Ja pankaahan muutamat muutkin valtakunnassa ylläpidettävät agendat samaan tarkasteluun: niitä löytyy kyllä ja miettikää, miten -agendanajajat- onnistuvat hankkeissaan? Yleensä ihan päin persettähän on mennyt. Miksi? Välillä ei tosiaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. On aivan kuin olisi monta todellisuushorisonttia päällekkäin, alekkain ja sivuttain, lomittain ja vierekkäin.
Miksikö?
Vastaus on: Akateemisen maailman yhdessä kulmauksessa yli sadan vuoden ajan harjoitettu subversio.
Tieteiden tehtävä on tuottaa luotettavaa - ja toisinaan sovellettavaa - tietoa todellisuudesta.
Tai oli siihen asti kunnes marxilaisuus tunkeutui osaan tieteistä. Yhteiskuntatieteet, psykiatria ja psykologia, taloustieteet yms. ottivat pahimmin siipeensä. Todellisuustuotannon rinnalle ja ohi tuli marxilainen/kommunistinen/sosialistinen tarve tuottaa sekä yhteiskunnista että ihmisistä sellaista tarinaa, joka tukisi sosialismin ja kommunismin ihmis- ja yhteiskuntakuvaa. Soveltaminen meni totuuden ohi ja soveltamisessa oli tasan yksi päätavoite, jolle kaikki muut tavoitteet olivat alisteisia.
Kun tämä ei riittänyt, niin marxilaisuutta jatkojalostettiin kulttuurimarxilaisuudeksi. (Kts. Frankfurtin koulukunta.) Sen tehtävä oli tuhota yhteiskunnan moraaliset ja arvorakenteet niin että sekä yhteiskuntien että yksilöiden ja ryhmien kyky ja halu vastustaa kommunismia heikkenisi ratkaisevasti. Totuus ja todellisuus eivät siis olleet sen moraalijärjestyksessä hyveitä vaan paheita ja uhkia.
Kulttuurimarxilaisilta juurilta nousi sosiaalinen konstruktionismi. Sen peruslähtökohta on se, että "todellisuus on sosiaalinen konstruktio". Sille "todellista todellisuutta" ei ole. On vain väittämiä, neuvotteluita, diskursseja, valtakamppailuja, tarinoita... todellisuudesta ja sen hallinnasta.
Marxilaisuus ja sen äpärä kulttuurimarxilaisuus eivät sentään haastaneet fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa... Konstruktionismi taas haastoi. Kaikki luonnontieteellinen edustaa "pahaa positivismia" joka on väärässä siksi että se edustaa pahaa positivismia joka on pahaa siksi että se on positivismia. Se voidaan "todistaa" vääräksi sillä että kerrotaan siitä tarinoita, joissa se on pahis. Ja koska "todellisuus on sosiaalinen konstruktio" niin siitä tulee pahis koska siitä kerrotaan pahoja tarinoita.
Ja nyt kaikki katsovat toiseen suuntaan eikä kukaan saa mainita maagista sanaa "kehäpäätelmä". Jos joku mainitsee, niin siitä mainitsijasta kerrotaan pahoja tarinoita.
Sosiaaliseen konstruktionismiin keskeisesti liittyvä asia on ns. kielellinen käänne.
Käytännössä kaikki tämän maailmanajan pahimmat hulluudet kumpuavat noiden varaan rakennetulta pohjalta. On siis suunnitelmallisesti ja tieteellisesti rakennettu pseudotieteellinen tiedeperinteiden jatkumo, jonka päätarkoitus on vahingoittaa niitä yhteiskuntia joissa sitä jatkumoa sovelletaan. Ja yhteiskuntien jäseniä tietenkin myös.
Suuressa osassa maailmaa näitä "tiede"perinteitä tarkastellaan lähinnä tieteeseen kohdistuvina poliittisina painostamisen ja häirinnän muotoina. Suomessa tuo politikointi on päässyt monissa tieteissä käytännössä paradigmaattiseen asemaan eli tilanteeseen, jossa sen kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä pidetään automaattisesti väärinä ja tieteen vastaisina.
Tätä läpipolitisoitunutta suomalais-ruotsalaista pseudotieteellisyyttä ei tietenkään pidetä maailmalla tieteellisenä. Sen vuoksi noiden subversion läpäisemien tieteiden suomalaisten johtohenkilöiden "tieteellinen" työ ei saa maailmalla arvoa eikä huomiota kuin toisilta vastaavilta tiedeympäristöissä politikoivilta kylähulluilta.
Ikävä kyllä tämä tieteenfilosofinen lähtökohta on poliitikkojen, median, kulttuurielämän, yliopistojen jne. parissa niin yleinen, että se on otettu osaksi kaikkea. Ja seuraukset tulevat näkymään sekä nyt että tulevina vuosikymmeninä.
Nämä huhtelat, taposet sun muut ovat loistava esimerkki siitä, millaista vanhinkoa ja todellisuuspakoisuutta näiden diskursiiviseen lähestymiskulmaan sortuminen tuottaa kun se kohtaa oikean, empiirisen todellisuuden.
Koko tuo sadan vuoden hössäkkä on ollut poliittis-ideologista sotaa jota on käyty ei-kommunistista maailmaa vastaan totalitärismin tuottamiseksi. Se ei ole salaliitto. Se on poliittinen ja ideologinen, julkilausuttu ja tiedossa oleva intressiklusteri.
Kannattaa googlettaa näillä sanoilla:
Marxilaisuus
Kulttuurimarxilaisuus
Frankfurtin koulukunta
Kielellinen käänne
Paras tapa vastustaa tuota poliittis-ideologista subversiota olisi tieteiden ja tiedemaailman tieteellistäminen. Ei pitäisi rahoittaa politiikan tekemistä tiederahoituksella tai tieteen nimissä. Tieteen rahoituksen, arvovallan, uskottavuuden, hyödynnettävyyden, tieteellisten laitosten nimityspolitiikan jne pitäisi pohjautua vain ja ainoastaan tieteiden tieteellisyydelle.
Kuvitelkaa mitä tapahtuisi jos siltainsinöörit voisivat tehdä lujuuslaskentojen sijaan lujuuskertomuksia joilla olisi laskelmien arvovalta mutta ne perustuisivat lähes täydellisesti poliittisiin ja ideologisiin tavoitteisiin.
Juuri sitä konstruktionismista ammentava "tieteellisyys" tuottaa yhteiskunnalle, taloudelle, kulttuurille, arvoille, ihmisyydelle... Ja tuhoa tuottaessaan väittää tuottavansa ihanuutta - ihan niin kuin muukin kommunismi.
Eli tiivistettynä: Siksi että alkeellisimmankin tieteenfilosofisen ymmärryksen merkitys on unohdettu. On keskitytty etenemään jonnekin eikä ole pysähdytty kysymään että mikä on kiirehtimisen suunta ja lopputulos.
Jos joidenkin yhteiskuntaan ja ihmiskäsitykseen liittyvien tieteiden ja todellisen, empiirisen todellisuuden välinen yhteys katkaistaan, niin seuraukset...