Ydinaseet

En tarkoittanut että Saksan terroripommitukset alkoivat heti Blitzin jälkeen, mutta ainakin 1943-1945 pommituksilla Saksalaiset kaupungit ja teollisuus pitkälti murskattiin ilmasta käsin. Minusta moraalinen oikeutus näille siviilienkin pommituksille tuli juuri Blitzistä.
Saksan terroripommitus ei siis ollut seurausta Blitzistä, vaan osa brittien valitsemaa doktriinia. Moraalista oikeutusta sille ei edes haettu, Baldwin julisti puheessaan pralamentissa, että tulevaisuuden sodat ratkaistaisiin polttamalla vihollisen naisia ja lapsia nopeammin, kuin tämä ehtisi tehdä sitä Britanniassa. Jo vuonna 1932. Se oli päätetty jo ennen sotaa. Saksan teollisuutta ei terroripommituksilla onnistuttu koskaan tuhoamaan, se on niin ilmiselvä myytti etten ymmärrä mistä se oikein aina kiipeää pinnalle. Saksan teollisuustuotanto kasvoi joka vuosi vuoteen 1944 saakka, sitten raaka-ainepula (aivan erityisesti polttoainepula) ja olosuhteet muutenkin kävivät niin ylivoimaisiksi että tuotanto alkoi kyykätä.

Olen aiemmin esittänyt, että brittien ja jenkkien kannalta paljon menestyksekkäämpi strategia olisi ollut tuottaa paljon vähemmän raskaita pommikoneita ja ohjata Merlin-moottoreiden tuotanto lähes kokonaan Mosquiton ja muiden keveiden (sodan alkumetrien mittapuulla jopa keskiraskaiden) pommikoneiden ja hävittäjäpommittajien tuotantoon, joilla oltaisiin kulutettu Saksan logistiikka loppuun: sillat, rautatiet ja rautatiekalusto (Saksa oli täysin riippuvainen rautateistään). Tehtaiden tuhoaminen raskaiden pommikoneiden massahyökkäyksillä osoittautui vaikeaksi ja söi valtavat määrät omia resursseja, se ei tahtonut oikein onnistua edes tuhoamalla koko kapunki ympäriltä. Rautatieinfrastuktuuri sen sijaan oli niin hajallaan, että sen puolustaminen oli mahdollista vain muutamissa avainkohdissa ja vahva hyökkäys kykeni lähes aina läpäisemään niiden puolustuksen. Massivinen hävittäjäpommittajien hunter-killer-partiointi rautateiden yllä olisi tuhonnut raiteita ja kalustoa niin valtavissa määrin, että logistiikkaketjut olisivat tukkeutuneet. Vähintään Saksa olisi joutunut siirtymään lähes tykkänään yökuljetuksiin, eli menettänyt 50 % kapasiteetistaan, ja partiot olisivat voineet palatessaan käyttää käyttmättömät pomminsa yksinkertaisesti mihin tahansa rautatien pätkään - näin sen korjaamiseen olisi mennyt seuraava yö, eivätkä junat olisi päässet kulkemaan silloinkaan. Vastaavasti myös Luftwaffe oltaisiin vuodettu kuiviin kulutussodalla, eikä iskujen välissä olisi ollut lepotaukoja kuten raskaalla pommituksella oli. Lisäksi junien mukana tuhotui valtavia määriä teollisuuden tuotteita.

Tähän oltaisiin voitu ryhtyä joskus kesällä-syksyllä 1942, Mosquitot ylsivät Reininmaalle saakka mainiosti, siis Saksan teollisuuden keskukseen. Tuohon aikaanhan B-17-lennotkin alkoivat, ja jos Mosquitoon oltaisiin saatu enemmän resursseja, ne ja Beaufighterit olisivat voineet aloittaa massiivisen abraasion, jota raskaat pommikonee tolisivat toki täydentäneet. Lufwaffen torjuntakyvyt eivät olisi millään riittäneet torjumaan massiivisten saturaatiohyökkäyksien tulvaa, joiden kohteet olsiviat voineet olla missä tahansa rataverkolla.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta katson ilmastrategian olevan niin lähellä strategista ydinasetta, että näkemys on validi.

