Miinalaivat olivat jonkinmoisia budjettialuksia. Ei keskitettyä tulenjohtoa eikä edes ilmavalvontatutkaa. Ohjusveneiden rahoista tiristämällä niihin saatiin kuitenkin hankittua it-ohjukset. Vanhojen suuntaimien kaveriksi saatiin uudet 40mm tykit.
Venäjän merivoimat-yleisketju
- Viestiketjun aloittaja fulcrum
- Aloitus PVM
Miinalaivat olivat jonkinmoisia budjettialuksia. Ei keskitettyä tulenjohtoa eikä edes ilmavalvontatutkaa. Ohjusveneiden rahoista tiristämällä niihin saatiin kuitenkin hankittua it-ohjukset. Vanhojen suuntaimien kaveriksi saatiin uudet 40mm tykit.
Kyllä. Kyseessä on tosiaan jo 1960-luvulla suunniteltu ja valmistukseen tullut konetykistön sähkömekaaninen keskussuuntain. Alunperinhän miinalaivat valmistuivat ilman varsinaista taistelunjohtojärjestelmää ja tulenjohdossa oli vain optroninen Radamec-järjestelmä ja kaksi tuollaista suuntainta. Niitä oli kai aluksen valmistuessa vain yksi/laiva, mutta jostain niitä tuli lisää, olisiko Saksasta, jossa se oli laajalti käytössä esim raivaajilla.
Iästään huolimatta se on ihan tappava peli kevyen tykistön kanssa ja onpa tykärillä sillä ammuttu jopa 120:stäkin, mikäli oikein muistan. OGR on nopea ja osaavan operaattorin käsissä myös tarkka laite, jota ei kannata halveksia yhtään. Ja täysin passiivinen, vastapuoli ei saa minkäänlaista varoitusta siitä, että se on seurannassa.
OGR 7 – Wikipedia
Sitten tulikin onneksi LV2000 muutokset, ja miinalaivat muutettiin varustukseltaan pieniksi korveteiksi, joissa on Suomen olosuhteisiin nähden sangen kunnioitettava taistelujärjestelmä ja Merivoimien tehokkain ilmatorjunta (aina siihen saakka kunnes "Pohjanmaat" valmistuvat).
Viimeksi muokattu:
fulcrum
Greatest Leader
Nettilähteiden mukaan Projekti 50:n vartiolaivoissa oli aluksi sonarina Pegasus-2, mutta myöhemmin se vaihdettiin Pegasus-3M:ään. En tiedä kumpi Suomen saattajissa oli, niihin oli kuitenkin laitettu uudemmat 3-putkiset torpedoputket joten ehkä muutakin varustelua oli päivitetty??
Gerkules-sonaria laitettiin joissakin isommissa hävittäjissä Pegasuksen tilalle, kuten Kotlineissa (projekti 56).
Neuvostoliitossa Rigoissa käytettiin myöhemmin SET-65 suto-torpedoa. Meillä taisi olla käytössä vain vanhanaikainen 53-51.
" Riga Class - Project 50
GAS "Pegasus-2" with a telescope antenna, which worked in the modes of echo - and noise direction finding. The GAS was capable of detecting a submarine traveling at a periscope depth at a distance of 2.6 km, and anchor mines at a distance of 1.3 km, with the ASR speed of up to 20 knots."
Laiva-lehden numerossa 1/2007 on artikkeli saattajista, ja siinä kerrotaan että Uusimaan polttoainetankeissa oli kovasti jankkiutunutta polttoöljyä jota ei saatu millään pois. Öljy lopulta vain yksinkertaisesti poltettiin taivaan tuuliin ja rungon leikkausta jatkettiin sitten...
Nykyään Intiassa epäilemättä homma hoituu samoin.
Jostain syystä NL:ssä ja Venäjällä ei useinkaan viitsitty riisuttuja laivanromuja siivota mihinkään. Ruostuneisuuttaan uponneet vanhat hylyt ovat aika tavanomainen näky.
Gerkules-sonaria laitettiin joissakin isommissa hävittäjissä Pegasuksen tilalle, kuten Kotlineissa (projekti 56).
Neuvostoliitossa Rigoissa käytettiin myöhemmin SET-65 suto-torpedoa. Meillä taisi olla käytössä vain vanhanaikainen 53-51.
" Riga Class - Project 50
GAS "Pegasus-2" with a telescope antenna, which worked in the modes of echo - and noise direction finding. The GAS was capable of detecting a submarine traveling at a periscope depth at a distance of 2.6 km, and anchor mines at a distance of 1.3 km, with the ASR speed of up to 20 knots."
