YliKoo
Greatest Leader
Suomen pitäisi hankkia lentotukialus ja ydinase.
#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
D
Deleted member 1381
Guest
Niinpä, ei uskoisi aikuisten ihmisten toiminnaksi.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...-on-paattanyt-palkata-toisen-ohjaajan/7119592
Ei siis toimenpiteitä YLEn puolelta.
Ei siis toimenpiteitä YLEn puolelta.
Odotitko oikeasti jotain muuta?
Milloinkahan tolle Yle:n touhulle tulee stoppi ? ! Milloin ihastellaan turvisten piilottelua ja välillä sit hommataan potkuja töistä ihmisille. Toimittajan työnkuva muuttunut kovin tässä viime vuosina ilmeisesti. Toivottavasti tämä "neito" saa kengän kuvan persauksiin ja käräjien kautta tyrmään toviksi ni oppii olemaan ihmisiks.
JOURNALISTI
19.10.2018
Johanna Vehkoo
Twitter: @vehkoo
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
HÄIRINTÄÄ KOKENUT EI OLE SIRKUSELÄIN
Häirintää kokeneiden pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
JOURNALISTI
Julkinen keskustelu, ainakin jos sitä perinteisen median kautta seuraa, tuntuu junnaavan pahasti paikallaan. Joku päästää tuhnun, ekspertit kutsutaan paikalle toteamaan, että tuhnu tuli, mutta sitten kaikki jää kesken, kun media jo juoksee seuraavan tuhnun perään. Keskustelu alkaa uudelleen aivan alusta ja päättyy ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään uutta ja oivaltavaa.
Verkkovihasta on tehty samaa kaavaa toistavia juttuja jo vuosien ajan. Häirintätapauksista halutaan kertoa tunteisiin vetoavia yksilötarinoita. Tv-studioihin ja lehtien palstoille maanitellaan ihmisiä, joille on tehty kamalia asioita internetin välityksellä.
Media tekee verkkohäirintää kokeneista sirkuseläimiä, sanoo aihepiiriin omakohtaisesti perehtynyt kaverini. Heidän pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen.
Moni verkkovihan kohde kieltäytyy nykyisin haastatteluista. Sirkuseläimenä esiintyminen kun ei auta häntä mitenkään. Se ei vie keskustelua eteenpäin. Pahimmillaan se aiheuttaa uuden vihaviestien ja uhkailujen aallon.
Haastattelun antaminen voi olla kohteelle – ja yhteiskunnalle – hyödyllistä, jos jutulle on mietitty näkökulma, joka ei jää vellomaan pelkkään kokemusten kertaamiseen.
Nyt nimittäin tiedetään jo varsin hyvin, ketkä Suomessa saavat tappouhkauksia. Tiedetään, että verkkovihan määrä on kasvanut niin mittavaksi, ettei poliisilla ole mahdollisuuksia käsitellä likimainkaan kaikkia tapauksia. Tästä johtuen pitäisi myös tietää, että uhrin oikeusturva ei kaikkialla toteudu.
Seuraavaksi pitäisi selvittää, miksi näin tapahtuu ja mitä tästä seuraa.
Data & Society -tutkimuskeskuksen tuore raportti antaa toimittajille erinomaisia käytännön neuvoja verkkovihasta uutisointiin. Sen mukaan tulee ensinnäkin ymmärtää, että verkon vihakampanjat leviävät herkästi, kun niille antaa happea. Niistä uutisoitaessa on syytä noudattaa samankaltaista varovaisuutta kuin esimerkiksi itsemurhista kerrottaessa.
Missään nimessä ei pidä vähätellä uhrien kokemuksia ja antaa kuvaa, että verkossa tapahtuva väkivalta on vähäpätöisempää kuin muu väkivalta.
