Vinkan korvaus ja ilmavoimien alkeiskoulutus

[fulcrum]

Siinä tapauksessa ei ole edes syytä harkita Vinkojen korvaamista, kun modernimpaa alkeiskoulutuskalustoa siviilikouluttajilta löytyy omasta takaa. Toki Ilmavoimat voi osallistua lisä/uuden kaluston hankintaan, mutta omaa kalustoa alkeiskoulutukseen Ilmavoimat eivät tarvitse.

Alkeiskoulutuskoneet ovat mitätön kuluerä Ilmavoimien toiminnan skaalassa niin kauan kun ostetaan valmis kone eikä ruveta liikaa vaatimaan kansallisia erikoisominaisuuksia (Tuuli III...). Koska ulkoistus ei ole aina oikein mennyt putkeen ja siihen tuntuu joskus liittyvät kaikenlaista rahastusta ja puliveivausta niin kannatan edelleen omien koneiden hankkimista Ilmavoimille. Näin vältytään myös kaikenlaiselta byrokratialta jos ja kun koneita käytetään operatiivisessa toiminnassa.

 

[Tykimies]

Alkeiskoulutuskoneet ovat mitätön kuluerä Ilmavoimien toiminnan skaalassa niin kauan kun ostetaan valmis kone eikä ruveta liikaa vaatimaan kansallisia erikoisominaisuuksia (Tuuli III...). Koska ulkoistus ei ole aina oikein mennyt putkeeja siihen tuntuu joskus liittyvät kaikenlaista rahastusta ja puliveivausta niin kannatan edelleen omien koneiden hankkimista Ilmavoimille. Näin vältytään myös kaikenlaiselta byrokratialta jos ja kun koneita käytetään operatiivisessa toiminnassa.

Alkeiskoulutuskoneella koulutetaan lentämisen perustaidot, samat asiat kuin siviililentäjille. Tähän tarkoitukseen käy melkein mikä vain pieni potkurikone. Ei ole mitään tarvetta hankkia Ilmavoimille omia uusia alkeiskoulukoneita, joiden hinta liikkuu sadoissa tuhansissa eli kokonaisuudessa kuitenkin miljoonahankinta. Patrialla on uudet koulutuskoneet, joita voi tarvittaessa hankkia lisää. Valtio omistaa merkittävät osuudet sekä Suomen Ilmailuopistosta että Patriasta eli käytännössä valtaosan koko Suomessa järjestettävästä alkeiskoulutuksesta. Miksi siis ei voisi hankkia muutaman koneen lisää, jos nykyiset eivät riitä? Ei tarvitsisi hankkia kokonaan uutta konetyyppiä tai kouluttaa uusia kouluttajia, saati hankkia valtavasti varaosia.

Mihin operatiiviseen toimintaan meinasit käyttää alkeiskoulutuskoneita? Jos kriisin aikaa meinaat, niin ei kyllä byrokratia ole ongelma, kun PV käyttää halutessaan jokaista kulkuneuvoa joka tästä maasta löytyy. Eikä varmaan vaadi hirveästi byrokratiaa jos tuollaista konetta haluttaisiin käyttää virka-aputehtävässä. Virka-apukin tulee silti ennemmin Maavoimien tai Rajavartiolaitoksen helikoptereilta.

Tuo Vinkojen korvaus on ihan oikeasti sellainen asia, jossa tullaan säästämään selkeästi rahaa ja en usko, että uutta kalustoa Suomeen hankitaan, ainakaan pelkästään omiin tarpeisiin. Yksi korvaavista vaihtoehdoista taisi olla yhteistyö Ruotsin kanssa.

 

[Slammer]

Alkeiskoulutuksen järjestäminen pitää järjestää faktojen, ei mielikuvien mukaan. Eli mistä saa halvimmalla soveltuvan koulutuksen niin sieltä se pitää hankkia. Ei ole itsestään selvää, että se tulisi halvemmaksi ostettuna palveluna.

