Venäjän talous ja yhteiskunta - kehitys

Hyvää analyysiä ja pohdintaa naapurin taloudesta ja sen tulevaisuudesta:

 
Iltasanomat teki jutun Putinin torstaina allekirjoittamista laista, joillarajoitetaan vapauksia.

Juuri näin...ja mitä näistä päätöksistä seuraakaan:

https://www.verkkouutiset.fi/a/duuman-edustaja-venajasta-on-tullut-vapaan-maailman-johtaja/#598788f4
Venäjän parlamentin alahuoneessa eli duumassa valtapuolue Yhtenäistä Venäjää edustava Andrei Isajev esitti valtiontelevision ykköskanavan Prjamo Efir-ohjelmassa oman näkemyksensä tapaamisen merkityksestä.
– Yhdysvallat mainostaa myyttiä siitä, että se on vapaan maailman johtaja, mutta tänään näemme omin silmin, että Venäjä on vapaan eli suvereenin maailman johtaja, diktaateista [sanelusta] vapaan maailman.

Ei voi olla kuin iloinen venäläisten puolesta, he saavat elää näin hienossa maassa..ja vielä maailman nerokkaimpien johtajien hallitsemassa valtiossa.
- kylläpä on päässyt siunaantumaan onnea ryssälään!
 
Keväällä Venäjän taloudelle lupailtiin hurjaa romahdusta, jota tuskin tullaan näkemään ennakoidulla volyymilla.

Arkady Moshes ei usko suureen pystysyöksyyn, sillä Venäjällä on toistaiseksi rahaa, jolla se voi ylläpitää ihmisten elintasoa hyvin pitkään.

– Tietyillä alueilla tulee olemaan työttömyyttä – se on varmaa. Laveaan elämään tottuneiden ihmisten elämänlaatu heikkenee.

Sellainen elämä ei ole enää mahdollista, mutta kyllä elämä on jatkossakin keskimäärin paljon parempaa kuin noin 20-25 vuotta sitten, Moshes uskoo.

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola on asiasta samoilla linjoilla.

Toistaiseksi talouden supistuminen on ollut melko maltillista, eikä dramaattisia sukelluksia ole nähty.

– Venäjän bruttokansantuotteen odotetaan supistuvan voimakkaasti tämän ja ensi vuoden aikana, mutta ei talous kuitenkaan romahtamassa ole. Kesäkuussa bruttokansantuote supistui viisi prosenttia ja kehitys on koko ajan pahempaan päin, hän kertoi.

– Vaikutus ei siltikään tule olemaan niin suuri, että sillä olisi dramaattista vaikutusta poliittisesti kun otetaan huomioon valtion vahvat propaganda- ja väkivaltakoneistot.

Venäläisiä vaivaa niin sanottu opitun avuttomuuden syndrooma, joka juontuu vahvasti neuvostoajoista ja kulkeutuu sukupolvelta toiselle.

Aktiivisimmat ihmiset ovat joko vankilassa tai ulkomailla, ja Venäjälle jääneet haluavat elää vain normaalia elämäänsä ajattelematta mitä tuleman pitää. Muuten heitäkin odottaa mahdollisesti vankilatuomio.

– Tähän mentaliteettiin liittyy ajatus, että mitään ei ole mahdollista muuttaa, eikä millään mitä teen ole väliä, joten on parempi olla tekemättä mitään, Moshes huomautti.

– Ja jos he eivät vastusta sotaa, meidän ei todellakaan pitäisi odottaa heidän vastustavan paljon pienempiä päätöksiä, joita hallitus tekee.



Ensimmäistä kertaa Venäjällä eletään kautta, jolloin vallankahvassa on henkilöitä vain yhdeltä alalta - turvallisuuspalveluiden, sisäministeriön ja muiden "voimaviranomaisten" yhteenliittymästä, jota Moshes kutsuu silovikkien korporaatioksi.

Minkäänlaista kilpailua ei ole havaittavissa toisin kuin vielä 15 vuotta sitten, kun johtajina oli ihmisiä eri valtarakenteista.

