Venäläinen sotataito

Linkki: https://jamestown.org/program/russias-black-berets-from-tactical-landings-to-an-expeditionary-force/

Russia’s ‘Black Berets’—From Tactical Landings to an Expeditionary Force


Like all other branches of the Russian Armed Forces, the Naval Infantry, popularly called the “Black Berets,” suffered from the effects of the collapse of the Soviet Union. Starting in the 1990s, units were disbanded, the number of their exercises declined, and the introduction of new equipment essentially ceased. Additionally, their firepower was reduced by removing tanks from the force’s table of organization and equipment (TOE). The initiation of drastic military reforms in 2008 also ended up negatively affecting the branch, with the 55th Naval Infantry Division downgraded in 2009 to the 155th Brigade (Vk.com, July 19, 2016; Army-news.ru, November 6, 2018).

All in all, by 2010, the once-elite force had been reduced to a shadow of its former self. This was likely why the beleaguered status of the Black Berets was highlighted during an October 2013 meeting of the Russian state’s Military-Industrial Committee, in Kaliningrad Oblast. The participants deplored the funding levels allocated to the Naval Infantry as well as its lack of amphibious tanks and obsolete combat vehicles. As a result of the discussions, the Committee produced a report and a letter addressed to the minister of defense, asking him to pay attention to the status of the equipment of Russia’s coastal defense forces (Vpk.name, November 11, 2013). Whether or not Defense Minister Sergei Shoigu actually took the letter to heart, apparently the situation around the Naval Infantry began to change for the better starting in 2014, when the 61st Naval Infantry Regiment was upgraded to a full brigade with the addition of a battalion, a sniper company and logistics units (Vesti, November 28, 2014). In 2018, a new Naval Infantry regiment was also added to the 177th Regiment, based in Kaspiysk, Dagestan (Bmpd.livejournal.com, November 23, 2018).

Russia’s Naval Infantry is finally receiving new equipment again. As of 2017, its old combat vehicles are being replaced with BTR-80As. Moreover, the number of exercises during that same year increased by 3.5 times compared with 2012 (Ekho Moskvy, November 25, 2017). Tanks will also be reintroduced into this branch. In 2018, the Ministry of Defense decided to add a tank battalion equipped with T-72B3s or T-80BVs to each Naval Infantry brigade (Izvestia, March 21, 2018; Topwar.ru, March 23, 2017). The T-80BVs would equip the 61st and the 40th brigades, both garrisoned and intended for use in the Artic, where this main battle tank model is a better option than the T-72B3 due to its gas turbine engine (Izvestia, March 21, 2018). Of interest in this context is an interview from late 2017 with the then-commander of Russian forces in Kamchatka, two-star Admiral Sergei Lipilin. Specifically, he mentioned that the 40th Naval Infantry Brigade had already received T-80BV tanks (https://bmpd, December 5, 2017), thus suggesting that the decision to introduce tank battalions into Naval Infantry units must have been taken earlier than 2018. Since then, the tanks have continued to arrive: in addition to the 40th Naval Infantry Brigade, T-80s are also equipping the 61st and the 155th brigades (Bmpd.livejournal.com, September 11, 2019; Arms-expo.ru, May 18, 2018).

In hindsight, the upgrading of the 61st Naval Infantry Brigade in 2014 may have been an experiment and a forerunner of what Izvestia revealed this past October. According to the article in question, all Naval Infantry brigades will be radically strengthened with two additional Naval Infantry battalions, one tank battalion, one reconnaissance battalion, as well as a sniper and an unmanned aerial vehicle (UAV) company (Izvestia, October 22, 2019). In this context, the Izvestia report also mentions dedicated aviation assets. This restructuring of the Naval Infantry brigades, said to be a result of Russia’s experience in Syria, apparently aims to turn the Black Berets into a true expeditionary force. In other words, these redesigned units should be able to undertake both military and political tasks—for example peace keeping or evacuating Russian citizens—anywhere in the world. This process of restructuring is already also having an impact on the training of Naval Infantry officers, which, as of 2019, is being prolonged from four to five years (Izvestia, October 19).

