#vihapuhe

Marakatti

Kapteeni
Millaista mahtaa olla vihastriimaus ? Onko striimaaja vain vihainen jostain vai mitä lie mahtaa pitää sisällään ? Nämä tuntuvat keksivän omia termejä sitä mukaan kun touhu muuttuu yhtä hullummaksi. Ehkä Aronkin olisi hyvä käydä pienellä lataustauolla kuten ilmeisesti se eräs pappi kävi silloin eräänä kuuluisana kesänä vai oliko se jo syksyä kun levolle lähti ? Mutta sen jälkeen hänen hihhulointinsa ainakin loppui sen verran ettei ole julkisuudessa enää juuri vastaan tullut. Jessikallakii varmasti hyvä työterveys et sieltä vaan apuja pyytämään ni varmasti löytyy ratkaisu kaikkiin häntä vaivaaviin ongelmiin.
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
Kannattaisi ajatella suurta kuvaa..
No ajatellaan - juuttumatta tähän yhteen oikeudenkäyntiin ja sen tulokseen.

Kuvitellaan että nimeltä mainitseman alueellinen suurvalta tossa naapurissa harjoittaisi aggressiivista hybridivaikuttamista asymmetrisiä tilanteita hyödyntäen.

Kuvitellaan että se turvautuisi hyvin mielellään sellaisiin henkilöihin, joilla on erityinen lain takaama oikeus olla kertomatta viranomaisille mitään tilanteessa jossa normaalit ihmiset olisivat velvollisia paljastamaan tietonsa.

Tämmöisiä erityisiä vaitiolo-oikeuksia ovat mm. vaitiolovelvollisuus, lähdesuoja, rippisalaisuus ja siihen vertautuva sielunhoidollinen keskustelu.

Kuvitellaan että kuka vain voi omalla päätöksellään ja ilmoituksellaan mennä tämmöisen erityisen vaitiolosuojan alle. Ja kuvitellaan että naapurivaltio tietää sen. Ja kuvitellaan, että naapurivaltiosta on kivaa perustella tai ostaa medioita voidakseen vaikuttaa niiden kautta muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja että siellä naurattaa makeasti jos kohdemaa suojaa sitä vastaan kohdistuvan toiminnan edes osittain tutkintamahdollisuuksien ulkopuolelle.

Toimittajien oikeuksien rajaaminen perustelluista syistä on kaksipiippuinen asia silloinkin kun nämä käyttävät (varmasti tai todennäköisesti) toimittajan asemaa joko laittomaan toimintaan tai lain harmaalla alueella olevalla tavalla valtiovastaiseen toimintaan.

Toinen niistä piipuista saattaa osoittaa suoraan valtion vakauden, turvallisuuden ja pahimmillaan jopa valtiollisen olemassaolon ohimoon.

Tämä on minusta aika tärkeä osa sitä isoa kuvaa.
 

miikkaj

Eversti
Nämä tuntuvat keksivän omia termejä sitä mukaan kun touhu muuttuu yhtä hullummaksi.
Ei tämä ole ollenkaan hullua toimintaa jos mieltää, että lillumme jo neuvostoliitossa/orwellimaisessa yhteiskunnassa.
 

hansai

Supreme Leader
Setä Arkadia: Fasismijahtiin UKK:n jalanjäljissä, mars!
Veikko Huovinen vuonna 1987.

Veikko Huovinen vuonna 1987.
Kuva: Heikki Sarviaho / Lehtikuva
Jaa
Julkaistu: 9:00

Tekeekö Suomi henkistä paluuta 1970-luvulle, jolloin ihmisiä leimattiin mielipiteen perusteella kevyesti ja jopa kirjailija Veikko Huovista väitettiin fasistiksi. Tätä mietiskelee Setä Arkadia alias Timo Haapala.

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe sai Setä Arkadian havaintojen mukaan julkista suitsutusta vähän kaikkialta pääministeri Sanna Marinia (sd) myöten. Eikä ihme: hyvä se olikin. Puheessaan Niinistö vetosi paremman keskusteluilmapiirin puolesta ja vihapuhetta vastaan.

Vihapuhetta tuleekin vähän sieltä ja täältä, ääripäistä oikealta ja vasemmalta. Herkästi leimataan ihmistä näinä aikoina. Onneksi on sentään perustettu joku sellainenkin kuin Silakka-liike, joka herkeämättä ja aiheellisesti vartioi henkistä ilmapiiriä sotaisassa maassamme. Ilmeisesti liike on henkistä sukua ex-pääministeri Harri Holkerille (kok), joka myös kehui silakan edullisuutta ja terveellisyyttä.


Mutta ilmiöhän ei ole uusi!


PRESIDENTTI Urho Kekkonen tuli tunnetuksi fasaanijahdeistaan, mutta uudenvuodenpuheessaan 1972 UKK aloitti fasistijahdin. Fasisteja näkyi silloinkin vähän joka kolkalla, mikä oli kohtalaisen suuri ihme tuolloisina Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen aikoina.

– Fascismi menee hyvin kaupaksi maailmassa, varoitti kuitenkin UKK.


Kun maanisä nosti huolen kunnolla esiin, alkoi varsinainen fasistien metsästys. Fasistiksi saattoi päästä pienilläkin ansioilla. Siinä innossa fasistiksi leimattiin jopa satiirisen huumorin mestari, kirjailija Veikko Huovinen (1927–2009), Rauhanpiipun (1956) kirjoittaja.


NIINISTÖN tuoreemman puheen innoittamana Setä A. kaivoi hyllystään Eero Marttisen mainion Huovis-elämäkerran (Veikko Huovisen elämä, hiljaisen hymyn mies, Into). Kirjan lopussa on nimittäin presidentti Niinistön huovisaiheinen, poikkeuksellinen haastattelu.

– Sen miehen olisin todella halunnut tavata, Niinistö sanoo.


Palataan 70-luvulle. Fasistiksi Huovinen ehdittiin haukkua esimerkiksi Kalevassa jo ennen Kekkosen puhetta, kun hän oli mennyt kirjoittamaan kirjan Veitikka. A. Hitlerin elämä ja toiminta (WSOY 1971), jossa Adolf Hitler pantiin omalle paikalleen huumorin keinoin. Vastineessaan lehdelle lokakuussa 1972 Huovinen piruili syytöksille ja vaati Suomeen fasismia tutkivaa tuomioistuinta. Huovinen otti itsensä esimerkiksi ja pohti, miten tuomioistuimessa tulisi puolustautua.


– Ensiksi sanoisin fasistioikeuden presidentille, että olen hyvin hiljainen ja rauhallinen mies, juuri sellainen, jota fasistit sortavat. En kulje puhujamatkoilla, en luennoi nuorisolle, en huuda, nyrkkeile, enkä tappele kaduilla. NSDAP:n jäsen en ole koskaan ollut, en ainakaan muista olleeni. Synnyinkin vasta 1927 Simossa. Iikolli en ole ollut enkä AKS:n jäsen. En ole ollut keskitysleirin vartijana Saksassa tai Suomessa. Yhtään ihmistä en ole ampunut enkä lyönyt...


– Minkään puolueen jäsen en ole. En ole rotary, enkä leijona, vaan absoluuttisen yksinäinen ihminen. Vuokrankiskontaa en ole harrastanut. Enkä ole ollut Mussolinin lähimpiä työtovereita, tuskin tunsin hänet. Näinpä ollen pyytän, herra presitentti, että työ vappautatte minut fasimin ikeestä.


Olisiko puhe käypää tavaraa Silakka-liikkeen edessä? Mahtaisiko toimia?


ONNEKSI Suomen EU-puheenjohtajuuskausi saatiin kuitenkin onnellisesti päätökseen. Siitä ei tosin Suomen, Euroopan tai maapallon historiaan tainnut muuta jälkeä jäädä kuin se, ettei Suomi teetättänyt puolivuotiskautensa kunniaksi lahjakravatteja, jotka ovat keräilytavaraa.