Lisäksi olisi hyvä käyttää mahdollisimman täsmällistä kieltä, mikä toki on journalismissa muutoinkin hyve. Epämääräisen trollaamisen sijaan voi puhua siitä, mistä kulloinkin on kyse, kuten häiriköinnistä, stalkkaamisesta, yksityisten tietojen levittelystä, rasismista tai naisvihasta.
Vihakampanjaan osallistuneiden määrästä tulisi puhua sillä tarkkuudella kuin mahdollista. Jos hyökkääjistä puhuu vaikkapa hähmäisenä ”alt-rightina”, tulee helposti antaneeksi kuvan isostakin porukasta, mikä taas voi inspiroida muita liittymään joukon jatkoksi. Viharyhmistä pitää puhua, mutta niistä ei pidä kasvattaa todellista kokoaan suurempia.
Someako tästäkin saa syyttää vai median murrosta, mutta puheenaiheissa ei päästä eteenpäin, sinne johtopäätösten, tekojen ja toimenpiteiden tasolle. Tämä ymmärrettävästi turhauttaa niitä, jotka ovat pitkään seuranneet jotakin aihealuetta ja tietävät siitä enemmän kuin mitä milloinkin haistelemaan lähetetyt toimittajat.
https://www.journalisti.fi/artikkelit/2018/12/hirint-kokenut-ei-ole-sirkuselin/
19.10.2018
Johanna Vehkoo
Twitter: @vehkoo
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
HÄIRINTÄÄ KOKENUT EI OLE SIRKUSELÄIN
Häirintää kokeneiden pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.
JOURNALISTI
Julkinen keskustelu, ainakin jos sitä perinteisen median kautta seuraa, tuntuu junnaavan pahasti paikallaan. Joku päästää tuhnun, ekspertit kutsutaan paikalle toteamaan, että tuhnu tuli, mutta sitten kaikki jää kesken, kun media jo juoksee seuraavan tuhnun perään. Keskustelu alkaa uudelleen aivan alusta ja päättyy ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään uutta ja oivaltavaa.
Verkkovihasta on tehty samaa kaavaa toistavia juttuja jo vuosien ajan. Häirintätapauksista halutaan kertoa tunteisiin vetoavia yksilötarinoita. Tv-studioihin ja lehtien palstoille maanitellaan ihmisiä, joille on tehty kamalia asioita internetin välityksellä.
Media tekee verkkohäirintää kokeneista sirkuseläimiä, sanoo aihepiiriin omakohtaisesti perehtynyt kaverini. Heidän pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan traumaattisista kokemuksistaan, jotta yleisö saisi kauhistella ja moralisoida kyllikseen.
Moni verkkovihan kohde kieltäytyy nykyisin haastatteluista. Sirkuseläimenä esiintyminen kun ei auta häntä mitenkään. Se ei vie keskustelua eteenpäin. Pahimmillaan se aiheuttaa uuden vihaviestien ja uhkailujen aallon.
Haastattelun antaminen voi olla kohteelle – ja yhteiskunnalle – hyödyllistä, jos jutulle on mietitty näkökulma, joka ei jää vellomaan pelkkään kokemusten kertaamiseen.
Nyt nimittäin tiedetään jo varsin hyvin, ketkä Suomessa saavat tappouhkauksia. Tiedetään, että verkkovihan määrä on kasvanut niin mittavaksi, ettei poliisilla ole mahdollisuuksia käsitellä likimainkaan kaikkia tapauksia. Tästä johtuen pitäisi myös tietää, että uhrin oikeusturva ei kaikkialla toteudu.
Seuraavaksi pitäisi selvittää, miksi näin tapahtuu ja mitä tästä seuraa.
Data & Society -tutkimuskeskuksen tuore raportti antaa toimittajille erinomaisia käytännön neuvoja verkkovihasta uutisointiin. Sen mukaan tulee ensinnäkin ymmärtää, että verkon vihakampanjat leviävät herkästi, kun niille antaa happea. Niistä uutisoitaessa on syytä noudattaa samankaltaista varovaisuutta kuin esimerkiksi itsemurhista kerrottaessa.