Ohessa taulukko Saksan panssarituotannon volyymeistä. Vaunut vaativat pitkän toimitusketjun (moottoreita, vaihteistoja, laakereita jos mitäkin kokoa, tykkejä, konekiväärejä, radioita..) mitä varten tarvitaan terästehtaita, valimoita, konepajoja, sähkölaitepajoja jne. Paljon kohteita, joista yhdenkin totaalinen tuho keskeyttää vaunutyypin tuotannin tykkänään, ellei korvaavia osia saada jostain. Osia yhdessä vaunussa on helposti viisinumeroinen määrä.

Ja miten kävi? Tuotantoennätys 1944, kun terroripommitusta oli jatkunut kaksi vuotta ja jotain kaupunkia pommitettiin käytännössä joka päivä.

1643484065705.png
 
Saksan terroripommitus ei siis ollut seurausta Blitzistä, vaan osa brittien valitsemaa doktriinia. Moraalista oikeutusta sille ei edes haettu, Baldwin julisti puheessaan pralamentissa, että tulevaisuuden sodat ratkaistaisiin polttamalla vihollisen naisia ja lapsia nopeammin, kuin tämä ehtisi tehdä sitä Britanniassa. Jo vuonna 1932. Se oli päätetty jo ennen sotaa. Saksan teollisuutta ei terroripommituksilla onnistuttu koskaan tuhoamaan, se on niin ilmiselvä myytti etten ymmärrä mistä se oikein aina kiipeää pinnalle. Saksan teollisuustuotanto kasvoi joka vuosi vuoteen 1944 saakka, sitten raaka-ainepula (aivan erityisesti polttoainepula) ja olosuhteet muutenkin kävivät niin ylivoimaisiksi että tuotanto alkoi kyykätä.
Tuossa Wiki-linkissäni luki että UK:n pommituksia johtanut Arthur Harris uskoi että Saksan moraali laskisi nimenomaan teollisuuden tuhoamisen kautta. Ehkä tämä tavoite oli se syy miksi asia nousee esille.

"The AOC Bomber Command, Arthur Harris, who did see German morale as an objective, did not believe that the morale-collapse could occur without the destruction of the German economy. The primary goal of Bomber Command was to destroy the German industrial base (economic warfare) and in doing so reduce morale. In late 1943, just before the Battle of Berlin, Harris declared the power of Bomber Command would enable it to achieve "a state of devastation in which surrender is inevitable"."

Eli jos 1932 tavoite oli polttaa siviilejä ilmeisesti ainakin Harrisin mielessä tavoite oli eri 1940-luvulla.
 
Tuossa Wiki-linkissäni luki että UK:n pommituksia johtanut Arthur Harris uskoi että Saksan moraali laskisi nimenomaan teollisuuden tuhoamisen kautta. Ehkä tämä tavoite oli se syy miksi asia nousee esille.
Olisi ihan kiva, jos työtäni arvostettaisiin sen verran, että se viitsittäisiin sentään lukea.
Douhet ei ollut ainoa ilmastrategiateoreetikko 1920-luvulla. Amerikkalaiset strategit, kuten Billy Mitchell ja Harold L. George, kannattivat strategisen pommituksen doktriiniksi pommittaa hyvässä näkyvyydessä korkealta täsmäiskuin vihollisen infrastruktuuria, kuten liikenteen solmukohtia ja teollisuutta. Näin vihollinen menettäisi kyvyn ylläpitää sodankäyntiä ja joutuisi siksi luopumaan siitä.
Douhetismin ja amerikkalaisten välissä oli brittiläinen Hugh Trenchard, jonka doktriini oli valikoitu massapommitus, jossa kohteina olisivat vain tärkeimmät teollisuuskaupungit, ja vihollisen siviiliväestö vaatisi hallitustaan antautumaan koska kaupunkien ja teollisuuden tuho johtaisi elintason romahdukseen ja massaköyhyyteen. Se kuitenkin jakoi Douhetin kanssa ajatuksen moraalisen selkärangan murtamisesta terroripommituksilla. Amerikkalaisten kantava ajatus taas oli, että sodankäynti oli muuttunut luonteeltaan hyvin teolliseksi, ja vaati siksi runsaasti tarvikkeita, varaosia, polttoainetta ja uusia tuotteita. Tuhoamalla niiden tuotanto ja logistiikka voitaisiin moderni sodankäynti tehdä lähes mahdottomaksi, ja täten vihollinen ajettua teknologisesti vähintään sukupolven alakynteen.

