WW2 Hävittäjät

[Samovarius]

Mua taas kiehtoo Fw190D:n ja Ta 152:n kieroutunut yhdistelmä kulmikkuutta, linjakkuutta ja hieman silkkaa muskelia. Mutta minä olenkin perverssi.

 

[JR49]

Mainittiin F7 Tigercat. Kaunis ja tehokas kone, ja 4 x kk ja 4 x 20 mm tykki, olisi ollut kuolettava ase.
Näitä tehtiin 364, ja oli sotakäytössä Koreassa yöhävittäjänä ja öisissä rynnäkkötehtävissä. Saldona 2 PO-2:sta, mutta yörynnäköt olivat tärkeämmässä roolissa, sillä kommarit siirtyivät jossain vaiheessa liikkumaan ja huoltamaan öisin Lännen ilmaylivoiman vuoksi. No, ei auttanut täysin pimeyskään.
https://en.wikipedia.org/wiki/Grumman_F7F_Tigercat

Wonsan, Korea, 1952.

Poikain joululahja kommareille

Ehkä maailman räyhäkkäin metsäpalopommittaja, vielä 1988.

 

[fulcrum]

Kearby kuoli vissiin siksi kun teki kardinaalivirheen ja lähti kurvaamaan matalalla ja pienellä nopeudella Ki-43:n kanssa. Sanalla sanoen hivenen amatöörimäinen moka varsinkin Thunderbolt-ässälle. Tyynenmeren rintaman ensimmäinen sääntö oli että japsien kanssa ei käydä kurvatappeluun eikä varsinkaan hitailla nopeuksilla tai matalalla, koska siinä tulee auttamatta pataan. Jossain lukemassani jutussa arveltiin, että syynä oli Kearbyn yltiöaggressiivinen asenne - mies näki sodan kisana, jossa hänen tuli päästä ykkösässäksi. Tuossa huonosti päättyneessä taistelussa hän oli jojottanut samasta muodostelmasta jo yhden japanilaisen ja sitten ehkä ahnehti toista, malttamatta rakennella uutta hyökkäystä. Aikanaan Otaniemen simulaattoririntaman taisteluissa sorruin samaan noin n kertaa .

P-38-ässä Thomas McGuire ainakin menehtyi tuolla tavoin. Kirjoittelinkin tänne joskus pitkähkön sepustuksen tuosta kuuluisasta ilmataistelusta.
Kearbyn viimeisestä lennosta en ole lukenut tarkempaa kuvausta. Sellaisen version olen kuullut että hänet yllätti Ki-43 ylhäältä käsin tulitussyöksyllä.

 

[Ikarus]

?

Mua taas kiehtoo Fw190D:n ja Ta 152:n kieroutunut yhdistelmä kulmikkuutta, linjakkuutta ja hieman silkkaa muskelia. Mutta minä olenkin perverssi.

Itse olen enemmänkin Mersu-miehiä
Eniten valmistettu WW2-hävittäjä. Tunnettu häjyistä lentoonlähtö ominaisuuksistaan.
Jos sattuisi lotto voitto kohdalle, niin listan ykkösenä lennettävien listalla. Muistaakseni 2-paikkaista Buchon Mersua on jossakin päin maailmaa mahdollista rahallista korvausta vastaan käydä lentämässä. Siinähän se tulis otettua miehestä mittaa.

Tikkakoskella ja Helsinsissä on Mersu simut. Tämänkin ketjun lukijoilla on siitä kokemusta, ainakin @tulikomento lla on.
Tulikomento voisi kommentoida, miten Mersu vikuroi startissa? Ja tuliko virtuaalisesti romua missään vaiheessa lentoa?
Täytyypä ottaa ohjelmaan ja käydä.

Kannuspyörä kokemusta minulla on, tosin kevyissä harrastevehkeissä ja näissä on "hieman" tehoeroa..
Mutta lentämisen / lentokoneen ohjaamisen perusperiaatteet ei muutu, oli alla sitten mitä tahansa. Tyyppikohtaiset erot voi luonnollisesti olla suuria.

 

[tulikomento]

?

Itse olen enemmänkin Mersu-miehiä
Eniten valmistettu WW2-hävittäjä. Tunnettu häjyistä lentoonlähtö ominaisuuksistaan.
Jos sattuisi lotto voitto kohdalle, niin listan ykkösenä lennettävien listalla. Muistaakseni 2-paikkaista Buchon Mersua on jossakin päin maailmaa mahdollista rahallista korvausta vastaan käydä lentämässä. Siinähän se tulis otettua miehestä mittaa.

