Wunderwaffe - historialliset ihmeaseet

Minuteman

Eversti







http://dodlithr.blogspot.fi/2011/10/horten-ho-229-or-ix-construction.html

Hortenissa ja kansanhävittäjä Heinkel salamanderissa käytetty BMW 003 turbiini on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin tämä H IX: Sodan jälkeen moottorin suunnittelija Hermann Östrich hilppasi Ranskaan piirustusten kanssa ja tästäpä sikisi ranskalaisten sotilasturbiinisarja jonka viimeisimmät sukupolvet tuuppaavat Rafaellea taivaalla.
 

Minuteman

Eversti



Tämä on myös jännä härpäke, liikaa ajastaan edellä.






 

Minuteman

Eversti
 

Minuteman

Eversti







 
Viimeksi muokattu:

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja

Maus (panssarivaunu)

Mausista tilattiin 6 protyyppiä, joista ensimmäinen pääsi omin voimin liikkeelle joulukuussa 1943. Se saavutti alitehoisella moottorilla (1000 hv) 20 km/h nopeuden. Sen jousitusjärjestelmä osoittautui erityisen tehokkaaksi. Jousitusjärjestelmässä oli pitkittäisiä vääntösauvoja ja neljä limittäin sijoitettua telapyörää akselia kohti. Järjestelmä pohjautui Porche Tigeriin.

Sodan lopulla osittain tai kokonaan valmistettuja protyyppejä oli yhdeksän. Energiaa, rahaa ja resursseja oli tuhlattu ja sille ei pystytty keksimään mitään järjellistä käyttöä. Hitler oli siitä huolimatta päättänyt jatkaa Mausin kehittelyä.


Alla olevat tiedot Wikistä:


Maus Kubinkan panssarimuseossa
Pituus
– putki edessä 10,09 m
– pelkkä runko ? m
Leveys 3,67
Korkeus 3,63 m
Taistelupaino 188 t
Telaketjut ? mm, telapaine ? kg/cm²
Maksiminopeus
– tiellä 13 km/h
– maastossa ? km/h
Toimintasäde 160–190 km
Pääase 1× 128 mm:n KwK 44 L/55
1× 75 mm:n KwK 44 L/36.5
Muu aseistus 1× 7,92 mm:n MG-34
Panssarointi 300-250 mm
Moottori Daimler-Benz MB 509 (V1)/Daimler-Benz MB 517 (V2)
1 080/1 200 hv
? kW
Miehistö 6
Valmistusmaa Natsi-Saksa
Panzerkampfwagen VIII "Maus" (suom. Hiiri), tunnettu myös suunnittelunimellä Sd. Kfz. 205, oli toisen maailmansodan aikoihinkansallissosialistisessa Saksassa suunniteltu ja valmistettu jättiläismäinen panssarivaunu. Maus oli kooltaan, aseistukseltaan ja panssaroinniltaan maailman suurin panssarivaunu, mutta sodan päättymisen vuoksi se jäi pelkäksi keskeneräiseksi prototyypiksi eikä koskaan ehtinyt osallistua taistelutoimiin.
Projekti
Projekti Mausin rakentamiseksi käynnistettiin vuoden 1942 kesäkuussa, jolloin Porsche-autoyhtiön perustaja Ferdinand Porsche ehdotti Adolf Hitlerille VK70001/Porsche typ 205 -suunnitelman mukaista uutta panssarivaunua. Suunnitelma edellytti ennennäkemättömän kookkaan panssarivaunun rakentamista Saksan asevoimien käyttöön. Hitlerin hyväksynnällä suunnitelma siirtyi eteenpäin. Ensimmäinen, vuonna 1943 valmistunut prototyyppi V1 sai suunnitteluvaiheessa kutsumanimen Mammut (suom. Mammutti), joka vuoden 1942 joulukuussa vaihtui nimeen Mäuschen (suom.Hiirulainen), kunnes helmikuussa vuonna 1943 nimeksi vihdoinkin vakiintui Maus. Projektin pääurakoitsijoina toimivat Krupp ja Alkett.

