Tämä oli aika mielenkiintoinen näkemys. Olen ollut siinä harhaluulossa, että länsi on nimenomaan aktiivisesti pyrkinyt laajentamaan NATOa? Jos verrataan kehityskaarta Varsovan liitto -> Venäjä ja NATO 1991 -> NATO nyt, niin väittäisin voimasuhteiden kääntyneen koko ajan enemmän NATO:n suuntaan.
Ja tässä päästän taas siihen tärkeään näkökulman huomiointiin. Länsimaiset ihmiset "tietävät", että NATO edustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja kaikkea muutakin hyvää. Sen sijaan Venäjällä kohtalaisen moni näkee NATO:n sitä itseään vastaan suunnattuna vihollisena, eikä NATO:n hivuttautuminen alati pidemmälle itään ainakaan hälvennä tätä epäluuloa.
Olisi aika outoa pitää itsestäänselvänä, että myös venäläiset voisivat "tietää", ettei NATO oikeasti ole uhka Venäjää kohtaan.
Suomen taloudella menee surkeasti, mutta täälläkin ollaan lisäämässä puolustusvoimien rahoitusta esim. uusien hävittäjien hankkimiseksi. Onko tämä jotenkin outoa? Mielestäni ei. Mahdollisimman uskottavat sotavoimat ovat maan itsenäisen toimintakyvyn perimmäinen vakuutus ja siksi prioriteetiltaan varsin korkealla. Ellei sitten ole "liberaali hippi", jonka mielestä sotavoimien ylläpito on "niin yesterday" ja pelkkää rahantuhlausta.
Syyriassa pyörii samaa porukkaa, joka haluaisi perustaa kalifaatin kaukasukselle (kts. esim.
Chechens in Syria). Sikäli Venäjällä on varsin konkreettinen intressi toimia tuolla. Oikeastaan astetta konkreettisempi kuin vaikkapa USA:lla tai Englannilla.
Ukrainan tapaus on sekoitus Neuvostoliiton kaatumisen peruja ja modernimpaa geopolitiikkaa. Sokea Reetta näkee nähdäkseni myös sen, ettei USA:n vankka tuki Ukrainalle johdu pelkästään halusta tukea demokratiaa vaan sen tavoitteesta heikentää Venäjää. En usko länsimaisen tiedustelun piirissä olevan niin inkompetenttia väkeä, etteivät tietäisi kuinka suurta taloudellista ja turvallisuuspoliittista haittaa Venäjälle koituu Ukrainan siirtymisestä lännen leiriin.
Tämäkään ei jälleen tarkoita, että Venäjän toimet olisivat oikein. Se vain tarkoittaa, että Venäjällä on tuolla pelissä selviä reaalisia strategisia, kansallisia ja taloudellisia etuja ja että venäläisten näkökulmasta on olemassa motiivi toimia niin kuin he ovat toimineet. Se, ettei hyväksy venäläisten näkökulmaa ei tarkoita etteikö sellainen kuitenkin olisi konkreettisesti olemassa (ja jonka pohjalta voisi analysoida, miten venäläiset toimivat).