tulikomento
Supreme Leader
Joo, hieman sellanen puliukon / hampuusin oloinen habitus mutta ei paljon kuvia kumarra. Muutaman tv-dokkarin nähnyt, missä Keskisarja esiintyy. Viipuri 1918 ja Raate 1939 olivat todella mielenkiintoisia.
#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Joo, hieman sellanen puliukon / hampuusin oloinen habitus mutta ei paljon kuvia kumarra. Muutaman tv-dokkarin nähnyt, missä Keskisarja esiintyy. Viipuri 1918 ja Raate 1939 olivat todella mielenkiintoisia.
The shameful attack on Alastair Stewart
When a newsreader has to quit for quoting Shakespeare, you know wokeness has gone insane.
www.spiked-online.com
#sanavastuu
“But man, proud man,
Dress'd in a little brief authority,
Most ignorant of what he's most assur'd—
His glassy essence—like an angry ape
Plays such fantastic tricks before high heaven
As makes the angels weep; who, with our spleens,
Would all themselves laugh mortal.”
Siis oleellisesti tietämättömyyden tuomalla varmuudella jumalaa imitoiva ihminen vaikuttaa jumalasta yhtä naurettavalta kuin ihmistä imitoiva apina vaikuttaa ihmisestä..
Ja tällä tuli fudut kun kirjoitettiin vastaukseksi mustalle twiittaajalle..... Suomi ei seuraa kaukana perästä, silakat ja Taponen pitävät siitä huolen...
Viimeksi muokattu:
Kiitä onneasi että et ole nyt juontajana. Saisit tuosta kommentista välittömästi kenkää. Vihjaisit että rodullistettu on liian tyhmä.
Vihapuheesta voit kyllä joutua tutkintaan. Varsinkin kun nimimerkkisi viittaa suoraan Saksaan = äärioikeisto = natsi = kaasukammio.
Vähemmästäkin tulee tuomituksi fasistisena ksenofobina
.
Coffee Man
Respected Leader
Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Polvijärven kunnanvaltuutettu Pauliina Kuhlmann (sdp) kyseenalaistaa muun muassa holokaustin ja toisen maailmansodan todenperäisyyden Facebookissa.
Kuhlmann väittää viime perjantai-iltana kirjoitetussa Facebook-päivityksessään, että arvio holokaustissa kuolleista noin kuudesta miljoonasta ihmisestä on ”noin 25-kertaisesti yläkanttiin”. Perusteena tälle hän puhuu päivityksen kommenttikentässä epämääräisesti muun muassa ”henkilöllisyyksien vaihtamisesta”.
Lisäksi Kuhlmann kutsuu kommenteissa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin verkkosivua ”valheelliseksi propagandaksi” ja Israelin Yad Vashem -holokaustimuseota ”propagandamuseoksi”.
– Ja tämäkö se todistaa yhtään mitään! Tämähän on propagandaa, hyvä ystäväni. Pelkkää valheellista propagandaa. Tiedätkö ketkä ylipäätään murhasivat ja ketä? valtuutettu kirjoittaa eräässä kommenteistaan.
www.iltalehti.fi
Nyt en kyllä ollenkaan tiedä mitä tuosta pitäisi sanoa...olen täysin sanaton
Kuhlmann väittää viime perjantai-iltana kirjoitetussa Facebook-päivityksessään, että arvio holokaustissa kuolleista noin kuudesta miljoonasta ihmisestä on ”noin 25-kertaisesti yläkanttiin”. Perusteena tälle hän puhuu päivityksen kommenttikentässä epämääräisesti muun muassa ”henkilöllisyyksien vaihtamisesta”.
Lisäksi Kuhlmann kutsuu kommenteissa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin verkkosivua ”valheelliseksi propagandaksi” ja Israelin Yad Vashem -holokaustimuseota ”propagandamuseoksi”.
– Ja tämäkö se todistaa yhtään mitään! Tämähän on propagandaa, hyvä ystäväni. Pelkkää valheellista propagandaa. Tiedätkö ketkä ylipäätään murhasivat ja ketä? valtuutettu kirjoittaa eräässä kommenteistaan.
Kuntapäättäjä kyseenalaistaa holokaustin ja maailmansodan – kirjoittelusta ripeät seuraamukset ”yhteisellä päätöksellä”
Pauliina Kuhlmann vaikuttaa Polvijärven kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa.
www.iltalehti.fi
Nyt en kyllä ollenkaan tiedä mitä tuosta pitäisi sanoa...olen täysin sanaton
Viimeksi muokattu:
Fremen
Greatest Leader
Noihin ei lähinnä kannata kiinnittää mitään huomiota. Todennäköisesti vaan hakevat sitä, tai sitten ovat aidosti tota mieltä.Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Polvijärven kunnanvaltuutettu Pauliina Kuhlmann (sdp) kyseenalaistaa muun muassa holokaustin ja toisen maailmansodan todenperäisyyden Facebookissa.
Kuhlmann väittää viime perjantai-iltana kirjoitetussa Facebook-päivityksessään, että arvio holokaustissa kuolleista noin kuudesta miljoonasta ihmisestä on ”noin 25-kertaisesti yläkanttiin”. Perusteena tälle hän puhuu päivityksen kommenttikentässä epämääräisesti muun muassa ”henkilöllisyyksien vaihtamisesta”.
Lisäksi Kuhlmann kutsuu kommenteissa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin verkkosivua ”valheelliseksi propagandaksi” ja Israelin Yad Vashem -holokaustimuseota ”propagandamuseoksi”.
– Ja tämäkö se todistaa yhtään mitään! Tämähän on propagandaa, hyvä ystäväni. Pelkkää valheellista propagandaa. Tiedätkö ketkä ylipäätään murhasivat ja ketä? valtuutettu kirjoittaa eräässä kommenteistaan.
Kuntapäättäjä kyseenalaistaa holokaustin ja maailmansodan – kirjoittelusta ripeät seuraamukset ”yhteisellä päätöksellä”
Pauliina Kuhlmann vaikuttaa Polvijärven kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa.
Nyt en kyllä ollenkaan tiedä mitä tuosta pitäisi sanoa...olen täysin sanaton
Eivät meritoi jatkoa, ikinä.
tulikomento
Supreme Leader
Teemu Keskisarjan näkemys neekerikohusta.
www.is.fi
Tiedemiehenä ja yrittäjänä en piittaa pätkääkään maalituksesta. Olen immuuni yliopistopiirien kaunalle. Vihapostia ei tule, koska en ole somessa. Eriväriset kaverini ymmärtävät ilman muuta, että en ole haukkunut heitä neekereiksi. Mutta tätä kirjoittaessani minua silti vituttaa hyvin voimakkaasti. Internetin höpöjuttujen ja ilkeiden valheiden vuoksi menetin vapaaehtoishommani. Olin puuhaillut pari kertaa viikossa juniorien apuvalmentajana jalkapalloseurassa. En saata kuvitella, että tässä monikulttuurisessa porukassa kukaan olisi arvannut minua rasistiksi. Nytpä tuli kenkää seuran ”arvojen vastaisesta esiintymisestä”.
Marttyyrikohtaloni on verrattain mitätön. En viitsi uhriutua. Mietinpä vain, mitä minua suuremmat sielut, oikeasti tärkeät ihmiset joutuvat kokemaan tässä pahassa ja pähkähullussa ajassa? Meneekö tämä lopulta ohi? Tajuaako joku tehneensä virheen? Ajattelevatko somettajat ja toimittajat vielä 2050-luvulla, että hyvä kun puhdistimme ajoissa todelliset ja kuvitellut viholliset? Ylistääkö historiankirjoituksen historia niitä historioitsijoita, jotka 2000-luvun alussa ilmiantoivat toisinpuhuvia kollegojaan?
Eipä tässä mitään. Ajojahti on alkanut, mutta minä en jättäydy jänikseksi. Tietyille Tieteentekijöille esitän ensi alkuun toivomuksen. Pistäisittekö someen videon, jossa te itse laskeudutte akateemisesta näkötornistanne tekemään palkatonta työtä maahanmuuttajanuorten hyväksi.
Kommentti: Historioitsija Teemu Keskisarja menetti vapaaehtoishomman somekohun takia – ”Mitä minua suuremmat sielut joutuvat kokemaan tässä pähkähullussa ajassa?”
Historioitsija Teemu Keskisarja on menettänyt vapaaehtoishomman maahanmuuttajanuorten parissa somekohun takia. Kohu nousi, kun Keskisarja mainitsi yleisötilaisuudessa sanan ”neekeri” puhuessaan Afrikan kolonialismia koskevasta ajasta. Ohessa Keskisarjan oma kirjoitus aiheesta.
www.is.fi
Tiedemiehenä ja yrittäjänä en piittaa pätkääkään maalituksesta. Olen immuuni yliopistopiirien kaunalle. Vihapostia ei tule, koska en ole somessa. Eriväriset kaverini ymmärtävät ilman muuta, että en ole haukkunut heitä neekereiksi. Mutta tätä kirjoittaessani minua silti vituttaa hyvin voimakkaasti. Internetin höpöjuttujen ja ilkeiden valheiden vuoksi menetin vapaaehtoishommani. Olin puuhaillut pari kertaa viikossa juniorien apuvalmentajana jalkapalloseurassa. En saata kuvitella, että tässä monikulttuurisessa porukassa kukaan olisi arvannut minua rasistiksi. Nytpä tuli kenkää seuran ”arvojen vastaisesta esiintymisestä”.
Marttyyrikohtaloni on verrattain mitätön. En viitsi uhriutua. Mietinpä vain, mitä minua suuremmat sielut, oikeasti tärkeät ihmiset joutuvat kokemaan tässä pahassa ja pähkähullussa ajassa? Meneekö tämä lopulta ohi? Tajuaako joku tehneensä virheen? Ajattelevatko somettajat ja toimittajat vielä 2050-luvulla, että hyvä kun puhdistimme ajoissa todelliset ja kuvitellut viholliset? Ylistääkö historiankirjoituksen historia niitä historioitsijoita, jotka 2000-luvun alussa ilmiantoivat toisinpuhuvia kollegojaan?
