Ydinaseet

Homma on aloitettu jo vuosia sitten. RS26 ohjus mikä perustuu RS24 (SS29,TopolMR). siinä on yksi vaihe vähemmän.
4*150kt tai 4*300kt.

Tämä on juuri se ohjus jonka amerikkalaiset väittivät rikkovan INF sopimusta.
Ohjus koetestattiin kevyenä vähän yli 5500km rajan. Kaikki muut testit olleet alle tuon rajan.
Koko ohjuksen suunnittelu muistuttaa SS20 suunnittelua, jossa myös isompi ohjus pienennettiin vaiheita vähentämällä.

Ohjus ei toki kuulu nykyiseen varusteluohjelmaan joka on 2027 asti.

The missile apparently flew with a very light or empty payload from Plesetsk to Kamtchatka, 5,800 kilometers, i.e. to intercontinental range, which automatically defined the missile as an ICBM, covered by the New START Treaty.

The RS-26 case shows to what lengths Russia is going to mask its real intentions in the INF field. Letting the missile fly once beyond the 5,500 kilometer ICBM range definition was a clever way to disguise its real intent to reintroduce an improved version of the INF flagship SS-20.

https://www.atlanticcouncil.org/blo...ntermediate-range-missiles-back-to-the-1970s/


Russia Again Flight Tests New ICBM to Treaty-Violating Range​


test of a new RS-26 missile is part of a large-scale nuclear arms buildup by Russia and is raising concerns about treaty compliance, said U.S. officials familiar with details of the missile test.

The RS-26 missile carried a dummy warhead from Russia’s Kapustin Yar missile facility, located about 80 miles south of Volgograd in southern Russia, to an impact range at Sary Shagan in Kazakhstan.

The distance between the launch facility and the impact area is approximately 1,248 miles, far less than the threshold of 3,417 miles required by the 1987 Intermediate-range Nuclear Forces (INF) Treaty.

It is at least the fifth time in the past five years the Russians have conducted flight tests of the RS-26 to ranges prohibited under the INF treaty.


https://freebeacon.com/national-sec...ght-tests-new-icbm-to-treaty-violating-range/

https://www.thedrive.com/the-war-zo...llistic-missile-to-pay-for-hypersonic-weapons

Unohdin tuon! Kyseessähän on toki varmaan ohjus joka on helppo kehittää loppuunsa tuon tuotannossa olevan ohjustyypin komponenttien vuoksi. Tuotannossa menee toki aikansa.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus katsoin Ruotsin meritorjuntaohjuksen uusimman version mainosvideon. Siinä useampi ohjus matkasi samaan maaliin eri reittejä - mutta homma oli ajastettu niin, että tulivat eri suunnista melko samaan aikaan. Vaikeampihan se on torjua kuin jos kaikki tulevat samasta suunnasta.

Tämä on ollut MTO-käytön perusajatus kaikkialla vaikka kuinka kauan. Ennen tulosuunnat saatiin optimaaliseksi ampuvien yksiköiden ampumapaikkojen suunnittelulla, ja ns ETA (Estimated Time of Arrival) ominaisuus oli jo tuolloin käytössä.

Reittipisteominaisuuksien tultua käyttöön yksi ampuva yksikkö kykeni ampumaan ohjuksensa ed periaatteiden mukaisesti.
 
Tämä on ollut MTO-käytön perusajatus kaikkialla vaikka kuinka kauan. Ennen tulosuunnat saatiin optimaaliseksi ampuvien yksiköiden ampumapaikkojen suunnittelulla, ja ns ETA (Estimated Time of Arrival) ominaisuus oli jo tuolloin käytössä.

Reittipisteominaisuuksien tultua käyttöön yksi ampuva yksikkö kykeni ampumaan ohjuksensa ed periaatteiden mukaisesti.
Siksi ihmettelinkin että miksi USA:n ohjukset lensivät kuin lintuparvi.
 
Venäjällä on nykyään noin 4500 ydinasetta. 6400 on kokonaismäärä josta kolmasosa odottaa purkamista ja niiden käyttöönotto vaatisi pitkäaikaista uudelleenrakentamista. 1600 on strategisissa ohjusjärjestelmissä, vain noin 200 näistä strategisissa risteilyohjuksissa. Eli noin 2900 ei-strategista ydinasetta.

