WW II pommittajat !
- Viestiketjun aloittaja Juke
- Aloitus PVM
Samovarius
Ylipäällikkö
Kopioinpa tähän synttärikaljojeni kunnaiksi pienen aiheeseen liittyvän turinan omalta seinältäni:
Wright R-3350 DUPLEX CYCLONE - KUN PYÖRREMYRSKY EI RIITÄ
Toinen maailmansota pakotti tehtaat kikkailemaan rahasammoistaan suurempia ja tehokkaampia pannuja nelimoottorisiin pommikoneisiin ja tehotiheydeltään raakoja hävittäjäpannuja. Wright siis pulttasi ensin kaksi 7-pyttyistä R-1300:aa peräkkäin yhteen 14-pyttyiseksi R-2600-pannuksi (tuttu mm. pommikoneista A-20 Havoc tai B-25 Mitchell).
Sama kohtalo odotti pian 9-pyttyistä R-1820 Cyclone 9:ää (B-17 Flying Fortress, DC-3), mutta homma ei mennytkään nappiin. Duplex Cyclone nakattiin solakkaan B-29:ään, jonka moottorikotelot oli tehty mahdollisimman pieniksi ilmanvastuksen vuoksi. Temperamenttiset tuplalohkot alkoivat ylikuumeta taka-ja yläosistaan, mutta koneita oli kiire saada moukaroimaan Japania upoksiin. Tyynenmeren trooppisessa ilmastossa ylikuumeneminen vain paheni, ja myllyt alkoivat sulattaa kansiventtiilejään poikki. Tämä nakkasi 115-oktaanista lentobensaa suoraan pakosarjaan, ja loput voitte arvata. Magnesiuminen kampikammio syttyi pian tuleen, ja paloi 3100 ºC liekillä. Siiven alumiini-magnesiumseoksinen keskisalko lähti silkasta sympatiasta mukaan leikkiin, ja koko siipi otti ns. ritolat.
B-29:n lentoonlähtösuunnitelma kirjoitettiin uusiksi – siitä tuli epätoivoinen kamppailu saada nopeutta niin pian kuin mahdollista, jotta sylinteririvit saisivat riittävästi jäähdytysilmaa. Koneet siis lensivät heti irrottuaan maasta vaakalentoa hanat kaakossa, ja alkoivat kerätä korkeutta vasta matkalentonopeudessa. Koneilla ei yleensä myöskään rullattu, vaan ne hinattiin kiitoradalle ja moottorit startattiin niin myöhään kuin chekclist salli.
Wrightilla ei jääty sormi pyllyssä huussiin. Potkureihin asennettiin laipat ohjaamaan isompi osa potkurivirtauksesta moottoriin, ja pellityksen sisään rakennettiin ohjurit ohjaamaan ilmaa suoraan pakoventtiileihin. Öljypumppua vahvistettiin, kumisten työntötangontiivisteiden ympärille vedettiin asbestiholkit, kaasari vaihdettiin suoraruiskutukseen, lohkoja määrättiin tarkkailtavaksi jatkuvasti öljyvuotojen varalta ja mäntien vaihtoväli lyhennettiin 75 käyttötuntiin (25 tuntiin ylimmän 5 sylinterin osalta).
Nenänniisto tepsi. Sodan loputtua Duplex Cyclonesta vasta leivottiinkin oikea murhakulli. Bensakoneiden murheenkryyni varsinkin ilmailussa, missä paino on valttia, on heikko terminen hyötysuhde. Wrightilla kehiteltiin siis kompundimoottori, Duplex Cyclone Turbo-Compound. Pakosarjaan tungettiin kolme radiaaliturbiinia, yksi kutakin kuutta pyttyä kohden, ja kytkettiin nestekytkimellä kampiakseliin.
Tulokset olivat dramaattisia. Turbiinit keräsivät 20 % pakokaasujen hukkatehosta talteen, eli noin 450 hevosvoimaa. R-3350 kulutti saman verran löpöä kuin huomattavasti pienempi Pratt&Whitney R-2800. Hyötysuhde oli ajan bensakoneelle hyvin korkea, 34 %. Turbiinit olivat kuitenkin ymmärrettävästi hyvin oikukkaita. Tärinä, kuumuus ja jatkuva vääntö hajottivat niitä jatkuvasti. 1940-luvun kentien modernein matkustajakone, nelimoottorinen Lockheed Constellation (josta toiste lisää) tunnettiin siksi maailman parhaana kolmimoottorisena. Tähtimoottoreilla on tiiviys- ja rakenteellisten ominaisuuksiensa takia tapana ruikkia mustaa kömyä pitkin moottorikoteloita. Turbocompound teki myskämisellään tästä pykälää raaempaa. Kompoundimoottori jäi mäntäkoneiden viimeiseksi kuolinkouristukseksi. Suihkuajan aamunkoitto oli muuttumassa päivänpaisteeksi. 1950-luvun taittuessa loppuunsa kiitoteiden päässä eivät soineet enää murina, ryske ja pauhu, vaan kimakka ulina, raivo ja sauhu.