 

[Mustaruuti]

Off-topic, mutta usein ostopalveluiden perusteena käytetään hintaläpinäkyvyyttä ja hintatietoisuutta. Ulkoistuksen lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla selkeä ymmärrys omista kustannuksista. Yleensä ulkoistus tosin vähentää kustannuksia, mm. ihan siksi ulkoistettujen palveluiden käyttö vähenee, kun niillä on hinta.

 

[Turmelija]

Aihe alkaa olla varsin kaukana F-35 hävittäjästä, mutta jatketaan...
Ilmavoimilla alkeiskoulutus on nyt jo ulkoistettu, joten siitä on kokemuksia ja päätyvät valitsemaan tulevaisuudessa oman toiminnan tai ulkoistetun, niin siihen lienee syynsä.

Mitäs alkeiskoulutuksen jälkeen?
Näkisin mahdollisuutena pohjoismaisen tai eurooppalaisen yhteisjärjestelemän, ja tähän vaikuttaa oman ilmapuolustuksen toteutus.

Ruotsista voisi saada YT-kumppanin jatkokoulutukseen jos Gripen NG olisi myös suomen valinta. Löytyykö ruotsista vanhempia JAS-39 C/D koneita myytäväksi jatkoukoulutukseen ja sitten Gripen NG hävittäjätorjuntaan?
Samalla olisi jatkokoulutuskoneella sodan ajan kyky

Entäs Sveitsin malli? F-5 pyrittiin korvaamaan Gripenillä (NG?) ja hävittäjätorjuntaan nykyisin F-18, tulevaisuudessa F-35? Kävisikö sama suomelle, konemäärien pysyessä pieninä hintalappu olisi kestettävissä kun varsinainen "jatkokoulutuskone" toimisi osana hävittäjätorjuntaa ja sitä kautta tarvittavien koneiden määrä olisi maltillinen

Gripen NG ei tosin ole "harjoituskone", mutta kaksipaikkaisena voisi toimia ja pääasia että käyttökustannukset olisi edullisia

 

[fulcrum]

Alkeiskoulutuskoneella koulutetaan lentämisen perustaidot, samat asiat kuin siviililentäjille. Tähän tarkoitukseen käy melkein mikä vain pieni potkurikone. Ei ole mitään tarvetta hankkia Ilmavoimille omia uusia alkeiskoulukoneita, joiden hinta liikkuu sadoissa tuhansissa eli kokonaisuudessa kuitenkin miljoonahankinta. Patrialla on uudet koulutuskoneet, joita voi tarvittaessa hankkia lisää. Valtio omistaa merkittävät osuudet sekä Suomen Ilmailuopistosta että Patriasta eli käytännössä valtaosan koko Suomessa järjestettävästä alkeiskoulutuksesta. Miksi siis ei voisi hankkia muutaman koneen lisää, jos nykyiset eivät riitä? Ei tarvitsisi hankkia kokonaan uutta konetyyppiä tai kouluttaa uusia kouluttajia, saati hankkia valtavasti varaosia.

Mihin operatiiviseen toimintaan meinasit käyttää alkeiskoulutuskoneita? Jos kriisin aikaa meinaat, niin ei kyllä byrokratia ole ongelma, kun PV käyttää halutessaan jokaista kulkuneuvoa joka tästä maasta löytyy. Eikä varmaan vaadi hirveästi byrokratiaa jos tuollaista konetta haluttaisiin käyttää virka-aputehtävässä. Virka-apukin tulee silti ennemmin Maavoimien tai Rajavartiolaitoksen helikoptereilta.

Tuo Vinkojen korvaus on ihan oikeasti sellainen asia, jossa tullaan säästämään selkeästi rahaa ja en usko, että uutta kalustoa Suomeen hankitaan, ainakaan pelkästään omiin tarpeisiin. Yksi korvaavista vaihtoehdoista taisi olla yhteistyö Ruotsin kanssa.