Missään nimessä ei pidä vähätellä uhrien kokemuksia ja antaa kuvaa, että verkossa tapahtuva väkivalta on vähäpätöisempää kuin muu väkivalta.
Lisäksi olisi hyvä käyttää mahdollisimman täsmällistä kieltä, mikä toki on journalismissa muutoinkin hyve. Epämääräisen trollaamisen sijaan voi puhua siitä, mistä kulloinkin on kyse, kuten häiriköinnistä, stalkkaamisesta, yksityisten tietojen levittelystä, rasismista tai naisvihasta.
Vihakampanjaan osallistuneiden määrästä tulisi puhua sillä tarkkuudella kuin mahdollista. Jos hyökkääjistä puhuu vaikkapa hähmäisenä ”alt-rightina”, tulee helposti antaneeksi kuvan isostakin porukasta, mikä taas voi inspiroida muita liittymään joukon jatkoksi. Viharyhmistä pitää puhua, mutta niistä ei pidä kasvattaa todellista kokoaan suurempia.
Someako tästäkin saa syyttää vai median murrosta, mutta puheenaiheissa ei päästä eteenpäin, sinne johtopäätösten, tekojen ja toimenpiteiden tasolle. Tämä ymmärrettävästi turhauttaa niitä, jotka ovat pitkään seuranneet jotakin aihealuetta ja tietävät siitä enemmän kuin mitä milloinkin haistelemaan lähetetyt toimittajat.
https://www.journalisti.fi/artikkelit/2018/12/hirint-kokenut-ei-ole-sirkuselin/
Kun ihmiset opetetaan vaatimaan pehmustettua kuplaa, jossa he eivät joudu kohtaamaan mitään ikävää, he eivät enää selviydy sen kuplan ulkopuolella.
Yllä lainaus Halla-ahon tekstistä. Tuota pitää ainakin pohtia ajan kanssa. Onko tuossa perää....jos on, niin selittäisi kyllä paljon.
Yllä lainaus Halla-ahon tekstistä. Tuota pitää ainakin pohtia ajan kanssa. Onko tuossa perää....jos on, niin selittäisi kyllä paljon.
Louhimies saa mittansa ns. täytenä. Huomattavaa lienee se, että häntä ei ole mukiloitu metoo-hengessä vaan siksi, että hänen ohjaamismetodinsa ovat -joidenkin mielestä- piinallisia. Minä taas oletan, toki oletan vain, että Louhimiehen suurin synti oli tehdä menestyselokuva, joka oikeasti myi vielä lippuja ja tuotti rahaakin....mutta elokuvan aihe ja toteutustapa oli väärä, koska se ei tarjonnut tarpeeksi työtilaisuuksia naisnäyttelijöille. Tämä viimeksi mainittu seikkahan lipsahti parilta naisnäyttelijältä joko freudilaisesti tai sitten alleviivaten - ohjaajat tietävät jatkossa, miten elokuva valitaan ja erityisesti miten se roolitetaan.
Olenkin harvoina joutoaikoinani pohtinut, mikä sotaelokuva toimisi nyt viitoitetulla tiellä ja naissotilaille tulisi runsaasti rooleja. Rintalan Sissit voisi olla sellainen? En tosin tiedä, miten se ravassa ryömiminen sitten onnistuisi, kun ohjaaja voisi joutua vaatimaan sitä. Ehkä näyttelijät arvioivat asian niin, että siistit alastonkohtaukset ja runsas jynkyttäminen voisivat olla se pointti sotaelokuvassa? Siistiä sisätyötä virastotyöajoilla ja takuuliksat.
Louhimiehen törkeä jatkomaalittaminen on kuitenkin näillä näkymin tosiasia. Ylen toimittajan ansiokas toiviotyö aiheen parissa siis tuotti lisää nannaa.