Eipä tässä mitään. Ajojahti on alkanut, mutta minä en jättäydy jänikseksi. Tietyille Tieteentekijöille esitän ensi alkuun toivomuksen. Pistäisittekö someen videon, jossa te itse laskeudutte akateemisesta näkötornistanne tekemään palkatonta työtä maahanmuuttajanuorten hyväksi.
Natsi-Saksassa tolkun ihmiset päätyivät Auschwitzin kuolemanleirille
Olemme yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 31.1. 7:52
MAANANTAINA tuli kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta. Päivää vietettiin myös vainojen uhrien vuosipäivänä. Päivän ”kunniaksi” juutalaisten synagogaa tahrittiin Turussa punaisella maalilla, ja Tampereella uusnatsit polttivat Israelin lipun.
Turun ja Tampereen tapahtumat ovat hyytävä muistutus siitä, etteivät kaikki ole oppineet historiasta mitään.
Auschwitzissa järjestettyyn vapautumisen juhlaan osallistui kaksisataa leirin entistä vankia. ”Ei koskaan enää”, oli heidän sanomansa maailmalle. Siihen yhtyivät juhlaan osallistuneet valtionpäämiehet.
”EI KOSKAAN ENÄÄ” oli likimain koko ihmiskunnan toive toisen maailmansodan jälkeen. Toivetta täyttämään syntyi useita järjestöjä, muiden muassa Yhdistyneet Kansakunnat YK. Myös useita ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia solmittiin.
Vaara, ettei toive täyty, on nyt suurempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Helsingin Sanomat julkaisi 18. elokuuta viime vuonna kolumnini, jonka otsikko kuului: ”Oikeistopopulistit toistelevat teemoja, joilla natsit nousivat valtaan Saksassa”. Kolumnin pohjana oli amerikkalaisen 1900-luvun Saksan tutkijan professori Benjamin Carter Hettin kirja Demokratian kuolema –Kuinka Hitler nousi valtaan.
Kirja todistaa, että likimain kaikki oikeistopopulistien iskulauseet olivat jo natseilla ahkerassa käytössä. Populistien teemoista vain yksi ei esiintynyt vielä natseilla: ilmastonmuutoksen vähättely – sattuneesta syystä.
Hett kertoo, miten Saksan oikeistopoliitikot kuvittelivat taltuttavansa Adolf Hitlerin myötäilemällä häntä ja antamalla hänelle lopulta vallan ja vastuun.
Ei talttunut Hitler. Eivät ole talttuneet myöskään nykyisistä oikeistopopulisteista ne, jotka ovat vallan saaneet.
TIETENKIN OLEMME yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa.
Natsi-ideologian pahuuden tiedämme. Mutta mikä oli yksilöiden vastuu siihen, että pahuus sai vallan Saksassa ja on yhä enemmän saamassa valtaa myös nykypäivän maailmassa?
Antisemitismillä oli vahva, vuosisatainen perinne Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa jo ennen natseja. Siksi tavalliset saksalaiset eivät juurikaan hätkähtäneet, kun natsit lietsoivat juutalaisvihaa ja alkoivat harjoittaa yhä raaempaa väkivaltaa juutalaisia ja pian myös monia muita väestöryhmiä kohtaan. Osa taputti käsiään, osa katsoi muualle.
VUODEN 1933 valtiopäivävaaleissa 43,9 prosenttia saksalaisista antoi äänensä natseille. Äänestäjät tiesivät, mitä tekivät, sillä natsit eivät salanneet tavoitteitaan eivätkä keinojaan.
Koska demokratiassa valta on kansalla, on myös vastuu. Demokratia on hieno järjestelmä, mutta sekään ei estä tekemästä äärettömän tyhmiä ja vastuuttomia valintoja, kuten tehtiin Saksassa 1933 ja kuten tehdään monissa maissa nyt.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli esittely saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin elämänkerrasta. Arendt on pohtinut pahuuden ongelmaa. Hän puhuu pahuuden arkipäiväistymisestä. Hyvän ja pahan ero voi riippua hyvin banaaleista arkielämän asioista, hän sanoo.
Edes Adolf Eichmannin kaltaiset natsipyövelit eivät ole Arendtin mukaan välttämättä murhanhimoisia raakalaisia, vaan voivat olla tavallisia ajattelemattomia ihmisiä, jotka vain seuraavat byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.
VIELÄ TAVALLISEMPIA, kunnianarvoisia, usein sivistyneitäkin ihmisiä olivat ne saksalaiset, jotka äänestivät natsit valtaan. Jos he olisivat eläneet nykyaikana, moni olisi kutsunut heitä tolkun ihmisiksi.
Monien mielestähän tolkun ihmisiä ovat ne, jotka tuomitsevat yhtä lailla molemmat ”ääripäät”, niin vihan lietsojat kuin vihan torjujat – tai ainakin katsovat muualle, kun pahuus järjestäytyy noustakseen valtaan.
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla kuvasi oivasti tätä ääripää-ajattelutapaa Fingerporissaan: Yksi väitti, että maapallo on pyöreä. Toinen, että litteä. Tolkun ihminen, että ovaali.
Ääripäistä puhuminen on vain raukkamainen tapa välttyä itse ottamasta vastuuta. Tolkun ihmisiä ovat vain ne, jotka nousevat vihaa ja pahuutta vastaan. Se on ihmisen moraalisista velvoitteista suurin.
Monet Saksan tolkun ihmisistä, kuten Arendt tai Albert Einstein, pakenivat natsien vainoa ulkomaille. Ne tolkun ihmiset, jotka eivät päässeet pakoon, kohtasivat kohtalonsa Auschwitzissä ja muilla kuolemanleireillä.
www.hs.fi
Olemme yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 31.1. 7:52
MAANANTAINA tuli kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta. Päivää vietettiin myös vainojen uhrien vuosipäivänä. Päivän ”kunniaksi” juutalaisten synagogaa tahrittiin Turussa punaisella maalilla, ja Tampereella uusnatsit polttivat Israelin lipun.
Turun ja Tampereen tapahtumat ovat hyytävä muistutus siitä, etteivät kaikki ole oppineet historiasta mitään.
Auschwitzissa järjestettyyn vapautumisen juhlaan osallistui kaksisataa leirin entistä vankia. ”Ei koskaan enää”, oli heidän sanomansa maailmalle. Siihen yhtyivät juhlaan osallistuneet valtionpäämiehet.
”EI KOSKAAN ENÄÄ” oli likimain koko ihmiskunnan toive toisen maailmansodan jälkeen. Toivetta täyttämään syntyi useita järjestöjä, muiden muassa Yhdistyneet Kansakunnat YK. Myös useita ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia solmittiin.
Vaara, ettei toive täyty, on nyt suurempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Helsingin Sanomat julkaisi 18. elokuuta viime vuonna kolumnini, jonka otsikko kuului: ”Oikeistopopulistit toistelevat teemoja, joilla natsit nousivat valtaan Saksassa”. Kolumnin pohjana oli amerikkalaisen 1900-luvun Saksan tutkijan professori Benjamin Carter Hettin kirja Demokratian kuolema –Kuinka Hitler nousi valtaan.
Kirja todistaa, että likimain kaikki oikeistopopulistien iskulauseet olivat jo natseilla ahkerassa käytössä. Populistien teemoista vain yksi ei esiintynyt vielä natseilla: ilmastonmuutoksen vähättely – sattuneesta syystä.
Hett kertoo, miten Saksan oikeistopoliitikot kuvittelivat taltuttavansa Adolf Hitlerin myötäilemällä häntä ja antamalla hänelle lopulta vallan ja vastuun.
Ei talttunut Hitler. Eivät ole talttuneet myöskään nykyisistä oikeistopopulisteista ne, jotka ovat vallan saaneet.
TIETENKIN OLEMME yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa.
Natsi-ideologian pahuuden tiedämme. Mutta mikä oli yksilöiden vastuu siihen, että pahuus sai vallan Saksassa ja on yhä enemmän saamassa valtaa myös nykypäivän maailmassa?
Antisemitismillä oli vahva, vuosisatainen perinne Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa jo ennen natseja. Siksi tavalliset saksalaiset eivät juurikaan hätkähtäneet, kun natsit lietsoivat juutalaisvihaa ja alkoivat harjoittaa yhä raaempaa väkivaltaa juutalaisia ja pian myös monia muita väestöryhmiä kohtaan. Osa taputti käsiään, osa katsoi muualle.
VUODEN 1933 valtiopäivävaaleissa 43,9 prosenttia saksalaisista antoi äänensä natseille. Äänestäjät tiesivät, mitä tekivät, sillä natsit eivät salanneet tavoitteitaan eivätkä keinojaan.
Koska demokratiassa valta on kansalla, on myös vastuu. Demokratia on hieno järjestelmä, mutta sekään ei estä tekemästä äärettömän tyhmiä ja vastuuttomia valintoja, kuten tehtiin Saksassa 1933 ja kuten tehdään monissa maissa nyt.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli esittely saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin elämänkerrasta. Arendt on pohtinut pahuuden ongelmaa. Hän puhuu pahuuden arkipäiväistymisestä. Hyvän ja pahan ero voi riippua hyvin banaaleista arkielämän asioista, hän sanoo.
Edes Adolf Eichmannin kaltaiset natsipyövelit eivät ole Arendtin mukaan välttämättä murhanhimoisia raakalaisia, vaan voivat olla tavallisia ajattelemattomia ihmisiä, jotka vain seuraavat byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.
