WW2 Hävittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Eikä Pyry ole tässä suhteessa mikään poikkeus, myös Harvardin ja Magisterin lento-ominaisuudet olivat haastavat.

harvard-iib-trainer.jpg

Geoffrey Wellum toteaa kirjassaan Aamu sarastaa Spitfiren lentämisen olleen koulukone Harvardin jälkeen kuin lasten leikkiä.

Wellum toteaa Harvardista: - Se todellakin vaatii kunnioitusta ja huolenpitoa. Ensimmäinen sakkaus on pelottava kokemus. Kone on todella pahansisuinen. Aiemmin aloittaneet oppilaat nimittävät sakkausta piiskaniskuksi.

Lukunäyte Wellumin kirjasta:
http://www.koalakustannus.fi/pdf/Koala_lukunayte_117.pdf
 
Viimeksi muokattu:

Venäjältä löytyy kaikenlaista hylkyä. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana koneita, jotka ovat sieltä löytyneet, on laiteltu sittemmin lentokuntoon. Ja koneet useimmiten ovat päätyneet rankan restauroinnin päätteeksi länsimaisille keräilijöille ja WW2 warbirdeistä kiinnostuneille tahoille.

Tässä muuten varsin graafisia otoksia Pohjois-Venäjältä jostain suosta löytyneestä neukkujen Hurricanesta. Kyseinen Hurri joutui ilmeisesti JG 5:n Oberfeldwebel Rudolf Müllerin saaliiksi. Suosta nostetusta hylystä löytyi myös muumioituneena pilotti kersantti Boris Lazarev.

http://www.warrelics.eu/forum/armou...ane-wreck-pilot-recovery-northern-russia-514/
 
Brewsteriako tuossa kakkoskuvassa puretaan laatikosta ? Ottivat japseilta kunnolla pataan Singaporessa, kun lähtivät vääntämään noilla kurvatappelua.
Ensimmäistä kertaa selvitin itselleni, että mikä täsmälleen ottaen briteillä mätti Brewsterin kanssa. Näyttäisi siltä, että monen tekijän summa aiheutti tappiot. Luettelo näyttää itse asiassa aika masentavalta. Ja samalla kiintoisalta, aina sitä oppii kaikenlaista uutta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Brewster_F2A_Buffalo

Twelve_Buffaloes.jpg


British Commonwealth (Malaya)

Brewster B-339E (AN196/WP-W) of No. 243 Squadron RAF. This aircraft was flown by Flying Officer Maurice Holder, who flew the first Buffalo sortie in the Malayan Campaign on 8 December 1941, strafing landing barges on the Kelantan River.[41] Damaged by ground fire, it was abandoned at RAF Kota Bharu before its fall to the Japanese.[41]
The B-339E, or Brewster Buffalo Mk I as it was designated in British service, was initially intended to be fitted with an export-approved Wright R-1820-G-105 Cyclone engine with a 1,000 hp (745.7 kW) (peak takeoff) engine.[42][N 8] The Brewster aircraft delivered to British and Commonwealth air forces were significantly altered from the B-339 type sold to the Belgium and French forces in accordance with their purchase order. The Brewster factory removed the Navy life raft container and arrestor hook, while adding many new items of equipment, including a British Mk III reflector gun sight, a gun camera, a larger fixed pneumatic tire tail wheel, fire extinguisher, engine shutters, a larger battery, and reinforced armor plating and armored glass behind the canopy windshield.[43]

The Brewster Model B-339E, as modified and supplied to Great Britain was distinctly inferior in performance to the F2A-2 (Model B-339) from the original order. It had a less powerful (1,000 hp (745.7 kW)) engine compared to the F2A-2's 1,200 hp (895 kW) Cyclone, yet was substantially heavier due to all of the additional modifications (some 900 lb/400 kg). The semi-retractable tail wheel had been exchanged for a larger fixed model, which was also less aerodynamic. Top speed was reduced from 323 mph (520 km/h) to 313 mph (504 km/h) at combat altitudes.[11