Minä poika luulen ettei Patrialla, tai muullakaan taholla Suomenmaassa, ole ylimääräisiä koulukoneita platalla istumassa odottelemassa sitä päivää kun Ilmavoimat suvaitsee tarvita koulutuskoneita. Uusia koulukoneita on siis pakko valtion kustantaa joka tapauksessa, eroa tulee jos tulee yksityisen toimijan tehokkuus vs kaupallisen toimijan kate -akselilta.
Alkeiskoulutuskoneen kappalehinta on RaHi-analyysillä ehkä 200 000 euroa/kappale. 20 koneen fleetti maksaisi siis noin 4 miljoonaa + muu sälä. Kun otetaan huomioon 30 vuoden käyttöikä, niin hankintahinnan säästö on täysin mitätön - jos sitä tulee ollenkaan, sillä kerran monopoliasemaan päästyään alihankkijoilla on paha tapa hilata hintaa pikkuhiljaa ylöspäin. Vrt. Senaatti, Itella, jne.
Sotaan en ole millään Piperillä tietysti lähtemässä. Operatiivinen toiminta olisi samaa mitä nykyisinkin Vinkoilla tehdään, eli valvonta, etsintä ja yhteyskonetoiminta.

 

[fulcrum]

Mitenkäs tuo Hawkkien vanhentuminen, eikös se tapahdu -30 aikoja, eli jos Hornet menisi samoja aikoja niin olisiko tässä yhtälö kahden erilaisen koneen hankintaan?
Toki sitten hyppy alkeiskoneesta (Vinka / vast) olisi hurja, mutta onko se näin simulaattoriaikakaudella ja nykyisellä ohjaamoergonomialla?

Simulaattorista suoraan jatkokoulutuskoneeseen -tapaa on kokeiltu maailmalla ja muistaakseni myös Suomessa, mutta se ei ole ainakaan menneisyydessä kovin hyvin toiminut. On yksinkertaisesti liian raakaa pistää untuvikko ison ja kalliin koneen ohjaimiin kylmiltään. Harjoitushävittäjät taas ovat siitä hyviä että niillä voidaan lentää paljon sellaista harjoitusta joka tulisi täysverisellä hävittäjällä kalliiksi. Kukaan ei halua että kalliit torjuntahävittäjät käyttävät kaiken tiimansa treeneissä kurvailuun.
Tietysti kehitys kehittyy simulaattorien ja itse koneidenkin osalta. Aikaisemminhan katsottiin että hävittäjälentokoulutus vaatii neljä vaihetta: alkeiskoulutuskoneen, jatkokoulutuskoneen, harjoitushävittäjän ja lopulta oikean hävittäjän - aluksi mielellään kaksipaikkaisen. MiG-aikana Suomessa siirryttiin kolmen koneen systeemiin, eli Safir -> Fouga -> MiG-21/Draken. Tätä pidettiin silloin muualla maailmassa hulluutena, mutta hyvin se sitten kuitenkin toimi. Redigoa mainostettiin aikoinaan niin että se toimisi sekä alkeis- että jatkokoulutuskoneena ja näin saataisiin säästöjä. Valmet ei kuitenkaan onnistunut myymään tätä filosofiaa vaan kallis, raskas potkuriturbiinikone miellettiin aivan liian hienoksi ja kalliiksi alkeiskoulutuskoneeksi. Koska kuten sanottua, alkeiskoulutuskoneet eivät hirveitä maksa, niin harvan maan ilmavoimat niiden hankkimista rupesi mitenkään arkailemaan.

Yksi toimintamalli voisi olla että ensilinjan hävittäjiä hankittaisiin vain noin yksi laivueellinen, sitten rinnalle harjoitushävittäjä/kevyt hävittäjä jota voitaisiin hankkia sekä koulutus- että taistelukoneversiona. Tällöin voitaisiin todennäköisesti nykyinen konemäärä säilyttää, tietysti varsinaisia hävittäjiä olisi sitten vähemmän.