Putinin ja hänen turvallisuuspalvelusta valtaan ponnistaneen sisäpiirinsä suhdetta Moshes kuvaa Catch-22:na eli pattitilanteena, jossa itse ongelma estää ainoan mahdollisen ratkaisunsa.

– Niin kauan kuin hän on vallassa, Venäjää hallitsevat turvallisuuspalvelun ihmiset, mutta niin kauan kuin tuo korporaatio hallitsee maata, Putinin kaltaiset ihmiset tulevat olemaan vallassa.
 
Parempi kysymys on miksi Apple ja google ovat vielä Venäjän markkinalla.


Vaikka Apple on lopettanut tuotteidensa myynnin verkkokaupassaan Venäjällä ja tuotteiden toimittamisen myyntiin Venäjällä, ei se kuitenkaan toistaiseksi ole sulkenut toiminnasta Venäjällä App Store -sovelluskauppaansa tai muita palvelujaan. Ukrainalaisministeri vaati aiemmin Applea lopettamaan tuotteidensa myynnin ja sulkemaan palveluja, kuten App Storen. Omia Apple Store -liikkeitä Applella ei ole Venäjällä.

Applen mukaan Apple Pay ja muita sen palveluja on toiminut Venäjällä rajoitetusti. Lisäksi Apple kertoo poistaneensa Venäjän valtiotaustaiset RT Newsin ja Sputnik Newsin sovellukset App Storesta Venäjän ulkopuolella. Kartat-sovelluksessaan Apple on myös poistanut käytöstä liikenne- ja tilannetiedot Ukrainassa turvallisuuden parantamiseksi vastaavalla tavalla kuin teki myös Google Maps-karttapalvelunsa osalta.
 
Sanavalmis Muurinen:
....jos asevoimien uudelleenorganisointi ja varustaminen päästäisiin panemaan alulle vasta sitä kautta, että ensin on tapatettu päällystö ja miehistö sekä romutettu kuitenkin suurelta osaltaan ihan käyttökelpoinen kalusto ensin Ukrainassa, ja sen jälkeen sitten pohdiskellaan syitä, miksi homma ei oikein toiminutkaan. Samalla on myös turmeltu Venäjän suhteet suureen osaan maailmaa, tehty Ukrainasta sukupolvien ajaksi vihamielinen valtio, ja romutettu Venäjän asema myös useimpien entisten liittolaisten keskuudessa.
Ennen kaikkea on syytä huomioida se että ryssä on Ukrainassa tuhonnut kaiken sen mitä Neuvostoliitto ja sen jälkeinen rikollisten johtama kleptokratia on kykeni rakentamaan venäjälle..
Ja erityisesti ymmärtää että nykyisen diktatuurin aikana ryssän teollisuutta ovat 2000-luvulla kehittäneet nimenomaan länsimaiset yritykset ja sijoittajat jne. Siis juuri ne tuhannet länsimaisen tm. firmat jotka ovat kovalla kiireellä vetäytyneet ryssän rikollisvaltiosta.

Kansanivälisessä vertailussa Venäjän kansantalouden volyymit olivat pudonneet jo ennen sotaa pienemmäksi kuin Pohjoismaiden yhteinen BKT. Sota ja pakotteet heikentää Venäjän taloutta entisestään.
Toisekseen Venäjän tuotantotalouden rakenteet ovat käytännössä jopa 50 vuotta jäljessä länsimaisesta teollisuustuotannosta. Varsinkin nyt sodan jälkeen ja tulevaisuudessa kun kaikki länsimaiseen malliin toimineet tehtaat ja tuotantolaitokset ovat lähteneet Venäjältä.

Lähtökohtaisesti Venäjän kansantalouden ja teollisen tuotannon resurssit ovat sodan jälkeen vain samaa luokkaa kuin esim. 10 - 15 miljoonan asukkaan kokoisella länsimaisella valtiolla (Hollanti, Ruotsi, Sveitsi jne).
- ei ole edes teoriassa mahdollisuutta että Venäjä kykenisi vielä kymmeniin vuosiin uudistamaan ja rakentamaan asevoimiaan edes murto-osaan Ukrainan sotaa edeltäneestä vahvuudesta.
- ryssän vanhat ja pääosin jo yli 50 vuotta vanhat ydinaseet eivät ole nykymaalimassa enää relevantteja taistelukentällä.

