WW2 Hävittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Hmm. Noita brittikoneiden raatoja katsoessa tulee mieleen kerettiläisiä ajatuksia putkiunelmista. Mitähän meikäläiset olisivat saaneet rakenneltua Merlinien ja Griffonien ympärille? Mielikuvitus lähtee kirjaimellisesti lentoon: Merliini-Morane? VL Puskupuuh taikurimoottorilla? Griffonoitu Pyörremyrsky mallia VL Gripen? :D

No, laitetaan jokin toinen putkiunelmaksi jäänyt kone. Tätä tosin testattiin, mutta Polikarpovin tähti oli idässä jo laskussa ja likipitäen samaa suorituskykyä oli jo muutenkin tarjolla. Lähteenä Soviet Combat Aircraft of the Second World War vol1.

ITP:
image.webp image.webp image.webp image.webp
 
Jo pelkästään Hurricanet olivat aivan riittävän vaikeita pitää rivissä mitä pidemmälle jatkosota eteni. Hurreja kaiketi yritettiin saada lisää Saksan sotasaalisvarikoilta, mutta ei onnistunut. Syksyllä 1943 Suomi oli jo valmis myymään jäljellä olevat Hurricanet Romaniaan. Eivät tosin kelvanneet.

Nimetön.webp

Eli pointtina se, että kalusto- ja tyyppikirjavuus oli jäätävää tasoa sodan aikana. Jotkut talvisodan hätähankinnat (Morane, Fiat, Hurricane jne.) ovat ihan ymmärrettäviä. Mutta että olisiko pitänyt vielä lisätä tyyppikirjavuutta lähettämällä ostotarjouksia sotasaalis-Spiteistä ? En oikein pidä tuota realistisena jossitteluna.

Tuolta muuten löytyy listaa saksalaisten lentokuntoon kunnostamista Spiteistä. Ei niitä kovin montaa ollut, tosin en tiedä kuinka kattava lista on.

http://www.military-quotes.com/forum/allies-nazi-forces-usuing-captured-page7-t22560.html

11-CapturedbytheLuftwaffe01.webp

Nyt heitän ulkomuistista, että ilmavoimissa olisi ollut halukkuutta saada Mersu-hankinta aikaiseksi jo ennen kevättä 1943. Ainakin yhteysupseeri Pauli "Pive" Ervi ajoi asiaa Saksassa. Sitten muistelen, että olisi kaatunut Lundqvistin vastustukseen, joka uskoi kotimaiseen Myrskyyn.
 
Mutta että olisiko pitänyt vielä lisätä tyyppikirjavuutta lähettämällä ostotarjouksia sotasaalis-Spiteistä ? En oikein pidä tuota realistisena jossitteluna.

940080fb9cdb09e6cfd531384b48c3bc.jpg


Järkevyydestä voidaan olla monta mieltä, mutta komea se olisi ollut:) Tunnus FA taisi olla Fiiulla, SP sitten.
Ja arkkiviholliset Spitfire vs. Bf 109 samojen tunnusten alle, kuten Israelissa sodan jälkeen kävi.


704bf1b7f120712678ebb50ebfb6ddf9.jpg

Spitire MK IX, lienee lentokunnossa nytkin. "Weisman-Spit". Ezer Weizman, ollessaan muistaakseni laivueen komentaja tai vieläkin ylempi viskaali määräsi säilytettäväksi parhaan MK IX:n. Lenteli sillä sitten huvikseen silloin tällöin. Weismann yleni kenraaliksi ja hänestä tuli myöhemmin Israelin presidentti.

ab88fe9ad83595e3c658cded0be1fadf.jpg

Avia S 199.

idf-af_p-51_no.12.png

P-51 Mustang.
 
Tuttu on töissä Kuusakoskella, sinnehän palautuu metalliset tuotteet elämänkaaren loppuvaiheessa...se on kertonut mitä ihmeellisenpiä vekottimia on kipattu sulatettavaksi. Pitääpä udella onko lentsikoiden osia koskaan näkynyt siellä uunitettavana.
 
