#vihapuhe

Mä olen noita sukupuolineutaareja ammatti nimikkeitä miettinyt niin sairaanhoitajahan on femiini nimitys ja yhdistetään naiseen. Pitäisikö sairaanhoitaja nimi muuttaa? ;) Johan palomiehistä on tehty pelastajia niin miksei sairaanhoitajien nimistys voisi neutralisoida.

Tämä olis sitten sarkasmia!
 
Aikamoista soopaa että toimittajista pitäisi tehdä jotenkin erityissuojeltu ammattiryhmä. Samaa paskaa sitä sataa muidenkin ammattiryhmien edustajien niskaan somessa ja selän takana puhuttuna. Vaikuttaa urakehitykseen ja koko työpaikan säilymiseen. Ei toimittajilla ole mitään pelkoa menettää työnsä vihapuheen takia, toisilla on! VMP! :mad:
 
crane kirjoitti:
Aikamoista soopaa että toimittajista pitäisi tehdä jotenkin erityissuojeltu ammattiryhmä. Samaa paskaa sitä sataa muidenkin ammattiryhmien edustajien niskaan somessa ja selän takana puhuttuna. Vaikuttaa urakehitykseen ja koko työpaikan säilymiseen. Ei toimittajilla ole mitään pelkoa menettää työnsä vihapuheen takia, toisilla on! VMP! :mad:
Klikkaa laajentaaksesi...
Toisaalta jokaisen täytyy kestää palautetta, inhottavaakin sellaista jos toimii sellaisessa hommassa jossa on julkisuuden kanssa jollain muotoa tekemisissä. Toki kenenkään ei kuulu pelätä tehdessään työtään eli palaute on tyystin toinen asia kuin kaduilla seuraamiset, kotioven edessä vahtimiset tai selkeät ja vakavasti otettavat uhkaukset.

Käytännössä kuitenkin poliisilla on todella rajalliset resurssit lähteä tutkimaan yksittäiseen henkilöön kohdistuvia verkko uhkauksia. Varsinkin jos ei ole näyttöä oikeasta uhasta. Jos toimittaja saa satoja nimettömiä viestejä jonkun juttunsa perusteella ja poliisi niitä lähtisi tutkimaan niin jokainen niistä olisi tutkittava erikseen. Se vaatii aikaa ja miehiä sekä muita resursseja. Jotain muuta jää silloin tekemättä. Nykyään on niin helppoa toimia anonyymisti verkossa ettei tosikaan. Helpoimmillaan se tapahtuu kirjaston koneella luodusta sähköpostista ja siitä lähetetystä viestistä. Kuka hemmetti noita tutkii? Varsinkin kun suurin osa viesteistä ei todellisuudessa johda edes vahingonkorvauksiin tai henkilöllä ei ole varaa niitä sosiaalisen asemansa vuoksi maksaa.

Helpompaa olisi jos nämä toimittajat analysoisivat omia tekemisiään ja miettisivät, että menikö homma omalta puolelta niin kuin piti. Kirjoittiko objektiivisen uutisen vai oman mielipiteen? Tekikö poliittisen kannanoton tai sellaiseksi tulkittavissa olevan kirjoituksen? Onhan se nyt vaan niin, että jos kansakuntaa kohtaa jonkinmoinen kriisi joka koskettaa suurta yleisöä niin silloin pitäisi pikkaisen miettiä mitä lausuu tai kirjoittaa. Ainakin pysyä visusti tosiasioissa ja siinä mitä varmuudella tiedetään. kriisi viestinnässä ei ole varaa mielipiteisiin tai politiikkaan. Tämä nyt on oma mielipide.
 
Raveni kirjoitti:
Toisaalta jokaisen täytyy kestää palautetta, inhottavaakin sellaista jos toimii sellaisessa hommassa jossa on julkisuuden kanssa jollain muotoa tekemisissä. Toki kenenkään ei kuulu pelätä tehdessään työtään eli palaute on tyystin toinen asia kuin kaduilla seuraamiset, kotioven edessä vahtimiset tai selkeät ja vakavasti otettavat uhkaukset.
Klikkaa laajentaaksesi...