Kaikille yhteistä oli suurten pommikoneiden massamainen käyttö, ja että niiden torjunta olisi käytännössä mahdotonta. Brittiläinen douhetismin kannattaja Stanley Baldwin kiteytti tämän kuuluisassa puheessaan 1932 brittiparlamentissa, jossa hän julisti pommikoneen pääsevän aina läpi, ja että tulevaisuuden sodat ratkaistaisiin polttamalla vihollisen naisia ja lapsia nopeammin, kuin tämä ehtisi.


Mielellään kans kuulisin lisää tästä, miten Saksan moraali romahtaisi teollisuuden tuhoutumsien kautta, kun se ei koskaan tuhoutunut. Harrisin käytännön menetelmä siihen teollisuuden tuhoamiseen muuten oli tuhota kaupungit palopommituksin. Harris viittaa Trenchardin doktriiniin mutta käytännössä sovelsi Douhetin. Vai miten perustelet sen, että jos 40-luvulla tavoite oli jokin muu kuin polttaa siviilejä, massiivisia siviilikohteiden palopommituksia sitten tehtiin jatkuvasti? Amerikkalainen Curtis "bombs away" LeMay oli tunnetusti toinen douhetisti pahinta lajia. Kolmas roisto samaa lajia on Frederick Lindemann, mies joka oli aina väärässä ja joka vääristeli Blitzin psykologista vaikutusta Churchillille, yllyttäen tätä massapommittamaan Saksan kaupunkeja.

Tässä on pitkälti sama tarina radio-ohjelmana:

Yhteenveto:
Saksan massapommitukset WW2 aikana ovat käytännössä täysin Blitzistä riippumaton tapahtuma. Se sai siitä ehkä vähän lisapontta ja varmasti revanssimielialaa oli, mutta tämä on kaukana ratkaisevasta tekijästä ja on oikeastaan pikkuseikka. Doktriini oltiin omaksuttu yli 10 vuotta aikaisemmin (käytännössä kaikkialla oltiin 30-luvulla sitä mieltä, että pommikone pääsisi aina läpi, jopa Suomi tilasi tästä syystä suhteellisen suuren määrän Blenheimeja ja hankki jopa lisenessin - tämä johtui sekä omaksutusta doktriinista että siitä tosiseikasta, että 20-luvun lopulla ja 30-luvun alkupuoliskolla pommikoneet kehittyivät huomattavasti hävittäjiä nopeammin) ja ennenkaikkea nelimoottoristen raskaiden pommikoneiden suunnittelu oltiin aloitettu jo hyvissä ajoin. Ei niitä leikkikaluiksi hankittu, vaan niiden ajateltiin olevan ilmasodan pääase.
Saksa taas ei raskaita pommikoneita kehittänyt kahdesta syystä: Luftwaffella oli suorastaan pakkomielle syöksypommitukseen, joka oli sellainen Espanjan sisällissodan wunderwaffe, mutta ennenkaikkea Saksan koko strategia jo maantieteellisistä ja teollisista syistä pakottaa sen ainoaksi vaihtoehdoksi nopean salamasodan. Strateginen pommitus on kulutussodan väline eikä Saksalla ollut varaa sellaiseen, sodat oli ratkaistava nopeilla hyökkäyksillä nopeasti. Vasta sodan pitkittyessä tämä ymmärrettiin virheeksi.

Tässä vielä jälkiruuaksi tarina strategiseen pommitukseen liittyvästä, varmaankin maailman ensimmäisestä laajasta elektronisen sodankäynnin taistelusta:


Noin ihan yleisenä huomiona ihan kaikille (siis ei vittuiluna), kannattaa lukea muutakin kuin Wikipediaa. Itse vilkaisen asian yleensä nopeasti sieltä, ja katson Wikipedian lähdeviitteistä sitten asian tarkemmin. Wikipedia ei siis yleisesti ottaen ole mulle lähde (tietysti jonkun elektronin massan tjsp sieltä kehtaa katsoa, ne on yleensä nörttien aika pedantisti kirjaamia, ne lukion fysiikan ja matikan jutut ovat yleensä ihan kosher) vaan lähdeluettelo. Kuvia ja referoituja taulukoita Wikipediasta sen sijaan löytää ihan kätevästi. Henkilöhistoria on tietysti epäkiitollista, kun saatavilla olevat lähteet usein rajoittuvat juuri Wikipediaan.
 