What is taking place in the Naval Infantry shows striking similarities with what the Russian top brass is attempting in the Airborne Forces (Vozdushno-Desantnye Voyska—VDV). Namely, Russia has also introduced tanks and UAV units to the VDV; and it reorganized the 31st Air Assault Brigade into an airmobile one, with two of its battalions transported via helicopter (Rossyiskaya Gazeta, April 16; Agitpro.su, August 2). Indeed, the two branches are increasingly becoming quite similar in terms of organization at the brigade level, with the main difference now the color of their berets—light blue instead of black.

It remains unknown when the above-described reorganization of the Naval Infantry brigades is completed, but most likely it will not be in the near term. It is also an open question whether the task can even be accomplished fully given how much additional manpower (contract soldiers), equipment and logistics will be required. Whenever Russia’s Naval Infantry has had to compete with other branches of service for new equipment or recruitment of contract soldiers, the Black Berets never met the targets set for them by the defense ministry. The reorganization of the Naval Infantry and what is simultaneously taking place in the Airborne Forces will give Russia one airborne and one seaborne expeditionary force and, thus, more potent rapid reaction capabilities. However, both of these branches still lack the means of transportation, which is taking time to remedy. Only four new Ivan Gren–class landing ships are presently planned for the Naval Infantry, with the final two in the series not expected to enter service until 2023 and 2024, respectively (Bmpd.livejournal.com, April 24). Whether a Russian equivalent of the French Mistral-class amphibious helicopter-carrier assault ship (which Moscow unsuccessfully attempted to purchase in 2015) can be built is uncertain; but the media recently mentioned the possibility that two such ships would be built at a yard in Crimea (Izvestia, September 16, 2019). A month later, Russian outlets confusingly referred to a shipyard in Tatarstan, thus further clouding the issue (Vpk.name, November 4).

Besides their transformation into expeditionary forces, there is another important implications of the upgrading of Naval Infantry brigades. Their increased capability means Russia will have a more potent force to use for amphibious landings in, for example, the Baltic Sea or the Arctic Ocean. As such, the implementation of changes in the Naval Infantry brigades’ TOE, such as the renewal of the landing fleet, deserves much closer examination.
 
Mulla olisi paljon luottavaisempi olo jos metodologian avaaminen lähtisi siitä, mitä venäläinen tutkimus on selvittänyt yksilön biologisista reflekseistä/vasteista ja miten paljon sekä ennustavaa että manipuloivaa voimaa tämä yksilötason (neuro)biologinen tieto sisältää ja avaa.

Sen jälkeen ja ehdottomasti vasta sen jälkeen on eväitä tarkastella sitä, että mitä tuon saman tiedon ja siihen liittyvien vaikutusten kollektivisointi tarjoaa.

Höpö höpö.

RT:n fakenewsiin verratavaa roskaa koko teoria. Ei tyhmä haisuryssä osaa mitään hienoja länsimaisia teorioita kybernetiikasta, reflektiivisistä malleista tai vaikka koneoppimisesta. Tyhmä haisuryssä pystyy korkeintaan kirjoittamaan kaalisoppareseptin Belomorkanal-paketin kanteen ja juoksuttamaan pataljoonan toisensa perään pohjolan myyttisen soturikansan konekiväärituleen. Näin ne tekivät Talvisodassakin.



:p
 
Viimeksi muokattu:
Höpö höpö.

RT:n fakenewsiin verratavaa roskaa koko teoria. Ei tyhmä haisuryssä osaa mitään hienoja länsimaisia teorioita kybernetiikasta, reflektiivisistä malleista tai vaikka koneoppimisesta. Tyhmä haisuryssä pystyy korkeintaan kirjoittamaan kaalisoppareseptin Belomorkanal-paketin kanteen ja juoksuttamaan pataljoonan toisensa perään pohjolan myyttisen soturikansan konekiväärituleen. Näin ne tekivät Talvisodassakin.

Juuri tuo biologisten vasteiden, neurologian ja psykologian alue on sellaista, missä iso osa merkittävimmästä tutkimuksesta on Neuvostoliitosta ja Venäjältä.

Esimerkkejä.




