WW2 Hävittäjät

Leaderdog kirjoitti:
Mersu on kuulemma myös tarkka kaasulle lähdössä, potkurinkierto on melkoinen, kuulemma lepikko raikaa huolimattomalle eikä vastajalka pahemmin auttanut.
Kannuspyöräisissä koneissa rullauksessa surkea näkyvyys etusektoriin on tyypillisesti kenho.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kauhavalla on kuulemma "Mersunkulma" rullaustiellä. Tietyllä kohdalla sivutuuli pääsee yllättämään potkurikiertoa kompensoivan tuoreen lentäjän ja rullaukseen tulee pieni mutka. :)
 
Trilisser kirjoitti:
Jep. Tosin sen ajan "suurkoneista" Mersu lienee ollut herkin moiselle laskussa. Toinen kuulemma herkkä on P-40. Sitten esimerkiksi F6F on supervakaa laskea. Samoin P-47. Ja Fw 190.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jälkimmäisiä yhdistävät leveä laskuteline ja tähtimoottori, joka lyhyempänä varmaan tuo painopisteen lähemmäs koneen keskiosaa kuin pitkä V-lohko. Fw190:st' tietysti oli myös V-koneinen Dora (ja Ta 152), mutta näissä myös takarunkoa pidennettiin merkittävästi.
 
Teoriassa näin, mutta ei tuo lyhyemmyys oikein näkynyt käytännössä. Esimerkiksi hyvinkin tynnyrimäinen Wildcat oli aika kiikkerä laskettava. Toisaalta "pitkä" P-51 oli/on helppo laskettava (sota-aikaisten koekentoraporttien mukaan). Corsairin teline on leveähkö, mutta se oli selvästi hankalampi kuin F6F.
 
Corsairia muistaakseni vaivasi toisen siiven ikävä taipumus sakata loppuliu'un aikana, minkä ratkominen kesti pitkään. Se lopulta saatiin kuriin muistaakseni asentamalla toisen siiven johtoreunaan levikelista. Tukialuskäytössä Corsairin perkeleellinen nokka teki ohjaajasta lähes sokean tukialusta lähestyttäessä, ja muistaakseni britit kehittivät tähän menetelmän, missä koneella ajettiin loivassa kaarrossa aivan kynnykselle asti. Siitä en osaa sanoa, oliko Corsair kovin hankala kun sen sai kiitoratakosketukseen, leveä teline varmasti auttoi, mutta pitkä nokka myös varmaan vaikeutti asennonarviointia ja käsittelyä.
 
Corsair on hiukan hankala tapaus. Fred Blechman (Corsair-lentäjä) käyttää myöhemmistä malleista sanontaa "old lady in tennis shoes could land it". Mutta esimerkiksi F4U-5:n käsikirjan mukaan tukialuslähestymisessä (laskuasussa tehot päällä) kone sakkaa lähes varoittamatta siivelleen ja korkeuden menetys on luokkaa 600-900 jalkaa.

Alkumalleista brittien raportti toteaa koneella olevan laskussa taipumus kaartaa sivuun, joka pitää estää "jarrujen ja sivuperäsimen karkealla käytöllä".

Tuo kaartava lähestyminen oli tukialusstandardi. Jotkut ohjaajat käyttivät Seafirella tekniikkaa nimeltä "crabbed approach". Siinä lähestyminen on suora, mutta kone pannaan sivuluisuun jalalla ja pidetään vastasiivekkeellä suorassa. Täten kuski näkee batsmanin katsomalla tuulilasin vierestä. Tekniikka ei sovellu kaikille koneille, mutta Seafire/Spitfire oli anteeksiantava kone.
 
Samovarius kirjoitti:
Jälkimmäisiä yhdistävät leveä laskuteline ja tähtimoottori, joka lyhyempänä varmaan tuo painopisteen lähemmäs koneen keskiosaa kuin pitkä V-lohko. Fw190:st' tietysti oli myös V-koneinen Dora (ja Ta 152), mutta näissä myös takarunkoa pidennettiin merkittävästi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mersussahan kapea laskuteline oli tuotannon takia. Runkoa voitiin liikuttaa omilla telineillään.
 