Laiva-lehden numerossa 1/2007 on artikkeli saattajista, ja siinä kerrotaan että Uusimaan polttoainetankeissa oli kovasti jankkiutunutta polttoöljyä jota ei saatu millään pois. Öljy lopulta vain yksinkertaisesti poltettiin taivaan tuuliin ja rungon leikkausta jatkettiin sitten...
Nykyään Intiassa epäilemättä homma hoituu samoin.
Jostain syystä NL:ssä ja Venäjällä ei useinkaan viitsitty riisuttuja laivanromuja siivota mihinkään. Ruostuneisuuttaan uponneet vanhat hylyt ovat aika tavanomainen näky.
Keskitetty tulenjohto oli kyllä, Radamec-järjestelmällä. It-ohjuksia ei kyetty laukaisemaan kauko-ohjauksella, mutta suuntaamaan kylläkin.
Hämeenmaa-luokan it-järjestelmälle oli asetettu kohtuullisen vaatimattomat suorituskykyvaateet:
”Aluksen tulee kyetä tulittamaan samanaikaisesti kahta eri suunnista hyökkäävää ilmamaalia , joista ainakin toista tarkoin menetelmin.Tulenjohtojärjestelmän tulee olla optroninen.Varustuksena tulee olla 23 ja 40 mm ilmatorjuntatykkejä sekä ilmatorjuntaohjusjätjestelmä.” (LÄHDE)
Juu, todellakin, alussa Hämeenmaa oli hyvin vaatimaton tekele, josta sitten on itse projektin aikana edetty hiukan parempaan ja modernisoinnissa sitten aivan "next level":lle.
Jep. Valitsin sanani huonosti ennen kuin kävin lunttaamassa miten se menikään. Useamman aseen ilmeisesti sai sohimaan samaan suuntaan.
Mistralistahan oli joskus juttua että ampuja sai järjestelmästä jonkinlaisen äänimerkin joka opasti laukomaan ohjukset oikeaan suuntaan.
Jep. Tässä vähän lisää:
" The Pegas sonar was designed for antisubmarine warfare (ASW) ships of medium displacement. The system intended to detect and track submarines operating at great depth by direction and range. The Pegas was the first home sonar capable of locating targets in two planes. The system operated in an automated step-by-step search mode and had aroll-stabilized array with a gear system developed at RI-303. The Pegas hydroacoustic station performed the operations of target location and tracking in the intensity threshold and the phase mode, accordingly. G. V. Kaufman was the first Chief Designer of the system. V. S.Kudryavtsev and N. D. Kupriyanov were his successors. B. M. Leninzonand L. G. Goldshtein were deputies to the Chief Designer (the latter was a design deputy). The development of the system was completed at RI-3 in 1950. In1951, the RI-3 Institute submitted the documents required for serial production of the system to Plant 206. The first Pegas prototype was installed on board the Ognevoy destroyer (class 30K). The production models were installed on ships of classes 41, 50, and 56. " Lähde: History of Russian Underwater Acoustics Godin, Palmer.
Kyllä, oikeille suunnilla jopa ihan kaikki, kun olivat keskilaivaan asennettu asemiin A, B, X, Y ja Z.
Hanski
Ylipäällikkö
Hauska yhteensattuma, vierailin pikku kössinä Turunmaalla tai Karjalalla faijan kanssa varmaan 1970-luvun lopulla ja meinasin kompastua härpäkkeeseen, jonka myöhempinä vuosina tunnistin SRH1200:ksi. Ne oli sijoitettu vähän hassusti yläkannelle heti komentosillan jälkeen.
Suomen laivasto 1969-2003 -kirja toteaa tykkiveneiden alkuperäisestä varustuksesta seuraavaa:
- 2 * syvyysrakeinheitin
- 2 * syvyyspomminpudotin
- kiinteä kaikumittain (tyyppiä ei ole mainittu)
- lisätty 1* 23 IT-tykki (eikö näitä ollut kaksi, jos muistan oikein???)
- korvattu optiset suuntaimet optronisella järjestelmällä
- lisätty osastonjohtovarustus
- lisätty elekroninen valvonta- ja varoitusjärjestelmä
Tässä pari kuvaa OGR-7 laitteesta. Toiminta perustui siihen, että operaattori suuntasi laitteen maaliin ja sen mukana tykit. Käytössä kaksi suurennosta 2,3 ja 7 kertaa. Vältti siten Galileo-suuntaimen ongelmat, ettei maalia saanu tähtäimessä näkyviin. Etäisyys tuli tutkalta eli nykyaikaisiin suuntaimiin verrattuna värkistä puuttui laser-etäisyysmittari. Ra-ammunnoissa ennen lennokkiaikaa saatiin hyviä tuloksia kun tiedettiin mistä maali tuli. Sotaharjoituksissa sekä hyökkäyssimulaatioissa taas ei, sillä tykkiveneen antennikorkeus oli ainoastaan 8 m. Tutkahorisontti oli saaristossa lyhyt ja hyökkääjän oli helppo piiloutua saaren katveeseen. Aamu- ja iltahämärä sekä osittaiset pilvet oli myrkkyä. Lähteenä mulla tässä harjoitushyökkäyksiä tehneet Satakunnan Lennoston Fouga-lentäjät.