VIELÄ TAVALLISEMPIA, kunnianarvoisia, usein sivistyneitäkin ihmisiä olivat ne saksalaiset, jotka äänestivät natsit valtaan. Jos he olisivat eläneet nykyaikana, moni olisi kutsunut heitä tolkun ihmisiksi.
Monien mielestähän tolkun ihmisiä ovat ne, jotka tuomitsevat yhtä lailla molemmat ”ääripäät”, niin vihan lietsojat kuin vihan torjujat – tai ainakin katsovat muualle, kun pahuus järjestäytyy noustakseen valtaan.
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla kuvasi oivasti tätä ääripää-ajattelutapaa Fingerporissaan: Yksi väitti, että maapallo on pyöreä. Toinen, että litteä. Tolkun ihminen, että ovaali.
Ääripäistä puhuminen on vain raukkamainen tapa välttyä itse ottamasta vastuuta. Tolkun ihmisiä ovat vain ne, jotka nousevat vihaa ja pahuutta vastaan. Se on ihmisen moraalisista velvoitteista suurin.
Monet Saksan tolkun ihmisistä, kuten Arendt tai Albert Einstein, pakenivat natsien vainoa ulkomaille. Ne tolkun ihmiset, jotka eivät päässeet pakoon, kohtasivat kohtalonsa Auschwitzissä ja muilla kuolemanleireillä.
Kolumni | Natsi-Saksassa tolkun ihmiset päätyivät Auschwitzin kuolemanleirille
Olemme yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
www.hs.fi
Natsi-Saksassa tolkun ihmiset päätyivät Auschwitzin kuolemanleirille
Olemme yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 31.1. 7:52
MAANANTAINA tuli kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta. Päivää vietettiin myös vainojen uhrien vuosipäivänä. Päivän ”kunniaksi” juutalaisten synagogaa tahrittiin Turussa punaisella maalilla, ja Tampereella uusnatsit polttivat Israelin lipun.
Turun ja Tampereen tapahtumat ovat hyytävä muistutus siitä, etteivät kaikki ole oppineet historiasta mitään.
Auschwitzissa järjestettyyn vapautumisen juhlaan osallistui kaksisataa leirin entistä vankia. ”Ei koskaan enää”, oli heidän sanomansa maailmalle. Siihen yhtyivät juhlaan osallistuneet valtionpäämiehet.
”EI KOSKAAN ENÄÄ” oli likimain koko ihmiskunnan toive toisen maailmansodan jälkeen. Toivetta täyttämään syntyi useita järjestöjä, muiden muassa Yhdistyneet Kansakunnat YK. Myös useita ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia solmittiin.
Vaara, ettei toive täyty, on nyt suurempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Helsingin Sanomat julkaisi 18. elokuuta viime vuonna kolumnini, jonka otsikko kuului: ”Oikeistopopulistit toistelevat teemoja, joilla natsit nousivat valtaan Saksassa”. Kolumnin pohjana oli amerikkalaisen 1900-luvun Saksan tutkijan professori Benjamin Carter Hettin kirja Demokratian kuolema –Kuinka Hitler nousi valtaan.
Kirja todistaa, että likimain kaikki oikeistopopulistien iskulauseet olivat jo natseilla ahkerassa käytössä. Populistien teemoista vain yksi ei esiintynyt vielä natseilla: ilmastonmuutoksen vähättely – sattuneesta syystä.
Hett kertoo, miten Saksan oikeistopoliitikot kuvittelivat taltuttavansa Adolf Hitlerin myötäilemällä häntä ja antamalla hänelle lopulta vallan ja vastuun.
Ei talttunut Hitler. Eivät ole talttuneet myöskään nykyisistä oikeistopopulisteista ne, jotka ovat vallan saaneet.
TIETENKIN OLEMME yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa.
Natsi-ideologian pahuuden tiedämme. Mutta mikä oli yksilöiden vastuu siihen, että pahuus sai vallan Saksassa ja on yhä enemmän saamassa valtaa myös nykypäivän maailmassa?
Antisemitismillä oli vahva, vuosisatainen perinne Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa jo ennen natseja. Siksi tavalliset saksalaiset eivät juurikaan hätkähtäneet, kun natsit lietsoivat juutalaisvihaa ja alkoivat harjoittaa yhä raaempaa väkivaltaa juutalaisia ja pian myös monia muita väestöryhmiä kohtaan. Osa taputti käsiään, osa katsoi muualle.
VUODEN 1933 valtiopäivävaaleissa 43,9 prosenttia saksalaisista antoi äänensä natseille. Äänestäjät tiesivät, mitä tekivät, sillä natsit eivät salanneet tavoitteitaan eivätkä keinojaan.
Koska demokratiassa valta on kansalla, on myös vastuu. Demokratia on hieno järjestelmä, mutta sekään ei estä tekemästä äärettömän tyhmiä ja vastuuttomia valintoja, kuten tehtiin Saksassa 1933 ja kuten tehdään monissa maissa nyt.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli esittely saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin elämänkerrasta. Arendt on pohtinut pahuuden ongelmaa. Hän puhuu pahuuden arkipäiväistymisestä. Hyvän ja pahan ero voi riippua hyvin banaaleista arkielämän asioista, hän sanoo.
Edes Adolf Eichmannin kaltaiset natsipyövelit eivät ole Arendtin mukaan välttämättä murhanhimoisia raakalaisia, vaan voivat olla tavallisia ajattelemattomia ihmisiä, jotka vain seuraavat byrokraattisia ja ”oikeita” sääntöjä.
VIELÄ TAVALLISEMPIA, kunnianarvoisia, usein sivistyneitäkin ihmisiä olivat ne saksalaiset, jotka äänestivät natsit valtaan. Jos he olisivat eläneet nykyaikana, moni olisi kutsunut heitä tolkun ihmisiksi.
Monien mielestähän tolkun ihmisiä ovat ne, jotka tuomitsevat yhtä lailla molemmat ”ääripäät”, niin vihan lietsojat kuin vihan torjujat – tai ainakin katsovat muualle, kun pahuus järjestäytyy noustakseen valtaan.
Sarjakuvataiteilija Pertti Jarla kuvasi oivasti tätä ääripää-ajattelutapaa Fingerporissaan: Yksi väitti, että maapallo on pyöreä. Toinen, että litteä. Tolkun ihminen, että ovaali.
Ääripäistä puhuminen on vain raukkamainen tapa välttyä itse ottamasta vastuuta. Tolkun ihmisiä ovat vain ne, jotka nousevat vihaa ja pahuutta vastaan. Se on ihmisen moraalisista velvoitteista suurin.
Monet Saksan tolkun ihmisistä, kuten Arendt tai Albert Einstein, pakenivat natsien vainoa ulkomaille. Ne tolkun ihmiset, jotka eivät päässeet pakoon, kohtasivat kohtalonsa Auschwitzissä ja muilla kuolemanleireillä.
Kolumni | Natsi-Saksassa tolkun ihmiset päätyivät Auschwitzin kuolemanleirille
Olemme yhä kaukana maailmansodasta ja kaasukammioista. Mutta jokainen askel tiellä, joka vie siihen suuntaan, on liikaa, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Jösses mitä paskaa. Kyllä toimittajan pitäisi tuntea edes historian alkeet, ennenkuin alkaa heitellä näitä vähä-älyisiä natsivertauksia. Kun natsit olivat vielä polittikan äärilaidan höyrähtänyt pikkupuolue, olivat natsit tehneet jo lukuisia poliittisia murhia ja yrittäneet väkivaltaista vallankaappausta. Puolue vaati ihan avoimesti demokratian lakkauttamista ja rotusortoa. Nykyisessä Euroopassa ehkä Kreikan Kutainen aamunkoitto on ainoa edes etäisesti alkuperäistä natsipuoluetta muistuttava porukka ja se puolue romahti nopeasti otettuaan käyttöön natsien veriset menetelmät.
Inhoan muutenkin tätä "jost et ole puolellamme, olet meitä vastaan" -asennetta. Minä en tule ikinä liittymään näihin porukoihin, jotka kirkuvat, rääkyvät, itkevät ja raivoavat aina kohdatessaan "vääriä" mielipiteitä. Erilaisten mielipiteiden ilmaisu ja niistä keskusteleminen asiallisesti ilman mitään natsi/kommari -leimoja on demokratian kulmakivi. Demokratiassa asiat hoidetaan äänestämällä, jos vaalien tulos ei miellytä, niin purraan hammasta ja odetetaan seuraavaa kertaa. Persut olivat edellisessä hallituksessa ja "Pahuus" ei voittanut, ei tullut fasistista Suomea, vaikka monet tätä kauhistelivatkin. Eikä tämä nykyinen hallituskaan ole mikään punainen maailmanloppu, vaikka jotkut niin tuntuvat luulevan.
Juuri parjatut "tolkun ihmiset" ovat se demokratian selkäranka. Toimittaja voisi miettiä, millainen maa Suomi olisi, jos kaikki suomalaiset olisivat ajatusmaailmaltaan kuten antifan ja vastarintaliikkeen jäsenet, ennenkuin alkaa parjaamaan tylsiä tavallisia tolkun ihmisiä.
tulikomento
Supreme Leader
Rautio jättää surutta kirjoituksessaan käsittelemättä 1920-1930 -lukujen Saksan historiallisen kontekstin, joka mahdollisti A. Hitlerin valtaannousun.
