WW2 Hävittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Koala_kansi_194_160x0.jpg


@Mikoyan mainitsi (toisessa ketjussa) He 178:n, konetta koelentäneen Warsitzin muistelmat on käännetty myös suomenkielelle.
Lutz Warsitz
Ensimmäinen suihkukonelentäjä - Lentokapteeni Erich Warsitz

Projekti oli äärimmäisen salainen. Toinen maailmansota oli alkamaisillaan, ja Saksalla oli käsissään ilmailuhistorian mullistava keksintö, suihkumoottori. Lentäminen vaarallisilla ja arvaamattomilla voimanlähteillä oli täynnä riskejä, joten tehtävään haluttiin perheetön mies. Koelentäjäksi valittiin lentokapteeni Erich Warsitz (1906–1983). Hänen lentotaidoillaan ja ilmailuteknisellä osaamisellaan oli suuri merkitys, sillä kukaan ei varmuudella voinut tietää, miten prototyypit käyttäytyisivät ilmassa.

Erich Warsitz lensi ilmailuhistorian ensimmäisen suihkukonelennon Heinkel He 178:lla 27. elokuuta 1939. Hän oli monien vallankumouksellisten koekoneiden ensimmäinen ja ainoa koelentäjä. Warsitz koetteli jatkuvasti lentämisen rajoja ja selvisi hengissä monista täpäristä tilanteista.

Lutz Warsitz haastatteli isäänsä kahdeksankymmentäluvun alussa, ja poikansa innostamana lentäjälegenda otti yhteyttä vielä elossa oleviin aikalaisiinsa. Ensimmäinen suihkukonelentäjä
kertoo Erich Warsitzin kautta suihkukoneiden kiehtovista ja dramaattisista alkuvaiheista.

”Kone oli tämän päivän mittapuulla aivan älytön härveli – niin älytön, että jopa kuuluisa lentäjä ja Luftwaffen kenraali Ernst Udet koelennon nähtyään kielsi Erich Warsitzia lentämästä moisella vehkeellä enää kertaakaan.” – Wernher von Braun.

http://www.koalakustannus.fi/pdf/Koala_lukunayte_194.pdf
 
Ikarus kirjoitti:
Koala_kansi_194_160x0.jpg


@Mikoyan mainitsi (toisessa ketjussa) He 178:n, konetta koelentäneen Warsitzin muistelmat on käännetty myös suomenkielelle.
Lutz Warsitz
Ensimmäinen suihkukonelentäjä - Lentokapteeni Erich Warsitz

Projekti oli äärimmäisen salainen. Toinen maailmansota oli alkamaisillaan, ja Saksalla oli käsissään ilmailuhistorian mullistava keksintö, suihkumoottori. Lentäminen vaarallisilla ja arvaamattomilla voimanlähteillä oli täynnä riskejä, joten tehtävään haluttiin perheetön mies. Koelentäjäksi valittiin lentokapteeni Erich Warsitz (1906–1983). Hänen lentotaidoillaan ja ilmailuteknisellä osaamisellaan oli suuri merkitys, sillä kukaan ei varmuudella voinut tietää, miten prototyypit käyttäytyisivät ilmassa.

Erich Warsitz lensi ilmailuhistorian ensimmäisen suihkukonelennon Heinkel He 178:lla 27. elokuuta 1939. Hän oli monien vallankumouksellisten koekoneiden ensimmäinen ja ainoa koelentäjä. Warsitz koetteli jatkuvasti lentämisen rajoja ja selvisi hengissä monista täpäristä tilanteista.

Lutz Warsitz haastatteli isäänsä kahdeksankymmentäluvun alussa, ja poikansa innostamana lentäjälegenda otti yhteyttä vielä elossa oleviin aikalaisiinsa. Ensimmäinen suihkukonelentäjä
kertoo Erich Warsitzin kautta suihkukoneiden kiehtovista ja dramaattisista alkuvaiheista.

”Kone oli tämän päivän mittapuulla aivan älytön härveli – niin älytön, että jopa kuuluisa lentäjä ja Luftwaffen kenraali Ernst Udet koelennon nähtyään kielsi Erich Warsitzia lentämästä moisella vehkeellä enää kertaakaan.” – Wernher von Braun.

http://www.koalakustannus.fi/pdf/Koala_lukunayte_194.pdf
Klikkaa laajentaaksesi...
Huomauttaisin vain sen verran että He178 ei ollut tarkoitettu suihkuhävittäjäksi, jonka vuoksi se oli alkujaankin aseistamaton, jonka vuoksi postasin viestini yleisilmailuun.
 
