Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Saksalaisten lentäjien eräänä ongelmana oli se, että rotaation mahdollisuudet jäivät pieniksi: taisteluita käytiin jatkuvasti joten lepoaikaa ei juuri ollut eikä tullut ennen uupumista tai alas ampumista. Lentäjien koulutuksessa ongelmana oli se, että sodan aikana ei ollut riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella ja saada lentokokemusta ennen taistelutehtäviin joutumista. Käytettävissä olevalla konekalustollakin oli vaikutuksensa, samoin polttoainepulalla. Kaiken kukkuraksi pelkästään siirtolennoilla menetettiin käsittämätön määrä koneita ilman että vihollinen teki mitään.
Sodan lopussa ilmaan lähetettiin lentäjiä, joilla oli puutteellinen koulutus ja olematon lentokokemus: eräs liitoutuneiden lentäjän kuvaus kertoo tilanteesta, jossa Messerschmitt oli lentänyt taistelussa "kylki edellä", crabwise, ilmeisesti sen vuoksi, että lentäjä ei ollut osannut trimmata konettaan. Lento oli jäänyt lyhyeksi. He-162 Volksjägerin lähtökohtainen tarkoitus oli olla kone, jolla hieman kärjistäen ilmaistuna purjekonekoulutuksen saaneet Hitlerjugendin poikaset voisivat lentää taisteluun. Ko. koneen lentämiseen ja sillä taistelemisen tarvittiin kuitenkin sillä lentäneiden näkemyksen mukaan kokenut pilotti, joita oli siinä vaiheessa vähän. Purjekoneen ja suihkuhävittäjän nopeusero on huomattavan suuri ja koulutuksellisesta näkökulmasta ajatus koulutuksellisesta loikasta on pähkähullu.
Saksalaiset hävittäjä-ässät olivat kiistämättömiä ammattilaisia, mutta sodan pitkittyessä koulutusjärjestelmän kyky tuottaa riittäviä määriä ylipäätään minkääntasoisen koulutuksen läpikäyneitä lentäjiä paikkaamaan tappioita osoittautui riittämättömäksi.
Mosquito-matkustajakuljetus on kyllä ollut aika kylmää kyytiä: kuljetettava tuupattiin pommikuiluun makaamaan.
Ehkäpä kuuluisin Mosquito-kyydin saanut henkilö oli nobelisti Niels Bohr, joka kiidätettiin Ruotsista Englantiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin Manhattan-ohjelmaa varten. Matkalla meinasi käydä hassusti, kun lentokypärä ei mahtunut tunnetusti isopäisen Bohrin kuuppaan, ja herralta jäi kuulematta lentäjän ohje vääntää päälle lisähappi kun korkeutta tuli lisää. Bohr menetti tajuntansa ja tuli tolkkuihinsa vasta Pohjanmeren yllä.
Joskus muistan lukeneeni analyysin, jonka mukaan brittien pommitussota olisi voitu käydä paremmin tuloksin ja halvemmalla rakentamalla vain suuria määriä Mosquitoja. Koneet olisivat olleet melkein immuuneja yöhävittäjille, ja ne olisivat ehtineet tehdä useimpiin maaleihin kaksi keikkaa yössä, kun nelimoottorisilla koneilla ehdittiin tehdä vain yksi. Eli pommeja olisi saatu toimitettua sama tonnimäärä vähemmillä tappioilla.
itse asiassa muisteliisin, että Mosquito pystyi kuljettamaan Berliiniin isomman pommilastin kuin B-17G. Brittien yöpommittajilla olikin sitten isompi kuorma.
Niillä rahdattiin Britanniaan myös SKF:n kuulalaakereita. Kun Ruotsin ilmatilassa pystyi ottamaan tarpeeksi korkeutta, sai lennellä jokseenkin turvallisesti kotisaarille asti.Kuriositeettinä mainitakseni yhdessä Pierre Clostermanin kirjassa mainitaan, että Mosquitoa käytettiin henkilö- ja rahdinkuljetukseen esim. Iso-Britannian Tukholman suurlähetystön ja Lontoon välillä.
Bf 109 K-4 huomattavimmat erot aikaisempiin malleihin olivat.
Peitelevyt laskutelinekuiluihin, sisäänmenevä kannuspyörä uudelleen suunniteltu pyrstökartio ja uusissa paikoissa sijaitsevat runkoluukut, kohti lentolaiteenanteeni sekä tankkaus aukko.
Tietoa moottorista (db 605)
http://alternathistory.org.ua/malyi-aviatsionnyi-dvigatel-mercedes-benz-db-605-germaniya
http://kurfurst.org/Engine/DB60x/DB605_datasheets_DB.html
Siiven päälle uudet pullistumat ja rungon pullistumia oiottiin uusilla muotolevyillä...paino nousi. Isompi korkea sivuperäsin.
Me 309 kuvassa.
Onko kenelläkään tarkempaa tietoa Me 209 ja 309 malleista? 209:ä rakennettiin tiettävästi 4 kpl.
Miksi niiden kehittäminen keskeytettiin?