- Ylpeä suurvalta, jota maailmansodan tappion myötä nöyryytettiin Versaillesin rauhan ankarilla ehdoilla (loi katkeruutta ja kostomielialaa)
- Weimarin tasavallasta luotiin liian heikko, sen parlamentarismi ja demokratia olivat tuon tuosta kriisissä (tavallinen saku koki vieraaksi ja epämiellyttäväksi)
- New Yorkin pörssiromahdus ja maailmanlaajuinen lama iski pahasti Saksaan (massatyöttömyys ja yhteiskuntarauhan mureneminen)
- Äärivasemmisto ja äärioikeisto (kommarit ja natsit) toistensa kurkuissa kiinni (yhteiskuntarauhasta ei tietoakaan 30-luvun alussa)
- Ja äskeiseen liittyen, neuvostokommunismin leviämistä pelättiin aidosti, natsit edustivat tältä osin vastavoimaa
- Natsien oma, lopulta sangen taitava politikointi joka näkyi koko ajan kasvavana kannatuksena (osa saksalaisista "hyppäsi voittajan kelkkaan")
Eli mikäli vastaavaa odottaa tapahtuvaksi myös Suomessa, saanee odottaa maailman tappiin. 2020 Suomi ei ole mikään Weimarin tasavalta.
Erkki
Ylipäällikkö
Täytyy nostaa hattua, kun ei ala kyyristelemään ja anteeksipyytelemään. Saas nähdä, vieläkö miestä kelpuutetaan esimerkiksi Ylen ohjelmiin.
eiköhän tuo ole ollut jo sillä tiellä että ylen ovet olisivat sulkeutuneet joka tapauksessa jos ei nyt niin myöhemmin.
Aiheeseen liittyen Areenassa on ihan mielenkiintoinen elokuva 1950-luvun "pesänselvittelystä".
Valtio vastaan Fritz Bauer
- 1 h 40 min
- pe 24.1.2020
- 6 pv
- 26794 katselua
Valtio vastaan Fritz Bauer
Tosipohjainen elokuva saksalaisesta piirisyyttäjästä, joka yritti 1950-luvun lopulla tuoda oikeuteen Argentiinassa piileskelleen Adolf Eichmannin kaltaisia natsirikollisia ja sai usein tuntea kuin hän toimisi vihollismaassa. Ohjaus: Lars Kraume. (Der Staat gegen Fritz Bauer, Saksa 2015.)
tulikomento
Supreme Leader
Aiheeseen liittyen Areenassa on ihan mielenkiintoinen elokuva 1950-luvun "pesänselvittelystä".
Valtio vastaan Fritz Bauer
Tosipohjainen elokuva saksalaisesta piirisyyttäjästä, joka yritti 1950-luvun lopulla tuoda oikeuteen Argentiinassa piileskelleen Adolf Eichmannin kaltaisia natsirikollisia ja sai usein tuntea kuin hän toimisi vihollismaassa. Ohjaus: Lars Kraume. (Der Staat gegen Fritz Bauer, Saksa 2015.)
- 1 h 40 min
- pe 24.1.2020
- 6 pv
- 26794 katselua
Valtio vastaan Fritz Bauer
Tosipohjainen elokuva saksalaisesta piirisyyttäjästä, joka yritti 1950-luvun lopulla tuoda oikeuteen Argentiinassa piileskelleen Adolf Eichmannin kaltaisia natsirikollisia ja sai usein tuntea kuin hän toimisi vihollismaassa. Ohjaus: Lars Kraume. (Der Staat gegen Fritz Bauer, Saksa 2015.)areena.yle.fi
Katsoin viime viikolla. Olisi voinut olla elokuvallisesti parempikin. Ajoittain vähän puiseva. Viime vuonna telkusta taisi tulla tämä samasta aiheesta tehty saksalaiselokuva. Minusta tämä oli parempi.
Äärioikeiston kusitolppa
Historiantutkija Oula Silvennoinen on vihreä, pitää perussuomalaisia uhkana demokratialle ja tutkii natsien Suomi-yhteyksiä. Ja sehän ärsyttää.
HÄN 31.01.2020 06:00
TEKSTI PAULIINA PENTTILÄ KUVAT MARJO TYNKKYNEN
Historiantutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkistossa Helsingissä.
”SIELLÄ se jo on, eturivissä”, kertoo historian tutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkiston aulassa. Hän tarkoittaa Panu Huuhtasta, kansallismielisen äärioikeiston ja Suomi ensin -liikkeen aktiivia.
On 16. tammikuuta ja Tieteiden yö. Salin kaikki istumapaikat ovat täynnä. Oven lähellä väki seisoo, lisää kurkkii käytävästä.
Huuhtanen on tullut ajoissa ja saanut paikan ensimmäisen pöytärivin reunasta. Hän on striimannut verkkoon jo tovin ennen kuin illan luentosarja alkaa. Vihreä kameralaukku on pöydällä, kamera ja mikrofoni esillä.
Henkilökunta käy kertomassa Huuhtaselle, että livelähetykset luennoista on kielletty.
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva avaa tilaisuuden kello 18.15 ja kertoo saman yleisölle. Esitykset ovat tekijänoikeuden alaisia teoksia, ja luennoijalla on oikeus päättää niiden levittämisestä. Kuvia saa toki ottaa.
Kello 18.30 Silvennoinen ja Aapo Roselius aloittavat puolituntisen luennon aiheesta Suomen sisällissodan jälkeiset heimosodat uusimman tutkimuksen valossa.
Huuhtanen jatkaa striimaamista.
Kello 18.32 tilaisuuden turvallisuusvastaava menee vartijan kanssa puhuttelemaan Huuhtasta. Huuhtanen laittaa kameran laukkuun mutta jättää linssin ulkopuolelle. Kun asiasta huomautetaan, hän siirtää kameran kokonaan laukkuun. Ääni menee edelleen verkkoon. Kello 18.36 paikalla on kaksi vartijaa. 18.37 Huuhtanen saatellaan ulos. Silvennoinen nyökkää kiitokseksi vartijoille.
Striimi jatkuu, lopuksi tuopin ääreltä. Seuraajilta ryöpsähtelee sydämiä ruutuun.
Kuka
OULA SILVENNOINEN
IKÄ:
49
SYNTYMÄPAIKKA:
Jyväskylä
KOTIPAIKKA:
Helsinki
AMMATTI:
historiantutkija, dosentti
KOULUTUS:
filosofian tohtori
PERHE:
puoliso, kaksi lasta
HARRASTUKSET:
yleiset saunat, melonta
HÄIRIKÖT tulevat paikalle kiusaamaan, asia ei heitä kiinnosta, Silvennoinen sanoo. Siksi kuvaaminen oli kielletty. Silvennoisen mielestä striimaajien taktiikka on sama kuin koulukiusaajien: valitaan kohde, syytetään ja toistetaan kuviota hellittämättä.
”Ilma täyteen paskaa, niin osa siitä tarttuu. Sit sä oot punaviherkommunisti, kulttuurimarxisti, mädättäjä ja mitä kaikkea.”
Todellisuudessa Silvennoisen mielestä kyse on siitä, että tarvitaan vihaamisen kohde.
”Voidaan osoittaa kannattajille, että tässä on tolppa, käykää kusemassa sen juurelle.”
Silvennoinen on monella tapaa otollinen tolppa, myös perussuomalaisille.
Hänen väitöskirjansa Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyöstä vuosina 1933–1944 ilmestyi 2008. Siitä lähtien hän on tutkinut fasismiin ja äärioikeistoon liittyviä teemoja. Hän on ollut mukana kirjoittamassa tietokirjoja, joissa on kritisoitu Lauri Törnin sotasankarimyyttiä, luotu kokonaiskuvaa fasismista Suomessa ja kerrottu nationalistien Suur-Suomi-unelmista.
Silvennoinen on vihreä. Hän ryhtyi puolueen ehdokkaaksi kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja liittyi jäseneksi. Hän pitää perussuomalaista puoluetta äärioikeistolaisena ja on sanonut sen julkisesti esimerkiksi Ylen A-studiossa heinäkuussa 2019. Hän on mukana Silakkaliikkeessä, joka toimii muun muassa rasismia vastaan.
Päälle päätteeksi hän on huoliteltu: Kansallisarkistossakin hän luennoi yllään istuva puku, jota koristaa liilansävyinen taskunenäliina.
Kansallisarkiston tutkijasalin pöydällä on kolme vihreänharmaata pahvikansiota. Niissä on erittäin salaisia kirjeitä vuosilta 1937–1944. Kirjeenvaihtoa on käyty Saksan ja Suomen turvallisuuspoliisien välillä.
Silvennoinen on tehnyt muistiinpanoja. Aihetunnisteiksi hän on merkinnyt #ulkomaalaisvalvonta, #kommunistivalvonta, #vastavakoilu. Tuolloin viranomaisilla on ollut tieto kaikista Suomessa olleista ulkomaalaisista.
Tekeillä on tutkimus holokaustista, kokonaisselvitys Suomen osuudesta.
”Suomi osallistui sotaan Saksan liittolaisena, ja meiltä puuttuu yleisesitys aiheesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimus on pystynyt osoittamaan, että suomalaisilla on asian kanssa paljon enemmän tekemistä kuin sodanjälkeisenä aikana on uskottu ja uskoteltu.”
Vuonna 2017 Suomen Akatemia myönsi viiden vuoden rahoituksen Silvennoisen tutkimukselle Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa.
Tarkoitus on koota tietoa kattavasti eri arkistoista. Suomen lisäksi niitä on Virossa ja Latviassa. Tukholmassakin täytyy käydä. Syksyllä 2017 Silvennoinen matkasi Saksaan ja vietti seitsemän kuukautta eri arkistoissa. Ensi syksynä hän aikoo Washingtoniin. The National Archives voi olla aarreaitta. Amerikkalaisilla oli sodan aikana ahkeraa tiedustelutoimintaa Suomessa.
Suomalaisia koskevien tietojen hakeminen on toisinaan työlästä. Silvennoisella on kokemusta. Jo väitöskirjaa tehdessään hän kävi Washingtonin-arkistossa. Kokenut arkistoveteraani johdatti hänet yhdestä ovesta sisään. Kun loisteputket alkoivat syttyä, paljastui ”jalkapallokentän kokoinen halli” täynnä lattiasta kattoon ulottuvia, sähkömoottorilla liikkuvia arkistohyllyjä.
