WW2 Hävittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
9FtXEFm.jpg

Siipiaseet ovat krantumpia ampumaetäisyyden suhteen kuin nokassa oleva keskitetty aseistus. Läheltä suihkut menee ohi, samoin kohdistuspisteen jälkeen varsin nopeasti.


 
Taisi olla omimmillaan pintamaaleja vastaan tuo Airacobran 37.

Venäläiset ainakin tykkäsivät. Kutsuivat Airacobria "Pikku Partureiksi." Usein käyttivät koneitaan mm. Il-2:n saattajina ja ilmatorjunnan hiljentäjinä sillä aikaa kun Sturmovikit kurittivat varsinaisia maamaaleja. Vastoin joitain käsityksiä, Airacobraa ei käytetty "tankintappajana." 37mm M4:n tulinopeus ei ollut kovin suuri eivätkä amerikkalaiset toimittaneet panssarinläpäisevää a-tarviketta.

Tikkakosken museokoneen yhteydessä oli myös näytillä koneen aseistusta.

P-39_Airacobra_2006-06-15.webp
 
Niin no Airacobra tietysti, sepä meni ohi... tosin ajattelin enemmän vielä semmoista "all or nothing"-konetta jossa aseistukselle varattu paino olisi käytetty kokonaisuudessaan yhteen ainoaan järeään, tuli- ja lähtönopeudeltaan ainakin pommaritorjuntaan riittävään pikatykkiin ja sen ammusvarastoon. Periaatteessa tälläinen kone olisi saattanut olla kova rassi ainakin torjuntahävittäjänä sodan alkuvaiheissa.

Mk 103 olisi ehkä ollut aseena lähinnä sitä mitä ajattelen, mutta ilmeisesti tälläisiä riittävän luotettavia, riittävän karkeita ja riittävän nopeasti tulittavia tykkejä ei ollut vielä 1930-luvulla, joten spekulaatioksi menee.

Airacobran käyttämiseen stormoviikkien saattajina on voinut vaikuttaa sekin, että koneelta taisi loppua puhti suuremmissa korkeuksissa.
 
Niin no Airacobra tietysti, sepä meni ohi... tosin ajattelin enemmän vielä semmoista "all or nothing"-konetta jossa aseistukselle varattu paino olisi käytetty kokonaisuudessaan yhteen ainoaan järeään, tuli- ja lähtönopeudeltaan ainakin pommaritorjuntaan riittävään pikatykkiin ja sen ammusvarastoon. Periaatteessa tälläinen kone olisi saattanut olla kova rassi ainakin torjuntahävittäjänä sodan alkuvaiheissa.

Mk 103 olisi ehkä ollut aseena lähinnä sitä mitä ajattelen, mutta ilmeisesti tälläisiä riittävän luotettavia, riittävän karkeita ja riittävän nopeasti tulittavia tykkejä ei ollut vielä 1930-luvulla, joten spekulaatioksi menee.

Airacobran käyttämiseen stormoviikkien saattajina on voinut vaikuttaa sekin, että koneelta taisi loppua puhti suuremmissa korkeuksissa.

Pommarintappajaksi suunnitellun Me 262:n aseistus oli kunnioitusta herättävä: 4 x MK 108. Periaatteessa jo muutamalla kranaatilla saattoi raskas nelimoottorinen pommari lähteä alas taivaalta.
 
Pommarintappajaksi suunnitellun Me 262:n aseistus oli kunnioitusta herättävä: 4 x MK 108. Periaatteessa jo muutamalla kranaatilla saattoi raskas nelimoottorinen pommari lähteä alas taivaalta.

Joo. Muistaakseni joissain Fw 190:n malleissa oli kans 4 x 30 mm nimenomaan pommareita vastaan, ja useimmissa saksalaisten suunnittelemissa suihkareissa olisi kans ollut sama arsenaali. Tuohon sitten vielä R4M-raketit niin kyllähän siinä tulivoimaa oli.