Ja onneksi EU-puheenjohtajuuskauden nimissä kasvatettua hallituksen erityisavustaja-armeijaa supistetaan, kuten ex-pääministeri Antti Rinne (sd) lupasi... Nyt huuto ohjaamosta kertoo, ettei kuulemma supistetakaan, vaan Sanna Marinin hallituksessa pörrää sama armeija – sillä muutoksella, että neljän avustajan palkkaa mukavasti kihautettiin.


PS 1. Nyt avustajien määrä ei voi perustella enää kuin opetusministeri Li Anderssonin (vas) näkemyksellä (Yle 14. 8.), että avustajat parantavat lainvalmistelun tasoa, jota on moitittu aikaisempien hallitusten osalta heikoksi.

– Hallituksen toimintakyky paranisi, kun valtiosihteereitä vähennettäisiin, tosin muuan avustaja tunnusti Ilta-Sanomissa (IS 10.1.).

 

hansai

Supreme Leader
"Luennoilla kuulee rasistista kieltä" – Joukko opiskelijoita kyllästyi yliopiston syrjivään kulttuuriin ja perusti opiskelijajärjestö Students Of Colourin
Syrjinnän kohtaamisen pelko saattaa vaikuttaa jopa opintoalan valintaan.
Rasismi
13.1.2020 klo 12.07
Helsingin yliopiston uusi opiskelijajärjestö SOCO.

Liisa Päkki, Alice Jäske, Aracelis Correa ja Janina Ojala ovat kaikki olleet alusta asti aktiivisesti mukana rakentamassa uutta opiskelijajärjestöä Students Of Colour.Hilma Toivonen

Hilma Toivonen

Aracelis Correa järkyttyi, kun aloitti sosiaalitieteiden opinnot kaksi vuotta sitten Helsingin yliopistossa.
Hän kertoo yliopiston läpivalkoisuuden hypänneen nopeasti silmille.
– Luennoilla kuuli rasistista kieltä, ja silloin tällöin sattui jotain oikeasti aika järkyttävää minun näkökulmastani.
Luennoitsija saattoi esimerkiksi käyttää rasistista kieltä tai näyttää täysin aiheeseen liittymätöntä raa’an väkivaltaista materiaalia rodullistettua ihmistä kohtaan. Näissä tilanteissa muut opiskelijat eivät reagoineet mitenkään.

Ennen opintojaan Correa oli tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä, jossa joutui kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja rasismia.

Yliopistoon siirtyessä odotukset olivat korkealla.
– Ajattelin jostain syystä, että olin tulossa parempaan paikkaan. Luulin akateemisen maailman olevan edistynyt näissä asioissa.

Correa koki olevansa todella yksin kokemuksensa kanssa, ja alkoi kaivata yhteisön tukea. Hän päätyi esittelemään ideansa vertaisryhmästä yliopiston sisäisessä Facebook-ryhmässä, ja ajatuksen vastaanotto ylittikin kaikki odotukset.
– Oli hurjaa, miten paljon sain tukea ajatukselle! Tuntui, että moni oli suorastaan odottanut jotakin tällaista. Tajusin, etten todellakaan ole yksin, Correa muistelee.
Jenny Kasongo, Janina Ojala ja Aracelis Correa.

Students Of Colour -järjestö perustettiin vuoden 2019 lopussa. Kuvassa Jenny Kasongo, Janina Ojala ja Aracelis Correa. Hilma Toivonen

Nyt ideasta on kasvanut uunituore opiskelijajärjestö Students Of Colour (SOCO). Correa kertoo järjestön olevan tarkoitettu etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille.
– Viittaan tässä kontekstissa näkyvään rodullistettuun vähemmistöön. Eli siihen, että poikkeaa ulkonäöllään vallitsevasta normista, vaikkapa ruskealla iholla tai kiharilla hiuksilla. Etninen taas viittaa eri kulttuuriin.

Järjestölle oli tilausta
SOCOn tavoitteena on Correan mukaan toiminta, jonka järjestön aktiivit kokevat voimauttavaksi, merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Se voi olla vaikka kokemusten jakamista vertaiskeskusteluissa tai kerhotyyppisiä tapahtumia. Yksi tavoite on myös vaikuttaa ja näkyä ulospäin, esimerkiksi paneelikeskustelujen, luentojen tai työpajojen muodossa.
– Ykkösprioriteettinä on kuitenkin se, että me tehdään sitä, mikä tuntuu aidosti meistä hyvältä.

Välillä se voi olla myös sitä kannanottamista ja keskustelun herättelyä, Correa korostaa.

Helsingin yliopisto aikoo selvittää tarkasti rasismiväitteet. Yliopiston vararehtorin mukaan Helsingin yliopistossa on rasismille ehdoton nollatoleranssi.

Tasa-arvoasioista vastaava vararehtori Tom Böhling kertoo, että hän ei ole tietoinen rasismista Helsingin yliopistossa.
–Pyrimme edistämään tasa-arvoa yhdenvertaisuutta ja sitä että kaikki tuntevat Helsingin yliopiston turvallisena opiskelu- ja työpaikkana. Ehdottomasti tämä tulee tutkintaan, Böhling sanoo.
Mustafa Ceesay ja Priska Niemi-Sampan.

Yksi tärkeä aspekti järjestön toiminnassa on hauskanpito ja yhdessäolo. Kuvassa hallituksen tuoreet jäsenet Priska Niemi-Sampan ja Mustafa Ceesay. Hilma Toivonen

Oli vain ajan kysymys, milloin jotakin SOCO ry:n kaltaista perustetaan Suomeen. Näin näkee rasismiin erikoistunut Tampereen yliopiston akatemiatutkija ja dosentti Anna Rastas.
– Monissa Euroopan maissa on näkynyt samankaltaista aktivismia ja järjestäytymistä. Akateemisen maailman normatiivista valkoisuutta on nyt alettu kyseenalaistaa meilläkin, Rastas kertoo.

Hän toteaa, että sillä on valtava merkitys, kenen näkökulmat opetuksessa näkyvät ja kenen jäävät jatkuvasti huomiotta.

Hänen mukaansa monista yliopistojen kursseista on vaikea tunnistaa muita kuin eurosentrisiä, valkoisten – ja yleensä miesten – näkökulmia.

Rastaan mukaan myös sillä, miten ihminen tulevassa työssä ja opinnoissa olettaa joutuvansa kohtaamaan rasismia, on vaikutusta jopa ammatinvalintaan.
– Jos yliopisto näyttäytyy vahvasti normatiivisen valkoisuuden läpäisemänä, se voi olla sellainen toimijuuden tila, johon on vaikea tulla.

Harkitsemattomia sanoja ja olettamuksia
Juttua varten tehtiin rodullistettuun tai etniseen vähemmistöön asettuville korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi kysely.
Vastauksissa toistuivat samankaltaiset toiseuttavat kokemukset, vaikka joukossa oli myös heitä, jotka eivät raportoineet kokeneensa rasismia tai syrjintää korkeakoulussaan. Juttuun on nostettu vastauksia, joiden kaltaisia oli paljon.

Esimerkiksi luennolla opettaja on puhunut afrikkalaisista n-sanalla, eikä kukaan tilanteessa reagoinut asiaan. Rasismia sosiaalisena konstruktiona ei kokemukseni mukaan sen kummemmin kyseenalaisteta tai analysoida.

Omalle valkoisuudelle ja siitä johtuville rakenne- ja näkökulmaeroille ei oikein osata olla kriittisiä. Puhun valkoisuudesta normina, en ihonvärinä.