 

[Mustaruuti]

http://yle.fi/uutiset/harjoituskone...aita_koneita_puolustusvoimat_harkitsi/8444511

Harjoituskonehankinta keskeytettiin, koska mikään ei kelvannut – näitä koneita puolustusvoimat harkitsi

Puolustusvoimat keskeyttää harjoituskonehankintansa. Puolustusvoimien oli tarkoitus hankkia 20–25 lentokonetta korvaamaan nykyisin käytössä olevia Vinka-harjoituskoneita. Toinen puolustusvoimille tarjottu kone oli liian kallis, ja toisen ohjaamoon raamikas lentäjäoppilas ei olisi mahtunut.

 

[Iso-Mursu]

http://yle.fi/uutiset/harjoituskone...aita_koneita_puolustusvoimat_harkitsi/8444511

Harjoituskonehankinta keskeytettiin, koska mikään ei kelvannut – näitä koneita puolustusvoimat harkitsi

Puolustusvoimat keskeyttää harjoituskonehankintansa. Puolustusvoimien oli tarkoitus hankkia 20–25 lentokonetta korvaamaan nykyisin käytössä olevia Vinka-harjoituskoneita. Toinen puolustusvoimille tarjottu kone oli liian kallis, ja toisen ohjaamoon raamikas lentäjäoppilas ei olisi mahtunut.

Nyt vaan ensiksi miettimään mitä maksaisi jos Millog kokoisi 25 kpl. uusio Vinkoja

 

[tulikomento]

Vinkalle ei ole löytynyt vielä seuraajaa.

http://yle.fi/uutiset/mikaan_tarjot...ille__harjoituskonehankinta_keskeytyy/8444511

Harjoituskonehankinta keskeytetään. Tarjouspyyntö lähetettiin 20-25 koneesta kuudelle valmistajalle. Mukana oli mm. Beechcraft, Pilatus ja nämä tippuivat kilpailusta pois jo heti kärkeen. Näillä kun ei ollut tarjota Suomen hakemaa yksinkertaista mäntämoottorista alkeiskoulukonetta.

Alustavan tarjouksen jättivät saksalainen Grob ja tsekkiläinen Zlin. Tsekkikoneen ohjaamo todettiin liian pieneksi ja saksalaisehdokas taas liian kalliiksi.

Mitäs mieltä olette tilanteesta ? Millä tavoin tullaan lentokoulutus jatkossa järjestämään sen jälkeen kuin Vinkoista on pakko luopua niiden käyttöiän päättyessä ?

Esimerkiksi Ruotsissahan ei ole ymmärtääkseni tätä nykyä laisinkaan käytössä enää tuota alkeiskoulukonevaihetta, vaan siellä lento-oppilas aloittaa lennot suoraan Saab 105:lla. Voisiko meilläkin tulevaisuudessa systeemi alkaa suoraan Hawkista ?

Ylen jutussa muuten vielä mainittiin, että monet muut maat käyttävät koulukoneina melkoisen suorituskykyisiä potkuriturbiinikoneita (esim. sveitsiläiset Pilatukset). Suomelle tämä ei ilmeisesti kustannussyistä käy.

 

[Ikarus]

Esimerkiksi Ruotsissahan ei ole ymmärtääkseni tätä nykyä laisinkaan käytössä enää tuota alkeiskoulukonevaihetta, vaan siellä lento-oppilas aloittaa lennot suoraan Saab 105:lla. Voisiko meilläkin tulevaisuudessa systeemi alkaa suoraan Hawkista ?

Ei, kyllä peruslentäminen pitää olla hanskassa ennen suhteellisen nopeaa Hawkia.
Kustannustehokas vaihtoehto alkeiskoulutukseen, ostetaan a 100.000 €/kpl nykyaikaisia ultria Nopeusluokka niissä aivan sama kuin Vinkalla.
Taitolentokelpoisiakin taitaa jo löytyä.

