WW2 Hävittäjät

Samurai-kirjaan kannattaa suhtautua pienellä skepsiksellä, sillä kirjan kirjoittaja on Martin Caidin joka tiettävästi pisteli aika paljon omiaan. Ja lisäksi kusetti Sakailta rahat pois. Valitettavasti Sakain oikeita muistelmia ei ole taidettu julkaista kuin japaniksi.
.

Varsinkin kirjan viimeisillä sivuilla oleva tarina siitä kuinka Sakai ampuu sodan viimeisenä sotayönä, viimeisinä tunteina, Zerolla alas B-29 koneen ja kuinka tuhoaminen pidetään salassa, tuntuu olevan pelkkää Amerikkalaisen tarinankerronnan perinnettä. Kyllähän tuo kirja hyvästä sotaromaanista käy, mutta ei se mikään totuuteen pyrkivä dokumentti ole.
 
Varsinkin kirjan viimeisillä sivuilla oleva tarina siitä kuinka Sakai ampuu sodan viimeisenä sotayönä, viimeisinä tunteina, Zerolla alas B-29 koneen ja kuinka tuhoaminen pidetään salassa, tuntuu olevan pelkkää Amerikkalaisen tarinankerronnan perinnettä. Kyllähän tuo kirja hyvästä sotaromaanista käy, mutta ei se mikään totuuteen pyrkivä dokumentti ole.

Noh, samaa voi sanoa monesta muustakin. Aina niissä vähän väriä on (kirjoittaja/kirjoittajat pistävät joskus sekaan juonellisia elementtejä tai romantiikkaa, mutta kun suodattaa tekstin siirappimaisimmat kohdat.... näitähän on mukava lukea:
image.jpeg

EDIT: kaivan tänne jonkun hävittäjän ettei mene liikaa ohi aiheen. Polikarpovin I-180/185, olkaa hyvät.

image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Mikä oli neukkujen paras WW2 hävittäjä?


Arvaan.

la-7_06-big.jpg


 
La-7 on kieltämättä hyvä ehdokas jopa parhaaksi. Koneen edelteltäjän La-5FN:n kanssa saksalaiset teki vertailutestejä. Nousu ja kaartokyky oli Bf 109:n ja Fw 190:n puolivälistä alle 3000 metrin ja kone oli kaikilla korkeuksilla hitaampi edellämainittuja. MW 50:llä varustettuna Bf 109 oli ylivoimainen.
Mutta tuo La-7 oli parempi kuin La-5FN.

Jak-3 oli ehdottomasti parempi kuin Bf 109 ja Fw 190-koneet alle 3300 metrin korkeudessa ja Fw 190 oli selvästi parempi tämän korkeuden yläpuolella.

Erään saksalaisen pilotin kommentti:- Parhaat koneet, jotka kohtasin, olivat Mustang ja Jak-9U.

yakovlev_yak9um_andreibezmylov.jpg
 
Mikä oli neukkujen paras WW2 hävittäjä?

@Ottoville ja @Ikarus ehtivätkin jo julkistaa ne varteenotettavimmat ehdokkaat. Postaan muutaman sivun tuosta samaisesta kirjasta kaikkien harmiksi jahka ehdin sorvin äärestä kotiin. Molemmat marjat ovat somia, voi kun olisivat olleet omia!

Jak-3:n esiinmarssi aiheutti sen, että saksalaiset kielsivät taistelun alakorkeuksissa (Jak) hävittäjien kanssa, joissa ei ollut öljynlauhdutinta nokan alla (erotti kolmosen aiemmsta malleista). Kone nousi upeasti ja kääntyi kuvaannollisesti pennin päällä. Ranskalaisista lentäjistä koostuva yksikkö, Normandie-Niemen, lensi sodan lopussa myös näillä koneilla ja sai viedä 37 konetta Ranskaan sodan päätyttyä.

EDIT: La-7 oli vähintäänkin yhtä kova rassi, vertikaalisessa suorituskyvyssä se ei hävinnyt 109:lle ja hanikat auki saavutti pinnistelemällä pakenevan 190:n. Tappiot olivat pienempiä kuin Jakeilla. Molemmissa koneissa oli hankaluutensa esim. moottorin suhteen mutta siitä tarkemmin sitten kirjan tekstissä.
 