Vuoden 1943 maaliskuussa suunnitteluryhmä esitteli puusta veistetyn Mausin mallin Hitlerille, joka toukokuussa hyväksyi esityksen massatuotannon aloittamisesta ja tilasi Maus-vaunuja 150 kappaletta. Vaikka Mausin suunnittelutyö jatkui, lokakuussa Hitlerin esittämä tilaus peruttiin ja marraskuussa koko tutkimustyö määrättiin lopetettavaksi. Määräysten vastaisesti Krupp kuitenkin jatkoi tutkimustyötä ja vuoden1944 maaliskuussa yhtiö sai valmiiksi V2-nimisen prototyypin. Vuoden1944 heinäkuussa Krupp aloitti neljän Mausin lisärungon rakentamisen.

Piirteitä
Kooltaan massiivinen Maus oli 188 tonnin painoinen, mikä tekee siitä kaikkien aikojen painavimman koskaan rakennetun panssarivaunun. Valtavan painon takia panssarivaunu oli ohjautuvuudeltaan erittäin kömpelö, ja jopa sen kääntäminen liikkeessä vaati miehistöltä harjoittelua. Koska useimmat sillat olisivat Mausin painon takia saattaneet romahtaa, vaunun suunniteltiin ylittävän joet kahlaten snorkkelin ja periskoopin avulla. Jotta tiet eivät murskaantuisi panssarivaunun alta jatelaketjut eivät katkeaisi käännyttäessä, tehtiin teloista niin leveät, että ne veivät yhteensä noin 60 prosenttia koko vaunun leveydestä.

Alun perin Mausin huippunopeudeksi suunniteltiin 20 kilometriä tunnissa, mutta sen huippunopeuden on arvioitu olleen ainoastaan 13 kilometriä tunnissa, koska yksikään senaikainen moottori ei ollut vaunun painon takia tarpeeksi voimakas liikuttamaan vaunua 20 kilometrin tuntinopeudella. Saksalaiset suunnittelijat myös huomasivat, että tykkitornin lähellä kannella olevat moottorin tuuletusaukot olivat haavoittuvia ja suurikokoisia maaleja.

Vuoden 1943 tammikuussa Maus päätettiin aseistaa 128 mm:n Kwk 44 L/55 -panssarivaunukanuunalla, mutta vaunun tulivoiman nostamiseksi siihen asennettiin myös pienempi, 75 mm:n KwK 44 L/36.5 -panssarivaunukanuuna. Kaksi raskasta pääasetta teki Mausista erittäin tulivoimaisen, ja sen on arvioitu kyenneen iskemään 3,5 kilometrin päässä oleviin viholliskohteisiin. Mausin tykkitorniin asennettiin myös yksi 7,92 mm:n MG-34-konekivääri, joka oli tarkoitettu vihollisen jalkaväen torjuntaan

Mausissa oli 200 mm:n paksuinen panssarointi, mikä teki vaunusta huomattavasti raskaammin panssaroidun kuin yhdestäkään toisesta sodanaikaisesta panssarivaunusta. Rungon etulevyn paksuus oli 200 mm, sivujen 180 mm ja perässä 160 mm. Panssarointi oli paksuimmillaan tykkitornissa, jossa se oli peräti 240 mm:n paksuinen. Vaikka raskas panssarointi olisi tehnyt Mausista miltei haavoittumattoman useimpien liittoutuneiden panssarivaunujen pääaseille, se myös lisäsi huomattavasti vaunun valtaisaa painoa.

Sivuprojekteja
Mausin suunnittelutyön seurauksena saksalaiset kehittivät lukuisia sivuprojekteja Saksan asevoimien uusista panssariajoneuvoista, jotka kuitenkin jäivät suunnitelmiksi tai kokeiluasteelle. Yksi esimerkki oli Flakzwilling-ilmatorjuntavaunu, jossa olisi ollut aseistuksena kaksi nopeasti ampuvaa 88 mm:n ilmatorjuntatykkiä. Saksalaiset myös rakensivat suunnittelemansa Entwicklung-panssarivaunusarjan suurimmaksi vaunuksi tarkoitetun E-100:n, joka oli varustettu Mausin tykkitornilla ja tunnettiin suunnittelijoidensa keskuudessa lempinimellä "Maus Tiger".

