Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Sama juttu, kuuluu kokoelmiin.Löytyy mun dvd-kokoelmasta
Katso liite: 7253
On muuten ihka aito lentävä Zero harvinaista herkkua. Katsoin wikistä ja sen mukaan tämä on ainoa lentokuntoinen yksilö.
Sama juttu, kuuluu kokoelmiin.
Mistä muuten ovat saaneet alunperin käsiinsä tuon Zeron? Onko rauhanteon jälkeen vai sitä ennen?
Minulla olisi kysymys foorumin WW2 hävittäjä-kihoille. Olen toiseen maailmansotaan sijoittuvia lentosimulaattoreita hakatessani huomannut erään aika merkittävän asian Hurricanen ja Spitfiren välillä liittyen konekiväärien tarkkuuteen. Lento-ominaisuuksiltaan Spitfire on toki parempi, mutta aselavettina kone onkin sitten ongelmallisempi. Tuntuu siltä, että Hurricanen sumppuun lytätyt 4x4 konekiväärit (4/siipi) olisivat tarkempia, ja sarjoja olisi ikään kuin helpompi hallita. Spitfiren ei niin sumppuun lytätyt konekiväärit (myöskin 4x4) tuntuvat jotenkin epätarkemmilta. Tämä konkretisoituu etenkin pommareita vastaan hyökätessä. Hurrin sarjat on paljon helpommat kohdistaa etenkin moottoreihin, kun taas Spitin sarjat lähtevät taas vähän sinne tänne, osa runkoon, osa siipiin, osa taas ohi.
Edellä mainitsemani kokemukset ovat siis täysin simulaattoreiden varaisia, mutta haluaisin kysyä, että oliko tälläinen ongelma validi myös oikeassa elämässä?
Havainnollistavia kuvia:
Ja oliko vielä niin, että kohdistukseen vaikuttivat lentäjäkohtaiset mieltymykset? Joku halusi tiiviimpää suihkua kuin toinen.Kyllähän nuo Hurricanen aseet on selvästi lähempänä koneen keskilinjaa kuin Spit MK I:ssä.
Joku taisi olla @Ottoville , joka mahdollisesti tässä ketjussa tätä asiaa pohdiskeli. Postauksessa oli kuviakin erilaisista aseiden kohdistustekniikoista, laitettiinko luotisuihkut yhtymään tietyn matkan päästä vai pistettiinkö menemään koneen suuntainen luotivuo. Amerikkalaiset taisi tätä kohdistusta jossakin määrin harrastaa.
Nokassa oleva aseistus oli kohdistusteknisesti (esim, Bf 109 F) helpoin ja tarkat ampujat siitä piti, kun taas vähemmän taitavat tykkäsivät enemmän hajallaan olevasta aseistuksesta. Muistini mukaan yksimoottorisissa liittoutuneiden koneissa ei juurikaan nokka-aseistusta ollut, poislukien Morane-Saulnier. Saksalaiset mielellään keskitti aseistusta koneen nokkaan, samoin teki venäläläiset.
Missä minä olen lukenut Spitin siipiaseissa olleista lataushäiriöistä? Clostermanilta? Siinä vaiheessa kyse oli kuitenkin jo tykkiaseistuksesta. Ainakin tykkien liittämisessä Spitin ohuempaan siipiin oli muistaakseni päänvaivaa insinööreillä.Tämä kuva näyttää juuri tuon kuinka Hurricanen sarjat yhtyvät kohdistuspisteessä ja heti sen jälkeen leviävät.
Katso liite: 7335
Sodan alkuvaiheessa brittien siipiaseet kohdisteltiin yleensä melko kauas. On puhuttu, että tämä vaihteli esim. välillä 370 m - 590 m. Ideana kait oli, että tällä "haulikkoefektillä" keskivertolentäjäkin saisi osumia viholliseen. No, Battle of Britainin aikana huomattiin että ei tämä nyt niin fiksu idea ollutkaan. Jotkut brittiässät tästä valittivatkin ja pudottivat kohdistusetäisyyttä reilusti alaspäin.
Varmasti Spitifressä ja Hurricanessa oli eroja. Hurria on pidetty paksun siipensä ansiosta vakaana aselavettina kun taas oletettavasti Spitin ohuempi siipi ja tämän myötä siipikookoot olivat alttiimpia mm. moottorin ja potkurin väännölle ja tärinöille. Hurricanen siipiaseet oli muutenkin asetettu siipiin tiiviimmin yhteen kuin Spitfiressä, joten tässäkin mielessä Hurrin ampumat sarjat menivät todennäköisemmin paremmin nippuun.