Refleksiivisen kontrolllin teoria ja käytäntö on rakennettu neuvostoliittolaisen ja venäläisen tutkimuksen varaan. Keskiössä on tämä ilmiö.


Asian ja siihen liittyvän tiedon väittäminen RT-fakenews -tasoiseksi roskaksi ja höpöhöpöksi on yhtä älykästä ja moraalista kuin jos väittäisi roskaksi sitä mahdollisuutta että puna-armeijalla on tykistöä ja panssarivaunuja.

"Eivät venäläiset voi tietää tai ymmärtää sellaisia ilmiöitä, jotka he ovat itse löytäneet" saattaa olla heikkolaatuisin argumentti minkä olen tällä palstalla tähän mennessä nähnyt.
 
Asian ja siihen liittyvän tiedon väittäminen RT-fakenews -tasoiseksi roskaksi ja höpöhöpöksi on yhtä älykästä ja moraalista kuin jos väittäisi roskaksi sitä mahdollisuutta että puna-armeijalla on tykistöä ja panssarivaunuja.

Tonttuseni, postini oli sarkastiseen sävyyn kirjoitettu ja myötämielinen osoitus juuri sinulle. Piikki oli siihen suuntaan ja niille, jotka eivät ymmärrä sitä kuinka kehittyneitä Venäläiset ovat tietyillä osa-alueilla ja kuinka innovatiivisia he myös osaavat olla teoriatasolla.

Pragmaattisella puolella he ovat tehneet tukun virheitä sodankäynnissään sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Asiaa ymmärtämättömien on helppo nauraa ja hohottaa venäläisten mokailuille ja "ryssimiselle". Toisaalta samalla pitää muistaa kaksi asiaa. Kuinka paljon suomalaiset ovat "lianneet käsiään oikeassa sodankäynnissä" sitten vuoden 1945, ja toinen seikka on se huolestuttava kolikon kääntöpuoli että Venäläiset ovat oletettavasti oppineet virheistään sitä mukaan, kun ovat niitä tehneet. Erityisesti tähän jälkimmäiseen kannattaa suhtautua vakavasti.

Realismiin taipuvaisena (toisten mielestä tappiomielialaa lietsovana kyynikkona ja venäläistä suorituskykyä yliarvioivana) arvelen että jos aseelliseen konfliktiin joudumme Venäjän kanssa lähitulevaisuudessa, he tulevat paikoin yllättämään meidät sellaisilla suorituskyvyillä ja innovaatioilla, joista meillä ei ole välttämättä ollut tietoakaan. Pragmaattisella tasolla tulemme tekemään "oikeassa sodankäynnissä" sellaisia virheitä, jotka venäläiset ovat poisoppineet viimeistään Tsetsenian sodan jälkeen. Sitä se sotakokemus teettää, virheistä oppimista.
 
"Eivät venäläiset voi tietää tai ymmärtää sellaisia ilmiöitä, jotka he ovat itse löytäneet" saattaa olla heikkolaatuisin argumentti minkä olen tällä palstalla tähän mennessä nähnyt.

Omasta mielestäni heikkolaatuisimpien argumenttien kategoriaan menee reserviläisskenessä suomalaisen ylemmyydentunnon sävyttämä ajatusmalli siitä että "suomalainen on aina parempi".

Esimerkiksi siinä, että voidaan kyllä myöntää että Venäläiset osaavat tehdä asioita hyvin, "mutta suomalaiset osaavat ja tekevät sen vielä paremmin".

Oli sitten kyse ballistisista ohjuksista, avaruusraketeista tai jalkaväenaseista, niin venäläiset kyllä osaavat ne hommat "mutta suomessa ne osataan vielä paremmin tai jos ne tehtäisiin suomessa niin ne olisivat vielä parempia".

Mulle on ainakin vielä tuo RK62/95 häikäisevä paremmuus kaikilla osa-alueilla AK sukuisiin nähden jäänyt vähän epäselväksi? Historiallisessa perspektiivissä myös palvotun ja jalustalle nostetun, tuon jumalten valtikan, suomi-kp:n erinomaisuus verrattuna ppsh41:een tai pps43:een on vähän tulkinnanvarainen vielä meikäläiselle?
 