Wright R-3350 DUPLEX CYCLONE - KUN PYÖRREMYRSKY EI RIITÄ
Toinen maailmansota pakotti tehtaat kikkailemaan rahasammoistaan suurempia ja tehokkaampia pannuja nelimoottorisiin pommikoneisiin ja tehotiheydeltään raakoja hävittäjäpannuja. Wright siis pulttasi ensin kaksi 7-pyttyistä R-1300:aa peräkkäin yhteen 14-pyttyiseksi R-2600-pannuksi (tuttu mm. pommikoneista A-20 Havoc tai B-25 Mitchell).
Sama kohtalo odotti pian 9-pyttyistä R-1820 Cyclone 9:ää (B-17 Flying Fortress, DC-3), mutta homma ei mennytkään nappiin. Duplex Cyclone nakattiin solakkaan B-29:ään, jonka moottorikotelot oli tehty mahdollisimman pieniksi ilmanvastuksen vuoksi. Temperamenttiset tuplalohkot alkoivat ylikuumeta taka-ja yläosistaan, mutta koneita oli kiire saada moukaroimaan Japania upoksiin. Tyynenmeren trooppisessa ilmastossa ylikuumeneminen vain paheni, ja myllyt alkoivat sulattaa kansiventtiilejään poikki. Tämä nakkasi 115-oktaanista lentobensaa suoraan pakosarjaan, ja loput voitte arvata. Magnesiuminen kampikammio syttyi pian tuleen, ja paloi 3100 ºC liekillä. Siiven alumiini-magnesiumseoksinen keskisalko lähti silkasta sympatiasta mukaan leikkiin, ja koko siipi otti ns. ritolat.
B-29:n lentoonlähtösuunnitelma kirjoitettiin uusiksi – siitä tuli epätoivoinen kamppailu saada nopeutta niin pian kuin mahdollista, jotta sylinteririvit saisivat riittävästi jäähdytysilmaa. Koneet siis lensivät heti irrottuaan maasta vaakalentoa hanat kaakossa, ja alkoivat kerätä korkeutta vasta matkalentonopeudessa. Koneilla ei yleensä myöskään rullattu, vaan ne hinattiin kiitoradalle ja moottorit startattiin niin myöhään kuin chekclist salli.
Wrightilla ei jääty sormi pyllyssä huussiin. Potkureihin asennettiin laipat ohjaamaan isompi osa potkurivirtauksesta moottoriin, ja pellityksen sisään rakennettiin ohjurit ohjaamaan ilmaa suoraan pakoventtiileihin. Öljypumppua vahvistettiin, kumisten työntötangontiivisteiden ympärille vedettiin asbestiholkit, kaasari vaihdettiin suoraruiskutukseen, lohkoja määrättiin tarkkailtavaksi jatkuvasti öljyvuotojen varalta ja mäntien vaihtoväli lyhennettiin 75 käyttötuntiin (25 tuntiin ylimmän 5 sylinterin osalta).
Nenänniisto tepsi. Sodan loputtua Duplex Cyclonesta vasta leivottiinkin oikea murhakulli. Bensakoneiden murheenkryyni varsinkin ilmailussa, missä paino on valttia, on heikko terminen hyötysuhde. Wrightilla kehiteltiin siis kompundimoottori, Duplex Cyclone Turbo-Compound. Pakosarjaan tungettiin kolme radiaaliturbiinia, yksi kutakin kuutta pyttyä kohden, ja kytkettiin nestekytkimellä kampiakseliin.