Mielellään kans kuulisin lisää tästä, miten Saksan moraali romahtaisi teollisuuden tuhoutumsien kautta, kun se ei koskaan tuhoutunut.
Minä ymmärrän tuon niin, että se oli jossain vaiheessa Harrisin tavoite johon ei täysin koskaan päästy. Vaikka moraalia olisi ollut jäljellä pitkäänkin ei se pelastanut Saksaa kun liittoutuneiden materiaalinen ylivoima oli lopulta liian suuri.

Harrisin käytännön menetelmä siihen teollisuuden tuhoamiseen muuten oli tuhota kaupungit palopommituksin. Harris viittaa Trenchardin doktriiniin mutta käytännössä sovelsi Douhetin. Vai miten perustelet sen, että jos 40-luvulla tavoite oli jokin muu kuin polttaa siviilejä, massiivisia siviilikohteiden palopommituksia sitten tehtiin jatkuvasti?
Tuon palopommituksen mainitsin minäkin aiemmassa postauksessani yhdeksi asiaksi jonka britit päättelivät Blitzin tuloksista. Minulla ei ole tarkempia tietoja esim. siitä miten pommituskohteet jakaantuivat brittien ja USA:n välillä. Britit kai pommittivat pääosin yöllä ja amerikkalaiset päivällä. Olisko briteille jäänyt kaupunkien massapommituksia siksi että yöllä vaikeampi osua pieniin maaleihin? Ja jenkit sitten niitä pienempiä teollisuuskohteita?

käytännössä kaikkialla oltiin 30-luvulla sitä mieltä, että pommikone pääsisi aina läpi, jopa Suomi tilasi tästä syystä suhteellisen suuren määrän Blenheimeja ja hankki jopa lisenessin - tämä johtui sekä omaksutusta doktriinista että siitä tosiseikasta, että 20-luvun lopulla ja 30-luvun alkupuoliskolla pommikoneet kehittyivät huomattavasti hävittäjiä nopeammin)
Ehkä britit ajattelivat noin vielä WW2 alussa, mutta 2-moottorisilla pommikoneilla kuten Wellingtoneilla mannermaata pommitettaessa kävi nopeasti ilmi että pommikone EI PÄÄSE aina läpi yksinään vaan voi tarvita hävittäjien suojaa. Tappioiden vuoksi joutuivat muuttamaan taktiikkaa. Tästä yksi esimerkki 18.12.1939 kun 24 pommittajasta 12 ammuttiin alas ja 3 sai vaurioita.
" As a consequence of the losses taken, the tactic of unescorted day bombing was abandoned, and Bomber Command decided to use the Wellington force to attack German communications and industrial targets instead"

Noin ihan yleisenä huomiona ihan kaikille (siis ei vittuiluna), kannattaa lukea muutakin kuin Wikipediaa. Itse vilkaisen asian yleensä nopeasti sieltä, ja katson Wikipedian lähdeviitteistä sitten asian tarkemmin. Wikipedia ei siis yleisesti ottaen ole mulle lähde (tietysti jonkun elektronin massan tjsp sieltä kehtaa katsoa, ne on yleensä nörttien aika pedantisti kirjaamia, ne lukion fysiikan ja matikan jutut ovat yleensä ihan kosher) vaan lähdeluettelo. Kuvia ja referoituja taulukoita Wikipediasta sen sijaan löytää ihan kätevästi. Henkilöhistoria on tietysti epäkiitollista, kun saatavilla olevat lähteet usein rajoittuvat juuri Wikipediaan.
Samaa mieltä että kannattaa lukea muutakin, mutta Wikipediasta löytää tekstiä tällaisiin nettikeskusteluihin paljon nopeammin ja vähemmällä työllä kuin paperikirjoja plaraamalla ja sieltä manuaalisesti tekstiä naputtamalla.
 
Viimeksi muokattu:
Minä ymmärrän tuon niin, että se oli jossain vaiheessa Harrisin tavoite johon ei täysin koskaan päästy. Vaikka moraalia olisi ollut jäljellä pitkäänkin ei se pelastanut Saksaa kun liittoutuneiden materiaalinen ylivoima oli lopulta liian suuri.