Komppaan tätä. Ihmisillä on nyt vähän tapana tahallisesti sekoittaa häirintä ja palaute. Väitän että jokainen julkisessa ammatissa toimiva ajan myötä tottuu ikävään palautteeseen ja oppii suhtautumaan siihen. Mutta tällä hetkellä moni joka tuo esiin häirintää saa kuulla, että kyllä sitä palautetta pitää kestää - ja samaan aikaan näillä opastajilla ei ole pienintäkään käryä siitä, millaista se häirintä todella on ja miten se voi ihmisen elämään vaikuttaa.

Raveni kirjoitti:
Helpompaa olisi jos nämä toimittajat analysoisivat omia tekemisiään ja miettisivät, että menikö homma omalta puolelta niin kuin piti. Kirjoittiko objektiivisen uutisen vai oman mielipiteen? Tekikö poliittisen kannanoton tai sellaiseksi tulkittavissa olevan kirjoituksen? Onhan se nyt vaan niin, että jos kansakuntaa kohtaa jonkinmoinen kriisi joka koskettaa suurta yleisöä niin silloin pitäisi pikkaisen miettiä mitä lausuu tai kirjoittaa. Ainakin pysyä visusti tosiasioissa ja siinä mitä varmuudella tiedetään. kriisi viestinnässä ei ole varaa mielipiteisiin tai politiikkaan. Tämä nyt on oma mielipide.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tähän kommentoin sen verran, että tuo ehdottamasi malli johtaisi pahaan itsesensuuriin, mikä ei hyödytä ketään. Mediassa julkaistaan paljon erilaisia tekstejä: on uutisia, artikkeleita, pakinoita, jne jne. Ei "objektiivinen uutisteksti" ole se ainoa formaatti, jota varten mediat ovat olemassa. Jos tiettyjä aiheita ja näkökulmia ruvettaisiin välttämään siksi, että niiden aiheuttama häirintä kuitattaisiin kommentilla "mitäs kirjoitit mielipiteistäsi", niin oltaisiin aika vaarallisella tiellä. Sillä samalla, jossa Huhtasaarelle ja Stubbille sanottaisiin, että mitäs olette provosoivia, turha valittaa jos kämpän ikkunat sitten hajoaa. Sekään ei ollut "palautetta". Ja varmasti vahingoniloisia ihmisiä Stubbin ja Huhtasaaren tapauksissa tästä maasta löytyi, mikä vaan todistaa siitä, miten pielessä monen ihmisen arvopohja on.

Mä en itse koe tätä niin, että julkisessa keskustelussa tehtäisiin ongelmaa palautteesta, vaan juuri siitä, että nyt viuhuu hyvin konkreettiset uhkaukset. Kyllä poliisia työllistää nämä uhkausten tekijät - eivät niistä rikosilmoituksia tekevät ihmiset.

edit:

olen ollut huomaavinani, että myös vainoamiskäsitettä yritetään nyt hämärtää. Yksittäinen louskautus, ikävä palaute tms ei ole vainoamista. Hyvä esimerkki "väärästä" käytöstä on tuo aiemmin tälle sivulle linkattu pt-median linkki Koivulaaksosta. On syytä miettiä onko yksittäisen ravintolan nostaminen tikunnokkaan paras tapa toimia (minusta ei, jos kyseessä on poliitikko), mutta vainoamiseksi sitä ei saa väännettyä mitenkään. Tässä speksiä:

https://www.finlex.fi/fi/uutiset/264

Rikoslakiin lisätty vainoamisen kieltävä rangaistussäännös tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Myös viestintärauhan rikkomisesta tuli rangaistava teko. Samassa yhteydessä sananvapausrikoksia koskevia säännöksiä täsmennettiin niin, että niiden soveltaminen jatkossa paremmin vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.

Vainoaminen rangaistavaksi

Uuden säännöksen mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Rikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.