Tulokset olivat dramaattisia. Turbiinit keräsivät 20 % pakokaasujen hukkatehosta talteen, eli noin 450 hevosvoimaa. R-3350 kulutti saman verran löpöä kuin huomattavasti pienempi Pratt&Whitney R-2800. Hyötysuhde oli ajan bensakoneelle hyvin korkea, 34 %. Turbiinit olivat kuitenkin ymmärrettävästi hyvin oikukkaita. Tärinä, kuumuus ja jatkuva vääntö hajottivat niitä jatkuvasti. 1940-luvun kentien modernein matkustajakone, nelimoottorinen Lockheed Constellation (josta toiste lisää) tunnettiin siksi maailman parhaana kolmimoottorisena. Tähtimoottoreilla on tiiviys- ja rakenteellisten ominaisuuksiensa takia tapana ruikkia mustaa kömyä pitkin moottorikoteloita. Turbocompound teki myskämisellään tästä pykälää raaempaa. Kompoundimoottori jäi mäntäkoneiden viimeiseksi kuolinkouristukseksi. Suihkuajan aamunkoitto oli muuttumassa päivänpaisteeksi. 1950-luvun taittuessa loppuunsa kiitoteiden päässä eivät soineet enää murina, ryske ja pauhu, vaan kimakka ulina, raivo ja sauhu.
tulikomento
Supreme Leader
Tämä taitaakin olla ihan autenttista eikä jälkikäteen väritettyä. Ihan omana mielipiteenä totean, että aito WW2 -värifilmi on jotenkin todella tunnelmallista katsottavaa, jotenkin mukavan kauhtuneen ja haalistuneen oloista. Ja sen erottaa juuri noista syistä väritetystä mustavalkofilmistä.
vlad
Respected Leader
Tämän voinee linkittää tänne, pahoitteluni, mikäli tulee linkitettyä uudelleen:
The ‘Holy Grail of Military Aviation’ – The B-17 Swamp Ghost – Found After 68 Years In the Jungle (Watch)
"The Agaimbo swamp is located in one of the most remote regions of Papua New Guinea. It is infested by malaria–carrying mosquitoes and huge crocodiles and the heat is overpowering.
It is the last place in the world you would expect to find a World War II bomber, but that is exactly what was discovered there by the Australian Air Force in 1972.
The bomber was a B-17E Flying Fortress, a four-engine heavy bomber used by the United States Air Force. It was piloted by Captain Fred Eaton and took part in one of the first air attacks by the US Air Force during the war.
..."
Nämä tällaiset löydöt ovat aina monella tapaa arvokkaita (ja tietty herättävät nostalgisia tunteita). B-17 "Flying Fortress" oli niitä WW II pommittajia, jotka olivat minun lapsuuden ja teini-iän ilmasodan ja etenkin pommitussodan symboleja, osin tästä syystä johtuen vierailu 90-luvulla Yankee Airmuseumissa innoitti minua todella paljon - onhan se nyt jotain nähdä oikea lentokuntoinen toiseen maailmansotaan osallistunut B-17. Hyvän ystäväni kanssa kaskusteltiin paljon pommitussodasta etenkin Euroopassa, tuolloin teini-iässä B-17, B-24 ja Avro Lancaster olivat niitä Euroopan taivaalla lentäneitä liittoutuneiden pommittajia, joissa oli eniten sitä jotain. Olin aivan täpinöissäni saadessani teininä joululahjaksi B-17 pienoismallin (1/72) - siinä oli sitä jotain.
vlad
The ‘Holy Grail of Military Aviation’ – The B-17 Swamp Ghost – Found After 68 Years In the Jungle (Watch)
"The Agaimbo swamp is located in one of the most remote regions of Papua New Guinea. It is infested by malaria–carrying mosquitoes and huge crocodiles and the heat is overpowering.
It is the last place in the world you would expect to find a World War II bomber, but that is exactly what was discovered there by the Australian Air Force in 1972.
The bomber was a B-17E Flying Fortress, a four-engine heavy bomber used by the United States Air Force. It was piloted by Captain Fred Eaton and took part in one of the first air attacks by the US Air Force during the war.
..."
Nämä tällaiset löydöt ovat aina monella tapaa arvokkaita (ja tietty herättävät nostalgisia tunteita). B-17 "Flying Fortress" oli niitä WW II pommittajia, jotka olivat minun lapsuuden ja teini-iän ilmasodan ja etenkin pommitussodan symboleja, osin tästä syystä johtuen vierailu 90-luvulla Yankee Airmuseumissa innoitti minua todella paljon - onhan se nyt jotain nähdä oikea lentokuntoinen toiseen maailmansotaan osallistunut B-17. Hyvän ystäväni kanssa kaskusteltiin paljon pommitussodasta etenkin Euroopassa, tuolloin teini-iässä B-17, B-24 ja Avro Lancaster olivat niitä Euroopan taivaalla lentäneitä liittoutuneiden pommittajia, joissa oli eniten sitä jotain. Olin aivan täpinöissäni saadessani teininä joululahjaksi B-17 pienoismallin (1/72) - siinä oli sitä jotain.
vlad
tulikomento
Supreme Leader
Boeing B-29 "Fifin" startti ohjaamosta kuvattuna.