Tuon palopommituksen mainitsin minäkin aiemmassa postauksessani yhdeksi asiaksi jonka britit päättelivät Blitzin tuloksista. Minulla ei ole tarkempia tietoja esim. siitä miten pommituskohteet jakaantuivat brittien ja USA:n välillä. Britit kai pommittivat pääosin yöllä ja amerikkalaiset päivällä. Olisko briteille jäänyt kaupunkien massapommituksia siksi että yöllä vaikeampi osua pieniin maaleihin? Ja jenkit sitten niitä pienempiä teollisuuskohteita?
En lähtisi mitenkään kaunistelemaan yhden tunnetuimman douhetistin - siis käytännössä murhamiehen - tekosia miekkosen omien selitysten avulla. Seuraukset puhuvat puolestaan, jos Harrisin strategia todella olisi ollut trenchardilainen eikä douhetilainen, Saksan teollisuustuotanto myös olisi selvästi kärsinyt. Näin ei tapahtunut, vaan satoja tuhansia siviilejä poltettiin mattopommituksissa. Tämä on aikalailla näyttöä, joka ei siedä vastaansanomista. Britit myös avoimesti olivat omaksuneet tämän doktriinin jo kauan sitten.

Pommituskohteiden jakautuminen USAAF ja RAF välillä on oikeastaan aika triviaali kysymys, sillä molempien strategia oli yhteinen ja maaleista sovittiin yhdessä (tosin amerikkalaiset kyllä aluksi pyrkivät juuri teollisuuslaitosten pommituksiin, kuten mm. kuuluisat Schweinfurtin kuulalaakeritehtaiden tai Ploeistin öljykenttien pommitukset). Ne myös toteuttivat saturaatiohyökkäyksiä raskailla pommikoneilla, jodien virta vain jatkui tunnista toiseen ja söi kaiken torjuntakapasiteetin yhdestä kohteesta. Yöpommituksiin taas ei oltaisi ryhdytty lainkaan, ellei strategia olisi ollut juuri mattopommitus - saksalaisilla oli radionavigoinnin ansiosta erinomainen yöpommitustarkkuus, britit eivät tähän koskaan ryhtyneet, heidän radionavigointisna loppusodassa osoitti lähinnä aluemaaleja. Kyllä tämä oli aivan täysin tietoinen valinta, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Propagandassa asioita on ehkä selitelty parhain päin, mutta esmes Tokion palopommituksissa maaliskuussa Curtis LeMay aivan avoimesti totesi, että tarkkuuspommitus korkealta ei tuottanut riittävästi tuloksia eli kuolleita.

Toki on myönnettävä, että tuntemattomien jetvirtausten vuoksi Norden-tähtäimet eivät toimineet tarkoitetusti ja Japanin teollisuus oli pitkälti hajautunut pieniin pajoihin kaupunkien sisällä. Kohtalon ironiaa on, että japanilainen tutkija oli löytänyt ja tunnistanut jetvirtaukset oikein ennen sotaa, mutta japaninkielinen julkaisu ei koskaan ilmeisesti saavuttanut Yhdysvaltoja.

Lisäksi voidaan jopa aiheellisesti esittää kysymys, että oliko Japanilla edes teollisuutta, mitä tuhota? Alkuvuodesta 1945 sukellusvene-, ilma- ja merisaarto olivat katkaisseet melkeinpä kaikki raaka-ainekuljetukset ja tuonnista täysin riippuvainen saarivaltio oli tukehtumassa, kansa näki nälkää ja teollisuus tyrehtynyt. Teollisuuslaitosten tuhoamisella oli siis käytännössä sangen vähäinen merkitys teollisuustuotantoon, kun ei ollut mistä tuottaa.

Nyt aletaan mennä jo sivuraiteille. Minä olen näkemykseni nyt perustellusti ja monella itse tuottamanllani medialla esittänyt, ja katson näyttöni olevan vahva. Siispä: Ugh, olen puhunut.
 
Tässä vielä jälkiruuaksi tarina strategiseen pommitukseen liittyvästä, varmaankin maailman ensimmäisestä laajasta elektronisen sodankäynnin taistelusta:
Ihan mielenkiintoinen juttu. Siitä sai käsityksen että erilaisia suunnistusjärjestelmiä ja niille vastakeinoja kehitettiin melkoisen nopeasti sodan aikana - verrattuna nykyajan R&D kehitysprojektien kestoon. Tietysti nykyään tehdään paljon monimutkaisempia härveleitä, mutta silti.
 