Sodan myötä ryssä on pelinsä pelannut eikä siitä ole enää minkäänlaiseksi suurvallaksi. Kävipä sodassa miten tahansa. Ja, ikäänkuin varmemmaksi vakuudeksi, myös sota tulee aikanaan päättymään ryssän vetäytymiseen miehittämiltään Ukrainan alueilta.

Talous ohjaa maailmaa. Suuret linjat ovat tuossa. Ne eivät juurikan tule muuttumaan vaikka valta vaihtuisi Venäjällä millaiseksi tahansa.
- silti on todennäköistä että monenlaista kapinaa ja sotaa käydään jatkossakin Venäjällä ja sen naapurialuilla.
- ihmisiä tulee vielä kuolemaan miljoonittain.

Jo pelkästään tästä em. syystä Euroopalle on tärkeää saada aikaan vahva ja turvallinen rajalinja Venäjään nähden. Se on jo nähtävissä:

Puolustusliitto NATO muodostaa tämän yhtenäisen ja vahvan rajan.
- Suomi ja muut pohjoismaat yhdessä Itämeren ja Baltianmaiden kanssa.
- Puola hoitaa oman osuutensa pohjoisen Keski-Euroopan alueella.
- Ukraina on näyttänyt että se kykenee pitämään huolta omasta alueestaan, Puolan rajalta Mustalle merelle asti.
- Turkki huolehtii omasta puolustuksestaan sekä Bosporin salmesta.

Näiden NATO:n jäsenmaiden (Ukraina esittää parhaillaan miksi se tulee hyväksyä NATO:n jäseneksi) ja rajojen takana pysyy Eurooppa turvassa. Eikä Venäjänkään tarvitse pelätä hyökkäyksiä oman läntensä suunnalta.
 
Viimeksi muokattu:
Avaudun tässä. Minulla on ollut ns. ryssäviha ihan sukuperintönä saatuna. Joskus epäilin, että olen väärässä ja ryssät ovat ihan normaaleja ihmisiä. Olen ollut väärässä mutta ihan toiseen suuntaan. Ryssät ovat kyllä osoittaneet olevansa jopa paskempia mitä uskoinkaan. Esimerkiksi Saksalla oli omat synkät hetkensä mutta heillä hulluus oli kuitenkin ohimenevää. Ryssällä hulluus pysyy sitkeästi vaikka koko muu maailma menee eteenpäin.
 
Ystävät hyvät

Vuosi vaihtui. Minä en pidä uudenvuodenpuhetta, mutta voisin uudelleenlämmitellä keskustelua tämän ketjun aiheesta kattaen otsikon kaikki osat: Venäjä, talous, yhteiskunta, kehitys. Miksi? Ainakin kahdesta syystä.
  1. Sota jatkuu. Jos rehellisiä ollaan, tällä hetkellä ei ole kovin selvästi näköpiirissä välittömiä muutoksia rintamalla. Mikään wunderwaffe tuskin tilannetta hetkessä kääntää kumpaankaan suuntaan. Ratkaisu voi tulla aseilla, mutta se vaatii vielä paljon aikaa, verta, hikeä ja kyyneliä. Useampi merkitykselliseksi katsomani henkilö on ollut alusta asti sitä mieltä tai kallistunut kannalle, että jos jokin dramaattinen käänne tapahtuu, se tulee Venäjän sisältä.
  2. Kävi miten kävi, sama itäinen kansa tulee jokseenkin varmasti olemaan naapurinamme vielä sukupolvien ajan. Vaikka siitä ei pitäisi, sen kanssa täytyy elää vähintään rajan yli tuijotellen. Sitä pitäisi yrittää jotenkin ymmärtää, vaikkei se totisesti helppoa olekaan.

Olen ehtinyt hautoa tästä aiheesta paljon ajatuksia. Pidän kuitenkin tämän avauksen lyhyenä ja nostan tällä kertaa esiin vain yhden todella keskeisen kysymyksen: voiko mikään muuttua Venäjällä?