Yllä olevassa viestissäni pohdin Halla-ahon arviota siitä, voiko tosiaan olla niin, että osa ihmisistä elää tiukasti sellofaanin ympäröimänä ja vaatimukset eivät jää siihen. Olen itsekin joskus hellinyt saitilla linnunpesäteoriaani, jonka mukaan Suomessa saa se, jonka suu on isoimmin auki ja ääni kaikkein kälein.
Louhimies voisi tehdä elokuvan neuvostoliittolaisista naissnaippereista. Tällöin saisi naiset mukaan elokuvaan SEKÄ järjestää heille ennen kuvauksia kunnon bootcamp jotta saavat kunnolla runtua ja tuntua arrmeijaoloista. Täydellinen yhdistelmä. Tuntematon sotias jossa naiset pääosassa.
Jokuhan sen jo tässä tai YLE-ketjussa kiteyttikin: Louhen rikos oli se että hän teki hyvin isanmaallisen ja kansallistuntoa herättävän elokuvan joka oli vielä suosittukin niin onhan sellaisesta rangaistava. Kuten hyvin tiedetään niin hyvä tarkoitus pyhittää keinot..
Sanna Ukkola: Maahanmuuttaja ei ole sinun pehmolelusi
Rasisti ei halua maahanmuuttajasta suomalaista, mutta ei sitä halua hardcore-suvaitsevainenkaan. Toinen luokittelee maahanmuuttajan uhaksi ja kuluksi, toinen taas pelkäksi sorretuksi uhriksi.
Yle Blogit
19.10.2018 klo 07:11
Yle Uutisgrafiikka
Yle
Twitterissä hyvesignaloiva porukka kutsuu heitä “rodullistetuiksi”, “tummiksi tytöiksi”, rasismin uhreiksi ja toiseutetuiksi – ja ratsastaa villisti heidän uhristatuksellaan. Mutta miksi emme kutsuisi heitä suomalaisiksi?
Vihervasemmiston "henkinen lippulaiva" Nyt-liite kirjoitti herttaisen jutun(siirryt toiseen palveluun) Ylen dokumenttisarjasta, joka esitteli nuoria suomalaisia muotimaailman menestyjiä kameran edessä ja sen takana:
“Päähenkilöt ovat omia persooniaan, eivät vain jonkin ryhmän edustajia. Heitä ei katsota ihonvärin, seksuaalisuuden tai iän kautta”, Nyt-liite ilakoi.
Samaan aikaan lehti itse nosti näyttävästi otsikkoonsa näyttelijöiden ihonvärin: “Eikä yksikään heistä ole valkoinen.”
Mitä ihmettä? Miksi ihonväriä pitää korostaa, jos sitä yritetään samaan aikaan häivyttää? Eikö tässä aidosti nähdä mitään ristiriitaa?
Jäin miettimään, kuinka kaukana onkaan Suomi, jossa ihmisiä ei karsinoitaisi ihonvärin perusteella. Ei edes positiivisessa kontekstissa – nimittäin eräänlaista rasismia sekin on: ylistämällä alistamista, jalustalle nostamista pelkän etnisyyden takia.
Rasismi on oksettavaa ihmisvihaa, modernin yhteiskunnan yksi suurimmista vitsauksista. Ihmisten pitäminen alempiarvoisena pelkästään etnisen taustan tai ihonvärin perusteella on vastenmielistä ja väärin. Tähän on viime vuosina onneksi suhtauduttu julkisessa keskustelussa vakavasti ja siitä on kirjoitettu kiitettävän paljon.
Ystäväpiiriini kuuluu pakolaisina Eurooppaan tulleita ihmisiä sekä Suomessa että Britanniassa. Heissä on tietty ero: Britanniaan lapsena turvapaikanhakijoina muuttaneet ystäväni ovat integroituneet uuteen kotimaahansa täysin. Suomeen tulleilla kavereillani taas on edelleen vahva maahanmuuttajaidentiteetti.
