["Varaosien tuotannon järjestäminen kotimaiselle laivarakennusteollisuudelle vaati miljardeja ruplia — mutta tulos oli tasan nolla, — myönsi Pietarissa Dmitrii Rogozin Venäjän merilautakunnan kokouksessa.
Merilautakunta kokoontui tämän vuoden ensimmäiseen kokoukseen Pietarissa meri- ja jokilaivastokorkeakoulun tiloissa 2 heinäkuuta 2015. Lautakunnan työhön osallistui muutama kymmenen jäsentä, muun muassa teollisuus- ja kauppaministeriön viranomaisia, laivanrakennusyhtiöiden johtajat sekä tutkimuslaitoksien edustajia. Tämä näyttävä kokous tuli yksimielisesti siihen päätökseen, että tuontituotteita korvaavaan tuotantoon investoidut miljardit ruplat eivät tuottaneet odotettua tulosta.
Kysyntä ei kohdistu tuotteisiimme
Dmitrii Rogozinin puheenvuoron sävy määritteli paljolti koko tilaisuuden ilmapiirin. Hänen mielestään Venäjän laivarakennustuotanto on teknisesti jäljessä muun maailman tasolta ja vaatii modernisointia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että nykyisen tuotannon teknisten resurssien kulutusaste on 70%, yhden tuotantokappaleen tuontantoaika on 3-5 kertaa pidempi kuin ulkomailla ja alaa piinaa koulutetun henkilöstön kasvava puute, joka vuorostaan vähentää tuotantoa entisestään. Moni tuotantolaitos käyttää vain 20-30% potentiaalista. Rogozin mielestä on siis ymmärrettävää, miksi Venäjän laivanrakennusyhtiöt tekivät mieluummin kaikki mahdolliset hankinnat ulkomailta. Venäjällä tapahtuu parhaimmassa tapauksessa vain laivan kokoaminen ja ulkomailta hankittujen laitteistojen asennus.
Rogozinin mukaan ulkomaalaisten varaosien ja koko järjestelmien hankkiminen suunnitellaan yleensä jo koko laivan suunnittelun alkuvaiheessa, ja silloin kotimaiset tuottajat yleensä suljetaan pois. Sama kuvio toistuu jopa silloin kun kyseessä on kokonaisen uuden laivasarjan suunnittelu, vaikka kotimaiset kone- sekä laitejärjestelmät, joiden suunnittelua ja kehitystä valtio lähivuosina on tukenut, olisivat olemassa.
Ikuisesti ulkomaalaiset varaosat
Teollisuus- ja kauppaminosteriön varaministeri Andrei Dutov esitti esimerkit tilanteesta: sotalaivan hinta muodostuu 60-70% -prosenttisesti koneiden ja laitteiden kustannuksista. Venäjällä toimii vain 6 yhtiötä, jotka erikoistuvat laitteiden suunntteluun ja tuotantoon. Viimeisen 5 vuoden aikana niiden yhteinen panos teki 119 tilausta, joista maksettiin 7,1 miljardia ruplaa. Laitteiden valikoima oli Dutovin mukaan ”erittäin laaja”, mutta laitteiden olennaisimmat varaosat ovat peräisin Venäjän ulkopuolelta, joten Venäjän laivanrakennusteollisuus on täysin luotettavien yhteistyökumppaneiden käsissä. Mistä nämä luotettavat yhteistyökumppanit sitten saadaan?
Siinäpä pulma. Esimerkiksi, italialainen SORMEC S.r.L Unipersonale viivästytti puolen vuoden ajan nostureiden toimittamista kahden jäämurtajan rakentamishanketta varten. Taustalla olivat EU:n pakotteet. Jäämurtajat rakennetaan tällä hetkellä Baltiiskiin tehtaan telakoilla. Saman hankkeen yhteydessä ilmeni toinenkin este: telakka ei 158 päivän aikana pystynyt maksamaan suomalaiselle Prysmian -yritykselle sen toimittamasta laivojen sähköjärjestelmästä. Prysmianilla on tilit Nordessa, joka on pakotteiden alainen. Loppuratkaisu rahasiirtoon löydettiin siirtämällä summa Prysmianin Venäjällä toimivalle tytäryhtiölle.
Toinen merkittävä ongelma on sarjatuotannon puute. Jokainen tarvittava järjestelmä tai laite tuotetaan yhtenä kappaleena, joten kustannukset kasvavat mutta laatu on kyseenalaista. Ministeriö yrittää edistää venäläisten varaosatuottajien verkostointia tuotannon yhdenmukaistamista varten. Mikäli tämä onnistuu, kustannukset putoavat ja tuotanto käynnistetään paikallisesti, jolloin myös kuljetuskustannukset pienenisivät.