Brewster B-339E wrecks cannibalized for parts, probably in Singapore circa late January 1942. Two of the Buffalos, serials W8156 and W8207, were operated by 453 Squadron RAAF.[44]
In its original form, the B-339 had a theoretical maximum speed of 323 mph (520 km/h) at a rather unrealistic 21,000 ft (6,400 m), but fuel starvation problems and poor supercharger performance at higher altitudes meant that this figure was never achieved in combat; the B-339E was no different in this regard. Its maneuverability was severely impaired (the aircraft was unable to perform loops), and initial rate of climb was reduced to 2,300 ft/min. The Wright Cyclone 1890-G-105 engine designated for use in the Brewster Mk I was in short supply; many aircraft were fitted with secondhand Wright engines sourced from Douglas DC-3 airliners and rebuilt to G105 or G102A specifications by Wright.[40] In service, some effort was made by at least one Brewster squadron to improve the type's sluggish performance; a few aircraft were lightened by some 1,000 lb (450 kg) by removing armor plate, armored windshields, radios, gun camera, and all other unnecessary equipment, and by replacing the .50 in (12.7 mm) machine guns with .303 in (7.7 mm) machine guns.[45] The fuselage tanks were filled with a minimum of fuel, and run on high-octane aviation petrol where available. At Alor Star airfield in Malaya, the Japanese captured over 1,000 barrels (160 m3) of high-octane aviation petrol from British forces, which they promptly used in their own fighter aircraft.[46]

Many of the pilots assigned the Buffalo lacked adequate training and experience in the type. A total of 20 of the original 169 Buffalos were lost in training accidents during 1941. By December 1941, approximately 150 Buffalo B-339E aircraft made up the bulk of the British fighter defenses of Burma, Malaya and Singapore. The two RAAF, two RAF, and one RNZAF squadrons, during December 1941-January 1942, were beset with numerous problems,[47] including poorly built and ill-equipped aircraft.[11] Aviation historian Dan Ford characterized it as, "The performance... was pathetic." Inadequate spare parts and support staff, airfields that were difficult to defend against air attack, lack of a clear and coherent command structure, a Japanese spy in the Army air liaison staff, antagonism between RAF and RAAF squadrons and personnel, and inexperienced pilots lacking appropriate training would lead to disaster. Although the Mk I had .50-inch guns, many aircraft were equipped with .30 Browning mounts and electric firing solenoids, which tended to fail in service.[40]

When the Japanese invaded northern Malaya on 8 December 1941, the B-339E initially performed adequately. Against the Nakajima Ki-27 "Nate", the overloaded Brewsters could at least hold their own if given time to get to altitude, and at first achieved a respectable number of kills. However, the appearance of ever greater numbers of Japanese fighters, including markedly superior types such as the Nakajima Ki-43 "Oscar" soon overwhelmed the Buffalo pilots, both in the air and on the ground. Another significant factor was the Brewster engine's tendency to overheat in the tropical climate, which caused oil to spray over the windscreen, usually forcing an aborted mission and greatly complicating attempts to intercept and destroy enemy aircraft. In the end, more than 60 Brewster Mk I (B-339E) aircraft were shot down in combat, 40 destroyed on the ground, and approximately 20 more destroyed in accidents. Only about 20 Buffalos survived to reach India or the Dutch East Indies.[49]

It is not entirely clear how many Japanese aircraft the Buffalo squadrons shot down, although RAAF pilots alone managed to shoot down at least 20.[50] Eighty were claimed in total, a ratio of kills to losses of just 1.3 to 1. Additionally, most of the Japanese aircraft shot down by the Buffalos were bombers.[40] The Hawker Hurricane, which fought in Singapore alongside the Buffalo from 20 January, also suffered severe losses from ground attack; most were destroyed.[51] The Fleet Air Arm also used the Buffalo in the Mediterranean in the Battle of Crete in early 1941.

Edit: tuo viimeinen lause on kyllä täysin uusi juttu minulle.
 
Viimeksi muokattu:
sakai2.jpg

Saburo Sakai kertoi seuraavaa:- Buffalot olivat huonoimpia koneita. Niiden ohjaajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia Zerojamme vastaan.

Kun Filippiinit oli tehty vaarattomaksi, käänsi Japanin laivaston ilmavoimat katseensa Hollanin Itä-Intiaan. Sitä puolustamassa oli RAF, Hollannin Itä-Intian ilmavoimat ja Yhdysvaltain armeijan lentojoukkojen jäljellä olevat osat. Vaikka ne taistelivat urheasti melkein tuhoon saakka, pataan tuli että kolina kävi.
Hollannin Itä-Intiassa F2A Buffalot ja Hawkit eivät olleet juuri muuta kuin tykinruokaa A6M2:sten käsissä.