Jälleen laadukas video forumin jäseneltä @SatSotHist Periaatteet näyttävät muuttuneet uudella esityskaudella, kun heti alussa esitellään faktatoedoissa auttanut asiantuintija; "neverheard" tosin. Asiat kuitenkin oli hallussa, sillä isompia virheitä ei sattunut silmiin. Täällä on tosin mua pätevämpiäkin lentsikkatuntijoita. Seuraavat huomautukset ajattelin tehdä, niin ei keskustella ainoastaan videoita postaamalla. Tapa joka valitettavasti näyttää kovasti yleistyneen forumilla:

00:20 Luokittelu "torjuntahävittäjä" taisi yleistyä vasta suihkukonekautena. II MS aikaan puhuttiin yksinkertaisesti hävittäjistä

07:30 Pitää paikkansa, että Lundqvist ajoi ns. Douhet-ajattelua, kuten teki koko muukin maailma. Tekninen kehitys oli nopeaa eikä voitu tietää millainen olisi tulevan ilmasodan luonne. Paljon kiistellyiden Blenheimin kanssa opittiin kuitenkin metallirakenteisten lentsikoiden tekeminen ja mukana tuli lisenssi valmistaa Bristol Mercury-moottoreita. Kotimainen valmius eli osaaminenei olisi muuten riittänyt sodanaikaiseen korjaustoimintaan.

08:00 Tästä puuttu maininta, että omat Suomessa suunnitellut tyypit olivat puukoneita, joiden tekeminen on periaatteessa yhtä helppoa kun puisen soutuveneen.

08:50 No totta hemmetissä vaurioituneet pommikoneet piti korjata kuntoon. Ilmavoimien komentaja Lundqvistin vika oli, että vaarallisille Sekehen ja Lavansaaren operaatioille annettiin lupa huonoissa sääoloissa.

09:30 Tässä puhutaan ja näytetään kuvissa puurakenteisten koneiden valmistusta. Katso kommentti 08:00!

13:00 Mörkö-M:llä 3 ilmavoittoa saavuttanut ylik Lars hattinen muistetaan myös Koivulahden onnettomuuskoneen kipparina. Potkut Aerosta oli jo vireillä, mutta onnettomuus ehti ensin.

14:00 Tämä kiteytys osuu maaliin; Mörkö-Morane oli kotimaisen lekosuunnittelun ainoa onnistuminen. Tosin silloin pitää unohtaa harjoituskone Pyry.

14:50 Hauska detalji löytyy lopusta: Suomen armeija ei ennen Millogin perustamista heittänyt mitään pois. Mörkö-Moranen Klimov-moottorit myytiin tarpeettomina vasta noin v. 1970.

15:08 Valtion Lentokonetehdas ei koskaan sijainnut Pirkkalassa vaan Tampereen kaupunginosa Härmälässä. Nykyisin siellä majailee hissitehdas.
 
Old Boy kirjoitti:
14:50 Hauska detalji löytyy lopusta: Suomen armeija ei ennen Millogin perustamista heittänyt mitään pois. Mörkö-Moranen Klimov-moottorit myytiin tarpeettomina vasta noin v. 1970.
Klikkaa laajentaaksesi...

1959 päivätyssä myynti-ilmoituksessa Merivoimien esikunta myy mm:
"60 kpl Hispano Suiza M-105 lentokonemootoria"

Tuota olen miettinyt että tarkoittiko tuo alkuperäisiä HS moottoreita vai venäläisiä Klimov M-105 versioita?

Ilmoituksessa on toki puhelinnumero josta voi tiedustella lähempiä tietoja, mutta voi olla vaikea saada konetarkastajaa enää langan päähän.
 
Joo video on hyvää stuffia ja grafiikat piristävät luentoa mukavasti. Douhetismi-kiista korostui ehkä enemmän sotaa edeltävänä aikana. Nokka-tykkihän oli käytössä vain osassa alkuperäisiä Moraneita, lopuissa moottorin sisässä oli 7.5mm kk. Tykin yksi ongelma oli alkuperäisen atarvikkeen liian herkkä sytytin. En ole lukenut että tykin rekyyli olisi ollut ongelma (mutten väitä vääräksikään), mutta koneen pituusvakavuus oli huono (johtuen lyhyestä rungosta) mikä vaikeutti osumista.

Old Boy kirjoitti:
00:20 Luokittelu "torjuntahävittäjä" taisi yleistyä vasta suihkukonekautena. II MS aikaan puhuttiin yksinkertaisesti hävittäjistä

14:00 Tämä kiteytys osuu maaliin; Mörkö-Morane oli kotimaisen lekosuunnittelun ainoa onnistuminen. Tosin silloin pitää unohtaa harjoituskone Pyry.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä jo tuonaikaisissa asiakirjoissa lajiteltiin hävittäjiä ominaisuuksien mukaan torjunta- saatto- tai rintamahävittäjiin. Esimerkiksi MT:n koelentoraportissa painotetaan koneen erinomaista soveltumista torjuntahävittäjäksi. Se on totta että 'torjuntahävittäjä' -nimityksen käyttö etenkin Suomessa korostui vasta suihkukoneaikana. Osittain varmaan poliittisista syistä: torjuntahan on puolustamista. Maailmalla käytetty 'ilmaherruushävittäjä'' -termi ei ole oikein täällä tarttunut käyttöön, liian aggressiivinen ja onhan se vähän kankeakin.