Nyt heitän ulkomuistista, että ilmavoimissa olisi ollut halukkuutta saada Mersu-hankinta aikaiseksi jo ennen kevättä 1943. Ainakin yhteysupseeri Pauli "Pive" Ervi ajoi asiaa Saksassa. Sitten muistelen, että olisi kaatunut Lundqvistin vastustukseen, joka uskoi kotimaiseen Myrskyyn.

Lorenz kyllä muistelmissaan taisi näin kertoa, mutta hänhän syytti Lunqvistia suunnilleen kaikesta, mitä ei laskenut omaksi ansiokseen. Iskaniuksen tuore tutkimus taas ei mainitse Erviä lainkaan, vaan kertoo
Talvelan, Lunqvistin sekä ilmailusasiamiesten olleen asiassa aktiivisia. Toisaalta Lunqvist ei voinut sietää Göringiä eikä peitellyt käsitystään, joka tietysti oli siten saksalaistenkin tiedossa. Mersuhankintahan
toteutui heti Stalingradin katastrofin jälkeen ja samallla saatiin tutkakalustoa, Junkerseja sekä 88 -ittykkejä. Ajankohta ei varmaan ollut sattuma; Saksan intressihän oli pitää Suomi mukana loppuun asti.

jatkosodan alussa ei varmaan kukaan uskonut pitkään sotaan ja v 1942 yritettiin saada lisenssi Mersun DB605 moottoreihin. Hävittäjähankinta Saksasta alkoi vasta, kun selvisi loppuvuonna 1942 ettei tämä
tule onnistumaan.
 
Naapurilla oli jokunen Hurricane käytössä,lähes 3000kpl ;

http://www.airpages.ru/eng/uk/hurr2_2.shtml

Meni sinne myös Spitfire MK V:tä ja erinomaista MK IX.ää. Hämmästyttävää oli, etteivät puna-pilotit saaneet niillä juuri mitään aikaiseksi, kysessä oli kuitenkin eräs parhaista (Spitfire MK IX) mäntämoottori hävittäjistä toisessa maailmansodassa. Koneen kanssa ei päästy sinuiksi.
Paljon huonommasta P-39 Airakobrasta taas tykättiin.

http://www.airpages.ru/eng/uk/spitll9.shtml

Ruukinmatruunan ajatuksia kotimaisesta lentokoneen rakennuksesta sotiemme aikana:

http://takkirauta.blogspot.fi/2011/07/valtion-lentokone.html
 
Viimeksi muokattu:
Tämmönen tarina:

Saksalaiskone

Pentti Korpela muistelee 1943 H�mesharjuun pudonneen saksalaisen lentokoneen putoamista ja kertoo olleensa Ylimysj�rven luomansuulla tammella koiran kanssa, kun kaksi lentokonetta l�hestyi pohjoisen suunnalta. Toinen alkoi �kki� pr�isk�htelem��n. Tuli ajatus, ett� se putoaa suoraan p��lle. Kone putosi tammelta jonkin matkaa H�mesharjuun ja Kattilasaloon p�in. Sielt� p�ll�hti savupilvi. N�in, kuinka toinen kone teki kierroksen putoamispaikan yll� ja l�hti pois.

Tammelta oli putoamispaikkaan noin kilometrin matka. Juoksin paikalle. Lentokoneen nokka oli painunut maahan aika syv�lle. Kone pr�isk�hteli ja paukkui kovasti. Otin lentokoneen pienen takapy�r�n mukaani ja l�hdin kotiin. Py�r�n piilotin er��n kuusen alle. Ajattelin, ett� tulen hakemaan sen my�hemmin. Tuumasin, ett� siit� saa hyv�n kottik�rryn py�r�n. Koneessa oli pahvilaatikollinen tupakkaa. Otin my�s sen ja toin kotiini. N�in, miten lent�j�n p��n toinen puoli oli m�nnyn oksalla. Punainen tukka n�kyi. Paikalle tulleet saksalaiset panivat lent�j�n j��nn�kset puulaatikkoon. Lentokone oli saksalainen sotilaskone ja siit� saksalaiset ottivat talteen potkurin.