Arkistoissa on luettelot, joiden perusteella aineistoa haetaan. Kaikki luettelot eivät vielä ole digitaalisia. On siis luettava ja selvitettävä, mitkä mapit kannattaa katsoa.
”Historiantutkimus on edelleen sitä, että yksinäinen ihminen istuu pyllyllään ja selaa papereita.”
Palkinto tulee, kun palat loksahtavat kohdalleen ja silppuinen tieto saa merkityksen.
Silvennoinen ei odota, että hänen tutkimuksensa muuttaisi massiivisesti kuvaa Suomen osuudesta holokaustiin. Suomi ei esimerkiksi toteuttanut Suomen juutalaisten massamurhaa, se fakta tuskin muuttuu.
”Oleellista on kysyä, miten Suomen toiminta oli mahdollista. Se poliittisten ja moraalisten valintojen polku, joka johti lopputulokseen, on tärkeää kuvata.”
TAMMIKUUSSA 2020 perussuomalaiset tarttuivat holokaustitutkimukseen. Entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen paheksui Twitterissä Suomen Akatemian parin vuoden takaista rahoituspäätöstä. Hänen mielestään tutkimus on rahan haaskausta.
Kansanedustaja Ville Tavio (ps) kirjoitti Twitterissä, että yliopistoihin on pesiytynyt agitaattoreita, jotka ”yrittävät naamioida porpagandansa tieteeksi”:
355 ihmistä puhuu tästä
Tutkijat tuohtuivat. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja kirjoitti blogissaan, että tiedettä ei pidä rajoittaa poliittisesti. Sen rahoitus on tiukassa ja arviointi tarkkaa.
He avasivat, että tutkimukselle myönnetty 434 485 euroa on sama kuin muiden yhtä laajojen hankkeiden. Eikä se ole Silvennoisen palkka, siitä maksetaan kaikki kulut.
230 ihmistä puhuu tästä
Silvennoinen sai valtavan määrän tsemppiviestejä.
”Täysi tuki @oula_silver.” ”Hieno homma! Aihetta on syytäkin tutkia ja tehdä tiettäväksi.”
Silvennoinen itse napautteli Twitterissä.
”Vähänhän Reijolla ja ystävillään on pitkät piuhat, puhutaan kuitenkin vuonna 2017 myönnetystä rahoituksesta. Haukankatse ei ole terävimmillään nyt”
”Sellaisen hankkeen, jota tuo joukko ryhtyy oikein porukalla haukkumaan, täytyy olla oikeilla jäljillä.”
Verkkosivuillaan Silvennoinen kirjoittaa, että ”todellinen uhka on yhteiskunnan polarisaatio”. Twitterissä hän kuitenkin käy perussuomalaisia vastaan ärhäkästikin. Hänen mukaansa sovinnollinen suhtautuminen ei toimi, kun toinen lietsoo vihaa, epäluuloa ja epäluottamusta.
”Jos lähtee loputtomasti välttämään polarisoitumista, niin lopputulos on jotain muuta kuin mihin pyrkii.”
Oula Silvennoinen ja Mikko Vesa vilvoittelevat Kotiharjun Saunan edustalla Helsingin Kalliossa. Saunassa Silvennoinen rentoutuu. Siellä ei puhuta politiikkaa, ainakaan vakavasti.
SILVENNOINEN kiinnostui vihreistä ympäristöasioiden vuoksi. Myöhemmin tuli huoli demokratiasta.
Vuonna 2015, maahanmuuttokeskustelun käydessä kiivaana, Silvennoinen alkoi perehtyä netissä perussuomalaisten toimintaan. Hän seurasi myös sellaisia ryhmiä kuin Rajat kiinni ja Suomi ensin, joissa pyöri perussuomalaisten kannattajiksi identifioituvia kirjoittajia.
”Se mikä siellä näkyi, ei ollut kaunista eikä hyvää.”
Silvennoinen eristäisi perussuomalaiset: yhdenkään kunniallisen puolueen ei hänen mielestään pitäisi lähteä näiden kanssa samaan hallitukseen.
”He tavoittelevat valtaa. Ei tarvitse kuin avata Hommaforum, niin siellä puhutaan 51 prosentin ääniosuudesta, joka mahdollistaisi puolueen yksinvallan.”
Kaikki puolueen jäsenet eivät toki Silvennoisen mukaan ole ”käsi ojossa hyppiviä äärioikeistolaisia”. Perussuomalaiset ovat onnistuneet mobilisoimaan ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole löytäneet kanavaa näkemyksilleen.
”Vähän kuin Lapuan liike aikanaan.”
Kun puolue oli hallituksessa, se hajosi ja kannatus laski. Mutta se ei Silvennoisen mukaan tarkoita, että niin kävisi uudelleen. Unkarin Viktor Orbánia hän pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten demokratiassa voi kaapata vallan.
Ääriesimerkiksi hän ottaa Hitlerin. Tämäkin oli järjestelmän sisällä ja yritti sinnikkäästi valtakunnankansleriksi. Lopulta Hitler onnistui, ja pian hän oli jo diktaattori.
Eduskuntavaalikampanjasta Silvennoinen innostui.
”Hiton mielenkiintoista. Suosittelisin jokaiselle asettumista ehdolle poliittiseen tehtävään. Siinä oppii, miten demokratia toimii, miten käytännössä tehdään politiikkaa.”
Hän sai 1 299 ääntä, läpipääsy olisi vaatinut yli tuhat ääntä enemmän. Ensikertalainen tulee harvoin valituksi, Silvennoinen toteaa.
Mutta uudelleen voisi koettaa. Kampanja pitäisi aloittaa aiemmin.
Tutustu nyt digipalveluun
9,95 €/kk
Painetun lehden kestotilaajalle
digipalvelu 2,50 €/kk
TILAA NYT
EDUSKUNTATUTKIMUKSEN keskuksen johtaja Markku Jokisipilä huomautti Facebookissa 12. tammikuuta, että kansanedustajien kannattaisi noudattaa pidättyväisyyttä Suomen Akatemian kaltaisen tahon tutkimusrahoituspäätösten arvostelussa. Mutta myös poliittisesti aktiivisten tutkijoiden pitäisi olla varovaisia, etteivät tee karhunpalvelusta tieteelle:
”Jos tutkija lähtee väittelemään poliitikkojen kanssa siitä, mikä on hyvää ja kannatettavaa politiikkaa, ei ole rehellistä toimintaa pyrkiä suojautumaan vasta-argumenteilta ja kritiikiltä vetämällä päälleen puolueettoman tutkijan kaapua.”
Silvennoinen ei ymmärrä kritiikkiä.
”Demokratiassa osallistuminen yhteiskuntaan on kansalaishyve.”
Hänen mielestään poliittinen aktiivisuus ei vaikuta siihen, miten hän tekee työtään. Tutkijana häntä kiinnostaa päästä perille historian tapahtumista – silloinkin, kun ne eivät ole hänen mielensä mukaisia.
Suomessa on kautta aikojen ollut esimerkiksi poliittisesti aktiivisia professoreita. Nytkin Silvennoisen naapurihuoneissa Helsingin yliopistolla istuu hänen mukaansa eri puolueiden, myös perussuomalaisten kannattajia.
Jokisipilä on varoittanut, ettei fasismia pidä nähdä kaikkialla.
Kun on perehtynyt kansallissosialistien valtaannousuun, ei Silvennoisen mukaan voi olla vertaamatta nykyisyyttä siihen.
”Tapa toimia poliittisena puolueena järjestelmän sisällä ilman mitään kunnioitusta demokratiaa, tasavaltaa tai parlamentarismia kohtaan. Se on ihan ilmeinen vertauskohta.”
suomenkuvalehti.fi
Historiantutkija Oula Silvennoinen on vihreä, pitää perussuomalaisia uhkana demokratialle ja tutkii natsien Suomi-yhteyksiä. Ja sehän ärsyttää.
HÄN 31.01.2020 06:00
TEKSTI PAULIINA PENTTILÄ KUVAT MARJO TYNKKYNEN
Historiantutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkistossa Helsingissä.
”SIELLÄ se jo on, eturivissä”, kertoo historian tutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkiston aulassa. Hän tarkoittaa Panu Huuhtasta, kansallismielisen äärioikeiston ja Suomi ensin -liikkeen aktiivia.
On 16. tammikuuta ja Tieteiden yö. Salin kaikki istumapaikat ovat täynnä. Oven lähellä väki seisoo, lisää kurkkii käytävästä.
Huuhtanen on tullut ajoissa ja saanut paikan ensimmäisen pöytärivin reunasta. Hän on striimannut verkkoon jo tovin ennen kuin illan luentosarja alkaa. Vihreä kameralaukku on pöydällä, kamera ja mikrofoni esillä.
Henkilökunta käy kertomassa Huuhtaselle, että livelähetykset luennoista on kielletty.
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva avaa tilaisuuden kello 18.15 ja kertoo saman yleisölle. Esitykset ovat tekijänoikeuden alaisia teoksia, ja luennoijalla on oikeus päättää niiden levittämisestä. Kuvia saa toki ottaa.
Kello 18.30 Silvennoinen ja Aapo Roselius aloittavat puolituntisen luennon aiheesta Suomen sisällissodan jälkeiset heimosodat uusimman tutkimuksen valossa.
Huuhtanen jatkaa striimaamista.
Kello 18.32 tilaisuuden turvallisuusvastaava menee vartijan kanssa puhuttelemaan Huuhtasta. Huuhtanen laittaa kameran laukkuun mutta jättää linssin ulkopuolelle. Kun asiasta huomautetaan, hän siirtää kameran kokonaan laukkuun. Ääni menee edelleen verkkoon. Kello 18.36 paikalla on kaksi vartijaa. 18.37 Huuhtanen saatellaan ulos. Silvennoinen nyökkää kiitokseksi vartijoille.
