WW2 Hävittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
С.710

caudron_c_714-cyclone-10big.jpg




caudron_c_714-cyclone-06.jpg


CR.714C1

caudron_c_714-cyclone-14big.jpg
caudron_c_714-cyclone-15big.jpg


http://pro-samolet.ru/aircraft-ww2-france/fighters/965-fighter-caudron-cr-714

Caudron_C.714.jpg
CR714-005.jpg
cr714_1f.jpg

http://www.vvsregiaavions.com/AvionsHTML/acr7141.htm

20_copy50.jpg
zz_caudronrenault_cr714__nr._22.jpg
zz_cr_714_n33_i_n5_na_skladowisku_wrakow_w_dreux_widoczny_tez_brytyjski_fairley_battle..jpg


http://odkrywca.pl/lotnictwo-polskie-we-francji-1940,719367.html
 
Jos tämä on jo ollut täällä, niin otetaan kertauksena :). Mutta jäin kuin hypnoonissa kuuntelemaan Merlinien ääntä!
Tästä filmistä on kyse:
https://en.wikipedia.org/wiki/633_Squadron
Mossiet oli juuri hylätty RAF:sta 1963, joten lentokohtaukset ovat usein aitoja. Ja ajan tapaan, yksi on tuhottu elokuvassa ihan tarkoituksella.... Olihan niitä, vielä tuohon aikaan o_O.
Katsokaa kohdasta 58:27 alkaen. Uskomatonta, että siinä menee aito kone. Lentäjä selvästi vetää laskutelineet sisään lopussa.
Ja sitten joku kävi paikalla bensakanisterin ja sytkärin kanssa:oops:.

Lieneekö nuo solat leffassa samoja, missä RAF harjoittelee vielä tänä päivänäkin?
 
DailyInfographics.eu-2.png

Kyllä näin on.

hcrit2.jpg

125px-Flag_of_France.svg.png

Tuota Ranskan lipun kaltaista väripalkkia RAF:n koneiden peräsimessä olen tullut ihmetelleeksi, mikä on sen historia?
Yllä Spit MK I:n peräsin, alla näkyy myöhemmän MK IX:n.

Spitfire_LF_IXC_MH434.jpg

Tuosta "Ranskan lipusta" löytyi tämmöistä tietoa.

http://www.rafcommands.com/archive/08014.PHP

May 16 1915 Rudder striping with blue leading from the rudder post, red trailing and white in between adopted for all British aircraft

July 15 1930: RAF notified that the colours of rudder striping on aircraft was to be in the reverse order, ie, red leading from the rudder post with blue trailing. This change was to effect a distinction between French and British aircraft.


Ja eräältä toiselta sivulta löytyi tämä.

http://soc.history.war.world-war-ii.narkive.com/YO4VqHQR/tri-colour-panel-on-raf-a-c#post2

It dates from the WW1 period. Abundant photos in P. Lewis's
The British Fighter since 1912 (1965) suggest the tailfin flash
was universal in the 1920s and sometimes larger (the flash
covering the whole rudder surface, with squadron markings on
the fixed part of the tail fin), tended to go out of use in the 1930s,
but was during WW2 standard on all RAF service aircraft.

At the outbreak of WW-II, RAF RN a/c/did NOT have tail stripes.
When RAF units moved to the Continent (i.e. France), the French
regarded the rudder stripes on their a/c as an important recognition
feature, especially from the rear (where somebody might be pondering
shooting at you).

The RAF agreed to stripe their rudders, too, but reversed the order
from the French (which was based on their flag) to be red -white-blue
(fwd-to-aft, which is the opposite of the WW-I and 1920s British
stripes; in 1930 the r-w-b order was promulgated, but the stripes were
dropped in 1934).
 
USAF:in eversti evp. ja Apollo-astronautti Frank Borman esittelee P-63 Kingcobralla lentämistä. Onnekas heppu kun omistaa itse tuon kyseisen WW2 warbirdin.

Mikä kaunotar. Neljä on vieläpä lentäviä noita selostuksen mukaan.
Puolessa välissä muuten esitellään lisäpolttoainetankkeja. Tiesit(te)kö, että Korean sodassa joutuivat noin ensimmäisen vuoden verran improvisoimaan noista napalm-pommeja? Täyteen vain napalmia ja käsikranaatti väliin sytyttimeksi, ja kun tankki pudotettiin, alkoi käsikranaatti raksuttamaan :D:confused:. Hurjaa touhua, mutta kun ei muuta ollut. Kun kommarit hööki kunnolla, niin rautapommeistakin oli kova pula.
Eikä siinä vielä kaikki, Korean hyvin epätasaiset kentät tekivät startista kovin jännittäviä.... Ripustimissa käsikranaatteja ja napalmia... Ja oliko jossain tapauksissa pelkkää bensaa peräti...
Näissä Wings of Fame -lehdissäni kerrottiin aiheesta, samoin kuin muuten @Ikarus niistä palopommittajista.
 