He puhuvat itsestään mamuina, uussuomalaisina – vitsailevat omalla taustallaan ja omilla juurillaan, vaikka olisivat asuneet Suomessa yli puolet elämästään. Brittiystäväni taas eivät juuri edes puhu taustastaan: he ovat brittejä ja sillä selvä, heillä on brittiläinen identiteetti.
Jäin miettimään, mistä tämä johtuu. Myös Britanniassa on rasismia, itse asiassa todella paljon – ja taatusti sitä on Suomessa.
Mutta Suomessa maahanmuuttajat ovat edelleen ennen kaikkea “mamuja”: mediassa heitä näkee lähes pelkästään haastatteluissa, jotka koskevat heidän taustaansa ja etnisyyttään.
Muslimeita haastatellaan ramadanista tai terrori-iskuista – tai kenties huivipakosta ja naisten asemasta. Lontoo taas on sulatusuuni, jossa suurin osa vastaantulevista tulee jostain muualta.
En ole Britanniassa kohdannut samanlaista ylistämällä alistamista kuin Suomessa. Meillä on tietty porukka, jonka mielestä kaikki maahanmuuttajat ovat lähinnä vaarallinen kuluerä ja heistä pitää päästä eroon. Samaan aikaan meillä on toinen porukka, jonka mielestä maahanmuuttajat ovat hoivattavia uhreja – vain siksi, että he ovat maahanmuuttajia. He ovat oman identiteetin pönkitysvälineitä, urbaanin liberaalin koristeita, joilla poseerata ja ratsastaa.
Tämä porukka puhuu suvaitsevaisuudesta. Mutta myös suvaitsevaisuus on vallankäyttöä, sillä se tarkoittaa sitä, että suvaitsija on suvaittavaa korkeammassa asemassa. Hän päättää, hyväksyykö hän toisen tavan elää vai ei.
Meillä alkaa olla jo niin paljon maahanmuuttajia, että olisimmeko viimein valmiita suhtautumaan heihin kuten keneen tahansa suomalaiseen – varsinkin kun moni heistä on syntynyt ja kasvanut Suomessa.
Kaikki maahanmuuttajat eivät ole pyhimyksiä – eivätkä he kaikki ole syntisiä. He ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä tai minä. Taitoineen ja vikoineen. He eivät ole sinun sylkykuppejasi eivätkä pehmolelujasi, joten suhtaudu heihin yksilöinä, älä pelkästään ryhmänsä jäsenenä.
Sanna Ukkola
https://yle.fi/uutiset/3-10460023
https://yle.fi/uutiset/3-10460023
Rasisti ei halua maahanmuuttajasta suomalaista, mutta ei sitä halua hardcore-suvaitsevainenkaan. Toinen luokittelee maahanmuuttajan uhaksi ja kuluksi, toinen taas pelkäksi sorretuksi uhriksi.
Yle Blogit
19.10.2018 klo 07:11
Yle Uutisgrafiikka
Yle
Twitterissä hyvesignaloiva porukka kutsuu heitä “rodullistetuiksi”, “tummiksi tytöiksi”, rasismin uhreiksi ja toiseutetuiksi – ja ratsastaa villisti heidän uhristatuksellaan. Mutta miksi emme kutsuisi heitä suomalaisiksi?
Vihervasemmiston "henkinen lippulaiva" Nyt-liite kirjoitti herttaisen jutun(siirryt toiseen palveluun) Ylen dokumenttisarjasta, joka esitteli nuoria suomalaisia muotimaailman menestyjiä kameran edessä ja sen takana:
“Päähenkilöt ovat omia persooniaan, eivät vain jonkin ryhmän edustajia. Heitä ei katsota ihonvärin, seksuaalisuuden tai iän kautta”, Nyt-liite ilakoi.
Samaan aikaan lehti itse nosti näyttävästi otsikkoonsa näyttelijöiden ihonvärin: “Eikä yksikään heistä ole valkoinen.”
