Elokuussa Googlen eräs insinööri sinkoutui yhtäkkiä koko maailman tietoisuuteen.
Eikä edes millään kätevällä tietoteknisellä keksinnöllään, vaan kirjoitettuaan tiukkasanaisen manifestin työnantajansa tasa-arvokäytännöistä.
Manifestissaan
James Damore kirjoitti, että Googlella vallitsee vasemmistolainen keskustelukulttuuri, jossa eriäviä mielipiteitä edustavat ihmiset on hiljennetty.
Mikä pahempaa, Googlen halu suosia vähemmistöjä ja naisia haittasi yhtiön työntekoa ja tulosta.
Eli maailman vaikutusvaltaisinpiin ja arvostetuimpiin lukeutuva yritys elelee sokeana omassa suvakkikuplassaan, eikä siitä hyvää seuraa.
Suurimman porun aiheuttivat Damoren ajatukset naisten asemasta: Insinöörin mukaan naisten pientä määrää esimerkiksi Googlen sisällä voidaan selittää osittain biologisilla eroilla.
Damoren kirjoitus oli tarkoitettu Googlen sisäiseen käyttöön, ikään kuin palautteeksi yhtiön monien koulutusohjelmien vetäjille. Niitä Googlella riittää:
Unconscious Bias @ Work,
Bias Busting @ Work, muun muassa.
Kirjoitus kuitenkin levittäytyi koko maailman silmille, ja pian Damore ristiinnaulittiin joka puolella maailmaa.
Sitten hän katosi.
TUMMATUKKAINEN ja kapeakasvoinen Damore näyttää juuri siltä, miltä Googlen työntekijät mielikuvissa näyttävät: nuorekas ja laiha olemus yhdistettynä vaatimattomaan kauluspaitaan luovat vaarattoman vaikutelman. Hän puhuu rauhallisella rytmillä ja miettii vastaustaan ennen kuin avaa suunsa. Välillä Damore naurahtelee hermostuneesti.
Ulkomuodoltaan Damore ei siis muistuta niin kutsuttua setämiestä, joka möläyttelee julkisuudessa vanhakantaisia mielipiteitään naisista.
Twitter-tilillään hän kuvailee olevansa nörtti, joka on poliittisesti keskustassa ja kiinnostunut avoimista keskusteluista. Ennen uraansa Googlella hän opiskeli biologisia järjestelmiä Harvardissa jatko-opiskelijana.
Siellä hän kiinnostui algoritmeista, päätti osallistua koodauskilpailuun, pärjäsi ja pian Google otti yhteyttä ja tarjosi harjoittelupaikkaa.
Google panostaa suuria summia rahaa työntekijöidensä koulutukseen. Yhtiön johto on ottanut julkisuudessa voimakkaasti kantaa etnisten vähemmistöjen ja naisten oikeuksien puolesta.
Käytännössä se näkyy Googlen sisäisissä koulutuksissa, jotka tähtäävät “diversiteetin” lisäämiseen, eli suomeksi työntekijöiden monimuotoisuuden tai monikulttuurisuuden lisäämiseen.
Damore alkoi edetä urallaan ja istui koulutuksissa hänkin.
“Sain sellaisen käsityksen, että näissä koulutuksissa käyminen on edellytys, jos työntekijä haluaa edetä urallaan Googlen palveluksessa”, Damore sanoo.
“Olin juuri saanut ylennyksen ja työsuoritukseni oli arvioitu parhaalla mahdollisella arvosanalla.”
Koulutuksissa puhuttiin paljon diversiteetistä, turvallisista tiloista, ja esimerkeissä opeteltiin suhtautumaan oikein siihen jos kollega on raskaana.
ENNEN pitkää sisältö alkoi häiritä Damorea.
“Näin jotain ongelmia kaikkien huomioimisen suhteen omassa ryhmässäni. Jotkut eivät uskaltaneet kertoa kokouksissa mielipiteitään tai tulla työpaikalle omana itsenään”, Damore sanoo.
