Siirrän tämän oma-aloitteisesti tänne.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ymmärrän ajatuskulkusi, mutta uskon että asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
Ensinnäkin, brittien pelote on mitoitettu nimenomaan Venäjää vastaan - suunnittelun pohjana on tunnetusti ollut jo vuosikymmeniä ns. "Moscow Criterion" eli kyky tuhota luotettavasti Moskova + muutama muu suurkaupunki, oletettavasti Pietari ainakin. Tämä on hivenen haastava tavoite, koska Moskovan suojana on varsin kehittynyt ohjuspuolustusjärjestelmä. Muut käyttötarkoitukset ovat alisteisia tämän tehtävän täyttämiselle. Taktisia aseita briteillä ei ole ollut vuoden 1998 jälkeen, eikä niitä ole laskettu tuohon 180 taistelukärkeen. Jos sinulla on pääsy yliopistojen verkkoihin, niin esimerkiksi tässä artikkelissa on brittien pelotteen historiaa ja taustoja selostettu tarkemmin.
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/1361946042000303855#.VRXyEjuUcrM
Toki se on totta, että noin suuri määrä kärkiä ei välttämättä olisi tarpeen. Nykyiset kärjet on jaettu neljään ohjussukellusveneeseen, joista yksi on koko ajan pelotepartiossa. Eli vajaa 50
selviytymiskykyistä ydinkärkeä ballistisissa ohjuksissa voisi siis olla "Moskova-kriteerin" täyttävä pelote. Risteilyohjuksissa kärkiä + ohjuksia todennäköisesti tarvittaisiin ainakin saman verran, ehkä enemmänkin - risteilyohjusten torjunta nykytekniikalla lienee helpompaa kuin 1970-luvulla. Pommeja tarvittaisiin varmasti enemmän.
Meillä ongelmana on se, että varoitusaikaa ennaltaehkäisevästä iskusta ei käytännössä ole, ja lyhyt etäisyys tarkoittaa suurempaa tarkkuutta ballistisille ja semiballistisille ohjuksille. Eli Suomeen sijoitetut ydinaseet olisi paljon todennäköisempää tuhota ennaltaehkäisevässä iskussa kuin sukellusveneeseen sijoitetut ballistiset ohjukset.
Yleensä tässä asiassa on pidetty nyrkkisääntönä sitä, että 90% maalle sijoitetuista, sijainniltaan jokseenkin tunnetuista ydinkärjistä voidaan tuhota tai tehdä käyttökelvottomaksi suurvaltavastustajan ensi-iskussa. Näiltä pohjilta meillä pitäisi olla ehkäpä 400-500 ydinkärkeä.
Toki Kiinan malli voisi olla mahdollinen: siinä noin 100 ydinkärkeä on piilotettu monien harhautusmaalien sekaan. Uskottava ydinpelote kuitenkin siis vaatisi vähintään useita kymmeniä, luultavammin 100-200 ydinkärkeä. (Sekin on huomioitava, että osa kärjistä on aina esim. huollossa tai muuten käyttökelvottomia.) Jolloin ollaan lähellä esittämiäni brittiläisiä kustannusarvioita.
Joka tapauksessa, ydinaseen hankinta Suomeen kaatuisi ihan puhtaasti kehittämiskustannuksiin, joista on hankala säästää vaikka aseita hankittaisiin vähemmän. Toinen syy olisi se, että ydinaseen kehittäminen vaatisi irtautumista niin monista kansainvälisistä sopimuksista, etten suoraan sanottuna usko asian tulevan koskaan esille.
Kiitokset sinullekin asiallisesta vastauksesta. Ymmärrän ajatuskulkusi hyvin ja perustelusi ovat järkeviä, mutta mielestäni ongelma on juuri siinä, että brittien ja esim. Suomen tarpeet ovat toisistaan selkeällä tavalla poikkeavat ja brittien halu ja tarve pitäytyä strategisen (ensi-)iskukyvyn ylläpitämisessä saa aikaan sen, että tavoitteet eivät ole Suomeen verrattuna yhtenevät. Yritän purkaa omia ajatuksiani seuraavaksi ja perustella kantani.