Viimeksi muokattu:
Tonttuseni, postini oli sarkastiseen sävyyn kirjoitettu ja myötämielinen osoitus juuri sinulle. Piikki oli siihen suuntaan ja niille, jotka eivät ymmärrä sitä kuinka kehittyneitä Venäläiset ovat tietyillä osa-alueilla ja kuinka innovatiivisia he myös osaavat olla teoriatasolla.


...arvelen että jos aseelliseen konfliktiin joudumme Venäjän kanssa lähitulevaisuudessa, he tulevat paikoin yllättämään meidät sellaisilla suorituskyvyillä ja innovaatioilla, joista meillä ei ole välttämättä ollut tietoakaan.

Ok. Pahoittelen vastaukseni sävyä. En osannut lukea tekstiäni näkökantojani puoltavana sarkasmina.

Kovaan sodankäyntiin liittyvä ymmärrykseni on sen verran heikkoa ja tietoni niin ohkaiset, että sillä alalla minulla ei ole täällä paljoakaan annettavaa.

Hybridialueen ja luovuuden hyödyntämisen suhteen kuvittelen että jotain annettavaa voisi olla. Siksi liikun eniten niillä alueilla.

Tosin niilläkin toimin niin, että jos annan jotain, niin jätän siitä aina jotain sellaista antamatta, että asia ei ole sellaisenaan käyttökelpoinen. Ja tämän olen kertonut moneen kertaan, joten jos joku koittaa käyttää mitään julki tuomaani olematta vuorovaikutuksessa kanssani, niin ottakoon sitten itselleen vastuun sekä epäonnistumisista että etenkin niiden seurauksista. Vika ei silloin ole siinä että minun ajatteluni olisi ollut huonoa vaan siinä että ajattelua on koitettu soveltaa ilman ymmärrystä ja tämä epätasapaino on tuottanut siinä yhteydessä juuri samalla tavalla ongelmia kuin se tuottaa lähes aina kun ajattelua koitetaan soveltaa ilman ymmärrystä johonkin äärimmäisen monimutkaiseen ja moniulotteiseen.

Osittain tämä rajaaminen johtuu siitä, että jotkin asiat ovat parhaiten hyödynnettävissä jos niihin on tietomonopoli. Toisena syynä on se, että aidosti halveksin ja vihaan ihmisiä ja toimintakulttuureita, jotka varastavat muiden luovuutta siksi että ovat itse vailla sitä. Luovuuden isyysoikeuden kunnioittaminen on tärkeämpää kuin esim. aineellisen omaisuuden omistusoikeuden kunnioittaminen. Varastetun rahan voi korvata rahalla. Varastettua isyysoikeutta ei voi korvata millään - eikä yleensä edes haluta korvata. Kolmas syy on se, että ongelmia ei voi ratkaista sellaisella ajattelun tasolla, jolla ne tuotetaan. Ihmiset, joiden ajattelun puutteet tuottavat systemaattisen vinoutuman, eivät edes lisätiedon avulla kykene ratkaisemaan juuri sitä asiaa - olivat omasta mielestään kuinka älykkäitä tai älyttömiä tahansa. Neljäs syy on se, että alan pikkuhiljaa oppia tiettyä itsekkyyttä. Jos muille ihmisille maksetaan (minun näkökulmastani) aivan järjettömän korkeaa palkkaa/palkkiota/muuta korvausta siitä, että he näyttelevät ratkovansa vaikeita ongelmia jollain tasolla, niin miksi juuri minun pitäisi olla se, jonka työ on ilmaista, ei kerrytä eläkettä, ei auta perhettä, ei tuota uramahdollisuuksia...

Oman ymmärrykseni mukana venäläinen sotataito ei näe mitään merkittävää rajaa politiiikan ja sodan välillä. Lisäksi molemmat käsitetään laajemmin kuin me täällä olemme tottuneet ne käsittämään tai määrittelemään. Käytännössä se tarkoittaa, että meidän oman ymmärryksen ja sen avulla tuotetun valmistautumisen pitäisi ymmärryksen suhteen ulottua vielä laajemmalle.

Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista niin kauan kuin pidetään kiinni meritokratian, yksipuolisen analyyttisyyden ja substanssikeskeisyyden lähtökohdista tuottamatta niiden rinnalle päinvastaisiin lähtökohtiiin (luovuus, systematisoiva ajattelu ja dynamiikka- sekä käsite ja toimintarakennekeskeisyys).
 
Viimeksi muokattu:
Hybridialueen ja luovuuden hyödyntämisen suhteen kuvittelen että jotain annettavaa voisi olla. Siksi liikun eniten niillä alueilla. Tosin niilläkin toimin niin, että jos annan jotain, niin jätän siitä aina jotain sellaista antamatta, että asia ei ole sellaisenaan käyttökelpoinen. Ja tämän olen kertonut moneen kertaan, joten jos joku koittaa käyttää mitään julki tuomaani olematta vuorovaikutuksessa kanssani, niin ottakoon sitten itselleen vastuun sekä epäonnistumisista että etenkin niiden seurauksista.

Oman ymmärrykseni mukana venäläinen sotataito ei näe mitään merkittävää rajaa politiiikan ja sodan välillä. Lisäksi molemmat käsitetään laajemmin kuin me täällä olemme tottuneet ne käsittämään tai määrittelemään. Käytännössä se tarkoittaa, että meidän oman ymmärryksen ja sen avulla tuotetun valmistautumisen pitäisi ymmärryksen suhteen ulottua vielä laajemmalle.

Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista niin kauan kuin pidetään kiinni meritokratian, yksipuolisen analyyttisyyden ja substanssikeskeisyyden lähtökohdista tuottamatta niiden rinnalle päinvastaisiin lähtökohtiiin (luovuus, systematisoiva ajattelu ja dynamiikka- sekä käsite ja toimintarakennekeskeisyys).

Sulla on selkeästi ymmärrystä ja annettavaa ns "hybridisodankäynnin" (ai että vihaan koko termiä!) sekä sen luovuuden käsittelijänä. Luen mielelläni ajatuksiasi, mutta valitettavasti oma ymmärrykseni on tälläkin osa-alueella sen verran rajallista että en ymmärrä sanomaasi tai sitten on riskinä että ymmärrän sen väärin. Siksi toivoisinkin että jos voisit pukea ajatuksiasi rautalankamalleihin ja tapausesimerkkeihin niin tällainen tavallinen tallukkakin oppisi ymmärtämään niitä paremmin. Korostan että vika ei ole varsinaisesti sinun lähettävässä päässä, vaan vastaanottajan eli minun.

Venäläisessä ulottuvuudessa jossa sodankäyntiin valjastetaan kaikki nykyään käytettävissä olevat henkiset, materiaaliset ja poliittiset voimavarat on minun mielestäni pelkkä uusi ilmentymä vanhalle "totaalisen sodankäynnin" termille. Käytännössähän puhutaan valtiollisesta toimintamallista jota toteutettiin jo ensimmäisen maailmansodan aikana sotaakäyvissä maissa, jossa käytännössä kaikki poliittinen-, sääntö-, informaatio- ja resurssiohjaus suunnattiin sotaponnistelujen edistämiseen ja sodan voittamiseen. Nykyinen termi "hybridisodankäynti" on mielestäni tämän vanhan periaatteen moderni variaatio tai oikeammin sovellus joka ei varsinaisesti tuo mitään uutta sodankäyntiin tai terminologiaan. Etenkään jos jo sadanvuoden ikäinen termi "totaalinen sodankäynti" on käsitteenä ja merkitykselliseltä sisällöltään tuttu.

Esimerkiksi psy-ops operaationa omien joukkojen parissa toteutettu kampajana vihollisen epäinhimillistämiseen propagandan keinoin ei enään tarvitse käyttää kertomuksia lennätinverkon lähettämänä tai julisteiksi ja lehtien kuvitukseksi tehtyjä akvarelleja. Nykyään on käytössä "intterwebit ja sosiaalinen media, digikamerat ja photoshopit" sekä Whatsappin kaltaiset massaviestintäsovellukset vastaavanlaisen mielikuvan luomiseksi ja levittämiseksi. Välineet ovat muuttuneet ajassa, mutta peli itsessään ja sen tavoiteet ovat ihan samoja kun sata vuotta takaperin.