“He (kouluttajat) sanoivat asioita, jotka olivat mielestäni täysin väärin tai vähintäänkin hyvin epätarkkoja. Esimerkiksi he sanoivat usein, että puolet väestöstä on naisia, mutta Googlen työntekijöistä vain 20 prosenttia on naisia. Syyksi mainittiin aina seksismi. Korjatakseen tämän ’ongelman’ he tekivät monia mielestäni haitallisia asioita, kuten valitsivat henkilön työhön vain hänen sukupuolensa takia.”
Damore myöntää kyllä, että naisten asemassa on edelleen parannettavaa yhteiskunnassa. Tämä ymmärrys sai hänet alun alkaenkin hakeutumaan Googlen diversiteettikoulutuksiin.
Yhtiön omien tietojen mukaan 69 prosenttia sen kaikista työntekijöistä on miehiä. Tekniikan puolella luku nousee 80 prosenttiin. Ei-teknisissä työtehtävissä miehiä on 52 ja naisia 48 prosenttia. Suurimmat etniset ryhmät ovat valkoihoiset (56 prosenttia) ja aasialaiset (35 prosenttia).
Damore päätti kirjata ajatuksensa kirjoitettuun muotoon, kun kurssien vetäjät pyysivät häneltä palautetta. Hän kävi useammassa koulutuksessa ja lähetti muistionsa moneen kertaan ja useammalle henkilölle.
Jo silloin kun manifesti vielä levisi ainoastaan Googlen sisällä, alkoi palautetta tulla runsaasti. Aina palautteen sävy ei miellyttänyt.
“Jotkut ihmiset kommentoivat muistiotani todella kauheilla tavoilla. Minua haukuttiin natsiksi ja psykopaatiksi. Lähetin yhdelle henkilölle henkilökohtaisen viestin ja pyysin häntä käyttäytymään asiallisemmin ja miettimään, millaista kieltä hän käyttää julkisessa keskustelussa. Hän kuitenkin hyökkäsi välittömästi kimppuuni verbaalisesti. Hän myös väitti toisissa yhteyksissä, että olisin lähettänyt hänelle vihaviestejä. Hän siis valehteli. Yllätyin siitä, kuinka paljon nämä ihmiset ovat valmiita valehtelemaan”, Damore toteaa.
TAPAUS nousi maailmanlaajuiseksi uutiseksi noin kuukausi sen jälkeen, kun Damore oli kirjoittanut muistionsa. Joku vuosi muistion Googlen sisältä yhdysvaltalaismedioille.
Sen voi edelleen lukea esimerkiksi Gizmodon sivuilta kokonaisuudessaan.
Googlen toimitusjohtaja
Sundar Pichai korosti, että Googlen työntekijöillä on oikeus itseilmaisuun, ja että suuri osa muistion tekstistä on asiallista keskustelua riippumatta siitä, ovatko kaikki Googlen sisällä samaa mieltä. Heti perään hän kuitenkin totesi, että jotkut osat muistiossa rikkovat Googlen toimintaohjeita ja edistävät harmillisia sukupuolistereotypioita.
Damoren kirjoitus herätti kuohuja myös Suomessa. Esimerkiksi
Kirkko ja Kaupunki -lehteen kirjoittava ja Twitter-aktiivi
Samuli Suonpääkommentoi, että kun miesten ylivaltaa ei enää kehdata perustella Raamatulla, otetaan avuksi evoluutiopsykologia.
Kenkää tuli kahden päivän kuluttua vuodosta. Potkujen syynä oli “sukupuolistereotypioiden ylläpitäminen”.
”Olin erittäin yllättynyt, kun muistioni nousi niin isoksi uutiseksi. Mitään tällaista ei ollut aikaisemmin tapahtunut Googlella”, Damore toteaa.