Siinto Pihlaja muistaa olleensa lomalla ja peltot�iss�, kun h�n havaitsi, ett� kaksi konetta l�hestyy pohjoisesta p�in, arvatenkin Lamminmaan kent�lt�. Toinen oli suurempi. "Mihink�h�n se toinen ny joutui, kun ��ni loppui?" kertoo Siinto ihmetelleens�.

Soini ja Lipasti hakivat koneen moottorin pajalleen. Juho Leppisen taljalla moottori nostettiin nevasta. Kun konstaapeli Arvo Luoma kuuli, ett� saksalaisen lentokoneen moottori oli tuotu Lipastin pajalle, niin h�n m��r�si tuomaan heti sen pois samaan paikkaan. Moottori tuotiin takaisin H�mesharjuun v�hin ��nin.

Ilmari Haapaniemi kertoo my�s olleensa paikalla ja n�hneens� tapauksen.

"Olin tulossa kotiin l�hell� Rantam�ke� etel�p��st� p�in, kun huomasin, ett� pohjoisen suunnasta l�hestyi kolme lentokonetta. Arvasin, ett� ne ovat saksanaisia, koska heill� oli lentotoimintaa Lamminmaan ja Porin v�lill�. �kki� yksi kokeista alkoi yski� pussahdella ja p��ttelin, ett� sill� on ny jotakin vaikeuksia. Kone sy�ksyikin H�mesharjun maastoon maahan ja heti sielt� leimahti savupatsas ilmaan. Palasin Viljami Viidan taloon, kun tiesin, ett� siell� on puhelin. Soitin piirip��llikk� Valde Ranta-Knuuttilalle ja kerroin tapahtuneesta. Ranta-Knuuttila m��r�si minut ottamaan vastuun koneen putoamispaikasta ja j�rjest�m��n siell� vartioinnin. Samalla Ranta-Knuuttila ilmoitti, ett� minulle on m��r�tty kolme vuorokautta lis�� lomaa ja ett� h�n ilmoittaa yksikk��ni antamastaan m��r�yksest�. J�rjestin paikalle vartioinnin. Totesin, ettei sinne kukaan halunnutkaan kovin l�helle menn�, kun siell� paukkui ja r�isk�hteli useasti.

Ranta-Knuuttila ilmoitti asiasta Poriin, jossa saksalaisilla minun tietojeni mukaan oli asemapaikka. H�mesharjuun saapui 5-6 henkil�n ryhm� saksalaisia ja he veiv�t muodottomaksi palaneen lent�j�n ruumiin ja jonkin verran lentokoneen osia. Saksalaiset pitiv�t poortia Viidan talossa sen ajan, kun koneen j��nn�sten kokoaminen kesti. My�hemmin koneen putoamispaikka oli poikien kiinnostuksen kohde ja sielt� tuotiin erilaisia metallipalasia aarteiksi ja sormusv�rkeiksi.

274.jpg


T�llainen oli pudonnut lentokone jonka mukana kuoli saksalainen lent�j� Hans-Georg P�tter 25.10.1943
275.JPG


Jaakko Haapaniemi l�ysi t�m�n valopistoolin l�helt� lentokoneen putoamispaikkaa
275-2.JPG


Saksalaiskoneen j��nn�ksi� H�mesharjun laidassa.


