Venäjän talous

1ahlF+



Aivan. esim. lihankulutus henkeä kohden oli/on aina ollut paljon suurempaa, kuin länsimaissa, näkeehän sen kuvastakin, jopa kausaliteetti, että lihan menekki on aivan toista, kuin on aina köyhässä ja muutenkin kurjassa lännessä ollut/on.
 
Putoaako öljyn hinta kymmeneen dollariin? Ennusmerkit ovat olemassa

Öljyntuottajamaiden järjestö Opec päätti viime viikolla pitää kynsin ja hampain kiinni markkinaosuudestaan, mikä sysäsi öljyn hinnan jyrkkään laskuun.

Raakaöljyn WTI-laatu on tänään aamulla noteerattu 37,72 dollarissa ja Brent-laatu 40,96 dollarissa. Vuosi sitten WTI maksoi reilut 65 dollaria ja Brent 69 dollaria.

Uutistoimisto Bloombeg huomauttaa, että viimeaikaiset tapahtumat muistuttavat hyvin paljon vuosien 1997-1999 välistä ajanjaksoa, jolloin Brent-öljystä sai maksaa ainoastaan kymmenen dollaria barrelilta.

Tuolloin suuret Opec-maat kasvattivat tuotantoaan yrittivät hallita markkinaa. Nyt pakkaa sekoittaa lisäksi Yhdysvallat, joka on noussut liuskeöljybuuminsa ansiosta öljyntuottajien kärkeen.

Myös Aasian markkinoiden kehityksestä löytyy yhtäläisyyksiä. Samanlaista romahdusta kuin 90-luvun lopussa tuskin koetaan nyt, mutta toisaalta Kiina on merkittävästi suurempi kansantalous kuin 20-vuotta sitten, joten kasvun hiipumisella on suurempi merkitys maailmantaloudelle ja erityisesti raaka-aineiden kysynnälle.

Jopa sää on samanlainen kuin vuosina 1997-1999. Tuolloin El Niño piti talvet leutoina laskien lämmitysöljyn kysyntää. Kovin paljon ei ole lunta vielä tänä talvena näkynyt. Ahvenanmaalla oli viime lauantaina 11 astetta lämmintä.

________________________________________________________________________________

Taisi olla että vuosi sitten arvioitiin Venäjän reservirahastojen riittävän tasaisella pudotusvauhdilla reiluksi vuodeksi - kahdeksi. Jos öljyn hinta droppaa kymppiin niin Venäjän jo nyt pohjiin hiipunut kassa vuotaa kuiviin alta aikayksikön.
 
Venäläisministeri: Elintasoa on pakko leikata
Venäjän apulaisvaltiovarainministerin mukaan Venäjä joutuu jatkamaan leikkauksia.
Hurjimmissa arvioissa öljyn barrelihinta laskee 20 dollariin. Venäjän apulaisvaltiovarainministerin mukaan venäläisten on pakko leikata elintasoaan.
Taloussanomat–Reuters
Venäjä aikoo reagoida ennätyksellisen matalaan öljyn hintaan jatkamalla julkisen sektorin leikkauksia. Asiasta kertoo Venäjän apulaisvaltiovarainministeri Alexei Moiseev uutistoimisto Reutersin haastattelussa.
Öljyn barrelihinta on käynyt tänään seitsemän vuoden pohjissa. Lontoossa Pohjanmeren Brent-laadusta maksettiin iltapäivällä alle 40 dollaria barrelilta.
Venäjä on jo aiemmin julkistanut merkittäviä leikkauksia huipputasoistaan romahtaneen öljyn hinnan vuoksi.

– Olemme selvästi osoittaneet, että olemme hyvin halukkaita leikkaamaan budjettia öljyn laskettua esimerkiksi 60 dollariin. Pidemmän päälle meidän on tehtävä uusia leikkauksia, jotta budjetti olisi kestävä öljyn hinnan ollessa 40 dollarissa. Mutta jos öljyn hinta laskee 20 dollariin, meidän on tehtävä entistä enemmän leikkauksia, Moiseev sanoi viitaten arvioihin öljyn hinnan kehityksestä.
Investointipankki Goldman Sachs on arvioinut, että öljyn hinta voi romahtaa jopa 20 dollariin barrelilta, jos öljyntuottajat eivät onnistu leikkaamaan ylituotantoa.

Venäjän ensi vuoden budjetin alijäämä on todennäköisesti kolme prosenttia bruttokansantuotteesta, jos öljyn barrelihinta on 40-50 dollaria.
Kansainvälinen valuuttarahasto ennustaa, että Venäjän talous supistuu tänä vuonna 3,8 prosenttia. Ensi vuodelle IMF ennustaa 0,6 prosentin kutistumista.
Moiseev ei eritellyt, mistä Venäjä aikoo leikata. Hän huomautti, että venäläisvirkamiehet eivät ole saaneet palkankorotuksia kolmeen vuoteen.

Moiseevin mukaan venäläisten on pakko leikata elintasoaan siitä, mihin korkeiden öljyn hintojen aikoina totuttiin.

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaa....fi&utm_content=kotimaa&utm_campaign=tf-talsa
 
Sussiunatkoon, jos ne joutuu vaikka sulkemaan trollitehtaan! Eihän ne niin pahaan tilanteeseen voi joutua?
 
SJ kirjoitti:
Sussiunatkoon, jos ne joutuu vaikka sulkemaan trollitehtaan! Eihän ne niin pahaan tilanteeseen voi joutua?
Klikkaa laajentaaksesi...
Sitä pelkoa ei ole. Eiköhän siellä mölytä entistäkin kovempaa ja syytetä jenkkien salaliittoa ja juutalaisia pankkiireja kaikesta.
 
Rajajääkäri kirjoitti:
1ahlF+



Aivan. esim. lihankulutus henkeä kohden oli/on aina ollut paljon suurempaa, kuin länsimaissa, näkeehän sen kuvastakin, jopa kausaliteetti, että lihan menekki on aivan toista, kuin on aina köyhässä ja muutenkin kurjassa lännessä ollut/on.
Klikkaa laajentaaksesi...

Totta, venäläiset syövät lihaa ihan simona. Ovat aina syöneet! Jo kommunistiaikoina kaikki lihatiskit olivat tyhjinä..eikä niitä ehditty koskaan täyttääkään kun kaikki syötiin heti! Hirveetä lihansyöntiä..
 