Damoren mukaan Googlella on tapana suosia tiettyjä ihmisryhmiä toisten kustannuksella esimerkiksi työhaastatteluissa. Etniseen vähemmistöön kuuluva nainen saattaa esimerkiksi saada useamman haastattelukutsun, jos ensimmäinen kerta meni puihin.
“Jos Googlen väeltä kysyy asiasta kahden kesken, he myöntävät, että tämä on yleinen käytäntö”, Damore kertoo.
Rekrytoinnin toiselta puolelta löytyvät Damoren mukaan niin sanotut mustat listat, joihin väärällä tavalla ajattelevat ihmiset joutuvat.
“Näitä listoja on yksittäisillä tiiminvetäjillä ja rekrytoinnista vastaavilla henkilöillä. Niihin merkitään ei-toivottuja ihmisiä esimerkiksi heidän mielipiteidensä takia. En usko, että ne ovat virallisia, mutta tiedän, että niitä on käytössä ja päällikkötehtävissä olevat jakavat niitä keskenään”, Damore sanoo.
Huhut Googlella käytössä olevista mustista listoista ovat pyörineet ainakin vuodesta 2015, ja ainakin
jotkut medioista ovat raportoineet nähneensä ne. Google kuitenkin on sanonut, ettei se hyväksy kyseisten listojen käyttöä työpaikalla.
Damoren mukaan mustat listat eivät kuitenkaan ole mitenkään erityisesti Googlen keksintö, vaan niitä käytetään muuallakin teknologiateollisuuden piirissä.
DAMOREN mielestä moni Googlen työntekijöistä ei halua ottaa osaa keskusteluun sen arkaluonteisuuden takia. Muutenkin hän kokee, että ilmapiiri Googlen sisällä ei salli avointa keskustelua eri mielipiteiden välillä.
“Konservatiiveja on yhtiössä muutamia, mutta he ovat pieni vähemmistö. He piiloutuvat aktiivisesti ja heillä on salaisia ryhmiä, joissa he voivat käydä keskustelua. He ovat peloissaan, että heidän poliittinen suuntautumisensa tulisi julkiseksi”, Damore kertoo.
Itsensä hän mieltää libertaristiksi, eli edustaa ajatusta että valtion pitäisi puuttua ihmisten elämään mahdollisimman vähän. Monissa poliittisissa kysymyksissä hän on kertomansa mukaan keskustassa. USA:ssa usein kuohuttavissa aiheissa, kuten abortissa ja homoavioliitoissa, Damore on vahvasti liberaali.
“En seuraa päivittäistä politiikkaa. Yhdysvalloissa politiikka on jakautunut aivan liian vahvasti kahteen eri leiriin: molemmat puolet vastustavat toisen ehdotuksia periaatteesta ja puolustavat omia näkemyksiään aivan yhtä sokeasti. Olen kuitenkin kiinnostunut ideoista ja poliittisesta systeemistä, vaikka se onkin Yhdysvalloissa pahasti viallinen.”
“Oman kokemukseni mukaan isoin este ymmärrykselle on poliittisten mielipiteiden ero. Mitä vankemmin ihminen on omassa leirissään, sitä suljetumpi hän on näille keskusteluille. Omassa tapauksessani libertaristit ja konservatiivit pitivät ajatuksistani ja vasemmistolaisesti ajattelevat olivat eri mieltä.”
Koko keskustelun taustalla Damore näkee yhden suuren ongelman: feminismin.
“Feminismi on Yhdysvalloissa onnistuneesti vaikuttanut siihen, että kaikki seksistiset lait on kumottu. Feministit eivät kuitenkaan ole pyrkineet samaan miesten kohdalla, kuten klassiseen feminismiin kuuluisi”, Damore sanoo ja nostaa esimerkiksi miesten yliedustuksen kodittomien joukossa ja miesten suuremman osuuden työpaikkakuolemista.
