaisuuden ohjusaseistusta aikana jolloin verrokkimaissa näin tehtiin. Kysymyshän olisi ollut tässä yhteydessä lähinnä kannen tilavarauksesta ym.

Kuten mainitsin, nyt asiat ovat toisin. Pohjanmaassa on kasvunvaraa useilla eri tavoilla.

Itse kyllä väitän, ettei 1963 kukaan ottanut huomioon tulevaa merimaaliohjuskaluston jälkiasennusta. Ei Tanska eikä Norja eikä Ruotsikaan!

 

[Commander]

Olihan Sea Wolfille joskus tarjolla kevyempi neljän ohjuksen laukaisin. Ei kai kukaan sitä lopulta kuitenkaan ostanut. Eikä se taatusti ollut realistinen hankittava Suomelle 80-luvulla. Olipahan toimittaja kirjannut joitain markkinoilla olevia järjestelmiä juttuunsa. TS oli kyllä aikanaan korkeatasoinen lehti ainakin maanpuolustusta käsittelevien juttujensa osalta.

Taisi siitä kevyt versiosta olla joskus jotain mainintoja, mutta esim britit jatkoivat Sea Catin käyttöä type 21 fregateilla, vaikka SW:n kevytversio olikin kaavailuissa korvata edelliset.

TS:n jutuista samaa mieltä, oliko Jarmo Huhtanen tms?

 

[Rannari]

Ollaan jo kaukana ketjun aiheesta mutta tämmöinen kevytlaukaisin oli Sea Wolfille tekeillä Falklandin jälkeen. Noilla piti paikattaman Sea Dartilla aseistettujen alusten lähitorjuntaa. Tuo oli ilmeisesti jotain sukua Seacatin laukaisimelle ja olennaisesti sitä Broadswordeista tuttua kuusirööristä laukaisinta kevyempi.

 

[Rannari]

Taisi siitä kevyt versiosta olla joskus jotain mainintoja, mutta esim britit jatkoivat Sea Catin käyttöä type 21 fregateilla, vaikka SW:n kevytversio olikin kaavailuissa korvata edelliset.

TS:n jutuista samaa mieltä, oliko Jarmo Huhtanen tms?

Huhtanen on nykyään Hesarissa. Ei varmaan ole ollut aktiivisena vielä 80-luvulla? En kyllä muista TS:n toimittajan nimeä. Joku kaksiosainen sukunimi kutittelee tajunnassa.

 

[Commander]

Merivoimat teki ensimmäiset ohjusselvityksensä noihin aikoihin (ehkä osana juuri tuota toimikuntaa?) mutta silloin tultiin siihen tulokseen ettei merimaaliohjuksia kannata sijoittaa aluksiin vaan ainoastaan maalle. Muutamassa vuodessa mieli tosin muuttui. 'Sattumalta' ohjuskoeasema rakennettiin paikkaan jossa sitä saattoi käyttää operatiivisesti pääkaupungin puolustukseen.

Noissa Charles F. Adams-luokan hävittäjissähän oli pelkät it-ohjukset. Harpoonit tuli joskus kasarina tms. Niitä rakentaessa kävi myös ilmi miten kalliita ohjusalukset ovat. USN, joka oli tottunut tilaamaan hävittäjiä ja fregatteja satoja, sai aikaiseksi 23 kappaletta näitä. Tämä ehkä kuulostaa silti paljolta, mutta kun ne piti jakaa n. 15 tukialusryhmän ja lukuisten pinta-alusosastojen kesken, ei niitä liikaa ollut. Punalaivasto rakensi omaa vastinettaan, Kanin-luokan hävittäjiä 8 kappaletta.

Meripuolustuksen avainase 70-luvulla (ja koko sodanjälkeisen ajan aina 2000-luvun alkuun asti) ei ollut tykki, torpedo tai ohjus vaan miina.
Ei ne muutkaan maat 70-luvulla vallan ohjuksissa rypeneet. Plarailen tässä huvikseni Jane'sin vuosien 74-75 painosta ja Tanskalla ei ole yhtään ohjusalusta (ohjusveneitä oli tosin tekeillä), Ruotsilla yksi Jägaren-tyypin alus ja lisää rakenteilla, Norjalla muutama Stormi (molempien aseistuksena vaatimattomat Pinkut). Suomella oli Isku joka oli siis pohjoismaiden ensimmäinen ohjusvene! Lisäksi tulossa Tuima-luokka josta ei ulkomailla tiedetty vielä kirjan mennessä painoon.

Länsimaissa Israel taisi olla nopealiikkeisin. Eilatin upotuksen jälkeen Gabriel 1 kehitettiin nopeutetulla aikataululla, ja oli jo operatiivisessa käytössä 73 sotaan mennessä.

Muut olivat käytännössä vajaat 10v jäljessä. MTO katsottiin rannikonpuolustusaseeksi, eikä sillä ollut sijaa avomeritoimintaan keskittyvissä Merivoimissa!