Ihan mielenkiintoinen juttu. Siitä sai käsityksen että erilaisia suunnistusjärjestelmiä ja niille vastakeinoja kehitettiin melkoisen nopeasti sodan aikana - verrattuna nykyajan R&D kehitysprojektien kestoon. Tietysti nykyään tehdään paljon monimutkaisempia härveleitä, mutta silti.

Siinä 1930- ja 40-lukujen taitteessa kehitys oli lähes kaikilla aloilla ripeää, ja sota vain lisäsi pökköä pesään. Koko radionavigointi (samaten kuin tutka, siitä kirjoitan joskus toiste) oli täysin uutta, joten kaikki helpot askeleet olivat vielä ottamatta. Paljonhan kertoo se, että käytännössä matalataajuinen Lorenz eli Consol-merinavigointijärjestelmä säilyi käytössä aina vuoteen 1991, eli se korvattiin lopullisesti vasta GPS:llä! Koko ilmailuteollisuus koki huiman sukupolviloikan, sotaan mentiin puusta tehdyillä kiinteätelineisillä kaksitasoilla ja sieltä poistuttiin kokometallisilla suihkukoneilla, noin kärjistäen. Tähän vaikuttivat monet seikat, kuten jo 10 v aikaisemmin tehty perustutkimus (erityisesti kaasuturbiinin osalta, samaa voisi oikeastaan sanoa näistä radiotekniikan uusista sovellutuksista) ja se tosiseikka, että ilman sotaakin oli käynnissä sukupolvenvaihdos - sota kuitenkin ajoi sitä seuraavan sukupolven kiinni edelliseen. Myös mäntämoottoreiden kehityspotentiaali ilmailussa lunastettiin käytännössä loppuun. Se mitä ei varmaankaan olisi kehitetty läheskään niin tehokkaasti ja nopeasti ilman sotaa, olivat nähdäkseni ne vastakeinot, niitä kehitettiin suorastaan epätoivoisesti.

Juuri näiden jutten takiahan mä noita tarnoita kirjoitan ja teen ohjelmia radioon, 1900-luku oli nimittäin niin ylikierroksilla käynyttä teollisuuden ja tieteen seikkailuoopperaa, että siinä jäävät tieteis- ja jännityskirjailijat jumbosijalle, todellisuus nimittäin ottaa mielikuvituksesta niskalenkin. Sitä vuosisataa seurasi sitten krapula, onhan tässä omana aikuisikänäkin eli vuosituhannen vaihteesta tähän päivään arki muuttunut kovin, tosin lähinnä digitaalisten palveluiden osalta. Kun vertaa vaikka yhtä pitkää ajanjaksoa 1939-61, se maailman mullistus oli suorastaan logaritminen jopa kaukaisessa Peräpohjolassa.

Mutta nyt voidaan jättää nämä sentimentaaliset höpötyksen ja siirtä asialinjalle.
 
Onko tietoa, kuinka suuri osa Venäläisistä ydinaseista olisi laukaisuvalmiina?
Liekö niillä itselläkään tietoa?
FAS mukaan deployed strategic luokassa olisi 1588 ja nondeployed luokassa 2899 kpl. Deployed strategic luokka tarkoittaa ballistisissa ohjuksissa olevia taistelukärkiä ja pommikoneisiin lastattavia aseita. Ilmeisesti uusi START sopimus rajoittaa strategisten aseiden määrää. Kuljelutusalustoja on myös vähemmän kuin taistelukärkiä.

Gerassimovin mukaan 95 % strategisista olisi jatkuvasti laukaisuvalmiina:
Ei-strategisten suhteen laukaisuvalmius on varmasti paljon hankalampi määritellä.

Ukraina-ketjussa on käsitelty "FSB-vuotajan" tekstiä, jossa epäillään ydinaseiden toimivuutta käytännössä. Perushavaintona Venäjällä, että mitä ei pysty valvomaan ja mistä tulee erinomaisia raportteja, on tyypillisesti eniten ongelmia käytännössä. Kysymys aseiden käytännön toimivuudesta on kiinnostava riippumatta FSB tekstin aitoudesta. Shoigun mukaan modernisoitujen aseiden osuus olisi jo lähes 90 % strategisissa ydinasejoukoissa. Modernisoituihin lie heillä luottamus korkeammalla kuin neuvostoaikaisiin, mutta tiedäpä tuosta.