Lähde: http://www.nummijarvi.fi/sotaaika.html
 
Toinen tarina:

Lentokonearkeologiaa
Tapaus 1:
Messerschmitt BF 109 E-7:
Yksikkö: 4./JG 5
Tunnus: Valkea 5
Paikka: Maaninkavaara
Aika: 9.11.1942
Lentäjä: Ogfr (Obergefreiter) Gustav Luther
Lähde: Hannu Valtonen, Lapin Lentokoneenhylyt,
sivu 202, tapaus 60

”9.11.1942 klo 07.49 starttasivat kahdella BF 109 E:llä Uffz. Zeuschel ja Ogfr. Luther säätiedustelulennolle Muurmannin radalle Rutsin-Tsupan alueelle. Kumpikaan kone ei palannut takaisin tukikohtaan ja ovat oleet siitä lähtien kadoksissa”.

Kerrottua: Maantiellä marssiva suomalainen sotilasosasto näki miehen laskeutuvan varjolla metsään, mutta kukaan ei tehnyt asiasta ilmoitusta. Se olisi näet tiennyt etsintöjä ja marssijat olisivat juuri olleet niitä etsijöitä. Ohjaaja laskeutui puuhun ja joko oli haavoittunut tai sitten löi itsensä niin pahasti ettei pystynyt itseään vapauttamaan vaan menehtyi siihen. Hänet löydettiin sodan jälkeen marjassa käydessä, muttei hänen kohtalonsa kuulemma juuri ketään sen paremmin liikuttanut, olivathan saksalaisten hävitykset pohjoisessa sitä suuruusluokkaa. Myöhmmin kuitenkin sana vainajasta tuli Deutsche Kriegskräberfursorgen suomalaisen yhteyshenkilön tietoon ja hän kävi toteamasssa kuolleen ihmiseksi ja keräsi maasta mitä nyt vielä oli kerattävissä.

Saksalaiset olivat jääneet kuulemma siihen käsitykseen että ohjaaja oli tullut koneen mukana maahan ja hävinnyt siinä rysähdyksessä olemattomiin. Koneen nokka oli tunkeutunut routaiseeen maahan noin metrin ja särkyminen on ollut todella raju tapahtuma. Niinpä he hautasivat kertoman mukaan ohjaajan koneen putoamispaikkaan täyttämällä sen kivillä. Näitä kiviä siellä tosiaan oli. Edellä olevan perusteella – ja jos kertomukset pitävät paikkansa – on Ogfr. Gustav Luther haudattu kahteen kertaan. Ehkä molemmilla kerroilla tuntemattomana?

Koneesta oli jäljellä 1977 vain vähän silppua. Kertoman mukaan koneen moottorista oli yritetty läheisessä kylässä sodan jälkeen valaa laakereita mutta kuumennettaessa metalliseos räjähti sokaisten erään puuhamiehistä.

Maahansyöksypaikka on Maaninkavaaran ja Karhujärven välisellä tiellä olevan P-paikan läheisyydessä.

Lentäjän jäänteet löytyivät Takkuvaarasta.

Kuvia maahansyöksypaikalta

Tapaus 2:
Petljakov Pe-2
Paikka: Kalliojärvi/Niittyselkä
Lähde: Hannu Valtonen, Lapin lentokoneenhylyt,
sivu 246, tapaus 105.

Väinö Niskala: Venäläinen kone lensi Alakurtin yli Hanhikosken (Ketola/Kemijärvi) suuntaan, kun sai Alakurtista kaksi Saksalaista hävittäjää kimppuunsa. Kone putosi kauheasti ulisten metsään suon rajaan.

Vilho Salo: Tapaus sattui elokuussa 1942 tai 1943. Miehistä kaksi hyppäsi laskuvarjolla.

Reijo Laitisen kokoamien tietojen mukaan tapahtumien kulku oli seuraava: Pe-2 suoritti Hanhikosken (Kemijärven) lentokentälle kaksi ampumasyöksyä ja lähti sitten matkoihinsa. Kaksi hälytyskonetta (Me BF 109) lähti pinnassa lentäen perään ja ne saavuttivat Pe-2:n Jumiskon tasalla. Toinen nousi pommittajan yläpuolelle ja toinen jäi alapuolelle. Sieltä ne sitten vuoronperään ruikkivat. Kaksi hypännyttä lentäjää käveli Aholanvaaraan, jossa suomalaispartio ampui heidät.

