Räppärit Redrama, Paleface ja Tommy Lindgren kyllästyivät ”valkoisen miehen kriisiin” ja Sipilän hallitukseen – ne saavat kyytiä uudella albumilla
Redrama, Tommy Lindgren ja Paleface räppäävät ajankohtaisista aiheista, mutta haluavat samalla järjestää hyvät bileet.
Paleface, Redrama ja Tommy Lindgren näyttävät, kuinka kulkee uusi Hei Jäbät -kappale
Säde Mäkipää HS
Julkaistu: 26.9. 2:00 , Päivitetty: 26.9. 11:16
RÄPPÄRI
Karri Miettinen eli Paleface saapuu tämän jutun valokuvaukseen hiki valuen. Junalta piti kiirehtiä äkkiä kotiin, vetää puku päälle ja lähteä takaisin Helsingin keskustaan. Kello on seitsemän illalla, ja päivä on ollut jo pitkä.
Miettinen astuu studiossa
Tommy Lindgrenin ja
Lasse Mellbergin eli Redraman taakse jonoon ja vitsailee:
”Tässä ollaan kuin Lenin, Marx ja Engels”.
Miettinen, Lindgren ja Mellberg ovat kiireisiä miehiä. Kaikki kolme tekevät töitä tahoillaan sekä yhdessä
Valtteri Pöyhösenjohtamassa räppiä ja jazzia yhdistelevässä Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana -kokoonpanossa. Sen kolmas levy
Pidä valot päällä ilmestyy tällä viikolla.
BÄNDIN ensimmäinen albumi
Burnaa julkaistiin vuonna 2013. Monella Palefacen, Redraman tai Tommy Lindgrenin aiempaa räppituotantoa kuunnelleella saattoi mennä sormi suuhun, kun perinteisen ysärivaikutteisen samplen sijaan taustalla soi yhtäkkiä 13 puhallinta.
Bändi kuitenkin ihastutti erityisesti keikoillaan sekä yleisön että kriitikot. Mutta puriko fuusio alkuperäisiin räppifaneihin?
”Kyllä mun og-faneja käy Rikitikin keikoilla, ja varmaan meidän kaikkien. Keikoissa hienointa on edelleen se, että aina niiden jälkeen tulee joku, joka on kuin sitä olisi lyöty pesäpallomailalla päähän. Se on silleen että ’mä en olis voinu ikinä kuvitella’”, Miettinen imitoi ja jatkaa:
”Ollaan saatu voitettua niitä ennakkoluuloisia faneja puolellemme, joiden mielestä jazz on jotain hienostelua ja vaikeaselkoista, tai jotain muuta negatiivisesti latautunutta highbrow-musaa.”
VUOSIEN mittaan bändi on tiivistänyt rivejään. Uudelle levylle musiikkia ja kappaleita kokoonnuttiin suunnittelemaan alusta alkaen yhdessä Valtteri Pöyhösen kanssa.
”Ensimmäisellä levyllä saimme valmista musaa, ja kuuntelimme sitten, että mistähän tämä biisi kertoo, onko surullinen vai hilpeä meininki. Täytyy sanoa, että 99 prosenttia räpistä tehdään näin. Meidän yhteistyössä ollaan viety tätä pidemmälle, ja me ollaan heitetty biisikonsepteja ilmaan jo ennen kuin musaa on vielä ollutkaan, ja biisit ovat syntyneet näistä keskusteluista”, kertoo Miettinen.
”Valtterilla on kaikkeen viimeinen veto-oikeus”, huomauttaa Lindgren.
Nyt räppärit kokevat olevansa ”osa koneistoa”, eli instrumentteja 20-henkisessä bändissä. Ricky-Tick Big Bandin soittajia he suorastaan fanittavat.
(KUVA: KALLE KOPONEN / HS)
”Olemme kaikki vetäneet aiemminkin livebändien kanssa, mutta tämä bändi ja nämä keikat antavat mahdollisuuksia siihen, että jossain kohtaa voi olla puolitoista minuuttia lavalla hiljaa ja kuunnella monttu auki kun
Linda Fredriksson vetää baritonisaksofonisooloa tai
Kalevi Louhivuori älytöntä trumpettisooloa”, Lindgren hehkuttaa.
RÄPPÄRIKOLMIKKO on yhtyeen Julkinen sana -osio, ja sanottavaa heillä piisaa. Sehän sopii, sillä räppiin mahtuu paljon. Uudella levyllä käsitellään muun muassa pakolaisten pakkopalautuksia, kuolemaa ja tietenkin #metoo-keskustelua.
Hei jäbät -kappaleen toisessa säkeistössä nostetaan hattua
Kaarina Hazardille,
Koko Hubaralle ja
Johanna Korhoselle. Karri Miettinen lopettaa oman osuutensa kappaleessa näin:
Meno ollu tosin kieltämättä välil maanista ja käyttäytyny kyllä joskus huonostikin baarissa. Mä oon pahoillani.
”Vanhempi tyttäreni on tokaluokkalainen, ja olen hänen kanssaan lukenut
Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjaa. Siinä esitellään esimerkiksi, miten italialaista pyöräilijää tultiin repimään hiuksista kun hän aikoinaan osallistui naisena kilpailuihin. Pieni lapsi ajattelee, että ei hitto, onko tällainen maailma joskus ollut. Olemme himassa miettineet paljon näitä juttuja, ja sieltä ne rivit sitten tuli. Mietin, että ketkä voisivat olla Suomen upeat, rohkeat naiset, jotka uskaltavat olla sen tulituksen keskellä.”
