Tästä casesta on paljon opittavaa myös kotoisessa kohteensuojauksessa. Poliisin johtamissa siviilityyppisissä kohteensuojauksissa uskon edelleen vaiheittaiseen voiman lisäämiseen: "jos ylität edessä olevan viivan, sinuun sattuu." Kun hörhö kävelee viivan yli, silmille tulee pippuria. Jos tämä ei riitä, jalkoihin osuu pampusta. Kun tämä ei riitä, hörhön rinnassa nököttää etälamauttimen kanta. Jos tämäkään ei auta, 9-millinen pysäyttää. Sotilaspuolella kohteensuojaaminen pitää sen sijaan olla todella suoraviivaista (kuten se onkin): "ammumme kohti, jos tulette viivan lähelle", tämä jälkeen varoituslaukaus ja tarvittaessa sellainen voimankäyttö, että liike varmasti ja kaikissa olosuhteissa pysähtyy!
Muutamia havaintoja voinee tehdä:
- johtamisen ja johtovastuiden tulee olla selkeät, tilanteesta vastaava johtaja johtaa tilanteen ja vastaa siitä, että tehtävä saadaan täytettyä. Tämä ei toteutunut Capitol-kukkulalla.
- kohteensuojausta toteuttavalla joukolla tulee olla selkeä ylivoima (joko nuppiluvussa tai tulivoimassa). Tämä ei toteutunut Capitol-kukkulalla.
- toimivaltuudet tulee olla selkeät kaikilla toimijoilla, "voin ampua trunkkarin, jos se tulee tuosta ovesta". Nyt tilanne ei näyttänyt selkeältä.
- toiminnan seuraukset tulee kommunikoida selkeästi vastapuolelle: "sinuun oikeasti sattuu, jos et tottele". Tämä ei ainakaan videoiden perusteella toteutunut.
- viranomaisen auktoriteetti vaatii sen, että toimitaan yksiselitteisesti niin, kuin on ilmoitettu.
Mielenkiintoinen ajatusleikki olisi ollut, että portaikossa nahistelun sijaan poliisi olisi vetäytynyt portaiden yläpään tuloaulaan. Aulan keskelle olisi levitetty punainen köysi (tai muu selvä merkki) ja poliisi olisi ilmoittanut selkeästi "Okay Guys, pääsitte näin pitkälle. Ilmoitamme nyt, että tuo punainen köysi on raja, jota ette ylitä. Jokainen ylittäjä ammutaan ja sitä ei todellakaan kannata kokeilla!"
Jess.
Tuota videota kun katsoo, niin kyllähän skoudet oli aivan samassa ymmärryksessä sisäpuolella olleen ampujan kanssa; lähin jeppe nostaa aseensa ja tsekkaa käytävän, ei osoita kohti ampujaa ja kädellä kuittaa tälle, että tilanne on selvä.
Tuon "mob"in osalta sen sijaan on saattanut mennä tilannekuva sekaisin, kun poliisit olivat heidän joukossaan ja takana. Tämä ehkä sekoittaa käsityksen siitä missä mainitsemasi "viiva" kulkee.
Mutta jos tämä neitokainen, joka rynnisti hyökkäyksen kärjessä oli vieläpä jonkin sortin veteraani, niin pitäisi sen verran älliä löytyä että se ovi, barrikaadi, ja sen takana oleva alue on mesta, minne ei pidä väkisin luulla tunkeutuvansa. Ymmärtää sitä tai ei, mutta jossain kohdassa tulee vastaan turvallisuusheppuja, joilla on etuveto valmiiksi hoidettu pois. Kyllä sotilaan pitäisi se ymmärtää.
Jonkin verran on kokemusta .. ehkä haastavammistakin päälletulijoista;
-varoituslaukauksia pitää ymmärtää ampua ajoissa, ihminen on semmoinen että vaikka sillä menee lusikallinen salvareihin - ymmärrys ei ihan heti välttämättä seuraa. Vastapuolelle pitää jättää aikaa hiffata että nyt alkoi paukkumaan.
-välihuomio: elokuvista tuttu aseen virittely ja varmistimen hipelöinti, pullistelu ja äijäily, ei ole relevanttia enää tässä vaiheessa; ase on oltava käyttövalmis ja samoin ukko.
-parempi ampua 3-5 varoituslaukausta; osa johonkin kohteeseen josta voi näyttää myöhemmin, että tohon ammuin. Ja osa laukoa sen verran lähelle että vastapuoli tajuaa olevansa hengenvaarassa.
... tämä onneksi riitti kaikissa tilanteissa ..
-ja sitten on kiinni tilanteesta ampuuko ne pari seuraavaa kasvoihin, vartaloon vai molempiin polviin - mutta tämä voimankäyttö perustuu siihen päätökseen, joka tuli tehtyä kun ensimmäisen kerran veti liipasimesta. Jos niin ei ole - on oma henki todella löyhässä.
Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Joku joutuu myös sen ristin kantamaan.