WW2 Hävittäjät

Juke kirjoitti:
Sarek1 tuo on Me 109 R. 209 oli pitkäsiipinen korkeushävittäjä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Saksalaiset projektinimet olivat joskus hieman sekavia. Tosin matkan varrella asiat saattoivat muutenkin muuttua. 209 oli alun alkaen nopeusennätyskone, josta ei kuitenkaan palveluskelpoista hävittäjää pystynyt tekemään vaikka sitä haluttiin. Edellisen postaukseni lähdeteoksessa mainittu "209A" oli samasta tyyppinumerosta huolimatta aivan eri peli. 309 oli sakujen "Airacobra", mutta sekään ei päässyt tuotantoon. Pitkäsiipisen suurten korkeuksien hävittäjän kehityksestä jotain oheisissa kuvissa.

image.jpg image.jpg image.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Kiitoksia Sarek1 ja Juke tiedoista.
Tuo nokkapyörämersu 309 olisi ollut lentoonlähdössä ja laskussa leveällä olevien päätelineiden sekä nokkapyöränsä ansiosta paljon helpompi kuin Bf 109.
Kone kolmella pisteellä kiinni kiitotiessä ja leveät päätelineet; kiertovaikutusta olisi ollut lentoonlähdössä paljon helpompi hallita.
Kannuspyöräkoneesta ei rullatessa suoraan eteenpäin näe yhtään mitään, nokka peittää näkyvyyden. Sillä joutuu kiemurtelemaan ja katsomaan sivusta.

Ultratkin pyrkii vääntäytymään vasemmalle. Kaasua rauhallisesti auki ja painetta lisää oikealla jalalle, pysyy kyllä helposti linjassa. Mutta jos sen antaa mennä mitään tekemättä, niin kyllä se kapealta kiitotieltä vänkää itsensä sivuun. Ja nyt puhutaan 80 - 100 hp:n tehoisesta moottorista. Noissa WW2 vehkeissä oli vähintään 10* tuo teho, lopussa 20*. 109:n väännön sivuun pystyn kyllä helposti kuvittelemaan.

Kannuskone on laskussa tarkka: kone pitäisi olla siivet vaakatasossa ja kone suorassa linjassa suhteessa kiitotiehen. Muuten kone pyörien ottaessa maahan pyrkii äkkinäisesti oikaisemaan itsensä kiitotien suuntaan ja etenkin pitävällä alustalla kuten asfaltti liikemomentti saattaa heittää korjauksen yli ja seurauksena pyörähdys ja mahdollisesti teline alta ts. telemarkki. Kannuspyöräkoneilla laskeudutaan tämän takia mielellään nurmikentille, jos niitä vain on käytössä. Nurmen kitka on vähäisempi ja se alustana antaa anteeksi näitä koneen suuntaus töplinkejä.

Ja kyllähän tuosta 309:stä olisi näkyvyys ilmassakin etenkin taaksepäin ollut paljon parempi kuin Bf 109:stä.
 
Olen hieman ihmetellyt miksi suunnittelivat Me 509n ja pelkäänpä, että näkyvyys eteen alas oli huono 309ssä ja siksi se todellinen "airacobra" lay out tutkittiin myös.

http://www.luft46.com/mess/me509.html

3bm509.jpg

Tässä jenkkien toinen nokkapyörähäätäjä.

Bell_XP-77_side_view.jpg
 
Viimeksi muokattu:
150px-Luftwaffen_koekoneet.jpg

Tuo suomeksi käännetty kirja on myynnissä. Se on aika ohut lätyskä, enemmän tekstiä kuin kuvia.
Muistaakseni Me 209,309 jne. kirjasessa ei ole mitään mainintaa.
 
image.jpg image.jpg image.jpg image.jpg

Muutama mukava lukuvinkki, painotus WW2 sakukoneissa/projekteissa. Oikeanpuoleinen on kätevä pikahakukirja yleensä ja yleisesti käytössä olleisiin koneisiin ja niiden alatyyppeihin (ei aivan kaikkea, mutta ok).

Juken linkittämä Luft46 -sivusto tarjoaa mielenkiintoista luettavaa "sallaisista rojekteista". Fanitaidetta löytyy myös roppakaupalla. Suosittelen.
 
Ikarus kirjoitti:
Kiitoksia Sarek1 ja Juke tiedoista.
Tuo nokkapyörämersu 309 olisi ollut lentoonlähdössä ja laskussa leveällä olevien päätelineiden sekä nokkapyöränsä ansiosta paljon helpompi kuin Bf 109.
Kone kolmella pisteellä kiinni kiitotiessä ja leveät päätelineet; kiertovaikutusta olisi ollut lentoonlähdössä paljon helpompi hallita.
Kannuspyöräkoneesta ei rullatessa suoraan eteenpäin näe yhtään mitään, nokka peittää näkyvyyden. Sillä joutuu kiemurtelemaan ja katsomaan sivusta.

Ultratkin pyrkii vääntäytymään vasemmalle. Kaasua rauhallisesti auki ja painetta lisää oikealla jalalle, pysyy kyllä helposti linjassa. Mutta jos sen antaa mennä mitään tekemättä, niin kyllä se kapealta kiitotieltä vänkää itsensä sivuun. Ja nyt puhutaan 80 - 100 hp:n tehoisesta moottorista. Noissa WW2 vehkeissä oli vähintään 10* tuo teho, lopussa 20*. 109:n väännön sivuun pystyn kyllä helposti kuvittelemaan.

Kannuskone on laskussa tarkka: kone pitäisi olla siivet vaakatasossa ja kone suorassa linjassa suhteessa kiitotiehen. Muuten kone pyörien ottaessa maahan pyrkii äkkinäisesti oikaisemaan itsensä kiitotien suuntaan ja etenkin pitävällä alustalla kuten asfaltti liikemomentti saattaa heittää korjauksen yli ja seurauksena pyörähdys ja mahdollisesti teline alta ts. telemarkki. Kannuspyöräkoneilla laskeudutaan tämän takia mielellään nurmikentille, jos niitä vain on käytössä. Nurmen kitka on vähäisempi ja se alustana antaa anteeksi näitä koneen suuntaus töplinkejä.

Ja kyllähän tuosta 309:stä olisi näkyvyys ilmassakin etenkin taaksepäin ollut paljon parempi kuin Bf 109:stä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Äkkiseltään kovasti Mustangin oloinen kone tuo 309
 
On niissä paljon samaa näköä. Me 309 / P-51 D. Jäähdyttimen komu 309:ssä edempänä.
Ja käännetty v-moottori DB, nokan muoto vähän luiskempi Me:ssä. Jenkit ei nokka-aseistusta juuri harrastaneet.
me-309-s.gif





3_43_b2.jpg



images
 
Ikarus kirjoitti:
On niissä paljon samaa näköä. Me 309 / P-51 D. Jäähdyttimen komu 309:ssä edempänä.
Ja käännetty v-moottori DB, nokan muoto vähän luiskempi Me:ssä. Jenkit ei nokka-aseistusta juuri harrastaneet.
me-309-s.gif





images
Klikkaa laajentaaksesi...


Tämä menee samaan kategoriaan, sitä paitsi on "siistein ulkonäöltään"...

puuska.png

edit: Puuska olisi vissiin ollut halvin valmistaa ja tarjonnut samat ominaisuudet?
 
Viimeksi muokattu:
T+224+cropped++copy.jpg

Supermarine Type 224. Ensilento helmikuussa 1934. Moottorina R-R Goshawk, jossa käytettiin haihtumisjäähdystä. Moottorin läpi kuljettuaan jäähdytysneste muuttui höyryksi, joka pumpattiin siiven johtoreunaan rakennettujen sisäisten jäähdyttimien läpi. Sen aikaisella tekniikalla jäähdytys ei kunnolla toiminut ja moottori ylikuumeni alinomaan. Spitfiressa olikin sitten tavanomainen jäähdytysjärjestelmä.
 
Viimeksi muokattu:
Haihtumis- eli höyryjäähdytykseen asetettiin suuria toiveta, toinen tunnettu 'höyrykone' oli He-100. Siitäkään ei tullut mitään.
Mutt Summers, Supermarinen koelentäjä, kertoi että moottorin ylikuumeneminen oli jatkuva riski ja ohjaamossa oli varoitusvalot joiden piti kertoa missä on ongelma ja ohjaajan piti sitten yrittää toimia sen mukaan ja tarvittaessa keskeyttää lento. Kojelaudan valot kuitenkin vilkkuivat joulukuusena koko ajan joten Summers yleensä vain lenteli menemään ja antoi valojen olla. Joku yritti vitsailla R.J. Mitchellille että "nuo valot vilkkuvat niin tiuhaan että lentäjän pitää olla nero että ehtii ymmärtää mitä ne tarkoittavat". Mitchell ei vastannut, mökötti vain vihaisen näköisenä: omiin suunnitelmiin kohdistuva huumori ei ollut hauskaa...
Type 224 oli pettymys, paksu siipi pudotti nopeuden kaksitasoluokkaan. Spesifikaatio F.7/30 oli tuohon aikaan liian kunnianhimoinen etenkin kun moottori ei toiminut. Gloster lopulta tekaisi pikaisesti vähän parannetun version Gauntletista, uudella moottorilla se likipitäen täytti spesifikaation ja siitä tuli Gladiator.
 
Sardaukar kirjoitti:
Kuriositeettinä mainitakseni yhdessä Pierre Clostermanin kirjassa mainitaan, että Mosquitoa käytettiin henkilö- ja rahdinkuljetukseen esim. Iso-Britannian Tukholman suurlähetystön ja Lontoon välillä. Ainakin kerran ko. kone joutui Me-163 rakettihävittäjän ahdistelemaksi ja selvisi, mutta kirjan mukaan yksi matkustajista vannoi, ettei enää koskaan astuisi lentokoneeseen. Varmasti väistöliikkeet tuntuivat mukavalta rungon sisällä ollessa. :D
Klikkaa laajentaaksesi...

Britit tarvitsivat maanmittauksessa käytetyn kuvanmittauslaitteen. Ilmakuviensa tulkitsemiseen.
Ja niitä oli saatavissa vain Sveitsistä.
Joten asialle pantiin ruotsalainen liikemies, joka osti kaksi laitetta ja hoiti kuljetuksen saksanläpi Ruotsiin.
Kuljetus ruotsista taasen hoidettiin Mosquiton avulla. Laite purettiin osiin ja pakattiin koneeseen.
Pommikuiluun joutui laitteen osien kanssa myös toimitusta hoitava majuri.
Paluulennolla väistäessään yöhävittäjää ohjaaja aukaisi kaikki ”luukut” jarruttaakseen nopeutta, myös pommiluukun.
Onnistuneesta väistöstä ilahtunut ohjaaja unohti kuitenkin sulkea pommiluukut.
Joten majuri oli jäätyä pohjanmeren ylityksen aikana siinne.


http://areena.yle.fi/tv/2216513

(Toisen maailmansodan aikana Hitlerin tavoitteena oli lyödä Englanti polvilleen pelottavilla V-ohjuksillaan.
Miten brittilentäjien ottamista ilmakuvista pystyttiin saamaan selville vihollisen salaiset aikeet? T: BBC. (U))
 
He-112B%203_enl.jpg

Heinkel He 112

Konetta tarjottiin Suomen ilmavoimille. Muistini mukaan testeissä Suomessa siitä nyrjähti laskuteline pehmeällä kentällä ja tämä oli osittain syynä, ettei Heinkeliä valittu. Fokker D. 21:seen verrattuna olisi Heinkel 112 ollut ylivoimainen. Tykkiaseistus ja nopeampi.

Kilpailussa Saksan päähävittäjäksi Bf 109 voitti kilpailun. Heinkeliä on myöhemmin pidetty Bf 109:ä parempana alustana tulevaa tehonlisäystä ajatellen. Ja sen lentoonlähtö- ja laskeutumis ominaisuudet olisivat olleet Bf 109:ä paremmat.

tiedot alla vikistä:

Heinkel He 112
Kuvaus
Rooli hävittäjälentokone
Miehistö 1 ohjaaja
Ensilento
Palveluskäyttöön ei Luftwaffessa
Valmistaja Heinkel
Mitat
Pituus 9,3 m
Kärkiväli 9,1 m
Korkeus 3,65 (3,80?) m
Siipien pinta-ala 17 m²
Paino
Paino tyhjänä 1 620 kg
Lastattuna 2 250 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino 2 250 kg
Voimanlaite
Moottori Junkers Jumo 210Ea (12 syl., V-moottori)
Teho 500 kW eli 680 hv
Suorituskyky
Huippunopeus 510 km/h
Lentomatka 1 000 km He (112B-2)
Lakikorkeus 9 500 m
Nousunopeus m/min
Siipikuorma kg/m²
Teho/Painosuhde kW/kg
Avioniikka
Mittaristo
Aseistus
Ampuma-aseistus 2x 20 mm MG FF tykkejä ja 2x 7,92 mm MG 17 konekiväärejä
Pommikuorma 10 kg
Heinkel He 112 oli saksalainen 1930-luvulla valmistettu hävittäjälentokone.[1] Koneen suunnittelivat Walter ja Siegfried Günter. He 112 oli yksi neljästä Luftwaffen ensimmäistä hävittäjäkilpailua varten suunnitellusta hävittäjäprototyypistä. Se oli suorituskyvyltään hyvin lähellä Messerschmittin suunnittelemaa Bf 109:ää, mutta tuotekehityksen nopeus muodostui kilpailun ratkaisevaksi tekijäksi. Messerschimitt BF 109 oli tuotantovalmis, kun taas Heinkelin kehitys oli selvästi vielä kesken. Luftwaffe valitsi Bf 109:n saadakseen vaatimukset täyttävän suorituskyvyn omaavan hävittäjäkoneen heti tuotantoon. Lisäksi Bf 109 oli halvempi valmistaa kuin He 112.

Osa päättäjistä piti kuitenkin enemmän He 112-koneesta ja myös niitä päätettiin tilata pieni määrä.


Koesarjan kone mallista Heinkel He 112.
He 112 U-nimeä käytettiin myös Heinkel He 100 -koneesta, joka oli kuitenkin täysin uudelleen suunniteltu kone.

Nopeus- ja tarjouskilvoissa oli poliittisia ulottuvuuksia (eri tehtaiden johdon suosio Hermann Göringin lähipiireissä) ja teollisuuspoliittisia linjauksia, joissa Heinkelin tuotettavaksi oli rajattu pommikoneet. Heinkelin johtaja kiisteli jatkuvasti Luftwaffen johdon kanssa. Tästä syystä He 112:ta valmistettiin lopulta vain 98 kappaletta, joistaEspanjan ilmavoimille toimitettiin 15 kpl, Japanin ilmavoimille 30 kpl, Unkarin ilmavoimille 3 kpl ja Romanianilmavoimille 24 kpl.

Saksa kieltäytyi myymästä Suomelle Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä, mutta tarjosi sen sijaan vuonna 1938Suomen ilmavoimille He 112:sta. Konetta pidettiin kuitenkin liian kalliina Fokker D.XXI:n verrattuna.

Myöhemmin He 112 -hävittäjää käytettiin testialustana rakettimoottoreille, jolloin siitä tuli yksi ensimmäisistä rakettimoottorista voimansa saaneista prototyyppikoneista.

Rintamapalveluksessa
Heinkel He112:n V6-versio oli mukana Espanjan sisällissodassa saksalaisen vapaaehtoisjoukon Legion Condorinriveissä 1936–1939.[1]

30 kappaletta Heinkel He112-B2 -koneita oli hankittu Romanian ilmavoimiin elokuussa 1939. Kesällä 1941 romanialaiset Heinkel He112:t olivat mukana operaatio Barbarossassa saksalaisten rinnalla. Koneet joutuivat heti ankaraan taistelukäyttöön ja kärsivät suuria tappioita riittämättömien suorituskyky- ja lento-ominaisuuksiensa vuoksi. Vähitellen Heinkel He112:t vedettiin koulutuskäyttöön aina sodan päättymiseen saakka.
 
Ikarus kirjoitti:
Konetta tarjottiin Suomen ilmavoimille. Muistini mukaan testeissä Suomessa siitä nyrjähti laskuteline pehmeällä kentällä ja tämä oli osittain syynä, ettei Heinkeliä valittu. Fokker D. 21:seen verrattuna olisi Heinkel 112 ollut ylivoimainen. Tykkiaseistus ja nopeampi.
Klikkaa laajentaaksesi...

He 112 on yksi niistä tyypeistä joiden hankkimatta jättämistä on paljon surkuteltu, mutta pitkälti turhaan. Koneesta innostumista on selitetty sillä, että Suomessa jaetussa mainosmateriaalissa esitettiin epärealistisia lupauksia suorituskyvystä. Todellisuudessa se ei ollut juuri Fokkeria nopeampi ja nousukyvyltään heikompi.
Sitten kun vielä huomioidaan, että Heinkel olisi todennäköisesti ollut vaikeammin ylläpidettävä ja Fokkeria kolme kertaa kalliimpana määrä olisi todennäköisesti jäänyt yhteen laivueeseen, niin on vaikea nähdä miten He 112 olisi tuottanut kokonaisuutena paremman lopputuloksen. Lisäksi 1938 Suomi ei ollut hankkimassa mitään hävittäjiä mikä lienee perimmäinen syy siihen, että Heinkelia ei kovin vakavissaan edes harkittu.
 
Ikarus kirjoitti:
Heinkel He 112

Konetta tarjottiin Suomen ilmavoimille. Muistini mukaan testeissä Suomessa siitä nyrjähti laskuteline pehmeällä kentällä ja tämä oli osittain syynä, ettei Heinkeliä valittu. Fokker D. 21:seen verrattuna olisi Heinkel 112 ollut ylivoimainen. Tykkiaseistus ja nopeampi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jossain Karhusen kirjassa asia oli näin esitetty, todellisuus on kuitenkin arkisempi: Heinkeliin ei ollut rahaa. Yksi He-112 maksoi melkein yhtä paljon kuin Blenheim.
Koneen suorituskykyä kohtaan sopii myös esittää epäilyksiä. Moottoritehoa oli vaivaiset 700 hevosvoimaa, jolla olisi pitänyt saada yli kahden tonnin hävittäjä kulkemaan 500km/h? Teho/paino-suhde oli huonompi kuin Fokkerissa. Tykkiaseistus olisi toki kelvannut.

Itselleni on jäänyt kuva että Heinkel oli hiukan hankala tyyppi. Hänen tapansa oli valmistella jotain konetta täysin salassa, sitten yhtäkkiä paljastaa se näyttävästi "ta-daa! minullapa on nyt tällainen!". Tällä tavoin esiteltiin mm. He-178 ja He-100. Tämä ei sopinut RLM:lle jonka piti murehtia tuotannosta ilmavoimille, moottoreiden ja varusteiden riittävyydestä jne. Esimerkiksi silloin kun He-100 esiteltiin, niin Bf-109 ja -110 olivat tuotannossa ja veivät kaikki DB600-sarjan moottoreiden tuotannon, ja kehitteillä oli jo FW-190 joka käyttäisi toista moottorityyppiä eikä häiritsisi DB:n tuotantoa. Mihin tässä välissä mahtuisi He-100, joka käytti DB:n moottoria ja oli suunniteltu niin ettei siinä voinut käyttää mitään muuta moottoria? No ei mihinkään. Puheet Heinkelin poliittisesta sorsimisesta lienevätkin lähinnä tekosyitä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top