Montako prosenttia Suomi vastaa Venäjän vastaisesta uhasta? Montako prosenttia aseista jää reserviin?

Miksi Suomen ilmapuolustuksen mahdollisuus ampua alas risteilyohjus tai pommikone on pieni?

Ydinaseita ei ole niin järkyttäviä määriä kuin kylmän sodan päivinä.

Miksi ihmeessä jääkärille annetaan 30 panoksen lipas kun yhden sotilaan pitää vastata vain kymmentä vihollista? :cool:
Jos nyt ajatellaan teoreettinen skenaario joka tapahtuisi juuri nyt:
TU-95 nousee Engelsin tukikohdasta kyydissään 6 kpl Kh-102 risteilyohjuksia. Kyytiin mahtuisi 16 kpl, mutta nyt olisi vain sisäinen laukaisin täytetty. Kantaman puolesta ohjukset voisi laukaista heti, kun sopiva korkeus ja nopeus on saavutettu. Erinäisten syiden takia TU-95 kuitenkin etenee pohjoiseen ja laukaisee ohjukset 500 km päässä Suomen rajasta ja jatkaa jonnekin Suomesta pois päin. Ohjukset lentävät kohteisiin Suomessa.

Väittäisin, että torjunnan mahdollisuus on pyöreä nolla. Pitäisi ensin havaita ohjus ja sitten saada sopiva järjestelmä (joka meillä on aseistettu Hornet) torjumaan. Jos olisi valmistauduttu jotenkin, ehkä hyvällä säkällä voitaisiin 1/6 saada torjuttua. Jos taas ilmassa olisi jotain muutakin samaan aikaan, torjunnan todennäköisyys alkaisi jälleen lähestyä nollaa.

Mikäli on tulossa vastahyökkäys ydinasejärjeselmiä vastaan, mitään sellaista ei kannata jättää reserviin joka ei kestä vastaiskua. Täydessä ydinsodassa Venäjä saattaa ampua Suomeen osittain vain sen takia, että ollaan kantamalla ja ko. ohjus tulisi muuten tuhoutumaan.

Venäjä saattaa mielestään tarvita Suomen ilmatilaa ohjusten laukaisuun ja risteilyohjusten torjuntaa varten erittäin nopealla aikataululla. Tällöin Suomen ilmapuolustuksen neutraloimiseen voidaan käyttää tarvittava määrä resursseja eli useita paukkuja / kohde.

Tämä on varmaankin ollut jo täällä. Suomeenkin tulee useita osumia:

Ydinaseen vaikutus suuressa kaupungissa:
 
Jos nyt ajatellaan teoreettinen skenaario joka tapahtuisi juuri nyt:
TU-95 nousee Engelsin tukikohdasta kyydissään 6 kpl Kh-102 risteilyohjuksia. Kyytiin mahtuisi 16 kpl, mutta nyt olisi vain sisäinen laukaisin täytetty. Kantaman puolesta ohjukset voisi laukaista heti, kun sopiva korkeus ja nopeus on saavutettu. Erinäisten syiden takia TU-95 kuitenkin etenee pohjoiseen ja laukaisee ohjukset 500 km päässä Suomen rajasta ja jatkaa jonnekin Suomesta pois päin. Ohjukset lentävät kohteisiin Suomessa.

Väittäisin, että torjunnan mahdollisuus on pyöreä nolla. Pitäisi ensin havaita ohjus ja sitten saada sopiva järjestelmä (joka meillä on aseistettu Hornet) torjumaan. Jos olisi valmistauduttu jotenkin, ehkä hyvällä säkällä voitaisiin 1/6 saada torjuttua. Jos taas ilmassa olisi jotain muutakin samaan aikaan, torjunnan todennäköisyys alkaisi jälleen lähestyä nollaa.

Mikäli on tulossa vastahyökkäys ydinasejärjeselmiä vastaan, mitään sellaista ei kannata jättää reserviin joka ei kestä vastaiskua. Täydessä ydinsodassa Venäjä saattaa ampua Suomeen osittain vain sen takia, että ollaan kantamalla ja ko. ohjus tulisi muuten tuhoutumaan.

En pitäisi ydinaseiskua huomenna kello 1355 todennäköisenä vaan mahdollisuutena lähinnä konfliktin jo sytyttyä. Tässä tilanteessa valmius olisi eri luokkaa. On huomioitavaa että Venäjällä on ilmeisesti vain pari sataa ilmasta laukaistavaa ydinristeilyohjusta (Pavel Podvig).