Ulkomaat
Ensi vuosi on Vladimir Putinille ratkaiseva
Sami Metelinen

Venäjän talous ei ole kestävällä pohjalla nykyisillä öljyn hinnoilla.


Venäjän presidentti Vladimir Putin on pehmentänyt lännen vastaisia puheitaan. Arvostettu brittiläinen talouslehti The Economist arvioi, että taloudellinen tilanne pakottaa Putinin toimimaan aiempaa varovaisemmin ainakin länsivastaisuutensa suhteen.

Inflaatio on yli 15 prosentissa. Keskimääräisten reaalitulojen arvioidaan putoavan viidellä prosentilla tänä vuonna. Valtiontalouden tulot putosivat tänä vuonna kahdeksalla prosentilla.

Tänä vuonna Venäjän talouden arvioidaan supistuvan neljä prosenttia – vähemmän kuin aiemmissa arvioissa. Ensi vuonna bkt-kehityksen ennustetaan palaavan lähelle nollaa. Öljyn hinta ei kuitenkaan osoita toipumisen merkkejä.

Näillä näkymin Venäjän valtiota odottavat suuret rahoitusongelmat kahden tai kolmen vuoden sisään, vaikka öljyn hinta kohoaisi 50 dollariin barrelilta, arvioi Financial Times.

– Jos emme muuta mitään, reservimme hupenevat ja taloudellinen kasvu jää nollan tuntumaan, Putin sanoi kansakunnan tilaa käsitelleessä puheessaan viime viikolla.

The Economist kiinnittää huomiota, että suurin osa puheesta keskittyi talouden tilaan ja öljyn alhaiseen hintaan varautumiseen. Lehti arvioi, että kyse voi olla varautumisesta "huonoon säähän".

Riippumattoman Levada Centren mukaan 75 prosenttia venäläisistä on sitä mieltä, että Venäjän pitää parantaa suhteitaan länteen.

Talouden ongelmat ovat alkaneet näkyä pieninä tyytymättömyyden signaaleina. Yksi näistä oli rekkakuskien maanlaajuinen protesti, joka on ollut käynnissä marraskuun puolivälistä lähtien. Rekkakuskit protestoivat moottoriteiden uutta tullijärjestelmää vastaan.

The Economist kiinnittää huomiota myös siihen, että Putinin viestintäjohtaja Dimitri Peskov ei ottanut lainkaan kantaa oppositiohahmo Aleksei Navalnyin paljastuksiin valtionsyyttäjän toimiin liittyvästä korruptiosta. Lehti arvioi, että reagoimattomuus saattaa olla merkki jännitteistä hallitsevan eliitin sisällä.

Lehti kuitenkin arvioi, että Putinin on kuitenkin vaikea edistää todellista talouden liberalisointia ja korruption kitkemistä. Sen sijaan hän todennäköisesti turvautuu harhautuksiin, jotka liittyvät sotilaallisen voiman käyttöön. Venäläiset ovat olleet tyytyväisiä Putiniin, koska hän on tehnyt Venäjästä jälleen "suuren mahdin". Se liittyy talouden menestykseen ja sotilaalliseen voimaan. Kun talouden menestystä ei enää ole, sotilaallisen voiman näyttäminen ulkomailla tulee tärkeämmäksi.
 
Etusivu Ulkomaat Venäjä käyttää rahansa aseisiin: puolustusmenot 25 prosentin kasvussa

Venäjä käyttää rahansa aseisiin: puolustusmenot 25 prosentin kasvussa

Venäjän talous on militarisoitunut hyvin voimakkaasti.

– Puolustusmenoja on lisätty Venäjällä neljän vuoden ajan lähes 20 prosenttia vuodessa, tänä vuonna 25 prosenttia, kertoo vanhempi ekonomisti Vesa Korhonen Suomen Pankista.

Korhonen piti keskiviikkona esitelmän Venäjän taloudesta Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa Säätytalossa Helsingissä. Kalvoilta näytetyt tilastot olivat hätkähdyttäviä: vuosina 2011–2014 sotilasmenot kasvoivat Venäjällä Suomen Pankin tietojen mukaan 18 prosenttia per vuosi. Tämän vuoden tammi–lokakuussa sotilasmenojen kasvu on kiihtynyt 25 prosenttiin.

– Venäjän tuotannon militarisoitumista on tapahtunut, Korhonen arvioi.

Menojen kasvua ei pysty selittämään inflaatiolla, vaan Korhosen mukaan kyse on sotilasmenojen ja -toiminnan volyymin kasvusta Venäjällä.

Vuoden 2008 kansainvälisen finanssikriisin järistykset pudottivat Venäjän bkt-kehityksen kolme prosenttia pakkaselle. Bruttokansantuote palasi 2 prosentin kasvu-uralle, jota kansainvälisissä arvioissa pidettiin Korhosen mukaan ”Venäjän trendikasvuna” ennen Ukrainan sotaa.

Öljyn hinta ja sotiminen vaurioittaneet taloutta

Venäjän tuotantorakenteen yksipuolisuus, öljyn hinnan romahdus ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat kuitenkin vaurioittaneet Venäjän taloutta vakavasti. Bkt:n kasvu on painunut tänä vuonna noin kaksi prosenttia miinukselle, eikä ensi vuosikaan näytä Suomen Pankin arvion mukaan lupaavalta Venäjän talouden kannalta.

– Ei ole eväitä luvata Venäjälle talouskasvua kuin alle prosentti, korkeintaan puolitoista, ellei järjestelmään tule muutoksia, Korhonen sanoo.

Öljyn hinta puoliintui vuoden 2014 toisella puoliskolla.

– Öljyn hinnan ison pudotuksen vaikutus bkt:hen ei ole ohi vuodessa, ja iso pudotus lisää epävarmuutta, erityisesti investointien ja pääomaliikkeiden kannalta, Korhonen huomauttaa.

”Startup-yritykset pelkäävät”

Korhosen mukaan Venäjältä on havaittavissa aivovuotoa länteen, koska valtio on kaventanut yritystoiminnan vapautta.