Luennoitsijat eivät ole puuttuneet muiden opiskelijoiden rasistisisiin kommentteihin, jolloin minun on joko puolustauduttava yksin tai oltava hiljaa ja jäätävä epätietoiseksi siitä, ovatko kaikki luennoitsijaa myöten samaa mieltä.

Puheessa tehdään oletuksia siitä, että suomalaiset ovat valkoisia.


Näin kysely tehtiin
Juttua varten tehtiin etniseen ja/tai näkyvään rodullistettuun vähemmistöön asettuville korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi kysely.
Toimittaja lähetti kyselyn eri korkeakoulujen opiskelijoille sähköpostilistojen ja opiskelijajärjestöjen kautta.
Kyselyä levitettiin myös sosiaalisessa mediassa .
Vastaaja on saanut itse määritellä, asettuuko etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön.
Kyselyyn vastattiin 233 kertaa.

Ongelma ei välttämättä asenteissa
Anna Rastaan kokemuksen mukaan yleisesti vallitseva asenne on, että yliopistolaitoksen tulisi olla tasa-arvoinen kaikille.
– Professorin tai tutkijan asema ei kuitenkaan anna vielä pohjaa ymmärtää rasismia. Opettajien tulisi pohtia, millaisin tiedoin ja millaisten kokemusten kautta he asioita tarkastelevat. Tuleeko uusintaneeksi rasistisia rakenteita sanavalinnoilla tai esimerkiksi suosimalla vain tietynlaisia oppimateriaaleja?
Rastaan mukaan keskustelua vaikeuttaa tutkimusperustaisen tiedon vähyys ja se, että aiheesta on puhuttu niin vähän aikaa suomen kielellä: keskustelu kompastelee oikeita sanoja etsiessä.

Hän näkee, että tilanne muuttuu, kun myös yliopistojen henkilöstössä alkaa olla enemmän vähemmistöihin asettuvia ihmisiä.
– Tutkijat ja opiskelijat pyrkivät yleisesti tutkimaan asioita, joita he pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä. Se näkyy nyt esimerkiksi siinä, miten rasismia käsitellään, tai ei käsitellä, yliopistossa. Mutta mitä enemmän korkeakouluissa on ihmisiä eri lähtökohdista, sitä enemmän erilaisille näkökulmille tulee tilaa myös tutkimuksessa ja opetuksessa.
Jenny Kasongo.

Jenny Kasongo äänestettiin SOCO:n kokouksessa järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.Hilma Toivonen

Rasismin vaikutus hyvinvointiin
Kasautuneisiin rasismin ja syrjinnän kokemuksiin erikoistunut lyhytterapeutti Michaela Moua toteaa, että SOCO:n kaltaiset vertaisryhmät voivat antaa paljon tukea opiskelijoille.
– Ne antavat mahdollisuuden ympäristöön, jossa kenellekään ei tarvitse selittää olemassaoloaan.
Mouan mukaan rasismin kokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen ja hyvinvointiin suuresti. Hän kertoo monien rodullistettujen kohtaavan jatkuvasti tiedostamattomia ennakkoluuloja.
– Ne konkretisoituvat usein mikroaggressioina, eli tekoina ja sanoina, joilla ihminen tahattomasti toiseutetaan muista. Ne ovat esimerkiksi jo lapsuudessa alkavia olettamuksia ihmisen kyvyistä, ominaisuuksista tai mielenkiinnonkohteista ulkonäön perusteella, ja sama jatkuu läpi elämän.
Kokemukset aiheuttavat usein oireita, joita kuvataan vähemmistöstressiksi. Pitkittynyt ja krooninen stressitila taas voi heikentää fyysistä ja henkistä terveyttä, ja heijastua myös kognitiiviseen suorituskykyyn ja opintomenestykseen.

Kyselyn vastauksissa kerrottiin olettamuksista korkeakouluissa:
Kohtaan yliopistolla olettamuksia liittyen elämäntilanteeseeni, joita ei kohdistettaisi muihin.
Luennolla opettaja pyysi minua kommentoimaan esitystä, sillä olen "perehtynyt maahanmuuttoon". En ole perehtynyt maahanmuuttoon.
Tein opinnäytteen maahanmuuttajien työllistymisestä. Seminaariopettaja arveli, että se oli niin hyvä siksi, että minulla on omakohtaista kokemusta aiheesta. En ole maahanmuuttaja, olen syntyperäinen suomalainen.
Asiantuntijuuttani on kyseenalaistettu taustani perusteella ja osaamistani vähätelty.
Minulle puhutaan englantia, jopa omien professoreiden toimesta tai työntekijöiden, joita olen nähnyt monta vuotta yliopistolla. Luennolla professori kysyi minulta kaikkien edessä, mistä olen kotoisin.

Mouan mukaan keskustelusta tekee haastavaa myös se, että mikroaggressiot eivät usein lähde pahantahtoisuudesta. Tällöin mennään herkästi puolustusasemiin. Esimerkiksi englannin puhumista perustellaan usein kohteliaisuudella.
– Mutta sillä tullaankin jatkuvasti ilmentäneeksi, että ruskeus ja suomalaisuus eivät voi kuulua samaan kehoon. Kun sama viesti toistuu satoja tai tuhansia kertoja, sillä hyvällä lähtökohdalla ei ole vastaanottajalle paljonkaan merkitystä.
Aracelis Correa.

Järjestön perustaja Aracelis Correa toivoo, ettei ongelman ratkaisu jää opiskelijoiden harteille. ”Niin kauan kuin tilanne on tämä, SOCO on meille kanava irrottautua hetkeksi näistä asioista, tukea toisiamme ja viettää ihanaa aikaa yhdessä”, hän pohtii.Hilma Toivonen

Jokainen voi puuttua
Kyselyn vastauksissa toistui toive luennoitsijoiden herkemmästä lähestymistavasta aiheisiin ja kielenkäytön muuttamisesta sellaiseksi, ettei se oleta kaikkien yliopistolla olevan valkoisia.
Vastauksissa toivottiin myös mahdollisuutta matalan kynnyksen anonyymiin raportointiin ja paremman tuen järjestämistä yliopiston ja ainejärjestöjen taholta. Myös esimerkiksi opiskelijakulttuuriin kiinteästi liittyvien sitsilaulujen syrjivä kieli mainittiin toistuvasti.

Yliopisto voisi tukea vähemmistöjen järjestäytymistä ja edes kysyä, miten ja mitä vähemmistöt kokevat yliopistolla.

Mielestäni kynnys tehdä valituksia on nyt melko korkea, jos kokee/huomaa jonkun, erityisesti korkeammassa asemassa olevan henkilön, kuten professorin, toimivan väärin. Tätä voisi selkeyttää opiskelijoille jo ihan alussa kertomalla, kehen tulisi ottaa yhteyttä näissä tilanteissa.
Haluaisin nähdä lisää muutakin kuin valkoista henkilökuntaa, positiivista syrjintää ja kriittistä analyysia yliopiston epistemologiasta ja ontologiasta. Intersektionaalinen feminismi kaiken toiminnan lähtökohdaksi. Inkluusio ei voi olla pelkkää strategista sananhelinää.

Aracelis Correa korostaa, että ihan jokainen yliopistolla voi puuttua näkemäänsä epäkunnioittavaan tai epäasialliseen käytökseen. Vastauksissa toistui sama huomio. Yksi vastaaja kirjoittaa:
Kukaan ei halua olla ilonpilaaja tai hankala. On hyvin vaikeaa puuttua tilanteisiin ainoana rodullistettuna. Kaikki tietävät anonyymeissäkin tilanteissa, kuka pahoitti mielensä. Sitä helposti leimautuu, itse kaipasin yhteishenkeä, jossa muutkin kuin ei-valkoiset puuttuvat rasismiin. Kaikki opiskelijat voivat haastaa ja vaatia samoja asioita.

