Näin tuomiokirkossa todellisuudessa saarnattiin jouluaattona
Oikeastaan mikään väite ei ollut kohdallaan Mikael Jungnerin julkisuutta herättäneessä ankarassa moitteessa Helsingin tuomiokirkon jouluaaton saarnaa vastaan. MV-lehti on saanut haltuunsa kirkossa pidetyn saarnan.
28.12.2017 23:10, 9206 lukukertaa
Mikael Jungnerin kohua herättäneissä moitteissa Tuomiokirkon joulusaarnaa vastaan ei ollut oikeastaan mikään kohdallaan.
Jungner moitti väärää pappiakin
Helsingin tuomiokirkossa pidetty jouluaaton saarna raivostutti
Mikael Jungnerin. Niin hän ainakin esiintyy mielensä haavoittaneena. Hänen mukaansa tuo saarna ei edistänyt edes riittävästi suvaitsevaisuutta.
Tosiasiallisesti kyseessä ei ollut edes joulukirkko, vaan 4. adventtisunnuntain jumalanpalvelus, jossa oli toki kirkkovuoden mukaisesti jouluinen tunnelma.
Mikael Jungnerin esittämä moite tuomiokirkon joulusaarnaa vastaan on osoittautunut epätarkaksi, vaikka tämä tosiasiallisesti 4. adventtisunnuntain jumalanpalvelus pidettiin vasta aamupäivällä, eikä suinkaan hyvin varhain aamulla, jolloin Mikael olisi mahdollisesti unisena torkkunut saarnan aikana.
Jungnerin esittämässä kritiikissä ei oikeastaan mikään asia ollut kohdallaan. Hän jopa moitti kirkkoherraa (Matti Poutiainen) saarnasta, jonka piti kappalainen Seppo Kosonen. Sekin tieto oli toki esitetty aivan oikein kirkollisissa ilmoituksissa.
Mikael Jungner oli ensinnäkin loukkaantunut siihen, että joulusaarnasta olisi syntynyt vaikutelma, jonka mukaan kristinuskon mukaan
Jeesus ei pelasta kaikkia. Todellisuudessa tuossa tapauksessa kyse ei ollut edes saarnasta ja samasta pastorista, vaan liturgina toiminut pastori
Yrjö Ikonen kritisoi johdantopuheessaaan virren 13 “
Nyt sytytämme kynttilän” mahdollista epäselvyyttä aiheuttavaa ajatusta 4. säkeistössä:
”Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa”.
Mikael Jungner istui kirkossa, niputti liturgin Ikosen johdantopuheen ja Kososen saarnan yhdeksi kirkkoherra Poutiaisen saarnaksi, vaikka kirkkoherra ei edes saarnannut.
Niin Jungner levitti kehittämänsä tuomion twitterissä useiden satojen ihmisten kauhisteltavaksi: paha pappi saarnaa Helsingin tuomiokirkossa. Ehkä hiukan olisi toivonut parempaa tarkkuutta.
Laaja suosio väärälle tuomiolle
Mikael Jungnerin lausumaa tuomiota Tuomiokirkon joulusaarnasta ennätti tykätä twitterissä jo lähes 300 ihmistä ja 116 kommenttiakin tuli lausuttuun tuomioon. Aika pelottava ilmiö disinformaation voimasta!
Myös ammattilaisia on lähtenyt mukaan erehdykseen: kulttuuritoimittaja ja -kriitikko
Jesse Raatikainen, päätoimittaja
Jouni-Mikael Cedervall, riihimäkeläinen kunnallispoliitikko, tuotantopäällikkö
Sanna Pesula, Helsingin vihreiden nuorten puheenjohtaja
Juho Heikkilä, ja
Radio Ravun päätoimittaja
Atte Pekkola.
Kirkon keskushallinnosta
Samuli Suonpää vieläpä vahvisti twitterissä Jungnerin väärää käsitystä kirkkoherra Matti Poutiaisesta saarnaajana.
Kokoomuksen
Verkkouutiset on kertonut 25. joulukuuta Jungnerin esittämästä kritiikistä ja
Laura Huhtasaaren vastauksesta (“Kasva aikuiseksi!”).
MV-lehti on jo jouluaattona 24. joulukuuta pohtinut Jungnerin mahdollisia epätarkkuuksia tämän omien twitter-viestien valossa. Jungnerin syytökset eivät vaikuttaneet uskottavalta alkuaankaan.
