wanhat aseet ja kysymyksiä tietäjille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja baikal
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Laissa tässä suhteessa ei ole mitään hämärää: perikunnalla (= kaikki allihuuppa = perukirja, jossa aseet mainittu + kaikkien allekirjoittama valtakirja) on puoli vuotta aikaa myydä ase sen hankkimiseen oikeutetulle.

Paras neuvo on, että haet esille ASIAA (= aseita, aseiden myymistä, keräilya...) tuntevan ihmisen jostain lähipiiristäsi. Jos löydät oikean, hän myös tietää myyntikanavat, esim. Suomen Asehistoriallisen Seuran huutokaupat. Kumpikin aseistasi kun jo keräilykategoriassa.

Suoraan myymällä saa parhaan hinnan, jos hinta on oikea. Asekauppiaan kautta myytäessä kauppias ottaa osansa, tietenkin. Ja kuuluisa on eräs kauppias, joka ylihinnoittelee myyntitilille otetut ja kun kauppa yllättäen ei käy, "pelastaa" asiakkaan ostamalla aseen pikkurahalla; varovaisuutta siis.

Ja lakiasioissa parhaat neuvot saa, kun menee paikallisen poliisin puheille, netissä "tietäjiä" piisaa ja asia vain sakeutuu.
 
Poliisi ei - jos noudattaa Aselakia - ota aseita haltuunsa, vaan perikunnalla on oikeus pitää ne hallussaan tuon puoli vuotta, BTDT.
...
108 §
Kuolinpesään kuuluvat ampuma-aseet, aseen osat, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset
Ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijan kuoltua sen, jonka hallussa kuolinpesän omaisuus on, tulee ottaa ampuma-ase, aseen osa, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset välittömästi haltuunsa. Hänellä on oikeus säilyttää ja hyväksyttävästä syystä myös kuljettaa edellä tarkoitettuja esineitä kuuden kuukauden ajan luvanhaltijan kuolemasta. Hänen on tämän määräajan kuluessa:
...
 
Kiitos kaikille tiedoista. Varmaan soittelen muutaman liikkeen läpi ja katson mitä käteen jää. Tilanne olisi ehkä toinen jos kyseessä olisi todella arvokkaista aseista mutta näillä mennään.
 
Järkyttävä ero nykysiin Scar-H ja HK 417 verrattuna.
Itse mitä pääsin ampumaan FN ja HK aseilla, niin HKsta piti kysyä eka laukausten jälkeen, olihan tämä 308 eikä 556?
 
Vääpeli kirjoitti:
Järkyttävä ero nykysiin Scar-H ja HK 417 verrattuna.
Itse mitä pääsin ampumaan FN ja HK aseilla, niin HKsta piti kysyä eka laukausten jälkeen, olihan tämä 308 eikä 556?
Klikkaa laajentaaksesi...

:D Jos noin paljon on eroa niin huh, ollaan tultu paljon eteenpäin teknologiassa. En tiedä mitä m14sta pitäisi tehdä että siitä saisi kontrolloivamman. Painoa siinä on tarpeeksi ja tuo tulentiheys ei ole järkyttävän nopea.
 
Tässä on mallia Scar-H.
T Rex arm on hyvä joissain, mutta ei kaikissa.
Garand Thunp on toiunen jota kannattaa seurata.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Katsoin ensin että se käyttää vararautoja lähietäisyydelle ja acogia sitten pidemmille, ennenkuin tajusin että sillä on miniholo kiinni. Etäisyydet eivät olleet kuitenkaan niin pitkät että agocia olisi todella tarvinnut. Mitenköhän ihmiset mieltävät scarin sadan vuoden taikka vaikka viidenkymmenen päästä? Länsiraudoista m14 ja scar-h ovat minun suosikkejani. Itäraudoista perinteinen dragunovi ja as-aval. Tosin AS-VAL hypisteleminen on melkein sama asia kuin yksisarvisen löytäminen, saati että sillä pääsisi ampumaan.
 
ctg kirjoitti:
:D Jos noin paljon on eroa niin huh, ollaan tultu paljon eteenpäin teknologiassa. En tiedä mitä m14sta pitäisi tehdä että siitä saisi kontrolloivamman. Painoa siinä on tarpeeksi ja tuo tulentiheys ei ole järkyttävän nopea.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kolme eroa vanhan ja modernin välillä:
-liikkuvat piippulinjassa
-suujarru
-kevyemmät liikkuvat

Näistä ainoastaan yksi, tai varauksella kaksi on mahdollista muuttaa M14 rakenteessa, joten kelvollista "ränttäpyssyä" siitä ei saa. Silti mielestäni sangen soiva peli edelleen DMR/countersniper-tyyppisissä hommissa. Ainoastaan optiikan kiinnitys hieman haastavampaa kuin tuoreemmissa painoksissa.