– Venäläiset startup-yritykset (kasvuyritykset) ovat siirtäneet toimintojaan Baltiaan tai Suomeen, koska ne pelkäävät tulevansa kaapatuiksi kasvaessaan, Korhonen kertoo ilmiöstä, josta ei ole aiemmin Suomessa puhuttu.

Venäjän väestön enemmistöllä ei mene talouden näkökulmasta häävisti.

– Yksityisen kulutuksen pudotus on kova asia, joka nousee päällimmäiseksi. Se on pudonnut noin kymmenesosan. Eläkemenojen suhde bkt:hen on noussut 14:ään prosenttiin. Aika paljon tämän kehitystason maalle kuin Venäjä, Korhonen tarjosi esitelmässään esimerkkejä Venäjän talouden huolestuttavista kehityssuuntauksista.
Sosiaaliturvamenojen kasvu on Venäjällä jäänyt selvästi jälkeen sotilasmenojen kasvusta. Korhonen arvioi, että ihmiset joutuvat Venäjällä ottamaan tulevaisuudessa itse taloudellista vastuuta terveydestään ja koulutuksestaan.

Suomen Pankin Venäjä-ennusteeseen sisältyy Korhosen sanoin ”yltympäri riskejä”: öljyn hinnan kehitys, Itä-Ukrainan sotilastoimien seuraukset, ruplan arvon heikentyminen, Venäjän riippuvuus tuonnista ja valtion menojen kasvu.

Venäjän talous on riippuvainen energiatuloista. Tuotantorakenteen yksipuolisuus kasvattaa riskejä.

Korhonen arvioi, että kevään 2018 presidentinvaalien lähestyessä Venäjän talouspolitiikassa tapahtuu uusia asioita. Hän ei halua niitä ennakoida. Jos Venäjä olisi rauhanomainen valtio, sen talouskasvu olisi Suomen toivelistalla korkealla. Nykyisenlaisen Venäjän mahdollista taloudellista vahvistumista Korhonen arvioi paljonpuhuvasti.

– Muut saavat arvioida, miten käy, jos voimakas ja rikas naapuri kääntyy turvallisuusuhkaksi, Korhonen toteaa.
 
Venäjä toteuttaa pitkäntähtäimen suunnitelmiaan vakaasti edeten...


http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015121020807553_ul.shtml

Putin alentanut ydinaseiden käyttökynnystä


Maalta laukaistavia mannertenvälisiä ohjuksia on Venäjällä 305 kappaletta ja niihin 1 166 ydinkärkeä.

Venäjän federaation presidentti on uhannut myös Naton jäsenyyteen pyrkivää Makedoniaa ja Ukrainaa.

Vladimir Putin vahvisti ydinaseopin 25. joulukuuta 2014 (Ukaz § Pr-2976) ja siinä ylipäällikkö antaa itselleen täysin avoimet kädet ydinaseilla painostamiseen ja myös niiden käyttöön. Kyse ei ole vain sanan säilän käytöstä, vaan viime vuosien sotaharjoituksissa Venäjän asevoimat valmistautuu oikeisiin ydiniskuihin.

Siksi Venäjän pommikoneet ovat harjoitelleet ohjusiskua Tukholmaan ja niiden rutiininomaiset partiolennot ulottuvat jälleen uudestaan myös Itämerellä Tanskalle kuuluvan Bornholmin edustalle, missä Tu-22M-koneet, Tu-160-koneet ja Tu-95-koneet käyvät pareittain näyttämässä Venäjän lippua. Tämä on muodostunut rutiiniksi jo myös Norjan, Islannin ja Britannian rannikolla Pohjois-Atlantilla sekä eri puolilla Tyyntämerta.

Myös venäläiset ydinsukellusveneet ovat aloittaneet monikärkiohjuksineen uudestaan päivystyspartioinnit. Uusimman Borej-ydinsukellusveneen sarjavalmistus on käynnissä ja alusten käyttöönottoa jarruttaa vain uuden ohjustyypin (Bulava) lopputestien venyminen
 
Öljyn halpeneminen on myrkkyä Venäjälle – jos talous pysähtyy itänaapurissa, Suomi on pulassa
Talous


Öljyn voimakas halpeneminen vaikuttaa usealla eri tavalla talouteen.

Tiistaina barreli Pohjanmeren Brent-viitelaadun raakaöljyä maksoi ensi kerran sitten helmikuun 2009 alle 40 dollaria. Keskiviikkoiltana kello 22 Suomen aikaa hinta oli 40,2 dollaria barrelilta, mutta se on yhä poikkeuksellisen matalalla tasolla. Barreli on öljykaupan mittayksikkö. Sen tilavuus on 159 litraa.

Öljyn halpeneminen johtuu useista eri tekijöistä, ja se myös vaikuttaa eri tavoin. Venäjälle öljyn halpeneminen on myrkkyä. Jos taantuma Venäjällä pahenee, vaikuttaa se myös Suomen talouteen.

Venäjä
Venäjä on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista. Öljyn halpeneminen on heikentänyt myös ruplan ulkoista arvoa, mikä aiheuttaa Venäjälle ongelmia.

Tuontituotteet kallistuvat ja inflaatio eli raha ostovoiman heikkeneminen kiihtyy.

Venäjän federaation tuloista noin puolet muodostuu öljyn ja kaasun tuotantoveroista ja vientitulleista.

”Venäjän kannalta hyvä asia on, että öljy on halventunut ruplissa huomattavasti vähemmän kuin dollareissa”, sanoo Suomen Pankin Venäjän talouteen erikoistunut tutkija Laura Solanko.

Venäjän federaation talousarvio on rakennettu sen oletuksen varaan, että öljyn hinta olisi 50 dollaria barrelilta.

”Jos öljyn hinta pysyy pitkään alle 50 dollarissa, budjetin alijäämä olisi paljon nykyistä suurempi. Se tarkoittaisi, että reservirahaston varat loppuisivat ensi vuonna, mitä Venäjä ei missään tapauksessa salli.”

Venäjä on rahastoinut öljy- ja kaasukaupan tulojaan reservirahastoon ja kansallisen hyvinvoinnin rahastoon. Jälkimmäisellä valtio pyrkii turvaamaan eläkkeiden maksamisen tulevaisuudessa.

Reservirahastossa oli joulukuun alussa varoja 60 miljardia dollaria ja kansallisen hyvinvoinnin rahastossa marraskuun alussa 72 miljardia dollaria.