Tikkakoskella ja Helsinsissä on Mersu simut. Tämänkin ketjun lukijoilla on siitä kokemusta, ainakin @tulikomento lla on.
Tulikomento voisi kommentoida, miten Mersu vikuroi startissa? Ja tuliko virtuaalisesti romua missään vaiheessa lentoa?
Täytyypä ottaa ohjelmaan ja käydä.

Kannuspyörä kokemusta minulla on, tosin kevyissä harrastevehkeissä ja näissä on "hieman" tehoeroa..
Mutta lentämisen / lentokoneen ohjaamisen perusperiaatteet ei muutu, oli alla sitten mitä tahansa. Tyyppikohtaiset erot voi luonnollisesti olla suuria.

Startissa aina runsaasti jalkaa moottorin väännön kompensoimiseksi. Ja nokkaa ei saanut työntää eteen vaan piti odottaa rauhallisesti että kone irtosi itsekseen kentästä. Näkyvyys eteenpäin oli toki tästä johtuen surkeahko. Ja kannuspyörän lukko piti olla ehdottomasti päällä. Muutaman yrityksen jälkeen alkoi jo sujua. Laskuun tuominen olikin sitten jo aivan h*lvetin vaikeaa. Yleensä loppuveto meni aina liian myöhäiseksi ja romua syntyi. Pienimmillään vauriot rajoittuivat alta menneisiin telineisiin ja vääntyneeseen potkuriin. Museoiden Mersu-simujen ylivoimaisesti epäuskottavin ja lentokokemusta syönyt asia oli aivan liian herkkä ohjaussauva.

Sitten oikein kunnon hikoilua aiheutti Draken-simun lentäminen Ruotsissa. Yrittäkääpä itse tuoda DK yöllä laskuun ehjänä ! Mieleen jäi simuloitu siirtolento välillä Luonetjärvi-Halli. Sai vahtia koko ajan liukukulmaa, moottorin tehoja ja kohtauskulmaa. Voin sanoa että simusta nousemisen jälkeen polvet tutisivat ihan kirjaimellisesti.

 

[Ikarus]

Laskuun tuominen olikin sitten jo aivan h*lvetin vaikeaa. Yleensä loppuveto meni aina liian myöhäiseksi ja romua syntyi.

Lasku on oikeankin lentämisen vaikeimmin opittava osa-alue. Vaatii noin 15h lennonopettajan kanssa lentämistä, sitten se alkaa sujua.
Tärkeää on uskaltaa tuoda kone tarpeeksi alas, ennen loppuvedon aloittamista. Noin metrin korkeuteen, siitä aloitetaan loiventaminen ja vetoa kiritään pikku hiljaa. Jos loppuveto tehdään liian korkealla, vedetään kone ns. "hyllylle" ja tiputetaan se sieltä yli kahdesta metristä, tulipa mahdollisesti romua.
Tai liian myöhässä tehty loppuveto ja romua taas kiitotiellä.

Kannuspyörä koneella on erityisen tärkeää, että sauva on täysin takana koneen istuessa. Vaikka kannuspyörä ottaisi kiinni ensimmäisenä, ei se ole vaarallista, vaillinaisesti vedetty lasku on suurempi ongelma. Ja se, että kone on kiitotien suunnassa koneen koskettessa kiitotietä. Mersukin lähti laskussa tarkasti nokan osoittamaan suuntaan.

Tyypillisesti lentämistä opettelevan ongelma laskuun tultaessa on loiventaminen liian korkealla, sitten loppuu vauhti ja homma menee menee pumppaamiseksi. Työntöä sauvasta, nokkaa alas vauhdin säilyttämiseksi, kohta taas vedetään vieläkin liian ylhäällä ja laskeutuminen siten, että vehkeet jäisi lennettävään kuntoon laskun jälkeen, ei onnistu ilman lennonopettajan puuttumista ohjaamiseen.

Lentoonlähtö on huomattavasti simppelimpi homma, paitsi ehkäpä Mersulla.