Viimeksi muokattu:
@Sarek1 nuo kuvat kirjoista on kivoja (tosin sivut voisi olla vähän tasaisemmin, niin näkyisi teksti reunoistakin, mutta en valita).

En tiennyt, että neukkujen koneet olisi noin hyviä olleet - olenko oikeassa, jos arvelen että asiaan perehtymättömät eivät arvosta niitä niin paljoa mitä tulisi?
 
@Sarek1 nuo kuvat kirjoista on kivoja (tosin sivut voisi olla vähän tasaisemmin, niin näkyisi teksti reunoistakin, mutta en valita).

En tiennyt, että neukkujen koneet olisi noin hyviä olleet - olenko oikeassa, jos arvelen että asiaan perehtymättömät eivät arvosta niitä niin paljoa mitä tulisi?

Lentäjän taito ja käytetty taktiikka on tärkeä tekijä, mutta kalustolla on myös suuri vaikutus. Yleistän vähän. Neukkukoneet olivat karkeahkotekoisia, tähtäimet ja muut instrumentit olivat alkeellisia. Moottorit olivat usein painavia tehoon nähden ja luotettavuus oli vähän niin ja näin etenkin jos tehoja koetettiin puristaa lisää. Aseet olivat teho-painosuhteeltaan erinomaisia mutta niitä oli usein vähän/kone. Sodan aikana käytettiin paljon puurakenteita kun alumiini oli pitkään kortilla. Lopussa tilanne muuttui. Aerodynamiikaltaan nämä koneet olivat ilmeisen hyviä ja lento-ominaisuuksissa ei ollut puutteita. Jak-3 oli aika riisuttu versio, turhia hilavitkuttimia ei ruuvattu kyytiin.

Koetan asetella kirjan paremmin kuvausta varten. Joku on joskus toivonut skannattuja liitteitä mutta kirjaa ei tahdo muistaa kuljetella; laiska ottaa padilla nopeasti kuvan ja liittää mukaan. Ajankäytöllinen asia. Tiedän, olen varmaan sellainen impulssi-ihminen ja hetken lapsi. ;)
 
Lentäjän taito ja käytetty taktiikka on tärkeä tekijä, mutta kalustolla on myös suuri vaikutus. Yleistän vähän. Neukkukoneet olivat karkeahkotekoisia, tähtäimet ja muut instrumentit olivat alkeellisia. Moottorit olivat usein painavia tehoon nähden ja luotettavuus oli vähän niin ja näin etenkin jos tehoja koetettiin puristaa lisää. Aseet olivat teho-painosuhteeltaan erinomaisia mutta niitä oli usein vähän/kone. Sodan aikana käytettiin paljon puurakenteita kun alumiini oli pitkään kortilla. Lopussa tilanne muuttui. Aerodynamiikaltaan nämä koneet olivat ilmeisen hyviä ja lento-ominaisuuksissa ei ollut puutteita. Jak-3 oli aika riisuttu versio, turhia hilavitkuttimia ei ruuvattu kyytiin.

Koetan asetella kirjan paremmin kuvausta varten. Joku on joskus toivonut skannattuja liitteitä mutta kirjaa ei tahdo muistaa kuljetella; laiska ottaa padilla nopeasti kuvan ja liittää mukaan. Ajankäytöllinen asia. Tiedän, olen varmaan sellainen impulssi-ihminen ja hetken lapsi. ;)

@Sarek1 kiteytti neukkuvehkeiden ominaisuudet mainiosti.
I-153 Tsaikka ja I-16 Rata, ketteriä mutta hitaita, hirvittävän jäykkä mekaaninen aseiden liipaisin, huonot tähtäimet. Kaartotaisteluun Bf 109:lla ei passannut noita vastaan lähteä. ShVak tykki viimeisissä I-16 malleissa oli erinomainen.
MiG-3, korkealle optimoitu nopea kone, jota lennettiin yleensä matalalla ja väärällä taktiikalla. Suomalaiset kepitti sen BW:llä kaartotaistelussa helposti. Jos koneella olisi taisteltu heiluritaktiikalla, olisi Brewster-kuskit olleet pulassa.
LaGG-3, La-5:n ja La-5FN:n edeltäjä. Koneesta ei pidetty, koska pataan tuli. Lentäjät nimitti sitä runsaiden puurakenteiden käytön ja huonon suorituskyvyn takia: "taatusti lakattu ruumisarkku".