Tai Vinka uustuotantoon.

 

[tulikomento]

Ei, kyllä peruslentäminen pitää olla hanskassa ennen suhteellisen nopeaa Hawkia.
Kustannustehokas vaihtoehto alkeiskoututukseen, ostetaan a 100.000 €/kpl nykyaikaisia ultria Nopeusluokka niissä aivan sama kuin Vinkalla.
Taitolentokelpoisiakin taitaa jo löytyä.

Tai Vinka uustuotantoon.

Kieltämättä kinkkinen tilanne. Ihmettelen kyllä, mitenkä ruotsalaiset saavat karsittua jyvät akanoista jos heillä ei alkeiskoulukonevaihetta ole lainkaan.

RAF:n systeemi on käsittääkseni samankaltainen kolmiportainen kun meilläkin. Lentokoulutus tulevilla hävittäjäpiloteilla Tucanolla, jatkuu Hawkilla ja päättyy hävittäjän tyyppikurssiin.

https://www.raf.mod.uk/recruitment/roles/roles-finder/aircrew/pilot/

Tucano voisi olla käypä peli, mutta kuten todettua, potkuriturbiinikone on liian kallis.

 

[Ikarus]

Grob G 120. Mäntämoottorilla. Hyvä peli.

Kieltämättä kinkkinen tilanne. Ihmettelen kyllä, mitenkä ruotsalaiset saavat karsittua jyvät akanoista jos heillä ei alkeiskoulukonevaihetta ole lainkaan.

Jos suoraan suihkumoottori koneisiin ilman minkäälaista lentokokemusta, niin huhhuh..
Lennonopettajalla on haastetta tarpeeksi, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Noin 10 h lentokokemuksella koneen saa ehyenä ilmaan, 15-20 h ehyenä alas, siis hitailla mäntämoottorikoneilla.

Ilmasotakoulun varusmiehet lentää meillä suunnilleen seuraavasti:
Vinkoja ilmasotakoululla on koulutuskäytössä vajaat 20. Niillä lennetään 35-40 tuntia, joista osa yksinlentoina.

Kadettikouluun valitut lentävät lisää Vinkalla ja vasta noin 60 h lentäneinä siirtyvät Hawkiin. Joka ei vielä paljon ole sekään, mutta peruslentäminen sujuu jo varmasti, ohjaaminen on jo "automaatio tasolla". ( Ts. ei enää tarvitse miettiä esimerkiksi käännöstä oikealle etukäteen: Viedään sauvaa oikealle, annetaan oikeaa jalkaa, kuula keskellä, kun haluttu kallistus on saavutettu keskitä ohjaimet, vähän vetoa sauvasta, vaan homma toimii jo rutiinilla kuten autolla ajo.)

http://www.ilmasotakoulunkilta.fi/IlmaSK/ilmaskmma.nsf/images/Mahonen.pdf/$FILE/Mahonen.pdf

 

[Slammer]

Ihmettelen kyllä, mitenkä ruotsalaiset saavat karsittua jyvät akanoista jos heillä ei alkeiskoulukonevaihetta ole lainkaan.

Eipä se Suomessakaan ensisijaisesti mikään karsintamenetelmä ole. Ruotsissa tosiaan lentäminen aloitetaan Sk60:llä, eikä se ole tiettävästi tuottanut mitään ongelmia.

 

[Ikarus]

Eipä se Suomessakaan ensisijaisesti mikään karsintamenetelmä ole. Ruotsissa tosiaan lentäminen aloitetaan Sk60:llä, eikä se ole tiettävästi tuottanut mitään ongelmia.

Hyvä, jos näin.