Joo tuo DK-simukeikka olis varmasti elämys

 

[Pullosorsa]

Startissa aina runsaasti jalkaa moottorin väännön kompensoimiseksi. Ja nokkaa ei saanut työntää eteen vaan piti odottaa rauhallisesti että kone irtosi itsekseen kentästä. Näkyvyys eteenpäin oli toki tästä johtuen surkeahko. Ja kannuspyörän lukko piti olla ehdottomasti päällä. Muutaman yrityksen jälkeen alkoi jo sujua. Laskuun tuominen olikin sitten jo aivan h*lvetin vaikeaa. Yleensä loppuveto meni aina liian myöhäiseksi ja romua syntyi. Pienimmillään vauriot rajoittuivat alta menneisiin telineisiin ja vääntyneeseen potkuriin. Museoiden Mersu-simujen ylivoimaisesti epäuskottavin ja lentokokemusta syönyt asia oli aivan liian herkkä ohjaussauva.

Sitten oikein kunnon hikoilua aiheutti Draken-simun lentäminen Ruotsissa. Yrittäkääpä itse tuoda DK yöllä laskuun ehjänä ! Mieleen jäi simuloitu siirtolento välillä Luonetjärvi-Halli. Sai vahtia koko ajan liukukulmaa, moottorin tehoja ja kohtauskulmaa. Voin sanoa että simusta nousemisen jälkeen polvet tutisivat ihan kirjaimellisesti.

Kyllähän noilla simuilla tahtoo mutenkin tulla romua enemmän, kun perstuntuma puuttuu.

 

[tulikomento]

Kyllähän noilla simuilla tahtoo mutenkin tulla romua enemmän, kun perstuntuma puuttuu.

Jep. Jos muistatte sen telkkarisarjan Taistelulentäjät missä kuvattiin suomalaista Hornet-koulutusta, niin siinähän kuskit sanoivat, että mm. heidänkin koulutuksessa käytetty Kauhavan Lentosotakoulun Hawk-simulaattori ei vastannut tuntumaltaan oikein laisinkaan aitoa konetta. Sanoivat, että perstuntuman puute tuntui siltä kun simua olisi ohjattu kuminauhavälityksellä.

Ja tämä siis ihan ammattikäyttöön suunnitellusta simusta. Silti haastatellut lentäjät sanoivat, että simulaattori oli hyvä lisä koulutuksessa. Mahdollisti mm. lentomenetelmäkoulutuksen ja hätätilannekoulutuksen ennen siirtymistä aitoon Hawkiin.

 

[Samovarius]

Eipä tuo mikään ihme ole. Eihän konttorituolissa istuminenkaan vastaa turistiluokan lentomatkaa (mitä nyt Rautaruukin toimistossa kieltämättä oli hyvin samanlainen tunnelma), on sekin liikehdintä perstuntumalta melko rajua verrattuna esim. autoiluun. Lentäjän perspektiivistä tuntuma muuttuneen toiseen potenssiin, ja hävittäjälentäjän tapauksessa kolmanteen. Muutama G on aika mojova tälli kuitenkin, eikä staattisella simulla saa kuin sen yhden aikaan.

Tottakai simulla toki voidaan tehdä juttuja, mitä oikealla lentokoneella ei voida. Tai mistä mä tiedän, että haluaisitteko te olla kyydissä vaikkapa 747:n hätälaskua yhdellä moottorilla raekuurossa pimeällä harjoiteltaessa, mä olisin mieluummin rannalla naukkailemassa sellaista raikkaanväristä drinkkiä, jossa on hedelmäviipale ja auringonvarjo.

 

[Ikarus]

Kyllähän noilla simuilla tahtoo mutenkin tulla romua enemmän, kun perstuntuma puuttuu.

Paraskaan simulaattori ei kykene luomaan oikeassa koneessa muodostuvaa perstuntumaa. Kiihtyvyys voimat puutuu.
Sauvan tuntuma on erilainen. Kun tuuli pyrkii kallistamaan konetta, sen tuntee sauvasta jo ennen kuin kone lähtee kallistumaan.

Jokusen laskun olen kevytvehkeillä hieraissut. Yksikään ei ole ollut täysin samanlainen kuin edelliset. Kaikista olen omin jaloin pois kävellyt.
Täysin tyyntä on äärimmäisen harvoin, jonkunlaista ilmavirtausta on lähes aina ja tämä tuo haasteensa tuohon hommaan. Myös nousevat ja laskevat ilmavirtaukset luo laskuun tultaessa omat juttunsa.
Sivutuuli, etenkin navakka ja puuskainen, siinä pilotin taidot punnitaan. Haasteellisuus on varmaankin se juttu, mikä ilmailussa eniten kiehtoo.

