Vihapuhe, viharikokset ja rikokseen kehottaminen
Teemu Hokkanen • 9.11.17
Rangaistava vihapuhe ja viharikokset
Termi vihapuhe on ollut jonkin verran esillä sekä sosiaalisessa että muussakin mediassa erityisesti viime kuukausina. Vihapuhe, tässä kohtaa erityisesti rangaistava vihapuhe, on poliisin käyttämä kattotermi erilaisille rikoksille samaan tapaan kuin vaikkapa IT-rikokset tai väkivaltarikokset ovat kattotermejä joukolle eri rikoslakirikoksia. Termi vihapuhe ei löydy suoraan rikoslaista, mutta esimerkiksi alla käsiteltävien lakien esitöissä se mainitaan viharikoksen tapaan useammankin kerran.
Rangaistavaksi vihapuheeksi poliisi luokittelee (törkeän) kiihottamisen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisen. Edellisten lisäksi myös esimerkiksi (törkeä) kunnianloukkaus ja laiton uhkaus luokitellaan viharikoksiksi, jos niiden vaikuttimena on ollut kohteen rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus taikka niihin rinnastettava muu syy. Nämä edellä mainitut ryhmät ovat niitä, joita myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeellä pyritään suojelemaan.
Rangaistavan vihapuheen tutkinta poliisissa
Helsingin poliisilaitoksen valtakunnallinen tutkintaryhmä tutkii kaikki netissä tapahtuneet edellä mainitut sananvapausrikokset (tai vihapuherikokset). Internetin ulkopuolella tapahtuneet rikokset tutkitaan paikallisen poliisilaitoksen toimesta aluevastuuperiaatteen mukaisesti.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön lähtökohtana on siinä mainittujen, erityistä suojelua kaipaavien vähemmistöryhmien suojelu. Sinänsä tunnusmerkistö ei sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö kiihotuksen kohteena voisi olla valtaväestö. Tällöin uhkaamisen, panettelun tai solvaamisen tulisi olla poikkeuksellisen vakavaa, sillä valtaväestö ei kaipaa yhtä vahvaa suojelua kuin vähemmistöryhmät. Tämä johtuu siitä, että vähemmistöllä ei yleensä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia syrjiä enemmistöä siten, että sillä olisi yhteiskunnan mittakaavassa vaikutusta. Toisin päin kylläkin. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kiihottamisrikoksen säätämisen taustalla ovat Suomea sitovat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet.
Oikeuskäytännöstä ja rikokseen kehottamisesta
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeestä ei ole vielä paljoa oikeuskäytäntöä, sillä aivan viime aikoja lukuun ottamatta nämä teot ovat olleet jokseenkin harvinaisia. Lainvoimaisista tuomioista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä voidaan kuitenkin tehdä ainakin yksi yleistys – peloista, politiikasta ja lieveilmiöistä saa puhua, mutta ei yleistää.
Samoin moni kysyy, että eikö kantasuomalaisella ole mitään suojaa? Kyllä on. Kenen tahansa tekemä yllytys rikokseen on oma itsenäinen rikoksensa, jos yllytetty toteuttaa rikoksen. Samoin esimerkiksi kunnianloukkaus tai julkinen kehottaminen rikokseen ei katso sitä, kuka olisi rikoksen suorittaja ja kuka kohde. Toki julkisen kehotuksen pitäisi olla sellainen, että se tosiasiallisesti aiheuttaa rikoksen tekemisen vaaran.
Miksi vihapuhetta torjutaan?
Demokraattisen oikeusvaltion tehtävänä on huolehtia siitä, että vähemmistöjä suojellaan enemmistön ylivallalta. Tämä on sekä eurooppalaisten että suomalaisten arvojen mukaista. Vihapuhe ja sen kylkiäisenä usein tuleva yhteydenottojen ryöpytys kaventaa myös sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Poliitikoilla, tutkijoilla, toimittajilla ja kaikilla muillakin ihmisillä on edelleen oltava mahdollisuus toimia ja julkituoda mielipiteitään eri vähemmistöistä ilman, että eri mieltä olevat yrittävät vaientaa heitä esimerkiksi vainoamalla tai uhkailemalla, unohtamatta vähemmistöjen itsensä kohtaaman väkivallan riskin nousua. Vähemmistöjen syrjintä lisää myös vaaraa näiden vähemmistöjen syrjäytymisestä ja radikalisoitumisesta. Molemmat ovat eri tavoilla yhteiskunnalle vahingollisia.
Linkkejä:
• Hallituksen esitys 317/2010 (
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100317)
• YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1965) (
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700037)
• YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (1966) (
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760008/19760008_2)
• Euroopan neuvoston tietoverkkorikoksia koskeva yleissopimus (2001) (
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2007/20070060/20070060_2)
• Euroopan neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (2008) (
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=LEGISSUM:l33178)
Facebook:
@Teemu Hokkanen
Twitter:
@HPLnettipoliisi