WW2 Hävittäjät
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Aivan.
Muistan lukeneeni, että RAF:n pilotit olivat tottuneet siihen, että Me-109:t eivät jääneet ns. "lähitaisteluun", vaan irroittautuivat aina hyökkäyksen jälkeen nousukaarrolla paremman nousukyvyn vuoksi. Kai sitä Suomessa kutsuttiin "heiluritaktiikaksi" (boom and zoom). Ikävä yllätys oli, että tuon lisäksi FW pystyi myös jäämään kaartotaisteluun paremman pyörimisnopeuden vuoksi. Eli paskamainen tilanne Spit V-pilotille...jos FW vetää nousuun, niin ei pysy perässä...ja ei pysy perässä kaarroissakaan. Pahin tilanne varmaan oli joutua ns. "scissors" taisteluun, jossa molemmat tekevät vaihteleviin suuntiin kaartoja pyrkien toisen taakse...tässäkin ilmeisesti FW vetää useimmin pidemmän korren.
Muistan myös lukeneeni, että monet itärintaman saksalaisässät olivat oppineet siellä ns. "pahoja tapoja" ja menivät länteen siirron jälkeen kaartotaisteluihin Spitfireita tms. vastaan Me-109:llä, joutuen usein nopeasti alasammutuiksi. Se taktiikka, mikä toimi itärintamalla venäläisiä vastaan oli tuhoisaa niile, joilla ei ollut kokemusta länsirintaman ilmataisteluista.
Mulle tuli jälkikäteen mieleen miksi suomalaisittain sanotaan tuollaista taistelua tynnyritaisteluksi. (rolling scissors)
Homman juju tulee alkuperäisestä englanninkielisestä aerobaattisesta manööveristä.
Manööveri nimeltään "barrel roll"
Kun sankari ja rosvo taistelevat taivaalla niin "rolling scissors" nimenomaan vaati noiden "barrel rollien" tekemistä.
Elikkä yksinään lentäessä kyseessä on barrel roll manööveri.
Ikarus
Respected Leader
Tappiot olivat jo silloin, kun Raz ilmaili ensimmäistä komennustaan F-105;llä niin raskaat, että ohjaajareservin laarit jouduttiin kaivelemaan pohjia myöten.
Siinä ei silloin ikäkään ollut esteenä. B-52 ja kuljetuskonekuskeja, jotka eivät koskaan olleet lentäneet esim. ylösalaisin pikakoulutettiin F-105:teen, kurssi oli muistaakseni parin kk:n mittainen. Lentäjä kuin lentäjä. Osa oppi hävittäjälentäjäksi, toinen puoli oli hävittäjällä lentäjiä. Kyse oli asenteesta. Rasius lensi toisen komennuksen F-4 Phantomilla. Hänen kirjansa on myös hyvä oppitunti hyvästä/huonosta johtajuudesta. Molempiin Rasius Vietnamissa törmäsi.
Ne luodinkestävät viikset olivat kaikilla vakiovaruste. Rasiuksen lentuetoveri, jolle viikset eivät kunnolla kasvaneet, ajoi ne pois Thaimaan lomaa varten, saadakseen Pan-Amin lentoemoilta p...... Hän palasi yksikköön, tuki alasammutuksi ensimmäisellä lennollaan ilman viiksiä. Hyppäsi ja pelastui kumminkin. Epäilykset, jotka viiksien luodinkestävyydestä kenties jollain saattoi olla, haihtuivat. Sen jälkeen kukaan ei lähtenyt ilman viiksiä sotalennolle.
Viimeksi muokattu:
Kyllä se näyttää Olds:ilta. Toisaalta ihmeellinen hattu tuossa kuvassa. En ole tuollaista ennen nähnyt. Tuollainen kalastajanhattu mutta maastokuvioisena.
Taitaa olla ihan aito kuva Vietnamin ajoilta. Ohjukset alla, ja koneessakin lukee sen nimi eversti Olds.
Kovin siloposkiselta kylläkin näyttää, mutta kasvonpiirteet ovat oikeanlaiset. Ei ole heti lennolta palanneen näköinen ilme. Niissä kuvissa joissa se on palannut lennolta, heti koneesta ulos tultuaan, näyttää enempi ryppyiseltä.