Striimi jatkuu, lopuksi tuopin ääreltä. Seuraajilta ryöpsähtelee sydämiä ruutuun.
Kuka
OULA SILVENNOINEN
IKÄ:
49
SYNTYMÄPAIKKA:
Jyväskylä
KOTIPAIKKA:
Helsinki
AMMATTI:
historiantutkija, dosentti
KOULUTUS:
filosofian tohtori
PERHE:
puoliso, kaksi lasta
HARRASTUKSET:
yleiset saunat, melonta
HÄIRIKÖT tulevat paikalle kiusaamaan, asia ei heitä kiinnosta, Silvennoinen sanoo. Siksi kuvaaminen oli kielletty. Silvennoisen mielestä striimaajien taktiikka on sama kuin koulukiusaajien: valitaan kohde, syytetään ja toistetaan kuviota hellittämättä.
”Ilma täyteen paskaa, niin osa siitä tarttuu. Sit sä oot punaviherkommunisti, kulttuurimarxisti, mädättäjä ja mitä kaikkea.”
Todellisuudessa Silvennoisen mielestä kyse on siitä, että tarvitaan vihaamisen kohde.
”Voidaan osoittaa kannattajille, että tässä on tolppa, käykää kusemassa sen juurelle.”
Silvennoinen on monella tapaa otollinen tolppa, myös perussuomalaisille.
Hänen väitöskirjansa Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyöstä vuosina 1933–1944 ilmestyi 2008. Siitä lähtien hän on tutkinut fasismiin ja äärioikeistoon liittyviä teemoja. Hän on ollut mukana kirjoittamassa tietokirjoja, joissa on kritisoitu Lauri Törnin sotasankarimyyttiä, luotu kokonaiskuvaa fasismista Suomessa ja kerrottu nationalistien Suur-Suomi-unelmista.
Silvennoinen on vihreä. Hän ryhtyi puolueen ehdokkaaksi kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja liittyi jäseneksi. Hän pitää perussuomalaista puoluetta äärioikeistolaisena ja on sanonut sen julkisesti esimerkiksi Ylen A-studiossa heinäkuussa 2019. Hän on mukana Silakkaliikkeessä, joka toimii muun muassa rasismia vastaan.
Päälle päätteeksi hän on huoliteltu: Kansallisarkistossakin hän luennoi yllään istuva puku, jota koristaa liilansävyinen taskunenäliina.
STAATSPOLIZEISTELLE, lukee kellastuneen paperin yläreunassa. Saksasta saapuneeseen kirjeeseen on tehty merkintöjä ainakin kahdella eri kynällä. ”Tulee ehkä jo 24/1!”, lukee sinisellä. ”saapui 22/1-39 hl. Wellamolla klo 16.70, asuu Kleinehin hotellissa”, jatkaa lyijykynämerkintä.
Kansallisarkiston tutkijasalin pöydällä on kolme vihreänharmaata pahvikansiota. Niissä on erittäin salaisia kirjeitä vuosilta 1937–1944. Kirjeenvaihtoa on käyty Saksan ja Suomen turvallisuuspoliisien välillä.
Silvennoinen on tehnyt muistiinpanoja. Aihetunnisteiksi hän on merkinnyt #ulkomaalaisvalvonta, #kommunistivalvonta, #vastavakoilu. Tuolloin viranomaisilla on ollut tieto kaikista Suomessa olleista ulkomaalaisista.
Tekeillä on tutkimus holokaustista, kokonaisselvitys Suomen osuudesta.
”Suomi osallistui sotaan Saksan liittolaisena, ja meiltä puuttuu yleisesitys aiheesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimus on pystynyt osoittamaan, että suomalaisilla on asian kanssa paljon enemmän tekemistä kuin sodanjälkeisenä aikana on uskottu ja uskoteltu.”
Vuonna 2017 Suomen Akatemia myönsi viiden vuoden rahoituksen Silvennoisen tutkimukselle Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa.
Tarkoitus on koota tietoa kattavasti eri arkistoista. Suomen lisäksi niitä on Virossa ja Latviassa. Tukholmassakin täytyy käydä. Syksyllä 2017 Silvennoinen matkasi Saksaan ja vietti seitsemän kuukautta eri arkistoissa. Ensi syksynä hän aikoo Washingtoniin. The National Archives voi olla aarreaitta. Amerikkalaisilla oli sodan aikana ahkeraa tiedustelutoimintaa Suomessa.
Suomalaisia koskevien tietojen hakeminen on toisinaan työlästä. Silvennoisella on kokemusta. Jo väitöskirjaa tehdessään hän kävi Washingtonin-arkistossa. Kokenut arkistoveteraani johdatti hänet yhdestä ovesta sisään. Kun loisteputket alkoivat syttyä, paljastui ”jalkapallokentän kokoinen halli” täynnä lattiasta kattoon ulottuvia, sähkömoottorilla liikkuvia arkistohyllyjä.
Arkistoissa on luettelot, joiden perusteella aineistoa haetaan. Kaikki luettelot eivät vielä ole digitaalisia. On siis luettava ja selvitettävä, mitkä mapit kannattaa katsoa.
”Historiantutkimus on edelleen sitä, että yksinäinen ihminen istuu pyllyllään ja selaa papereita.”
Palkinto tulee, kun palat loksahtavat kohdalleen ja silppuinen tieto saa merkityksen.
Silvennoinen ei odota, että hänen tutkimuksensa muuttaisi massiivisesti kuvaa Suomen osuudesta holokaustiin. Suomi ei esimerkiksi toteuttanut Suomen juutalaisten massamurhaa, se fakta tuskin muuttuu.
”Oleellista on kysyä, miten Suomen toiminta oli mahdollista. Se poliittisten ja moraalisten valintojen polku, joka johti lopputulokseen, on tärkeää kuvata.”
TAMMIKUUSSA 2020 perussuomalaiset tarttuivat holokaustitutkimukseen. Entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen paheksui Twitterissä Suomen Akatemian parin vuoden takaista rahoituspäätöstä. Hänen mielestään tutkimus on rahan haaskausta.
Kansanedustaja Ville Tavio (ps) kirjoitti Twitterissä, että yliopistoihin on pesiytynyt agitaattoreita, jotka ”yrittävät naamioida porpagandansa tieteeksi”:
Ville Tavio@VilleTavio
https://twitter.com/VilleTavio/status/1214549876815679488
Yliopistoihin on pesiintynyt agitaattoreita, jotka hyödyntävät järjestelmää vain omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä ja propagandan tuottamiseen.
He yrittävät naamioida propagandansa tieteeksi ja pyrkivät yleiseksi auktoriteetiksi.
Miten valetutkijoihin pitäisi suhtautua?
869
16.10 - 7. tammik. 2020
Twitter Ads -tiedot ja yksityisyys
355 ihmistä puhuu tästä
Tutkijat tuohtuivat. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja kirjoitti blogissaan, että tiedettä ei pidä rajoittaa poliittisesti. Sen rahoitus on tiukassa ja arviointi tarkkaa.
He avasivat, että tutkimukselle myönnetty 434 485 euroa on sama kuin muiden yhtä laajojen hankkeiden. Eikä se ole Silvennoisen palkka, siitä maksetaan kaikki kulut.
Leena Malkki@LeenaMalkki
https://twitter.com/LeenaMalkki/status/1214836197945688064
Miten tutkija saa rahoitusta ja mitä akatemiatutkijan rahoituksen saaminen @SuomenAkatemia'lta merkitsee?
Akatemiarahoitus on tiukimmin vertaisarvioitu suomal. rahoitusmuoto. Sitä voi hakea 3-9 vuotta väitöksen jälkeen. Myöntöprosentit ovat todella pieniä ja kilpailu kovaa. 1/
1 037
11.08 - 8. tammik. 2020
Twitter Ads -tiedot ja yksityisyys
230 ihmistä puhuu tästä
Silvennoinen sai valtavan määrän tsemppiviestejä.
”Täysi tuki @oula_silver.” ”Hieno homma! Aihetta on syytäkin tutkia ja tehdä tiettäväksi.”
Silvennoinen itse napautteli Twitterissä.
”Vähänhän Reijolla ja ystävillään on pitkät piuhat, puhutaan kuitenkin vuonna 2017 myönnetystä rahoituksesta. Haukankatse ei ole terävimmillään nyt
””Sellaisen hankkeen, jota tuo joukko ryhtyy oikein porukalla haukkumaan, täytyy olla oikeilla jäljillä.”
Verkkosivuillaan Silvennoinen kirjoittaa, että ”todellinen uhka on yhteiskunnan polarisaatio”. Twitterissä hän kuitenkin käy perussuomalaisia vastaan ärhäkästikin. Hänen mukaansa sovinnollinen suhtautuminen ei toimi, kun toinen lietsoo vihaa, epäluuloa ja epäluottamusta.
”Jos lähtee loputtomasti välttämään polarisoitumista, niin lopputulos on jotain muuta kuin mihin pyrkii.”
Oula Silvennoinen ja Mikko Vesa vilvoittelevat Kotiharjun Saunan edustalla Helsingin Kalliossa. Saunassa Silvennoinen rentoutuu. Siellä ei puhuta politiikkaa, ainakaan vakavasti.
SILVENNOINEN kiinnostui vihreistä ympäristöasioiden vuoksi. Myöhemmin tuli huoli demokratiasta.
Vuonna 2015, maahanmuuttokeskustelun käydessä kiivaana, Silvennoinen alkoi perehtyä netissä perussuomalaisten toimintaan. Hän seurasi myös sellaisia ryhmiä kuin Rajat kiinni ja Suomi ensin, joissa pyöri perussuomalaisten kannattajiksi identifioituvia kirjoittajia.
”Se mikä siellä näkyi, ei ollut kaunista eikä hyvää.”