Me 262:sta oli ehkä lähinnä tuota omaa "all or nothing"-ideaani oleva kokeilumalli 50 mm tykillä. Ei oikein pelannut, epäluotettava ja suuliekki häikäisi päivälläkin.

Olikohan se Secret Weapons of the Luftwaffe missä sai ennen lentoonlähtöä valita ottaako Me 262:n nokalle Mk 103:t vai Mk 108:t. Taisi olla eka tietokonepeli jonka itte ostin.
 
Venäläiset tykkäsi Aeracobrasta niin, että olivat haluttomia vaihtamaan suorituskykyisempään koneeseen. Sinänsä merkillistä, amerikkalaiset eivät pärjänneet sillä alkuunkaan, ehkäpä syynä oli vastustajan Mitsubishi Zero. Toisaalta Aeracobralla lentänyt jenkkien huippuässä, jonka nimeä nyt en saa päähäni, muisteli hyvällä Aeracobran lento-ominaisuuksia myöhemmin sodan jälkeen. Mutta Zero oli niin paljon parempi, että se lytättiin pystyyn, parempaa suorituskykyä henkiin jäämiseksi oli pakko saada.

Toisaalta venäläiset lensi alhaalla, yläkorkeuksien huono suorituskyky ei haitannut. Lisäksi Aeracobra oli lämmin, hyvin aseistettu ja sen kuomun materiaali oli laadukasta, toisin kuin venäläisten omat ohjaamon kuomut. Näkyvyys ohjaamosta oli siis hyvä. Ja nokkapyöräkoneena näkyvyys lentoonlähdössä sekä laskussa rullatessa oli erinomainen.
 
Venäläiset tykkäsi Aeracobrasta niin, että olivat haluttomia vaihtamaan suorituskykyisempään koneeseen. Sinänsä merkillistä, amerikkalaiset eivät pärjänneet sillä alkuunkaan, ehkäpä syynä oli vastustajan Mitsubishi Zero. Toisaalta Aeracobralla lentänyt jenkkien huippuässä, jonka nimeä nyt en saa päähäni, muisteli hyvällä Aeracobran lento-ominaisuuksia myöhemmin sodan jälkeen. Mutta Zero oli niin paljon parempi, että se lytättiin pystyyn, parempaa suorituskykyä henkiin jäämiseksi oli pakko saada.

Toisaalta venäläiset lensi alhaalla, yläkorkeuksien huono suorituskyky ei haitannut. Lisäksi Aeracobra oli lämmin, hyvin aseistettu ja sen kuomun materiaali oli laadukasta, toisin kuin venäläisten omat ohjaamon kuomut. Näkyvyys ohjaamosta oli siis hyvä. Ja nokkapyöräkoneena näkyvyys lentoonlähdössä sekä laskussa rullatessa oli erinomainen.

Eipä jenkit Brewsteriäkään oikein arvostaneet. Zero ja sodan alkuvaiheen japsilentäjät taisivat tosiaan olla vähän turhan kova pala.
 
FW190A8R2WkNr681382WMoritzSJG3.jpg

Raskaasti aseistettu ja panssaroitu pommarin tappaja FW 190 Sturmbock. Noilla lähestyttiin kylmästi takaapäin pommikone puljaa, kyhjötettiin pienenä moottorin ja panssarilasin takana ja läheltä avattiin tuli. Touhu vaati kovia hermoja sekä onneakin. B-17-puljasta ammuttiin rajuisti ja .50 cal osumia tuli, toisaalta FW ja etenkin tämä malli niitä varsin hyvin kesti.

Stormbock puuhastelun lopetti amerikkalaisten saattohävittäjät. Raskas Stormbock FW oli P-51:n edessä avuton.
 
Toisaalta Aeracobralla lentänyt jenkkien huippuässä, jonka nimeä nyt en saa päähäni, muisteli hyvällä Aeracobran lento-ominaisuuksia myöhemmin sodan jälkeen.

