WW2 Hävittäjät

Liittoutuneiden pommarit ottaa osumaa.

Neliön muotoinen Luftwaffen jättimuodostelma. Lensihän he rykmentti koossakin, mutta neliössä?

Tuohon ensimmäiseen linkittämääsi videoon kommentoisin, että tähän mennessä paras ja autenttisin näkemäni kuvamatsku löytyy tältä DVD:ltä.

http://www.ebay.com/itm/German-Gun-...930693?hash=item58f28517c5:g:jv8AAOSwqfNXkKIe

Tässä olevia pätkiä on nähty iät ja ajat eri ilmasotadokkareissa, mutta tähän on kaikki parhaimmat otokset koottu yhteen. Nämä ovat juuri niitä autenttisia filmejä, joita Luftwaffe käytti lentokoulutuksen tukena. Filmeissä näytetään mm. tulenavausetäisyydet, väistöetäisyydet ym. Itse asiassa todnäk. nämä ovat juuri niitä samoja pätkiä, joita näytettiin myös niille suomalaispiloteille, jotka olivat 1943 hakemassa ensimmäisiä Bf 109:ä Suomeen Saksasta. Muistelen, että ainakin Illu Juutilainen ja Kössi Karhila ovat kertoneet nähneensä hakureissujen yhteydessä juuri näitä filmejä saksalaisten esittäminä.
 
Uskomattoman harvinainen Mersun versio:

18157003_1559869170713327_5078093371715492439_n.jpg


"Bf-109K-4/R6 W.nr. 570375 Probably one of the last 109's produced during the war, this is an extremely rare Bf-109K-4/R6, produced by Erla of Leipzig, W.nr. 570375, the R6 being equipped with a BSK 16 gun camera. Painted in the distinctive "Erla low visibility" colour scheme of an all dark-green fuselage, it seems to have RLM 76 under the tailplanes, and the bare metal under the wings is speculation. As I understand it, very little is known about Erla built K-4's, and that the existance of any was uncertain until the photograph of this one surfaced. Note that it features a non-retractable old-style tail wheel."
 
Uskomattoman harvinainen Mersun versio:

18157003_1559869170713327_5078093371715492439_n.jpg


"Bf-109K-4/R6 W.nr. 570375 Probably one of the last 109's produced during the war, this is an extremely rare Bf-109K-4/R6, produced by Erla of Leipzig, W.nr. 570375, the R6 being equipped with a BSK 16 gun camera. Painted in the distinctive "Erla low visibility" colour scheme of an all dark-green fuselage, it seems to have RLM 76 under the tailplanes, and the bare metal under the wings is speculation. As I understand it, very little is known about Erla built K-4's, and that the existance of any was uncertain until the photograph of this one surfaced. Note that it features a non-retractable old-style tail wheel."

R6 olisi suunnitelman mukaan ollut huonon sään versio, tuskin juurikaan valmistettu. Varustettu BSK-16 kk-kameralla. Lähde Valtosen kirja Bf 109 ja Saksan sotatalous.
No, valmistettiin ilmeisesti ainakin tämä yksi.:)
Erla ei muutenkaan aivan röötämällä K-4:ää ehtinyt valmistaa, Wnr.570000-570100 oli suunniteltu, 02.1945-03-1945, valmistusmäärä tuntematon.
K-4:ää ehdittiin luovuttaa lentoyksiköille 1230 kpl maaliskuuhun 1945 mennessä.
 
Oisko kellään helposti saatavilla tietoa WW2 yöhävittäjin tutkista tietoja? Paljonko lienevät painaneet ja millainen virrankulutus yms?

http://www.cdvandt.org/Lichtenstein radars.pdf
Tarinaa tutkista. Parhaat tutkamiehet pystyi noillakin laitteilla ihmeisiin. En lukenut linkkiä niin tarkasti, löytyykö painoja ja muita teknisiä tietoja,
Näyttö laitteessa oli kolmiosainen, vasen mittasi etäisyyttä kohteeseen, keskimmäinen korkeutta ja oikea sivusuuntaa.
Käyttö vaati harjaannusta.

Lisäksi tarvittiin pilotin ja tutkaoperaattorin välille oikeanlainen henkilökemia. Jos molemminpuolista luottamusta ei syntynyt oli vaihdettava uutta ukkoa kehiin ja toivottava, että sopiva pari jossain vaiheessa löytyy.

Ainakin Wilhelm Johnenin muistelmat yöhävittäjätoiminnasta on käännetty suomeksi.
http://www.ensipainos.fi/fi/ilmailu/t_167

Liittoutuneiden Mosquitot olivat tutkineen kova vastus saksaisille yöhävittäjille. Johnenin muistelmista on pääteltävissä, että taidoiltaan he olivat vähintäänkin saksalaisten tasolla ja Mossiehan kulki sivakasti.