[...]

Suojaa häirintäviestinnältä

Rikoslain uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös kattaa lähtökohtaisesti kaikki viestintävälineisiin lähetettävät häirintäviestit. Viestintärauhan rikkomiseen syyllistyy se, joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää toiselle viestejä tai soittaa niin, että teko on omiaan aiheuttamaan hänelle huomattavaa häiriötä tai haittaa. Teko on asianomistajarikos eli uhrin on vaadittava tekijälle rangaistusta. Rangaistus viestintärauhan rikkomisesta on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Säännös laajentaa häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja matkapuhelinhäirinnästä muihinkin viestintävälineisiin, eikä rangaistavuus ole sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan kotirauhan piirissä.
 
Viimeksi muokattu:
Vihainen visertelijä.

1523444360663.png

Kannatan sananvapautta ja sitä, että siihen kuuluu myös yleisen mielipiteen vastaisten mielipiteiden julkinen esittäminen. Sen sijaan vastustan sitä, että sananvapautta käytetään perustelemaan mitä tahansa ulostuloa.

Olen keskustellut Twitterissä sekä rohkeasti omalla kuvallaan esiintyvien että anonyymien tilien kanssa aktiivisesti. En ole aina heidän kanssaan samaa mieltä asioista, mutta minusta on terveellistä välillä sietää hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Keskustelut ovat olleet pääasiassa asiallisia, vaikka joitakin provosointiyrityksiäkin on ollut.

Siksi olin aluksi hämmentynyt siitä, kun törmäsin tapauksiin, missä ammatikseen erilaisissa viestintä- tai vaikuttamistehtävissä olevat joutuivat erilaisten vihanpurkausten kohteeksi. Asiaan tutustuminen avasi konfliktien synnylle useita eri tasoja. Huomautan, että seuraavat havainnot ovat empiirisiä ja perustuvat ensisijaisesti Twitterissä tapahtuvaan keskusteluun. Itse olen osallistunut Twitter -keskusteluihin reilun 33.000 twiitin edestä.

http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253577-vihapuhe-ja-vihainen-puhe-ovat-eri-asioita?ref=karuselli
Klikkaa laajentaaksesi...
 
https://twitter.com/x/status/983660911130042368

Olen Keijo.

Pullervo
Vs: Ilmiö: Keijo Kaarisade (Twitterin parodiapoliisi)
« Vastaus #291 : tänään kello 01:44:42 »


#kiitoskeijo

Menneen maailman totalitarististen valtioiden salaisia poliiseja, ikuisella loopilla pyörivää propagandavyörytystä, toisinajattelijoiden vainoa ja kansalaisten harjoittamaa toistensa kyttäys- ja ilmiantomentaliteettia on pidetty diktatuurien virheinä, joista yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin sitoutuneet EU-valtiot ovat ottaneet opikseen, mutta näyttää siltä, että sieltä edelleen ammentavat metodejaan paitsi EU-komissio ja valtamedian toimittelijat, myös poliisikunta.

Vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade on nyt maalannut meille kuvan, joka on totisesti mallinsa näköinen: foto- ja inhorealistinen kuva suomalaisesta nettipoliisista 2010-luvulla. Kansalaisille hyvin tärkeiden, konkreettisten ja keskeisten asioiden, kuten hengen, terveyden ja omaisuuden suojan sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen sijaan poliisin resurssit kohdistetaan enenevässä määrin abstraktien ja uhrittomien ajatusrikosten seulomiseen ja näiden esittäjien prosessoimiseen rikosoikeudellisin keinoin. Polpo ei tykkää tulla kutsutuksi polpoksi, eikä virkamies naurunalaiseksi joutumisesta. "Mikäs mies te olette?" -No et sie nää? Miehän oon vartiovirkamies ja vartiovirkamies hää onkii sellainen mies, että erittäin tärkeänä henkilönä järjestelmä suojelee tätä lakeijaansa arvostelulta ja yleisen kunnioituksen puutteelta, koska virkamies on järjestelmän henkilöitymä, jonka arvostelu kertoo järjestelmää vastaan kohdistuvasta kunnioituksen ja pelon puutteesta, joka taas vaarantaa itsensä järjestelmän olemassaolon. Järjestelmä on olemassa tyydyttääkseen eliitin tarpeita. Eliitti puolestaan on, koska 42. Siksi pelotevaikutuksen vuoksi järjestelmä kyykyttää mielivaltaisesti satunnaisia kansalaisia syyttämällä ja tuomitsemalla näitä "vihapuheesta" ja "rasismista" valtamedian viimeistellessä ristiinnaulitsemisen. Joskus toimittelijat jopa laittavat koko prosessin alulle maalitamalla uhrit somessa ja joko tekemällä näistä rikosilmoituksia tai sitten kieltäytymällä rikosilmoitusten teosta, koska toimittelijakin näkee olevansa erittäin tärkeä henkilö.

Puolueellisuuden ja puhtaan typeryyden paljastuminen systeemitason järjestelmälliseksi ominaisuudeksi satunnaisten yksilöiden vikojen sijaan, murentaa byroslavian kivijalkaa. Se, että moraalinen korruptio paljastuu korkeinta luottamusta nauttivassa instanssissa, poliisissa, on vain loogista. Systeemin osana itse itseään valvova poliisi on alkanut itsekin uskoa olevansa hyvä, paras, voittamaton ja neutraali toimija, jonka toimissa ei voi olla moitteen sijaa, jolloin helposti joku ylikomisariokin kuvittelee olevansa erehtymätön julistaessaan somessa oman kuplansa kanonisoituja totuuksia. Somen ominaisuus taas on se, että se vastaa huutoon. Virallisen väkivaltamonopolin osanen, poliisivirkamies ei ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen tilanteeseen, että hänen oppinsa ja antamansa käskyt kyseenalaistetaan seuraamuksetta. Ja vielä nauretaankin päälle. Esivalta kantaa miekkaansa hyvästä syystä, mutta se ei materialisoidu somessa sähkölamauttimen tärskynä tai chilikaasun kiinni muuraamina silminä, ei edes lowtech-teleskooppipampun ohjaavana ja viikoja näkyvänä mustelmana. Lyhyesti: nettileijonalta puuttuu hampaat, joilla purra. Keijo voi olla yhtä hyvin se naapuriportaan humanisti, kun ilmoittaa paikakseen Helsinki, Finland, mutta yhtä hyvin Nauru-saarilta twiittaava koomikko, jonka kaulukseen ei lain pitkä kourakaan yllä.