Jak-3 oli eri maata. "Puna-Spitfire", Normandie-Niemen ranskalais-pilotit piti sitä ketterämpänä kuin varhaista Spitfireä. Spitfire MK I, II sekä V olivat tosi hyviä kääntymään, mutta Jak-3 oli parempi. Ja tuon Jak-3:n ohjaimet eivät jäykistyneet suurella nopeudella kuten Spitfiressä.

Ehkä neukkuhävittäjät jäivät tietyllä tapaa alkusodan surkean maineensa vangeiksi, vaikka todella hyviä koneita alkoi sodan pitkittyessä tulla linjastoilta, kuten La-5FN, La-7, Jak-3 sekä Jak-9.
 
Todella mielenkiintoista. Luulin, että neukkukoneet olisi olleet melko huonoja verrattuna esim. Bf 109.
 
Korean sodassa La-9, La-11 ja Jak-9 olivat kovia vastustajia jenkkien Mustangeille. Kirjoista löytyy kuvauksia kovista ja tasaveroisista väännöistä, vaikka jenkeilläkin oli yleensä puikoissa sotakokemusta omaavat ohjaajat. Vastapuolen tasosta ei ole niin tarkkaa tietoa, mutta hyvin niillä pärjäsivät sen pienen hetken, ennen kuin suihkuhävittäjät, F-80 ensimmäisten joukossa, tekivät niiden käytön mahdottomaksi.
 
Lentäjän taito ja käytetty taktiikka on tärkeä tekijä, mutta kalustolla on myös suuri vaikutus. Yleistän vähän. Neukkukoneet olivat karkeahkotekoisia, tähtäimet ja muut instrumentit olivat alkeellisia. Moottorit olivat usein painavia tehoon nähden ja luotettavuus oli vähän niin ja näin etenkin jos tehoja koetettiin puristaa lisää. Aseet olivat teho-painosuhteeltaan erinomaisia mutta niitä oli usein vähän/kone. Sodan aikana käytettiin paljon puurakenteita kun alumiini oli pitkään kortilla. Lopussa tilanne muuttui. Aerodynamiikaltaan nämä koneet olivat ilmeisen hyviä ja lento-ominaisuuksissa ei ollut puutteita. Jak-3 oli aika riisuttu versio, turhia hilavitkuttimia ei ruuvattu kyytiin.

Koetan asetella kirjan paremmin kuvausta varten. Joku on joskus toivonut skannattuja liitteitä mutta kirjaa ei tahdo muistaa kuljetella; laiska ottaa padilla nopeasti kuvan ja liittää mukaan. Ajankäytöllinen asia. Tiedän, olen varmaan sellainen impulssi-ihminen ja hetken lapsi. ;)

Tuo yleistys pitänee varsin hyvin kutinsa.

Esim. tässä neukkufilmissä ihmettelevät sotasaaliina saatua FW-190:stä. Venäläisille uutta asiaa on koneen automatiikka.

 
Eikös suomalaiset ostaneet Saksan sotasaalis Mig-3:ia. Ne taisi tuhoutua puolassa junaan jota pommitettiin.
Tällainen hämärä muistikuva olisi. Jossain kirjassa tuo taisi olla mainittu
 
Eikös suomalaiset ostaneet Saksan sotasaalis Mig-3:ia. Ne taisi tuhoutua puolassa junaan jota pommitettiin.
Tällainen hämärä muistikuva olisi. Jossain kirjassa tuo taisi olla mainittu


Näin näyttäisi käyneen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan-Gurevitš_MiG-3

Vuonna 1942Suomi neuvotteli Saksan kanssa 22 MiG-3-sotasaaliskoneen ostamisesta. Koneet tilattiin joulukuussa 1942. Koneiden toimitukset viivästyivät ja suomalaisten tiedusteltua toukokuussa 1943 syytä tähän, saksalaiset ilmoittivat kone-erän tuhoutuneen ilmapommituksessa.
 
Hmm. LaGG-3 oli vähän sellainen muuli, josta saatujen kokemusten perusteella kehitettiin kelvollisia sotaratsuja. Otetaan siis La -sukuisten koneiden historiikki ensin. Postaan osina kun näistä on muutama sivu luettavaa lauantaipäivän ratoksi.

LaGG-3, osa 1:
image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg image.jpeg
 
Back
Top