Mielestäni on huomioitava se, että Suomella ei ole tarvetta strategiseen (ensi-)iskuun vaan Suomelle merkittävin tarkoitus on ydinaseen tuoma pelotevaikutus, josta seuraa se, että tarve ja määrä voivat olla olennaisesti toiset mitä briteillä. Suomelle siis riittää jo se ydinaseen tuoma pelotevaikutus, koska Moskovassa (se oletetuin vihollinen on Venäjä) joudutaan tuolloin huomioimaan se, että Venäjän offensiivia voi pahimmassa tapauksessa seurata se, että Suomi pyrkii iskemään takaisin esim. Moskovaan ja Pietariin (ja Pietari on noin parisadan kilometrin päässä rajasta, mikä venäläisten on otettava huomioon).
Ja koska tarve Suomella on taktinen ei strateginen kuten esim. briteillä, seuraa se, että iskukyvyn voiman ja määrän ei välttämättä tarvitse olla niin suuri. Briteille on strategisessa iskussa tärkeää se, että pelotevaikutuksen lisäksi on olemassa oleva tuhovaikutus - on oltava valmius iskuun 100 % kaiken aikaa (eli yksi vene koko ajan pelotepartiossa) ja on oltava valmius onnistua iskussa ja oltava varmuus siitä, että tuho on riittävän suuri. Suomelle minusta riittää pelotevaikutuksen lisäksi se, että on mahdollisuus iskeä ydinasein eikä Suomen tarkoituksena tällöin ole mittava tuhovaikutus vaan Suomelle riittäisi taktisesti se, että edes muutama taistelukärjistä osuu kohteeseensa ja tämä pelotevaikutus saisi Moskovassa aikaan sen, että mietitään tarkoin sitä, että tehdäkö offensiivi ja jos tehdä niin mikä hinta siitä joudutaan mahdollisesti maksamaan. Suomelle riittäisi siis käytännössä se, että Moskovaan ja Pietariin osuttaisi kumpaankin edes yhdellä taistelukärjellä (esim. 350 kT) josta seuraisi se, että Moskovassa jouduttaisi miettimään huomattavan tarkoin se, että kannattaako ottaa riski siitä, että Pietari ja Moskova joutuvat ydiniskun kohteeksi.
Tämän ajatuskulun seurauksena olen päätynyt siihen, että riittäisi se max. 30 taistelukärkeä/risteilyohjusta.
Tietenkin on huomioitava Venäjän ensi-iskun muodostama vaara ja jos Suomella olisi käytössä ydinase, tuolloin ensi-iskuun asetettaisi olettaen reilusti enemmän voimaa mutta se, että Suomella olisi käytössään ydinase ei tarkoita sitä, että Venäjä omassa ensi-iskussaan käyttäisi täyttä voimaansa. Se voi jopa lähteä liikkeelle sillä ajatuksella, että se ei halua olla ensi-iskun suorittaja ydinasein vaan asettaa paineet Suomen harteille, mikä saattaisi asettaa Suomessa päättäjät ongelmalliseen tilanteeseen. Käytettäisikö ydinasetta ensin vai ei, ja jollei käytettäisi se tietty voi johtaa siihen, että jatkossa käyttö on entistä vaikeampaa (jollei Venäjä sitten käytä omia ydinaseitaan).
Lisäksi on mietittävä sitä, että suorittaisiko Venäjä oman ensi-iskunsa strategisin ydinasein vai taktisinydinasein (esim. Iskander-M) ja risteilyohjuksin. Venäjä ei välttämättä ota riskiä ja käyttäisi strategisia ohjuksia ensinnä, koska se saattaisi johtaa väärään tulkintaan Yhdysvalloissa, joka saattaisi aloittaa omat vastatoimensa. Minä veikkaisin, että jos Venäjä tässä tilanteessa pyrkisi ensi-iskuun, se yritettäisi tehdä joko konventionaalisin asein tai taktisin ydinasein/risteilyohjuksin jotta ei syntyisi tilannetta, jossa Yhdysvallat ryhtyisi vastatoimiin ja strategiseen vastaiskuun.