Siksi vihaan koko termiä "hybridisodankäynti" ja sen muodikasta esittelyä jonain uutena asiana. Ruudin uudelleenkeksijä on mielestäni pukeutunut keisarin uusiin vaatteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
OFF TOPIC


1. Sulla on selkeästi ymmärrystä ja annettavaa ns "hybridisodankäynnin" (ai että vihaan koko termiä!) sekä sen luovuuden käsittelijänä.. ...en ymmärrä sanomaasi tai sitten on riskinä että ymmärrän sen väärin. Siksi toivoisinkin että jos voisit pukea ajatuksiasi rautalankamalleihin ja tapausesimerkkeihin...

2. Venäläisessä ulottuvuudessa jossa sodankäyntiin valjastetaan kaikki nykyään käytettävissä olevat henkiset, materiaaliset ja poliittiset voimavarat on minun mielestäni pelkkä uusi ilmentymä vanhalle "totaalisen sodankäynnin" termille.

3. Nykyinen termi "hybridisodankäynti" on mielestäni tämän vanhan periaatteen moderni variaatio tai oikeammin sovellus joka ei varsinaisesti tuo mitään uutta sodankäyntiin tai terminologiaan.

1. Se olisi mahdollista, mutta kaksi muttaa:

- Maan etu. Jos mun ajattelussa on mitään omalle maalle hyödyllistä ja hyödynnettävää, niin hyöty olisi maksimaalinen silloin ja vain silloin kun asian kanssa työtä tekevät henkilöt omaisivat monopolin mun ajattelun tärkeimpiin ulottuvuuksiin. Jos murtaisin itse tämän monopolin, niin murtaisin samalla ajatteluni hyödynnettävyyden. Lisäksi antaisin mahdolliset hyödyt vapaasti kenen tahansa käyttöön. Jos taas mun ajattelu ei ole maalle hyödyllistä ja hyödynnettävää, niin tekisin maalle karhunpalveluksen avamaamalla potentiaalisesti haitallisia asioita liikaa netissä. Tämä on yksi syy siihen että tuotan aina ja jatkuvasti muutaman keskeisen kohdan pimittämiseen perustuvaa väärinkäsittämisen todennäköisyyttä tämän aihepiirin parissa.

- Oma etu. Tuo olisi työn tekemistä. Suomessa ihmisille maksetaan (kaikille muille paitsi mulle) työstä palkkaa, palkkiota tai muuta korvausta joka normaalitilanteessa on jossain suhteessa siihen tuloon joka saadaan kun kerrotaan työn määrä (ei siis työtuntien vaan työn) työn vaativuudella. (Mulla on kohtalainen käsitys tämmöisen työn vaativuudesta. Jos se olisi helppoa, niin joku tekisi sitä onnistuneesti.

WYPIWYG. What You Pay Is What You Get. Mun pitää ajatella omaa ja perheen etua enemmän kuin sitä että kiinnostaako jokin jotakuta jossain vai ei. Ja lisään tähän vielä sen, että en lähde edes rahalla mihinkään sellaiseen missä tapa, jolla asiat on suunniteltu estää niiden onnistumisen. Se on burn outin kaava ja tiedän mitä siitä voi seurata. Raha tai muu etuus (ainakaan tolkullisessa mittakaavassa) ei ole niin tärkeää että sen vuoksi kannattaisi tuhota itsensä ja vahingoittaa perhettään.

2. Jos tuosta jätetään yksi sana - "pelkkä" - pois niin olen aika samoilla linjoilla.

3. Tässä olen eri mieltä. Pidän termejä hybridivaikuttaminen ja hybridisodankäynti loistavina kunhan niiden välinen ero pidetään mielessä samoin kuin se, että kuinka ne eroavat totaalisen sodankäynnin ajatuksesta.