Vaikka Maus on maailman suurin koskaan rakennettu panssarivaunu, saksalaiset suunnittelevat valmistavansa paljon suurempia panssarivaunuja. Vuonna 1942 saksalaiset hyväksyivät suunnitelman rakentaa Mausin seuraajaksiLandkreuzer P. 1000 Ratten, joka olisi ollut 35 metrin pituinen ja 1000 tonnin painoinen eli noin kymmenen kertaa suurempi kuin Maus. Saksan varusteluministeri Albert Speer kuitenkin keskeytti projektin vuonna 1943.

Saksalaiset suunnittelivat myös valmistavansa vieläkin suuremman panssarivaunun, peräti 42 metrin pituisen ja 2 500 tonnin painoisen Landkreuzer P. 1500 Monsterin, joka tosin pohjapiirrostensa perusteella muistutti enemmän valtavaatelatykkiä kuin varsinaista panssarivaunua. Monster kuitenkin jäi Ratten tavoin pelkäksi suunnitelmaksi, eikä näitä vaunuja ikinä rakennettu.


Kummersdorf-Gut, New Verskraft, Hall Panzerkampfwagen VIII "Maus", 2013
Kohtalo
Prototyypit kehitettiin armeijan tutkimuslaitoksessa Kummersdorfissa, ja myöhemmin niitä kokeiltiin maavoimien harjoitusalueella Böblingenissä. Vuoden1945 keväällä molemmat alueet kuitenkin joutuivat Saksaan etenevänneuvostoarmeijan valloittamiksi. Kertomusten mukaan toimintakykyiset V1 ja V2 yrittivät paeta neuvostoliittolaisilta, mutta niiden koneistot hajosivat pakomatkalla. Jotta puna-armeija ei olisi saanut panssarivaunuja haltuunsa, miehistön jäsenet tuhosivat räjähteillä molemmat prototyypit. On myös esitetty teoria, jonka mukaan V1 olisi osallistunut taisteluun ennen rikkoutumistaan, mutta tätä on ehdotettu enimmäkseen epäluotettavan neuvostohistorioinnin puolelta.

Vaikka V1 ja V2 tuhottiin, puna-armeijan sotilaat onnistuivat paikantamaan niiden jäännökset. Neuvostojoukkojen komentajan käskystä sotilaat kokosivat prototyyppien osista kokonaisen panssarivaunun, jonka runko oli peräisin V1:sta ja tykkitorni V2:sta. Vaunu saatiin valmiiksi vuonna 1946, ja nykyisin se on yleisön nähtävillä Kubinkan panssarimuseossaVenäjällä
 

V. Levola

Kapteeni
Mielenkiintoinen Puna-armeijan raportti kulkeutui - 44 amerikkalaisten pöydälle. Puolan itä-osissa tehtiin löytöjä, jotka panivat rattaisiin vauhtia. Kehno, en muista tarkemmin, vuosilukukin voi olla väärä. Käsittääkseni partisaanit löysivät jotain, kuultuaan ja nähtyään ensin jotain. NL lennätti omia alan miehiä paikalle, partisaanit ohjasivat nämä mestoille ja niin edelleen. Joku natsien koealue Itä-Puolassa?
Kyseessä lienee jotain tähän jättiläisprojektiin (heh, heh) liittyvää:

http://en.wikipedia.org/wiki/Project_Riese

Kehittelivätkö natsitiedemiehet Puolassa todellakin laitteen, jolla voitiin liikkua ajassa ja avaruudessa jääköön jokaisen pohdittavaksi:

http://en.wikipedia.org/wiki/Die_Glocke

Tarinan mukaan osa projektin kärkihahmoista pakeni sodan loppuvaiheessa keksinnöllään arjalaisten alkukotiin Aldebaraniin. Jossain vaiheessa he palaavat maahan ja liittyvät Antarktiksen salaisesta tukikohdasta tuleviin aluksiin luodakseen uuden Valtakunnan. Natsi-UFO:n stereoissa soi varmaan silloin tämä groovy cruisailukappale:


Edit: peijakas, tuossa lainaamassani viestissä puhuttiin Puolan itäosista, kun taas nämä mainitsemani tapahtumat sijoittuivat lähelle nykyistä Tsekin rajaa.