Robin Olds oli haastateltavana siinä Dogfights- sarjassa. Hän oli P-38 lentäjä ja Mustang lentäjä toisessa maailmansodassa. Melko vanha jo silloin siinä ohjelmassa. Vanhempi siis kuin sinun kuvassasi.
Ei se kyllä vissiin Koreassa ollut, muistin väärin valitettavasti. Häneltä jäi Korean sota väliin muiden tehtävien takia. Halusi kyllä päästä tositoimiin mutta sille ei myönnetty lupaa.
16 tappoa saavutti yhteensä.
Taitaa olla ihan aito kuva Vietnamin ajoilta. Ohjukset alla, ja koneessakin lukee sen nimi eversti Olds.
Kovin siloposkiselta kylläkin näyttää, mutta kasvonpiirteet ovat oikeanlaiset. Ei ole heti lennolta palanneen näköinen ilme. Niissä kuvissa joissa se on palannut lennolta, heti koneesta ulos tultuaan, näyttää enempi ryppyiseltä.
Robin Olds oli haastateltavana siinä Dogfights- sarjassa. Hän oli P-38 lentäjä ja Mustang lentäjä toisessa maailmansodassa. Melko vanha jo silloin siinä ohjelmassa. Vanhempi siis kuin sinun kuvassasi.
Ei se kyllä vissiin Koreassa ollut, muistin väärin valitettavasti. Häneltä jäi Korean sota väliin muiden tehtävien takia. Halusi kyllä päästä tositoimiin mutta sille ei myönnetty lupaa.
16 tappoa saavutti yhteensä.
Viimeisin amerikkalainen ässä taitaa olla tullut Persianlahden sodasta muistaakseni.
Cesar Rodriquez tuli lähelle, kolmella tapolla, mutta ei riitä ässäksi. Hän jäi eläkkeelle. Taisteli Persianlahden sodassa ja Kosovon sodassa mm.
Israelilla on noita ässiä tullut enemmän ehkäpä.
Onkohan Turkilla tai Kreikalla kummallakaan tullut ässiä sellaisten rajakahakoiden takia, tai Kyproksen takia? Jotenkin sellaisen kuvan on saanut että ovat olleet toistensa kurkussa vähän väliä.
Samoin Pakistanilla on joitakin moderneja ässiä. Yksi syy on ollut Neuvostoliiton rajaloukkauset tiedustelulennoilla A-stanin ylitse Pakistaniin.
Cesar Rodriquez tuli lähelle, kolmella tapolla, mutta ei riitä ässäksi. Hän jäi eläkkeelle. Taisteli Persianlahden sodassa ja Kosovon sodassa mm.
Israelilla on noita ässiä tullut enemmän ehkäpä.
Onkohan Turkilla tai Kreikalla kummallakaan tullut ässiä sellaisten rajakahakoiden takia, tai Kyproksen takia? Jotenkin sellaisen kuvan on saanut että ovat olleet toistensa kurkussa vähän väliä.
Samoin Pakistanilla on joitakin moderneja ässiä. Yksi syy on ollut Neuvostoliiton rajaloukkauset tiedustelulennoilla A-stanin ylitse Pakistaniin.
Vaikka sinänsä on vähän off-topicia, niin toistaiseksi suihkukonekauden huippuässä 17 pudotuksella on Giora Epstein.
http://en.wikipedia.org/wiki/Giora_Epstein
http://en.wikipedia.org/wiki/Giora_Epstein
fulcrum
Greatest Leader
Illu Juutilainen kuvaili erääksi suosikkitaktiikakseen Mersulla spiraalinousun: en tiedä millä nimellä sitä suomeksi kutsutaan, virtuaalilentäjät ovat käyttäneet siitä nimitystä 'rope-a-dope'. Eli jos vihollinen on takasektorissa niin aloitetaan loiva nousukaarto (ei liian jyrkkä ettei vihollinen pääse oikaisemaan kaarron 'läpi'). Jos vihollinen lähtee seuraamaan, niin pikkuhiljaa tämä alkaa jäämään koska Mersu nousee paremmin...jossain vaiheessa energiatilanne muuttuu viholliselle niin epäedulliseksi että Mersu-pilotti voi kääntyä ja hyökätä takaa-ajajan kimppuun edullisesta asemasta.