 

[Pullosorsa]

Jep. Jos muistatte sen telkkarisarjan Taistelulentäjät missä kuvattiin suomalaista Hornet-koulutusta, niin siinähän kuskit sanoivat, että mm. heidänkin koulutuksessa käytetty Kauhavan Lentosotakoulun Hawk-simulaattori ei vastannut tuntumaltaan oikein laisinkaan aitoa konetta. Sanoivat, että perstuntuman puute tuntui siltä kun simua olisi ohjattu kuminauhavälityksellä.

Ja tämä siis ihan ammattikäyttöön suunnitellusta simusta. Silti haastatellut lentäjät sanoivat, että simulaattori oli hyvä lisä koulutuksessa. Mahdollisti mm. lentomenetelmäkoulutuksen ja hätätilannekoulutuksen ennen siirtymistä aitoon Hawkiin.

Itse aikoinani treenailin simulla alkeet, kun olin suorittamassa PPL:ää. Oli siitä apua, vaikka polkimet oli ihan liian herkät ja ohjaus ihan tunnoton mutta silti.

Tuota Mersu simua en ole itse vielä kokeillut, kun se on niin syrjässä kaikesta Pitänee ottaa ohjelmaan!

Ettei menisi ihan ohi aiheen, niin hämmästyttävän pienilla lentotuntimäärilla sodan alla ja aikana suomessakin valmistui ihan ammatti-/hävittäjälentäjäksi. Just olen lukemassa sitä Illu-kirjaa ja eipä Illukaan montaa tuntia ehtinyt lentää, kun oli jo "ammattimies" USA taisi olla ainut maa, jonka lentäjillä oli koko sodan ajan hyvin koulutetut pilotit.

 

[Leaderdog]

Paraskaan simulaattori ei kykene luomaan oikeassa koneessa muodostuvaa perstuntumaa. Kiihtyvyys voimat puutuu.
Sauvan tuntuma on erilainen. Kun tuuli pyrkii kallistamaan konetta, sen tuntee sauvasta jo ennen kuin kone lähtee kallistumaan.

Jokusen laskun olen kevytvehkeillä hieraissut. Yksikään ei ole ollut täysin samanlainen kuin edelliset. Kaikista olen omin jaloin pois kävellyt.
Täysin tyyntä on äärimmäisen harvoin, jonkunlaista ilmavirtausta on lähes aina ja tämä tuo haasteensa tuohon hommaan. Myös nousevat ja laskevat ilmavirtaukset luo laskuun tultaessa omat juttunsa.
Sivutuuli, etenkin navakka ja puuskainen, siinä pilotin taidot punnitaan. Haasteellisuus on varmaankin se juttu, mikä ilmailussa eniten kiehtoo.

Kompataan Ikarusta simulaattori vs. live lentäminen, jonkin verran simulaatorilla on lentämistäkin kokeiltu, lopputulemana on että simulaattirilla just saa kivasti selville mitä mistäkin vivusta tapahtuu, mutta g-vitamiinin yms. ulkoiset ärsykeet ja muuttuja puuttuvat. Oikea lentäminen on herkkää puhaan ja siinä ei paljoa kokeilla, siinä opitut asiat pitää olla selkärangassa, muuten menee tuulasi oikeasti rikki ja sattuu kipeästi.

Ps.
Se ero lienee kutakuinkin sama kun simuloisi naintia mielitiettynsä kanssa tietokoneella... vs. live action.

 

[Ikarus]

Kyösti Karhilan ilmataistelukertomus 11.2-43. Kone Cu-560.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2911712

 

[Ikarus]

Hyvin kesti Hellcatti kurmotusta.

Tämä B-17 lensi kotiin. Kuten alla oleva myös.

This B-17, Hang the Expense, of the 100th Bomber Squadron of the USAAF rests in an English airfield after being severely damaged by flak over Ostend on an aborted mission to Frankfurt, Germany, 24 January 1944. The tail gunner, Roy Urick, was blown out - but survived and was taken prisoner. Pilot, Frank Valesh, and co-pilot ,John Booth, miraculously flew the badly damaged B-17 back to England and put down safely at Eastchurch.