RAF:n Hurricanet ja USAAC:n 20. hävittäjälaivueen P-40:t pärjäsivät hieman paremmin, mutta niiden lentokenttien, tarvikkeiden ja koneiden tuhoaminen yhdisttynä täydelliseen paniikkiin ja sekasortoon maassa esti niitä suorittamasta organisoitua vastahyökkäystä.

4.6.1942 Midwayn VMF-221:n koneet, 7 Buffaloa ja 5 Wildcatia avasivat pelin varhain aamulla. 11 muuta Buffaloa ja 1 Wildcat liittyi taisteluun.
Vastassa oli 36 Zeroa, jotka suojasivat 72:ta torpedo ja syöksypommittajaa. Seuranneessa kaartotaistelussa 13 Buffalo-pilottia menetti henkensä ja vain kymmenen ilmaan nousseesta 25:sta koneesta palasi- useimmat niistäkin vaurioituneina.

Kaartotaistelu maailman parasta hitaiden nopeuksien kaartotaistelukonetta, Zeroa, vastaan oli tuhoon tuomittu yritys. Ei sen paremmin myöhemmin kaartotaistelussa pärjännyt Zeroa vastaan ketteräksi tiedetty Spit MK V.

Vuoden 1942 alussa Japanin laivaston ohjaajalla, jopa nuorimillakin oli ainakin 500 lentotunnin kokemus. Erinomainen kone ja kokeneet ohjaajat, paha yhdistelmä ketä vastustajaa tahansa vastaan taistellessa.

sh48032reviewse_schemes2.jpg
 
Vuoden 1942 alussa Japanin laivaston ohjaajalla, jopa nuorimillakin oli ainakin 500 lentotunnin kokemus. Erinomainen kone ja kokeneet ohjaajat, paha yhdistelmä ketä vastustajaa tahansa vastaan taistellessa.
Ja vastapuolella kokematon porukka, ylikuumenevaa moottoria josta öljyä tuulisaliin, pienikaliperiset aseet joissa laukaisussa ongelmia... Ei käy kateeksi. On mahtanut olla taisteluhenki matalalla. Sinullakin lienee Sakain muistelmat? Japseilla käytännössä monilla kokemusta Kiinan sodasta siinä vaiheessa. Mokasivat siinä(kin), etteivät aloittaneet täydennyskoulutusta ajoissa.
 
@JR49 kirjoitti:
Sinullakin lienee Sakain muistelmat?

Luetuksi on tullut joskus takavuosina, omaa Sakain Samurai kirjaa ei valitettavasti ole, pitäisi jostakin rueta hommaamaan.
Sakai oli aliupseeriohjaaja. Upseerien ja aliupseerien välinen juopa oli Japanin laivaston ilmavoimissa iso. Pääosa upseereista kohteli aliupseereita kuin koiria, paitsi silloin, kun kokematon upseeri halusi opastusta taistelulentämisen saloihin..

Jos jopa omia taistelutovereita kohdellaan huonosti, niin miten voisikaan olettaa, että sotavankeja kohdellaan asiallisesti. Ja kuten tiedämme, ei japsien sotavankileireillä lihomaan juuri päässyt.

1060_IMG_NEW_0007_20156283568.jpg

Tämä kyllä kirjahyllystäni löytyy, aiheeseen liittyen.
 
Brewsteriako tuossa kakkoskuvassa puretaan laatikosta ? Ottivat japseilta kunnolla pataan Singaporessa, kun
lähtivät vääntämään noilla kurvatappelua.

Kännykän pienestä näytöstä kun tihraan huonoilla silmillä, niin veikkaisin koneeksi Hellcatia. Sehän oli ylivoimaisena hävittäjänä viimeinen niitti japsien ilmavoimien arkkuun. Pudotussuhde taisi olla paras toisen maailmansodan koneista.

Hellcatista taitaa olla myös pari muuta kuvaa. Korjata saa jos olen väärässä.
 
Kännykän pienestä näytöstä kun tihraan huonoilla silmillä, niin veikkaisin koneeksi Hellcatia. Sehän oli ylivoimaisena hävittäjänä viimeinen niitti japsien ilmavoimien arkkuun. Pudotussuhde taisi olla paras toisen maailmansodan koneista.