Kuulostaa sikäli omituiselta että nimenomaan neuvostohävittäjiä vastaan ei Mersulla kannattanut alkaa kaartotaisteluun. Tämä on luettavissa esim. suomalaisesta koelentoraportista jossa sanotaan että "kurvatappeluihin kone on liian kömpelö". Olen lukenut myös sellaisen version että mikäli liittoutuneiden lentäjät näkivät saksalaiskoneissa keltaiset nokat (=itärintamatunnus), niin he tiesivät olla varuillaan koska silloin vastassa oli luultavasti kokenut yksikkö.
Muuten kyllä olen usein lukenut juttuja ettei rintamalta toiselle siirtyneet pilotit usein pärjänneet hyvin...kuulemma Euroopan rintamalta Kaukoitään tulleet lentäjät olivat usein aluksi pulassa. RAF pärjäsi jopa Spitfireillä varsin huonosti japanilaisia vastaan 1941-42 vaikka puikoissa oli Taistelu Englannista-veteraaneja. VE-päivän jälkeen Euroopasta siirretyt amerikkalaislentäjät eivät kuulemma aina oikein menestyneet, kun vihollisen taktiikka ja koneet olivat niin erilaisia, etenkin P-51 -yksiköillä oli ongelmia.
Ikarus
Respected Leader
Nelimoottorispesialisti Heinz Knoke käytti väistönä usein P-47:tä vastaan kierrenousua. Paremmin nousevalla koneella hyvä manooveri. Lisäksi ennakkokulma muuttuu koko ajan, vaikka perässä pysyisikin, alasampuminen on vaikeaa. Sama pätee spiraalissa tapahtuvaan syöksyyn alaspäin, saksalaiset taisi puhua kierresyöksystä.Katso liite: 2539
[
Knoke selvisi sodasta. Vammautui pahoin Tsekissä partisaanien väijytyksessä, olivat matkalla uudelle asemapaikalle aivan maantietä pitkin.
Kirjoitti sodan jälkeen kirjan, Suuri metsästys. Ilmasotahistorian ystäville oivaa lukemista.
Ikarus
Respected Leader
Kyllä se näyttää Olds:ilta. Toisaalta ihmeellinen hattu tuossa kuvassa. En ole tuollaista ennen nähnyt. Tuollainen kalastajanhattu mutta maastokuvioisena.
Taitaa olla ihan aito kuva Vietnamin ajoilta. Ohjukset alla, ja koneessakin lukee sen nimi eversti Olds.
Kovin siloposkiselta kylläkin näyttää, mutta kasvonpiirteet ovat oikeanlaiset. Ei ole heti lennolta palanneen näköinen ilme. Niissä kuvissa joissa se on palannut lennolta, heti koneesta ulos tultuaan, näyttää enempi ryppyiseltä.
Robin Olds oli haastateltavana siinä Dogfights- sarjassa. Hän oli P-38 lentäjä ja Mustang lentäjä toisessa maailmansodassa. Melko vanha jo silloin siinä ohjelmassa. Vanhempi siis kuin sinun kuvassasi.
Ei se kyllä vissiin Koreassa ollut, muistin väärin valitettavasti. Häneltä jäi Korean sota väliin muiden tehtävien takia. Halusi kyllä päästä tositoimiin mutta sille ei myönnetty lupaa.
16 tappoa saavutti yhteensä.
Oldsin lierihattu saattaa olla se kirjanpitohattu, eri yksiköillä oli luullakseni omanlaisensa.
Alla lierihattumalli, mihin Rasius kirjasi omansa. Hattujen viivat olivat virallisempi tieto, kuin asiapaperit sotalentojen määrästä.