Selkäytimestä irtoava vastaus voisi olla painokas "ei". Voissa paistamisesta kertova sanonta on tiettävästi kerätty kirjoihin jo 1800-luvulla, ja Paasikivellä oli oma näkemyksensä venäläisten muuttumattomasta politiikasta. Olen siteerannut molempia. On päiviä, jolloin sen kummempi analyysi ei tunnu tarpeelliselta. Toisaalta kuitenkin koen, että molemmat ovat vain osatotuuksia.

Jos katsoo koko yhteiskuntaa johon kuuluvat esimerkiksi hallinto, poliittinen järjestelmä, talous, uskonto, kulttuuri, kansa itse ja sen syvempi luonne, voi huomata että jotkut näistä ovat ehtineet muuttua Neuvostoliitossa ja Venäjällä, osa dramaattisestikin. Joitakin on yritetty muuttaa väkisin. Sellaiset muutokset tahtovat usein myös kumoutua. Silti jää vielä asioita, joissa todellisia ja ehkä pysyviäkin muutoksia on tapahtunut.

Väittäisin myös, että totuus tästä asiasta ei ehkä olekaan lopulta tärkein vaan se miten asiat koetaan. Uskovatko venäläiset itse tai kansat näiden ympärillä, että muutoksia voi tapahtua? Se määrittää ajatuksia ja tekoja, ja niistä seuraa lopulta asioiden todellinen kulku. Kuulostaako liian teoreettiselta tai ympäripyöreältä? Tämä avaus voi vielä olla sitä, mutta luulen että tästä päästään vielä hyvin konkreettisiin asioihin. Ehkä on ainakin hyvä pitää hengissä ketjua varta vasten näille aiheille ja pohdinnoille, ettei kaikkea Venäjällä yleisesti tapahtuvaa tarvitse kipata sotaketjuun. :)

Tältä pohjalta kohti alkavaa vuotta.
 
Venäjällä ns. virallinen totuus lähestyy oppikirjoissa edelleen neukku aikojen versiota. Vanhat valheet esim. balttien "vapauttamisesta" ja USA:n pahuudesta jyllää jälleen neukkulan malliin. Arto Mansala muistelmissaan taisi olla sitä mieltä ettei N-liitossa oikeastaan olisi kannattanut painaa mitään historian kirjoja koska puolueapparaatti tuotti pahimmillaan viikoittain uusia ja edellisestä poikkeavia tulkintoja joten moniste pino olisi ollut kätevämpi kuin kirja. Linkkaamassani Hesarin jutussa mainittu oppikirjakin poikkeaa vain muutaman vuoden takaisista edeltäjistään ihan selkeissä asioissa ja paskenpaan suuntaan.

 
Enqvist kiteyttää olennaisen. Kuten:

"Venäjä on valheiden suurvalta. Mitään, mitä siellä sanotaan, ei voi ottaa todesta. Kyse ei ole valkoisista hätävalheista vaan valheita pumpataan markkinoille kuin öljyä Siperiasta.'

 
Enqvist kiteyttää olennaisen. Kuten:

"Venäjä on valheiden suurvalta. Mitään, mitä siellä sanotaan, ei voi ottaa todesta. Kyse ei ole valkoisista hätävalheista vaan valheita pumpataan markkinoille kuin öljyä Siperiasta.'

Tämä oli hyvä tasapainoinen kolumni!
 
Olisikohan taas aika palata yhteiskunnalliseen analyysiin, jossa en viimeksi päässyt alkua pidemmälle. Tässä jaksossa päästään toivottavasti jo keiton äärelle, vaikka ei vielä ihan pihveihin asti.

Viimeksi väitin, että vähintään jokin on ehtinyt muuttua Venäjällä historian aikana. Sellaisesta käy varmaan melko ilmiselväksi esimerkiksi Neuvostoliiton romahdus. Oikeastaan jos tehdään epämuodollinen kertolasku kahden luvun välillä, yhteiskunnan koko ja muutoksen suuruus, tuo tapahtuma voi nousta korkealle koko modernin maailmahistorian tilastoissa.

