Samovarius
Ylipäällikkö
Saksan terroripommitus ei siis ollut seurausta Blitzistä, vaan osa brittien valitsemaa doktriinia. Moraalista oikeutusta sille ei edes haettu, Baldwin julisti puheessaan pralamentissa, että tulevaisuuden sodat ratkaistaisiin polttamalla vihollisen naisia ja lapsia nopeammin, kuin tämä ehtisi tehdä sitä Britanniassa. Jo vuonna 1932. Se oli päätetty jo ennen sotaa. Saksan teollisuutta ei terroripommituksilla onnistuttu koskaan tuhoamaan, se on niin ilmiselvä myytti etten ymmärrä mistä se oikein aina kiipeää pinnalle. Saksan teollisuustuotanto kasvoi joka vuosi vuoteen 1944 saakka, sitten raaka-ainepula (aivan erityisesti polttoainepula) ja olosuhteet muutenkin kävivät niin ylivoimaisiksi että tuotanto alkoi kyykätä.En tarkoittanut että Saksan terroripommitukset alkoivat heti Blitzin jälkeen, mutta ainakin 1943-1945 pommituksilla Saksalaiset kaupungit ja teollisuus pitkälti murskattiin ilmasta käsin. Minusta moraalinen oikeutus näille siviilienkin pommituksille tuli juuri Blitzistä.
Olen aiemmin esittänyt, että brittien ja jenkkien kannalta paljon menestyksekkäämpi strategia olisi ollut tuottaa paljon vähemmän raskaita pommikoneita ja ohjata Merlin-moottoreiden tuotanto lähes kokonaan Mosquiton ja muiden keveiden (sodan alkumetrien mittapuulla jopa keskiraskaiden) pommikoneiden ja hävittäjäpommittajien tuotantoon, joilla oltaisiin kulutettu Saksan logistiikka loppuun: sillat, rautatiet ja rautatiekalusto (Saksa oli täysin riippuvainen rautateistään). Tehtaiden tuhoaminen raskaiden pommikoneiden massahyökkäyksillä osoittautui vaikeaksi ja söi valtavat määrät omia resursseja, se ei tahtonut oikein onnistua edes tuhoamalla koko kapunki ympäriltä. Rautatieinfrastuktuuri sen sijaan oli niin hajallaan, että sen puolustaminen oli mahdollista vain muutamissa avainkohdissa ja vahva hyökkäys kykeni lähes aina läpäisemään niiden puolustuksen. Massivinen hävittäjäpommittajien hunter-killer-partiointi rautateiden yllä olisi tuhonnut raiteita ja kalustoa niin valtavissa määrin, että logistiikkaketjut olisivat tukkeutuneet. Vähintään Saksa olisi joutunut siirtymään lähes tykkänään yökuljetuksiin, eli menettänyt 50 % kapasiteetistaan, ja partiot olisivat voineet palatessaan käyttää käyttmättömät pomminsa yksinkertaisesti mihin tahansa rautatien pätkään - näin sen korjaamiseen olisi mennyt seuraava yö, eivätkä junat olisi päässet kulkemaan silloinkaan. Vastaavasti myös Luftwaffe oltaisiin vuodettu kuiviin kulutussodalla, eikä iskujen välissä olisi ollut lepotaukoja kuten raskaalla pommituksella oli. Lisäksi junien mukana tuhotui valtavia määriä teollisuuden tuotteita.
Tähän oltaisiin voitu ryhtyä joskus kesällä-syksyllä 1942, Mosquitot ylsivät Reininmaalle saakka mainiosti, siis Saksan teollisuuden keskukseen. Tuohon aikaanhan B-17-lennotkin alkoivat, ja jos Mosquitoon oltaisiin saatu enemmän resursseja, ne ja Beaufighterit olisivat voineet aloittaa massiivisen abraasion, jota raskaat pommikonee tolisivat toki täydentäneet. Lufwaffen torjuntakyvyt eivät olisi millään riittäneet torjumaan massiivisten saturaatiohyökkäyksien tulvaa, joiden kohteet olsiviat voineet olla missä tahansa rataverkolla.
Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta katson ilmastrategian olevan niin lähellä strategista ydinasetta, että näkemys on validi.
Ohessa taulukko Saksan panssarituotannon volyymeistä. Vaunut vaativat pitkän toimitusketjun (moottoreita, vaihteistoja, laakereita jos mitäkin kokoa, tykkejä, konekiväärejä, radioita..) mitä varten tarvitaan terästehtaita, valimoita, konepajoja, sähkölaitepajoja jne. Paljon kohteita, joista yhdenkin totaalinen tuho keskeyttää vaunutyypin tuotannin tykkänään, ellei korvaavia osia saada jostain. Osia yhdessä vaunussa on helposti viisinumeroinen määrä.
Ja miten kävi? Tuotantoennätys 1944, kun terroripommitusta oli jatkunut kaksi vuotta ja jotain kaupunkia pommitettiin käytännössä joka päivä.