Bell_RP-63C_Kingcobra_AN0727294.jpg

Tuo P-63 Kingkobra olikin parempi ylhäällä kuin Airacobra. Yläkorkeuksien huono suorituskyky oli Aeracobran pahin heikkous. P-63:n paranneltu Allison tuotti 1 800 hp huipputehon 7 300 metrin korkeudessa .Merenpinnan tasolla enimmäisteho oli 1 500 hv. Huippunopeus oli 660 km/h, eli sama kuin P-38;lla. Lakikorkeus oli sekin tasan vastaava, 13 100 metriä. Venäläiset tuolla P-63:lla taisi ehtiä jonkun ilmavoitonkin saavuttamaan. Muutenhan venäläiset tykkäsi Aerakobralla ilmailla, huono yläkorkeuksien suorituskyky ei haitannut, koska he eivät juuri koskaan korkealle nousseet.

Borman moitti tuossa videossa konetta meluisaksi, koska moottori on aivan ohjaajan takana. Taisi myös kertoa, että koneessa on kolme lämpömittaria, jäähdytysnesteen-, öljyn- ja ahtimen lämpömittari.
 
Gpyry-2.jpg

Harjoitushävittäjä VL Pyry I.
Keväällä 1939 koneita tilattiin 40 kpl.
Pyry oli haastava lennettävä. Kone vaati virheetöntä ohjaamista. Korkeusperäsimellä oli varottava liikaa kiristämistä eli vetämistä sauvasta esimerkiksi jyrkässä kaarrossa, syöksystä oikeistessa tai silmukan selälleen menon vaiheessa. Liikaa kiristämällä kone tekee "älyttömän" eli virheliikeen, joka ei juuri ole ohjattavissa ja joka heittää koneen silmänräpäyksessä milloin selälleen, milloin syöksykierteeseen, milloin jyrkästä kaarrosta toispuoleiseen kaartoon, milloin nopeaan vaakakierteeseen jne.

Kone oli ohjaajien keskuudessa jopa pelätty ja onnettomuuksia tyypille sattuikin. Jatkosodan aikana tuhoutui 15 konetta ja 17 lentäjää kuoli. Sotien jälkeen tuhoutui vielä 13 lisää.

Joka selvisi koulutuksesta Pyryllä hengissä, lenteli Bf 109:llä ihan muina miehinä.

Saattoi Pyry yllättää kokeneenkin:
Erkki Olavi Ehrnrooth nimitettiin edelleen Bf 109-kalustolla varustettavan Lentolaivue 34:n komentajaksi 19. tammikuuta 1943.
Ehrnrooth sai surmansa lento-onnettomuudessa Utissa 27. maaliskuuta 1943, kun hänen ohjaamansa Pyry-harjoitushävittäjä syöksyi maahan matalalla tehdyn vaakakierteen jälkeen.
 
Gpyry-2.jpg

Harjoitushävittäjä VL Pyry I.
Keväällä 1939 koneita tilattiin 40 kpl.
Pyry oli haastava lennettävä. Kone vaati virheetöntä ohjaamista. Korkeusperäsimellä oli varottava liikaa kiristämistä eli vetämistä sauvasta esimerkiksi jyrkässä kaarrossa, syöksystä oikeistessa tai silmukan selälleen menon vaiheessa. Liikaa kiristämällä kone tekee "älyttömän" eli virheliikeen, joka ei juuri ole ohjattavissa ja joka heittää koneen silmänräpäyksessä milloin selälleen, milloin syöksykierteeseen, milloin jyrkästä kaarrosta toispuoleiseen kaartoon, milloin nopeaan vaakakierteeseen jne.

Kone oli ohjaajien keskuudessa jopa pelätty ja onnettomuuksia tyypille sattuikin. Jatkosodan aikana tuhoutui 15 konetta ja 17 lentäjää kuoli. Sotien jälkeen tuhoutui vielä 13 lisää.

Joka selvisi koulutuksesta Pyryllä hengissä, lenteli Bf 109:llä ihan muina miehinä.

Saattoi Pyry yllättää kokeneenkin:
Erkki Olavi Ehrnrooth nimitettiin edelleen Bf 109-kalustolla varustettavan Lentolaivue 34:n komentajaksi 19. tammikuuta 1943.
Ehrnrooth sai surmansa lento-onnettomuudessa Utissa 27. maaliskuuta 1943, kun hänen ohjaamansa Pyry-harjoitushävittäjä syöksyi maahan matalalla tehdyn vaakakierteen jälkeen.