Focke-Wulf Super Lorin

jglor-3.jpg


Focke-Wulf Super Lorin oli yksi toisen maailmansodan kehittyneimmistä ja takuulla nopeimmista hävittäjäkoneista. Hyvin vähän tiedetään tästä koneesta. Se oli tarkoitettu korkealla ja kovaa lentäväksi torjuntahävittäjäksi. Aseistukseen kuului ilmataisteluohjuksia ja kaksi 30 millistä konetykkiä, jotka soveltuivat eritoten pommikoneiden tuhoamiseen. Koneessa oli tuohon aikaan suhteutettuna erittäin kehittyneet voimanlähteet. Rungon keskellä kulki rakettimoottori, joka oli tarkoitettu nousuihin ja laskuihin. Koneen takaosassa taaskin sijaitsivat Lorin ramjet-moottorit, jotka oli tarkoitettu varsinaiseen kiihdytykseen. Huippunopeutta lienee mahdotonta arvioida. Kone oli jatkokehitelma Ta 283-hävittäjästä. Sota ehti kuitenkin päättyä ennen koneen ehtimistä tuotantoon.
 
Viimeksi muokattu:
Siis kelatkaapa pojat tätä, että samaan aikaan kun sakemannien lentokonesuunnittelijat piirtelivät noita uskomattomia fantasioitaan, niin meillä Suomessa ilmavoimien lentävälle henkilökunnalle ja tekniselle henkilöstölle joku Bf 109 G ja Junkers Ju 88 edustivat ilmailutekniikan ylittämätöntä huippua !
 
tulikomento kirjoitti:
Siis kelatkaapa pojat tätä, että samaan aikaan kun sakemannien lentokonesuunnittelijat piirtelivät noita uskomattomia fantasioitaan, niin meillä Suomessa ilmavoimien lentävälle henkilökunnalle ja tekniselle henkilöstölle joku Bf 109 G ja Junkers Ju 88 edustivat ilmailutekniikan ylittämätöntä huippua !
Klikkaa laajentaaksesi...
Täytyy myöntää etten ole ihan hirveä natsi-ideologian ystävä, mutta saksalaisten monimutkaiset asejärjestelmät ovat kyllä mielenkiintoisia. Saksa oli käsittääkseni tuolloin maailman kehittynein valtio ja sen aseet edustivat oman aikansa ylivoimaisinta huippua. Hitler halusi että Saksan joukot taistelevat mahdollisimman uudenaikaisilla ja teknisillä aseilla, maksoi mitä maksoi. Hän uskoi vakaasti että uusin teknologia voittaa aina kookkaamman vastustajan. Toisaalta, näinhän se juuri menikin että Saksalaisten aseet olivat yleensä parempia ja tehokkaampia kuin heikommin varustautunut vastustaja, jonka myötä sotaonni oli aluksi Saksalaisille edullinen. Kuitenkin sodan pitkittyessä muutkin oppivat sotimaan ja lopulta sota voitettiin resursseilla.
 
Viimeksi muokattu:
Mikoyan kirjoitti:
Täytyy myöntää etten ole ihan hirveä natsi-ideologian ystävä, mutta saksalaisten monimutkaiset asejärjestelmät ovat kyllä mielenkiintoisia. Saksa oli käsittääkseni tuolloin maailman kehittynein valtio ja sen aseet edustivat oman aikansa ylivoimaisinta huippua. Hitler halusi että Saksan joukot taistelevat mahdollisimman uudenaikaisilla ja teknisillä aseilla, maksoi mitä maksoi. Hän uskoi vakaasti että uusin teknologia voittaa aina kookkaamman vastustajan. Toisaalta, näinhän se juuri menikin että Saksalaisten aseet olivat yleensä parempia ja tehokkaampia kuin heikommin varustautunut vastustaja, jonka myötä sotaonni oli aluksi Saksalaisille edullinen. Kuitenkin sodan pitkittyessä muutkin oppivat sotimaan ja lopulta sota voitettiin resursseilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pitää osin paikkansa, mutta on vain osatotuus. Kyllähän Saksakin surutta haaskasi ihmishenkiä *köh holokausti* ja toisinaan ihan sotatoimissakin. Toisaalta myös USA:ssa ja Britanniassa teknillinen tietotaito oli kilpailukykyistä ja tuotti ehkä erilaisella suunnittelufilosofialla tehtyjä, mutta täysin vertailukelpoisia tuotteita sotanäyttämölle. Taistelu Britanniasta ja Spitfire on varmasti kaikille tuttu esimerkki. Sama pätee taktiseen ajatteluun, missä britit mm. käyttivät tutkaa huomattavasti tehokkaammin, kuin saksalaiset. Amerikasta taas tulee mieleen sellaisia tuotteita kuin P-51 Mustang, bazooka ja M1 carbine (huom! jo toisen maailmasodan alussa amerikkalaisten palvelusaseet olivat itselataavia. Milloin seuraava valtio pääsi tähän? 50-luvun puolivälissä?), jotka olivat joko suorituskyvyltään huippuluokkaa tai kokonaan uutta ajattelua.
 