Hellcatista taitaa olla myös pari muuta kuvaa. Korjata saa jos olen väärässä.

Hitto kun tuossa Ottovillen kuvassa on tuo pressu niin pahasti koneen rungon päällä. Minusta voisi olla joko Brewster tai sitten myös esim. Grumman Martlet (= Wildcat).

Grumman_Martlet_Wildcat_REJS.webp

EDIT: Ei perkeles. On se Brewster. Tässä on kuva samasta yksilöstä.

BrewsterBuffalo.webp
 
Ensimmäistä kertaa selvitin itselleni, että mikä täsmälleen ottaen briteillä mätti Brewsterin kanssa. Näyttäisi siltä, että monen tekijän summa aiheutti tappiot. Luettelo näyttää itse asiassa aika masentavalta. Ja samalla kiintoisalta, aina sitä oppii kaikenlaista uutta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Brewster_F2A_Buffalo

Twelve_Buffaloes.jpg


British Commonwealth (Malaya)


Eikö tämä kolmen koneen ”parvi” ollut jo todettu tuhoon tuomituksi ranskan yllä.
 
Eikö tämä kolmen koneen ”parvi” ollut jo todettu tuhoon tuomituksi ranskan yllä.
Niinpä taisi tulla. Vanhentunut muoto, jota taidettiin kyllä vielä käyttää Englannin ylläkin. Siirtyivät sitten saksalaisten moderniin pari/parvi/2/4-systeemiin kovien kokemusten opettamana. Jos oikein muistan, Suomen ilmavoivat olivat edelläkävijöitä, heti Saksan jälkeen, tuon taktisen muodon omaksumisessa.
Saa korjata, jos muistan väärin.

Edit: hyvä huomio muuten, toi lisäarvoa tyylikkääseen kuvaan.
 
@JR49 kirjoitti:
Sinullakin lienee Sakain muistelmat?

Luetuksi on tullut joskus takavuosina, omaa Sakain Samurai kirjaa ei valitettavasti ole, pitäisi jostakin rueta hommaamaan.

Samurai-kirjaan kannattaa suhtautua pienellä skepsiksellä, sillä kirjan kirjoittaja on Martin Caidin joka tiettävästi pisteli aika paljon omiaan. Ja lisäksi kusetti Sakailta rahat pois. Valitettavasti Sakain oikeita muistelmia ei ole taidettu julkaista kuin japaniksi.

Suomalaiset siirtyivät 2/4-koneisiin parviin ennen saksalaisia, Karhusen kirjassa kuvataan miten Eka Magnussen toteaa saksalaisten uudet muodostelmat tutuksi kauraksi...tosin käytännön toteutuksessa on voinut olla eroa. 3-koneinen parvi perustui ennen sotaa vallinneeseen näkemykseen että hävittäjät joutuvat pääasiassa torjumaan pommikoneita joiden tuhoamiseen vaaditaan keskitetty tulivoima. Ajatuksena oli että johtokoneen ampuessa siipikoneet keskittäisivät tulensa samaan kohteeseen, tai sitten jokainen ampuisi omaa pommikonettaan koska pommarit lensivät myös samanlaisessa kolmiomuodostelmassa. Lisäksi ennen radioita tiivis muodostelma oli helppo johdettava käsi- ja siipimerkeillä.
 
Sveitsillä oli toukokuussa 1939 ensilentonsa lentänyt monitoimikone (käytännössä painotus ehkä maataistelukone ja siihenkin vanhentunut jo maailmansodan aikana) EKW C-36. Sveitsiläiset eivät antaneet tuon häiritä, vaan sodan jälkeen 24 kpl koneista muunnettiin maalinhinauskoneiksi C-3605, jotka olivat palveluskäytössä vuoteen 1987. Olennaisimmat muutokset olivat kolmas sivuvakain ja 1000 hp Hispano-mäntämoottorin vaihtaminen samantehoiseen Lycoming-potkuriturbiiniin, jonka kevyempi paino vaati vipuvarren kasvattamista, mikä toteutettiin pidentämällä nokkaa 1,82 metriä.