Silvennoinen eristäisi perussuomalaiset: yhdenkään kunniallisen puolueen ei hänen mielestään pitäisi lähteä näiden kanssa samaan hallitukseen.
”He tavoittelevat valtaa. Ei tarvitse kuin avata Hommaforum, niin siellä puhutaan 51 prosentin ääniosuudesta, joka mahdollistaisi puolueen yksinvallan.”
Kaikki puolueen jäsenet eivät toki Silvennoisen mukaan ole ”käsi ojossa hyppiviä äärioikeistolaisia”. Perussuomalaiset ovat onnistuneet mobilisoimaan ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole löytäneet kanavaa näkemyksilleen.
”Vähän kuin Lapuan liike aikanaan.”
Kun puolue oli hallituksessa, se hajosi ja kannatus laski. Mutta se ei Silvennoisen mukaan tarkoita, että niin kävisi uudelleen. Unkarin Viktor Orbánia hän pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten demokratiassa voi kaapata vallan.
Ääriesimerkiksi hän ottaa Hitlerin. Tämäkin oli järjestelmän sisällä ja yritti sinnikkäästi valtakunnankansleriksi. Lopulta Hitler onnistui, ja pian hän oli jo diktaattori.
Eduskuntavaalikampanjasta Silvennoinen innostui.
”Hiton mielenkiintoista. Suosittelisin jokaiselle asettumista ehdolle poliittiseen tehtävään. Siinä oppii, miten demokratia toimii, miten käytännössä tehdään politiikkaa.”
Hän sai 1 299 ääntä, läpipääsy olisi vaatinut yli tuhat ääntä enemmän. Ensikertalainen tulee harvoin valituksi, Silvennoinen toteaa.
Mutta uudelleen voisi koettaa. Kampanja pitäisi aloittaa aiemmin.
Tutustu nyt digipalveluun9,95 €/kk
Painetun lehden kestotilaajalle
digipalvelu 2,50 €/kk
TILAA NYT
EDUSKUNTATUTKIMUKSEN keskuksen johtaja Markku Jokisipilä huomautti Facebookissa 12. tammikuuta, että kansanedustajien kannattaisi noudattaa pidättyväisyyttä Suomen Akatemian kaltaisen tahon tutkimusrahoituspäätösten arvostelussa. Mutta myös poliittisesti aktiivisten tutkijoiden pitäisi olla varovaisia, etteivät tee karhunpalvelusta tieteelle:
”Jos tutkija lähtee väittelemään poliitikkojen kanssa siitä, mikä on hyvää ja kannatettavaa politiikkaa, ei ole rehellistä toimintaa pyrkiä suojautumaan vasta-argumenteilta ja kritiikiltä vetämällä päälleen puolueettoman tutkijan kaapua.”
Silvennoinen ei ymmärrä kritiikkiä.
”Demokratiassa osallistuminen yhteiskuntaan on kansalaishyve.”
Hänen mielestään poliittinen aktiivisuus ei vaikuta siihen, miten hän tekee työtään. Tutkijana häntä kiinnostaa päästä perille historian tapahtumista – silloinkin, kun ne eivät ole hänen mielensä mukaisia.
Suomessa on kautta aikojen ollut esimerkiksi poliittisesti aktiivisia professoreita. Nytkin Silvennoisen naapurihuoneissa Helsingin yliopistolla istuu hänen mukaansa eri puolueiden, myös perussuomalaisten kannattajia.
Jokisipilä on varoittanut, ettei fasismia pidä nähdä kaikkialla.
Kun on perehtynyt kansallissosialistien valtaannousuun, ei Silvennoisen mukaan voi olla vertaamatta nykyisyyttä siihen.
”Tapa toimia poliittisena puolueena järjestelmän sisällä ilman mitään kunnioitusta demokratiaa, tasavaltaa tai parlamentarismia kohtaan. Se on ihan ilmeinen vertauskohta.”
Oula Silvennoinen väittelee perussuomalaisten kanssa eikä pelkää puoluejäsenyyden leimaavan – ”Osallistuminen on kansalaishyve”
Oula Silvennoinen on vihreä, pitää perussuomalaisia uhkana demokratialle ja tutkii natsien Suomi-yhteyksiä. Ja sehän ärsyttää.
suomenkuvalehti.fi
arix
Respected Leader
Murha-infossa oli mielenkiintoista kommenttia Oulan puolisosta:Äärioikeiston kusitolppa
Historiantutkija Oula Silvennoinen on vihreä, pitää perussuomalaisia uhkana demokratialle ja tutkii natsien Suomi-yhteyksiä. Ja sehän ärsyttää.
HÄN 31.01.2020 06:00
TEKSTI PAULIINA PENTTILÄ KUVAT MARJO TYNKKYNEN
Historiantutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkistossa Helsingissä.
”SIELLÄ se jo on, eturivissä”, kertoo historian tutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkiston aulassa. Hän tarkoittaa Panu Huuhtasta, kansallismielisen äärioikeiston ja Suomi ensin -liikkeen aktiivia.
On 16. tammikuuta ja Tieteiden yö. Salin kaikki istumapaikat ovat täynnä. Oven lähellä väki seisoo, lisää kurkkii käytävästä.
Huuhtanen on tullut ajoissa ja saanut paikan ensimmäisen pöytärivin reunasta. Hän on striimannut verkkoon jo tovin ennen kuin illan luentosarja alkaa. Vihreä kameralaukku on pöydällä, kamera ja mikrofoni esillä.
Henkilökunta käy kertomassa Huuhtaselle, että livelähetykset luennoista on kielletty.
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva avaa tilaisuuden kello 18.15 ja kertoo saman yleisölle. Esitykset ovat tekijänoikeuden alaisia teoksia, ja luennoijalla on oikeus päättää niiden levittämisestä. Kuvia saa toki ottaa.
Kello 18.30 Silvennoinen ja Aapo Roselius aloittavat puolituntisen luennon aiheesta Suomen sisällissodan jälkeiset heimosodat uusimman tutkimuksen valossa.
Huuhtanen jatkaa striimaamista.
Kello 18.32 tilaisuuden turvallisuusvastaava menee vartijan kanssa puhuttelemaan Huuhtasta. Huuhtanen laittaa kameran laukkuun mutta jättää linssin ulkopuolelle. Kun asiasta huomautetaan, hän siirtää kameran kokonaan laukkuun. Ääni menee edelleen verkkoon. Kello 18.36 paikalla on kaksi vartijaa. 18.37 Huuhtanen saatellaan ulos. Silvennoinen nyökkää kiitokseksi vartijoille.
Striimi jatkuu, lopuksi tuopin ääreltä. Seuraajilta ryöpsähtelee sydämiä ruutuun.
Kuka
OULA SILVENNOINEN
IKÄ:
49
SYNTYMÄPAIKKA:
Jyväskylä
KOTIPAIKKA:
Helsinki
AMMATTI:
historiantutkija, dosentti
KOULUTUS:
filosofian tohtori
PERHE:
puoliso, kaksi lasta
HARRASTUKSET:
yleiset saunat, melonta
HÄIRIKÖT tulevat paikalle kiusaamaan, asia ei heitä kiinnosta, Silvennoinen sanoo. Siksi kuvaaminen oli kielletty. Silvennoisen mielestä striimaajien taktiikka on sama kuin koulukiusaajien: valitaan kohde, syytetään ja toistetaan kuviota hellittämättä.
”Ilma täyteen paskaa, niin osa siitä tarttuu. Sit sä oot punaviherkommunisti, kulttuurimarxisti, mädättäjä ja mitä kaikkea.”
Todellisuudessa Silvennoisen mielestä kyse on siitä, että tarvitaan vihaamisen kohde.
”Voidaan osoittaa kannattajille, että tässä on tolppa, käykää kusemassa sen juurelle.”
Silvennoinen on monella tapaa otollinen tolppa, myös perussuomalaisille.
Hänen väitöskirjansa Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyöstä vuosina 1933–1944 ilmestyi 2008. Siitä lähtien hän on tutkinut fasismiin ja äärioikeistoon liittyviä teemoja. Hän on ollut mukana kirjoittamassa tietokirjoja, joissa on kritisoitu Lauri Törnin sotasankarimyyttiä, luotu kokonaiskuvaa fasismista Suomessa ja kerrottu nationalistien Suur-Suomi-unelmista.
Silvennoinen on vihreä. Hän ryhtyi puolueen ehdokkaaksi kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja liittyi jäseneksi. Hän pitää perussuomalaista puoluetta äärioikeistolaisena ja on sanonut sen julkisesti esimerkiksi Ylen A-studiossa heinäkuussa 2019. Hän on mukana Silakkaliikkeessä, joka toimii muun muassa rasismia vastaan.
Päälle päätteeksi hän on huoliteltu: Kansallisarkistossakin hän luennoi yllään istuva puku, jota koristaa liilansävyinen taskunenäliina.
STAATSPOLIZEISTELLE, lukee kellastuneen paperin yläreunassa. Saksasta saapuneeseen kirjeeseen on tehty merkintöjä ainakin kahdella eri kynällä. ”Tulee ehkä jo 24/1!”, lukee sinisellä. ”saapui 22/1-39 hl. Wellamolla klo 16.70, asuu Kleinehin hotellissa”, jatkaa lyijykynämerkintä.
Kansallisarkiston tutkijasalin pöydällä on kolme vihreänharmaata pahvikansiota. Niissä on erittäin salaisia kirjeitä vuosilta 1937–1944. Kirjeenvaihtoa on käyty Saksan ja Suomen turvallisuuspoliisien välillä.
Silvennoinen on tehnyt muistiinpanoja. Aihetunnisteiksi hän on merkinnyt #ulkomaalaisvalvonta, #kommunistivalvonta, #vastavakoilu. Tuolloin viranomaisilla on ollut tieto kaikista Suomessa olleista ulkomaalaisista.