Lisätään vielä sen verran, että hyvissä tarinoissa on aina joku totuudenjyvänen. Tarinat natsien UFO-laivueesta ovat ehkä saaneet alkunsa itävaltalaisen Viktor Schaubergerin suorittamista kokeista, johin väitetään liittyneen mm. kiekonmuotoisia ilma-aluksia.

http://schauberger.co.uk
 
Viimeksi muokattu:

Deeiii

Eversti
Hortenissa ja kansanhävittäjä Heinkel salamanderissa käytetty BMW 003 turbiini on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin tämä H IX: Sodan jälkeen moottorin suunnittelija Hermann Östrich hilppasi Ranskaan piirustusten kanssa ja tästäpä sikisi ranskalaisten sotilasturbiinisarja jonka viimeisimmät sukupolvet tuuppaavat Rafaellea taivaalla.
Mulla sattuu olemaan mieskohtaisen kiinnostuksen vuoksi tästä aiheesta aika paljon matskua. BMW 003 oli tosiaan mielenkiintoinen motti, ja monessa suhteessa nykyaikaisten turbiinien prototyyppi. Siinä kuitenkin oli paljon rakenneratkaisuja, jotka saneli lähinnä materiaalien heikko saatavuus ja vaatimus nopeasta valmistettavuudesta.

Alunperin nimenomaan 003:n piti olla Luftwaffen pääasiallinen suihkumoottori, ja mm. Me-262 suunniteltiin alunperin sille. Junkersin Jumo 004 vaan "kypsyi" nopeammin suhteellisen palveluskelpoiseksi. Knoppitietona: Me-262:n siipien "nuolimuoto" ei johdu aerodynamiikasta vaan siitä, että 004 oli 003:a raskaampi motti, ja helpoin tapa korjata painopisteen paikka oli vääntää siipiä vähän taaksepäin.

Östrichin osaamisesta kilpaili myös Yhdysvallat, mutta jenkit olisivat luvanneet siirtää vain suunnittelijat pois Saksasta. Fransmannit tarjosivat asunnon myös suunnittelijoiden perheille, ja vastalahjaksi Östrich et al. rakensivat ensin melko lailla 1:1 kopion 003:sta edelleenkehitetystä BMW 018-moottorista. Suurin ero näiden kahden myllyn välillä oli se, että 003:ssa oli kahdeksanvaiheinen ahdin ja kaksivaiheinen turbiini, kun taas 018 oli varustettu 12-vaiheisella ahtimella ja kolmivaiheisella turbiinilla. Mottia kehitettiin Ranskassa edelleen ja se sai lopulta tyyppinimen Snecma ATAR 101. B-versiosta alkaen turbiininsiivet tehtiin sodan aikana Saksassa harvinaisesta nikkeliseoksesta; tämä ilmeisesti auttoi aika paljon kestävyysongelmien kanssa.

BMW 003 oli myös pohjana ensimmäiselle panssarivaunun kaasuturbiinimoottorille. GT 101 oli suunniteltu asennettavaksi Panther-vaunuihin. 003:n piirustusten mukaan tehdyt RD-20-suihkumoottorit vauhdittivat myös neukkujen ensimmäistä suihkuhävittäjää MiG-9:ä.
 

Deeiii

Eversti



Tämä on myös jännä härpäke, liikaa ajastaan edellä.
Olenko ihan väärässä kun muistan kuulleeni, että tuossa vehkeessä oli melkoisia vakavuusongelmia - mutta väitteiden mukaan ne olisi saatu ratkaistua juuri kun proggis kuopattiin?