Venäjällä vastaiskukykyä on ohjussukellusvenein mutta toisaalta selviytyvyttä tuovat myös 153 (320:sta) liikkuvaa mannertenvälistä ohjusta. Konfliktivaiheessa nuo varmaan hajautettaisiin niin laajalle että noiden tuhoaminen ensi-iskulla olisi käytännössä mahdotonta.


Venäjä saattaa mielestään tarvita Suomen ilmatilaa ohjusten laukaisuun ja risteilyohjusten torjuntaa varten erittäin nopealla aikataululla. Tällöin Suomen ilmapuolustuksen neutraloimiseen voidaan käyttää tarvittava määrä resursseja eli useita paukkuja / kohde.

Mitkä olisivat tällöin Suomessa olevat tärkeimmät maalit? Varmaan vanhasta muistista päätukikohdat ja johtokeskukset todennäköisesti taktisin ohjuksin (esim. Iskander ydinkärjellä) nopean tuhoamisen mahdollistamiseksi. Hyvänä puolena Suomelle nuo eivät sijaitse isojen asutuskeskusten välittömässä läheisyydessä, huonona puolena laskeuma pintaräjäytyksin olisi suuri. Esim. 500kT Rissalassa aiheuttaisi Nukemapilla vain 1000 välitöntä kuolonuhria.

Perään taktisia pommittajia, esim. SU-24, joilla sitten ydinaseita muihin ilmapuolustuksen kohteisiin luottaen siihen että päätukikohtien ja johtokeskusten tuhoaminen pistäisi ainakin joksikin aikaa pasmat sekaisin.

Laajassa ydinsodassa ei sinänsä ole varmaa kuinka paljon kärkiä Suomen countervalue-kohteita vastaan olisi käyttää ja millä prioriteetilla.
 
Mitäs mieltä porukka täällä on pitäiskös Etelä korealla olla omat ydinaaseet tai toinen vaihtoehto Usan taktiset ydinaseet takaisin koreaan?Pohjoiskorealla on tietojen mukaan noin 30-40 ydinasetta vielä ei tosin tiedetä onko kärjet niin pieniä et mahtuisikos ne ballistisiin ohjuksiin.Palaan vielä suomen tilanteeseen Ristelyohjukset ovat aika helppo havaita, jollei Venäjä sit ole kehittänyt hypersonic ristelyohjusta.
 
Mitäs mieltä porukka täällä on pitäiskös Etelä korealla olla omat ydinaaseet tai toinen vaihtoehto Usan taktiset ydinaseet takaisin koreaan?Pohjoiskorealla on tietojen mukaan noin 30-40 ydinasetta vielä ei tosin tiedetä onko kärjet niin pieniä et mahtuisikos ne ballistisiin ohjuksiin.Palaan vielä suomen tilanteeseen Ristelyohjukset ovat aika helppo havaita, jollei Venäjä sit ole kehittänyt hypersonic ristelyohjusta.
Etelä-Korean kannattaisi hankkia boomereita pelotteeksi, niin ei olisi ainakaan siitä kiinni miten USA mahdollisesti vastaisi P-Korean ydiniskuun Etelä-Koreaan.
 
Etelä-Korean kannattaisi hankkia boomereita pelotteeksi, niin ei olisi ainakaan siitä kiinni miten USA mahdollisesti vastaisi P-Korean ydiniskuun Etelä-Koreaan.

Etelä-Korealla on jo kehittynyttä ohjusteknologiaa, SLBM testattuna ja valmius tehdä ydinase varmasti hyvinkin nopeassa ajassa.



That leaves the first option, however distasteful it may seem: South Korea may choose to acquire its own nuclear arsenal. Such a move would protect South Korea against the North Korean threat — more securely than today’s arrangement — and help the country manage its other long-term security problem: how to retain political independence in a region where China wields ever-greater power and influence.
 
Suomen puolustusvoimien näkemys atomiaseista ja niitä vastaan suojautumisesta vuodelta 1952.

 
Suomen puolustusvoimien näkemys atomiaseista ja niitä vastaan suojautumisesta vuodelta 1952.