Kuka ikinä keksikään antaa poliisien sensuroimatta julistaa poliittista oppia kansalaisille somessa jäsenkirja rintataskusta rennosti pilkistäen, ei oikein oivaltanut sosiaalisen median poikkeavaa luonnetta - siellä ei ole toimittajia, joiden luokse tehdä kotietsintöjä, ei päätoimittajia, joita kopittaa ja sakottaa, eikä bittejä voi pamputtaa hiljaiseksi, kuten hippejä wanhaan hywään aikaan. Alullepanija uskoi kaiketi poliisiin kohdistuvan kansalaisten korkean luottamuksen takaavan korkean luottamuksen myös sen toimijoihin somessa, mutta kävikin niin, että somepoliisit vetävät koko ammattikuntaa mukanaan alas lokaan. Partiot sinivalkoisissa autoissaan saavat kannetavakseen saman aasinhatun, kuin päätään aukova päällystö Twitterissä. Jatko näyttää, että ehtikö joku rajata vahinkojen syntymistä ja vetää nettipoliisin propagandakoneesta johdon irti ja ehkä pelastaa sakkaavan masiinan. Silloin organisaatiossa olisi helppo kierrättää väkeä, laittaa tuoreille naamoille suitset virkatilien yksityisajatteluun ja rajata jutustelu asioista tiedottamiseen. Somaliliiton entinen tiedottaja jatkoi omaksumaansa husutyyliä Sotaveteraaniliiton leipiin siirryttyään näiden nimissä twiittallessaan ja abdirahimmainen sekoilu sai pikaisen lopun. Ei vastaavia päättömyyksiä pidä viranomaistoiminnassakaan sietää. Poliisi voi hyvin vetäytyä kokonaan somesta, kun sen lainalaisuuksia ei pysty lainvalvojakaan määräämään ja varsinkin, jollei niitä edes ymmärrä. Poliisihaalari päällään gangstojen tyyliin etnonuorison kanssa poseeraava nettipoliisitar ei paljon kansalaisen arvostusta saa, rikoksen uhrin täyttäessä netissä varastetun omaisuutensa vuoksi poliisin tee-se-itse-rikosilmoitusta täysin tietoisena siitä, ettei koko toimenpiteestä seuraa poliisin taholta muuta kuin yksi tilastollinen merkintä. Niin kauan, kun kansalainen ei tarvitse poliisia oikeaan poliisityöhön, on poliisien keskittyminen instagramposeerauksiin ja blogien kirjoittamiseen ehkä yhdentekevää, mutta poliisiasemien lakkauttaminen ja poliisipartioiden väheneminen katukuvassa alkavat syödä uskoa siihen, että tosipaikan tullen se partio olisi liki kulman takana toimintavalmiiina ja karauttaisi ratsuväen lailla paikalle ajoissa. Todellisuudessa sen partion mielikuvitusrikkaampi puolisko lässyttää aikuisille satuja somessa ja toinen kirjaa virka-aikana rikosilmoituksia uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta ja suurin ratkaisu päivän mittaan on se, että epäilläkö vihamotiivia vaiko eikö. Ja jos poliisi ei osaa lausua jonkun sattumukseen osallisen nimeä, niin miksipä ei epäilisi, kun päämäärähakuistahan tuo koko touhu on. Taas on luotu yksi rasistinen viharikosepäily tietokantaan ja tämä merkintä päätyy sitten aikanaan vuosikirjaan, joka taas todistaa jälleen rasismin nousua maassamme. Näin yhden poliisihenkilön näppäilemä koodi tuottaa isoja otsikoita lehtiin ja kirjallisen kyselyn rasismiasioista vastaavan ministerinvastattavaksi. Sillä aikaa mummoilta katoavat edelleen käädyt kaulasta tuontiheimolaisten käsiin ja seuraava islamistiterroristi ehtii ehkä kilvoitella jihadiaan liian pitkään, piiloutua ja aktivoitua jälleen.

Kaikki tuo poliisin paatos, puolueellisuus ja politisointi oli siellä poliisiorganisaatiossa piilossa ihan näkyvillä keskijohdossa, mutta vasta, kun parodiatili Keijo Kaarisade, @vihapuhepoliisi, keksi imitoida suurimpien systeemin sankareiden kirjoitustyyliä ja keskeisiä teemoja ja kun poliitikkojen ja toimittelijoiden kellokkaat astuivat suoraan viritettyyn ansaan jakamalla twiittejä eteenpäin, avautui näiden poleemisten politisoivien poliisien räikeän puolueellinen toiminta useammille. Mutta mitä teki systeemi? Myönsi virheensä, korjasi toimintatapojaan ja keskittyi olennaiseen? Eihän toki. Se käynnisti poliisitutkinnan virtuaalisesta univormuväärinkäytöksestä ja yrittää edelleen löytää netin syövereistä yksittäisen toisinajattelijan, koska poliisien pöljyys on julkisuuslain (JulkL) mukaan salassa pidettävää tietoa, jonka paljastaminen vaarantaa luottamuksen järjestelmään. Yli-ikäisten terroristien istuttaminen peruskouluun pulpetteihin lasten sekaan on tämän enemmistöhallituksen keskeisin ohjelma, joka toteutetaan, vaikka soten valinnanvapaus ja maakuntahallinto pitäisi haudata. Eräs ylikomisario vain meni sanomaan tämän ääneen. Tai siis kirjoittamaan twiittiinsä. Fiksumpi terroristi on jostain syystä poliisin mielestä parempi terroristi. Ehkäpä mielessä siintää ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittanut jihadisti?