Joku tarinahan kertoo että vanhaherra Northrop vietiin vähän ennen kuolemaansa firman salaiseen työpajaan katsomaan rakenteilla ollutta huippusalaista prototyyppiä B-2-stealthpommittajasta. Oli kuulemma syvästi liikuttunut kun elämäntyö lentävän siiven kanssa "hyväksyttiin" viimein.
 

Sarek1

Kenraali
Olenko ihan väärässä kun muistan kuulleeni, että tuossa vehkeessä oli melkoisia vakavuusongelmia - mutta väitteiden mukaan ne olisi saatu ratkaistua juuri kun proggis kuopattiin?

Joku tarinahan kertoo että vanhaherra Northrop vietiin vähän ennen kuolemaansa firman salaiseen työpajaan katsomaan rakenteilla ollutta huippusalaista prototyyppiä B-2-stealthpommittajasta. Oli kuulemma syvästi liikuttunut kun elämäntyö lentävän siiven kanssa "hyväksyttiin" viimein.
Raportit mainitsevat nuo vakavuusongelmat. Tämä kirja kertoo aika paljon Northropin lentävistä siivistä ennen nykyistä häivepommittajaa (vähän mainintaa tosin myös siitä ;) )
image.jpg
 

Minuteman

Eversti
Lyönpä pöytään lisää materiaalia foliohattujen kutomiseen: Oliko CF-105 Avro Arrow liian hyvä hävittäjä? Tapettiinko se USA:laisten lentokoneenvalmistajien vaatimuksesta? Onko MIG-25 suunniteltu varastettujen kanadalaisten piirustusten päällä? (Oma veikkaus: Emme saa tietää, ei ja ei)








http://fi.wikipedia.org/wiki/Avro_Canada_CF-105_Arrow
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja

Kieltämättä MiG-25 : ssä ja tuossa CF-105 Avro Arrowissa on samoja piirteitä, toki erojakin.
MiG-25 kulki lujaa, mutta oli pataraudasta tehty. Sehän taisi mennä yli 3 Mach, mutta moottorit eivät kestäneet sitä kyytiä pitkään. Täysillä tankeilla g-max.oli +2,2. Mille tahansa lentokoneelle todella heikko g-raja. Etenkin hävittäjälle.
 

Minuteman

Eversti
En nyt jaksa kaivaa lähdemateriaalia hyllystä mutta jotenkin muistelisin MiG:in salaisen ainesosan olevan titaanin kun taas Avro rakensi koneen perinteisistä materiaaleista. MiG:ssä ja Arrowissa on paljon samankaltaisuutta mutta syy taitaa olla siinä että molemmat suunnittelutoimistot ratkoivat samoja ongelmia suunnilleen samalla teknologiaosaamisella.

Titaanista tuli mieleen semmoinen knoppitieto että SR-71:n tuotannossa tarvittava titaani ostettiin välikäsien kautta Neuvostoliitosta. Suurimmat tunnetut titaanimalmiesiintymät taitavat sijaita nykyisen Venäjän alueella joten ei ihme että neukut takoivat siitä kuulemma sukellusveneitäkin.

Jännä juttu muuten että sekä Arrowin että YB 49:n valmistuneet lentokelpoiset koneet (sekä kokoonpanolinjalla olleet koneet) määrättiin tuhottavaksi heti projektin hyllyttämisen yhteydessä. Selitykseksi on ainakin Arrowin kohdalla tarjottu sitä että näin varmistettiin ettei tieto-taito vuotaisi Neuvosttoliittoon. Megalomaaninen munaus ilmailumuseoväen ja varmaan muidenkin mielestä.