”Jos Venäjä joutuu öljyn halpenemisen ja kasvavan alijäämän takia supistamaan julkista kulutusta, palkat ja eläkkeet eivät kasvaisi ja yksityinen kulutus romahtaisi. Vaarana olisi talouden pysähtyminen”, Solanko sanoo.

Energiamarkkinat
Energiamarkkinoilla halpa öljy vaikuttaa monin eri tavoin. Periaatteessa sähkön hinnan pitäisi laskea, kun öljy halpenee. Öljyn halpeneminen aiheuttaa myös muiden fossiilisten polttoaineiden halpenemisen, jolloin sähköä on taloudellisesti kannattavaa tuottaa kivihiilellä ja maakaasulla.

Energiatalouteen erikoistuneen Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Matti Liskin mukaan Pohjoismaissa asetelma on muuttunut.

”Tuulivoima vastaa nykyisin viittä prosenttia Pohjoismaiden sähköntuotannosta. Julkisella rahoituksella tuetun tuulivoiman osuus on nykyisin sama viisi prosenttia kuin öljyn, kivihiilen ja maakaasun osuus oli aikaisemmin. Siksi polttoaineiden hinnanmuutokset eivät Pohjoismaissa vaikuta sähkön hintaan samassa määrin kuin aikaisemmin”, Liski sanoo.

Hänen mukaansa öljyn hinnanmuutosten syy-seuraussuhteita on hyvin vaikea selvittää.

”Suuret perinteiset öljyntuottajat haluavat kenties antaa viestin, että ne voivat tarvittaessa pitää öljyn halpana hyvin pitkään ja nostaa muiden tuotantotapojen investointikynnystä.”

Liuskekaasun ja -öljyn tuottaminen tuskin voi olla kannattavaa, jos öljy maksaa alle 50 dollaria barrelilta. Pitämällä öljyn poikkeuksellisen edullisena suuret öljynviejävaltiot estävät muiden muulla tavoin tuotetun energian markkinaosuuden kasvamisen.

”Toisaalta on lähes varmaa, että liuskekaasun ja -öljyn tuotanto kasvaa välittömästi, kun öljy alkaa taas kallistua.”

Suomi
Raakaöljyn halpenemisen takia polttoaineiden kuluttajahinnat halpenevat ajan mittaan. Se tarkoittaa, että kuluttajilla pitäisi olla varoja muuhun kulutukseen. Jos kulutus lisääntyy, se piristää talouskasvua.

”Tyypillisesti 3–4 prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään öljyn ostamiseen. Öljyn halpenemisen elvyttävä vaikutus talouteen on kovin pieni”, sanoo Liski.

Raakaöljyn voimakas halpeneminen ei Suomessa myöskään siirry kuluttajahintoihin yhtä suoraviivaisesti kuin monissa muissa valtioissa. Yhtenä syynä siihen on polttoaineiden kireä verotus.

Taantuman paheneminen Venäjällä olisi myrkkyä Suomen taloudelle, sillä Venäjä on yhä Suomen viidenneksi suurin kauppakumppani. Viime vuonna Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä oli runsaat kahdeksan prosenttia ja tänä vuonna arviolta kuusi prosenttia.

______________________________________________________________________________________________________________

Että mitenkä? Venäjän osuus viennistä 6% ja Suomi on pulassa jos se menee? Haloo!

Meni Venäjällä miten huonosti hyvänsä niin silti sinne viedään Suomesta tavaraa. Jos Venäjän kauppa "romahtaa" puoleen (eritttäin raju muutos) niin se olisi 3% kaikesta viennistä. Joka voidaan korvata vaikka tehostamalla kauppaa kiinalaisten kanssa.

Valionhan piti jo mennä konkurssiin jos kremlin tiltuja on uskominen. Valio kumminkin rakentaa koko ajan uutta kapasiteettia Kiinan viennin varaan. Ja kun kauppatie Kiinaan on auki niin sinne uppoaa vaivatta koko Suomen elintarviketuotanto. Eikä Kiina liitä kauppasuhteisiin Suomen kanssa voimapoliittisia komponentteja, ei ainakaan sellaisia jotka kaventavat itsemääräämisoikeuttamme, eikä Kiinalla ole Suomen aluetta koskevia sotilaallisia intressejä.

http://www.tekniikkatalous.fi/talou...i-suurimmille-lastenruokamarkkinoille-6090841
 
Minuteman kirjoitti:
Öljyn halpeneminen on myrkkyä Venäjälle – jos talous pysähtyy itänaapurissa, Suomi on pulassa
Talous


Öljyn voimakas halpeneminen vaikuttaa usealla eri tavalla talouteen.

Tiistaina barreli Pohjanmeren Brent-viitelaadun raakaöljyä maksoi ensi kerran sitten helmikuun 2009 alle 40 dollaria. Keskiviikkoiltana kello 22 Suomen aikaa hinta oli 40,2 dollaria barrelilta, mutta se on yhä poikkeuksellisen matalalla tasolla. Barreli on öljykaupan mittayksikkö. Sen tilavuus on 159 litraa.

Öljyn halpeneminen johtuu useista eri tekijöistä, ja se myös vaikuttaa eri tavoin. Venäjälle öljyn halpeneminen on myrkkyä. Jos taantuma Venäjällä pahenee, vaikuttaa se myös Suomen talouteen.

Venäjä
Venäjä on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista. Öljyn halpeneminen on heikentänyt myös ruplan ulkoista arvoa, mikä aiheuttaa Venäjälle ongelmia.

Tuontituotteet kallistuvat ja inflaatio eli raha ostovoiman heikkeneminen kiihtyy.

Venäjän federaation tuloista noin puolet muodostuu öljyn ja kaasun tuotantoveroista ja vientitulleista.

”Venäjän kannalta hyvä asia on, että öljy on halventunut ruplissa huomattavasti vähemmän kuin dollareissa”, sanoo Suomen Pankin Venäjän talouteen erikoistunut tutkija Laura Solanko.

Venäjän federaation talousarvio on rakennettu sen oletuksen varaan, että öljyn hinta olisi 50 dollaria barrelilta.

”Jos öljyn hinta pysyy pitkään alle 50 dollarissa, budjetin alijäämä olisi paljon nykyistä suurempi. Se tarkoittaisi, että reservirahaston varat loppuisivat ensi vuonna, mitä Venäjä ei missään tapauksessa salli.”