Mitä ihmettä? Miksi ihonväriä pitää korostaa, jos sitä yritetään samaan aikaan häivyttää? Eikö tässä aidosti nähdä mitään ristiriitaa?
Jäin miettimään, kuinka kaukana onkaan Suomi, jossa ihmisiä ei karsinoitaisi ihonvärin perusteella. Ei edes positiivisessa kontekstissa – nimittäin eräänlaista rasismia sekin on: ylistämällä alistamista, jalustalle nostamista pelkän etnisyyden takia.
Rasismi on oksettavaa ihmisvihaa, modernin yhteiskunnan yksi suurimmista vitsauksista. Ihmisten pitäminen alempiarvoisena pelkästään etnisen taustan tai ihonvärin perusteella on vastenmielistä ja väärin. Tähän on viime vuosina onneksi suhtauduttu julkisessa keskustelussa vakavasti ja siitä on kirjoitettu kiitettävän paljon.
Myös suvaitsevaisuus on vallankäyttöä, sillä se tarkoittaa sitä, että suvaitsija on suvaittavaa korkeammassa asemassa.
Mutta en pidä myöskään siitä, että omaan suvaitsevaisuuteensa rakastuneet uhriuttavat maahanmuuttajia pelkästään pigmentin takia. Minkä takia hyväntahtoiset rasisminvastustajat puhuvat maahanmuuttajista “rodullistettuina”? Tai “tummina tyttöinä”? Ainakin omaan korvaani nämä termit kuulostavat vaivaannuttavilta, jopa hivenen rasistisilta. Rotujahan ei pitäisi olla enää olemassakaan – ja mitä väliä ihmisen pigmentillä ylipäänsä on vielä 2020-luvun globaalissa Suomessa? Miksi sitä pitää erityisesti korostaa?Ystäväpiiriini kuuluu pakolaisina Eurooppaan tulleita ihmisiä sekä Suomessa että Britanniassa. Heissä on tietty ero: Britanniaan lapsena turvapaikanhakijoina muuttaneet ystäväni ovat integroituneet uuteen kotimaahansa täysin. Suomeen tulleilla kavereillani taas on edelleen vahva maahanmuuttajaidentiteetti.
He puhuvat itsestään mamuina, uussuomalaisina – vitsailevat omalla taustallaan ja omilla juurillaan, vaikka olisivat asuneet Suomessa yli puolet elämästään. Brittiystäväni taas eivät juuri edes puhu taustastaan: he ovat brittejä ja sillä selvä, heillä on brittiläinen identiteetti.
Jäin miettimään, mistä tämä johtuu. Myös Britanniassa on rasismia, itse asiassa todella paljon – ja taatusti sitä on Suomessa.
Mutta Suomessa maahanmuuttajat ovat edelleen ennen kaikkea “mamuja”: mediassa heitä näkee lähes pelkästään haastatteluissa, jotka koskevat heidän taustaansa ja etnisyyttään.
Muslimeita haastatellaan ramadanista tai terrori-iskuista – tai kenties huivipakosta ja naisten asemasta. Lontoo taas on sulatusuuni, jossa suurin osa vastaantulevista tulee jostain muualta.
En ole Britanniassa kohdannut samanlaista ylistämällä alistamista kuin Suomessa. Meillä on tietty porukka, jonka mielestä kaikki maahanmuuttajat ovat lähinnä vaarallinen kuluerä ja heistä pitää päästä eroon. Samaan aikaan meillä on toinen porukka, jonka mielestä maahanmuuttajat ovat hoivattavia uhreja – vain siksi, että he ovat maahanmuuttajia. He ovat oman identiteetin pönkitysvälineitä, urbaanin liberaalin koristeita, joilla poseerata ja ratsastaa.
Tämä porukka puhuu suvaitsevaisuudesta. Mutta myös suvaitsevaisuus on vallankäyttöä, sillä se tarkoittaa sitä, että suvaitsija on suvaittavaa korkeammassa asemassa. Hän päättää, hyväksyykö hän toisen tavan elää vai ei.