Kyllä onnistumisia oli sentään muitakin, ellei sitten rajata vain suunnilleen sodanaikaisiin projekteihin :) Selkeästi hyvin onnistuneita suomalaiskoneita olivat Pyryn lisäksi ainakin Viima ja Tuisku (ja PIK-20!), miksei Sääskikin. Kotka, Vinka, Vihuri ja Redigo on ehkä sitten sellaisia divarisarjalaisia, ei perfetto mutta käyttökelpoisia.
 
fulcrum kirjoitti:
Kyllä jo tuonaikaisissa asiakirjoissa lajiteltiin hävittäjiä ominaisuuksien mukaan torjunta- saatto- tai rintamahävittäjiin. Esimerkiksi MT:n koelentoraportissa painotetaan koneen erinomaista soveltumista torjuntahävittäjäksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

MT:hen liittyvä kyssäri: Korjatkaa jo olen väärässä mutta mielestäni sakemannit olivat alunperin tarkoittaneet Me 109:n ensisijaisesti pistemaaleja suojaavaksi turjuntahävittäjäksi, ja Me 110:n sitten hoitamaan saatto- ja rintamatehtävät.

Siksi Me 109 oli rakennettu nousemaan nopeaksi, lentoaika ja kantama oli aika lyhyt.
 
Yksimoottoriset, yksipaikkaiset hävittäjät tehtiin ennen sotaa lyhytkantamaisiksi (maakäytössä ainakin, laivastoilla oli jo tuolloin vähän erilainen tarve) koska tyypillinen tehtävä olisi jonkun rintamalohkon suojaus tai välitön saatto/torjunta rintamalinjan päällä, tai sitten ehkä jonkun yksittäisen tärkeän kohteen (lentotukikohta, satama, teollisuusalue) suojaus. Ajatellut maalit olisivat hitaita pommikoneita tai maayhteistoimintakoneita. Koneet ehtisivät hyvin startata kun vihollinen havaittaisiin, ja kiivetä torjuntakorkeuteen. Koneissahan ei ollut radioita joten lentotehtävät oli annettava kentällä, ja kun ne oli hitaita niin ei niillä kovin laajaa aluetta edes pystytty peittämään vaikka polttoaine olisi riittänytkin.

Vielä 30-luvulla oli lisäksi käytössä kaksipaikkaisia, 1-moottorisia hävittäjiä jotka olivat sitten enemmän monitoimikoneita kun takamies saattoi myös tähystää, tähdätä pommeja, ottaa kuvia jne. Tämä 1. maailmansodasta periytynyt arkkityyppi käytännössä kuoli sukupuuttoon jo ennen sotaa. Meillä viimeinen tätä ajattelutapaa edustanut kone taisi olla surullisenkuuluisa Koolhoven.

Ainakin jossain vaiheessa ilmeisesti ajateltiin että rintamahävittäjän olisi oltava erittäin ketterä mikä edellyttäisi kaksitasoa tai suurisiipistä yksitasoa. Kun pommikoneet kehittyivät yksitasoiksi sisäänvedettävillä laskutelineillä (pommarinhan ei tarvinnut olla ketterä), jotkut laskeskelivat ettei perinteinen 1-moottorinen hävittäjäkone pystyisi niitä torjumaan koska ketteryysvaatimuksesta ei voitaisi tinkiä. Tarvittaisiin kaksimoottorinen kömpelö mutta nopea 'ilmailuristeilijä' johon saisi myös vahvan aseistuksen. Ne oli kuitenkin tolkuttoman kalliita joten 1-moottorisesta hävittäjätyypistä ei voitu käytännössä luopua.

Sitten käytännössä huomattiin että rintamahävittäjä pärjäsi vallan mainiosti vaikkei olisikaan valtavan ketterä, joten 1-moottoriseen koneeseen voitiin ihan hyvin asentaa tarvittava aseistus, suojaus ja polttoaine. Saksassa FW 190 edusti ensimmäisenä tätä uutta ajattelutapaa, briteissä Typhoon.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top