"The EKW C-36 was a Swiss multi-purpose combat aircraft of the 1930s and 40s, built by the Eidgenoessische Konstruktionswerkstaette. It was a single-engined monoplane with a crew of two. It entered service in 1942, and despite being obsolete, remained in front line use until the early 1950s, and as a target tug until 1987."

"The selected replacement engine was a Lycoming T53 turboprop. This was much lighter than the piston engine of the C-3603 and so the conversion included an extension of the nose of the aircraft by 1.82 metres (6.0 ft) to maintain the center of gravity. The remainder of the aircraft was left essentially unmodified."

https://en.wikipedia.org/wiki/EKW_C-36
https://en.wikipedia.org/wiki/F+W_C-3605

1024px-Swiss_Air_Force_C-3603-1.jpg



C36-2.jpg


 
530glaciergirl.jpg

WW2 warbirdit on nykyään niin kalliita ja haluttuja laitteita, että hyvin säilynyt yksilö pelastetaan restaurointiin hankalastakin paikasta.

On July 15, 1942 an entire squadron of planes, two B-17 bombers and six P-38s, flew out of Maine heading to England. Bitter cold and bad weather over Greenland caused the crews to lose their bearings and low fuel forced landings on the Greenland ice sheet, hours from the nearest refueling base. Supplies were dropped three days later, and eventually the crewmen were rescued. The planes left behind were buried in snow and ice over the years. Sub-surface radar found the planes in 1988, two miles from their original location and 268 feet deep in the glacier. In 1992, operations began to bring the planes out. A huge recovery effort brought a P-38 up by forcing hot water down through the ice. After four months of work the plane was taken, in pieces, to Middlesboro, Kentucky for restoration. Now known as the Glacier Girl, the P-38 flew again in 2001.

http://mentalfloss.com/article/23637/9-lost-and-found-airplanes

Lockheed-P38-lightning-glacier-girl-0405-1a.jpg
 
@JR49 kirjoitti:
Sinullakin lienee Sakain muistelmat?

Luetuksi on tullut joskus takavuosina, omaa Sakain Samurai kirjaa ei valitettavasti ole, pitäisi jostakin rueta hommaamaan.
Sakai oli aliupseeriohjaaja. Upseerien ja aliupseerien välinen juopa oli Japanin laivaston ilmavoimissa iso. Pääosa upseereista kohteli aliupseereita kuin koiria, paitsi silloin, kun kokematon upseeri halusi opastusta taistelulentämisen saloihin..

Jos jopa omia taistelutovereita kohdellaan huonosti, niin miten voisikaan olettaa, että sotavankeja kohdellaan asiallisesti. Ja kuten tiedämme, ei japsien sotavankileireillä lihomaan juuri päässyt.

1060_IMG_NEW_0007_20156283568.jpg

Tämä kyllä kirjahyllystäni löytyy, aiheeseen liittyen.

Japanilaisten laivaston lentäjien koulutus ei suosinut upseerikoulutusta. Lentokoulutusta katsottiin vanhoillisessa Japanin laivastossa upseerissa hieman vinoon ja laivaston upseerilta vaadittu (muistaakseni) 3v. laivapalvelus (siis ei-lentotehtävissä) aiheutti sen, että 90% Japanin laivaston lentäjistä oli aliupseereita.

Tod.näk. kunnioitetuin upseerilentäjä oli Junichi Sasai, joka kaatui 1942 Guadanalcanalin yllä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Junichi_Sasai

Sasai was considered an exceptional officer by his subordinates, mainly for his compassionate qualities. In private, he ridiculed the inflexibility and austerity of the navy caste system. Such disdain was demonstrated amply by the level of personal interest he took in his NCO subordinates. The Japanese caste system was strict, but Sasai cared more for his fliers. Saburo Sakai, flying as a warrant officer and section leader in Sasai’s squadron, said in an interview:[5]

The navy had a very rigid hierarchy and caste system; officers never made friends with enlisted men, it was not allowed. But Sasai was a different kind of officer.


...

Ohta, Nishizawa and I joined our fighters wingtip to wingtip and did three perfect consecutive loops over the field following a dogfight. After we landed we were very proud of ourselves. Then we had a message that the commander at Moresby had sent a letter to our commander, Sasai, describing our stunt, and inviting us back. Sasai chewed us out and threatened us with grounding if we ever did that again. He was just following procedure, but we knew he was secretly proud of us.
 
Back
Top