Miinalaivojen ja tykkiveneiden MLU:n jälkeiseltä ajalta ei taas ole tietoa, joten siitä en voi sanoa mitään.
Viimeksi muokattu:
Itse asiassa siellä ylhäällä on "Barricade" harhamaalinheittimet ja SRH-1200:set ovat aluksen sisällä asetilassa. Sieltä ne käännetään ammuttaessa mekaanisesti ulos, jolloin ne suuntautuvat myös aluksen keulan suuntaan. Heittimien putket muodostavat pienellä harituksella halutun kuvion ja etäisyys säädetään kauko-ohjauksella korotuksen avulla. Suunta määrätään koko aluksen suunnalla.
Alukseen rakennettiin uudet mastot ja kansirakenteen yläosaa jatkettiin Tutkahuone 2 laajentamiseksi. Painoa kertyi yhdestä jos toisestakin järjestelmästä, kuten ESM- ja 9CI311 -johtamisjärjestelmästä.
Tuossa jutussa olevasta kuvasta näkyy hyvin heittimien luukut kyljessä.
Ja myös se, että keula-aaltoa ei oikein ole olemassakaan, tuota ohutta keulavantaan aiheuttamaan suihkua lukuunottamatta.
Erittäin "liukas" runko siis. s. 32
Viimeksi muokattu:
Suomessa ajatuksena oli käyttää - nimensä mukaisesti - suvereniteetin valvontaan vartioveneitä (R-luokka), myöhemmin myös Helsinki-luokan sangen pieniä aluksia (Rauma oli alunperin puhdasverisempi ohjusvene).
Toki pitkän toiminta-ajan moderni iso taistelualus on hyödyllinen, 1960-luvun Suomella ei kuitenkaan ollut varaa sellaisia ostaa, tai ei ainakaan järkeviä määriä. Ehkä puhtaan teoreettisesti yksi fregatti olisi voinut olla realismia, sitten koko muu laivasto alas? Meriliikenteen suojaaminen muuten kuin RVL:n toimin asymmetrista uhkaa vastaan ei vaan kylmän sodan aikana ollut realismia, siksi se ei ollut tehtävälistassa korkealla.
Hanski
Ylipäällikkö
Oliko tämä Corporal Friskin mainio blogikirjoitus jo linkattu tänne? Tämä kuvaa hyvin Itämeren laivaston nykytilaa.
corporalfrisk.com
The True Face of the Baltic Fleet
In the domestic critique of the Pohjanmaa-class, an often repeated claim is that with the Russian focus on light vessels, the few corvettes will simply be overwhelmed by the swarming vessels launch…
corporalfrisk.com
Hehheh... venäjän G>H dilemma. Gerkules/Herkules ja Gang-ut/Hangö-Udd
Olin samaa jo @Hanski :lle ehdottamassa; alkuperäinen mastokonstruktio oli yksi kevytrakenteisempi masto, ja samalla kun uusi taempi masto vei HispanoSuizan paikan, vaihtui tilalle molemmin puolin alusta, ja siis hieman edemmäs, nämä Sergeit.
Tietenkin tämä panee miettimään, muuttuiko aluksen painopiste paljonkin; kaikki tuo on ylhäällä rungossa ja Sergeit eivät ole edes keskilinjalla vaa molemmin puolin...
Ehkä noista tuli vain osa painonlisäyksestä, ja loput lisäyksestä tuli vesilinjan alle kompensoimaan näiden top-heavy vaikutusta ?
Kyllä - tätä on ihailtu aikoinaan. Mutta kuten kerroin -- kyllä maailmaan puhetta mahtuu, ja mielipiteitä. Rannalla ollaan viisaita kun merellä tuulee.Ja myös se, että keula-aaltoa ei oikein ole olemassakaan, tuota ohutta keulavantaan aiheuttamaan suihkua lukuunottamatta.
Mutta perä"aalto"! Se oli miehekäs. Siinä oli munaa ja testosteronia.