Mikoyan kirjoitti:
Täytyy myöntää etten ole ihan hirveä natsi-ideologian ystävä, mutta saksalaisten monimutkaiset asejärjestelmät ovat kyllä mielenkiintoisia. Saksa oli käsittääkseni tuolloin maailman kehittynein valtio ja sen aseet edustivat oman aikansa ylivoimaisinta huippua. Hitler halusi että Saksan joukot taistelevat mahdollisimman uudenaikaisilla ja teknisillä aseilla, maksoi mitä maksoi. Hän uskoi vakaasti että uusin teknologia voittaa aina kookkaamman vastustajan. Toisaalta, näinhän se juuri menikin että Saksalaisten aseet olivat yleensä parempia ja tehokkaampia kuin heikommin varustautunut vastustaja, jonka myötä sotaonni oli aluksi Saksalaisille edullinen. Kuitenkin sodan pitkittyessä muutkin oppivat sotimaan ja lopulta sota voitettiin resursseilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tais mennä enemmänkin niin päin että ensin saksalaiset totesivat että asekehitys on turhaa, kun sota on jo voitettu, ja sitten kun joskus 1942-43 välissä selvisi että näin ei ollutkaan, niin asekehityksestä toivottiin loppua kohti koko ajan enemmän jonkinlaista ihmeasetta joka kääntäisi maagisesti sodan kulun.

Saksalaisethan esimerkiksi viivästytti suihkuhävittäjän käyttöönottoa vuodella tai jopa kahdella lopettamalla käytännössä kaiken kehittyneemmän asetutkimuksen vuonna 1940, ja Hitlerin asenne esimerkiksi rynnäkkökivääriin StG 44 tunnetaan :).

Toinen iso ongelma oli sitten se, että resursseihin nähden saksalaiset kehittelivät valtavasti kaikenlaisia viritelmiä ja härrävärkkejä, joista suurin osa osoittautui sodan jälkeen aivan kelvottomiksi tai vähintäänkin kustannustehokkuudeltaan surkeiksi. Klassikko on V-2:n kehitys ja tuotanto, käytännössä natsit subventoivat Wernher von Braunin rakettiharrastusta eikä paljon muuta. Nuo pystysuoraan nousevat koneet olivat loistava esimerkki, ainakin jenkit jatkoivat kehittelyä mutta kuten yhden laivastolle suunnitellun "tail sitterin" kehittäjät totesivat loppuraportissaan, "emme suosittele että kukaan ikinä koskaan laskeutuu tällä vehkeellä."

Ei sillä, en valita, mutta saksalaisten kehitysprojekteissa oli kyllä enemmän kyse epätoivon siivittämästä säntäilystä ihmeaseiden perään kuin mistään kovin merkittävästä teknologisesta etumatkasta. Tämä näkyy hyvin suihkumoottoreiden kehityksessä: saksalaisten motit olivat lähes kaikilla mittareilla umpisurkeita korviketekeleitä brittimyllyihin verrattuna. Teoriassa kyllä hienoja, käytännössä eivät niinkään.
 
Herman30 kirjoitti:
Neuvostoliitto ennenkaikkea loppumattomalla ihmisresursseilla mitä suruttomasti heitettiin lihamyllyyn.
Klikkaa laajentaaksesi...