Romahdus vaikutti epäilemättä koko yhteiskuntaan ja siitä voisi tarinoida vaikka mitä. Minä nostan siitä esiin talousjärjestelmän täyskäännöksen. Neuvostoliitto oli pitkään kenties tunnetuin esimerkki keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta, jonka toimivuus on useimmiten osoittautunut haasteelliseksi. Siitä päästiin perestroikaan, mutta se oli joko liian vähän liian myöhään tai sitten vain mahdottoman yrittämistä eli liian suuri muutos koordinoitavaksi hallitusti. Lopputuloksena oli tunnetusti NL:n hajoaminen ja villi itä.

Klassisessa kylmän sodan vastakkainasettelussa esimerkiksi amerikkalaisille opetettiin parin sukupolven ajan, että Neuvostoliitto on yhtä kuin kommunismi ja venäläiset samasta puusta veistettyjä. Yhtäkkiä kaikki menikin päälaelleen. 90-luvun Venäjää voisi luonnehtia paikaksi, josta tulevat ehkä mieleen esimerkiksi postapokalyptinen fiktio tai reippaimmin laukalle lähteneet vappupuheet rajoittamattoman kapitalismin seurauksista. Aivan kaikki oli kaupan kun vain hinnasta sovittiin, ihmishenkiä ja virkakoneistoa myöten.

Postapokalyptinen paikkahan se olikin, kun entiset yhteiskuntaa määrittäneet järjestelmät sortuivat, ja uudet syntyivät omia reittejään kaaoksen seasta. Ne jotka olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä riittävän ovelia ja häikäilemättömiä, saivat haltuunsa kokonaisia teollisuudenaloja. Pienemmilläkin toimijoilla oli markkinarakonsa kun vain oli kärppänä paikalla ja tiesi miten peliä pelataan. Konstantin taisi joskus tiivistää tuon ajan hengen muotoon "jos et tartu rahaan, olet yksinkertaisesti hidas tai tyhmä". Ne jotka rikastuivat, eivät todellakaan peitelleet sitä vaan tuolta ajalta kotoisin oleva pröystäilykulttuuri saa piilaakson miljardöörit ja jenkkiräppäritkin näyttämään perin hillityiltä ja kainoilta. Rajattomien mahdollisuuksien maa oli nyt idässä. Kahmintakulttuurin jalkoihin jääneitä ei juuri noteerattu. Sen verran suuri oli markkinatalouden ja länsiherkkujen huuma. Vuoden 1998 talouskriisiä en nyt ryhdy perkaamaan erikseen, vaikka silläkin oli omat syynsä ja seurauksensa.

Seuraava vaihe olikin sitten Putinin kausien sarja, jossa räikein villin idän meininki kuten järjestäytynyt rikollisuus laitettiin kuriin. Myöhemmin tietysti valkeni, ettei sitä suinkaan hävitetty, vaan se vain siirrettiin valtion monopoliksi. Silti 2000-luvun alku oli lihavaa aikaa. Öljyn hinta kiipesi melkein yhtä mittaa 2001-2008. Länsi investoi kuin missäkin kultaryntäyksessä, tarjoten läskin päälle vielä kerroksen voita. Vapautta oli vielä jäljellä ja valtio huolehti ainakin kohtalaisesta järjestyksenpidosta. Loppu järjestyi rahalla. Enemmistö rikkaudesta kaivettiin yhä maan sisältä ja tekniikka tuli lännestä, mutta aitoa innovointiakin tapahtui. Finanssikriisi saatiin ehkä onnekkaasti laitettua Medvedevin piikkiin, joten legenda Putinista rajattoman hyvinvoinnin luojana ei tahriintunut. Sitten asiat alkoivatkin muuttua uuteen suuntaan, mutta sitä ei liene enää tarpeen käydä tässä läpi.