Erään evp Hawk lennonopettajan kertomaa:
Ja hän siis lensi näiden vähintään 60 h aikaisemmin potkurikoneita lentäneiden kanssa.
Istut rentona takaohjaamossa. Edessä kadetti. Harjotellaan kaartotaistelua. Kone lentää kadetin ohjaamana.
Etuohjaamosta konetta käskytetään rajusti, ennalta arvaamattomia äkillisiä murjaisuja saattaa tulla millä hetkellä tahansa.
Lennonopettajan pää kolisee äkkimutkissa, mihin lennonopettaja ei arvaa eikä ehdi varautua, pitkin ohjaamon laitoja.
On kuulema lennonopettajan niskoille hyvinkin kuormittavaa touhua.
Mutta nämä kadetit hallitsevat jo peruslentämisen hyvin ja eivät tee matalalla mitään sellaista, mikä vaarantaisi miehistön ja koneen.


Miehistö- ja konemenetysten riski kasvaa, jos etuohjaamoon istutetaan täysin ilman minkäänlaista lentokokemusta oleva oppilas Hawkin nopeusluokassa olevaan koneeseen. Kun Hawkilla laitat sauvan laitaan, samalla alkaakin tapahtua vauhdilla kovien g-voimien puristuksessa. Varmasti ilmavoimat asiaa on mietiskellyt ja tekee Vinkojen poistuessa ratkaisut koulutusputken suhteen.

 

[23SNTJ]

Mikäs vika siinä L-90 valmetissa oli? Vaikea kuvitella, etteikö "Redigo" olisi melkoisen kustannustehokas ratkaisu tuohon. Kampehan oli jo käytännössä täysin valmis kone aikoinaan. Vai eikö linjaa kannata enää pistää pystyyn uudestaan pelkästään PV:n tarpeiden täyttämiseen tarvittavaa määrää varten?

Välillä tuntuu, ettei armeijan hankintojen sekä poistojen suhteen päätöksen teossa ole päätä eikä häntää. Ikivanhat vinka:t lentelee vielä, mutta redigot on poistettu käytöstä? WTF?

 

[Ikarus]

Mikäs vika siinä L-90 valmetissa oli? Vaikea kuvitella, etteikö "Redigo" olisi melkoisen kustannustehokas ratkaisu tuohon. Kampehan oli jo käytännössä täysin valmis kone aikoinaan. Vai eikö linjaa kannata enää pistää pystyyn uudestaan pelkästään PV:n tarpeiden täyttämiseen tarvittavaa määrää varten?

Välillä tuntuu, ettei armeijan hankintojen sekä poistojen suhteen päätöksen teossa ole päätä eikä häntää. Ikivanhat vinka:t lentelee vielä, mutta redigot on poistettu käytöstä? WTF?

J. Laukkasen kirjasta Lentäjä Laukkanen juttua Redigosta:

L-80 Turbo-Vinhan vuonna 1985 tapahtuneen tuhoutumisen jälkeen Valmet rakensi uuden prototyypin ja vaihtoi sille nimeksi L-90 TP Redigo.
Proto OH-VTP lensi heinäkuussa 1986. Valmet palkkasi koelentäjäksi evp. majuri Ari Piipon. Ari oli kanssani vuonna 1973 Koelentokurssi 4:llä. Osallistuin OH-VTP:n lentoihin oman syyskuusta 1987 lähtien oman työni ohella.

Ilmavoimille haettiin uutta yhteykonetta Piperien tilalle. Tätä varten lensin evaluaatiolennot Piper Malibulla, Beechcraft A36 Bonanzalla ja Cessna 208B Caravan I:llä. Valmet tarjosi myös Redigoa yhteyskoneeksi, joten lensin sillä evaluaation Jukka Koskelan kanssa huhtikuussa 1988. Redigo oli kuitenkin suorituskyvyltään auttamattomasti joukon huonoin. Lisäksi se oli lento-ominaisuuksiltaan varsin huono. Syöksykierreongelmaakaan ei ollut vielä ratkaistu.