Venäjä on rahastoinut öljy- ja kaasukaupan tulojaan reservirahastoon ja kansallisen hyvinvoinnin rahastoon. Jälkimmäisellä valtio pyrkii turvaamaan eläkkeiden maksamisen tulevaisuudessa.

Reservirahastossa oli joulukuun alussa varoja 60 miljardia dollaria ja kansallisen hyvinvoinnin rahastossa marraskuun alussa 72 miljardia dollaria.

”Jos Venäjä joutuu öljyn halpenemisen ja kasvavan alijäämän takia supistamaan julkista kulutusta, palkat ja eläkkeet eivät kasvaisi ja yksityinen kulutus romahtaisi. Vaarana olisi talouden pysähtyminen”, Solanko sanoo.

Energiamarkkinat
Energiamarkkinoilla halpa öljy vaikuttaa monin eri tavoin. Periaatteessa sähkön hinnan pitäisi laskea, kun öljy halpenee. Öljyn halpeneminen aiheuttaa myös muiden fossiilisten polttoaineiden halpenemisen, jolloin sähköä on taloudellisesti kannattavaa tuottaa kivihiilellä ja maakaasulla.

Energiatalouteen erikoistuneen Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Matti Liskin mukaan Pohjoismaissa asetelma on muuttunut.

”Tuulivoima vastaa nykyisin viittä prosenttia Pohjoismaiden sähköntuotannosta. Julkisella rahoituksella tuetun tuulivoiman osuus on nykyisin sama viisi prosenttia kuin öljyn, kivihiilen ja maakaasun osuus oli aikaisemmin. Siksi polttoaineiden hinnanmuutokset eivät Pohjoismaissa vaikuta sähkön hintaan samassa määrin kuin aikaisemmin”, Liski sanoo.

Hänen mukaansa öljyn hinnanmuutosten syy-seuraussuhteita on hyvin vaikea selvittää.

”Suuret perinteiset öljyntuottajat haluavat kenties antaa viestin, että ne voivat tarvittaessa pitää öljyn halpana hyvin pitkään ja nostaa muiden tuotantotapojen investointikynnystä.”

Liuskekaasun ja -öljyn tuottaminen tuskin voi olla kannattavaa, jos öljy maksaa alle 50 dollaria barrelilta. Pitämällä öljyn poikkeuksellisen edullisena suuret öljynviejävaltiot estävät muiden muulla tavoin tuotetun energian markkinaosuuden kasvamisen.

”Toisaalta on lähes varmaa, että liuskekaasun ja -öljyn tuotanto kasvaa välittömästi, kun öljy alkaa taas kallistua.”

Suomi
Raakaöljyn halpenemisen takia polttoaineiden kuluttajahinnat halpenevat ajan mittaan. Se tarkoittaa, että kuluttajilla pitäisi olla varoja muuhun kulutukseen. Jos kulutus lisääntyy, se piristää talouskasvua.

”Tyypillisesti 3–4 prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään öljyn ostamiseen. Öljyn halpenemisen elvyttävä vaikutus talouteen on kovin pieni”, sanoo Liski.

Raakaöljyn voimakas halpeneminen ei Suomessa myöskään siirry kuluttajahintoihin yhtä suoraviivaisesti kuin monissa muissa valtioissa. Yhtenä syynä siihen on polttoaineiden kireä verotus.

Taantuman paheneminen Venäjällä olisi myrkkyä Suomen taloudelle, sillä Venäjä on yhä Suomen viidenneksi suurin kauppakumppani. Viime vuonna Venäjän osuus Suomen kokonaisviennistä oli runsaat kahdeksan prosenttia ja tänä vuonna arviolta kuusi prosenttia.

______________________________________________________________________________________________________________

Että mitenkä? Venäjän osuus viennistä 6% ja Suomi on pulassa jos se menee? Haloo!

Meni Venäjällä miten huonosti hyvänsä niin silti sinne viedään Suomesta tavaraa. Jos Venäjän kauppa "romahtaa" puoleen (eritttäin raju muutos) niin se olisi 3% kaikesta viennistä. Joka voidaan korvata vaikka tehostamalla kauppaa kiinalaisten kanssa.

Valionhan piti jo mennä konkurssiin jos kremlin tiltuja on uskominen. Valio kumminkin rakentaa koko ajan uutta kapasiteettia Kiinan viennin varaan. Ja kun kauppatie Kiinaan on auki niin sinne uppoaa vaivatta koko Suomen elintarviketuotanto. Eikä Kiina liitä kauppasuhteisiin Suomen kanssa voimapoliittisia komponentteja, ei ainakaan sellaisia jotka kaventavat itsemääräämisoikeuttamme, eikä Kiinalla ole Suomen aluetta koskevia sotilaallisia intressejä.

http://www.tekniikkatalous.fi/talou...i-suurimmille-lastenruokamarkkinoille-6090841
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuohon juttuun lisäisin ainakin sen että öljyn ja maakaasun käyttöä pyritään vähentämään mahdollisimman paljon myös ilmastosyistä. Siitähän juuri neuvotellaan Pariisissa. Siis pyritään vähentämään hiilivetyjen käyttöä sekä toisaalta muuttamaan se vähentyvä käyttö hiilidioksidineutraaliksi..siis sellaisiksi hiilivedyiksi jotka ovat peräisin uudistuvista hiilivetylähteistä. Kuten esim. bioetanoli, biodiesel jne..

Arabit eivät ole tyhmiä..heille on pitkässä juoksussa elintärkeää pysyä markkinoilla sekä samalla saada kilpailevaa tuotantoa vähemmäksi. Tästä kilpailusta kärsivät eniten ne öljyntuottajat joiden tuotantokustannukset ovat syystä tai toisesta keskimääräistä korkeampia. Kilpailusta toisaalta hyötyvät eniten kehittyneet teollisuusmaat, joilla lisäksi on parhaat tekniset valmiudet vapautua (=vähentää) ilmastolle vahingollisten uusiutumattomien hiilivetyjen käyttöä.

Sekään ei ole merkityksetöntä että ilmaston lämpenemisen myötä samassa suhteessa vähenee lämmitykseen tarvittavan energian käyttö..