Tuomiokirkon saarna
Kappalainen Seppo Kososen oman saarnan (katso alla) avulla jokainen voi arvioida yksityiskohtaisesti sisältöä. Myös Jungner itse voi pohtia omaa tarkkaavaisuuttaan niin kirkossa kuin twitterissä, sillä sen verran epätarkka hänen väitteensä saarnan sisällöstä ja sen ”sopimattomuudesta” oli.
Saarnan 24.12.2017 lähtökohtana oli kirkkokäsikirjan mukaisesti 4. advnttisunnuntain evankeliumi
Matt. 1:18-24. Näin Seppo Kosonen saarnasi:
Matteuksen evankeliumin mukaisessa Jeesuksen syntymäkertomuksessa Joosefilla on merkittävä rooli. Tapahtumia tarkastellaan hänen näkökulmastaan. Joosef oli ilmeisesti hurskas ja hiljainen mies, perimätiedon mukaan myös selvästi vaimoaan Mariaa vanhempi. Ilmeisesti myös leskimies, joka oli päättänyt ottaa Marian vaimokseen, mutta nuo suunnitelmat olivat koitua kohtalokkaiksi. Maria, hänen kihlattunsa olikin raskaana.
Gary Melcherin teos vuodelta 1891
Kihlaus merkitsi muinaisessa Israelissa hyvin vahvaa sitoutumista. Kihlauksen purkaminen merkitsi samaa kuin avioero ja kihlatun kuolema teki toisen osapuolen leskeksi. Liiton vahvistaminen tarkoitti yhteiseen kotiin muuttamista.
Tällaisessa tilanteessa Joosef sai huomata, että hänen kihlattunsa oli raskaana, ja hän kuitenkin tiesi, että se ei voinut johtua hänestä. Evankeliumi ei kerro, kuinka pitkällä tuo raskaus oli, mutta se oli käynyt ilmi, ennen kuin enkeli unessa puhui siitä Joosefille.
Nykyään alkiota ruvetaan nimittämään sikiöksi kahdeksan raskausviikon jälkeen. Matteuksen evankeliumin alkukielessä käytetään usein kreikankielistä sanaa idou. Nyt tuo sana, jota Matteus käyttää evankeliumissaan peräti 61 kertaa tulee esille enkelin puhuttelussa: Katso, se mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.
Nykyinen kirkkoraamattumme on järjestään jättänyt huomiotta tuon pienen sanan: katso, vaikka sen merkitys on siinä, että nyt kerrotaan jotain todella tärkeää. Enkeli, joka ilmestyi unessa Joosefille, oli ilmeisesti enkeli Gabriel, jonka tehtävänä oli valmistaa tietä Messiaalle.
Gaetano Gandolfin (s. 1790) maalaus Joosefin unesta ja Gabrielista.
Evankeliumi kertoo myös Joosefin kuuluneen kunnioitettuun Daavidinkuningassukuun. Näin Jeesus oli molempien vanhempiensa kautta kuningassukua.
Enkelin sanoma oli selvä: ensiksi vakuuttaa Joosef siitä, että Marian raskaus oli Pyhän Hengen työtä ja toiseksi Joosef sai tehtäväkseen antaa pojalle nimi ja tuo nimi kuvaisi tuon neitseestä syntyneen pojan tehtävää. Hän vapauttaisi kansansa sen synneistä.
Hepreankielessä Jeesus eli Jeshua on sama nimi kuin Joshua tai pitemmässä muodossaan Jehoshua. Vanhan testamentin puolelta muistamme, että Mooses oli kansanjohtaja, joka johdatti kansansa kohti luvattua maata, mutta hän ei itse päässyt perille, vaan joutui katsomaan luvattua maata Nebo-vuoren huipulta. Hänen seuraajansa Joosua vei kansan perille saakka.
Arnold Fribergin (vuodelta 1956) maalaus Joosuan siunauksesta.
Yli 40 vuotta sitten 1976 Montrealin olympialaisissa 400 metrin aitajuoksussa samassa alkuerässä juoksivat amerikkalainen Edwin Moses, joka oli sen ajan maailman paras aituri ja eräs meksikolainen mies, jonka nimi oli Jesus. Moses voitti eränsä ja Jesus tuli toiseksi viimeiseksi. Kerrotaan, että erän viimeiseksi jäänyt tilitti tuntojaan juoksun jälkeen sanoen: Olisi pitänyt pikemminkin seurata Moosesta kuin Jeesusta.