NL:n ihmisresurssit eivät olleet sentään rajattomat, Barbarossan alussa noin 40 miljoonaa neuvostokansalaista jäi saksalaisten valtaamille alueille ja tynkä-NL:n noin 130 miljoonan hengen väkiluku oli pienempi kuin vastassa olevien akselivaltojen yhteenlaskettu väkiluku. Tuhlailevasta miesvoiman käytöstäkin jouduttiin pikkuhiljaa luopumaan, 1944 oli nähtävissä että melko säästeliäästi jouduttiin jalkaväkeä käyttämään verrattuna 1939-41 käytyihin taisteluihin.
 
tulikomento kirjoitti:
Siis kelatkaapa pojat tätä, että samaan aikaan kun sakemannien lentokonesuunnittelijat piirtelivät noita uskomattomia fantasioitaan, niin meillä Suomessa ilmavoimien lentävälle henkilökunnalle ja tekniselle henkilöstölle joku Bf 109 G ja Junkers Ju 88 edustivat ilmailutekniikan ylittämätöntä huippua !
Klikkaa laajentaaksesi...

Ju-88 olikin omana aikanaan hyvin mutkikas ja pitkälle kehitetty lentolaite. Esimerkiksi Blenheim oli aivan alkeellinen viritys Junkersiin nähden. Suomen käytössä olleista koneista lähinnä Pe-2 oli lähes yhtä edistynyt, ja sitten jotkut amerikkalaispommittajat olisivat varmaan olleet vielä teknisempiä.

Natsien sotateollisuuden perinpohjainen dilemma oli että natsit eivät halunneet liikaa rasittaa kotirintamaa. Keisarikunta oli kaatunut kotirintaman nälänhädän ja puutteen kannustamaan vallankumoukseen eikä saman haluttu toistuvan. Kotirintamalle oli siis riitettävä ruokaa ja kulutustavaroita ja sellainen "totaalinen sota" johon esimerkiksi NL ryhtyi oli Saksan johdolle pitkään kauhistus. Siksi Saksan sotateollisuus oli käytettäviin resursseihin nähden aika vaatimaton mikä pakotti tekemään kovia valintoja sen suhteen suunnitellaanko uutta vai jatketaanko vanhan rakentamista ja vasta 1943 alettiin päästä vähän parempiin mobilisaatioasteisiin.
 
fulcrum kirjoitti:
Ju-88 olikin omana aikanaan hyvin mutkikas ja pitkälle kehitetty lentolaite. Esimerkiksi Blenheim oli aivan alkeellinen viritys Junkersiin nähden. Suomen käytössä olleista koneista lähinnä Pe-2 oli lähes yhtä edistynyt, ja sitten jotkut amerikkalaispommittajat olisivat varmaan olleet vielä teknisempiä.

Natsien sotateollisuuden perinpohjainen dilemma oli että natsit eivät halunneet liikaa rasittaa kotirintamaa. Keisarikunta oli kaatunut kotirintaman nälänhädän ja puutteen kannustamaan vallankumoukseen eikä saman haluttu toistuvan. Kotirintamalle oli siis riitettävä ruokaa ja kulutustavaroita ja sellainen "totaalinen sota" johon esimerkiksi NL ryhtyi oli Saksan johdolle pitkään kauhistus. Siksi Saksan sotateollisuus oli käytettäviin resursseihin nähden aika vaatimaton mikä pakotti tekemään kovia valintoja sen suhteen suunnitellaanko uutta vai jatketaanko vanhan rakentamista ja vasta 1943 alettiin päästä vähän parempiin mobilisaatioasteisiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suuri kysymys on sekin, olisivatko natsit edes voineet tehostaa tuotantoa kovin paljon enemmän. Muistelen, että käsitys mobilisaatioihmeestä on peräisin aika pitkälti Albert Speerin hyvin kyseenalaisista kilvenkiillotusmuistelmista, ja myöhempi tutkimus on todennut, että Saksa oli efektiivisesti konkurssissa jo sodan alkuvaiheissa. Adam Toozen kirja "Wages of Destruction" kuvaa mielestäni aika uskottavasti kokonaisuutta ja argumentoi, että natsien varusteluohjelma olisi päättynyt totaaliseen konkurssiin joskus 1940-luvun alkupuolella, jos sotaa ei olisi syttynyt; näin ollen Hitlerin oli pakko hyökätä ja aloittaa sota ostaakseen vähän lisää aikaa. Taloustilanne oli kuitenkin sellainen, että Saksalla oli varaa vain lyhyeen sotaan. Natsit käytännössä hävisivät sodan kun britit eivät tehneetkään Ranskan kaatumisen jälkeen rauhaa, ja olisivat luultavasti hävinneet (tosin hitaammin) vaikka eivät olisikaan olleet pakotettuja hyökkäämään Neuvostoliiton raaka-aineiden lähteille.