Nykyään noista ajoista elää kaksi eri tarinaa. Yhden, lännessä suositun mukaan Neuvostoliitto oli toivoton rakennelma joka meni valtiotasolla konkurssiin, 90-luvulla luovasta tuhosta syntyi kaikkien kasvukipujen jälkeen nouseva ja vapaa markkinatalous, ja 2000-luvulla öljyn hulppeiden hintojen ansiosta rahaa kertyi niin että pöydältä varisseella osallakin kansa sai ostettua länsiautot ja kännykät. Valtion ei tarvinnut kuin pysyä omalla tontillaan, pääosin pois tieltä. Kremlin versiossa taas Neuvostoliiton romahdus oli lännen aiheuttama perusteeton vääryys ja virhe, 90-luvun köyhyys ja suunnanhaku vapaudesta johtuvaa kärsimystä, 2000-luvun vauraus Putinin kultaisen kosketuksen ansiota, ja keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen eli uuteen Neuvostoliittoon palaaminen lopulta ainoa oikea tie Venäjälle ja venäläisille.

Siinäpä se vilkaisu taloushistoriaan noin lyhyesti. Jos syyllistyin jossain kohdassa virheisiin tai vääristelyyn, otan ilman muuta eriävät näkemykset vastaan. Yhtä sun toista jouduin ainakin taatusti ohittamaan. Pysyn kuitenkin kannassani, että tässä asiassa Venäjällä tapahtui massiivinen muutos. Nyt se on hyvää vauhtia kumoutumassa, mutta mikä lopulta on talousjärjestelmän tai koko yhteiskunnan ns. luonnollinen tila ja mikä pakotettua häiriötä? Seuraava väitteeni on, että nämä muutokset aiheuttivat dramaattisesti toisistaan poikkeavia sukupolvikokemuksia ja sillä on suuret vaikutuksensa koko yhteiskuntaan. Jatketaan siis esimerkiksi siitä toisella kertaa.
 
Ylläoleva kirjoitus on aivan erinomaista tekstiä.

Seuraava taloudellinen shokki, tulee luultavasti järisyttämään naapurin yhteiskuntarauhaa radikaalisti. Saattaa vahvimman oikeus tulla taas muotiin. Mielenkiintoista on nähdä ruplan kestävyys ja luovat vaihtoehdot maksuvälineiksi. En osaa sanoa mikä on nykytilanne kaupankäynnissä, mutta sodan alkaessa dollarien ja eurojen kysyntä räjähti. Onhan tuolla varmasti pätevää väkeä, jotka pystyvät suojautumaan ruplan heikkenemistä/romahdusta vastaan. Suurelle massalle tämä onkin hieman hankalampaa.
 
Olisikohan taas aika palata yhteiskunnalliseen analyysiin, jossa en viimeksi päässyt alkua pidemmälle. Tässä jaksossa päästään toivottavasti jo keiton äärelle, vaikka ei vielä ihan pihveihin asti.

Viimeksi väitin, että vähintään jokin on ehtinyt muuttua Venäjällä historian aikana. Sellaisesta käy varmaan melko ilmiselväksi esimerkiksi Neuvostoliiton romahdus. Oikeastaan jos tehdään epämuodollinen kertolasku kahden luvun välillä, yhteiskunnan koko ja muutoksen suuruus, tuo tapahtuma voi nousta korkealle koko modernin maailmahistorian tilastoissa.

Romahdus vaikutti epäilemättä koko yhteiskuntaan ja siitä voisi tarinoida vaikka mitä. Minä nostan siitä esiin talousjärjestelmän täyskäännöksen. Neuvostoliitto oli pitkään kenties tunnetuin esimerkki keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta, jonka toimivuus on useimmiten osoittautunut haasteelliseksi. Siitä päästiin perestroikaan, mutta se oli joko liian vähän liian myöhään tai sitten vain mahdottoman yrittämistä eli liian suuri muutos koordinoitavaksi hallitusti. Lopputuloksena oli tunnetusti NL:n hajoaminen ja villi itä.

Klassisessa kylmän sodan vastakkainasettelussa esimerkiksi amerikkalaisille opetettiin parin sukupolven ajan, että Neuvostoliitto on yhtä kuin kommunismi ja venäläiset samasta puusta veistettyjä. Yhtäkkiä kaikki menikin päälaelleen. 90-luvun Venäjää voisi luonnehtia paikaksi, josta tulevat ehkä mieleen esimerkiksi postapokalyptinen fiktio tai reippaimmin laukalle lähteneet vappupuheet rajoittamattoman kapitalismin seurauksista. Aivan kaikki oli kaupan kun vain hinnasta sovittiin, ihmishenkiä ja virkakoneistoa myöten.