 
"Luennoilla kuulee rasistista kieltä" – Joukko opiskelijoita kyllästyi yliopiston syrjivään kulttuuriin ja perusti opiskelijajärjestö Students Of Colourin
Syrjinnän kohtaamisen pelko saattaa vaikuttaa jopa opintoalan valintaan.
Rasismi
13.1.2020 klo 12.07
Helsingin yliopiston uusi opiskelijajärjestö SOCO.

Liisa Päkki, Alice Jäske, Aracelis Correa ja Janina Ojala ovat kaikki olleet alusta asti aktiivisesti mukana rakentamassa uutta opiskelijajärjestöä Students Of Colour.Hilma Toivonen

Hilma Toivonen

Aracelis Correa järkyttyi, kun aloitti sosiaalitieteiden opinnot kaksi vuotta sitten Helsingin yliopistossa.
Hän kertoo yliopiston läpivalkoisuuden hypänneen nopeasti silmille.
– Luennoilla kuuli rasistista kieltä, ja silloin tällöin sattui jotain oikeasti aika järkyttävää minun näkökulmastani.
Luennoitsija saattoi esimerkiksi käyttää rasistista kieltä tai näyttää täysin aiheeseen liittymätöntä raa’an väkivaltaista materiaalia rodullistettua ihmistä kohtaan. Näissä tilanteissa muut opiskelijat eivät reagoineet mitenkään.

Ennen opintojaan Correa oli tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä, jossa joutui kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja rasismia.

Yliopistoon siirtyessä odotukset olivat korkealla.
– Ajattelin jostain syystä, että olin tulossa parempaan paikkaan. Luulin akateemisen maailman olevan edistynyt näissä asioissa.

Correa koki olevansa todella yksin kokemuksensa kanssa, ja alkoi kaivata yhteisön tukea. Hän päätyi esittelemään ideansa vertaisryhmästä yliopiston sisäisessä Facebook-ryhmässä, ja ajatuksen vastaanotto ylittikin kaikki odotukset.
– Oli hurjaa, miten paljon sain tukea ajatukselle! Tuntui, että moni oli suorastaan odottanut jotakin tällaista. Tajusin, etten todellakaan ole yksin, Correa muistelee.
Jenny Kasongo, Janina Ojala ja Aracelis Correa.

Students Of Colour -järjestö perustettiin vuoden 2019 lopussa. Kuvassa Jenny Kasongo, Janina Ojala ja Aracelis Correa. Hilma Toivonen

Nyt ideasta on kasvanut uunituore opiskelijajärjestö Students Of Colour (SOCO). Correa kertoo järjestön olevan tarkoitettu etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille.
– Viittaan tässä kontekstissa näkyvään rodullistettuun vähemmistöön. Eli siihen, että poikkeaa ulkonäöllään vallitsevasta normista, vaikkapa ruskealla iholla tai kiharilla hiuksilla. Etninen taas viittaa eri kulttuuriin.

Järjestölle oli tilausta
SOCOn tavoitteena on Correan mukaan toiminta, jonka järjestön aktiivit kokevat voimauttavaksi, merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Se voi olla vaikka kokemusten jakamista vertaiskeskusteluissa tai kerhotyyppisiä tapahtumia. Yksi tavoite on myös vaikuttaa ja näkyä ulospäin, esimerkiksi paneelikeskustelujen, luentojen tai työpajojen muodossa.
– Ykkösprioriteettinä on kuitenkin se, että me tehdään sitä, mikä tuntuu aidosti meistä hyvältä.

Välillä se voi olla myös sitä kannanottamista ja keskustelun herättelyä, Correa korostaa.

Helsingin yliopisto aikoo selvittää tarkasti rasismiväitteet. Yliopiston vararehtorin mukaan Helsingin yliopistossa on rasismille ehdoton nollatoleranssi.

Tasa-arvoasioista vastaava vararehtori Tom Böhling kertoo, että hän ei ole tietoinen rasismista Helsingin yliopistossa.
–Pyrimme edistämään tasa-arvoa yhdenvertaisuutta ja sitä että kaikki tuntevat Helsingin yliopiston turvallisena opiskelu- ja työpaikkana. Ehdottomasti tämä tulee tutkintaan, Böhling sanoo.
Mustafa Ceesay ja Priska Niemi-Sampan.

Yksi tärkeä aspekti järjestön toiminnassa on hauskanpito ja yhdessäolo. Kuvassa hallituksen tuoreet jäsenet Priska Niemi-Sampan ja Mustafa Ceesay. Hilma Toivonen

Oli vain ajan kysymys, milloin jotakin SOCO ry:n kaltaista perustetaan Suomeen. Näin näkee rasismiin erikoistunut Tampereen yliopiston akatemiatutkija ja dosentti Anna Rastas.
– Monissa Euroopan maissa on näkynyt samankaltaista aktivismia ja järjestäytymistä. Akateemisen maailman normatiivista valkoisuutta on nyt alettu kyseenalaistaa meilläkin, Rastas kertoo.

Hän toteaa, että sillä on valtava merkitys, kenen näkökulmat opetuksessa näkyvät ja kenen jäävät jatkuvasti huomiotta.

Hänen mukaansa monista yliopistojen kursseista on vaikea tunnistaa muita kuin eurosentrisiä, valkoisten – ja yleensä miesten – näkökulmia.

Rastaan mukaan myös sillä, miten ihminen tulevassa työssä ja opinnoissa olettaa joutuvansa kohtaamaan rasismia, on vaikutusta jopa ammatinvalintaan.
– Jos yliopisto näyttäytyy vahvasti normatiivisen valkoisuuden läpäisemänä, se voi olla sellainen toimijuuden tila, johon on vaikea tulla.

Harkitsemattomia sanoja ja olettamuksia
Juttua varten tehtiin rodullistettuun tai etniseen vähemmistöön asettuville korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi kysely.
Vastauksissa toistuivat samankaltaiset toiseuttavat kokemukset, vaikka joukossa oli myös heitä, jotka eivät raportoineet kokeneensa rasismia tai syrjintää korkeakoulussaan. Juttuun on nostettu vastauksia, joiden kaltaisia oli paljon.

Esimerkiksi luennolla opettaja on puhunut afrikkalaisista n-sanalla, eikä kukaan tilanteessa reagoinut asiaan. Rasismia sosiaalisena konstruktiona ei kokemukseni mukaan sen kummemmin kyseenalaisteta tai analysoida.

Omalle valkoisuudelle ja siitä johtuville rakenne- ja näkökulmaeroille ei oikein osata olla kriittisiä. Puhun valkoisuudesta normina, en ihonvärinä.

Luennoitsijat eivät ole puuttuneet muiden opiskelijoiden rasistisisiin kommentteihin, jolloin minun on joko puolustauduttava yksin tai oltava hiljaa ja jäätävä epätietoiseksi siitä, ovatko kaikki luennoitsijaa myöten samaa mieltä.

Puheessa tehdään oletuksia siitä, että suomalaiset ovat valkoisia.


Näin kysely tehtiin
Juttua varten tehtiin etniseen ja/tai näkyvään rodullistettuun vähemmistöön asettuville korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi kysely.
Toimittaja lähetti kyselyn eri korkeakoulujen opiskelijoille sähköpostilistojen ja opiskelijajärjestöjen kautta.
Kyselyä levitettiin myös sosiaalisessa mediassa .
Vastaaja on saanut itse määritellä, asettuuko etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön.
Kyselyyn vastattiin 233 kertaa.