Mutta jo Vanhan testamentin kertomuksessa on kuva siitä, että Mooseksen uskolla ei päästä perille. Siihen tarvittiin silloin Joosuaa, jonka nimi tarkoittaa siis samaa kuin Jeesus eli suomeksi pelastus. Tänä päivänäkin elämän mittaiseen matkaan ja varsinkin siihen, että pääsemme kerran voittajina maaliin, tarvitaan Jeesusta.
Matteuksen evankeliumi lainaa VT:n profeettaa, jota hän ei mainitse nimeltä, mutta kyseessä on Jesaja, joka eli noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Hän oli profetoinut juuri näin: Katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
Mikä on tuo Immanuel, kun enkeli kehotti Joosefia antamaan pojalle nimen Jeesus? Immanuel, joka tarkoittaa suomeksi Jumala on meidän kanssamme, kuvaakin ehkä parhaiten Jeesuksen tehtävää. Jeesuksessa Jumala tuli olemaan meidän kanssamme.
Profeetta Jesaja kertoi sellaisesta lapsesta, joka kantaisi valtaa harteillaan, ja hänen nimekseen sanottiin Ihmeellinen neuvontuoja, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä ja Rauhan ruhtinas. Monella tapaa Jumala halusi ilmaista itsensä Betlehemissä syntyvän lapsen kautta.
Tämän neljännen adventtisunnuntain otsikkona on Herran syntymä on lähellä. Lapsen syntymän läheisyys on aina jännittävää aikaa. Nykyään tuota jännitystä poistavat jo aikaisemmin saatu tieto lapsen sukupuolesta ja ultraäänikuvat. Ja synnytyksen aikana on mahdollista saada epiduraalipuudutus ja ilokaasua synnytyskipujen lievittämiseksi.
Mutta tiedämme, että lapsen syntymä on aina suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jokaisella vanhemmalla on omat odotuksensa lapsen suhteen ja usein nuo odotukset ladataan lapselle annettavaan nimeen. Monta Voittoa, Rauhaa, Toivoa tai Helmiä on Suomessakin annettu lapsen nimiksi. Ehkä sekin kahdeksan lapsen isä halusi lastensa nimillä kuvata jotakin, kun antoi nimiksi lapsilleen: Anna, Aina, Naima, Rauha, Kai, Kille, Lempi, Ville.
Itäisillä mailla nimillä oli vielä suurempi merkitys kuin esim. nykypäivän Suomessa, jossa saattaa televisiosarjojen sankareilla tai urheilijoiden esimerkillä olla suuri merkitys. Profeetta Jesajakin joutui Herran käskystä antamaan omalle pojalleen nimen Maher Salal Has Bas, joka tarkoitti Pakene saalis, ryöstäjä lähenee. Tai niin kuin profeetta Hoosea joutui Herran käskystä antamaan lapsilleen nimet Jisreel, joka merkitsi Jumala kylvää, Lo-Ruhama, joka tarkoitti Ei-rakastettu ja Lo-Ammi, joka tarkoitti Ei minun kansani.
Näin siis nimellä oli huomattava merkitys joko oman elämän tai koko kansan kannalta. Kun joulun lapsi sai nimen Jeesus, tuolla nimellä tuli olemaan valtava merkitys koko ihmiskunnan kannalta.
On suuri ero siinä, jolla kristillinen usko eroaa kaikista muista uskonnoista. Kristillisen uskon ansioksi on luettava lukemattomat elämää kohottavat toimenpiteet, joita Kristuksen seuraajat ovat maailmalla panneet alulle. Sairaanhoidosta köyhäinhoitoon, koululaitoksesta kansansivistykseen ja vapaaehtoisten avustusjärjestöjen perustamiseen, ihmisarvon korostamiseen jne.