Postapokalyptinen paikkahan se olikin, kun entiset yhteiskuntaa määrittäneet järjestelmät sortuivat, ja uudet syntyivät omia reittejään kaaoksen seasta. Ne jotka olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekä riittävän ovelia ja häikäilemättömiä, saivat haltuunsa kokonaisia teollisuudenaloja. Pienemmilläkin toimijoilla oli markkinarakonsa kun vain oli kärppänä paikalla ja tiesi miten peliä pelataan. Konstantin taisi joskus tiivistää tuon ajan hengen muotoon "jos et tartu rahaan, olet yksinkertaisesti hidas tai tyhmä". Ne jotka rikastuivat, eivät todellakaan peitelleet sitä vaan tuolta ajalta kotoisin oleva pröystäilykulttuuri saa piilaakson miljardöörit ja jenkkiräppäritkin näyttämään perin hillityiltä ja kainoilta. Rajattomien mahdollisuuksien maa oli nyt idässä. Kahmintakulttuurin jalkoihin jääneitä ei juuri noteerattu. Sen verran suuri oli markkinatalouden ja länsiherkkujen huuma. Vuoden 1998 talouskriisiä en nyt ryhdy perkaamaan erikseen, vaikka silläkin oli omat syynsä ja seurauksensa.

Seuraava vaihe olikin sitten Putinin kausien sarja, jossa räikein villin idän meininki kuten järjestäytynyt rikollisuus laitettiin kuriin. Myöhemmin tietysti valkeni, ettei sitä suinkaan hävitetty, vaan se vain siirrettiin valtion monopoliksi. Silti 2000-luvun alku oli lihavaa aikaa. Öljyn hinta kiipesi melkein yhtä mittaa 2001-2008. Länsi investoi kuin missäkin kultaryntäyksessä, tarjoten läskin päälle vielä kerroksen voita. Vapautta oli vielä jäljellä ja valtio huolehti ainakin kohtalaisesta järjestyksenpidosta. Loppu järjestyi rahalla. Enemmistö rikkaudesta kaivettiin yhä maan sisältä ja tekniikka tuli lännestä, mutta aitoa innovointiakin tapahtui. Finanssikriisi saatiin ehkä onnekkaasti laitettua Medvedevin piikkiin, joten legenda Putinista rajattoman hyvinvoinnin luojana ei tahriintunut. Sitten asiat alkoivatkin muuttua uuteen suuntaan, mutta sitä ei liene enää tarpeen käydä tässä läpi.

Nykyään noista ajoista elää kaksi eri tarinaa. Yhden, lännessä suositun mukaan Neuvostoliitto oli toivoton rakennelma joka meni valtiotasolla konkurssiin, 90-luvulla luovasta tuhosta syntyi kaikkien kasvukipujen jälkeen nouseva ja vapaa markkinatalous, ja 2000-luvulla öljyn hulppeiden hintojen ansiosta rahaa kertyi niin että pöydältä varisseella osallakin kansa sai ostettua länsiautot ja kännykät. Valtion ei tarvinnut kuin pysyä omalla tontillaan, pääosin pois tieltä. Kremlin versiossa taas Neuvostoliiton romahdus oli lännen aiheuttama perusteeton vääryys ja virhe, 90-luvun köyhyys ja suunnanhaku vapaudesta johtuvaa kärsimystä, 2000-luvun vauraus Putinin kultaisen kosketuksen ansiota, ja keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen eli uuteen Neuvostoliittoon palaaminen lopulta ainoa oikea tie Venäjälle ja venäläisille.

Siinäpä se vilkaisu taloushistoriaan noin lyhyesti. Jos syyllistyin jossain kohdassa virheisiin tai vääristelyyn, otan ilman muuta eriävät näkemykset vastaan. Yhtä sun toista jouduin ainakin taatusti ohittamaan. Pysyn kuitenkin kannassani, että tässä asiassa Venäjällä tapahtui massiivinen muutos. Nyt se on hyvää vauhtia kumoutumassa, mutta mikä lopulta on talousjärjestelmän tai koko yhteiskunnan ns. luonnollinen tila ja mikä pakotettua häiriötä? Seuraava väitteeni on, että nämä muutokset aiheuttivat dramaattisesti toisistaan poikkeavia sukupolvikokemuksia ja sillä on suuret vaikutuksensa koko yhteiskuntaan. Jatketaan siis esimerkiksi siitä toisella kertaa.