Kertosäkeen
läppä läppä, vitsi vitsi -riimittelyä Miettinen pitää yhtenä levyn hienoimmista.
”Se on ikuinen tekosyy törppöihin lausuntoihin. Voi aina sanoa, että älkää nyt olko tosikoita, älkää nyt ottako liian vakavasti.”
Miehet intoutuvat pohtimaan naisten asemaa sekä räpin että jazzin parissa ja huomioimaan, kuinka harmillista on, että Ricky-Tick Big Bandin 17 soittajasta vain yksi on nainen. Tuntuu siltä, että keskustelu aiheesta voisi jatkua seuraavaan aamuun asti.
Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana keikalla Flow-festivaalilla vuonna 2016.(KUVA: TUOMAS SELÄNNE)
PIDÄ VALOT PÄÄLLÄ -levy yhdistelee sekä musiikkigenrejen lisäksi kieliä.
Hei jäbät -kappaleen viimeisessä säkeistössä Mellberg vetää oman osuutensa ruotsiksi.
”Tällä levyllä on aika paljonkin ruotsia, ja se on ollut Valtterin toive. Se on ollut itselleni todella siisti juttu”, sanoo ruotsinkielisessä perheessä kasvanut Mellberg.
Uuden levyn teksteissä kyytiä saa myös Suomen hallitus. Tommy Lindgren kysyy
Päästä kotiin -kappaleen toisessa säkeistössä, että ”saaks lähettää terveisii tai Sipilän Irakiin”.
”Halusin kirjoittaa turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksista ja siitä tavasta, jolla tässä yhteiskunnassa valtaa pitävät häikäilemättömästi ovat täysin piittaamattomia inhimillisestä kärsimyksestä, jos se ajaa heidän poliittisia tarkoitusperiään”, Lindgren tykittää. ”Katseiden pitäisi kohdistua populistipoliitikoihin ja Suomen hallitukseen ja vallankäyttäjiin. Mitä he tekevät näille asioille, ja ajavatko he humaaneja arvoja? Näiden ei pitäisi jakaa yhtäkään poliittista puoluetta. Sen pitäisi olla täysin yksiselitteistä, että kaikille kuuluu ihmisarvo ja ihmisoikeudet.”
Tommy Lindgren (vas.) Redrama ja Paleface (KUVA: KALLE KOPONEN / HS)
RÄPPÄRIT liukuvat sujuvasti vakavista yhteiskunnallisista aiheista pohtimaan musiikin tuomaa riemua ja omaa suhdettaan jazziin ja räppiin. Sama soljuva siirtyminen vakavista teemoista hilpeisiin bileisiin kuuluu myös musiikissa. Kolmikko on Ricky-Tick Big Bandin kanssa onnistunut yhdistämään vakavan ja kevyen toimivaksi kokonaisuudeksi.
Mellberg riemuitsee siitä, että Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana on onnistunut välttämään lokerointia.
”Voisi helposti miettiä, että tämä on viihdepläjäys, ja me vanhempi räppisukupolvi voimme sitten keski-ikäistyä tässä viihteellisessä maailmassa. Meillä on käynyt tuuri, kun olemme välttyneet tältä leimalta, mutta yhtä tärkeää on ollut se, että meitä ei pidetä elitistisinä. Ihmiset tulevat Tavastialle ja huomaavat, että tämä on bilekeikka, mutta samaan aikaan saa kuunnella bändin musikaalista suvereniteettia.”
RICKY-TICK Big Band & Julkinen sana yhdistelee jazzia ja räppiä sellaisessa mittakaavassa, että vastaavaa saa etsimällä etsiä. Seikkailunhalua Lindgren, Mellberg ja Miettinen toivoisivat lisää erityisesti suomalaiseen populaarimusiikkiin.
”Pop-maailmassa ollaan nyt sellaisessa pisteessä, jossa kuunnellaan Jenkkien Top 50 -listaa ja yritetään jäljentää sitä. Ja sitten yritetään keksiä sellaisia ilmiömäisiä biisien nimiä, että jo ne nimet ovat itsessään hashtag. Tämä on kyllä yleistystä, mutta nyt tarvittaisiin kymmenen
Kurt Cobainia joka genreen”, sanoo Mellberg.
”Juttelin nuorempien räppäreiden kanssa, ja he puhuivat sujuvasti faijaräpistä ja junnuräpistä. Faijaräppi tarkoittaa tätä meidän sukupolvea. Siinä oltiin kiinni perinteisen hiphopin elementeissä, jossa nokkelin jäbä tai makeimmat läpät on parhaat. Se on muuttunut paljon tässä nykyisessä trap-maisemassa, estetiikka on erilainen”, Miettinen pohdiskelee.
Sitten keskustellaan tovi levy-yhtiöiden taloudellisen vallan muutoksesta, sosiaalisen median mahdollisuuksista underground-artisteille ja
Vain elämää -sarjasta. Mellberg kehuu räppäri
Kendrick Lamaria. Ilta pitenee.
Ennen kuin lopetamme, yksi asia halutaan vielä tehdä selväksi: nämä miehet eivät halua setäillä.
”Viimeinen asia jota kukaan meistä kolmesta haluaa olla on sellaiset papparaiset, jotka tässä nelikymppiseksi tultuaan on sitä mieltä että kyllä kaikki oli aikaisemmin paremmin. Musassa tapahtuu koko ajan todella siistejä asioita”, painottaa Lindgren.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005840908.html