Jos kiistaa tuli, laskettiin hatusta viivat. Noin puolet valmistetuista F-105:sta, tehtiin 883 kpl, tuhoutui Vietnamissa ja suurin osa ilmantorjuntatulessa.
Mielenkiintoinen ässälentäjä on Adolf "Addi" Glunz. Hän oli JG 26 Schlageter ässä.
JG 26 hävittäjärykmentin tunnusmerkkinä käytettiin alunperin tuota keltaista nokkaa ilmeisesti. Käytäntö levisi muihin laivueisiin myös. Mutta he jatkoivat itse keltaisen värin käyttöä vielä vuonna 1943 Focke-Wulfeissa. Joskus liittoutuneet menivät tästä sekaisin, koska sekä JG 26, että muut saksalaiset yksiköt käyttivät tuollaista keltaista nokkaa samassa taistelussa, elikkä oli vaikea erottaa heita muista.
Britit kutsuivat heitä "Abbeville Boys" nimellä. Tämä yksikkö saavutti suurta pahamaineisuutta Brittien keskuudessa johtuen kovista brittien tappioista 1942, juuri silloin kun JG 26 lentäjät saivat sotaratsuikseen FW-190 hävittäjät. Spitfire V- mallista ei ollut oikein vastusta kunnollisella taktiikalla taisteleville "würgereille".
Addi Glunz oli siitä mielenkiintoinen lentäjä että häneen ei ikinä osunut vihollisen luotia koko sodan aikana. Elikkä häntä ei ikinä ammuttu alas vihollisen tulituksella. Samaan suoritukseen ylsi suomalainen taivaiden karpaasi Ilmari Juutilainen. Kerran Glunz joutui tekemään mahalaskun, koska koneeseen tuli mekaaninen vika öljylaitteistoon kesken ilmataistelun (joku putki lennossa hajosi).
Tietenkin tuollainen pakkolasku näyttäisi ulkopuolisille amerikkalaisille olevan "manouver kill" Elikkä ilmasodassa on mahdollista saada tappo omalle tilille jos pystyy omalla liikehdinnällä tuhoamaan vihollisen ilman ampumista. Toisaalta nämä ovat harvinaisempia kuin ampumiset tietenkin.
Glunz saavutti 71 tappoa, suurimman osan länsiliittoutuneiden ilma-armeijoita vastaan.
Glunz seisoo äärioikealla, kyseessä oli kunniamerkkitilaisuus.
Toinen vasemmalta onkin sitten se ässien ässä - itse Erich Hartmann saamassa lisää kunniamerkkejä.
JG 26 hävittäjärykmentin tunnusmerkkinä käytettiin alunperin tuota keltaista nokkaa ilmeisesti. Käytäntö levisi muihin laivueisiin myös. Mutta he jatkoivat itse keltaisen värin käyttöä vielä vuonna 1943 Focke-Wulfeissa. Joskus liittoutuneet menivät tästä sekaisin, koska sekä JG 26, että muut saksalaiset yksiköt käyttivät tuollaista keltaista nokkaa samassa taistelussa, elikkä oli vaikea erottaa heita muista.
Britit kutsuivat heitä "Abbeville Boys" nimellä. Tämä yksikkö saavutti suurta pahamaineisuutta Brittien keskuudessa johtuen kovista brittien tappioista 1942, juuri silloin kun JG 26 lentäjät saivat sotaratsuikseen FW-190 hävittäjät. Spitfire V- mallista ei ollut oikein vastusta kunnollisella taktiikalla taisteleville "würgereille".
Addi Glunz oli siitä mielenkiintoinen lentäjä että häneen ei ikinä osunut vihollisen luotia koko sodan aikana. Elikkä häntä ei ikinä ammuttu alas vihollisen tulituksella. Samaan suoritukseen ylsi suomalainen taivaiden karpaasi Ilmari Juutilainen. Kerran Glunz joutui tekemään mahalaskun, koska koneeseen tuli mekaaninen vika öljylaitteistoon kesken ilmataistelun (joku putki lennossa hajosi).