Rupla/petrodollarivetoinen trolliarmeija iski sitten somen voimalla takaisin ja netinkäytön rajoittaminen onkin informaatioyhteiskunnan seuraava suuri projekti, johon oppi tulee idästä - läheltä ja kaukaa. Tekoälyn valjastaminen sensuuriin ei ole vielä tuottanut toivottua tulosta, kun chattibotitkin heittäytyvät puolessa päivässä täysiverisiksi rasisteiksi, joten vielä pitää turvautua ihmistyövoimaan. Niinpä nettipoliisien määrää on kasvatettu komppania toisensa jälkeen ja kukaan ei tiedä, montako poliisia on enää perinteisen polisityön parissa. Onhan se raja jo vedetty, että kuinka paljon vallankäyttäjiä ja virkamiehiä saa arvostella, mutta ne arvostelijat pitäisi vielä saada kiinni ja kuittaamaan sakkonsa leivättömän pöydän äärestä. Toimittajat toivovat olevansa seuraava ammattikunta, jonka puolueellisuutta, tiedon vääristelyä ja pimittämistä tulisi suojata arvostelulta lain voimalla. Tuskin arvostelun yläpuolella olevien määrä näihin jää, vaan samaa odottavat jo seuraavat jonossa: ohjaajat ja näyttelijät haluavat kieltää kielteisen elokuva- ja teatteriarvostelun, kuvataiteilijat kriittiset näyttelyarviot ja eduskuntatyö se vasta onkin niin keskeinen osa demokratian kivijalkaa, että kaikkein suurinta suojaa arvostelulta tarvitsevat siniset poliitikot, ettei hallituspyramidihuijaus paljastu ennen aikojaan ja se tulevaisuuden oma osuus potista jäisi käärimättä taskuun.

Jos polpo joskus yrittää kopittaa Keijon tekaistuilla rikosnimikkeillä, niin käy kuin Spartacus-elokuvassa: kansalainen toisensa jälkeen nousee ylös ja ilmoittaa, että minä olen Keijo. Minä olen Keijo. Ja minä olen Keijo. Ja minäkin nousen silloin koneen ääreltä netistä öyhöttämästä ja liityn tuohon joukkoon. Ja Keijo epäilemättä hymyilee meille hyväksyvästi Nauru-saarilta ja twiittaa vielä kerran:"Minä olen Keijo." Mutta lopuksi #kiitoskeijo #Eira #sismille

Tulossa ehkä mahdollisesti: #keijon perilliset ja vihapuhesalapoliisin poika iskee jälleen tarinassa #polponukkuuhuonosti

Helsingin poliisisoittokunta & Helsinki Police Band harjoittelevat äänikuvanauhalla Keijon perjantaisia eläkkeellelähtöjuhlallisuuksia varten. Tilaisuudessa Keijolle luovutetaan vihapuhepoliisin kultainen nettiansioristi:

Lisätty: Parempien ihmisten tiivistetympiä ja parempia arvioita vihapuhepoliisi Keijo Kaarisateesta:
https://twitter.com/x/status/983822040527355904
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Veikö viha sananvapauden?
https://beta.oikeamedia.com/o1-62904

Pitkä ja tarkkanäköinen kommentaari, joka keskittyy Britannian rajusti heikentyneeseen sananvapauteen. Suomi on samalla tiellä.
 
Jantunen kirjoitti:
Mediassa julkaistaan paljon erilaisia tekstejä: on uutisia, artikkeleita, pakinoita, jne jne. Ei "objektiivinen uutisteksti" ole se ainoa formaatti, jota varten mediat ovat olemassa. Jos tiettyjä aiheita ja näkökulmia ruvettaisiin välttämään siksi, että niiden aiheuttama häirintä kuitattaisiin kommentilla "mitäs kirjoitit mielipiteistäsi", niin oltaisiin aika vaarallisella tiellä
Klikkaa laajentaaksesi...