Nämä vain muutamana esimerkkeinä siitä että on paljon sellaisia tekijöitä jotka vaikuttavat merkittävästi Venäjän mahdollisuuksia saada hiilivedyistään valuuttatuottoja tulevaisuudessa. Venäjän vientituloista ainakin puolet on tullut öljyn ja kaasun viennistä joten näkymät ovat Venäjän kannalta lohduttomia.

Venäjällä tarvittaisiin täydellistä suunnanmuutosta tuotantotalouden osalta. Raaka-aineita olisi, työvoimaa olisi - Mutta, kaikki muut tuotantoedellytykset puuttuvat täydellisesti. Eikä Venäjällä ole edes aikaa.. Putin, hallinnollinen diktatuuri, sota ja asevarustelu sekä eristäytyminen muusta maailmasta ovat johtaneet Venäjän sellaiseen kehityssuuntaan jossa ei ole tulevaisuutta..ei muutamaan sukupolveen. Minä suoraan sanottuna ihmettelen sitä mitä eräät suomalaiset yrityksen näkevät yhteistyössä Venäjän kanssa.. https://www.youtube.com/watch?v=6TxENMfBGds
 
Tosiasia josta ei pääse yli eikä ympäri on että Venäjän öljyntuotannon kustannukset ovat yli nelinkertaisia Lähi-idän öljyyn verrattuna. Lisäksi vaihtoehtoisten energiantuotantomenetelmien jatkuvasti alenevat tuotantokustannukset asettavat fossiilisille hiilivetytuotteille hintakaton. Energiakriisien yhteydessä on jo moneen kertaan nähty, että markkinamekanismi siirtää automaattisesti energiantuotannon muihin menetelmiin niiden tultua hinnaltaan öljyä edullisemmiksi joten öljyn- ja kaasuntuottajilla ei ole enää varaa lähteä hinaamaan tuotteensa hintaa pilviin.

Liuskeöljy ja -kaasu ovat tällä hetkellä ne, jotka sanelevat perinteiselle tuotannolle hintakaton ja kummasti niiden tuotanto näyttää kannattavan vielä nykyisilläkin hinnoilla.

Aurinkopaneeleilla tuotetun kilowattitunnin hinnan putoaminen nykyisestä hitusen alaspäin irroittaa sitten maapallon aurinkoiset osat ölyriippuvuudesta.

Elämme jänniä aikoja.
 
As Russia’s economy shrinks, Vladimir Putin softens his tone
Klikkaa laajentaaksesi...
A popular president muffles his anti-Western rhetoric

RUSSIA’S political system is often called a “power vertical”, with authority concentrated in the man at the top. So Vladimir Putin’s yearly presidential address carries a special weight. The address “is not a conversation with the people,” writes Andrei Kolesnikov of the Carnegie Moscow Center, a think-tank, but a set of coded ideological guidelines for the Russian elite. This year’s speech on December 3rd was curiously subdued, a departure from the confrontational course Mr Putin has charted since returning to Russia’s presidency in 2012.

To be sure, Mr Putin started off with the threat of terrorism. As usual, he implied that America was to blame for “decid(ing) to oust the unwanted regimes (in the Middle East) and brutally impose their own rules”, precipitating civil war. He lashed out against Turkey, Russia’s new nemesis since it shot down a Russian fighter-bomber two weeks ago, threatening that further measures would follow the trade sanctions Russia has already imposed.
But most of the speech was more pacific, focusing on the economy, the need to prepare for low oil prices, and social issues. Ukraine was not mentioned; Crimea appeared only briefly. Anti-Americanism was nearly absent. No one expects the Kremlin to make an about-face in its opposition to the West, but the shift in tone was notable.

Mr Putin may simply be reading the weather. Recent polling by the independent Levada Centre finds that 75% of Russians think relations with the West should be improved. Mr Putin may also be reconsidering the wisdom of further antagonising the outside world. Russia’s economy is in a precarious state, as he came close to acknowledging in his speech: “By changing nothing, we will simply run out of reserves and the economic growth rates will linger around zero.”

The economic hardship is beginning to hit groups normally loyal to the Russian leadership. A nationwide protest by lorry drivers has been slowly rolling across Russia since mid-November. The drivers have come out against a new toll system for heavy cargo on federal highways. They also object to the fact that the man paid to run the system is Igor Rotenberg, the son of Arkady Rotenberg, one of Mr Putin’s oldest cronies. “Rotenberg is worse than ISIS (Islamic State),” read the banner on one lorry in southern Russia.

This confrontation between self-employed entrepreneurs and the cronyistic system of Mr Putin’s Russia has powerful political overtones. Russian state media have avoided the story, unable to dismiss the working-class lorry drivers as liberal sell-outs or traitors. The drivers say they simply want some response from the government. “We’re not asking for much, we’re just asking for a back-and-forth between us and the authorities,” Alexander Rastorguev, one of the protesters, told a Russian blogger. Yet such a dialogue is exactly what Mr Putin’s power vertical cannot allow.

While the drivers are unlikely to get their way, their protest is emblematic of problems bubbling below the surface of Mr Putin’s sky-high approval rating. The economic situation is deteriorating. The 2016 state budget has been cut by 8% compared with the year before. Disposable incomes are falling for the first time in Mr Putin’s presidency. Although no Russian officials have dared to take up the lorry drivers’ cause, Alexei Navalny, the opposition politician, has tried to capitalise on the protests.

Even more explosive, however, are the accusations Mr Navalny and his Anticorruption Foundation made last week regarding the family of Russia’s prosecutor-general, Yuri Chaika, in a sleek 44-minute film distributed on the internet. The film opens with footage of the opening ceremony of a lavish resort hotel in Greece, complete with fireworks, performances by Russian pop stars and the attendance of Russia’s minister of culture. It then alleges that the hotel is partly owned by Mr Chaika’s son, Artem, one of a series of business holdings it says Mr Chaika’s sons have amassed via privatisation deals and state tenders.

Mr Chaika denies the entire story, and charges Mr Navalny with carrying out a hit job at the behest of unnamed paymasters; he plans to sue for libel. Mr Navalny, in turn, says he will sue Mr Chaika for slander. Dmitry Peskov, Mr Putin’s spokesman, refused to comment on Mr Navalny’s film last week, saying that the Kremlin had been too busy preparing for Mr Putin’s address to watch it.