FSB vuodon käännöksessä lukee erityisesti: "the plutonium charge needs to be replaced every 10 years". Ei varmastikaan tarvitse noin usein.
Jenkit miettii myös, tarviiko heidän lisätä plutoniumydinten tuotantoa ylläpitääkseen aseidensa toimivuuden:
"the National Nuclear Safety Administration (NNSA) committed to a surge production capacity of at least 80 plutonium pits a year by 2030. It is not clear why rebuilding pits is necessary; a study by Jason, a key group of U.S. scientific advisors, indicated pits should be stable for a century or more."
Jos jenkit suunnittelee uusivansa 80 per vuosi, niin kiertoajaksi tulee useita kymmeniä vuosia koko arsenaalin tasolla. Jason tutkimus keskittyy nimenomaan plutoniumin ikääntymiseen. Toki ydinaseessa on muitakin ikääntyviä komponentteja, kuten tavanomainen räjähdysaine.
 
FSB vuodon käännöksessä lukee erityisesti: "the plutonium charge needs to be replaced every 10 years". Ei varmastikaan tarvitse noin usein.
Jenkit miettii myös, tarviiko heidän lisätä plutoniumydinten tuotantoa ylläpitääkseen aseidensa toimivuuden:
"the National Nuclear Safety Administration (NNSA) committed to a surge production capacity of at least 80 plutonium pits a year by 2030. It is not clear why rebuilding pits is necessary; a study by Jason, a key group of U.S. scientific advisors, indicated pits should be stable for a century or more."
Jos jenkit suunnittelee uusivansa 80 per vuosi, niin kiertoajaksi tulee useita kymmeniä vuosia koko arsenaalin tasolla. Jason tutkimus keskittyy nimenomaan plutoniumin ikääntymiseen. Toki ydinaseessa on muitakin ikääntyviä komponentteja, kuten tavanomainen räjähdysaine.
Ehkä "vuotaja" tarkoitti tritium-deuterium tehostimen vaihtoa?
https://en.wikipedia.org/wiki/Boosted_fission_weapon
Tritiumin puoliintumisaika on noin 12 vuotta. Se pitäisi tehostetussa ydinkärjessä vaihtaa säännöllisesti, ettei paukun teho laske liikaa. Kuinka torsoksi pamaus jää jos tuota ei tehdä vuosikymmeniin on hyvä kysymys. Ei nyt ainakaan paperilla kuulosta kovin vaativalta toimenpiteeltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka syvälle korruptio ylettyy.
 
Ehkä "vuotaja" tarkoitti tritium-deuterium tehostimen vaihtoa?
https://en.wikipedia.org/wiki/Boosted_fission_weapon
Tritiumin puoliintumisaika on noin 12 vuotta. Se pitäisi tehostetussa ydinkärjessä vaihtaa säännöllisesti, ettei paukun teho laske liikaa. Kuinka torsoksi pamaus jää jos tuota ei tehdä vuosikymmeniin on hyvä kysymys. Ei nyt ainakaan paperilla kuulosta kovin vaativalta toimenpiteeltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka syvälle korruptio ylettyy.
Kannattaa lukea Tom Clancyn peloista pahin. Siinä kuvataan suuntaa-antavalla tarkkuudella mitä tapahtuu jos tritium on epäkuranttia. Vaikka fiktiivinen onkin niin noissa on asiat riittävällä tarkkuudella tehty.
 
Naton Euroopan ydinasento näemmä vahvistumassa lähiaikoina johtuen turvallisuustilanteen heikentymisestä.
Readying RAF Lakenheath could potentially also be intended to better realign the overall nuclear posture in Europe with the rapidly deteriorating relations with Russia. This is a delicate issue because changes in NATO’s nuclear posture in Europe might trigger retaliatory changes in Russia’s nuclear posture, including potentially deployment of nuclear weapons to Belarus, which recently changed its constitution to allow for just that.
 
The recent cruise missile test and new evidence about the operation of facilities at Yongbyon have once again brought the North Korean nuclear and missile programs into the spotlight. In this conversation with Stephan Haggard, Jeffrey Lewis looks both at the technical features of the recent test and the wider significance of North Korea’s continued commitment to advance its weapons program.
 
Back
Top