Kristinuskon paremmuus näyttää varsin ilmeiseltä, kun sitä katsoo Aasian tai Afrikan näkökulmasta. Noissa maanosissa on liian tavallista, että vammaisilla ei ole ihmisarvoa, että lapset laitetaan mieluummin töihin kuin kouluun että kouluopetuksen taso on valovuosien päässä meikäläisestä, että sosiaali- ja terveydenhuolto ovat rempallaan, että sukupuolten välinen tasa-arvo laahaa jossain menneiden vuosisatojen maailmassa. Puhumattakaan uskonnoista, joiden tehtävä on orjuuttaa eikä vapauttaa. Ja listaa voisi jatkaa pitkään. Voi ehkä sanoa, että Nimi Jeesus kuvaa Rakkautta, Iloa, Rauhaa, Toivoa, Totuutta, Vapautta, Oikeutta, Armoa ja monia muita plus-merkkisiä määreitä, sanalla sanoen Elämää isolla E:llä. Ja vaikka me Jeesuksen seuraajat emme olekaan aina kyenneet osoittamaan sitä hyvää tahtoa toisiamme kohtaan, jota Jumala osoitti koko ihmiskuntaa kohtaan, niin mikään muu uskonto ei yllä lähellekään samaa tasoa, vaikka tämän päivän maailma ei sitä ymmärrä.
Nykyään ajatellaan, että kaikki uskonnot ovat samalla viivalla, ei ole mitään absoluuttista totuutta, vaan suvaitsevaisuudesta on tullut suurin elämänohje. Eräs helsinkiläinen pastorikin tokaisi kerran, että kyllä suvaitsevainen pitää olla, eikös se ole yksi Paavalin mainitsemia armolahjoja. Lausunto osoitti, että pastorin Raamatun tuntemus oli melko vaatimatonta tasoa.
Nykyään ajatellaan, että kristinusko perustuu inhimillisempään ihmiskäsitykseen, jossa monimuotoisuus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat vähitellen nousseet tärkeimmiksi asioiksi ja sitä perustellaan Jeesuksen opetuksilla. Mutta eihän Jeesus ollut suvaitsevainen. Ei hän kenellekään syntiselle sanonut: Kaikki hyvin! Jatka samaan malliin. Minä katson läpi sormien. Isänikin antaa anteeksi.
A.N. Mironovin maalaus Temppelin puhdistaminen.
Näiden sijasta Hän sanoi: Mene, äläkä enää syntiä tee. Hän nousi opetuksillaan fariseuksia sekä lain- ja kirjanoppineita vastaan, kaatoi rahanvaihtajien pöydät temppelialueella jne. Mutta niille, jotka katuivat syntejään, hän antoi synnit anteeksi ja uuden elämän, rauhan sydämeen ja elämänilon, joka voittaa kaiken maallisen ilonpidon.
Siksi kun Herran syntymä on näin lähellä, on meidänkin katumuksessa nostettava päämme ja toivottaa maailmaan tulevalle: Maranata – Tule Herra Jeesus! Me tarvitsemme sitä uutta elämää, jonka vain sinä voit antaa.
Hiljennymme rukoukseen:
Armon ja rakkauden Jumala, joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta ja todellista rauhaa ja riemua. Jumala, armahda meitä. Avaa silmämme näkemään, mitä sinä olet meille valmistanut. Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme ja antamaan yltäkylläisyydestämme niille, joilla on tyhjät kädet ja joiden elämä huutaa lähimmäistä. Tätä pyydämme rakkaan Poikasi Jeesuksen nimessä. Aamen
Mitä pitäisi ajatella Jungnerin somekohusta?
Yli kahdenkymmenen vuoden pappiskokemuksen perusteella ja ehkä jopa Mikael Jungnerin veroisesti teologiaan tutustuneena osa-aikaisena siivoojana rohkenen väittää, että Seppo Kososen saarna oli poikkeuksellisen hyvin valmisteltu, myös VT:n tuntemus ja UT:n osaaminen oli vahvaa. Kappalainen kunnioitti tyylikkäästi työvälinettään: Pyhää Raamattua ja kristillistä uskoa. Hänen saarnansa oli kiinnostava alusta loppuun asti.
Mikael Jungnerilta itseltään pitäisi saada parempi selvitys, mikä saarnassa ja jumalanpalveluksessa todella häiritsi häntä niin pahasti, että hänessä syttyi pakottava tarve moittia saarnaa julkisesti ja niinkin epätarkasti.
Seppo Kososen onni oli siinäkin, että hän oli valmistellut saarnansa huolella ja se oli jopa tallessa paperilla. Hitusen pelottavaa on jopa spekuloida, miten pahasti voisikaan käydä joissakin tilanteissa niille liian “suvaitsemattomina” pidetyille pastoreille, joilla ei ole jälkikäteen enää saarnaansa paperilla, kun “suvaitsevaiset” vallasherrat ja -rouvat virittävät sosiaalisessa mediassa paheksuvan hyökkäyksen pastorin sanomisista?