Ja juttu samasta aiheesta.
http://www.warhistoryonline.com/world-war-ii/b-29-takeoff-filmed-from_cockpit-x.html
Ja juttu samasta aiheesta.
http://www.warhistoryonline.com/world-war-ii/b-29-takeoff-filmed-from_cockpit-x.html
Komea peli. Nousee esiin aikalaistensa joukosta. Ja kukapa ei muistaisi Condorien ja Sunderlandien huimia ilmataisteluita joita Korkkarien ( vai Siivet? ) mukaan käytiin ilmeisesti lähes päivittäin. Olikohan itse Battler Brittonkin välistä lentoveneen kahvoissa silloin kun ei kurvaillut Spitfirellä?
tulikomento
Supreme Leader
Convair B-36 Peacemaker voitaneen tietyin varauksin laskea myös WW2 -pommariksi ?
Koneen suunnittelu lähti US Army Air Forcen tarpeesta saada käyttöön oikea mannertenvälinen pommittaja, jolla oltaisiin kyetty iskemään saksalaisiin kohteisiin Pohjois-Amerikan mantereelta käsin. Taustalla vaikutti pelko siitä, että Britannia olisi sortunut ja täten eteentyönnetyt tukikohdat Euroopassa olisi menetetty. Proton ensilento tosin vasta elokuussa 1946. Ja palveluskäytössähän tämä oli sitten Yhdysvaltojen ilmavoimilla kylmän sodan alkuvaiheessa aina siihen asti kunnes suihkupommittajat B-47 ja B-52 astuivat palvelukseen.
Jos olisi ehtinyt mukaan toiseen maailmansotaan, niin olisi varmasti tehnyt tuhoisaa jälkeä. Lakikorkeus kun oli suunnitellut 40 000 jalkaa, niin tämä oli käytännössä jo Saksan tehokkaimpienkin ilmatorjuntatykkien (128mm Flak) ulottumattomissa. Käytännössähän kuitenkin Boeingin B-29 edusti toisen maailmansodan pommariteknologian huipentumaa ja B-36 myöhempien versioidensa suihkumoottoreilla jo modernimpaa tekniikkaa.
Joka tapauksessa valtava kolossi, kuten kuvasta hyvin ilmenee. Vasemmalla oleva Superfortress jää pieneksi vertailussa.
Koneen suunnittelu lähti US Army Air Forcen tarpeesta saada käyttöön oikea mannertenvälinen pommittaja, jolla oltaisiin kyetty iskemään saksalaisiin kohteisiin Pohjois-Amerikan mantereelta käsin. Taustalla vaikutti pelko siitä, että Britannia olisi sortunut ja täten eteentyönnetyt tukikohdat Euroopassa olisi menetetty. Proton ensilento tosin vasta elokuussa 1946. Ja palveluskäytössähän tämä oli sitten Yhdysvaltojen ilmavoimilla kylmän sodan alkuvaiheessa aina siihen asti kunnes suihkupommittajat B-47 ja B-52 astuivat palvelukseen.
Jos olisi ehtinyt mukaan toiseen maailmansotaan, niin olisi varmasti tehnyt tuhoisaa jälkeä. Lakikorkeus kun oli suunnitellut 40 000 jalkaa, niin tämä oli käytännössä jo Saksan tehokkaimpienkin ilmatorjuntatykkien (128mm Flak) ulottumattomissa. Käytännössähän kuitenkin Boeingin B-29 edusti toisen maailmansodan pommariteknologian huipentumaa ja B-36 myöhempien versioidensa suihkumoottoreilla jo modernimpaa tekniikkaa.
Joka tapauksessa valtava kolossi, kuten kuvasta hyvin ilmenee. Vasemmalla oleva Superfortress jää pieneksi vertailussa.
Niin ja palvelukseen saatiin vasta 1949.
Silloin sota Euroopassa olisi ollut loppu.
Ja jos saksaa oli tarvinnut pommittaa olisi vastassa ollut jotain muuta kuin 128mm Flak.
Jotain tällaista.
Jatkokehitelmä
Do 335 A-X
ME262 C x
Horten Ho 229 V3
https://www.google.fi/url?sa=i&rct=...GN2F0l-9ulJUpiJJru_45p3A&ust=1486656602004018
Wasserfall (W-5)
W-5
7.765 m
.864 m
3810 kg
2736 km/h
18300 m
26400 m
1900 m/sec
800 kg
Joten helppoa voittoa olisi tainnut olla turha odotaa.
tulikomento
Supreme Leader
Niin ja palvelukseen saatiin vasta 1949.
Silloin sota Euroopassa olisi ollut loppu.