That standoffish response may be a sign of tension in the ruling elite. But Mr Putin is unlikely to abandon Mr Chaika, and a real crusade against corruption is out of the question; it would mean dismantling the entire system of “vertical” power. For the same reason, Mr Putin finds it impossible to take the advice of those pushing for liberalisation of the economy, scaling back bureaucracy and promoting competition. Instead, the president may have to opt for more distractions. Russians adore their president in part for making their country a “great power” again, and when asked what makes a country great, they name two qualities: wealth and military strength. The less Mr Putin can provide of the former at home, the more he must demonstrate the latter abroad.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.economist.com/news/europ...etoric-russias-economy-shrinks-vladimir-putin
 
Minuteman kirjoitti:
Tosiasia josta ei pääse yli eikä ympäri on että Venäjän öljyntuotannon kustannukset ovat yli nelinkertaisia Lähi-idän öljyyn verrattuna. Lisäksi vaihtoehtoisten energiantuotantomenetelmien jatkuvasti alenevat tuotantokustannukset asettavat fossiilisille hiilivetytuotteille hintakaton. Energiakriisien yhteydessä on jo moneen kertaan nähty, että markkinamekanismi siirtää automaattisesti energiantuotannon muihin menetelmiin niiden tultua hinnaltaan öljyä edullisemmiksi joten öljyn- ja kaasuntuottajilla ei ole enää varaa lähteä hinaamaan tuotteensa hintaa pilviin.

Liuskeöljy ja -kaasu ovat tällä hetkellä ne, jotka sanelevat perinteiselle tuotannolle hintakaton ja kummasti niiden tuotanto näyttää kannattavan vielä nykyisilläkin hinnoilla.

Aurinkopaneeleilla tuotetun kilowattitunnin hinnan putoaminen nykyisestä hitusen alaspäin irroittaa sitten maapallon aurinkoiset osat ölyriippuvuudesta.

Elämme jänniä aikoja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Muistelen puhutun, että Venäjän kaasu- ja öljykenttiä on merkittäviltä osin ehtymässä lähivuosina. Uudet sijoittuisivat hankalemmille ja kalliimmin hyödynnttäville alueille ja näihin investointeihin ei taida olla suuriakaan mahdollisuuksia. Ei itsellä eikä kansainvälisillä yhtiöillä.
 
Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen mukaan Venäjän nykyisillä arktisilla alueilla on piilossa 45 miljardia tynnyriä öljyä sekä 47,3 biljoonaa kuutiometriä kaasua. Öljyn suhteen Venäjä on tasoissa Yhdysvaltain kanssa, ja kaasun osalta Venäjän osuus on moninkertainen muihin rantavaltioihin nähden. Maan nykyisellä tuotannolla kaasua riittäisi yli 50 vuodeksi. Venäläisten energiayhtiöiden omat arviot ovat vielä huomattavasti suurempia – Gazprom arvelee öljyä olevan miltei 140 miljardia tynnyriä.

Vuotta ennen presidentiksi tuloaan Putin kirjoitti, kuinka Venäjän nousu taloudelliseksi suurvallaksi voi perustua yksinomaan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Venäjän liittovaltion tuloista yli puolet on peräisin energianviennistä. Öljyn osuus on 44 prosenttia. Venäjän energiastrategian näkökulmasta maan kehitys edellyttää tuotantotason säilyttämistä nykyisellään. Tämä taas ei tule toteutumaan johtuen jo Neuvostoliiton aikana käyttöön otettujen Länsi-Siperian jättikenttien hitaasta ehtymisestä.Kentät tuottavat 80 prosenttia Venäjän öljystä. Toimintaa on laajennettu kiireesti korvaaville kentille, mutta niiden tuotantomäärät ovat keskimäärin pienempiä.

Maakaasu aiheuttaa Venäjälle toisenlaisen ongelman – Gazprom on pahan virhearvion seurauksena investoinut valtavasti tuotanto- ja vientikapasiteettia Euroopan-puoleiselle Venäjälle. Yhtiön tuloista 40 prosenttia on peräisin Euroopasta, joka on EU-komission painostuksesta siirtymässä yhä laajemmin markkinahintoihin öljyyn sidottujen hintojen sijasta. Tämän takia Gazpromin valta määrätä maakaasun hinta Euroopassa heikkenee ja yhtiön markkina-asema ei ole enää itsestäänselvyys.

Gazprom kykenisi tuottamaan vuodessa jopa sata miljardia kuutiometriä nykytasoa enemmän, joka vastaa kolmannesta sen nykyisestä viennistä Euroopan unioniin. Kaasun kokonaiskysynnän ei useimpien ennusteiden mukaan kuitenkaan odoteta kasvavan Euroopassa. Aasiassa kysyntä kasvaa, mutta infrastruktuuri Venäjän itäosissa on alkutekijöissään, eikä maan sisäinen kaasuverkko mahdollista ylituotannon kanavoimista lännestä itään. Kaasusta ei siten ole öljyn korvaajaksi valtion budjetissa.

Pohjoisella jäämerellä tuotetun öljyn kustannukset ovat maailman korkeimmat, 80–90 dollaria tynnyriltä, kun tuotantokustannus Lähi-idässä on 29 dollaria.

Venäläisten energiajättien vakuutteluista huolimatta useat alueen projekteista keikkuvat jatkuvasti kannattavuuden rajamailla, kustannusarviot muuttuvat ja markkinahinnat vaihtelevat. Tunnetuin esimerkki lienee maailman suurimpiin kuuluva kaasukenttä Štokman, jonka kehitys pantiin jäihin vuonna 2012, koska maakaasun hinnat romahtivat Yhdysvalloissa.

Venäjän talouspoliittinen keskustelu korostaa usein tarvetta omavaraisuuteen, vaikka tosiasiassa Jäämeren energiaprojektit ovat maalle liian vaikeita ilman länsimaisten öljy-yhtiöiden apua. Venäjän luonnonvarateollisuudella on liki 150-vuotinen historia, mutta monien muiden alojen tapaan se on jäänyt menetelmiltään takapajuiseksi. Venäjä tarvitsee lännen apua niin teknologiassa, johtamisessa kuin rahoituksessakin. Rahoitustarve on tähtitieteellinen – esimerkiksi valtio-omisteinen energiajätti Rosneft on ilmoittanut budjetoineensa arktisiin projekteihin 300 miljardia euroa seuraavien 20 vuoden ajaksi. Summa vastaa neljää Apollo-avaruusohjelmaa nykyrahassa.