Kone on tehnyt ison kuopan tullessaan ja murskaantunut pahoin. Kuitenkin pojat ovat kuulemma ammuskelleet koneen konekiväärillä suolla. Vuonna 1976 paikalla alumiinipeltejä sekä muhkea kuoppa. Myöhemmin siitä on nostettu aika vaillinainen M-105 -moottorin tumppi. Kaasuttaja oli tyyppiä K-105 BP ja valmistettu vuonna 1942.

Lähde: http://www.karhujarvi.fi/?page_id=77
 
^Onko muuten tuolla koneen tunnuslogon sijoituksella jokin psygolooginen merkitys, kun se on yleensä ohjaamon takana rungossa.

Edit: tekstiä muokattu.
 
Viimeksi muokattu:
Tuttu on töissä Kuusakoskella, sinnehän palautuu metalliset tuotteet elämänkaaren loppuvaiheessa...se on kertonut mitä ihmeellisenpiä vekottimia on kipattu sulatettavaksi. Pitääpä udella onko lentsikoiden osia koskaan näkynyt siellä uunitettavana.

Tässä jo puolisen vuosikymmentä takaperin tapasin erään vanhemman herrasmiehen, joka kertoi olleensa 40-luvun lopulla Härmälässä stenaamassa ilmavoimien sota-ajan hävittäjäkalustoa.

Jäi mieleen tarina, jossa työmiehet olivat ihan uteliaisuuttaan käyneet hiomaan maalipintaa pois tämän sulattamista odottavan sotasaaliina saadun P-40:n hakaristeista.

P-40MKH-51HLeLv32MensuvaaraAug44001.webp

Kertoi, että suomalaisten kansallisuustunnusten alta paljastuivat neukkujen punatähdet, sotasaalista kun kerran oli.

Curtiss_P-40_M-10_in_Valkjärvi_(SA-kuva_144836).webp

Ja sitten vielä venäläisten maalausten alta tuli esiin kansallisen Kiinan tunnukset. Eli kyseinen lännen lend-lease -apuna Neuvostoliittoon päätynyt koneyksilö oli todellakin nähnyt maailmaa amerikkalaiselta tehtaalta lähdettyään.

images.webp
 
Tuttu on töissä Kuusakoskella, sinnehän palautuu metalliset tuotteet elämänkaaren loppuvaiheessa...se on kertonut mitä ihmeellisenpiä vekottimia on kipattu sulatettavaksi. Pitääpä udella onko lentsikoiden osia koskaan näkynyt siellä uunitettavana.
Männävuonna kyseiseen molokin kitaan upposi ainakin jokunen Draken ja MiG-21. Jossain tällä palstallakin asiasta horistiin.
 
Tuo varaosien saanti noihin englantilaisiin hävittäjiin oli kyllä saamattomuutta.
Ranskassa oli pellot täynnä varaosia ja mootoreita.

Pudonneista koneista ei olisi saatu resurssitehokkaasti mitään järkevää määrää lentävää kalustoa. Kaikki mitä saksalaisilla oli merkittäviä määriä oli saatu sotasaaliiksi maassa hyökkäysvaiheen aikana.
Se pitänee kyllä paikkaansa, että Hurricanen ylläpitoon ei ollut kamalasti kiinnostusta. Konetta ei olisi kuitenkaan saatu suuria määriä eikä siitä erityisesti pidetty.

Soviet Air Force Hawker Hurricane Mk II (”Vienan Susi = Viena's Wolf”). This plane was captured by finnish and later it flew in finnish air force registered as Hc-465.