Meillä alkaa olla jo niin paljon maahanmuuttajia, että olisimmeko viimein valmiita suhtautumaan heihin kuten keneen tahansa suomalaiseen – varsinkin kun moni heistä on syntynyt ja kasvanut Suomessa.
Kaikki maahanmuuttajat eivät ole pyhimyksiä – eivätkä he kaikki ole syntisiä. He ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin sinä tai minä. Taitoineen ja vikoineen. He eivät ole sinun sylkykuppejasi eivätkä pehmolelujasi, joten suhtaudu heihin yksilöinä, älä pelkästään ryhmänsä jäsenenä.
Sanna Ukkola
https://yle.fi/uutiset/3-10460023
https://yle.fi/uutiset/3-10460023
lukkarinapulainen
Majuri
Kansalaisuus tekee juridisesti 'suomalaiseksi', mutta vähän vaikea pitää suomea tai ruotsia osaamatonta ja täysin omista tavoista poikkeavaa ihmisoletettua suomalaisena.
Ei KAIKKI maahanmuuttajat, vain itänaapurista tulleet sekä humanitaarisin perustein tai laittomina siirtolaisina Arabian niemimaalta, Afrikasta, erityisesti sen sarvesta tulleet.
Viimeksi muokattu:
Yllä snips Sanna Ukkolalta.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Boldatun osan teksti kuvaa taas sitä lainaa, jonka ym. väki otti lähes suoraan Ruotsista, eli tuo -alentuva suvaitseminen-, joka on paljon pahempaa, oikeasti, kuin avoin rasismi voi koskaan olla, oikeasti.
Ruotsissa on keskusteltu jo vuosia tästä -alentuvasta suvaitsemisesta- ja todettu ainakin joillain tahoilla, että se jos mikä tekee hallaa ns. kotouttamiselle ja kotoutumiselle.
Kiusallisesti Ukkola koskettelee myös tuota -liberaalia arvosignalointia-, veikkaan, että viimeistään tuo kommentti sulkee hänet veks monista verkostoista.
Voimaantuminen on eräs päivän sanoista, sillä kuvataan monesti ilmiötä, joka syntyy tai puhkeaa kukkaan, kun ihminen löytää jotain itseään suurempaa olemista ja tekemistä. Aika usein tuo voimaantuminen tapahtuu muiden kustannuksella....
Valtaistuminen taas on termi, joka kuvaa ihmistä, joka päättää omista asioistaan, tekee itseään koskevia päätöksiä ilman paapomista ja alentuvaa kädestä pitelyä. Jos mamu ei pääse kokemaan valtaistumista tai ei osaa siihen suuntaan kulkea, niin se on vaan pojat ohhoijjaa. Kotoutumisesta ei tarvise puhua.
Vääpeli
Greatest Leader
Tässä yksi hyvä esimerkki kuplassa elävästä suvakista. Vilkkumaa.... Yllättävää, että löytyy Ilta-lehdestä.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/ba17917a-26ff-4ff0-b15f-833fffdbfb96_pi.shtml
https://www.iltalehti.fi/politiikka/ba17917a-26ff-4ff0-b15f-833fffdbfb96_pi.shtml
Puhemiehet: Maija Vilkkumaan mukaan ”meidän maahanmuuttopolitiikkaa johtaa umpirasistinen ihminen” - Stubbin hiilijalanjälki Euroopan taivaalla
perjantai 19.10.2018 klo 18:58
Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki heitti taannoin, että maailman rikkain prosentti ihmisistä pitäisi surmata. Niin maailmasta tulisi parempi paikka.
Videosi alkaa 11 s.
Videolla Iltalehden politiikan toimittajat Mika Koskinen ja Juha Keskinen puivat viikon poliittisia puheenaiheita.