Ongelma ei välttämättä asenteissa
Anna Rastaan kokemuksen mukaan yleisesti vallitseva asenne on, että yliopistolaitoksen tulisi olla tasa-arvoinen kaikille.
– Professorin tai tutkijan asema ei kuitenkaan anna vielä pohjaa ymmärtää rasismia. Opettajien tulisi pohtia, millaisin tiedoin ja millaisten kokemusten kautta he asioita tarkastelevat. Tuleeko uusintaneeksi rasistisia rakenteita sanavalinnoilla tai esimerkiksi suosimalla vain tietynlaisia oppimateriaaleja?
Rastaan mukaan keskustelua vaikeuttaa tutkimusperustaisen tiedon vähyys ja se, että aiheesta on puhuttu niin vähän aikaa suomen kielellä: keskustelu kompastelee oikeita sanoja etsiessä.

Hän näkee, että tilanne muuttuu, kun myös yliopistojen henkilöstössä alkaa olla enemmän vähemmistöihin asettuvia ihmisiä.
– Tutkijat ja opiskelijat pyrkivät yleisesti tutkimaan asioita, joita he pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä. Se näkyy nyt esimerkiksi siinä, miten rasismia käsitellään, tai ei käsitellä, yliopistossa. Mutta mitä enemmän korkeakouluissa on ihmisiä eri lähtökohdista, sitä enemmän erilaisille näkökulmille tulee tilaa myös tutkimuksessa ja opetuksessa.
Jenny Kasongo.

Jenny Kasongo äänestettiin SOCO:n kokouksessa järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.Hilma Toivonen

Rasismin vaikutus hyvinvointiin
Kasautuneisiin rasismin ja syrjinnän kokemuksiin erikoistunut lyhytterapeutti Michaela Moua toteaa, että SOCO:n kaltaiset vertaisryhmät voivat antaa paljon tukea opiskelijoille.
– Ne antavat mahdollisuuden ympäristöön, jossa kenellekään ei tarvitse selittää olemassaoloaan.
Mouan mukaan rasismin kokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen ja hyvinvointiin suuresti. Hän kertoo monien rodullistettujen kohtaavan jatkuvasti tiedostamattomia ennakkoluuloja.
– Ne konkretisoituvat usein mikroaggressioina, eli tekoina ja sanoina, joilla ihminen tahattomasti toiseutetaan muista. Ne ovat esimerkiksi jo lapsuudessa alkavia olettamuksia ihmisen kyvyistä, ominaisuuksista tai mielenkiinnonkohteista ulkonäön perusteella, ja sama jatkuu läpi elämän.
Kokemukset aiheuttavat usein oireita, joita kuvataan vähemmistöstressiksi. Pitkittynyt ja krooninen stressitila taas voi heikentää fyysistä ja henkistä terveyttä, ja heijastua myös kognitiiviseen suorituskykyyn ja opintomenestykseen.

Kyselyn vastauksissa kerrottiin olettamuksista korkeakouluissa:
Kohtaan yliopistolla olettamuksia liittyen elämäntilanteeseeni, joita ei kohdistettaisi muihin.
Luennolla opettaja pyysi minua kommentoimaan esitystä, sillä olen "perehtynyt maahanmuuttoon". En ole perehtynyt maahanmuuttoon.
Tein opinnäytteen maahanmuuttajien työllistymisestä. Seminaariopettaja arveli, että se oli niin hyvä siksi, että minulla on omakohtaista kokemusta aiheesta. En ole maahanmuuttaja, olen syntyperäinen suomalainen.
Asiantuntijuuttani on kyseenalaistettu taustani perusteella ja osaamistani vähätelty.
Minulle puhutaan englantia, jopa omien professoreiden toimesta tai työntekijöiden, joita olen nähnyt monta vuotta yliopistolla. Luennolla professori kysyi minulta kaikkien edessä, mistä olen kotoisin.

Mouan mukaan keskustelusta tekee haastavaa myös se, että mikroaggressiot eivät usein lähde pahantahtoisuudesta. Tällöin mennään herkästi puolustusasemiin. Esimerkiksi englannin puhumista perustellaan usein kohteliaisuudella.
– Mutta sillä tullaankin jatkuvasti ilmentäneeksi, että ruskeus ja suomalaisuus eivät voi kuulua samaan kehoon. Kun sama viesti toistuu satoja tai tuhansia kertoja, sillä hyvällä lähtökohdalla ei ole vastaanottajalle paljonkaan merkitystä.
Aracelis Correa.

Järjestön perustaja Aracelis Correa toivoo, ettei ongelman ratkaisu jää opiskelijoiden harteille. ”Niin kauan kuin tilanne on tämä, SOCO on meille kanava irrottautua hetkeksi näistä asioista, tukea toisiamme ja viettää ihanaa aikaa yhdessä”, hän pohtii.Hilma Toivonen

Jokainen voi puuttua
Kyselyn vastauksissa toistui toive luennoitsijoiden herkemmästä lähestymistavasta aiheisiin ja kielenkäytön muuttamisesta sellaiseksi, ettei se oleta kaikkien yliopistolla olevan valkoisia.
Vastauksissa toivottiin myös mahdollisuutta matalan kynnyksen anonyymiin raportointiin ja paremman tuen järjestämistä yliopiston ja ainejärjestöjen taholta. Myös esimerkiksi opiskelijakulttuuriin kiinteästi liittyvien sitsilaulujen syrjivä kieli mainittiin toistuvasti.

Yliopisto voisi tukea vähemmistöjen järjestäytymistä ja edes kysyä, miten ja mitä vähemmistöt kokevat yliopistolla.

Mielestäni kynnys tehdä valituksia on nyt melko korkea, jos kokee/huomaa jonkun, erityisesti korkeammassa asemassa olevan henkilön, kuten professorin, toimivan väärin. Tätä voisi selkeyttää opiskelijoille jo ihan alussa kertomalla, kehen tulisi ottaa yhteyttä näissä tilanteissa.
Haluaisin nähdä lisää muutakin kuin valkoista henkilökuntaa, positiivista syrjintää ja kriittistä analyysia yliopiston epistemologiasta ja ontologiasta. Intersektionaalinen feminismi kaiken toiminnan lähtökohdaksi. Inkluusio ei voi olla pelkkää strategista sananhelinää.

Aracelis Correa korostaa, että ihan jokainen yliopistolla voi puuttua näkemäänsä epäkunnioittavaan tai epäasialliseen käytökseen. Vastauksissa toistui sama huomio. Yksi vastaaja kirjoittaa:
Kukaan ei halua olla ilonpilaaja tai hankala. On hyvin vaikeaa puuttua tilanteisiin ainoana rodullistettuna. Kaikki tietävät anonyymeissäkin tilanteissa, kuka pahoitti mielensä. Sitä helposti leimautuu, itse kaipasin yhteishenkeä, jossa muutkin kuin ei-valkoiset puuttuvat rasismiin. Kaikki opiskelijat voivat haastaa ja vaatia samoja asioita.

Lopetetaan tuo syrjivä yliopisto, häipyy onkelmat
 

hansai

Supreme Leader
Onko hän edes Ylellä töissä vaiko freelansseri?


Jessikka Aro ☡ Putinin trollit

@JessikkaAro


Persujen Leena Meri, Ylen hallintoneuvoston jäsen spekuloi lähestymiskieltoasioilla, ottaa ohjausta puheenaiheisiinsa YouTube-häiriköiltä ja levittää väärää tietoa lähestymiskieltoasioista. Ilmoitin tästä esimiehilleni Ylessä. Ulkopuolista poliittista puuttumista.
Lainaa twiittiä


Jessikka Aro ☡ Putinin trollit

@JessikkaAro
· 4t
Vastauksena käyttäjille @leena_meri @kamybotti ja 2 muulle
Sinä otat puheenaiheita ja kysymyksenasettelua häiriköiltä! Eikö tärkeämpi kysymys ole, miksi häiriköt vainoavat ja myös oikeuden ratkaisun mukaan vakavasti häiritsevät mua, Ylen toimittajaa joka yrittää tehdä työtään. Voisitko mitenkään vedota häirinnän loppumiseksi? Kiitos.
2.30 ip. · 13. tammik. 2020·Twitter for Android
26
uudelleentwiittausta

209
Tykkäykset












Oula Silvennoinen

@oula_silver

·
4t

Vastauksena käyttäjälle
@JessikkaAro
Herää todellakin kysymys, kenen asialla ps-jäsenet hallintoneuvostossa ovat.
 

miikkaj

Eversti
No mutta kun etninen suomalainen ON valkoinen. Tummat suomen kansalaiset ovat muualta tulleet ja suhteellisen lyhyessä ajassa, parissa, kolmessa kymmenessä vuodessa.
Tuo etninen suomalainen on vain sinun korvien välin tuote. Kuka tahansa Afrikan savimajan asukki voi ilmoittautua rajalla supisuomalaiseksi, joka on vihdoinkin tekemässä paluumuuttoa takaisin Suomeen (vaikka ei ole koskaan täällä ollutkaan).