Boldasin. Vaatii varmasti yleisöltä jo "jotain", että erottaa mikä on mitäkin. Pakina luetaan jumalsanana ja artikkeli sivuutetaan ikävänä. Artikkeli edustaa jotain? ja miten erotat objektiivisen uutisen?

Jos objektiivinen uutinen ei enää erotu mitenkään tuotannosta voidaan huoletta puhua metiasta median sijaan. Ja kyllä tässä vähä jälin ollaan jo tultu mielestäni siihen, että -uutinen- on etsittävä luupilla ja sitten vielä tarkastettava asiaa ainakin kolmesta eri lähteestä. Ja epäiltävä sittenkin....

Onko asenteellani joku lääketieteellinen määritelmä? Ellei peräti patologinen?:eek:
 
baikal kirjoitti:
Boldasin. Vaatii varmasti yleisöltä jo "jotain", että erottaa mikä on mitäkin. Pakina luetaan jumalsanana ja artikkeli sivuutetaan ikävänä. Artikkeli edustaa jotain? ja miten erotat objektiivisen uutisen?

Jos objektiivinen uutinen ei enää erotu mitenkään tuotannosta voidaan huoletta puhua metiasta median sijaan. Ja kyllä tässä vähä jälin ollaan jo tultu mielestäni siihen, että -uutinen- on etsittävä luupilla ja sitten vielä tarkastettava asiaa ainakin kolmesta eri lähteestä. Ja epäiltävä sittenkin....

Onko asenteellani joku lääketieteellinen määritelmä? Ellei peräti patologinen?:eek:
Klikkaa laajentaaksesi...

Tähän kun lisää vielä HS:n "hyökkäysliitteen" NYT:n niin vähemmästäkin saattaa lukija olla :eek:
 
baikal kirjoitti:
Boldasin. Vaatii varmasti yleisöltä jo "jotain", että erottaa mikä on mitäkin. Pakina luetaan jumalsanana ja artikkeli sivuutetaan ikävänä. Artikkeli edustaa jotain? ja miten erotat objektiivisen uutisen?

Jos objektiivinen uutinen ei enää erotu mitenkään tuotannosta voidaan huoletta puhua metiasta median sijaan. Ja kyllä tässä vähä jälin ollaan jo tultu mielestäni siihen, että -uutinen- on etsittävä luupilla ja sitten vielä tarkastettava asiaa ainakin kolmesta eri lähteestä. Ja epäiltävä sittenkin....

Onko asenteellani joku lääketieteellinen määritelmä? Ellei peräti patologinen?:eek:
Klikkaa laajentaaksesi...
Muistelen, että näiden eri tekstityyppien tunnistaminen oli mukana yläasteen äikänkirjoissa.

Median lähtökohtaisesti kuuluu ottaa vallankäyttöön kriittinen ote. Monia ärsyttää, kun uutisten sisältö ei vastaa heidän arvomaailmaansa, ja sitten uutista haukutaan puolueelliseksi. Lähtökohtaisestihan uutisetkin ovat "elävää" tekstiä, eli niitä korjataan ja päivitetään sen mukaan, kun lisää tietoa on saatavilla.

Medialla siis saa olla näkökulma, ja näkökulman ottamisen ja tekstin tuottamisen periaatteet on määritelty journalistisissa periaatteissa, joiden noudattamista JSN valvoo.

Esim. Härkösen/Turun sanomien painostaminen vaaditun kuvan julkaisuun uhkailemalla ja häirinnällä voidaan tulkita syyksi olla julkaisematta kuvaa:

" 2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä."

http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
 
Viimeksi muokattu:
Jantunen kirjoitti:
Muistelen, että näiden eri tekstityyppien tunnistaminen oli mukana yläasteen äikänkirjoissa.

