All great power has to do to destroy itself is persist in trying to do the impossible.
Stephen Vizinczey
En todellakaan väittänyt, että talous ei tarkoita mitään. Talous ei kuitenkaan ratkaise kaikkia asioita, varsinkaan sodassa. Historia tuntee lukuisia valloittajia jotka ovat lyöneet taloudellisesti paljon suuremmat vastustajansa. Esimerkkeinä vaikka mongoolit ja makedonialaiset.
Sitten on vielä kysymys resurssien käytöstä. Saksan sotatuotanto oli syksyllä 1941 pienempi kuin vastaavaan aikaan vuonna 1917. Saksan johto oli sitä mieltä, ettei kansalaisia saanut kurjistaa esimerkiksi valtavilla raskaiden panssarivaunujen tuotanto-ohjelmilla. Siviilikäyttöön tarkoitettujen henkilöautojen ja tapettien tuotanto jatkui vuoteen 1943. Olivat kuulemma erittäin tarpeellisia tuotteita kansan mielialan kohottajina. Kesällä 1942 itärintaman veteraanit tunsivat lomillaan tulleensa toiseen maailmaan. Kahvilat olivat täynnä ihmisiä joita kiinnostivat permanentit, lomat, tivolit ja kaikki tämä tapahtui kuuman kupposen ääressä ja leivosta mutustellen. Sota oli muuttunut vain ikäviksi jutuiksi lehdissä. Päivän puheenaihe ei todellakaan ollut venäjän panssariase ja sen torjuminen.
Jos taas nyt puhutaan Venäjästä niin sen johtajat ovat olleet melko fiksuja kun ovat antaneet Tsetsenian läänitykseksi paikalliselle voimamiehelle. Tsetseenit saavat elää oman takapajuisen elämäntapansa ehdoilla. Olisi typerää yrittää tehdä heistä venäläisiä. Tsetsenian presidentti kyllä tietää paikkansa vasallina.
Yhdysvallat taas hävisi Vietnamin sodan niin perusteellisesti kuin vain voi jonkun sodan hävitä. Yksikään sodan tavoitteista ei toteutunut.
Irakin voi lisätä niiden sotien joukkoon jossa tavoitteita ei saavutettu. Toki välillä yritettiin ihmisoikeuksia rikkomalla päästä maaliin.
Afganistan lisätään pian samaan epäonnistumisten listaan.
Länsimaiden vahva talous on hyvä väline kriiseissä. Se on meidän johtajistamme kiinni osaammeko me käyttää sitä. Vietnam, Afganistan ja Irak taas ovat hyviä esimerkkejä siitä kuinka taloudellisia voimavaroja ei pidä käyttää. Edellä mainituissa valtioissa suurella rahalla ei saatu mitään aikaiseksi. Marshall-apu taas hyvä esimerkki siitä kuinka taloudellista voimaa kannattaa käyttää. Kuitenkin loppujen lopuksi talous on vain yksi väline muiden joukossa, ei mikään lopullinen ase joka päättää sotien tulokset.
Stephen Vizinczey
En todellakaan väittänyt, että talous ei tarkoita mitään. Talous ei kuitenkaan ratkaise kaikkia asioita, varsinkaan sodassa. Historia tuntee lukuisia valloittajia jotka ovat lyöneet taloudellisesti paljon suuremmat vastustajansa. Esimerkkeinä vaikka mongoolit ja makedonialaiset.
Sitten on vielä kysymys resurssien käytöstä. Saksan sotatuotanto oli syksyllä 1941 pienempi kuin vastaavaan aikaan vuonna 1917. Saksan johto oli sitä mieltä, ettei kansalaisia saanut kurjistaa esimerkiksi valtavilla raskaiden panssarivaunujen tuotanto-ohjelmilla. Siviilikäyttöön tarkoitettujen henkilöautojen ja tapettien tuotanto jatkui vuoteen 1943. Olivat kuulemma erittäin tarpeellisia tuotteita kansan mielialan kohottajina. Kesällä 1942 itärintaman veteraanit tunsivat lomillaan tulleensa toiseen maailmaan. Kahvilat olivat täynnä ihmisiä joita kiinnostivat permanentit, lomat, tivolit ja kaikki tämä tapahtui kuuman kupposen ääressä ja leivosta mutustellen. Sota oli muuttunut vain ikäviksi jutuiksi lehdissä. Päivän puheenaihe ei todellakaan ollut venäjän panssariase ja sen torjuminen.
Jos taas nyt puhutaan Venäjästä niin sen johtajat ovat olleet melko fiksuja kun ovat antaneet Tsetsenian läänitykseksi paikalliselle voimamiehelle. Tsetseenit saavat elää oman takapajuisen elämäntapansa ehdoilla. Olisi typerää yrittää tehdä heistä venäläisiä. Tsetsenian presidentti kyllä tietää paikkansa vasallina.
Yhdysvallat taas hävisi Vietnamin sodan niin perusteellisesti kuin vain voi jonkun sodan hävitä. Yksikään sodan tavoitteista ei toteutunut.
Irakin voi lisätä niiden sotien joukkoon jossa tavoitteita ei saavutettu. Toki välillä yritettiin ihmisoikeuksia rikkomalla päästä maaliin.
Afganistan lisätään pian samaan epäonnistumisten listaan.
Länsimaiden vahva talous on hyvä väline kriiseissä. Se on meidän johtajistamme kiinni osaammeko me käyttää sitä. Vietnam, Afganistan ja Irak taas ovat hyviä esimerkkejä siitä kuinka taloudellisia voimavaroja ei pidä käyttää. Edellä mainituissa valtioissa suurella rahalla ei saatu mitään aikaiseksi. Marshall-apu taas hyvä esimerkki siitä kuinka taloudellista voimaa kannattaa käyttää. Kuitenkin loppujen lopuksi talous on vain yksi väline muiden joukossa, ei mikään lopullinen ase joka päättää sotien tulokset.