https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bereznjak-Isajev_BI-1
Bereznjak-Isajev BI-1
Bereznjak-Isajev BI-1 oli neuvostoliittolainen rakettihävittäjälentokone, jonka koelennot tehtiin vuosina 1942–1945.
OKB-293-suunnittelutoimiston johtaja
Viktor Bolhovitinov ja sen insinöörit
Aleksandr Bereznjak sekä
Aleksei Isajev tekivät vuodesta 1938 lähtien esisuunnittelua nopeasta rakettityöntövoimaa käyttävästä
lentokoneesta, jonka lentonopeus ylittäisi
äänen nopeuden. Syksyllä 1940 suunnitelma kulki nimellä "Projekti G". Lentokoneen rakenne olisi vaneria ja alumiinia ja sen lentoonlähtöpaino olisi 1500 kg. Moottoriksi kaavailtiin RNII-instituutin kehittelemää
rakettimoottoria, jonka työntövoima olisi 14 000 Newtonia. Rakettimoottoria kehitti
Leonid Duškin- tämä moottori valmistui vuoden 1941 kesällä ja käytti ajoaineena
kerosiinia ja typpihappoa (
RFNA). Sen tuottama työntövoima alitti 14000 Newtonin tavoitteen.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon rakettilentokoneen kehittelyä kiihdytettiin. Uusi versio sai nimen BI tehtävänsä (
Bližni Istrebitel eli lyhyen kantaman hävittäjä) ja suunnittelijoidensa nimien mukaan. Koneen siipiin ajateltiin asentaa neljä konekivääriä, mutta ne korvattiin kahdella 20 millimetrin ShVAK-tykillä. Prototyypit BI-1 ja BI-2 rakennettiin pikavauhtia. 1. syyskuuta 1941 tehtiin BI-1:llä
Boris Kudrinin ohjaamana liitokokeita.
Jakovlevinsuunnittelutoimisto vei tässä vaiheessa koneen tuulitunnelitesteihin, mutta projektin johto pysyi OKB-293:ssa.
Lokakuussa 1941 OKB-293 ja RNII evakuoitiin
Uralvuoriston taakse. Koelentokenttä perustettiin järven jäälle. Koelentäjä
Grigori Bahtšivandži alkoi tehdä kokeiluja vuoden 1942 alussa. 15. toukokuuta 1942 hän teki ensimmäisen moottoroidun lennon, mutta silloinkin vain 400 km/h nopeuteen, alle yhden kilometrin korkeudessa ja kestoltaan kolme minuuttia ja yhdeksän sekuntia. Toisen koelennon aikana 10. tammikuuta 1943 esiintyi värähtelyongelmia, joista BI-kone ei päässyt koskaan eroon. Konstantin Gruzdev ohjasi konetta helmikuussa 1943, jolloin saavutettiin 675 km/h nopeus kahden kilometrin korkeudessa. Backchivandzhi alkoi lentää BI-3-konetta maaliskuussa. Aseistettu versio lensi samassa kuussa, mutta aseita ei kokeiltu lennoilla. 27. maaliskuuta 1943 Backchivandzhi kuoli koneen maahansyöksyssä, jonka syynä olivat ilmeisesti ilman kokoonpuristuvuuden vaikutukset transsoonisella lentonopeudella.
Toukokuussa 1943 OKB-293 palasi
Himkiin, Moskovaan. Bolkhovitinov pohti muistiossaan 2000 km/h nopeudella lentävän lentokoneen suunnittelua. Vuonna 1944 tehtiin vielä neljä uutta BI-konetta. BI-6:een asennettiin DM-4-patopainemoottori. BI-7 lensi kahdesti uudella RD-1-moottorilla varustettuna talvella 1945. Kaiken kaikkiaan BI-koneilla tehtiin 12 lentoa rakettimoottori toimien.