Vertailuraporttini tyrmäsi koneen täysin. En kuitenkaan tiennyt, että ministeritasolla oli tehty salainen muistio, jossa valmisteltiin Redigon hankintaa Ilmavoimien uudeksi yhteyskoneeksi. Sain Varikon päälliköltä vihaisen puhelinsoiton: -Tälläista raporttia ei saa tehdä. Yksikään virkamies ei sen luettuaan voi tehdä päätöstä Redigon hankinnasta.

Pian tämän jälkeen tuli käsky uudesta evaluoinnista. Tällä kertaa vaatimuksiin oli lisätty taitolentokelpoisuus. Se pudotti muut ehdokkaat pois.

Lensin heinäkuussa 1988 Redigon uudet evaluaatiolennot. Lento-ominaisuudet olivat edelleen varsin huonot.

Redigon toinen prototyyppi OH-VTM tuhoutui Belgiassa maahansyöksyssä taitolentoesityksen syöksykierteen huonon oikeamisen takia Piipon saadessa surmansa.

Nyt minut määrättiin Koelentueen puolelta projektiin ilmavoimien edustajaksi vastaamaan lentokelpoisuusvaatimusten täyttymisestä. Pääsin jälleen, kuten LEKO-70;n kohdalla, riitelemään Valmetin suunnittelijoiden ja paikallisen tuotannon johdon kanssa. Olin välillä todella vihainen koneen puutteiden vähättelystä. Minun vastuullani oli koneen turvallinen käyttö. Kolme lentäjää oli kuollut, enkä aikonut tinkiä lento-ominaisuusvaatimuksista tuotantoaikataulun takia nytkään.

Onneksi Valmet palkkasi pätevän insinöörin Jukka Raunion vetämään Redigon puutteiden korjaamista. Valmet värväsi minuakin tehtaalle koelentäjäksi, mihin en tietenkään ryhtynyt. Uudeksi koelentäjäksi palkattiin oikealla asenteella koelentämiseen suhtautuva Tiedustelulentolaivueesta eläkkeelle jäänyt majuri Erkki Ikonen.

Tutkimusten ja kokeiden perusteella tehdas päätti kesällä 1989 tehdä koko koneen takarungon uusiksi, mitä olin ehdotellut jo pitkään.
Koneen ulkonäkö muuttui oleellisesti ja niin myös lento-ominaisuudet. Uudella pystöllä Redigo oli lento-ominaisuuksiltaan täysin toinen kone. Jukka Raunio ja Erkki Ikonen olivat tehneet hyvää työtä.

Tämän jälkeen minulla oli vuorossa Ilmavoimien tyyppitarkastuslennot. Tässä projektissa lensin Redigolla yli 100 tuntia.

 

[tulikomento]

J. Laukkasen kirjasta Lentäjä Laukkanen juttua Redigosta:

L-80 Turbo-Vinhan vuonna 1985 tapahtuneen tuhoutumisen jälkeen Valmet rakensi uuden prototyypin ja vaihtoi sille nimeksi L-90 TP Redigo.
Proto OH-VTP lensi heinäkuussa 1986. Valmet palkkasi koelentäjäksi evp. majuri Ari Piipon. Ari oli kanssani vuonna 1973 Koelentokurssi 4:llä. Osallistuin OH-VTP:n lentoihin oman syyskuusta 1987 lähtien oman työni ohella.

Ilmavoimille haettiin uutta yhteykonetta Piperien tilalle. Tätä varten lensin evaluaatiolennot Piper Malibulla, Beechcraft A36 Bonanzalla ja Cessna 208B Caravan I:llä. Valmet tarjosi myös Redigoa yhteyskoneeksi, joten lensin sillä evaluaation Jukka Koskelan kanssa huhtikuussa 1988. Redigo oli kuitenkin suorituskyvyltään auttamattomasti joukon huonoin. Lisäksi se oli lento-ominaisuuksiltaan varsin huono. Syöksykierreongelmaakaan ei ollut vielä ratkaistu.

