WW2 Hävittäjät
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Ikarus
Respected Leader
Noita hienoja lämmitysvauja ei tainnut ihan joka tukikohtaan riittää. Saksalaisilla oli kalt start systeemi, missä öljyä laimennettiin tietyllä suhteella bensalla ja näin saatiin moottori pakkasesta käyntiin. Venäläiset teki raakasti nuotion nokan alle ja tarkalla tulenpidolla kone ei palanut
Saksalaisetkin kuuli menetelmästä sotavangeilta ja ihme kyllä, koneita ei montakaan tällä menetelmällä poltettu.
Osittain käytettiin hehkuvia hiiliä, paloriski oli vähäisempi.
Suomalaiset laski ainakin jossakin vaiheessa sotaa lämpimät öljyt pois koneesta lentotoiminnan päätyttyä. Mekaanikot lämmitti vesihauteessa aamulla öljyt lämpimäksi, ne laskettiin moottoriin ja moottori heti tulille. Ylimääräistä vaivaa öljyjen kanssa läträäminen huoltohenkilöstölle tietenkin toi.
Täyssynteettinen moottoriöljy olisi tuohon aikaan ja noissa oloissa tehnyt hyvin kauppansa.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Veikeä tämä ruotsalaisten J22. Muistuttaa jotenkin kotimaista VL Myrskyä, vai mitä ?
Tämä Ängelholmin museon koneyksilö on rullauskuntoinen. Mikseivät lennä sillä ? Byrokratia ?
Tämä Ängelholmin museon koneyksilö on rullauskuntoinen. Mikseivät lennä sillä ? Byrokratia ?
Leaderdog
Kaukopartio
tulikomento
Supreme Leader
Varmaankin jotenkin noin. Toisaalta Ruotsissakin on tällä hetkellä muutama kaveri, joilla on Spitfire & Mustang -kelpuutukset. Ei tuo J22 varmaan olisi mikään ylitsepääsemätön ongelma.
Ikarus
Respected Leader
Janakkalalainen autoilija Jari Taljavirta löysi omaperäisen tavan kunnioittaa tulevaa itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa. Taljavirran Mersuun teipattiin toisen ”mersukuskin”, hävittäjälentäjä Kosti ”Koso” Keski-Nummen kasvokuva sekä sota-aikainen lentokone.
http://www.kaupunkiuutiset.com/uutiset/276839-tuplamersu-maantiella
Sarek1
Ylipäällikkö
Hawker Tempest oli kova sana korkkareissa. Sitä se oli myös todellisuudessa ja se oli nopea erityisesti "down low". Ohessa mukava putkidokumentti.
J22 oli käyttökelpoinen lentokone, jonka ylläpito oli suhteellisen helppoa. Myrskyn kanssa yhteistä oli moottori, mutta J22 liikkui liukkaammin.
J22 lainaus wikistä:
[QUOTE
The J 22 was well liked by its pilots and possessed good manoeuvrability and responsive controls. Forward visibility on the ground left something to be desired and if the tailwheel was left unlocked and able to swivel during take-off there was the potential to ground-loop. In mock dogfights with P-51 Mustangs (called J 26 in Swedish service) it was able to "hold its own" up to 5,000 metres (16,000 ft) although, above 6,000 m (19,000 ft), without a good high altitude supercharger, it became sluggish. J 22 pilot Ove Müller-Hansen: "This was one of the finest aircraft that I have ever flown. The responsiveness of the controls and overall handling was exceptionally nice. It was not a high altitude fighter but up to about 5000 m (16,000 ft) it could hold its own very well. We flew mock dog fights with P-51 Mustangs and they could not catch us below 4000 m (13,000 ft) but if the fight was higher than that we had to be very careful. At altitudes above 6000 m (19,500 ft) it was getting sluggish and at 9000 m (29,000 ft) it was not much power left. Stalls in turns and straight forward were usually not a problem. If you pulled really hard in turn it would sometime flip over on its back. The first version, the 22-A, did not have much fire power, but the 22-B was better." Because of its simple systems the J 22 was very easy to maintain and service.[1]
With 575 km/h (360 mph) from a 795 kW (1,065 hp) engine, the press called the diminutive fighter "World's fastest in relation to the engine power" (while not absolutely true, it was in the same class as the early marks of Supermarine Spitfire and Zero).[2] The J 22 crews promptly modified this to "World's fastest in relation to the track width" (for which the Spitfire might also have competed), because of the very narrow wheel track. The aircraft was retired in 1952.