Nyt sinänsä kiinnostavaa, kun Ameriikan ihmemaassa ollaan vihdoin sisäistämässä maailmansodan opit ja siirtymässä peruskiväärissä 6,8mm kaliiberin suuntaan (joka kokoluokka todettiin laajalti parhaaksi ballistiseksi kompromissiksi ensimmäisen maailmanpalon jälkeen, ja Britit yritti saada NATOn kaliiperiksi 40-luvun lopulla). FALlihan esim suunniteltiin alunperin Brittien a-tarvikkeelle, ja design venytettiin äärimmilleen 7,62x51 ampuvana, joka sarjatulella liikaa perusjantterille mistä tahansa pyssystä. Konekivääreissä siirrytään taasen askel ylöspäin. .338 Norma on vahvin kandidaatti tällä hetkellä, joka sinänsä sopii erittäin nätisti jatkumoon: .270 - .338 - .50
 
Viimeksi muokattu:
Pandahki kirjoitti:
Näistä ainoastaan yksi, tai varauksella kaksi on mahdollista muuttaa M14 rakenteessa, joten kelvollista "ränttäpyssyä" siitä ei saa. Silti mielestäni sangen soiva peli edelleen DMR/countersniper-tyyppisissä hommissa. Ainoastaan optiikan kiinnitys hieman haastavampaa kuin tuoreemmissa painoksissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vahva ei M14:sta mihinkään sotilaskäyttöön enään nykypäivänä. Edes kaikki jenkit eivät ymmärrä sitä, miksi aseella on niin klassinen kulttimaine. Varsinkin kun sillä on kaikista 1900-luvulla käytetyistä palveluskivääreistä väljin tarkkuuspeksi hyväksymistarkastuksissa. Se optiikan kiinnitys ei ole ainoa ongelma aseessa, vaan melkein suurempi ongelma on rautojen kiinnittyminen (ihan mihin tahansa) tukkiin. Huoltopurku saattaa vaatia rautojen irroittamisen tukista ja ongelmaksi muodostuu se että ne eivät asemoidu enään välttämättä samalla tavalla takaisin tukkiin asetta koottaessa, mikä saattaa näkyä käynnissä ikävällä tavalla. Lisäksi puutukit ovat alttiita taipumiselle aseessa sään vaikutuksista johtuen. Asekohtaisessa käynnissä saattaa siis olla huomattavaa eroa aseyksilöiden kesken. Erikoisjoukkojen käyttämät M14:sta variaatiot vaativat siis käytännössä huomattavan huolto- ja kunnossapito-organisaation taakseen toimiakseen vaatimukset tyydyttävällä tavalla. Se syy miksi sitä käytetään tai käytettiin jenkeissä on pääosin se että a) niitä on oli varastoissa pilvin pimein ja b) ase oli jo sotavarusteeksi hyväksytty eli mielipuolista byrokratiarumbaa ei tarvinnut käynnistää sen käyttöönottamiseksi. Syynä ei varsinaisesti ollut se että M14 olisi jotenkin ylivertainen muihin markkinoilla olleisiin 7.62x51 NATO kivääreihin verrattuna.

Mitä tuohon G3:een tulee niin Polenarin video antaa melko ruusuisen kuvan. G3 on oikein miellyttävä kivääri ampua ja yllättävän tarkkakäyntisiä. Ne ovat myös verraten lyhyitä 7.62 NATO kivääreiksi. Piipullahan on pituutta vajaat 18" mikä tekee aseesta verraten kompaktin luokkaansa jo A3 variaationa sekä tietysti A4:nä. Aseet ovat myös olleet vapaastivärähteleviä piipun osalta jo 60-luvulta lähtien mikä on harvinaista. Mutta ergonomia on melko huono monelta osin. Koon 8 kädellä vaihdinta ei saa käsiteltyä luontevasti käden asentoa muuttamatta. Lipaskuilut ovat ahtaita ja kitkaisia monessa aseessa. Lisäksi viritintappi on huomattavan jäykkä monessa aseessa ja sen operoimiseen saa ihan oikeasti keskittyä asettamalla perän kainaloon ja lataamalla viritysliikkeeseen voimaa ihan olkapäästä saakka. Virittäminen siis tuskin onnistuu yhtä vaivatta ja kevyesti kun tuossa Polenarin videossa.

Mitä noihin kalipereihin tulee, niin 6.5-7mm patruunoiden kehitysaika oli 1890-luvulla ja 1900-luvun taitteessa eli tuon kaliperiluokan erinomaiset ulkoballistiset ominaisuudet ovat olleet tiedossa jo 130 vuoden ajan, noin. Se miksi käyttöön lopulta vakioitui 7.62-8mm patruunat on sitten toinen tarina. Mielenkiintoista tuossa keskustelussa varsinkin 40- ja 50-luvun kaliperidebatin kohdalla on se, että Espanjaan Cetmelle siirtyneet saksalaiset insinöörit olivat aikoinaan raivoissaan 7.62x51 Naton käyttöönotosta. Heidän mukaansa patruuna ei ollut tyydyttävä mihinkään käyttöön. Kiväärimiehen aseeseen se on liian raskas ja kovarekyylinen kasvattaen myös aseen massaa verrattuna modernimpiin patruunoihin kuten 7.92x33 Kurziin. Konekiväärikäyttöön taas liian mieto, verrattuna 8x57mm Mauseriin.
 
Viimeksi muokattu:
Herman30 kirjoitti:
Virolaiset on tehnyt siitä tarkka-ampujien ase; M-14 TP2. http://www.mil.ee/et/kaitsevagi/tehnika/relvad/m-14-tp-2
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannattaa muistaa että Viro on pieni ja köyhä maa, joka on ottanut ja ottaa kiitollisena vastaan kaiken materiaaliavun jota se kumppaneiltaan saa. Eli M14 ei välttämättä ole valikoitunut täpsuslaskurien aseeksi aikoinaan siksi että se olisi siihen paras, vaan siksi että sitä saatu halvalla tai ilmaiseksi ja se on ollut tehtävään parhaiten sopivin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top