Tämä ei pidä paikkaansa. HC-465:n runko otettiin Z2585:stä, joka oli numerolla 42. Vienan susi oli BM 959 numerolla 60. Tosin en tiedä olisiko mahdollista, että siivet olisivat olleet Vienan sudesta, Mk.IIB:n ne joka tapauksessa olivat.

Nyt heitän ulkomuistista, että ilmavoimissa olisi ollut halukkuutta saada Mersu-hankinta aikaiseksi jo ennen kevättä 1943. Ainakin yhteysupseeri Pauli "Pive" Ervi ajoi asiaa Saksassa. Sitten muistelen, että olisi kaatunut Lundqvistin vastustukseen, joka uskoi kotimaiseen Myrskyyn.

Saksasta yritettiin saada koneita, myös Mersuja, alusta asti. Kauppojen esteenä oli Saksan haluttomuus myydä niitä. Kotimaisiin panostaminen oli lähinnä reaktio hankintavaikeuksiin. Lundqvistin niskaan on kaadettu yhtä sun toista.

Kertoi, että suomalaisten kansallisuustunnusten alta paljastuivat neukkujen punatähdet, sotasaalista kun kerran oli.

Ja sitten vielä venäläisten maalausten alta tuli esiin kansallisen Kiinan tunnukset. Eli kyseinen lännen lend-lease -apuna Neuvostoliittoon päätynyt koneyksilö oli todellakin nähnyt maailmaa amerikkalaiselta tehtaalta lähdettyään.

Vahvasti epäilen. SIHL 1/2004 kertoo, että kyseisen tuotantoerän koneet valmistuivat tammi-helmikuussa 1943 ja Suomeen kone päätyi joulukuussa 1943. Lisäksi suomalaiset arvioivat koneen lentäneen ennen sitä 50 tuntia. Ei kuulosta todennäköiseltä, että kone olisi ehtinyt kiertää Kiinan kautta.
 
Meni sinne myös Spitfire MK V:tä ja erinomaista MK IX.ää. Hämmästyttävää oli, etteivät puna-pilotit saaneet niillä juuri mitään aikaiseksi, kysessä oli kuitenkin eräs parhaista (Spitfire MK IX) mäntämoottori hävittäjistä toisessa maailmansodassa. Koneen kanssa ei päästy sinuiksi.
Paljon huonommasta P-39 Airakobrasta taas tykättiin.

NL:ään toimitetut Spitfire V:t olivat käytössä kulahtaneita rieskoja. IX:t olivat pääasiassa uusia. Useimmat Spitfiret laitettiin kotirintaman puolustukseen koska niiden suorituskyky korkealla oli hyvä. Merlin-moottorin kanssa lie ollut samanlaisia ongelmia kuin täälläkin.

Hurricaneja oltaisiin saatu Saksasta lisää, mm. Jugoslavialtahan niitä olisi jäänyt. Koneesta ei kuitenkaan meillä pidetty, ilmataisteluja käytiin paljon matalalla jossa HC:n liikehtimiskyky oli huono.
 
^Onko muuten tuolla koneen tunnuslogon sijoituksella jokin psygolooginen merkitys, kun se on yleensä ohjaamon takana rungossa.

Olettaisin paikan olevan käytännön sanelema. Siiven kohdalla tunnus näkyisi huonommin alaviistosta, eturunkoon sitä on vaikeampi maalata moottorin takia, joten paras tasainen pinta löytyy takarungosta. Suihkuhävittäjissähän nuo on usein maalattu eturunkoon mikäli siipi jatkuu kovin pitkälle takarunkoon.
 
Lentäjiä 159975.webp Brewster pilotit / SA-Kuva;
WW2color
Fighter pilots from Finnish Air Force No. 26 Squadron. From right: Staff Sergeant Martti Lehtovaara, Lietenant Oiva Louko, Sergeant Erkki Siponmaa, Sergeant Kaarlo Saukkonen. Värtsilä airfield, 20.8.1944.
 
Back
Top