Ja jos saksaa oli tarvinnut pommittaa olisi vastassa ollut jotain muuta kuin 128mm Flak.
Jotain tällaista.
Jatkokehitelmä
Do 335 A-X
ME262 C x
Horten Ho 229 V3
Wasserfall (W-5)
W-5
7.765 m
.864 m
3810 kg
2736 km/h
18300 m
26400 m
1900 m/sec
800 kg
Joten helppoa voittoa olisi tainnut olla turha odotaa.
Aivan silkkaa jossitteluahan tuo minun B-36 -postaukseni tietysti olikin. Pointti enemmänkin se, että suunnilleen siinä vuoden 1941 paikkeilla kun USAAF alkoi miettiä noita mannertenvälisen pommikoneen speksejä ja alkoi ottaa yhteyksiä eri lentokonevalmistajiin, ei saksalaisten suihkuhävittäjistä ja muista ihmeaseista ollut vielä hajuakaan. Tietysti niiden olemassaolo olisi vaikuttanut pommitusoffensiiviin, jos sota olisi pitkittynyt ja ne olisivat ehtineet kunnolla puolustajan käyttöön. Ja uhkakuvana amerikkalaisille oli sodan alkupuolella juuri se, että pelkäsivät Britannian menetystä.
Kun sota sitten alkoi kääntyä liittoutuneiden voitoksi, voitiin B-36 -projektin olemassaolo arvioida uudelleen ja niinpä esim. tärkeysjärjestyksessä B-29 menikin etusijalle.
Tässä helkkarin hyvä vaihtoehto-historiaa oleva kirja tuosta skenaariosta. Englanti menetetty, koko Eurooppa natsien vallan alla, jenkit päättävät priorisoida B-36-koneiden valmistuksen ja aseistaa yli 1 000 konetta atomipommeilla yhteen kertatärskyyn jolla Saksan kaikki kylää suuremmat asutuskeskukset tuhotaan samalla kertaa... Ei paljon Hortenit & Wasserfallit auta...
https://www.amazon.com/Big-One-Stuart-Slade/dp/1430304952
tulikomento
Supreme Leader
B-36:n käynnistys, startti ja vähän lentämistäkin.
Eli pätkä elokuvasta Strategic Air Command vuodelta 1955. Pääosassa Jimmy Stewart, joka lensi WW2:n aikana sotalentoja Euroopassa B-24 Liberatorilla. Yleni sodan jälkeen USAF:in prikaatikenraaliksi reservissä.
Eli pätkä elokuvasta Strategic Air Command vuodelta 1955. Pääosassa Jimmy Stewart, joka lensi WW2:n aikana sotalentoja Euroopassa B-24 Liberatorilla. Yleni sodan jälkeen USAF:in prikaatikenraaliksi reservissä.
Mikoyan
Ylipäällikkö
Myöhemmin sodan jälkeen, B36 pommikoneen massiivista kantokykyä hyödynnettiin muun muassa siten että kone kykeni kuskaamaan mukanaan F-84 hävittäjiä siivenkärjissään. Näiden hävittäjien tehtävä oli liitää B36:n mukana kohdealueelle, irrottautua ja ampua ydinaseet kohteisiin ja palata sitten takaisin emoaluksen luokse, joka kantaisi koko roikan takaisin kotiin.
Viimeksi muokattu:
fulcrum
Greatest Leader
B-36:n legendaarinen suorituskyky saatiin esille vasta kauan sodan jälkeen suihkumoottorien avulla. Korean sodan aikaankin koneita oli operatiivisena vain pieni määrä, koska moottorit olivat niin epäluotettavia.
Ikarus
Respected Leader
He 111 H-8 balloon cable cutter.
Mielenkiintoisen näköinen ''viritys'' oli toimiva. Sulkupallojen vaijereita oli mahdoton havaita pimeässä. Hyvissä valaistus olosuhteissakin vaikeaa.
Edit: leikkuri toimi ja jos oli tuuria, ei vaijeri sotkeutunut potkuriin
Viimeksi muokattu:
He 111 H-8 balloon cable cutter.
Mielenkiintoisen näköinen ''viritys'' oli toimiva. Sulkupallojen vaijereita oli mahdoton havaita pimeässä. Hyvissä valaistus olosuhteissakin vaikeaa.
Edit: leikkuri toimi ja jos oli tuuria, ei vaijeri sotkeutunut potkuriin
On tuo saattanut muuten "nykäistä" kun pallon vaijerin sattui pimeällä "löytämään"...
Hemmetin rohkeita on kyllä äijät olleet, kun noilla ovat tuupanneet menemään...