Muistelen että samoilla linjoilla olivat myös Bud Anderson ja Chuck Yeager, joista ainakin Yeager lenteli heti kohta sodan jälkeen Airacobralla ihan lentokilpailuissakin. Chuck kirjoitteli muistelmissaan, että nimenomaan matalalla pinnoissa lentämällä koneessa oli puhtia. Hyytyi sitten auttamattomasti korkealle mentäessä.
 
Lisäksi Aeracobra oli lämmin, hyvin aseistettu ja sen kuomun materiaali oli laadukasta, toisin kuin venäläisten omat ohjaamon kuomut. Näkyvyys ohjaamosta oli siis hyvä. Ja nokkapyöräkoneena näkyvyys lentoonlähdössä sekä laskussa rullatessa oli erinomainen.

Vähän OT:

Venäläiset tosiaan osasivat arvostaa lend-lease (erit. jenkkikoneiden) mukavuuksia. Suomessakin kymmenkunta vuotta takaperin vieraillut, nyt jo varjolaivueeseen siirtynyt NL:n ilmavoimien kenraali Vasili Reshetnikov on muistellut kuinka pommaripilotit kirjaimellisesti kusivat hunajaa kun pääsivät lentämään lännen aseapuna saatuja amerikkalaisia pommareita (mm. A-20 & B-25).

Miehistöt arvostivat todella suuresti pehmeitä istuimia ja lämmitystä ! Neukkukoneissa kun ei tämmöistä luksusvarustelua ollut lainkaan. Ja samaa on muistelleet sotasaalispommareita lentäneet suomalaisetkin, että ne olivat jäätävän kylmiä lennettäviä.

Tässä kirjassa on aiheesta lisää.

51mRIJbt38L.webp
 

Kuva taitaa olla 60-luvun alkupuolelta Kauhavalta. Ai perkele että pistää vihaksi, kun tuo Myrsky ja samoin Kauhavalla olleet Curtiss Hawk 75 ja Mersu olisivat olleet pelastettavissa. Mutta ei, myytiin romuksi 60-luvun puolivälissä. Vasta vuosikymmenen lopulla ruvettiin sitten miettimään, että olisi ollut hyvä säästää ne museointia varten. :mad:
 
Airacobran tykissä oli tehoa. Kuvassa kapteeni Reino Turkin MS.406 yhden ainoan kranaatin osuman jäljiltä 25.5.1944. Ihme kyllä Turkki sai tuotua koneen alas ja mies itse selvisi naarmuitta.

Katso liite: 7447

Auts, kyllä siinä on ollut pulla mukana...mutta oikeastaan tämä kuvaa Airacobran tykin suhteellista tehottomuutta. 37-millisen tykin osuman pitäisi tuhoa hävittäjä kertalaakista. Tykin ammuksessa oli räjähdysainetta 70 grammaa, eli vähemmän kuin MK108-tykin paljon pienemmässä ammuksessa (72g).

"Yksi iso tykki" -filosofiaa noudatti ehkä parhaiten Jak-9T -versio jossa oli moottoriasennettu 37mm tykki ja yksi 12.7mm konekivääri:
yak9t-b.jpg


K-versiossa oli sitten 45mm tykki. Konetta tehtiin vain esisarja, ja kenttäkokeiden jälkeen tuotanto lopetettiin. 45mm tykin rekyyli oli liikaa pienelle koneelle, vain ensimmäinen laukaus lähti tähdätysti. 57mm tykin asennus todettiin mahdottomaksi.

VL Puuska-projektiin esitettiin aseistukseksi pelkkä 20mm moottoritykki. Konehan oli Pyörremyrskyn 'kevytversio' jolla pyrittiin maksimoimaan suorituskyky torjuntahävittäjänä. Yleisesti lentäjät eivät ehkä olisi kuitenkaan innostuneet yhden tykin aseistuksesta. Aseet olivat (ja ovat) epäluotettavia eikä ajatus lentää 'aseettomana' kun ainoa tykki jumii varmaan innostanut monia. Lisäksi konekiväärien volyymitulella oli kuitenkin oma arvonsa, heikkokin luoti saattoi tuurilla rikkoa jotain tärkeää kuten jäähdyttimen tai ohjausvaijerin tms.
 