En tiedä ymmärränkö termin "totaalinen sodankäynti" oikein vai väärin, mutta itse ymmärrän sen jossain määrin autokatalyyttistä prosessia kuvaavana. Aivan kuin totaalisen sodankäynnin prosessuaalisessa luonteessa olisi kyse takaisinkytkennästä, jolla on prosessia voimistava (tai joskus harvoin heikentävä) vaikutus. Totaalisuus syntyy juuri siitä että prosessi on autokatalyyttinen ja takaisinkytkentään sekä sen tuomiin reunaehtoihin perustuva. Tällöin prosessilla on taipumus muuttua epävakaaksi ja/tai edetä ääriarvoonsa asti. Leikkimielisesti vertauskuvana voisi käyttää ensimmäisen asteen yhtälöä. Y= X + A. X:n kasvaminen johtaa automaattisesti Y:n kasvamiseen. Jos A on tarpeeksi suuri ja negatiivinen, niin...

Sekä hybridivaikuttamisessa että -sodankäynnissä prosessuaalinen luonne on ymmärrykseni mukaan erilainen. Signaalinkäsittelyanalogian kautta jatkaen voisi todeta että tässä vaihtoehdossa takaisinkytkentöjä on useita ja ne sisältävät kokonaisia säätelyjärjestelmäsysteemejä. Niihin puolestaan liittyy mahdollisuus säätää, muuttaa, vaihtaa... tavoitteita, agendoja, menetelmiä ja metodologiaa, järjestelmän systeemisiä reunaehtoja jne. Y = X^2 + ZA + B

Oma käsitykseni on se, että venäläisessä mallissa tämä säätelyjärjestelmä on tietyllä tavalla kaksijakoinen. Y = (deltaX^2 + ZA + B) (plus tai miinus tai kerto tai jako tai...) (deltaK + LC + D)... Nämä numeroyhtälöt ovat tietenkin leikillisiä analogioita, joilla on tarkoitus kuvata sitä, miten ilmiön dynamiikka on monimutkaistunut ja moniulotteistunut - ei sitä että onko se monimutkaistunut juuri tietyntyyppiseksi vai jonkin toisenlaiseksi. Pyrin kuvaamaan sitä, että yhtälö on muuttunut korkeamman potenssin yhtälöksi ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Tällöin on tärkeää tajuta, että ensimmäisen asteen yhtälön laskemisen keinot eivät toimi eikä exponenttia voi jättää huomiotta siksi että se seistä jöllöttää jalat tukevasti ilmassa kun taas kantaluvuilla on tutusti varpaat turpeessa.

Tässä nyt kaikki mitä meikäläisestä tai meikäläiseen liittyen voi tai kannattaa turista. Ketjun aihe on venäläinen sotataito. Minä en edusta sitä enkä kuulu ketjun aiheeseen, joten jos on jotain allekirjoittaneeseen liittyvää, niin yksärillä, kiitos.
 
2. Jos tuosta jätetään yksi sana - "pelkkä" - pois niin olen aika samoilla linjoilla.

Itse asiassa, totaalista sodankäyntiä osuvampi käsite olisi (Clausewitziläinen) absoluuttinen sodankäynti. Absoluuttinen sodankäynti on tavoite, päämäärä. Totaalinen sodankäynti on keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Mielestäni siis termi hybridisota tai hybridisodankäynti ei tuo mitään uutta, vaan on termi sille ilmiölle meidän ajassamme, jonka Clausewitz määritteli jo omana aikanaan.
 
Viimeksi muokattu:
Millainen on tämän päivän venäläisten upseerien taso? Epäilemättä Venäjän kokoisesta maasta löytyy paljon lahjakasta väkeä, eri asia sitten on se, että kuinka hyvin heidän lahjakkuuspotentiaalinsa hyödynnetään.
 
Kysymys aihetta tunteville:

Mulla on sellainen käsitys, että läntinen elso-, sensori-, radioaaltoihin liittyvä tiedustelu, tutkaaminen yms. on todella paljon kehittyneempää mutta sitä ei ole (esim. Yhdysvalloissa) jalkautettu samassa määrin kuraportaaseen ja sen lähellä kuin venäläisessä touhussa.

Ja että venäläinen noiden alojen osaaminen on vähän krouvimpaa, mutta sitä on viety ihan helkutan paljon sinne ruohonjuuritasolle kalustona, koulutuksena, äijinä...