Tietenkin tuollainen pakkolasku näyttäisi ulkopuolisille amerikkalaisille olevan "manouver kill" Elikkä ilmasodassa on mahdollista saada tappo omalle tilille jos pystyy omalla liikehdinnällä tuhoamaan vihollisen ilman ampumista. Toisaalta nämä ovat harvinaisempia kuin ampumiset tietenkin.
Glunz saavutti 71 tappoa, suurimman osan länsiliittoutuneiden ilma-armeijoita vastaan.
Glunz seisoo äärioikealla, kyseessä oli kunniamerkkitilaisuus.
Toinen vasemmalta onkin sitten se ässien ässä - itse Erich Hartmann saamassa lisää kunniamerkkejä.
OldViking
Kersantti
Mielestäni mielenkiintoisin versio Me 262 hävittäjästä oli Me262A-1/U4. Siinä mersuun oli asennettu 490 kiloa painava 50-millinen Mauser MK214/BK 5 –tykki, joka ampui 45 laukausta minuutissa.
Tykki ei juurikaan vaikuttanut Me 262 lento-ominaisuuksiin, ja tarkoitus oli, että osuman saatuaan pommikone räjähtäisi muodostelmassa ja vahingoittaisi myös ympärillä olevia koneita.
Ongelmana oli tykin rekyyli, joka kuitenkin saatiin vaimennettua, kuin myös tykin suuliekki, joka sokaisi lentäjän hetkeksi. Tykki oli myös herkkä juuttumaan.
Koneita valmistettiin kaksi kappaletta, jonka toisen amerikkalaiset saivat haltuunsa toukokuussa 1945. Kone tuhoutui siirtolennolla (turbiinit), toisen koneen kohtalosta ei ole tietoa.
Tykki ei juurikaan vaikuttanut Me 262 lento-ominaisuuksiin, ja tarkoitus oli, että osuman saatuaan pommikone räjähtäisi muodostelmassa ja vahingoittaisi myös ympärillä olevia koneita.
Ongelmana oli tykin rekyyli, joka kuitenkin saatiin vaimennettua, kuin myös tykin suuliekki, joka sokaisi lentäjän hetkeksi. Tykki oli myös herkkä juuttumaan.
Koneita valmistettiin kaksi kappaletta, jonka toisen amerikkalaiset saivat haltuunsa toukokuussa 1945. Kone tuhoutui siirtolennolla (turbiinit), toisen koneen kohtalosta ei ole tietoa.
rukkaskikka
Majuri
Siinähän se koneen kyljessä lukee. On vielä ilmastoinnin ilmanottoskuuppiin raportoinut seksuaalisista mieltymyksistään.
Ikarus
Respected Leader
Entinen yöhävittäjähävittäjälentäjä Wilhelm Herget, jonka saavutuksiin kuului 8 ilmavoittoa yöllä vain 50 minuutissa 20.12.1943, lensi sotalentoja JV 44:ssä tällä 262 / 50 mauser yhdistelmällä. Majuri Herget oli pienen kokonsa takia tunnettu koko Saksan lennostossa nimellä: -Pikkuinen. Mitään Herget ei näillä lennoilla aikaiseksi saanut, tykki oli hyvin altis häiriöille.
Näistäkin herroista Hergetin helposti tunnistaa. Keskellä Kammhuber.
OldViking
Kersantti
Entinen yöhävittäjähävittäjälentäjä Wilhelm Herget, jonka saavutuksiin kuului 8 ilmavoittoa yöllä vain 50 minuutissa 20.12.1943, lensi sotalentoja JV 44:ssä tällä 262 / 50 mauser yhdistelmällä. Majuri Herget oli pienen kokonsa takia tunnettu koko Saksan lennostossa nimellä: -Pikkuinen. Mitään Herget ei näillä lennoilla aikaiseksi saanut, tykki oli hyvin altis häiriöille.
Näistäkin herroista Hergetin helposti tunnistaa. Keskellä Kammhuber.
Vai käytettiin niitä jopa taistelussa?
Itse käsitin, että kyseessä oli prototyyppi. No tällä foorumilta oppii aina jotain uutta..
Se että Saksa lennätti ympäri ilmatilaansa konetta, jonka asetta ei saatu toimimaan, kertoo kyllä aikamoisesta paniikkitunnelmasta kehitystyössä.