Vasta isompien rakennusohjelmien loppuminen tai lopettaminen tuossa 1942-43 tienoilla (esim. synteettisen polttoaineen tuotantolaitosten hyvin kunnianhimoinen rakennusprojekti keskeytettiin) vapautti isommin resursseja asetuotantoon. Oma vaikutuksensa oli varmasti myös halulla välttää kotirintaman rasittamista, ainakin sodan alkuvaiheessa, mutta näyttää hyvin luultavalta että vaikka halua olisi ollutkin, kykyä merkittävään tuotannonlaajennukseen toteutunutta mainittavasti nopeammalla aikataululla ei olisi ollut.
 
Deeiii kirjoitti:
...

Ei sillä, en valita, mutta saksalaisten kehitysprojekteissa oli kyllä enemmän kyse epätoivon siivittämästä säntäilystä ihmeaseiden perään kuin mistään kovin merkittävästä teknologisesta etumatkasta. Tämä näkyy hyvin suihkumoottoreiden kehityksessä: saksalaisten motit olivat lähes kaikilla mittareilla umpisurkeita korviketekeleitä brittimyllyihin verrattuna. Teoriassa kyllä hienoja, käytännössä eivät niinkään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Aika merkittävä tekijä suihku- ja myös muiden moottoreiden kehittämisen vaikeuksissa olivat riittämättömät erikoismetallien raaka-ainevarat. Huonot materiaalit ja kaoottisissa oloissa valmistaminen eivät ole kovin ihanteellinen lähtökohta "sehr gut" -laatutason tuotannolle. Tuotantoon ehtineiden moottoreiden ja suunniteltujen projektiluonnosten käytännöt ja teoriat kyllä kopioitiin niin idässä kuin lännessä ja otettiin innolla sodan jälkeen käyttöön. Lentokoneteollisuudelle sota kaikinpuolisesta hirvittävyydestään huolimatta oli varsinainen piristysruiske.
 
Ikarus kirjoitti:
http://www.birminghammail.co.uk/news/midlands-news/hunt-legendary-spitfires-buried-burma-11442354

Jossain ketjussa @tulikomento mainitsi tämän Burmaan haudattujen Spitfire koneiden etsintäprojektin.
Koneita etsinyt kaveri väittää löytäneensä koneet ja nyt hänellä on myös kaivuulupa. Pakkauslaatikoihin puretut parikymmentä hyväkuntoista Spitfireä olisi kyllä ilmasotahistoriallisesti löytöjen löytö.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mielenkiinnolla odotan miten tuossa tulee käymään. Löytyykö oikeasti mitään vai paljastuuko pelkäksi legendaksi. Toisaalta, löytyihän se Lauri Pekurin Brewsterkin sieltä itäkarjalaisesta korpijärvestä vuosien etsimisen jälkeen.
 
tulikomento kirjoitti:
Mielenkiinnolla odotan miten tuossa tulee käymään. Löytyykö oikeasti mitään vai paljastuuko pelkäksi legendaksi. Toisaalta, löytyihän se Lauri Pekurin Brewsterkin sieltä itäkarjalaisesta korpijärvestä vuosien etsimisen jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onkohan tämä se sama huhu, josta on juttua jo jossain 80-luvun Siivet-lehdissä? Aikamoinen Graalin maljan etsinnän nykyversio.
Toivon tietysti kultasuoneen osuttavan.
 
Pekurin koneen tiedettiin laskeutuneen veteen. Jos muistan oikein taisi olla muutama vaihtoehtoinen järvi, kun aloittivat etsinnät. Haudatuista Spitfireistä taas ei ole mitään arkistotietoja, esim koneiden
numerot ym. Samantasoinen aina uudelleen esiinputkahtava juttu kun aarrejuna Puolassa viime vuonna.
 
Bundesarchiv_Bild_101I-487-3066-04,_Flugzeug_Messerschmitt_Me_109.jpg

Toisessa ketjussa oli kysymys jatkosodan "mustista miehistä ". Myös Lutwaffella oli omansa, teknisestä henkilöstöstä käytettiin tätä nimitystä.
Lienee saanut alkunsa haalarin väristä. Kuvassa 8 "mustaa miestä" siirtämässä tykki-mersua konesuojaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top