Suomeen tuotiin sodan aikana 8 kpl FuG Liechtenstein lentokonetutkaa, käyttöön niitä ei ehditty ottaa.

upload_2017-5-15_16-45-28.jpeg
Edit: jostakin jäänyt muistiin, että kun alettiin olla lähes ''tappituntumalla'' tutkasta ei ollut enää apua ja lähestyminen oli todella vaarallista törmäysriskin vuoksi. Usein pakosarjoista lyövä tulen liekki oli ensimmäinen mikä silloin silmiin otti ja pommittaja tuli havaituksi.

Jos koneen miehistössä oli erinomaisen hämäränäön omaava matkassa, oli tästä suunnaton etu. Schnauferin ampujalla oli ja tämä on eräs selitys siihen, että viholliskoneita tippui yli 100 yöllä.
 
Viimeksi muokattu:
http://www.cdvandt.org/Lichtenstein radars.pdf
Tarinaa tutkista. Parhaat tutkamiehet pystyi noillakin laitteilla ihmeisiin. En lukenut linkkiä niin tarkasti, löytyykö painoja ja muita teknisiä tietoja,
Näyttö laitteessa oli kolmiosainen, vasen mittasi etäisyyttä kohteeseen, keskimmäinen korkeutta ja oikea sivusuuntaa.
Käyttö vaati harjaannusta.

Lisäksi tarvittiin pilotin ja tutkaoperaattorin välille oikeanlainen henkilökemia. Jos molemminpuolista luottamusta ei syntynyt oli vaihdettava uutta ukkoa kehiin ja toivottava, että sopiva pari jossain vaiheessa löytyy.

Ainakin Wilhelm Johnenin muistelmat yöhävittäjätoiminnasta on käännetty suomeksi.
http://www.ensipainos.fi/fi/ilmailu/t_167

Liittoutuneiden Mosquitot olivat tutkineen kova vastus saksaisille yöhävittäjille. Johnenin muistelmista on pääteltävissä, että taidoiltaan he olivat vähintäänkin saksalaisten tasolla ja Mossiehan kulki sivakasti.

Suomeen tuotiin sodan aikana 8 kpl FuG Liechtenstein lentokonetutkaa, käyttöön niitä ei ehditty ottaa.

Katso liite: 14628
Edit: jostakin jäänyt muistiin, että kun alettiin olla lähes ''tappituntumalla'' tutkasta ei ollut enää apua ja lähestyminen oli todella vaarallista törmäysriskin vuoksi. Usein pakosarjoista lyövä tulen liekki oli ensimmäinen mikä silloin silmiin otti ja pommittaja tuli havaituksi.

Jos koneen miehistössä oli erinomaisen hämäränäön omaava matkassa, oli tästä suunnaton etu. Schnauferin ampujalla oli ja tämä on eräs selitys siihen, että viholliskoneita tippui yli 100 yöllä.

Jostain muistan lukeneeni sellaisenkin jutun, että pilotti huomasi viholliskoneen mittari valot, että on menty todella tappituntumalla yönpimeässä...
 
5877144_2.jpgx

Kannattaa muistaa että yöhävittäjiä oli jo ensimmäisessä maailmansodassa.
Ensin jahdattiin Zeppelinejä ja sitten pommikoneitta.
Kaikki opit vain unohdettiin sotien välissä.

Koala_kansi_118_160x0.jpg


Kokemuksia yötoiminasta vaikka vain 59 pudotusta.
 
5877144_2.jpgx

Kannattaa muistaa että yöhävittäjiä oli jo ensimmäisessä maailmansodassa.
Ensin jahdattiin Zeppelinejä ja sitten pommikoneitta.
Kaikki opit vain unohdettiin sotien välissä.

Koala_kansi_118_160x0.jpg


Kokemuksia yötoiminasta vaikka vain 59 pudotusta.

Jokatapauksessa ovat kovia heppuja olleet, kun sen aikaisella mittarivarustuksella ovat suitsineet menemään ja vielä ammuskeltu osumia siinä samalla...
Tuolla zeppeliinillä yötoiminta voi olla mielenkiintoista myös... Jos olisi suurinousuinen, hidaskierroksinen potkuri ja hyvä äänenvaimennus moottorissa, niin sillä pääsisi liki äänettä.. :)
 
Noitä yöhävittäjistä kertovaa kirjallisuutta on tullut luettua. Mielenkiintoista! Tuo vaan on kiinnittänyt huomion, kun yöhävittäjä versiot ovat painoltaan lähes poikkeuksetta lähellä pommittajaversioiden max takeoff weightttiä. Tietysti aseet painaa jotain, mutta ei niin paljoa. Lisäksi voi olla panssaria, raskaammat mootorit jne. Tutkan kaikkine härpäkkeineen on täytynyt olla aika raskas.
 