Tekeillä on tutkimus holokaustista, kokonaisselvitys Suomen osuudesta.
”Suomi osallistui sotaan Saksan liittolaisena, ja meiltä puuttuu yleisesitys aiheesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimus on pystynyt osoittamaan, että suomalaisilla on asian kanssa paljon enemmän tekemistä kuin sodanjälkeisenä aikana on uskottu ja uskoteltu.”
Vuonna 2017 Suomen Akatemia myönsi viiden vuoden rahoituksen Silvennoisen tutkimukselle Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa.
Tarkoitus on koota tietoa kattavasti eri arkistoista. Suomen lisäksi niitä on Virossa ja Latviassa. Tukholmassakin täytyy käydä. Syksyllä 2017 Silvennoinen matkasi Saksaan ja vietti seitsemän kuukautta eri arkistoissa. Ensi syksynä hän aikoo Washingtoniin. The National Archives voi olla aarreaitta. Amerikkalaisilla oli sodan aikana ahkeraa tiedustelutoimintaa Suomessa.
Suomalaisia koskevien tietojen hakeminen on toisinaan työlästä. Silvennoisella on kokemusta. Jo väitöskirjaa tehdessään hän kävi Washingtonin-arkistossa. Kokenut arkistoveteraani johdatti hänet yhdestä ovesta sisään. Kun loisteputket alkoivat syttyä, paljastui ”jalkapallokentän kokoinen halli” täynnä lattiasta kattoon ulottuvia, sähkömoottorilla liikkuvia arkistohyllyjä.
Arkistoissa on luettelot, joiden perusteella aineistoa haetaan. Kaikki luettelot eivät vielä ole digitaalisia. On siis luettava ja selvitettävä, mitkä mapit kannattaa katsoa.
”Historiantutkimus on edelleen sitä, että yksinäinen ihminen istuu pyllyllään ja selaa papereita.”
Palkinto tulee, kun palat loksahtavat kohdalleen ja silppuinen tieto saa merkityksen.
Silvennoinen ei odota, että hänen tutkimuksensa muuttaisi massiivisesti kuvaa Suomen osuudesta holokaustiin. Suomi ei esimerkiksi toteuttanut Suomen juutalaisten massamurhaa, se fakta tuskin muuttuu.
”Oleellista on kysyä, miten Suomen toiminta oli mahdollista. Se poliittisten ja moraalisten valintojen polku, joka johti lopputulokseen, on tärkeää kuvata.”
TAMMIKUUSSA 2020 perussuomalaiset tarttuivat holokaustitutkimukseen. Entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen paheksui Twitterissä Suomen Akatemian parin vuoden takaista rahoituspäätöstä. Hänen mielestään tutkimus on rahan haaskausta.
Kansanedustaja Ville Tavio (ps) kirjoitti Twitterissä, että yliopistoihin on pesiytynyt agitaattoreita, jotka ”yrittävät naamioida porpagandansa tieteeksi”:
355 ihmistä puhuu tästä
Tutkijat tuohtuivat. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja kirjoitti blogissaan, että tiedettä ei pidä rajoittaa poliittisesti. Sen rahoitus on tiukassa ja arviointi tarkkaa.
He avasivat, että tutkimukselle myönnetty 434 485 euroa on sama kuin muiden yhtä laajojen hankkeiden. Eikä se ole Silvennoisen palkka, siitä maksetaan kaikki kulut.
230 ihmistä puhuu tästä
Silvennoinen sai valtavan määrän tsemppiviestejä.
”Täysi tuki @oula_silver.” ”Hieno homma! Aihetta on syytäkin tutkia ja tehdä tiettäväksi.”
Silvennoinen itse napautteli Twitterissä.
”Vähänhän Reijolla ja ystävillään on pitkät piuhat, puhutaan kuitenkin vuonna 2017 myönnetystä rahoituksesta. Haukankatse ei ole terävimmillään nyt
”Sellaisen hankkeen, jota tuo joukko ryhtyy oikein porukalla haukkumaan, täytyy olla oikeilla jäljillä.”
Verkkosivuillaan Silvennoinen kirjoittaa, että ”todellinen uhka on yhteiskunnan polarisaatio”. Twitterissä hän kuitenkin käy perussuomalaisia vastaan ärhäkästikin. Hänen mukaansa sovinnollinen suhtautuminen ei toimi, kun toinen lietsoo vihaa, epäluuloa ja epäluottamusta.
”Jos lähtee loputtomasti välttämään polarisoitumista, niin lopputulos on jotain muuta kuin mihin pyrkii.”
Oula Silvennoinen ja Mikko Vesa vilvoittelevat Kotiharjun Saunan edustalla Helsingin Kalliossa. Saunassa Silvennoinen rentoutuu. Siellä ei puhuta politiikkaa, ainakaan vakavasti.
SILVENNOINEN kiinnostui vihreistä ympäristöasioiden vuoksi. Myöhemmin tuli huoli demokratiasta.
Vuonna 2015, maahanmuuttokeskustelun käydessä kiivaana, Silvennoinen alkoi perehtyä netissä perussuomalaisten toimintaan. Hän seurasi myös sellaisia ryhmiä kuin Rajat kiinni ja Suomi ensin, joissa pyöri perussuomalaisten kannattajiksi identifioituvia kirjoittajia.
”Se mikä siellä näkyi, ei ollut kaunista eikä hyvää.”
Silvennoinen eristäisi perussuomalaiset: yhdenkään kunniallisen puolueen ei hänen mielestään pitäisi lähteä näiden kanssa samaan hallitukseen.
”He tavoittelevat valtaa. Ei tarvitse kuin avata Hommaforum, niin siellä puhutaan 51 prosentin ääniosuudesta, joka mahdollistaisi puolueen yksinvallan.”
Kaikki puolueen jäsenet eivät toki Silvennoisen mukaan ole ”käsi ojossa hyppiviä äärioikeistolaisia”. Perussuomalaiset ovat onnistuneet mobilisoimaan ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole löytäneet kanavaa näkemyksilleen.
”Vähän kuin Lapuan liike aikanaan.”
Kun puolue oli hallituksessa, se hajosi ja kannatus laski. Mutta se ei Silvennoisen mukaan tarkoita, että niin kävisi uudelleen. Unkarin Viktor Orbánia hän pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten demokratiassa voi kaapata vallan.
Ääriesimerkiksi hän ottaa Hitlerin. Tämäkin oli järjestelmän sisällä ja yritti sinnikkäästi valtakunnankansleriksi. Lopulta Hitler onnistui, ja pian hän oli jo diktaattori.
Eduskuntavaalikampanjasta Silvennoinen innostui.
”Hiton mielenkiintoista. Suosittelisin jokaiselle asettumista ehdolle poliittiseen tehtävään. Siinä oppii, miten demokratia toimii, miten käytännössä tehdään politiikkaa.”
Hän sai 1 299 ääntä, läpipääsy olisi vaatinut yli tuhat ääntä enemmän. Ensikertalainen tulee harvoin valituksi, Silvennoinen toteaa.
Mutta uudelleen voisi koettaa. Kampanja pitäisi aloittaa aiemmin.
9,95 €/kk
Painetun lehden kestotilaajalle
digipalvelu 2,50 €/kk
TILAA NYT
EDUSKUNTATUTKIMUKSEN keskuksen johtaja Markku Jokisipilä huomautti Facebookissa 12. tammikuuta, että kansanedustajien kannattaisi noudattaa pidättyväisyyttä Suomen Akatemian kaltaisen tahon tutkimusrahoituspäätösten arvostelussa. Mutta myös poliittisesti aktiivisten tutkijoiden pitäisi olla varovaisia, etteivät tee karhunpalvelusta tieteelle:
”Jos tutkija lähtee väittelemään poliitikkojen kanssa siitä, mikä on hyvää ja kannatettavaa politiikkaa, ei ole rehellistä toimintaa pyrkiä suojautumaan vasta-argumenteilta ja kritiikiltä vetämällä päälleen puolueettoman tutkijan kaapua.”
Silvennoinen ei ymmärrä kritiikkiä.
”Demokratiassa osallistuminen yhteiskuntaan on kansalaishyve.”
Hänen mielestään poliittinen aktiivisuus ei vaikuta siihen, miten hän tekee työtään. Tutkijana häntä kiinnostaa päästä perille historian tapahtumista – silloinkin, kun ne eivät ole hänen mielensä mukaisia.
Suomessa on kautta aikojen ollut esimerkiksi poliittisesti aktiivisia professoreita. Nytkin Silvennoisen naapurihuoneissa Helsingin yliopistolla istuu hänen mukaansa eri puolueiden, myös perussuomalaisten kannattajia.
Jokisipilä on varoittanut, ettei fasismia pidä nähdä kaikkialla.
Kun on perehtynyt kansallissosialistien valtaannousuun, ei Silvennoisen mukaan voi olla vertaamatta nykyisyyttä siihen.
”Tapa toimia poliittisena puolueena järjestelmän sisällä ilman mitään kunnioitusta demokratiaa, tasavaltaa tai parlamentarismia kohtaan. Se on ihan ilmeinen vertauskohta.”
Oula Silvennoinen väittelee perussuomalaisten kanssa eikä pelkää puoluejäsenyyden leimaavan – ”Osallistuminen on kansalaishyve”
Oula Silvennoinen on vihreä, pitää perussuomalaisia uhkana demokratialle ja tutkii natsien Suomi-yhteyksiä. Ja sehän ärsyttää.
"Tiia Lehtonen (Antifan johtohahmoja Suomessa. Nykyisin Oula Silvennoisen patjana) "
ketju: Re: Vasemmistolainen Varisverkosto maalitti Levykauppa Äx:n työntekijän ja aiheutti potkut
Solidsnake
Respected Leader
Silvennoinen siis haluaa aadolfiksi aadolfin paikalle, vai kuinka, metodeja jo tutkitaan