Me täällä tiedämme paremmin
Yhtenäisen laivanrakennusyhtiön johtaja Aleksei Rahmanov ei lämmennyt varaministerin ajatukselle yhdenmukaistamisesta. Rahmanovin mielestä ministeriön visiossa on paljon epäselvää, eikä se anna mitään kuvaa tuotantovastuualueiden jakamisesta tuotantokeskusten, tutkimuslaitosten sekä itse ministeriön välillä. Lopuksi Rahmanov vakuutti, että hän itse tietää paremmin, mihin hänen luotsaamansa yhtiö pystyy ja mitkä muutokset on tehtävä tuotannon tehostamiseksi.
Tällä hetkellä Yhtenäisessä laivanrakennusyhtiössä arvioidaan modernisoinnin mahdollisuuksia. Kyseessä on 3300 vanhentuneen koneen korvaaminen 80-100 tehokkaalla konelinjastolla sekä tilojen käytön uudelleensuunnittelu.
Turhat miljardit
Venäjän merivoimien komentaja amiraali Viktor Tširkov aiheutti kokouksessa kohun: hän sanoi suoraan, että valtion ajama suunnitelma ulkomaalaisten varaosien korvaamisesta kotimaisilla ei toteutunut. Hänen tietojensa mukaan eniten moitteita sotalaivojen sekä siviililaivojen tilaajilta saavat kotimaiset energiajärjestelmät, ei väliä, millä polttoaineella ne toimivat. Lisäksi kaikki kolme tuotantokeskusta, jotka keskittyvät laivojen energiajärjestelmien tuottamiseen, käyttävät edelleen tuotantoprosessissa runsaasti ulkomailta tuotuja varaosia.
”Katsokaa mitä tapahtuu: merivoimat tilaavat energiajärjestelmän ja sen yhteydessä teettävät kaikki tarvittavat tutkimukset sekä testit ja arviot, johon uppoaa valtion koko rahoitus. Rajavartiolaivasto käyttää rahaa samaan asiaan. Kalastajat käyttävät rahaa siihen samaan. Meri- sekä jokilaivastot käyttävät rahaa. Näin voi luetella loputtomiin. Gaspromista yksityisiin yrityksiin kaikki käyttivät rahansa siihen samaan asiaan. Venäjällä on tällä hetkellä tasan kolme energiajärjestelmien tuottajaa.
Kolomenskin tehdas. Uralin dieselmoottoritehdas, jonka valmistamat moottorien kannet merivesi syövyttää kahdessa kuukaudessa. Ja sitten on vielä Zvezda -tehdas, se meidän suosikkimme. He ovat kehittäneet uuden moottorin. Kyllä, he tekivät suunnitttelutyöt. Mutta missä tapahtuu tuotanto? Taas ulkomailla! Tapasin heidät juuri eilen. Kysyin, voidaanko Venäjällä tuottaa sen laatuista metallia, joka kelpaisi moottorin tekemiseen? Entäs moottorin kuori ja elementit? Ei voida! Kaikki teknologiapotentiaali on menetetty!
Sähköjärjestelmät? Ei voida! Kysyin kuka tuottaa painejärjestelmät? Itävalta, Sveitsi, Ruotsi ja näin pois päin. Ymmärrättekö te täällä istujat, että te käytätte valtion rahoitusta täysin turhaan?”
Lopuksi amiraali heitti ehdotuksen tarkastuslautakunnasta, joka selvittäisi kallisiin energiajärjestelmien tuotantotutkimuksiin liittyvät epäselvyydet.
Mitä tehdään? Varapääministeri Dmitrii Rogozin kannatti merivoimien komentajan ehdotusta tarkastuslautakunnan perustamisesta. Hän ennusti, että lautakunnalla on varmasti paljon tehtävää tutkimusten ja testien tuloksien tutkimisessa.
— Jos ryhdymme analysoimaan miljardikustannuksia, tulemme siihen tulokseen, että kaiken olisi tähän mennessä pitänyt olla valmiina näyte- sekä mallikappaleiden muodossa. Mutta todellisuudessa mitään ei ole. paperista löytyy kaikki, mutta kun tullaan konkretiaan, osoittautuu, että ”tutkimuksen” perusteella tutkimuslaitos vain haali itselleen rahoitusta perustoimintaan. Eli rahat on käytetty tuloksetta.
Kokouksen pöytäkirjan mukaan Dmitrii Rogozin antoi teollisuus- ja kauppaministeriölle, Yhtenäiselle laivarakennusyhtiölle sekä Kurs -keskustutkimuslaitokselle, tehtäväksi selvittää tarpeet Laivakoneteollisuus -nimisen tutkimus -ja tuotantokeskuksen perustamiseksi vuoden 2015 loppuun mennessä. Tutkimus- ja tuotantokeskuksen tarkoitus on yhdistää organisaatiot modernien sekä kilpailukykyisten laivavarusteiden suunnittelua ja tuotantoa varten. Laivanrakennusalan vuoteen 2020 ulottuva strategia muutetaan tukemaan tutkimus- ja tuotantokeskuksen perustamista."]