Kun Venäjä aloitti taipaleensa NL kaaduttua niin sillä oli vahva ja toimiva teollisuus lähes kaikilla mahdollisilla aloilla joka oli vertailukelpoinen moniin länsimaisiin yrityksiin ja edellä kaikkia Aasian maita Japania lukuunottamatta, sen väestö oli nuorta, kohtuullisen hyvin koulutettua sekä varsin tervettä. Neuvostoliiton massiivisilla panostuksilla rakentama infrastruktuuri oli suhteellisen nuorta, pääosin 10-30 vuotta aiemmin rakennettua.

Nykyään Venäjällä ei ole mitään noista. Sen teollisuuden teknologia sekä osaaminen on jäljessä esimerkiksi Puolaa, Brasiliaa tai Indonesiaa. Väestön keski-ikä on noussut merkittävästi, infrastruktuuri on melkeinpä se sama minkä se aikanaan peri. Koulujärjestelmä on kaikin puolin heikompi kuin NL vastaava, etenkin korkeakoulutuksen osalta huolimatta siitä että sen tarvitsee kouluttaa paljon pienempiä ikäluokkia. Kansanterveyden osalta on yritetty erilaisia ohjelmia Putinin aikana saada käyntiin, mutta näytöt niiden vaikutuksista ovat todella vähäiset - huumeet, viina, väkivalta, hoitamattomat perussairaudet sekä HIV ovat paria kertaluokkaa isompia ongelmia kuin monissa muissa samankokoisissa maissa.

Lisäksi kun Neuvostoliitto hajosi ja Venäjä syöksyi talouskriisiin niin sitä ympäröivät maat suhtautuivat joko positiivisesti tukea antaen tai vähintään neutraalisti. Nyt se on lähes ympäröity mailla jotka suhtautuvat erittäin negatiivisesti, jopa vihamielisesti.

Eli summattuna, mikäli Venäjä ajautuu taloudelliseen umpikujaan sekä sisäiseen kaaokseen niin sillä ei ole sellaisia pelastusrenkaita kuin sillä oli 1990-luvulla. Kyyti tulee olemaan siten paljon kylmempää kun sille tielle lähdetään.
 
Tässä on ennustetta vuodelta 2015. Jo silloin oli näkyvissä, että Venäjän viimeinen pullisteluyritys tapahtuu tämän vuosikymmenen aikana, todennäköisesti alkupuoliskolla, koska sen jälkeen alkaa olla liian myöhäistä.

Samat faktat kuin olen nostanut esille. Koulutetut menee hautaan ja tilalle tulee liimaa impanneita sekä aivonsa sileiksi ryypänneitä vatnikkeja, pidä niillä sitten imperiumia pystössä ja infra kunnossa.

 
Varmasti ympärillä on suurimmalta osin vihamielisiä haukkoja, jotka vesikielellä odottavat pääsyä raaka-ainevarantoihin. Puuta, jalometalleja sekä fossiilisia polttoaineita riittää. Saa nähdä, millä suhteella menevät jaettavaksi ja kuka toimii jakajana. Kiinalla on varmasti etulyöntiä tässä pelissä. Paikalliset kovanaamat ja oligarkit rupeavat tappelemaan verissäpäin ja silovikit toimivat kehätuomareina.

Entisistä IVY-maista voipi löytyä kynnelle kykeneviä, mutta miten on BRICS-maiden laita? Turkin sulttaani ei varmasti jää kynnettömäksi tässä pelissä. Mikäli tämä pallo lähtee pyörimään, avaa tämä pelin myös Tatarstanin ja Tsetseenien itsenäistymistoiveille. Siellä suunnalla on raaka-aineita sekä tahtoa. Tuollekkin kansanosalle saattaa löytyä tukea, yllättäviltä tahoilta.
 
Back
Top