Ilmavoimien komentajana toiminut kenraali Eero Salmela on luonnehtinut Pyryä osuvasti. Hänen mukaansa se oli sekä helppo että vaikea lentää. Pyry erotti jyvät akanoista (mitä siis lento-oppilaisiin tulee). Kärkisakkaajana ilmeisesti vähän samanlainen kuin Fokker D XXI.
 
Ilmavoimien komentajana toiminut kenraali Eero Salmela on luonnehtinut Pyryä osuvasti. Hänen mukaansa se oli sekä helppo että vaikea lentää. Pyry erotti jyvät akanoista (mitä siis lento-oppilaisiin tulee). Kärkisakkaajana ilmeisesti vähän samanlainen kuin Fokker D XXI.

Tekijämiehille siis oikein ja virheettömästi lennettynä simppeli. Puutteellisella tatsilla ja kuula poskellaan ajelijoille hengenvaarallinen.
Kyllähän se tosiaan jyvät akanoista seuloi.

Ehrnrootin onnettomuudessa saattoi suurin syy olla liika itseluottamus ennemmin kuin Pyry. Puiden latvoissa vaakakierre on vaarallinen millä tahansa koneella.
 
Tekijämiehille siis oikein ja virheettömästi lennettynä simppeli. Puutteellisella tatsilla ja kuula poskellaan ajelijoille hengenvaarallinen.
Kyllähän se tosiaan jyvät akanoista seuloi.

Ehrnrootin onnettomuudessa saattoi suurin syy olla liika itseluottamus ennemmin kuin Pyry. Puiden latvoissa vaakakierre on vaarallinen millä tahansa koneella.

Joidenkin tarinoiden mukaan Ehrnroothilla ja majuri Lauri Larjolla oli keskinäistä kilpailua siitä kumpi olisi pätevämpi taitolentäjä. Tällä asetelmalla saattoi olla jotain tekemistä tuon kuolemaan johtaneen onnettomuuden kanssa.

Esim. virtuaalilentäjien matskua.

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-OlliSarantola.html

Sotalentäjä Olli Sarantola muistelee:

"Ehrnroothin kuolemasta Pyrylla? Kerrotaan että Ehrnroothilla ja Larjolla oli jonkinlaista kränää Pyryn lento-ominaisuuksista ja siksi ...

Tuohan on täysin mahdollista. Larjo oli tietyllä tavalla jonkun verran vaikea henkilö. Hän tuli sitten, oli laivueenkomentajana laivue 26:ssa. Ja siellähän hänet sitten ammuttiin alas, minä olin itse silloin jo Saksassa."
 
Ilmavoimien komentajana toiminut kenraali Eero Salmela on luonnehtinut Pyryä osuvasti. Hänen mukaansa se oli sekä helppo että vaikea lentää. Pyry erotti jyvät akanoista (mitä siis lento-oppilaisiin tulee). Kärkisakkaajana ilmeisesti vähän samanlainen kuin Fokker D XXI.
Näin juuri. Jostain olen lukenut, että Pyry tilattiin tarkoituksella samantyyppisillä lento-ominaisuuksilla kuin sen hetken huippuhävittäjämme Fokker.
Harjoituskoneiden helppoudesta tai vaikeudesta, jossain noista Spit-lentäjien muistelmista mainitaan, että jokin RAF:n harjoituskone oli tavallaan liiankin helppo lentää. Jos on liian kiltti, niin hyppäys oikeaan sotakoneeseen on monelle vaikea. Ovatko täällä ajatelleet, että särkeköön mieluummin halvempia Pyryjä kuin oikeita hävittäjiä...
 
Näin juuri. Jostain olen lukenut, että Pyry tilattiin tarkoituksella samantyyppisillä lento-ominaisuuksilla kuin sen hetken huippuhävittäjämme Fokker.

Tietenkin se on suunniteltu tarkoituksella hävittäjämäiseksi, mutta eivät vaativat lento-ominaisuudet tarkoituksellisia olleet. Taipumus kärkisakkaamiseen on elliptisen siiven tunnettu piirre ja sitä koitettiin hillitä solakoilla jo protossa. Pyryn lento-ominaisuuksien parantelua jatkettiin koko sodan ajan aina vuoteen 1944, jolloin päädyttiin vihdoin tyydyttävään lopputulokseen. Eikä Pyry ole tässä suhteessa mikään poikkeus, myös Harvardin ja Magisterin lento-ominaisuudet olivat haastavat.
 
Back
Top