Sotakoneiden historiasta löytyy loppumattomasti konetyyppejä joiden kehitys leikattiin kesken ja samalla saatiin ainesta loputtomille what-if -spekuloinneille: Entä jos Pearl Harbouria olisi puolustettu Lockheed L-133 starjeteilla? Miksi BAC TSR-2 projekti lopetettiin? Olisiko Ruotsilla ollut rahkeita viedä Saab 36/Projekti 1300 loppuun? Onko Aurora-projekti olemassa? ect. (paljon foliomyssymateriaalia)
 

Minuteman

Eversti
Ruotsalaisista tulikin mieleen:



S-tankin idea on siis ajaa vaunu väijypaikkaan mihin se voi vielä kaivaa puskulevyllään itse itsensä puoliksi maan sisään. Kajautetaan muutama laukaus päälle käyvän vihollisen keulimmaisiin vaunuihin ja karautetaan täyttä höökiä karkuun seuraavaan mutkaan.

Perusongelma S-tankilla taisi olla sama kuin iippojen merkavalla eli vaunu oli räätälöity 100% kotimaan taistelutaktiikkaan eikä kumpikaan oikein taivu muuhun kuin mihin ne on suunniteltu.

 

Minuteman

Eversti


Tämän B-36 Peacemakerin mielenkiintoisin lisävaruste on toimiva 3MW ydinreaktori.

Ajatus oli kehittää ydinvoimalla toimiva pommikone jolla olisi lähes rajoittamaton toimintasäde ja lentoaika. Käytännössä rajat kyllä olisivat tulleet vastaan jos ei mekaanisten komponenttien huoltojaksoissa niin viimeistään miehistön ruoka- ja juomahuollon tarpeesta.

Atomimiilu siis hehkui ruumassa mutta potkureita pyörittivät mäntämoottorit. Muistelen että koneen koelennoilla muodostelmassa lensi saattokoneina merijalkaväen komppaniaa kuskaavat kuljetuskoneet: Jos atomikone olisi sattunut putoamaan niin mosurien homma oli hypätä laskuvarjolla eristämään onnettomuuspaikka.

Kongressi oli huolissaan säteilyn miehistölle aiheuttamista riskeistä, varsinkin suvunjatkamiseen liittyen. Niinpä atomipommareitten miehistöiksi kaavailtiin senior pilots only jotka olisivat (toivottavasti) oman kutukautensa jo päättäneet.



Meanwhile in russia: Venäläiset rakensivat oman koekoneensa Tu-95 Bear:in kuoriin. Tämän hänksättimen huhutaan lentäneen atomivoimalla eli reaktorin läpi johdettiin ilmaa joka reaktorin kuumuudessa laajennuttuaan työnsi konetta eteenpäin reaktioperiaatteella. Iivana oli siis rakentanut ydinkäyttöisen suihkumoottorin!

Onneksi edes Neuvostoliitossa ei oltu niin hulluja että kokeiluja olisi jatkettu. Vehkeen pakokaasut kun olivat radioaktiivisia ja varmaan sieltä rööristä hilseili radioaktiivisia hiukkasiakin ilmaan leijumaan henkeen vedettäväksi. Enkä usko venäläisillä olleen tuo miehistön säteilysuojaamsen olleen prioriteeteissa kaikkein korkeimmassa asemassa.
 

tulikomento

Greatest Leader
Lyönpä pöytään lisää materiaalia foliohattujen kutomiseen: Oliko CF-105 Avro Arrow liian hyvä hävittäjä? Tapettiinko se USA:laisten lentokoneenvalmistajien vaatimuksesta? Onko MIG-25 suunniteltu varastettujen kanadalaisten piirustusten päällä? (Oma veikkaus: Emme saa tietää, ei ja ei)