Vertailuraporttini tyrmäsi koneen täysin. En kuitenkaan tiennyt, että ministeritasolla oli tehty salainen muistio, jossa valmisteltiin Redigon hankintaa Ilmavoimien uudeksi yhteyskoneeksi. Sain Varikon päälliköltä vihaisen puhelinsoiton: -Tälläista raporttia ei saa tehdä. Yksikään virkamies ei sen luettuaan voi tehdä päätöstä Redigon hankinnasta.

Pian tämän jälkeen tuli käsky uudesta evaluoinnista. Tällä kertaa vaatimuksiin oli lisätty taitolentokelpoisuus. Se pudotti muut ehdokkaat pois.

Lensin heinäkuussa 1988 Redigon uudet evaluaatiolennot. Lento-ominaisuudet olivat edelleen varsin huonot.

Redigon toinen prototyyppi OH-VTM tuhoutui Belgiassa maahansyöksyssä taitolentoesityksen syöksykierteen huonon oikeamisen takia Piipon saadessa surmansa.

Nyt minut määrättiin Koelentueen puolelta projektiin ilmavoimien edustajaksi vastaamaan lentokelpoisuusvaatimusten täyttymisestä. Pääsin jälleen, kuten LEKO-70;n kohdalla, riitelemään Valmetin suunnittelijoiden ja paikallisen tuotannon johdon kanssa. Olin välillä todella vihainen koneen puutteiden vähättelystä. Minun vastuullani oli koneen turvallinen käyttö. Kolme lentäjää oli kuollut, enkä aikonut tinkiä lento-ominaisuusvaatimuksista tuotantoaikataulun takia nytkään.

Onneksi Valmet palkkasi pätevän insinöörin Jukka Raunion vetämään Redigon puutteiden korjaamista. Valmet värväsi minuakin tehtaalle koelentäjäksi, mihin en tietenkään ryhtynyt. Uudeksi koelentäjäksi palkattiin oikealla asenteella koelentämiseen suhtautuva Tiedustelulentolaivueesta eläkkeelle jäänyt majuri Erkki Ikonen.

Tutkimusten ja kokeiden perusteella tehdas päätti kesällä 1989 tehdä koko koneen takarungon uusiksi, mitä olin ehdotellut jo pitkään.
Koneen ulkonäkö muuttui oleellisesti ja niin myös lento-ominaisuudet. Uudella pystöllä Redigo oli lento-ominaisuuksiltaan täysin toinen kone. Jukka Raunio ja Erkki Ikonen olivat tehneet hyvää työtä.

Tämän jälkeen minulla oli vuorossa Ilmavoimien tyyppitarkastuslennot. Tässä projektissa lensin Redigolla yli 100 tuntia.

Ainakin minulle on syntynyt se kuva Redigosta, että kauppapoliittisista syistä ilmavoimat pakotettiin ostamaan Redigo yhteyskoneeksi, vaikka sille ei olisi ollut mitään tarvetta. Tällä yritettiin tukea Valmetin myyntityötä, kun konetta markkinoitiin eri puolille maailmaa. Redigon kannalta kävi vaan niin, ettei sille ollut kysyntää. Ja sittemminhän italialainen kilpailija osti koneen pois markkinoilta.

 

[23SNTJ]

Juu, olen lukenut tuon Laukkasen kertomuksen, mutta jotenkin siitä jää sellainen kuva, ettei se lopullinen versio nyt mitenkään erityisen huono olisi ollut alkeiskolutuskäyttöön, vaan nimenomaan yhteyskoneeksi se ei oikein sopinut.

 

[Ikarus]

Ja sittemminhän italialainen kilpailija osti koneen pois markkinoilta.

Aermacchi M-290 TP RediGO, ilmeisesti konetta ei ole mennyt aivan sikana kaupaksi?