Siiviläksi ammuttu P-47, pilotti pääsi tälläkin kotiin.

 

[Leaderdog]

Lasku on oikeankin lentämisen vaikeimmin opittava osa-alue. Vaatii noin 15h lennonopettajan kanssa lentämistä, sitten se alkaa sujua.
Tärkeää on uskaltaa tuoda kone tarpeeksi alas, ennen loppuvedon aloittamista. Noin metrin korkeuteen, siitä aloitetaan loiventaminen ja vetoa kiritään pikku hiljaa. Jos loppuveto tehdään liian korkealla, vedetään kone ns. "hyllylle" ja tiputetaan se sieltä yli kahdesta metristä, tulipa mahdollisesti romua.
Tai liian myöhässä tehty loppuveto ja romua taas kiitotiellä.

Kannuspyörä koneella on erityisen tärkeää, että sauva on täysin takana koneen istuessa. Vaikka kannuspyörä ottaisi kiinni ensimmäisenä, ei se ole vaarallista, vaillinaisesti vedetty lasku on suurempi ongelma. Ja se, että kone on kiitotien suunnassa koneen koskettessa kiitotietä. Mersukin lähti laskussa tarkasti nokan osoittamaan suuntaan.

Tyypillisesti lentämistä opettelevan ongelma laskuun tultaessa on loiventaminen liian korkealla, sitten loppuu vauhti ja homma menee menee pumppaamiseksi. Työntöä sauvasta, nokkaa alas vauhdin säilyttämiseksi, kohta taas vedetään vieläkin liian ylhäällä ja laskeutuminen siten, että vehkeet jäisi lennettävään kuntoon laskun jälkeen, ei onnistu ilman lennonopettajan puuttumista ohjaamiseen.

Lentoonlähtö on huomattavasti simppelimpi homma, paitsi ehkäpä Mersulla.

Joo tuo DK-simukeikka olis varmasti elämys

Nuo päätelineet näyttää heikoille niin kuvissa kuin livenäkin (Utin Mersu) ja niitähä kukistui koneen alle jonkin verran kovissa laskuissa .

 

[Mikoyan]

Olikohan tämä jo ketjussa. Parin vuoden takainen Hurricanen näyttäytyminen Oulussa;

 

[tulikomento]

Olikohan tämä jo ketjussa. Parin vuoden takainen Hurricanen näyttäytyminen Oulussa;

Harmi vaan että tuossa taisi käydä niin, että koneen rakennuttanut ja sen omistanut Suomessa asuva englantilainen Phil Lawton möi koneen eteenpäin. En tiedä minne päätyi, mutta Suomeen ei jäänyt. Ei ehtinyt Lawton sillä paljoa lennellä. Tätä nykyä mies on VL Viiman onnellinen omistaja.

 

[Ikarus]

VL Myrsky II -hävittäjäkone projektia Phil Lawton on hieman tutkiskellut.
http://www.vlmyrsky.fi/uutiset.html?50

 

[tulikomento]

VL Myrsky II -hävittäjäkone projektia Phil Lawton on hieman tutkiskellut.
http://www.vlmyrsky.fi/uutiset.html?50

Tuosta muistuu hyvin mieleen ruotsalaisen ilmailuguru Mikael Carlsonin toteamus 2014 Jämillä suomalaisten ilmailumuseoiden Myrsky-projektista:

"Miksi rakennatte vain yhden staattisen museokoneen kun lisärahalla voisitte tehdä myös yhden lentävän replikan?"

No, Mikael osui kyllä heti asian ytimeen eli rahaan. Ei tässä maassa raha riitä lentäviin WW2 warbirdeihin. Gauntlet oli aikoinaan poikkeus ja se edusti tuolloista kotimaista lentokone-entisöintien huippuosaamista.

 

[Slammer]

Harmi vaan että tuossa taisi käydä niin, että koneen rakennuttanut ja sen omistanut Suomessa asuva englantilainen Phil Lawton möi koneen eteenpäin. En tiedä minne päätyi, mutta Suomeen ei jäänyt.

Pitää täsmentää sen verran, että tuon koneen ei ollut ikinä tarkoituskaan jäädä Suomeen tai Suomen väreihin. Suunnitelma oli, että toinen kunnostettava Hurricane tulee tänne, mutta ilmeisesti Phil sai niin hyvän tarjouksen, että myi molemmat.