Niin pärjäsi moni muukin kone: Me 109 jätti vesimetanoliruiskutus päällä P-51:n nousussa. Samoin jätti FW 190 D9 nousussa Mustangin kuin seisomaan..
Tarkoitin koneen paremmuudella sitä sitä, että P51:ssä hyviä ominaisuuksia oli eniten. Ei se välttämättä ollut paras vaikkapa nousussa.
Tarina kertoo että sodan jälkeen ilmavoimien ja merivoimien lentäjät alkoivat väittelemään siitä, kumpi on parempi hävittäjä: F8F Bearcat vai P-51. No seuraavana aamuna lentäjät kiipesivät koneisiinsa ja starttasivat koneet yhtä aikaa, ja lähtivät nousukiitoon...tulos: Bearcat teki P-51:stä vastaan 2-3 tulitussyöksyä ennenkuin jälkimmäinen sai laskutelineet sisään. P-51 oli liukas ja nopea kone kun se sai kerättyä vauhtia ja korkeutta, mutta teho/painosuhde oli huono.
Näissä viesteissä puhuttu lähinnä taisteluun liittyvistä ominaisuuksista. Mites koneiden tekninen luotettavuus? Oliko niissä suuria eroja? Oliko joku kone todella epäluotettava ja joku taas luotettava kuin vanhojen Mersujen dieselmoottorit?
Koneiden luotettavuutta ja huollettavuutta on käsitelty aika hyvin mm. Jukka Raunion ansiokkaissa kirjoissa ja artikkeleissa. Suomalaisia kokemuksia:
-amerikkalaiset koneet olivat teknisesti luotettavampia, varustelu oli parasta laatua ja yleensä ne olivat myös huoltoystävällisiä. Amerikkalaiset moottorit vaikuttavat olleen kestäviä ja luotettavia.
-britti- ja neuvostokoneet olivat yksinkertaisia rakenteeltaan mutta työläitä mekaanikon kannalta. Moottorit eivät olleet yhtä laadukkaita mikä näkyi huonompana kestävyytenä ja/tai alhaisempana tehona.
-ranskisten ja italiaanojen koneet olivat karseita ylläpidettäviä, etenkin talvella.
-saksalaiset koneet oli hyvin tehtyjä ja suunniteltuja, mutta sodan loppupuolella etenkin moottoreissa alkoi olla laatu- ja kestävyysongelmia.
-hollantilaiset koneet olivat vankkoja ja yksinkertaisia
On tietysti huomattava että useimmassa tapauksessa kokemukset koskivat ennen sotia suunniteltuja koneita. Syvän rauhan aikana suunniteltu Curtiss tai Brewster ei ehkä ollut tässä mielessä vertailukelpoinen 1943 massatuotettuun P-51:een? Paha sanoa.
Kun DB-sarjan moottoreista oli puhetta, niin DB601 oli erinomainen moottori, mutta DB605:een vaihdettiin halvemmat (ja huonommat) laakerit jotka eivät tahtoneet oikein kestää kovaa käyttöä. Lentoonlähtötehon käyttö oli meillä kielletty, en tiedä käytettiinkö sitä sitten koskaan. Saksassa joskus syksyllä 1944 sen käyttö viimein sallittiin mutta moottorit saattoivat silti syttyä tuleen kesken lennon. Valmistuslaatukin alkoi tietysti olla mitä oli.
Toisaalta, ei se paljon hehkutettu Merlinikään ollut vailla ongelmia. Oikeastaan se vaikuttaa aika yliarvostetulta motilta. Toki sen litrateho oli hämmästyttävän hyvä, mutta vastineeksi se oli sitten enemmän kilpa- kuin sotamoottori. Suomessa Merlinit eivät kauaa käyttöä kestäneet siinä missä jenkkimoottoreilla ajettiin vuosikausia. Merlinin vanhanaikainen kaasari aiheutti briteille aluksi ongelmia verrattuna DB:n ruiskutukseen, eikä R-R voinut asentaa ruiskutusta Merliniin menettämättä moottoritehoa. Merlin oli DB:hen verrattuna myös melkoinen öljysyöppö.
Kun Merlinin lisenssi myytiin jenkeille, nämä olivat aluksi järkyttyneitä saatuaan Merlinin piirustukset käsiinsä ja sanoivat ettei tällaista p*skaa voi sarjatuotantoon pistää. Rolls-Roycen valmistusmenetelmät sisälsivät paljon käsityötä ja yksilöllisten moottorien tuunausta. Packard yksinkertaisti ja standardoi Merlinin rakennetta tuotantoystävällisemmäksi, ja Packard-Merlinien osia saattoi vaihtaa ristiin paljon vapaammin. Hiukan hevosvoimia amerikkalaistamisessa kuitenkin menetettiin.
Saksalla ei tietenkään ollut tuotantotaloudellisia edellytyksiä sellaiseen strategiseen ilmasotaan jota sitä itseään vastaan myöhemmin käytiin joten mikään 'analyysi' ei olisi muuttanut tilannetta: Stalin olisi myös halunnut kehittää strategisen ilma-aseen, mutta resursseja sellaiseen ei ollut. 