Ja oliko vielä niin, että kohdistukseen vaikuttivat lentäjäkohtaiset mieltymykset? Joku halusi tiiviimpää suihkua kuin toinen.
@Kalastaja , kyseessä varmaan bugi. Hävittäjä on aselavetti, ja jos sillä ei osu minne haluaa, eikä kyse ole ampuma- tai koneenkäsittelytaidosta, asialle tehdään kiireen vilkkaa korjaustoimia.
Muutenhan vihollinen saa suhteetonta etua, toisin sanoen pysyy hengissä .
Missä simussa muuten tämä ongelma?
Voip hyvin olla.IL-2 Cliffs of Dover. Ehkä kyseessä ei olekaan bugi juuri tuon asian takia, jonka @tulikomento juuri kertoi. (Spitillä ohuemmat siivet--> tarkkuus kärsii)
Voip hyvin olla.
En kuitenkaan itse muista mistään kirjallisuudesta mainintaa, että Spit olisi aidossa tilanteessa ollut jotenkin huono lavetti tulittaa, jos kohdistus oli kunnossa.
Jaa, kuulostaa mielenkiintoiselta simulta. Olen vähän tarkoituksella niitä vältellyt, kun tiedän joutuvani koukkuun
Missä minä olen lukenut Spitin siipiaseissa olleista lataushäiriöistä? Clostermanilta? Siinä vaiheessa kyse oli kuitenkin jo tykkiaseistuksesta. Ainakin tykkien liittämisessä Spitin ohuempaan siipiin oli muistaakseni päänvaivaa insinööreillä.
Oliko meidän Moraneissa siis tuo sama tykki kuin Spitfiressä? Enpä tiennyt moista yhtymäkohtaa.
Ase, jonka RAF valitsi Spitfiren siipitykiksi oli ranskalaisvalmisteinen 20 mm:n Hispano-Suiza Type 404. Ammuksella oli erittäin suuri lähtönopeus ja sen panssarin läpäisy oli parempi kuin millään muulla vastaavalla aseella. Ranskalaisessa MS.406 koneessa sama ase oli moottorin päälle asenettuna toiminut hyvin. Moottorin massa vaimensi voimakkaan rekyylin. Kun se asennettiin Spitfiren siipeen kyljelleen vähemmän tukeviin kiinnikkeisiin ja ammuttaessa vedettiin g:tä, oli syöttöhäiriö todennäköinen.
Spitfiren versio, missä tuota ensin kokeiltiin oli MK I B. Asetta ei tuolloin vielä saatu kunnolla toimimaan. Vasta Spitfire MK II B:ssä ase toimi jo luotettavasti.
Suomessa tähän tykkiin ei taidettu olla kovin tyytyväisiä. Toimintavarmuudessa oli muistaakseni toivomisen varaa ja eikä Suomen ilmavoimille hankittu koskaan kunnollisia panssaria läpäiseviä ammuksia. Mörkö-Morane saikin sitten nokalleen saman kaliperin Mauserin.20 mm:n Hispano-Suiza Type 404. Ammuksella oli erittäin suuri lähtönopeus ja sen panssarin läpäisy oli parempi kuin millään muulla vastaavalla aseella. Ranskalaisessa MS.406 koneessa sama ase oli moottorin päälle asenettuna toiminut hyvin.
Ase, jonka RAF valitsi Spitfiren siipitykiksi oli ranskalaisvalmisteinen 20 mm:n Hispano-Suiza Type 404. Ammuksella oli erittäin suuri lähtönopeus ja sen panssarin läpäisy oli parempi kuin millään muulla vastaavalla aseella. Ranskalaisessa MS.406 koneessa sama ase oli moottorin päälle asenettuna toiminut hyvin. Moottorin massa vaimensi voimakkaan rekyylin. Kun se asennettiin Spitfiren siipeen kyljelleen vähemmän tukeviin kiinnikkeisiin ja ammuttaessa vedettiin g:tä, oli syöttöhäiriö todennäköinen.
Spitfiren versio, missä tuota ensin kokeiltiin oli MK I B. Asetta ei tuolloin vielä saatu kunnolla toimimaan. Vasta Spitfire MK II B:ssä ase toimi jo luotettavasti.
Oliko meidän Moraneissa siis tuo sama tykki kuin Spitfiressä? Enpä tiennyt moista yhtymäkohtaa.
Suomessa tähän tykkiin ei taidettu olla kovin tyytyväisiä. Toimintavarmuudessa oli muistaakseni toivomisen varaa ja eikä Suomen ilmavoimille hankittu koskaan kunnollisia panssaria läpäiseviä ammuksia. Mörkö-Morane saikin sitten nokalleen saman kaliperin Mauserin.