Damore ei peittele mielipidettään intersektionaalisesta feminismistä.
“On hyvin selvää, että tämän nykyisen äärifeminismiliikkeen tavoitteena ei ole sukupuolten välinen tasa-arvo. Tärkeintä on narratiivi, jonka mukaan naiset ovat uhreja ja miehet ovat sortajia. Tätä kertomusta toistettiin kerta toisensa jälkeen Googlen sisäisissä koulutuksissa”, Damore sanoo.
Biologiaa yliopistossa opiskelleen Damoren mielestä äärivasemmiston ja monien feministien tapa erottaa ihmiset erilaisiin valtahierarkioihin on itse asiassa haitallista edistyksellisten arvojen näkökulmasta.
“Monet feministit sanoivat presidentinvaalien aikaan, että meidän tulee äänestää
Hillary Clintonia, koska hän on nainen. Tällainen ajattelu on hyvin taantumuksellista. Emmekö ole jo päässeet ohi tavasta arvioida ihmisen arvoa hänen sukupuolensa tai etnisyytensä perusteella”, Damore sanoo.
”Äärifeministien” käyttämät argumentit ovat Damoren mukaan siirtymässä julkisen keskustelun valtavirtaan. Sitä hän pitää haitallisena.
“Minun on vaikea pysyä hiljaa, kun jotkin haitalliset ideat leviävät yhteiskunnassa. Monet näistä haitallisista ideoista nousevat radikaalin feminismin piiristä. Vaikka he tunnistaisivat todellisen ongelman, heidän ratkaisuehdotuksensa lähtevät täysin väärille raiteille. Tässä mielessä olen ehkä poliittinen”, Damore sanoo.
Damore mainitsee esimerkiksi ajatuksen naisia sortavasta patriarkaatista. Hän ei itse voi hyväksyä väitettä, että länsimaalainen yhteiskunta olisi lähtökohdiltaan täysin misogynistinen.
VAIKKA Damore saikin kenkää Googlelta, hän korostaa pariinkin otteeseen, että firma oli hänelle erittäin mieluinen työpaikka.
“Edut olivat mahtavat. Ruoka on ilmaista ja työntekijöillä on käytössä monipuoliset kuntosalit ja muut palvelut. Parasta ovat kuitenkin ihmiset. Googlella on töissä paljon älykkäitä ihmisiä, ja projekteilla on todellista vaikutusta maailmassa. Googlella on myös maailman parhaat tietokone- ja laskentaresurssit”, Damore kertoo
Damore ei halua tehdä sukupuolikysymyksestä elämäntyötään. Hänellä on tiedossa joitain julkisia puhetilaisuuksia, vaikka itse sanookin pitävänsä enemmän keskusteluista. Tulevasta työpaikastaan hänellä ei vielä ole varmuutta.
“Huomasin, että tämän sukupuolikysymyksen ympärillä on paljon väärää informaatiota ja hyvin vähän rationaalista keskustelua. Siksi päätin kirjoittaa siitä”, Damore sanoo.
Entäpä se rationaalinen dialogi, jota Damore sanoo kaipaavansa sukupuolikeskusteluun?
“Uskon edelleen, että sukupuolesta voidaan käydä rationaalista keskustelua. Kahden kesken keskustelu on rauhallisempaa ja hyvesignalisointia on vähemmän. Mutta kun keskustelu tulee julkiseksi, on mahdotonta käydä rationaalista keskustelua, joka ei muuttuisi pelkäksi huutamiseksi ja vastapuolen mustamaalaamiseksi.”
Päättäjät joutuvat pohtimaan muitakin uhkakuvia, joista talouden huolella tapahtunut kyykkääminen saattaa olla melkoinen sekin. Tai pirullisesti, taitavasti ja huolella hoitunut kyberhyökkäys, joka voi kaataa koko sirkuksen äks-määriksi aikaa. Tai rankka maahanmuuttoaalto. 