Mutta kuulemma Alaskaan sijoitetuilla P-39 -piloteilla oli tapana huvitella ampumalla tykillä hylkeitä.

37:n osuman jälkeen pataan tuskin tarvitsi mitään laitella. Lie ollut sitten tarkoitustakaan.

Suomalaisetkin hävittäjälentäjät ampuivat hirviä talvella. Lyhyt ja tarkka konekiväärisarja, paikka kartalle ja tukikohdasta miehiä hiihtämään / hevospelillä lihan noutoon. Ruoka oli heikkkoa ja lihat käytettiin tarkkaan hyödyksi. Mistään hupi ammuskelusta ei ollut kyse.

Hirven havaitseminen kohtuullisen avonaisesta maastosta paksun lumen aikaan ilmasta on helppoa. Tumma möykky valkeaa hankea vasten erottuu jo kaukaa.

OT: Joskus huvikseen olen ilmasta ultralla hirviä katsellut. Kerran toistakymmentä hirveä makasi eräällä talvilaidunalueella 200 metriä pitkässä jonossa, komea näky:)
Kopiohirvet.jpg
 
Viimeksi muokattu:
37:n osuman jälkeen pataan tuskin tarvitsi mitään laitella. Lie ollut sitten tarkoitustakaan.

Suomalaisetkin hävittäjälentäjät ampuivat hirviä talvella. Lyhyt ja tarkka konekiväärisarja, paikka kartalle ja tukikohdasta miehiä hiihtämään / hevospelillä lihan noutoon. Ruoka oli heikkkoa ja lihat käytettiin tarkkaan hyödyksi. Mistään hupi ammuskelusta ei ollut kyse.

Hirven havaitseminen kohtuullisen avonaisesta maastosta paksun lumen aikaan ilmasta on helppoa. Tumma möykky valkeaa hankea vasten erottuu jo kaukaa.

OT: Joskus huvikseen olen ilmasta ultralla hirviä katsellut. Kerran toistakymmentä hirveä makasi eräällä talvilaidunalueella 200 metriä pitkässä jonossa, komea näky:)
Kopiohirvet.jpg


Olikos 40-luvulla sallittua metsästää hirviä konekiväärillä suomessa ? :D
 
Olikos 40-luvulla sallittua metsästää hirviä konekiväärillä suomessa ? :D

Tuskin oli sen sallitumpaa kuin tänäkään päivänä:) Vaan aika oli toinen ja nälkä on hyvä lupakonsultti.
Näin saatii hernekeittoon kunnolliset sattumat:D
Noissa oloissa virkavaltaa tuskin kiinnosti, jos rintamamiehet henkensä pitimiksi jonkun hirven ampuivat.
 
Tuskin oli sen sallitumpaa kuin tänäkään päivänä:) Vaan aika oli toinen ja nälkä on hyvä lupakonsultti.
Näin saatii hernekeittoon kunnolliset sattumat:D
Noissa oloissa virkavaltaa tuskin kiinnosti, jos rintamamiehet henkensä pitimiksi jonkun hirven ampuivat.

Päinvastoin. Metsästäminen oli hyvin tarkkaan säänneltyä. Joissakin yhtymissä luvattomasta metsästyksestä oli hyvinkin vakavia seuraamuksia. Lupia oli kylläkin mahdollista saada, mutta metsästyksen piti tapahtua metsästysaseilla, ei valtion pyssyillä.

Asia erikseen olivat tietenkin käskystä toimineet metsästysporukat, jotka pyytivät lähinnä hirviä ja peuroja. Niissä oli lihaa niin, että sillä oli jotain merkitystäkin.
 
Back
Top