Ja että tämä on tuottanut esim. Ukrainalle valtavia ongemia kun Venäjä ja sen proxyt pystyvät paikantamaan Ukrainan yksiköitä, käännyköitä, viestintää...

1. Onko tämä käsitys väärä, oikea vai vähän molempia?

2. Oli miten oli, niin mitä vallitseva tilanne tarkoittaa Suomen kannalta?

3. Miten paljon tämä sijaintitietoihin ja ehkä myös viestien sisältöihin liittyvä puoli vaikuttaa yksiköiden kykyyn operoida ja välttää niihin kohdistuvaa massamaista tuhoamispyrkimystä?

Aika yleisluontoinenkin aiheen avaaminen olisi kiinnostavaa eli ei tarvitse ykkös- ja kolmoskysymysten suhteen avata asiaa nimenomaan Suomen osalta.

Kakkoskysymys on se, mikä mua kiinnostaa eniten, mutta tässä taidetaan taas olla siinä tilanteessa että ne jotka tietävät ja ymmärtävät eivät voi vastata ja muut taas voivat, mutta vastauksen etäisyys vallitsevasta tilanteesta voi vaihdella?
 
Air defense units will begin to train a new tactic to repel massive cruise missile and drone strikes. It was tested in the autumn of 2019 at Combat Brotherhood exercise. The Syrian experience was taken into account, the Izvestia daily writes.

Air and missile defense repelled a massive strike by cruise and ballistic missiles and drones at Ashuluk range in Astrakhan region. Besides Russian units, the military from Belarus, Armenia, Kirgizia, Tajikistan and Uzbekistan participated in the drills. All drones and missiles were successfully downed, sources in the Defense Ministry said.

The exercise modeled a real situation that can emerge on CIS borders. The number of such exercises is to increase, former Air Force Deputy Commander for CIS air defense Lieutenant General in Reserve Aitech Bizhev said. "New weapons create new challenges. When the INF was in force, warships could deliver massive cruise missile strikes. Now they can be deployed in silos and the territory of engagement expanded. Intermediate and shorter-range missiles can now be deployed in Poland, Romania and the Baltic countries," he said.

In the 20th century, NATO deployed intermediate and shorter-range missiles in the west of Europe. The Soviet Union had a major buffer of the Warsaw Pact. Now the fly-in time of the missiles to Moscow and St. Petersburg can be reduced to five minutes. It is necessary to reinforce the satellite group and other reconnaissance, upgrade the radar field, develop and deploy at borders precision weapons for a preemptive strike to repel the threat, Bizhev said. The exercise focused on the fight against drones, as even makeshift vehicles can seriously damage troops and hardware. All terrorist drone attacks on the Russian Humaymim airbase and other Syrian facilities were analyzed and theoretical conclusions checked to confirm effectiveness.

The exercise also trained operations of mobile groups comprising Pantsir-S and radars. They can mount the capabilities of radar control of strategically important territories. A long-range detection radar can be deployed in a border area or in all potentially dangerous directions. Additional radars are necessary in highlands where it is difficult to detect low-flying targets or cruise missiles. The radars will collect reconnaissance information at distant approaches. They can determine the number of aircraft, the altitude and direction, as well as combat formations. The radars can operate together with antimissiles, aviation, border and coast guards, air traffic controllers in charge of civilian and military aircraft safety.

Pantsir can rapidly reinforce a strategic direction in any part of the country. The weapon can be engaged right upon arrival. The operators have to take their seats and switch on the equipment. They can operate in tandem with S-300 of various modifications, S-350 Vityaz and S-400 Triumf. The automatic control allows the radar and air defense to exchange information in real-time.

The fight against cruise missiles is a complicated combat mission for the air defense, expert Anton Lavrov said. "Multilayered air defense is necessary to repel the attacks. Ideally, it should have three zones. S-400 is in charge of the distant zone, Buk and Pantsir - middle zone, and Tor - close zone," he said.

In Syria, the Russian weapons are united by a single automatic control which provides guidance to several weapons from a single command post. The close interaction of air defense helps build an effective multilayered defense, the Izvestia said.
 
Back
Top