][/QUOTE]
J22 oli käyttökelpoinen lentokone, jonka ylläpito oli suhteellisen helppoa. Myrskyn kanssa yhteistä oli moottori, mutta J22 liikkui liukkaammin.
J22 lainaus wikistä:
[QUOTE
The J 22 was well liked by its pilots and possessed good manoeuvrability and responsive controls. Forward visibility on the ground left something to be desired and if the tailwheel was left unlocked and able to swivel during take-off there was the potential to ground-loop. In mock dogfights with P-51 Mustangs (called J 26 in Swedish service) it was able to "hold its own" up to 5,000 metres (16,000 ft) although, above 6,000 m (19,000 ft), without a good high altitude supercharger, it became sluggish. J 22 pilot Ove Müller-Hansen: "This was one of the finest aircraft that I have ever flown. The responsiveness of the controls and overall handling was exceptionally nice. It was not a high altitude fighter but up to about 5000 m (16,000 ft) it could hold its own very well. We flew mock dog fights with P-51 Mustangs and they could not catch us below 4000 m (13,000 ft) but if the fight was higher than that we had to be very careful. At altitudes above 6000 m (19,500 ft) it was getting sluggish and at 9000 m (29,000 ft) it was not much power left. Stalls in turns and straight forward were usually not a problem. If you pulled really hard in turn it would sometime flip over on its back. The first version, the 22-A, did not have much fire power, but the 22-B was better." Because of its simple systems the J 22 was very easy to maintain and service.[1]
With 575 km/h (360 mph) from a 795 kW (1,065 hp) engine, the press called the diminutive fighter "World's fastest in relation to the engine power" (while not absolutely true, it was in the same class as the early marks of Supermarine Spitfire and Zero).[2] The J 22 crews promptly modified this to "World's fastest in relation to the track width" (for which the Spitfire might also have competed), because of the very narrow wheel track. The aircraft was retired in 1952.
][/QUOTE]
Erkki
Ylipäällikkö
Suomalaiset käyttivät myös moottorinpeitteitä, jonka asbestikankaisessa alaosassa oli paikka puhalluslampulle. Lämmitettäessä peite kohotettiin hieman irralleen koneesta, jolloin kuuma ilma pääsi kiertämään peitteen alla.Noita hienoja lämmitysvauja ei tainnut ihan joka tukikohtaan riittää. Saksalaisilla oli kalt start systeemi, missä öljyä laimennettiin tietyllä suhteella bensalla ja näin saatiin moottori pakkasesta käyntiin. Venäläiset teki raakasti nuotion nokan alle ja tarkalla tulenpidolla kone ei palanut
Saksalaisetkin kuuli menetelmästä sotavangeilta ja ihme kyllä, koneita ei montakaan tällä menetelmällä poltettu.
Osittain käytettiin hehkuvia hiiliä, paloriski oli vähäisempi.
Suomalaiset laski ainakin jossakin vaiheessa sotaa lämpimät öljyt pois koneesta lentotoiminnan päätyttyä. Mekaanikot lämmitti vesihauteessa aamulla öljyt lämpimäksi, ne laskettiin moottoriin ja moottori heti tulille. Ylimääräistä vaivaa öljyjen kanssa läträäminen huoltohenkilöstölle tietenkin toi.
Täyssynteettinen moottoriöljy olisi tuohon aikaan ja noissa oloissa tehnyt hyvin kauppansa.
tulikomento
Supreme Leader
Taitaa olla jälkikäteen väritetty.
https://fi.pinterest.com/pin/394487248587774951/
Kuvateksti sanoo koneen olevan 2/JG 302:n Bf 109 G-6. Tuo oli yöhävittäjäyksikkö, joka käytti ns. Wilde Sau -menetelmää. Tämä Mersu otti ilmeisesti osaa Helsingin puolustukseen neukkujen suurpommitusten aikana talvella 44.