http://fi.wikipedia.org/wiki/Avro_Canada_CF-105_Arrow
Arrow oli kieltämättä mielenkiintoinen projekti. Ja ennen kaikkea valtava taidonnäyte Kanadan ilmailuteollisuudelta. Ja Arrow:n kaatuminenhan sitten käytännössä tappoi maan ilmailuteollisuuden. Mutta potentiaalia varmasti oli kehittää loppuun saakka kahden machin suorituskyvyn omaava torjuntahävittäjä. Sanotaan, että osaltaan Kanadan tuolloisen pääministeri Diefenbakerin päätökseen lopettaa Arrow-projekti oli vaikuttamassa väärä käsitys siitä, että miehitetyt hävittäjät olisi ollut mahdollista korvata täysin ilmatorjuntaohjuksilla. Tätä harhaluuloa amerikkalaiset ilmeisesti mielellään myös kanadalaispoliitikoille syöttivät. Ironista on se, että Arrow:n lakkauttamisen jälkeen Kanada päätti hankkia 60-luvulla Yhdysvalloista sekä CF-101 Voodo-torjuntahävittäjät että Bomarc-ilmatorjuntaohjukset ilmapuolustuksensa perustaksi.
 

tulikomento

Greatest Leader
Onneksi edes Neuvostoliitossa ei oltu niin hulluja että kokeiluja olisi jatkettu. Vehkeen pakokaasut kun olivat radioaktiivisia ja varmaan sieltä rööristä hilseili radioaktiivisia hiukkasiakin ilmaan leijumaan henkeen vedettäväksi. Enkä usko venäläisillä olleen tuo miehistön säteilysuojaamsen olleen prioriteeteissa kaikkein korkeimmassa asemassa.
Venäläiset kuulemma päättelivät, että raskaan lyijysuojauksen rakentaminen miehistölle olisi tehnyt koneesta liian painavan. Koekone lensi siis ilman minkäänlaista säteilysuojaa. Miehistön jäsenet eivät kovin pitkäikäisiksi eläneet.
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Venäläiset kuulemma päättelivät, että raskaan lyijysuojauksen rakentaminen miehistölle olisi tehnyt koneesta liian painavan. Koekone lensi siis ilman minkäänlaista säteilysuojaa. Miehistön jäsenet eivät kovin pitkäikäisiksi eläneet.

Tu-119 puolestaan oli Tu-95-koneeseen perustuva Neuvostoliiton projekti ydinkäyttöisen pommikoneen luomisessa. 2 prototyyppiä rakennettiin, mutta kone hylättiin käyttäjilleen liian vaarallisena. Muistelen nähneeni jonkun dokkarin tuosta. Pari moottori toimi tavan kerosiinilla, toiset kaksi ydinkäytöllä.
Suurin osa miehistöstä heitti veivin nurkkaan varsin nuorena. Hullun hommaa.
 

Minuteman

Eversti
Ei Sergeillä päätä palella, seuraavaksi objekti 279 eli toveri Trojanovin tankki:





Rakennettiin yksi kappale vuonna 1959 ja tavattavissa Kubinkan tankkimuseossa yleisesti noudatettavana vierailuaikana.

Ajatus oli yhdistää raskaan tankin panssarisuoja ja telamönkijän maastoliikkuvuus. Painoa kevyet 60 tonnia, pääase 130 mm M-65 rihlattu L/60, kaksi 1000 hp dieselmoottoria, miehistö 4 nakkipipoa ja toimintasäde (optimistisesti) 300 km mahdollisesti jopa 55km/h huippunopeutta kruisaillen.

Projekti hylättiin kun esikunnissa huomattiin etteivät äiti-Venäjän sillat kestä tämän alla eikä doktriini muutenkaan perustunut enää superraskaisiin panssarivaunihin. (Olisivat konsultoineen saksalaisia...)
 

Slammer

Kenraali
Venäläiset kuulemma päättelivät, että raskaan lyijysuojauksen rakentaminen miehistölle olisi tehnyt koneesta liian painavan. Koekone lensi siis ilman minkäänlaista säteilysuojaa. Miehistön jäsenet eivät kovin pitkäikäisiksi eläneet.
"The main purpose of the flight phase was examining the effectiveness of the radiation shielding, which was one of the main concerns for the engineers."
http://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-95LAL
 

Minuteman

Eversti
Surf's Up! Hey mään, pannaas suihkuhävittäjään vesisukset alle ja katsotaan mitä tapahtuu!





 
Top