Noitä yöhävittäjistä kertovaa kirjallisuutta on tullut luettua. Mielenkiintoista! Tuo vaan on kiinnittänyt huomion, kun yöhävittäjä versiot ovat painoltaan lähes poikkeuksetta lähellä pommittajaversioiden max takeoff weightttiä. Tietysti aseet painaa jotain, mutta ei niin paljoa. Lisäksi voi olla panssaria, raskaammat mootorit jne. Tutkan kaikkine härpäkkeineen on täytynyt olla aika raskas.
schraege.gif

imageSchr%C3%A4g1.jpg

Myös aseistuksessa oli huomattavasti eroa. Muistelen että esim. Do 215:ssä oli neljä eteenpäin ampuvaa tykkiä ja neljä konekivääriä.
36_1000.jpg

Bf 110 nokka-aseistus. Lyhyt sarja riitti, nikkeliä lähti liikenteeseen kiitettävään tahtiin.
6474_2.jpgx

Tässä vielä yksi aiheeseen liittyvä kirja.
 
Suomen Ilmailuhistoriallinen lehti julkaisee kesäkuussa 48-sivuisen erikoisnumeron:
kerikois2.jpg


Pakko-ostos!

Kappas vaan ! Kiitos vinkistä. Raunio on kyllä ehdottomasti Pentti Mannisen kanssa tämän maan ilmailuhistorian kärkiasiantuntijoita. Olet muuten varmaankin tutustunut miehen SIL -artikkeleiden lisäksi Lentäjän näkökulma -kirjasarjaan ? Minusta tuossa sarjassa on koottu yksiin kansiin suunnilleen kaikki oleellinen tieto ilmavoimien sodan aikaisista hävittäjistä ja pommittajista.
 
Kappas vaan ! Kiitos vinkistä. Raunio on kyllä ehdottomasti Pentti Mannisen kanssa tämän maan ilmailuhistorian kärkiasiantuntijoita. Olet muuten varmaankin tutustunut miehen SIL -artikkeleiden lisäksi Lentäjän näkökulma -kirjasarjaan ? Minusta tuossa sarjassa on koottu yksiin kansiin suunnilleen kaikki oleellinen tieto ilmavoimien sodan aikaisista hävittäjistä ja pommittajista.

Ai että olenko. Ilman vähintäkään liioittelua voin vakuuttaa että 'Lentäjän Näkökulma'-sarja ovat parasta kirjallisuutta mitä ihmiskunnan historiassa on kirjoitettu.
 
Ai että olenko. Ilman vähintäkään liioittelua voin vakuuttaa että 'Lentäjän Näkökulma'-sarja ovat parasta kirjallisuutta mitä ihmiskunnan historiassa on kirjoitettu.

Olen muuten miettinyt, että sarja on sen verran laadukas ja aivan täyttä asiaa (erit. kuvaukset eri koneiden lento-ominaisuuksista), että sillä olisi saattanut olla kysyntää ulkomailla asti. Tai nyt ainakin englanninkielisessä maailmassa. Mutta ilmeisesti Suomessa ilmailualan kirjallisuus on sen verran marginaalisen porukan sydämenasia ja harrastus, ettei kannattanut edes harkita kääntämistä. Muutenkin kyseessä kun oli omakustanne (jos en väärin muista).
 
Japanilainen Zero-hävittäjä lensi Japanin taivaalla ensimmäistä kertaa yli 70 vuoteen japanilaislentäjän käsissä.

http://www.asahi.com/ajw/articles/AJ201706040009.html

Japanilaisille sota-ajan koneille kävi huonosti. Koneet romutettiin, eikä niitä ole paljoa riittänyt museoihinkaan. Mutta nyt ainakin lentäviä Zero-hävittäjiä on yksi lisää. Zero Homecoming Project on rakentanut kymmenen vuoden ajan Model 22 -hävittäjää. Lentää kylläkin eri moottorilla, sillä koko maailmassa on vain yksi ainoa Zero, jossa on nokalla alkuperäinen moottori.
 
Japanilainen Zero-hävittäjä lensi Japanin taivaalla ensimmäistä kertaa yli 70 vuoteen japanilaislentäjän käsissä.

http://www.asahi.com/ajw/articles/AJ201706040009.html

Japanilaisille sota-ajan koneille kävi huonosti. Koneet romutettiin, eikä niitä ole paljoa riittänyt museoihinkaan. Mutta nyt ainakin lentäviä Zero-hävittäjiä on yksi lisää. Zero Homecoming Project on rakentanut kymmenen vuoden ajan Model 22 -hävittäjää. Lentää kylläkin eri moottorilla, sillä koko maailmassa on vain yksi ainoa Zero, jossa on nokalla alkuperäinen moottori.
Varovasti ottaa, kun laskutelineet ulkona koko ajan.
 
Back
Top