/s
 

STURM.AUSF.G

Kersantti
Tuskin kuka tahansa mutta jos toisella vanhemmalla on suomen kansalaisuus olet automaattisesti suomen kansalainen ja voit palata Suomeen milloin tahansa vaikka et ole päivääkään täällä asunut.Eikä sitä voi evätä ihonvärin perusteella.Poliitikotkaan eivät vaikka haluaisivat voi tälle käytännölle mitään.Perustuslaki pitäisi muuttaa
 

Passi

Ylipäällikkö
Tuskin kuka tahansa mutta jos toisella vanhemmalla on suomen kansalaisuus olet automaattisesti suomen kansalainen ja voit palata Suomeen milloin tahansa vaikka et ole päivääkään täällä asunut.Eikä sitä voi evätä ihonvärin perusteella.Poliitikotkaan eivät vaikka haluaisivat voi tälle käytännölle mitään.Perustuslaki pitäisi muuttaa
Koskee vain äitiä. Isän pitää olla naimisissa.

"Vastasyntynyt saa automaattisesti Suomen kansalaisuuden, jos lapsen äiti on Suomen kansalainen tai jos lapsen isä on Suomen kansalainen ja naimisissa lapsen äidin kanssa."

Poikien reissuilla alulle laitetuista lapsista ei tule automaattisesti Suomen kansalaisia.



Kuten jo toisessa ketjussa totesin, niin eikö tuo ole hieman erikoinen laki. Tällä tyylillä naislinja on kokoajan Suomen kansalaisia. Esim vuonna 1919 Suomesta amerikkaan muuttaneen naisen lapsenlapsenlapset (tyttäriä)ovat Suomen kansalaisia tietäen/tietämättään. Ja tietenkin myös tulevat sukupolvet hamaan tappiin asti, vaikka sukupolviin kukaa ei kävisi edes suomessa,tai edes tiedä mikä Suomi on.

Edit: väärässähän tuossa olin. Muun valtion kansalaiset on menettänyt Suomen kansalaisuuden 2003 vuoteen asti.
 
Viimeksi muokattu:

Passi

Ylipäällikkö
Tuskin kuka tahansa mutta jos toisella vanhemmalla on suomen kansalaisuus olet automaattisesti suomen kansalainen ja voit palata Suomeen milloin tahansa vaikka et ole päivääkään täällä asunut.Eikä sitä voi evätä ihonvärin perusteella.Poliitikotkaan eivät vaikka haluaisivat voi tälle käytännölle mitään.Perustuslaki pitäisi muuttaa
Kaksoiskansalaisuus kielletyksi, niin asia hoituu ilman perustuslain muutosta.

Tämä muuten selittää sen miksi edellisessä viestissä antamani esimerkki ei pidä paikkaa.
Kaksoiskansalaisuus tuli mahdolliseksi vuonna 2003 suomessa.
 

arix

Kenraali
"Luennoilla kuulee rasistista kieltä" – Joukko opiskelijoita kyllästyi yliopiston syrjivään kulttuuriin ja perusti opiskelijajärjestö Students Of Colourin
Syrjinnän kohtaamisen pelko saattaa vaikuttaa jopa opintoalan valintaan.
Rasismi
13.1.2020 klo 12.07
Helsingin yliopiston uusi opiskelijajärjestö SOCO.

Liisa Päkki, Alice Jäske, Aracelis Correa ja Janina Ojala ovat kaikki olleet alusta asti aktiivisesti mukana rakentamassa uutta opiskelijajärjestöä Students Of Colour.Hilma Toivonen

Hilma Toivonen

Aracelis Correa järkyttyi, kun aloitti sosiaalitieteiden opinnot kaksi vuotta sitten Helsingin yliopistossa.
Hän kertoo yliopiston läpivalkoisuuden hypänneen nopeasti silmille.
– Luennoilla kuuli rasistista kieltä, ja silloin tällöin sattui jotain oikeasti aika järkyttävää minun näkökulmastani.
Luennoitsija saattoi esimerkiksi käyttää rasistista kieltä tai näyttää täysin aiheeseen liittymätöntä raa’an väkivaltaista materiaalia rodullistettua ihmistä kohtaan. Näissä tilanteissa muut opiskelijat eivät reagoineet mitenkään.

Ennen opintojaan Correa oli tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä, jossa joutui kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja rasismia.

Yliopistoon siirtyessä odotukset olivat korkealla.
– Ajattelin jostain syystä, että olin tulossa parempaan paikkaan. Luulin akateemisen maailman olevan edistynyt näissä asioissa.

Correa koki olevansa todella yksin kokemuksensa kanssa, ja alkoi kaivata yhteisön tukea. Hän päätyi esittelemään ideansa vertaisryhmästä yliopiston sisäisessä Facebook-ryhmässä, ja ajatuksen vastaanotto ylittikin kaikki odotukset.
– Oli hurjaa, miten paljon sain tukea ajatukselle! Tuntui, että moni oli suorastaan odottanut jotakin tällaista. Tajusin, etten todellakaan ole yksin, Correa muistelee.
Jenny Kasongo, Janina Ojala ja Aracelis Correa.

Students Of Colour -järjestö perustettiin vuoden 2019 lopussa. Kuvassa Jenny Kasongo, Janina Ojala ja Aracelis Correa. Hilma Toivonen

Nyt ideasta on kasvanut uunituore opiskelijajärjestö Students Of Colour (SOCO). Correa kertoo järjestön olevan tarkoitettu etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille.
– Viittaan tässä kontekstissa näkyvään rodullistettuun vähemmistöön. Eli siihen, että poikkeaa ulkonäöllään vallitsevasta normista, vaikkapa ruskealla iholla tai kiharilla hiuksilla. Etninen taas viittaa eri kulttuuriin.

Järjestölle oli tilausta
SOCOn tavoitteena on Correan mukaan toiminta, jonka järjestön aktiivit kokevat voimauttavaksi, merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Se voi olla vaikka kokemusten jakamista vertaiskeskusteluissa tai kerhotyyppisiä tapahtumia. Yksi tavoite on myös vaikuttaa ja näkyä ulospäin, esimerkiksi paneelikeskustelujen, luentojen tai työpajojen muodossa.
– Ykkösprioriteettinä on kuitenkin se, että me tehdään sitä, mikä tuntuu aidosti meistä hyvältä.

Välillä se voi olla myös sitä kannanottamista ja keskustelun herättelyä, Correa korostaa.

Helsingin yliopisto aikoo selvittää tarkasti rasismiväitteet. Yliopiston vararehtorin mukaan Helsingin yliopistossa on rasismille ehdoton nollatoleranssi.

Tasa-arvoasioista vastaava vararehtori Tom Böhling kertoo, että hän ei ole tietoinen rasismista Helsingin yliopistossa.
–Pyrimme edistämään tasa-arvoa yhdenvertaisuutta ja sitä että kaikki tuntevat Helsingin yliopiston turvallisena opiskelu- ja työpaikkana. Ehdottomasti tämä tulee tutkintaan, Böhling sanoo.
Mustafa Ceesay ja Priska Niemi-Sampan.