Ja jotta Venäjän ensi-isku vaikeutuisi on tietenkin valmistauduttava tähän ja tämä tarkoittaa sitä, että jos niitä taistelukärkiä on esim. 30 kpl (joista osa risteilyohjuksissa) tarkoittaa se sitä, että valemaaleja olisi oltava olemassa, ohjuksia pyöräajoneuvoilla enemmän mitä ydinlatauksia taistelukärkinä - jokainen ymmärtää miksi, ohjuksia/taistelukärkiä liikuteltava säännöllisesti tukikohtaveron sisällä (tukikohtia enemmän mitä tarve, seuraus se, että ei voida ehdottomalla varmuudella tietää missä ydinlataukset milloinkin ovat) ja sama toiminta tietty risteilyohjusten kohdalla. Jos risteilyohjuksiin on 10 ydinlatausta taistelukärkenä ohjuksia konventionaalisin kärjin varustettuna on tietty oltava olennaisesti enemmän (esim. 50 kpl) ja ohjukset hajasijoitettuna, josta seuraa se, että venäläisten on omassa ensi-iskussaan kohdennettava iskut entistä laajemma alueelle ja samalla lisääntyy Venäjän kannalta se riski, että osa taistelukärjistä selviytyy ensi-iskusta ja niitä voidaan käyttää vastaiskuun.
Tietenkin on muistettava se, että harvoin sota puhkeaa täysin tyhjästä, on siis oletettavaa, että Suomen ja Venäjän välit kriisiytyisivät ennen sodan puhkeamista ja tietenkin tämä aika Suomen tulee käyttää hyödyksi ja valmistautua Venäjän sotatoimiin (ja ensi-iskuun) ja jos Venäjä käyttää ensi-iskussa ydinaseita seurauksen pitäisi olla se, että tuolloin Suomi jäljellä olevilla ballistisilla ohjuksilla joissa on ydinlataus taistelukärkenä käyttää niitä ja iskee niillä takaisin seurauksista välittämättä - tai suorittaa iskun ainakin osalla niistä. Risteilyohjuksia jättäisin jäljelle (jos niitä on olemassa) mahdollisia jatkotoimia varten.
En nimittäin usko, että hyvän valmistautumisen jälkeen tilanne olisi se, että Venäjä kykenisi omassa ensi-iskussaan tuhoamaan arviolta 90 % ydinlatauksista - ei etenkään jos ensi-iskuun ei käytetä ydinaseita. Ja yllä perustelin miksi en usko Venäjän ryhtyvän ensi-iskuun strategisilla aseilla, taktisien aseiden kohdalla kynnys käytölle ensi-iskussa ei välttämättä ole niin suuri mutta silti uskon, että Venäjä pyrkisi suorittamaan oman ensi-iskunsa konventionaalisin asein ja vasta toissijaisesti ydinasein.
Tietty ydinaseiden hankintaan sinänsä liittyy ongelmia, niiden hankkiminen ei ole halpaa puuhaa, niiden hankkiminen tarkoittaisi sitä, että Suomi irtautuisi kv. sopimuksista - mihin sisältyy tiettyjä riskejä, poliittisesti niiden hankita on muutenkin ongelmallista. Toisaalta jos useampi valtio tekee näin, tilanne voi muuttua sellaiseksi, että Suomen sopimusrikkoa ei katsota ainakaan lännessä niin negatiivisesti mitä muussa tapauksessa. En kuitenkaan (tarkoituksellisesti) pohdi kysymystä tältä kantilta, jatkossa kenties pohdintaa tältä kantilta katsoen.
vlad.