Viimeksi muokattu:
Ayee
Jossain panssariketjussa - tai missä lie - olen vissiin muistellut kun Kymen Lukko -81 sotaharjoituksessa vaunukomppaniamme, joka oli tien sivussa asemissa, sai osakseen Fougien tekemän rynnäkön. Olen vieläkin vaikuttunut. Se oli aivan käsittämätön näyte ammattitaidosta ja ylivoimasta. Ensimmäinen havainto Fougista oli kun niiden hopeaa kiiltelevät piirteet olivat katollaan metsän päällä, tekemässä tunnyriä jonka "pohja" oli tieurassa puiden välissä, vaunukomppanian päällä. Mitä ikinä pahantekovälinettä sieltä olisi tullut niskaan, me olisimme kuolleet.
Joskus sittemmin kun oli puhetta Fougien (nuo "vanhat romut" tuolloin) rynnäköimisistä aluksia vastaan, on mielessäni pyörinyt tuo kuva. Kyllä siinä helvetillinen kiire on saada laivan tuliputket oikeaan suuntaan. Ja vuorenvarmasti saaristossa ei peitteitä puutu. Toki sensoriverkosto on varmasti parempi kuin jossain pöpelikössä Tuohikotin tienhaaran suunnalla.
Hanski
Ylipäällikkö
Sorry OT, mutta nämä muistelut toivat elävästi mieleen omat kokemukset komppanianpäällikkökurssilta vuodelta 1989. Yhtenä kurssin aiheista oli komppanian marssi ja sen järjestelyt. Meille oli tähän marssiharjoitukseen osoitettu Haminan kuljetuskomppaniasta hirvikomppanian täysivahvuinen traktorikalusto peräkärryineen, peräveto-Valmeteja oli viitisentoista kappaletta. Minulle oli osunut johtovastuunakki komppanian marssin johtamisesta ja köröttelimme peräkärryillä Haminan pohjoispuolelta kohti ympyräkaupunkia. Juuri ylittäessämme peltoaukeata, kimppuumme "hyökkäsi" ilmavoimien MD-helikopteri, joka simuloi rakettirynnäkköä. Helikopteri ilmestyi paikalle puun latvoja nuollen ja se nousi näkyville ainoastaan kuvitteellisen rakettien ampumisen ajaksi. Helikopterista ei ollut mitään havaintoa ennen hyökkäystä, edes ääntä ei kuullut Valmetien puksutuksen yli. Yritin epätoivoisiesti viittilöidä traktoreita ilmasuojaan, mutta osa oli sopivasti peltoaukealla ja muut eivät kauhean sujuvasti päässeet tieuralta piiloon. Lopputulema oli, että komppania olisi tuhottu aika tarkkaan kokonaan eikä asialle olisi voinut yhtään mitään!Ayee
Jossain panssariketjussa - tai missä lie - olen vissiin muistellut kun Kymen Lukko -81 sotaharjoituksessa vaunukomppaniamme, joka oli tien sivussa asemissa, sai osakseen Fougien tekemän rynnäkön. Olen vieläkin vaikuttunut. Se oli aivan käsittämätön näyte ammattitaidosta ja ylivoimasta. Ensimmäinen havainto Fougista oli kun niiden hopeaa kiiltelevät piirteet olivat katollaan metsän päällä, tekemässä tunnyriä jonka "pohja" oli tieurassa puiden välissä, vaunukomppanian päällä. Mitä ikinä pahantekovälinettä sieltä olisi tullut niskaan, me olisimme kuolleet.
Joskus sittemmin kun oli puhetta Fougien (nuo "vanhat romut" tuolloin) rynnäköimisistä aluksia vastaan, on mielessäni pyörinyt tuo kuva. Kyllä siinä helvetillinen kiire on saada laivan tuliputket oikeaan suuntaan. Ja vuorenvarmasti saaristossa ei peitteitä puutu. Toki sensoriverkosto on varmasti parempi kuin jossain pöpelikössä Tuohikotin tienhaaran suunnalla.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Minäkin pahoittelen OT:tä
, mutta pakko hyvin nopeasti kysyä:Ajoneuvojen väli oli varmaan ns. standardi marssilla?
Näetkö avuksi ajoneuvojen yksittäisajon/paljon suuremmat joukkueiden väliset metrit? Näitä muistaakseni tarjottiin jossain opuksessa lääkkeeksi ilmauhan alla.
Vastaa ihmeessä jossain järkevämmässä ketjussa!
Commander
Kenraali
Yksi piti hankkia, mutta telakkatukipäätös tuottikin kaksi, jotka kummatkin piti varustaa yhden aluksen taistelujärjestelmän hinnalla!