Yksi tärkeä aspekti järjestön toiminnassa on hauskanpito ja yhdessäolo. Kuvassa hallituksen tuoreet jäsenet Priska Niemi-Sampan ja Mustafa Ceesay. Hilma Toivonen

Oli vain ajan kysymys, milloin jotakin SOCO ry:n kaltaista perustetaan Suomeen. Näin näkee rasismiin erikoistunut Tampereen yliopiston akatemiatutkija ja dosentti Anna Rastas.
– Monissa Euroopan maissa on näkynyt samankaltaista aktivismia ja järjestäytymistä. Akateemisen maailman normatiivista valkoisuutta on nyt alettu kyseenalaistaa meilläkin, Rastas kertoo.

Hän toteaa, että sillä on valtava merkitys, kenen näkökulmat opetuksessa näkyvät ja kenen jäävät jatkuvasti huomiotta.

Hänen mukaansa monista yliopistojen kursseista on vaikea tunnistaa muita kuin eurosentrisiä, valkoisten – ja yleensä miesten – näkökulmia.

Rastaan mukaan myös sillä, miten ihminen tulevassa työssä ja opinnoissa olettaa joutuvansa kohtaamaan rasismia, on vaikutusta jopa ammatinvalintaan.
– Jos yliopisto näyttäytyy vahvasti normatiivisen valkoisuuden läpäisemänä, se voi olla sellainen toimijuuden tila, johon on vaikea tulla.

Harkitsemattomia sanoja ja olettamuksia
Juttua varten tehtiin rodullistettuun tai etniseen vähemmistöön asettuville korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi kysely.
Vastauksissa toistuivat samankaltaiset toiseuttavat kokemukset, vaikka joukossa oli myös heitä, jotka eivät raportoineet kokeneensa rasismia tai syrjintää korkeakoulussaan. Juttuun on nostettu vastauksia, joiden kaltaisia oli paljon.

Esimerkiksi luennolla opettaja on puhunut afrikkalaisista n-sanalla, eikä kukaan tilanteessa reagoinut asiaan. Rasismia sosiaalisena konstruktiona ei kokemukseni mukaan sen kummemmin kyseenalaisteta tai analysoida.

Omalle valkoisuudelle ja siitä johtuville rakenne- ja näkökulmaeroille ei oikein osata olla kriittisiä. Puhun valkoisuudesta normina, en ihonvärinä.

Luennoitsijat eivät ole puuttuneet muiden opiskelijoiden rasistisisiin kommentteihin, jolloin minun on joko puolustauduttava yksin tai oltava hiljaa ja jäätävä epätietoiseksi siitä, ovatko kaikki luennoitsijaa myöten samaa mieltä.

Puheessa tehdään oletuksia siitä, että suomalaiset ovat valkoisia.


Näin kysely tehtiin
Juttua varten tehtiin etniseen ja/tai näkyvään rodullistettuun vähemmistöön asettuville korkeakouluopiskelijoille suunnattu anonyymi kysely.
Toimittaja lähetti kyselyn eri korkeakoulujen opiskelijoille sähköpostilistojen ja opiskelijajärjestöjen kautta.
Kyselyä levitettiin myös sosiaalisessa mediassa .
Vastaaja on saanut itse määritellä, asettuuko etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön.
Kyselyyn vastattiin 233 kertaa.

Ongelma ei välttämättä asenteissa
Anna Rastaan kokemuksen mukaan yleisesti vallitseva asenne on, että yliopistolaitoksen tulisi olla tasa-arvoinen kaikille.
– Professorin tai tutkijan asema ei kuitenkaan anna vielä pohjaa ymmärtää rasismia. Opettajien tulisi pohtia, millaisin tiedoin ja millaisten kokemusten kautta he asioita tarkastelevat. Tuleeko uusintaneeksi rasistisia rakenteita sanavalinnoilla tai esimerkiksi suosimalla vain tietynlaisia oppimateriaaleja?
Rastaan mukaan keskustelua vaikeuttaa tutkimusperustaisen tiedon vähyys ja se, että aiheesta on puhuttu niin vähän aikaa suomen kielellä: keskustelu kompastelee oikeita sanoja etsiessä.

Hän näkee, että tilanne muuttuu, kun myös yliopistojen henkilöstössä alkaa olla enemmän vähemmistöihin asettuvia ihmisiä.
– Tutkijat ja opiskelijat pyrkivät yleisesti tutkimaan asioita, joita he pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä. Se näkyy nyt esimerkiksi siinä, miten rasismia käsitellään, tai ei käsitellä, yliopistossa. Mutta mitä enemmän korkeakouluissa on ihmisiä eri lähtökohdista, sitä enemmän erilaisille näkökulmille tulee tilaa myös tutkimuksessa ja opetuksessa.
Jenny Kasongo.

Jenny Kasongo äänestettiin SOCO:n kokouksessa järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.Hilma Toivonen

Rasismin vaikutus hyvinvointiin
Kasautuneisiin rasismin ja syrjinnän kokemuksiin erikoistunut lyhytterapeutti Michaela Moua toteaa, että SOCO:n kaltaiset vertaisryhmät voivat antaa paljon tukea opiskelijoille.
– Ne antavat mahdollisuuden ympäristöön, jossa kenellekään ei tarvitse selittää olemassaoloaan.
Mouan mukaan rasismin kokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen ja hyvinvointiin suuresti. Hän kertoo monien rodullistettujen kohtaavan jatkuvasti tiedostamattomia ennakkoluuloja.
– Ne konkretisoituvat usein mikroaggressioina, eli tekoina ja sanoina, joilla ihminen tahattomasti toiseutetaan muista. Ne ovat esimerkiksi jo lapsuudessa alkavia olettamuksia ihmisen kyvyistä, ominaisuuksista tai mielenkiinnonkohteista ulkonäön perusteella, ja sama jatkuu läpi elämän.
Kokemukset aiheuttavat usein oireita, joita kuvataan vähemmistöstressiksi. Pitkittynyt ja krooninen stressitila taas voi heikentää fyysistä ja henkistä terveyttä, ja heijastua myös kognitiiviseen suorituskykyyn ja opintomenestykseen.

Kyselyn vastauksissa kerrottiin olettamuksista korkeakouluissa:
Kohtaan yliopistolla olettamuksia liittyen elämäntilanteeseeni, joita ei kohdistettaisi muihin.
Luennolla opettaja pyysi minua kommentoimaan esitystä, sillä olen "perehtynyt maahanmuuttoon". En ole perehtynyt maahanmuuttoon.
Tein opinnäytteen maahanmuuttajien työllistymisestä. Seminaariopettaja arveli, että se oli niin hyvä siksi, että minulla on omakohtaista kokemusta aiheesta. En ole maahanmuuttaja, olen syntyperäinen suomalainen.
Asiantuntijuuttani on kyseenalaistettu taustani perusteella ja osaamistani vähätelty.
Minulle puhutaan englantia, jopa omien professoreiden toimesta tai työntekijöiden, joita olen nähnyt monta vuotta yliopistolla. Luennolla professori kysyi minulta kaikkien edessä, mistä olen kotoisin.

Mouan mukaan keskustelusta tekee haastavaa myös se, että mikroaggressiot eivät usein lähde pahantahtoisuudesta. Tällöin mennään herkästi puolustusasemiin. Esimerkiksi englannin puhumista perustellaan usein kohteliaisuudella.
– Mutta sillä tullaankin jatkuvasti ilmentäneeksi, että ruskeus ja suomalaisuus eivät voi kuulua samaan kehoon. Kun sama viesti toistuu satoja tai tuhansia kertoja, sillä hyvällä lähtökohdalla ei ole vastaanottajalle paljonkaan merkitystä.
Aracelis Correa.