Tarjonnan lisäämiseksi on esitetty myös vaikeammin hyödynnettäviä liuskekaasua ja -öljyä, joilla Yhdysvallat kahdeksankertaisti kaasuntuotantonsa ja kaksinkertaisti öljyntuotantonsa vuosina 2008–2013. Venäjällä myös nämä varannot ovat maailman suurimpia, mutta niiden käyttöönotto on aivan alkutekijöissään.

Euroopan takkuavista liuskekaasuhankkeista voi päätellä, että geologisten erojen vuoksi tuotantoon ei ole yhtä sapluunaa, jota voisi soveltaa maasta toiseen. Lisäksi Shellin ja ExxonMobilin kaltaiset energiajätit myöhästyivät pahasti Yhdysvaltain liuskekaasuryntäyksestä ja ovat yhä kaukana pienempien ja ketterämpien kilpailijoidensa tuotantolukemista. Venäjän energiayhtiöillä ei puolestaan ole alalta lainkaan kokemusta – vielä muutama vuosi sitten Gazpromin toimitusjohtaja Aleksei Miller kuvasi ilmiötä myytiksi.
 
Minuteman kirjoitti:
Vuotta ennen presidentiksi tuloaan Putin kirjoitti, kuinka Venäjän nousu taloudelliseksi suurvallaksi voi perustua yksinomaan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Venäjän liittovaltion tuloista yli puolet on peräisin energianviennistä. Öljyn osuus on 44 prosenttia. Venäjän energiastrategian näkökulmasta maan kehitys edellyttää tuotantotason säilyttämistä nykyisellään. Tämä taas ei tule toteutumaan johtuen jo Neuvostoliiton aikana käyttöön otettujen Länsi-Siperian jättikenttien hitaasta ehtymisestä.Kentät tuottavat 80 prosenttia Venäjän öljystä. Toimintaa on laajennettu kiireesti korvaaville kentille, mutta niiden tuotantomäärät ovat keskimäärin pienempiä..
Klikkaa laajentaaksesi...

Venäjän talouden hiipuminen ei ole pelkästään (vähenevien) tuotantomäärien syytä. Vielä enemmän ja nopeammin talouteen vaikuttaa maailmanmarkkinoiden romahtanut hintataso. Öljyn (ja kaasun) hinta on pudonnut vajaaseen puoleen huippuhinnoista, jopa alla 40 usd/tynnyri..eikä paluuta aikaisemmalle tasolle on näköpiirissä.

KGB:n upseerina Putinilla ei ehkä koskaan ole ollutkaan edellytyksiä ennustella maansa talouden kehittymistä..missään tapauksessa Venäjästä ei ole tulossa taloudellista suurvaltaa..siitä tulee jo ensi vuoden aikana jättimäinen konkurssipesä. Venäjä toki kykenee jatkamaan kituliaasti elämäänsä mutta käytännössä varat eivät riitä nykyaikaisen yhteiskunnan ylläpitoon kuin ehkä n. 10-15 %:lle väestöstä jos enää oikein sillekään. Rahaa riittää jatkossa vain armeijalle ja sotavarusteluun..muuten Venäjäĺlä eletään kuin Pohjois-Koreassa...sosialistinen diktatuuri palaa Venäjälle uudessa muodossaan. Ympyrä sulkeutuu.
 
Venäjä on maailmanhistorian viimeinen siirtomaavalta, kolonialistinen luonne on vaan piilossa sen sattuman vuoksi että Venäjän siirtomaat sijaitsevat emämaan kupeessa. Mutta siirtomaita ne silti ovat.

Neuvostoliitossa taisi olla aikoinaan reilu puoli tusinaa aluetta jotka olisivat väestörakenteensa puolesta olleet oikeutettuja etnisen tasavallan (tjsp.) asemaan. Stalin hoiti sitten omalla tavallaan väestöjakauman mieleisekseen. Silti Venäjällä asuu edelleen viisi-kuusi ei-venäläistä kansallisuutta joiden jokaisen nuppiluku nousee yli miljoonaan. Hajoaminen on Venäjälle ihan relevantti skenaario.

Paul Kennedy aloittaa teoksensa Suurvaltojen nousu ja tuho toteamalla, ettei vuonna 1500 mikään viitannut siihen, että Euroopasta tulisi jotakin erikoista. Paremminkin Ottomaanien, Persian ja Kiinan imperiumit näyttivät olevan nousussa. Kuitenkin juuri tuolloin oli alkamassa kehitys kohti eurooppalaisuuden ylivaltaa maapallolla.

Mikä sitten teki Euroopasta niin erikoisen? Kennedy esittää Euroopan vuosisataisen hegemonian syyksi valtioiden kilpailun tuoman dynamiikan ja keskitetyn dynastian välttämisen. Sama jatkuva kilpailu sekä allerginen suhtautuminen kaikkiin autoritaarisiin hallintomalleihin on nostanut USA:n glogaaliksi suurvallaksi.

Venäjä taas menee täysin vastakkaiseen suuntaan kohti bysanttilaista despotiaa. Kennedyn johtopäätös on että suurvalta syntyy, elää ja tuhoutuu taloutensa mukana ja strateginen ylilaajentuminen on tuhon siemen. Suurvallankaan ei pitäisi sortua ahneuteen eikä narsismiin eikä luulla itsestään liikoja. Sotilaallisesti voi saavuttaa nopeita voittoja, mutta pitkällä aikavälillä valta on sillä, jolla on vahvempi teollinen tuotanto ja kyky, siis teknologia, hyödyntää luonnonvaroja, joko omia tai tavalla tai toisella hallintaan hankittuja.

Venäläisillä olisi luonnonvaroja mutta ei kykyä niiden hyödyntämiseen. Siksi he ovat tuomittuja ryöstöhyödyntämään rikkauksiaan pilkkahinnalla muiden hyväksi, klassinen kehitysmaan kohtalo. Autoritaarinen hallinto ei pysty luomaan monipuolista taloutta eikä se missään tapauksessa suostu sallimaan olosuhteita joissa talous voisi spontaanisti monipuolistua.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top