Tätä voi peilata USA:n iskusuunnitelmiin vuodelta 1950. Pommittajavirran oli tarkoitus lentää UK:n tukikohdista karkeasti Satakunnan rannikon yli Salpausselän pohjoispuolitse kohti Leningradia. Pohjoista reittiä oli tarkoitus tulla 112 B-29/B-50 pommaria. Tuolloin Suomea lähimmät kohteet Tallinna ja Leningradin ympäristö.

Ensi isku käskystä +6 päivää (E+6). Saattajina F-82 ja F-84 -koneita. Ilmavoimien Me-109G -koneilla ei olisi ollut oikein mitään mahdollisuuksia ko. pommittajavirtaa vastaan ja todennäköisestihän YYA:n myötä tukikohtia olisi annettu välittömästi NL:n käyttöön (esim. Pori, Tampere ym.).


1635097937428.png

1635098175707.png
 
Mitähän nuo Required pre-strike recon - tapaukset kartalla ovat? Tiedusteltava ennen iskua? en kovin järkeviä käännöksiä tuolle keksi.

Tuohon aikaan USA:lla oli puutteellisia tietoja NL:n strategisista kohteista, tiedot perustuivat pitkälti Saksan ja Suomen sodanaikaisiin ilmakuviin (mm. Eino Luukkanen luovutti Ruotsille (USA):lle ilmakuvia). Pikku hiljaa USA:n, Iso-Britannian ja Ruotsin koneet sekä mm. Suomesta lähetetyt kaukopartiot hankkivat tietoja kohteista.

Paljon juttujahan tuosta kylmän sodan alkuvaiheen tiedustelusta on mitkä on varmaan täälläkin jaettu, tässäpä yksi.

 
Mitä jos Putin tekee virhelaskelman ja hyökkää Baltian maihin tavoitteena nopea valtaus ja Naton asettaminen tapahtuneitten tosiasioitten eteen. Lisäksi Pohjois-Puolaan ja Etelä-Suomeen kohdistettaisiin hyökkäys sivustojen ja Kaliningradin varmistamiseksi. Muualla Euroopassa Venäjä tekee risteilyohjusiskut ohjuspuolustusasemiin ja ehkä joihinkin logistisiin kohteisiin hidastamaan Naton täydennyksiä Puolaan. Oletetaan, että vastoin Putinin suunnitelmia Nato vastaa päättäväisesti ja kokoaa Puolaan sotavoiman joka lähtee hyökkäämään pohjoiseen. Hyökkäys etenee ripeästi ja Nato joukot saavuttavat Viron Suomenlahden rannikon jolloin Natojoukkojen ja Itämeren väliin on jäänyt suuri joukko Venäjän sotilaita jotka ovat käskystä pitäneet viimeiseen asti asemansa Itämeren rannikolla. Venäjää uhkaa nyt täydellinen kasvojen menetys, jos suuri määrä sotilaita jää vangiksi.

Tässä vaiheessa Putin laukaisee varoitukseksi ydinohjuksen Suomeen kertoakseen, että Venäjää ei voi nöyryyttää vaan sillä on hintansa. Nato tietysti sanoo "hyi, hyi noin ei saa tehdä", mutta koska Suomi ei ole Natomaa ei ole pelkoa vastaiskusta. Nato ja Venäjä neuvottelevat tulitauon jonka aikana Venäjä voi vetää joukkonsa pois järjestelmällisesti ilman täydellistä nöyryytystä. Lisätään skenaarioon vielä, että ruotsalaiset kyyristelevät pommisuojissa (mikäli niitä edes enää on) ja toivovat, että kukaan ei huomaa meitä.
 
W80 vetypommeja (beige/valkoinen kanisteri) AGM-86 risteilyohjuksien sisällä.
FDB1SP8XMAEhPBm

FDB1SP6WUAI_aDb
 
Viimeksi muokattu:
October 27, 2021 | In the twenty-first century, China’s pursuit of military modernization has continued to intensify—including its nuclear capability. A recent U.S. intelligence threat assessment stated that “Beijing will continue the most rapid expansion and platform diversification of its nuclear arsenal in its history.” As Chinese leaders double down on the country’s military investments, it is increasingly important to understand the motives underpinning Beijing’s evolving nuclear stance. Why is China building a more robust nuclear force? What consequences will China’s nuclear upgrades have for nonproliferation norms and nuclear security? This event brought together a panel of experts to discuss the drivers fueling China’s nuclear modernization and its potential to alter regional security dynamics.
 
Back
Top