Järjestön perustaja Aracelis Correa toivoo, ettei ongelman ratkaisu jää opiskelijoiden harteille. ”Niin kauan kuin tilanne on tämä, SOCO on meille kanava irrottautua hetkeksi näistä asioista, tukea toisiamme ja viettää ihanaa aikaa yhdessä”, hän pohtii.Hilma Toivonen

Jokainen voi puuttua
Kyselyn vastauksissa toistui toive luennoitsijoiden herkemmästä lähestymistavasta aiheisiin ja kielenkäytön muuttamisesta sellaiseksi, ettei se oleta kaikkien yliopistolla olevan valkoisia.
Vastauksissa toivottiin myös mahdollisuutta matalan kynnyksen anonyymiin raportointiin ja paremman tuen järjestämistä yliopiston ja ainejärjestöjen taholta. Myös esimerkiksi opiskelijakulttuuriin kiinteästi liittyvien sitsilaulujen syrjivä kieli mainittiin toistuvasti.

Yliopisto voisi tukea vähemmistöjen järjestäytymistä ja edes kysyä, miten ja mitä vähemmistöt kokevat yliopistolla.

Mielestäni kynnys tehdä valituksia on nyt melko korkea, jos kokee/huomaa jonkun, erityisesti korkeammassa asemassa olevan henkilön, kuten professorin, toimivan väärin. Tätä voisi selkeyttää opiskelijoille jo ihan alussa kertomalla, kehen tulisi ottaa yhteyttä näissä tilanteissa.
Haluaisin nähdä lisää muutakin kuin valkoista henkilökuntaa, positiivista syrjintää ja kriittistä analyysia yliopiston epistemologiasta ja ontologiasta. Intersektionaalinen feminismi kaiken toiminnan lähtökohdaksi. Inkluusio ei voi olla pelkkää strategista sananhelinää.

Aracelis Correa korostaa, että ihan jokainen yliopistolla voi puuttua näkemäänsä epäkunnioittavaan tai epäasialliseen käytökseen. Vastauksissa toistui sama huomio. Yksi vastaaja kirjoittaa:
Kukaan ei halua olla ilonpilaaja tai hankala. On hyvin vaikeaa puuttua tilanteisiin ainoana rodullistettuna. Kaikki tietävät anonyymeissäkin tilanteissa, kuka pahoitti mielensä. Sitä helposti leimautuu, itse kaipasin yhteishenkeä, jossa muutkin kuin ei-valkoiset puuttuvat rasismiin. Kaikki opiskelijat voivat haastaa ja vaatia samoja asioita.

Pakko uhriutua kun kyvyt eivät riitä?
 

Pihatonttu

Ylipäällikkö
En tiedä olenko ainoa, mutta mun silmiin tuo artikkeli, sen toimittaja, useat haastatellut ja kaikkien näiden takana olevat asennemaailmat vaikuttavat läpikotaisin rasistisilta rodullisen segregaation ajajilta.

Students Of Colour -järjestö perustettiin vuoden 2019 lopussa.. ..tarkoitettu etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille.

– Viittaan tässä kontekstissa näkyvään rodullistettuun vähemmistöön.

Akateemisen maailman normatiivista valkoisuutta..

...vaikea tunnistaa muita kuin eurosentrisiä, valkoisten – ja yleensä miesten – näkökulmia.

Rasismia sosiaalisena konstruktiona...

Omalle valkoisuudelle ja siitä johtuville rakenne- ja näkökulmaeroille ei oikein osata olla kriittisiä. Puhun valkoisuudesta normina, en ihonvärinä.

mikroaggressioina...

Intersektionaalinen feminismi kaiken toiminnan lähtökohdaksi...
Perustetaan rotujärjestö joka on näkyviin fyysisiin piirteisiin perustuvalla tavalla valikoiva. Jos se ei ole rasismia niin mikä sitten?

Akateemisen maailman normatiivinen valkoisuus? Höpöhöpö. Sekä oppisisällöt että akateemisuuden perusteet määräytyvät akateemisin perustein - paitsi tietenkin sosiaalisen konstruktionismin ja siitä nousevien perinteiden parissa. Niissä ne nousevat hyväsiskojärjestelmän selkäänpuukotus- ja suosikkijärjestelmien perusteella.

Lähtökohta, että jokin ihonväri määritellään normiksi jota kohtaan pitäisi olla kriittinen on läpeensä rasistinen ja kertakaikkisen törkeä. Media ja toimittaja joka julkaisee noin törkeällä tavalla rasistista sontaa pitäisi haastaa oikeuteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan - samoin tuollaista organisoitua rasistisuutta ruokkivat akateemisen maailman toimijat.

Intersektionaalinen feminismi on rehellisintä suomentaa miesvihaamiseen keskittyväksi totalitääriseksi aatteeksi. Yliopistojen ei pitäisi ruokkia vihaan perustuvia totalitäristisiä ideologioita.

Hirvittävä määrä läpeensä rasistista antirasistista aktivismia - ja vielä verovaroin pakkosyötettynä. Hyi paska!



 

inscout

Kenraali
En tiedä olenko ainoa, mutta mun silmiin tuo artikkeli, sen toimittaja, useat haastatellut ja kaikkien näiden takana olevat asennemaailmat vaikuttavat läpikotaisin rasistisilta rodullisen segregaation ajajilta.



Perustetaan rotujärjestö joka on näkyviin fyysisiin piirteisiin perustuvalla tavalla valikoiva. Jos se ei ole rasismia niin mikä sitten?

Akateemisen maailman normatiivinen valkoisuus? Höpöhöpö. Sekä oppisisällöt että akateemisuuden perusteet määräytyvät akateemisin perustein - paitsi tietenkin sosiaalisen konstruktionismin ja siitä nousevien perinteiden parissa. Niissä ne nousevat hyväsiskojärjestelmän selkäänpuukotus- ja suosikkijärjestelmien perusteella.

Lähtökohta, että jokin ihonväri määritellään normiksi jota kohtaan pitäisi olla kriittinen on läpeensä rasistinen ja kertakaikkisen törkeä. Media ja toimittaja joka julkaisee noin törkeällä tavalla rasistista sontaa pitäisi haastaa oikeuteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan - samoin tuollaista organisoitua rasistisuutta ruokkivat akateemisen maailman toimijat.

Intersektionaalinen feminismi on rehellisintä suomentaa miesvihaamiseen keskittyväksi totalitääriseksi aatteeksi. Yliopistojen ei pitäisi ruokkia vihaan perustuvia totalitäristisiä ideologioita.

Hirvittävä määrä läpeensä rasistista antirasistista aktivismia - ja vielä verovaroin pakkosyötettynä. Hyi paska!



Niin. Mutta tiedätkö mikä on oikeasti ironista?

No se, että kaiken tämän feminismin ja siihen liittyvän rodullistumisen ja vähemmistöjen suitsuttamisen ja koko aiheeseen liittyvän terminologian ovat kehittäneet valkoiset naiset.

Ja siihen he tarvitsivat ideologista apua... Valkoiselta mieheltä:).
 

miikkaj

Eversti
Niin. Mutta tiedätkö mikä on oikeasti ironista?

No se, että kaiken tämän feminismin ja siihen liittyvän rodullistumisen ja vähemmistöjen suitsuttamisen ja koko aiheeseen liittyvän terminologian ovat kehittäneet valkoiset naiset.

Ja siihen he tarvitsivat ideologista apua... Valkoiselta mieheltä:).
Tämähän on ikiwanhaa tietämystä. Oletko koskaan funtsinut, että miksi shakkilaudan kovin työjuhta on kuningatar eikä kuningas? Ja että pelin loppu tulee kun melkein rivisoldaaton ominaisuuksilla varustettu jantteri motitetaan?
 
Top