Ikarus
Respected Leader
Samassa kuvassa Hergetin kanssa, toinen vasemmalta pitkä mies näyttäisi olevan Heinrich Alexander Ludwig Peter Prinz zu Sayn-Wittgenstein (14. elokuuta 1916 Kööpenhamina, Tanska – 21. tammikuuta 1944 Stendal) oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen yöhävittäjälentäjä. Hän palveli Saksan ilmavoimissa Luftwaffessa ja oli majurin arvoinen. Kuolemansa hetkellä hän oli Luftwaffen korkeimman pudotusmäärän saavuttanut yöhävittäjälentäjä sekä koko toisen maailmansodan lopussa kolmanneksi korkeimman pudotusmäärän saavuttanut. Hänellä oli 83 ilmavoittoa.
Aatelissukuun kuulunut Sayn-Wittgenstein liittyi Saksan Wehrmachtin ratsuväkeen keväällä 1937. Hän pääsi lentosotakoulutukseen ja hänet siirrettiin ilmavoimiin. Hän oli myöhemmin komentajana seuraavissa yksiköissä: IV./NJG 5, II./NJG 3, II./NJG 2, NJG 2, KG 1, KG 51, NJG 2, NJG 3 ja NJG 5. Sayn-Wittgenstein ammuttiin alas tammikuussa 1944 Stendalin Lübarsissa.
Prinssi Heinrich oli sodan alussa vannoutunut natsi. Ideologia karisi sodan kuluessa niin, että pohti vakavasti Hitlerin päästämistä pois päiviltä.
Esimiehenä prinssi oli vähemmän suosittu. Tiukka ja huumorintajuton, omi itselleen parhaat apajat, käski kylmästi muita pysymään pois tieltä.
Kerran tutkaoperaattorilla oli huono päivä tai paremminkin yö. Hän menetti kontaktin useaan otteeseen. Prinssi määräsi operaattorin asentoon ja rankaisi jollain tavoin, tarkempaa en muista. Miten tutkamies asennon koneessa toteutti on jäänyt hämärän peittoon. He saivat kuitenkin jonkun pudotuksen myöhemmin sinä yönä ja prinssi armahti tutkamiehensä rangaistuksesta.
Hänen ja toisen prinssin Egmont Prinz zur Lippe-Weissenfeldin yöhävittäjälentäjän urasta on kirjoitettu tuo kirja.
Aatelissukuun kuulunut Sayn-Wittgenstein liittyi Saksan Wehrmachtin ratsuväkeen keväällä 1937. Hän pääsi lentosotakoulutukseen ja hänet siirrettiin ilmavoimiin. Hän oli myöhemmin komentajana seuraavissa yksiköissä: IV./NJG 5, II./NJG 3, II./NJG 2, NJG 2, KG 1, KG 51, NJG 2, NJG 3 ja NJG 5. Sayn-Wittgenstein ammuttiin alas tammikuussa 1944 Stendalin Lübarsissa.
Prinssi Heinrich oli sodan alussa vannoutunut natsi. Ideologia karisi sodan kuluessa niin, että pohti vakavasti Hitlerin päästämistä pois päiviltä.
Esimiehenä prinssi oli vähemmän suosittu. Tiukka ja huumorintajuton, omi itselleen parhaat apajat, käski kylmästi muita pysymään pois tieltä.
Kerran tutkaoperaattorilla oli huono päivä tai paremminkin yö. Hän menetti kontaktin useaan otteeseen. Prinssi määräsi operaattorin asentoon ja rankaisi jollain tavoin, tarkempaa en muista. Miten tutkamies asennon koneessa toteutti on jäänyt hämärän peittoon. He saivat kuitenkin jonkun pudotuksen myöhemmin sinä yönä ja prinssi armahti tutkamiehensä rangaistuksesta.
Hänen ja toisen prinssin Egmont Prinz zur Lippe-Weissenfeldin yöhävittäjälentäjän urasta on kirjoitettu tuo kirja.