Lähes yhtä syvälliseen analyysiin yltää laulaja ja lauluntekijä Maija Vilkkumaa.Vilkkumaa töräytti keskiviikkona Ylen Pyöreä pöytä -radio-ohjelmassa, että Suomen maahanmuuttopolitiikkaa johtaa ”umpirasistinen ihminen”.
Keskustelu aaltoili akselilla rasismi, naisten alistettu asema, ulkoministeri Timo Soini (sin), Soinin aborttikannanotot ja Kius Kustannus Oy:n sulkeminen pois Helsingin kirjamessuilta, kun suvaitsevana ihmisenä suvaitsevissa piireissä tunnettu Vilkkumaa avasi sanaisan arkkunsa.
– Mut voisko tässä olla joku tällanen, että mä muistan, kun puhuttiin, kun perussuomalaiset otettiin hallitukseen, ja sitte, että vähän...osaks joo - okei, heillä oli niinku kovahko suosio vaaleissa -, mut sit siin oli myös just semmonen, et meidän pitää nyt sitten antaa heidän tehdä omat virheensä ja sillä seurauksella, että meidän maahanmuuttopolitiikkaa johtaa umpirasistinen ihminen, joka on niinku mun mielestä tehnyt vahinkoa sekä Suomelle että sit myöskin tietenkin näille pakolaisille, joita hän ei ole päästänyt...ja et ei se nyt aina ole hyvä tapa sekään, että päästetään ne leikkeihin mukaan, Vilkkumaa lausui.
Puhemiehet epäilevät, että Maijalta jäi Kallion lukiossa yhteiskuntaopin tunnit väliin. Persut ei niinku oo enää hallituksessa eikä Soini johda sillee Suomen maahanmuuttopolitiikka eikä oo niinku tällanen umpirasistinen ihminen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Maija Vilkkumaa - ajatusten Vantaanjoki
Tuota Vilkkumaan paskanjauhantaa ja sössöttämistä tulee radiosta joka keskiviikko tunti ennen luontoiltaa.
Pelkkää omaa propagandaa ja persuihin / Trumppiin keskittyvää märinää. Koko paskaa juontaa Juden Stiller.
Yleensä pidän tähän aikaan tauon esim. nurmikonleikkuusta, koska ohjelma on liian poliittisesti suuntautunut.
Ylellä on tulevaisuudessa kaksi vaihtoehtoa edessä. Joko toimia poliittisettomana uutisoijana, tai lopettaa
kokonaan oma toiminta. Nykymalli ei todellakaan voi jatkua, kun puhutaan verorahoilla toimivasta informaatiosta.
Pienenä helpotuksena sisäpiirintieto, että Ylellä on ihmiset hitusen kypsiä koko paskaan jo muutenkin.
Erittäin huonoa johtamista ja politiikka vielä siihen päälle mielipiteineen. Eli ehkä korttitalo romahtaa ihan
sisältäkäsin lopulta? Toivon itse pikaista "lopetuslaukausta" tälle hullenlehmäntaudista kärsivälle medialle...
Pelkkää omaa propagandaa ja persuihin / Trumppiin keskittyvää märinää. Koko paskaa juontaa Juden Stiller.
Yleensä pidän tähän aikaan tauon esim. nurmikonleikkuusta, koska ohjelma on liian poliittisesti suuntautunut.
Ylellä on tulevaisuudessa kaksi vaihtoehtoa edessä. Joko toimia poliittisettomana uutisoijana, tai lopettaa
kokonaan oma toiminta. Nykymalli ei todellakaan voi jatkua, kun puhutaan verorahoilla toimivasta informaatiosta.
Pienenä helpotuksena sisäpiirintieto, että Ylellä on ihmiset hitusen kypsiä koko paskaan jo muutenkin.
Erittäin huonoa johtamista ja politiikka vielä siihen päälle mielipiteineen. Eli ehkä korttitalo romahtaa ihan
sisältäkäsin lopulta? Toivon itse pikaista "lopetuslaukausta" tälle hullenlehmäntaudista kärsivälle medialle...