Median lähtökohtaisesti kuuluu ottaa vallankäyttöön kriittinen ote. Monia ärsyttää, kun uutisten sisältö ei vastaa heidän arvomaailmaansa, ja sitten uutista haukutaan puolueelliseksi. Lähtökohtaisestihan uutisetkin ovat "elävää" tekstiä, eli niitä korjataan ja päivitetään sen mukaan, kun lisää tietoa on saatavilla.

Medialla siis saa olla näkökulma, ja näkökulman ottamisen ja tekstin tuottamisen periaatteet on määritelty journalistisissa periaatteissa, joiden noudattamista JSN valvoo.

Esim. Härkösen/Turun sanomien painostaminen vaaditun kuvan julkaisuun uhkailemalla ja häirinnällä voidaan tulkita syyksi olla julkaisematta kuvaa:

" 2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä."

http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
Klikkaa laajentaaksesi...

Myös:

8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikissa noissa olen huomannut usein puutteita. Ainoastaan YLE on korjannut oikaisupyynnön jälkeen asianmukaisesti uutisensa. Muita ei ole paljoa kiinnostanut. Esimerkiski Kaleva käytti 612 soihtukulkueesta kertovan jutun kuvana eri paikassa ja eri aikaan järjestetystä Suomen vastarintaliikkeen mielenilmaisusta. Korjausta Kaleva ei tehnyt, joskin poisti kuvan. Jätti toki kertomatta notta miksi kuva poistettiin.

Palaute taatusti paranisi, jos tekisi työnsä noiden ohjeiden mukaan. Muista voi sitten tehdä rikosilmoituksen ja valittaa poliisien vähyyttä, kuten tavallinen kaduntallaajakin joutuu tekemään.
 
Kaira kirjoitti:
Myös:



Kaikissa noissa olen huomannut usein puutteita. Ainoastaan YLE on korjannut oikaisupyynnön jälkeen asianmukaisesti uutisensa. Muita ei ole paljoa kiinnostanut. Esimerkiski Kaleva käytti 612 soihtukulkueesta kertovan jutun kuvana eri paikassa ja eri aikaan järjestetystä Suomen vastarintaliikkeen mielenilmaisusta. Korjausta Kaleva ei tehnyt, joskin poisti kuvan. Jätti toki kertomatta notta miksi kuva poistettiin.

Palaute taatusti paranisi, jos tekisi työnsä noiden ohjeiden mukaan. Muista voi sitten tehdä rikosilmoituksen ja valittaa poliisien vähyyttä, kuten tavallinen kaduntallaajakin joutuu tekemään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos aiheellista korjausta ei pyynnöstä huolimatta tehdä, voi kannella JSN:ään, joka aiheellisuuden todettuaan antaa langettavan.
 
Jantunen kirjoitti:
Jos aiheellista korjausta ei pyynnöstä huolimatta tehdä, voi kannella JSN:ään, joka aiheellisuuden todettuaan antaa langettavan.
Klikkaa laajentaaksesi...
JSN ei ole viranomainen. Jokainen voi halutessaan tutustua JSN:n toimintaan ja luottaa heihin niin paljon kuin parhaaksi näkee.
Informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Jukka Kemppisen mukaan JSN:n toimena on "varjella sanoma- ja aikakauslehtiä oikeudenkäynneiltä", ja "jottei tätä huomattaisi, JSN sanoo liikuskelevansa sananvapauden asialla".
Klikkaa laajentaaksesi...
 
  • Tykkää
Reactions: e7i
Niin voi. En ole vain viitsinyt käyttää enempää aikaani muiden töihin. Liekkö virheen korjaamisella kuukausien jälkeen uutisen julkaisusta olisi kovinkaan kummoista vaikutusta? Olen vain tyytynyt toteamaan jotkut julkaisut epäluotettaviksi uutislähteinä. Pientä hupiakin tökerön selkeästä toimittajien asenneviasta/"informaatiovaikuttamisesta" on ollut.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top