Viimeksi muokattu:
Ikarus
Respected Leader
Me 262 B-1a/U1 koulukone, joka oli muutettu yöhävittäjäksi asentamalla siihen FuG 218 ''Neptun'' -tutka Hirschgeweih -antennilla.
Kommando Welter (10./NJG 11 ) saavutti 262:n yöhävittäjäversiolla 48 ilmavoittoa.
Koneen suuri nopeus oli ongelma. Vaikka yöhävittäjäversio oli 60 km/h hitaampi verratuna normaaliin 262:teen antennien ilmanvastuksen takia. Miehistöt kehittävät taktiikan, jossa lennettiin muodostelman alla ja valitun kohteen alla vetämällä ylöspäin menettää riittävästi vauhtia tulitusta varten. Siitä kohteen alta sai sitten ripeästi poistua, ellei halunnut palavan Lancasterin romuja silmilleen.
Kommando Welter (10./NJG 11 ) saavutti 262:n yöhävittäjäversiolla 48 ilmavoittoa.
Koneen suuri nopeus oli ongelma. Vaikka yöhävittäjäversio oli 60 km/h hitaampi verratuna normaaliin 262:teen antennien ilmanvastuksen takia. Miehistöt kehittävät taktiikan, jossa lennettiin muodostelman alla ja valitun kohteen alla vetämällä ylöspäin menettää riittävästi vauhtia tulitusta varten. Siitä kohteen alta sai sitten ripeästi poistua, ellei halunnut palavan Lancasterin romuja silmilleen.
Me 262 B-1a/U1 koulukone, joka oli muutettu yöhävittäjäksi asentamalla siihen FuG 218 ''Neptun'' -tutka Hirschgeweih -antennilla.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b3/Neptun_FuG_217.pdf
Ikarus
Respected Leader
Näyttää tuo tutkasysteemi siltä, että harjaannusta sen käyttö on vaatinut.
Yöhävittäjäpilotin / tutkamiehen yhteistyö oli vaativaa. Sopivaa työparia haettiin monesti pitkään. Henkilökemiat yms. tekijät vaikuttivat asiaan.
Taka-ampujaksi pyrittiin löytämään mies, jolla oli poikkeuksellisen hyvä hämäränäkö. Ja jos osasi ampua, kaikki oli plussaa. Wittgensteinillä oli taka-ampujana tällainen kyky. Usein juuri taka-ampuja havaitsi erinomaisen hämäränäkönsä avulla ensimmäisenä kohteen.
Schräge Musik putket näkyvät rungon puolivälissä. (suom. vino/viisto musiikki, joka viittasi jazz-musiikkiin) oli toisen maailmansodan aikaan lähinnä saksalaisilla ja japanilaisilla käytössä ollut yöhävittäjien aseistustapa.
Yleensä konstruktio käsitti kaksi 60° – 75° kulmassa eteenpäin yläviistoon asennettua, joko 20 tai 30 millimetristä lentokonetykkiä. Tavanomaisin sijoitus oli eturungossa heti ohjaamon takana. Olennainen osa taktiikkaa oli lentokonetutkien käyttö, kuten FuG 212/220 Liechtenstein SN-2.
Taistelutaktiikkaa käyttävä yöhävittäjä paikansi kohteensa tutkan avulla, sekä suoritti hyökkäyksensä takaa alhaalta lähestyen.
Sekä Saksa että Japani käyttivät lähinnä raskaita kaksimoottorisia torjuntahävittäjiä Schräge Musikin toiminta-alustoina. Saksassa palvelivat lähinnäMesserschmitt Me-110 Bf, Junkers Ju-88, ja Dornier Do-17:n muunnosversiot. Myös Saksan menestyksekkäimässä yöhävittäjässä Heinkel He 219 Uhu:ssa käytettiin Schräge Musik-aseistusta.
Tässä oli vaarana, että alasammuttu pommittaja tuli omaan niskaan. Alta oli viisain suoriutua ripeästi pois, kun osumat oli ammuttu. Koneissa oli luonnollisesti myös nokassa tavanomainen eteenpäin ampuva aseistus.
Viimeksi muokattu: