WW2 Hävittäjät
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Ikarus
Respected Leader
de Havilland D.H.98 Mosquito
Oli nopea 2- moottorinen monipuolinen hävittäjä-pommittaja.
Luftwaffen yksimoottoriset hävittäjät bf 109 ja FW 190 eivät saaneet Mosquitoa kiinni muuten kuin syöksyllä saadulla ylinopeudella.
Me 262 muutti tilanteen. Mosquito ei näkynyt hyvin saksalaisten tutkassa, koneessa oli niin paljon puusta tehtyjä rakenteita.
Kone aiheutti Göringille harmaita hiuksia. Ja lukuisat saksalaiset yöhävittäjälentäjät joutuvat Mosquiton yöhävittäjäversion uhriksi.
alla olevat tiedot wikistä:
De Havilland Mosquito PR.IX
Tyyppi päivä- ja yöhävittäjä,
hävittäjäpommittaja,
pommittaja,
tiedustelukone
De Havilland Mosquito FB.XVIII
de Havilland D.H.98 Mosquito on toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone. Mosquitoa valmistettiin vuosien 1940 ja 1950 välillä kaikkiaan 7 781 kappaletta.[1] Britannian lisäksi sitä valmistettiin myös Kanadassa ja Australiassa.[1] Koneen useita eri malleja käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena. Se oli erinomainen lentokone ja suoriutui useimmista tehtävistä erittäin hyvin.[2][3]
Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli valmistettu pääosinvanerista; syynä oli sodan aikainen alumiinipula. Koneeseen käytettiinkoivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri[4][5]. Varsin edistyksellisessä menetelmässä rungon puolikkaat valmistettiin liimaamalla muotin päällä[6][7] ja varusteltiin koneen järjestelmillä ennen yhteenliittämistä. Tällainen runkovalmistus voitiin hajauttaa jopa kalustetehtaisiin.
Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit. Parasta Mosquitossa oli sen suorituskyky. Kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Ensilennolla kone osoittautui jopa sen aikaista Spitfirea nopeammaksi[8][9][10]. Toimiessaan yösaattohävittäjänä pommikoneille, sillä oli myös nopeutensa ansiosta etulyöntiasema hitaampiin saksalaisiin yöhävittäjiin. Luftwaffen johtoa ärsyttivät Mosquitojen häirintäoperaatiot, joita varten varattiin tuloksetta hävittäjälaivueita.[11]
Historia
Kone lensi ensilentonsa 25. marraskuuta 1940.[12] Se oli alussa halpa, sekä yksityisenä kokeiluna synnytetty. Siipirakenne oli liimattua koivu-balsapuuta, mikä teki siivestä kevyen mutta kestävän. Alussa sitä ei edes hyväksytty RAF:n ylempien upseerien taholta.[13] Lentokone osoitti lopulta monikäyttöisyytensä: niin hävittäjän, pommittajan, kuin tiedustelukoneenkin roolissa. Se riitti tekemään siitä Luftwaffen taholta vihaituimman brittien lentokoneen. Koneeseen asennettiin Oboe-tarkkuussuuntimet, joilla se pystyi Pathfinder-toimintaan. Kone merkitsi perässä seuraaville pommittajavirroille sopivat pommituskohteet merkkisoihtujen avulla.[14]
Koneen eri käyttötarkoitukset ja mallit[
Tiedustelukone[
Mosquiton prototyyppi
Mosquito B.IV
Ensimmäinen Mosquiton malli oli PR.I , jossa oli kamera tiedustelukuvien ottamista varten. Mallissa PR.VIII oli uudet kaksivaiheisella ahtimella varustetut versiot moottorista; suorituskyky suurissa korkeuksissa parani selvästi. Mallissa PR.XVI oli paineistettu ohjaamo ja toisen moottorin pyörimissuunta oli vaihdettu jotta moottorien väännöt kumoaisivat toisensa. Lisäksi koneen pommikuiluun oli asennettu kolme lisäpolttoainesäiliötä.[15]
Pommittaja[
Pommikoneversiossa B.IV oli lasinen nokka pommitähtäintä varten. Koneessa ei ollut puolustusaseistusta, koska sitä ei tarvittu koneen nopeuden ansiosta ja se olisi tuonut vain lisää painoa.[16][17]Koneessa oli kaksiosainen pommikuilu, jossa se pystyi kuljettamaan yhteensä neljä 227 kg pommia.
Mallissa B.V oli siipiin lisätty ripustimet 227 kg pommeille tai lisäpolttoainesäiliöille. Mallissa B.IX oli uudet kaksivaiheisella ahtimella varustetut versiot moottorista; suorituskyky suurissa korkeuksissa parani selvästi. Mallissa B.XVI oli paineistettu ohjaamo ja toisen moottorin pyörimissuunta oli vaihdettu jotta moottorien väännöt kumoaisivat toisensa. Lisäksi koneeseen voitiin asentaa pullistettu pommiluukku yhden järeän Barnes Wallisinsuunnitteleman 1800 kg pommin kuljettamista varten.[18]
Yöhävittäjä
Ensimmäinen yöhävittäjäversio koneesta oli NF.II. Koneessa oli nokassa tutka vihollislentokoneiden havaitsemiseksi yöllä ja aseistuksena oli neljä 20 mm tykkiä nokan alla sekä neljä .303 (7,7 mm) kaliiperin konekivääriä nokassa. Kone otettiin käyttöön joulukuussa 1941.[19]
Mallissa NF.XII oli kehittyneempi senttimetriluokan taajuudella toimiva tutka. Uuden AI.Mk IX -tutkan antennin takia nokan konekiväärit jouduttiin poistamaan, jolloin aseistukseksi jäi neljä 20mm tykkiä.[20] Mallissa NF.XVII oli vielä uudempi tutka. Mallissa NF.XIX oli uudemmat Merlin 25 -moottorit. Mosquito-yöhävittäjillä saavutettiin sodan aikana noin 600 ilmavoittoa ja ammuttiin alas 486 V1-ohjusta.
Hävittäjä-pommittaja
Mosquite FB.XVII, nokan alla näkyy 57mm tykin putki
Mosquite NF.XIII, Foggia, 1944
Malli FB.VI kehitettiin hävittäjä-pommittajaksi. Yöhävittäjän aseistus säilytettiin ja taempi pommikuilu otettiin käyttöön. Sinne mahtui kaksi 227 kg pommia. Lisäksi siipiin lisättiin ripustimet kahdelle 227 kg pommille. Jotkut hävittäjä-pommittajamallit aseistettiin myös raketeilla. Rakettien osuminen varmistettiin ampumalla 20 mm tykeillä juuri ennen laukaisua: kun tykkien ammukset osuivat maaliin, oli oikea hetki laukaista raketit. Menetelmän kehitti uusiseelantilainen majuri E. W. TaconBristol Beaufighter -koneella [21]
Mallissa GB.XVIII 20mm tykkien tilalla oli yksi 57 mm pikahaupitsi panssarivaunujen ja sukellusveneiden tuhoamista varten. Tämä yhdessä rakettien kanssa antoi Mosquitolle erinomaisen tulivoiman. Vaikka haupitsi kykeni puhkomaan sukellusveneiden kylkiä vaivatta, sen laukaisu vaati tasaisen tähtäyksen, joka raketteja käytettäessä oli hyödytön niiden joka tapauksessa kehnon tarkkuuden takia. Lisäksi tykkiä vailla lentävät Mosquitot eivät joutuneet kantamaan mukanaan tykin ja sen ammusten tuottamaa lisäpainoa.[22]
Yksi tykillä varustettu Mosquito tuhosi saksalaisen hävittäjälaivan Biskajanlahdella. Alus jäi kellumaan paikalleen koneisto hajalle ammuttuna, ja kaksi paikalle kutsuttua puolalaista B-24 Liberator -pommittajaa upotti sen. [23] Mosquito-lentue 140. suoritti onnistuneen tarkkuuspommituksen Gestapon päämajaan Kööpenhaminan keskustassa 21. maaliskuuta 1945.[24]Samoin hyökättiin: niin V-1 ja V-2 kostoaseitten laukaisutukikohtia vastaan, kuin Gestapon päämajaa vastaan Haagissa.[25]
Kuljetuskone
Konetta käytettiin myös arvokkaan rahdin kuljettamiseen, mutta se tehtiin koneen normaaleilla malleilla; erillistä kuljetuskonemallia koneesta ei ollut. Koska Mosquiton tiedusteluversiot olivat nopeita (685 km/h), ja kykenivät lentämään korkealla (13 100 m): niin ne olivat käytännöllisiä näihin tehtäviin.[
Pathfinder - Polunlöytäjä
Osaa tämän tyypin koneista käytettiin etsimään Liittoutuneiden pommituslennostolle pommituskohteita Akselivaltojen alueelta. Nämä Polunlöytäjiksi kutsutut koneet etsivät kohteensa Oboe-tarkkuussuuntimien avulla, sekä merkitsivät kohteensa sitten havainnointisoihtuja eli merkkivaloja käyttäen. Muita suunnistukseen käytettyjä apulaitteita olivat briteillä, sekä H2S että GEE.[28]
Käyttö Pohjoismaissa[
Pohjoismaista Norja[29]ja Ruotsi[30] käyttivät tätä konetyyppiä. Ruotsi osti vuonna 1948 60 kappaletta N.F. Mark XIX -yöhävittäjiä.[31][32] Ruotsin ilmavoimien mallitunnus konetyypille oli J30.
Tekniset tiedot (Mosquito B. Mk.IV)
De Havilland Mosquito Mk19
- Miehistö: 2
- Pituus: 12,43 m
- Kärkiväli: 16,51 m
- Korkeus: 4,65 m
- Siipipinta-ala: 42,18 m²
- Tyhjäpaino: 5 942 kg
- Lentopaino: 10 150 kg
- Moottorit: 2 x Rolls Royce Merlin 21, 1 250 hv.
- Maksiminopeus: 612 km/h[33]
- Lentomatka: 2 400 km täydellä aselastilla (DH.98 Mosquito B Mk XVI)
- Lakikorkeus: 9 450 m
- 4 x 227 kg pommi.
Kuriositeettinä mainitakseni yhdessä Pierre Clostermanin kirjassa mainitaan, että Mosquitoa käytettiin henkilö- ja rahdinkuljetukseen esim. Iso-Britannian Tukholman suurlähetystön ja Lontoon välillä. Ainakin kerran ko. kone joutui Me-163 rakettihävittäjän ahdistelemaksi ja selvisi, mutta kirjan mukaan yksi matkustajista vannoi, ettei enää koskaan astuisi lentokoneeseen. Varmasti väistöliikkeet tuntuivat mukavalta rungon sisällä ollessa. 
Viimeksi muokattu:
Ikarus
Respected Leader
Ilmavoittojakin sillä saavutettiin, parhaat vieläpä aika hyviä määriä:
Liittoutuneiden MOSQUITO Ässät
WWII
NAME VICTORIES UNITS NATIONALITY N/RO
Burbridge, Branse Arthur 21 (+3 V-1) 85 Skelton, Bill
Scherf, Charles Curnow 14 [13+1] 418 Australian
Green, Wilfrith Peter 14 (+13 V-1) 85,410,96,219 Grimston, A. R.; Oxby, Dougie
Allan, John Watson 14 256 Davidson, H. I.
Doleman, Robert Daniel 12 [10+2](+3 V-1) 157 Bunch, D. C.
Kipp, Robert Allan 11 [10+1] 418 Canadian Huletsky, Peter
White, Harold Edward 9 141,BSDU Allan, Mike
Parker, Gartrell Richard Ian 9 (+6 V-1) 219 Godfrey, Donald Ling
Owen, Alan Joseph 9 (+1 V-1) 85 McAllister, James Samuel Victor
Mathews, John Owen 9 (+5 V-1) 157 Penrose, A.
Hedgecoe, Edward Richard 9 85,FIU Bamford, N. L.
Bunting, Edward Nigel 9 85,488 Reed, C. P.
Braham, John Robert Daniel 9 613,305,21,107 Gregory, W. S.; Robertson;
Englanninkielistä kirjallisuutta Mosquitosta näkyy löytyvän.
Liittoutuneiden MOSQUITO Ässät
WWII
NAME VICTORIES UNITS NATIONALITY N/RO
Burbridge, Branse Arthur 21 (+3 V-1) 85 Skelton, Bill
Scherf, Charles Curnow 14 [13+1] 418 Australian
Green, Wilfrith Peter 14 (+13 V-1) 85,410,96,219 Grimston, A. R.; Oxby, Dougie
Allan, John Watson 14 256 Davidson, H. I.
Doleman, Robert Daniel 12 [10+2](+3 V-1) 157 Bunch, D. C.
Kipp, Robert Allan 11 [10+1] 418 Canadian Huletsky, Peter
White, Harold Edward 9 141,BSDU Allan, Mike
Parker, Gartrell Richard Ian 9 (+6 V-1) 219 Godfrey, Donald Ling
Owen, Alan Joseph 9 (+1 V-1) 85 McAllister, James Samuel Victor
Mathews, John Owen 9 (+5 V-1) 157 Penrose, A.
Hedgecoe, Edward Richard 9 85,FIU Bamford, N. L.
Bunting, Edward Nigel 9 85,488 Reed, C. P.
Braham, John Robert Daniel 9 613,305,21,107 Gregory, W. S.; Robertson;
Englanninkielistä kirjallisuutta Mosquitosta näkyy löytyvän.
Pyllyvaltteri
Alikersantti
Ongelmat alkoivat jo Ranskan operaation jälkeen, lopullisen iskun lentäjäreserville toi taistelu Englannista. Saksalaisilla, oli J.E.Johnsonin mukaan alkuvaiheessa parempi leporotaatiosysteemi kuin esim. briteillä, oli lepohotelleja Alpeilla ym. Britit pistivät tärisijät kouluttajiksi . Suomalaisilla ainoa lepo tuli huonojen lentosäiden muodossa. Valtakunnan puolustusta koitettin tehostaa kouluttamalla pommikonelentäjistä 1 moottorihävittäjä pilotteja, ei onnistunut ja loppuvaiheessa liittoutuneet kyttäsivät kenttiä ja ampuivat nousussa / laskukierroksessa olijat mäkeen ,näin kävi mm. yhdellä suomalaiselle yöhävittäjä koulutuksessa olleellekin. Suomalaisilla ei lentäjäpulaa varsinaisesti päässyt syntymään, mikä kyllä todennäköisesti johtui kroonisesta konepulasta
Deeiii
Eversti
Mosquito-matkustajakuljetus on kyllä ollut aika kylmää kyytiä: kuljetettava tuupattiin pommikuiluun makaamaan.
Ehkäpä kuuluisin Mosquito-kyydin saanut henkilö oli nobelisti Niels Bohr, joka kiidätettiin Ruotsista Englantiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Manhattan-ohjelmaa varten. Matkalla meinasi käydä hassusti, kun lentokypärä ei mahtunut tunnetusti isopäisen Bohrin kuuppaan, ja herralta jäi kuulematta lentäjän ohje vääntää päälle lisähappi kun korkeutta tuli lisää. Bohr menetti tajuntansa ja tuli tolkkuihinsa vasta Pohjanmeren yllä.
Joskus muistan lukeneeni analyysin, jonka mukaan brittien pommitussota olisi voitu käydä paremmin tuloksin ja halvemmalla rakentamalla vain suuria määriä Mosquitoja. Koneet olisivat olleet melkein immuuneja yöhävittäjille, ja ne olisivat ehtineet tehdä useimpiin maaleihin kaksi keikkaa yössä, kun nelimoottorisilla koneilla ehdittiin tehdä vain yksi. Eli pommeja olisi saatu toimitettua sama tonnimäärä vähemmillä tappioilla.
Ehkäpä kuuluisin Mosquito-kyydin saanut henkilö oli nobelisti Niels Bohr, joka kiidätettiin Ruotsista Englantiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Manhattan-ohjelmaa varten. Matkalla meinasi käydä hassusti, kun lentokypärä ei mahtunut tunnetusti isopäisen Bohrin kuuppaan, ja herralta jäi kuulematta lentäjän ohje vääntää päälle lisähappi kun korkeutta tuli lisää. Bohr menetti tajuntansa ja tuli tolkkuihinsa vasta Pohjanmeren yllä.
Joskus muistan lukeneeni analyysin, jonka mukaan brittien pommitussota olisi voitu käydä paremmin tuloksin ja halvemmalla rakentamalla vain suuria määriä Mosquitoja. Koneet olisivat olleet melkein immuuneja yöhävittäjille, ja ne olisivat ehtineet tehdä useimpiin maaleihin kaksi keikkaa yössä, kun nelimoottorisilla koneilla ehdittiin tehdä vain yksi. Eli pommeja olisi saatu toimitettua sama tonnimäärä vähemmillä tappioilla.
Ylli
Majuri
IAR-80/81:stä on olemassa yksityiskohtaista tietoa romanilaisen mutta Irlannissa asustelevan Radu Brinzanin toimittamassa kirjassa:
"Possibly one of the most significant aircraft of WW2, but it is virtually forgotten. The reason is that during the war it fought the Russians (as well as the Americans and then later the Germans) – when the war ended and Romania was under the Russian sphere of influence, the pilots, engineers, mechanics that worked on this aircraft were hunted down and many of them ended up in the Russian Gulags. As a result, Romanians were afraid to talk about it. As Romania was stuck behind the Iron Curtain, the western researchers had no access to info.
This combination of factors led to the aircraft nearly being forgotten. Performance-wise, it was in the same class as a Bf 109E or Hurricane, with enough punch and oompf, and could face-off P38s, even Mustangs, and was extremely lethal against the B24 Liberators that came to Ploiesti. It also scored plenty of kills against the Russians. There is a long list of aces who gained this title while flying the IAR.80.
Variants of IAR-80/81
Structures and systems
Camouflage and Markings
IAR80/81 in Scale
Conclusion, Bibliography and Sources
Colours and markings
Colour side elevations
Scale plans
128 pages, colour"
Kone suunniteltiin puolalaisten PZL-hävittäjien pohjalle. Identtisyyden huomaa kun vertaa IARn ja puolalaisten PZL-hävittäjien runkoja ohjaamosta taaksepäin. Kone ei ollut erityisen nopea johtuen heikosta moottorista. Moottorina oli Romaniassa lisenssillä rakennettu ranskalainen Gnome Rhone 14K Mistral Major maksimiteholtaan 1000 hv. Brinzanin kirjan mukaan huippunopeus 5000 metrissä oli 484 km/h eli suunnilleen Brewsterin luokkaa. Koneesta oli useita versioita ja poikkesivat toisistaan vain aseistuksen osalta. Aseistuksen evoluutio alkoi 4x7,92mm FN Browning ja päättyi kombinaatioon 2x7,92mm + 2x20mm MG151/20. Välillä nähtiin myös 13,2mm FN Browning ja 20mm Ikaria MG-FF. IAR-80/81 oli käytössä Romaniassa noin vuoteen 1950 ja osa muutettiin sodan jälkeen kaksipaikkaisiksi harjoituskoneiksi. Koneesta on todella vähän arkistoitua tietoa joten paljon täytyy tehdä salapoliisityötä tietoa hankinnassa.
"Possibly one of the most significant aircraft of WW2, but it is virtually forgotten. The reason is that during the war it fought the Russians (as well as the Americans and then later the Germans) – when the war ended and Romania was under the Russian sphere of influence, the pilots, engineers, mechanics that worked on this aircraft were hunted down and many of them ended up in the Russian Gulags. As a result, Romanians were afraid to talk about it. As Romania was stuck behind the Iron Curtain, the western researchers had no access to info.
This combination of factors led to the aircraft nearly being forgotten. Performance-wise, it was in the same class as a Bf 109E or Hurricane, with enough punch and oompf, and could face-off P38s, even Mustangs, and was extremely lethal against the B24 Liberators that came to Ploiesti. It also scored plenty of kills against the Russians. There is a long list of aces who gained this title while flying the IAR.80.
Variants of IAR-80/81
Structures and systems
Camouflage and Markings
IAR80/81 in Scale
Conclusion, Bibliography and Sources
Colours and markings
Colour side elevations
Scale plans
128 pages, colour"
Kone suunniteltiin puolalaisten PZL-hävittäjien pohjalle. Identtisyyden huomaa kun vertaa IARn ja puolalaisten PZL-hävittäjien runkoja ohjaamosta taaksepäin. Kone ei ollut erityisen nopea johtuen heikosta moottorista. Moottorina oli Romaniassa lisenssillä rakennettu ranskalainen Gnome Rhone 14K Mistral Major maksimiteholtaan 1000 hv. Brinzanin kirjan mukaan huippunopeus 5000 metrissä oli 484 km/h eli suunnilleen Brewsterin luokkaa. Koneesta oli useita versioita ja poikkesivat toisistaan vain aseistuksen osalta. Aseistuksen evoluutio alkoi 4x7,92mm FN Browning ja päättyi kombinaatioon 2x7,92mm + 2x20mm MG151/20. Välillä nähtiin myös 13,2mm FN Browning ja 20mm Ikaria MG-FF. IAR-80/81 oli käytössä Romaniassa noin vuoteen 1950 ja osa muutettiin sodan jälkeen kaksipaikkaisiksi harjoituskoneiksi. Koneesta on todella vähän arkistoitua tietoa joten paljon täytyy tehdä salapoliisityötä tietoa hankinnassa.
itse asiassa muisteliisin, että Mosquito pystyi kuljettamaan Berliiniin isomman pommilastin kuin B-17G. Brittien yöpommittajilla olikin sitten isompi kuorma.
BarrelNut
Kenraali
Mutta pommikuilun pieni koko oli rajoitteena. Normaali kuorma oli 4 * 500 lbs pommit. Saadakseen kaiken kapasiteetin käyttöön piti käyttää tällaisia 4000 lbs "Cookie" pommeja, jotka kyllä pistivät sitten parhaimmillaan koko korttelin matalaksi.
Erkki
Ylipäällikkö
Niillä rahdattiin Britanniaan myös SKF:n kuulalaakereita. Kun Ruotsin ilmatilassa pystyi ottamaan tarpeeksi korkeutta, sai lennellä jokseenkin turvallisesti kotisaarille asti.
http://www.digitalcombatsimulator.com/en/products/kurfurst/ ... siinä viisi sivullista tietoa bf109 k mallista.
Ikarus
Respected Leader
Samoja juttuja suomeksi:
BF 109 K-4
Jatkuvat viivästykset uusien suihkuhävittäjien sarjavalmistuksessa pakottivat RLM:n jatkamaan Bf 109-koneiden valmistusta sodan loppuun saakka.
RLM:n oivalsi, että erilaisten Rustsatz- ja Umrustsatz-pakettien valmistus hidasti lentokonetuotantoa, joten se päätti rationalisoida tilannetta ja määräsi Messerchmittin asentamaan G-mallin parhaat parannukset yhteen runkoon, joka sai nimekseen Bf-109 K-4. G-10-mallin lailla, joka itseasiassa ilmaantui K-4:n jälkeen, uudessa koneessa oli moottorina DB 605 Dm ja MW 50 vesimetanoliruiskutusjärjestelmä. K-mallissa käytettiin ei srategisia raaka-aineita kuten puuta ja peltiä niin paljon kuin mahdollista. Aseistusta parannettiin; koneessa oli kaksi MG- 131-konekivääriä nokassa ja potkurinnavan läpi ampuva MK 108-tykki. Kuten useissa muissakin myöhäississä G-mallin koneissa pyrstökokonaisuus oli tehty täysin puusta ja joihinkin K-4 koneisiin asennettiin myös pitempi sisäänvedettävä kannuspyörä. K-4:ssä oli leveät potkurinlavat, kuten myöhäisissä G-sarjan koneissa. Koneen antenni oli siiven alla kuten Moranessa. Ensimmäiset K-4 koneet tulivat palvelukseen lokakuussa 1944. K-4 koneita rakennettiin n. 1500 kpl Saksan antautumiseen mennessä.
K-tyypin koneisiin oli saatavissa rustsatz-paketteja, kuten: R1 pommiripustimet, RB50/30 kamerat ja FuG 16 ZS-radio (R2), 300 l pudotettevat polttoainesäiliöt (R3), kaksi siipien alla asennetavaa MG151 (R4) ja BSK16 tykkikamera (R6). Monista K-4 koneista puuttui MG 131 kuhmut ja suurimmassa osassa oli asennettu Erla Haube - kuomu. Rungon alla oli D/F kehäantenni ja FuG 25a- omatunnisteantenni.
Bf 109 K-4 oli sodan nopeimpia ja parhaimmin nousevia potkurikoneita, mutta suurissa nopeuksissa se kääntyi melko huonosti.
Käytettäessä MW 50 vesimetanoliruiskutusta ja maksimi ahtopainetta Bf 109 K-4 oli nopein Bf 109 WW II, saavuttaen 710 km/h (440 mph) 7,500 metrissä (24,610 ft). Ilman MW 50 käyttöä, käyttäen 1.80 ata ahtopainetta K-4 saavutti 670 km/h (416 mph) 9,000 m (26,528 ft). Nousunopeus oli 2,775 ft (850 m)/min, ilman MW 50 käyttöä , ja 3,563 ft (1,090 m)/min, käyttäen MW 50:tä.
Bf 109 K-4 huomattavimmat erot aikaisempiin malleihin olivat.
Peitelevyt laskutelinekuiluihin, sisäänmenevä kannuspyörä uudelleen suunniteltu pyrstökartio ja uusissa paikoissa sijaitsevat runkoluukut, kohti lentolaiteenanteeni sekä tankkaus aukko.
Tietoa moottorista (db 605)
http://alternathistory.org.ua/malyi-aviatsionnyi-dvigatel-mercedes-benz-db-605-germaniya
http://kurfurst.org/Engine/DB60x/DB605_datasheets_DB.html
Viimeksi muokattu:
Siiven päälle uudet pullistumat ja rungon pullistumia oiottiin uusilla muotolevyillä...paino nousi. Isompi korkea sivuperäsin.
Ei mitään uutta auringon alla.
Paino pyrki kasvamaan kaikilla koneilla mallisarjan edetessä.
esim.
Spitfire Mk. I
"Kaiken kaikkiaan tilatuista 2 160 Mk. I -mallin koneesta 1 538 toimitettiin ennen kuin tuotanto siirtyi Mk. II malliin. Viimeiset tuotantokoneet olivat 105 kg raskaampia sekä huippunopeudeltaan 20 km/h hitaampia kuin alkusarjojen koneet, mutta muutosten ansiosta tehokkaampia taistelukoneita. Lentäjän ei taistelussa esimerkiksi tarvinnut kiinnittää huomiota potkurin asetuksiin eri lentotiloissa automatiikan ansiosta ja moottorin antama teho saatiin aina parhaiten hyödynnettyä.
Koneesta valmistettiin myös tiedusteluversio PR Type G, jossa oli mukana kaksi kameraa ja 29 Imp gal. polttoainesäiliö rungossa. Aseistus oli sama, kahdeksan kevyttä konekivääriä."
Me 309 kuvassa.
Onko kenelläkään tarkempaa tietoa Me 209 ja 309 malleista? 209:ä rakennettiin tiettävästi 4 kpl.
Miksi niiden kehittäminen keskeytettiin?
Olisko nokkapyöräversio 309 parantanut rullausnäkyvyyttä ja näkymiä taakse taistelussa ?