Ei meinannut ampua! Tapahtumaa on liioiteltu, eikä lähinnä Pääesikunnan kahvipöytäkeskusteluihin ja komentoketjun alapäässä palvelleen nuoren upseerin omiin kokemuksiin perustuva kirja ole muutenkaan
kovin hyvä lähde Kylmän sodan tapahtumiin. Viihdyttävää lukemista kylläkin.
Sanaa viemään oli komennettu nyt jo edesmennyt kenrl Juhani Ruutu. Aluevastuussa ollut silloisen Hangon rtpston komentaja kylläkin ohitettiin kömpelöllä tavalla. PV ylisalailukulttuuria parhaimmillaan!
Juhani Ruutu on jälkeenpäin muistellut miettineensä, mitä olisikaan tapahtunut, jos hän olisi ajanut hirvikolarin matkalla Hankoon.
Ei Tiilikainen mitään liioitellut. Varoituslaukaukset oltiin ampumassa. Kohtiampumiseen patterilla ei olisi valtuudet riittäneetkään.
Tässä raportti, joka perustuu kellontarkkoihin toimiin:
Russarön valvonta-asemalla huomattiin 7. lokakuuta 1968 kello 12.25 vieras sota-alus, joka kulki länteen noin kaksi kilometriä aluevesirajamme ulkopuolella. Alus otettiin tarkkaan seurantaan ja Russarön tutka pantiin käyntiin kello 12.40; Jussarön tutka käynnistettiin kello 13.15. Kello 12.44 alus kääntyi suuntaan 330 astetta kohti Russarötä. Kello 12.50 vieras sota-alus ylitti aluevesirajan ja samalla liittyi aluksen rinnalle tai edelle "Saaristo-niminen alus, joka oli tullut aluevesirajalle Hangosta; Saaristo kuului merenkulkuhallitukselle. Molemmat alukset jatkoivat kulkuaan kohti Russarötä. Kello 13.05 hälytettiin paikalle Hangon merivartioaseman vene RV 10, joka lähti Tulliniemestä kello 13.15 päällikkönä pursimies Lautamies. Kello 13.33 merivartioston vene yritti käännyttää vieraan sota-aluksen, joka todettiin Riga-luokan alukseksi ja jolla oli kyljessään tunnusnumero 515. Ensimmäinen tunnistus oli virheellinen, sillä kyseessä oli ohjushävittäjä "Slavnyij".
Alus jatkoi kulkuaan merenkulkuhallituksen aluksen kanssa kohti Russarötä. Merenkulkuhallituksen Saaristossa oli merivartijoiden havaintojen mukaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Samaan aikaan Russarö viestitti vieraalle alukselle vilkulla: "Olette Suomen aluevesillä" toistaen sanoman ilman että vieras olisi vastannut. Edellä kulkevalla Saaristolla oli ylhäällä viestiliput H J T. Taisteluhälytys Kun aluevesirajan ylitys oli tapahtunut, Hangon Rannikkopatteristossa oli suoritettu hälytys ja Russarössä oltiin valmiudessa voimatoimiin tarvittaessa. Patterin päällikkö kapteeni Rauno Laakso käski miehittää ampuvan patterin, jolla varauduttiin varoitustulen ampumiseen vieraan sotalaivan eteen. Kohti ei tietysti olisi ammuttu, koska lupa siihen oli korkeammalla taholla.
Samaan aikaan Hangon esikuntapatterilta lähetettiin joukkue miehiä kuorma-autolla Länsisatamaan siltä varalta että vieras sota-alus laskee satamaan. Kello 13.07 Hangon Rannikkopatteriston esikunnassa käymässä ollut everstiluutnantti I Ruutu oli ottanut yhteyttä Pääesikunnan operaatiokeskukseen ja ilmoitti, että kyseessä oli merihätätapaus, jossa oli otettu valvonta-asetuksen 18 §:n mukainen yhteys merenkulkuviranomaiseen, joten voimakeinoja ei käytetä. Kello 13.45 vieras sota-alus 515 ankkuroitui Gustafsvörnin alueelle ja "Saaristo" ajoi sen viereen. Samantien molempien alusten ympärille muodostui melko voimakas savuverho, joka haittasi näkyvyyttä. Kello 14.02 numero 515 kääntyi ja suuntasi kulkunsa kohti aluevesirajaa ja ylitti aluevesirajan kello 14.46 poistuen Suomen alueelta. Sen jälkeen se suuntasi kulkunsa suuntaan 100. Saaristo puolestaan jatkoi matkaansa kohti Örötä. Hangon Rannikkopatteristo teki tapauksesta ilmoitukset Merivoimien esikuntaan ja Etelä-Suomen Sotilasläänin esikuntaan sekä lähimmälle merivartioston yksikölle.
Hangon patteristoa pidetty pimennossa Kello 13.30 patteriston esikuntaan saatiin merivoimien esikunnasta puhelinsanoma, jonka oli lähettänyt kapteeniluutnantti Teles: "Aluksen nimi oli Slaavni, jota oli vastassa merenkulkuhallituksen alus Saaristo. Slaavni toi vieraita merenkulkuhallitukselle, ja Saaristolla oli paikalla muunmuassa merenkulkuneuvos Helge Jääsalo. Tapausta ei käsitellä alueloukkauksena. Tieto oli saatu merivoimien esikuntaan Rajavartioston esikunnasta." Sanoman sisällön vahvisti yliluutnantti Asko Kilpinen soittamalla kapteeniluutnantti Telekselle. Tieto välitettiin välittömästi patteriston komentajalle.
Alueloukkauksen aikana ei aluevesien läheisyydessä tapahtunut mitään muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Kyseessä oli ilmeisesti jälleen presidentti Kekkosen tapa hoitaa maan asioita. Tarkoitus oli ottaa Slavnyjillä ollut Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin tarkastusalus Saaristoon aluevesirajojen ulkopuolella, ja käydä sen jälkeen neuvottelut Hiittisten saaristossa. Kun Hankoniemellä vallitsi tuolloin noin 4 Beaufortin tuuli, joka nousi ajoittain jopa kuuteen Beaufortiin, olisi vaihto merellä ollut hankalaa ja jopa vaarallista, ja tämän takia pelättiin tulla sisään Hankoniemen suojaan.
Tyypillistä tuon ajan tavalle oli, ettei Hangon Rannikkopatteristoon otettu etukäteen mitään yhteyttä korkean tason vierailusta. Hangon satamakapteeni sen sijaan tiesi vierailusta. Samoin asian tunsi Hangon Rannikkopatteriston tuolloin lomalla ollut majuri Erkki Saramo, joka oli presidentin adjutantti Urpo Levon käskystä ollut Hiittisissä valmistelemassa kalastusretkeä. Tutut Hangon kalavedet vedet olivat presidentti Kekkoselle jo entuudestaan tuttuja, koska hän kalasti usein täällä ystävänsä vuorineuvos Aarne Karjalaisen kanssa. Ilmeisesti tämän takia nämä vedet oli varattu salaisen neuvottelun pitopaikaksi. Kovasta merenkäynnistä johtuen suunnitelma kuitenkin tuli julkisuuteen. Salaisia neuvotteluja Presidentti Kekkonen ja pääministeri Kosygin vierailivat Örössä ja kalastivat Hiittisten vesillä käyden samalla neuvotteluja. Niiden jälkeen palattiin Hankoon jäänmurtajalla. Sitä oli Länsisatamassa vastassa useita satoja hankolaisia. Vastaanotto oli synkkä, koska yleisesti pelättiin, mitä tuleman piti.
Lähde: Pekka Silvast, Rannikon puolustaja 4/98
