Yhdysvaltain presidentinvaalit 2024

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaarne
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Trump omin sanoin Ukrainasta. Kyllä olisi pitänyt tehdä parempi diili (Venäjän kanssa). Ja antaa ainakin vähän periksi. Nyt on maa raunioina, kaupungit matalana. Ja Zelenski vaan kinuaa lisää amerikkalaista rahaa. Amerikkalaisia sotilaita ei tulla lähettämään tuonne kuolemaan.


Ton videon katsoessa voi mielessään vaihtaa Ukrainan tilalle minkä tahansa muun sivistysmaan tai vaikka Suomen. Tän kaveri johdossa ei vapaus, veljeys tasa-arvo paljoa maailmassa merkitse. Diktaattoreille pitää antaa mitä ne haluaa eikä niiden esteeksi saisi mennä tai heikompaa puolustaa.

Hyvin surullista on tuo, että puolet maasta ajattelee samalla tavalla.
 
Ton videon katsoessa voi mielessään vaihtaa Ukrainan tilalle minkä tahansa muun sivistysmaan tai vaikka Suomen. Tän kaveri johdossa ei vapaus, veljeys tasa-arvo paljoa maailmassa merkitse. Diktaattoreille pitää antaa mitä ne haluaa eikä niiden esteeksi saisi mennä tai heikompaa puolustaa.

Hyvin surullista on tuo, että puolet maasta ajattelee samalla tavalla.

Epäilemättä tuossa vaikuttaa sekin, että maailman ainoan supervallan äänestäjäkunnasta suuri osa vähät välittää muun maailman menosta. Omaan napaan tuijottelu kiinnostaa enemmän. Se on ihan yksi lysti mitä vaikka ukrainalaisille tapahtuu. Hoitakoot Eurooppa omat sotkunsa.
 
Kun on tarpeeksi tyhmä tai sivistymätön, on helppo niellä kymmenen vuotta rummutettu vale että osa toisesta maasta nyt vaan kuuluu naapurimaalle ja kaikien pitäisi tämä ymmärtää, ettei kenenkään tule pipi. Vaikka oranssi klovni puhuukin vain pehmeitä äänestäkuntansa matalan äo:n osalle.

Trump voisi näissä rajansiirtoasioissa neuvoa seuraavaksi vaikka Pohjois-Irlantia. Vittuilla englantilaisille ja irlantilaisille miten olisi kannattanut tehdä diili eikä tapella sata vuotta. Tai laittaa palvomansa Israelin johto kuriin - hei, nyt kättä päälle, kysehän on vain viipaleesta aavikkoa!

Kaikki pelottelu amerikkalaisista bootseista on the ground on puhdasta paskaa. Siellä on monimiljoonainen kansa joka hoitaa kyllä taistelemisen kunhan saa aseita. Ja heti vaalien jälkeen Trump keksii että sota onkin hyvä bisnes joka luo työpaikkoja, ja käy kerran juttelemassa putlerin kanssa ja toteaa että sittenkin paska jätkä. Ja vaalikarja uskoo.

Amerikan vaalisykli pilaa kaiken, kaikilta, joka kerta. Viimeksi laitettiin vituiksi kaikki rationaalinen toiminta koronan ja rokotusten suhteen, sitä edellisellä kerralla pilattiin internet, luotiin mellakoiva vasemmisto ja vihaiset neekerit kaikkialle, jopa Suomeen. Koko maailma kärsii kun tuo lukutaidottomien rasvapallojen rosvovaltio käy sisäistä taisteluaan lihavimmista saaliista. Ryssä ja kiina nauraa.
 
Harris puolestaan sanoo, että Ukrainalta vaadittavat alueluovutukset tarkoittavat tappiota ja antautumista. Vaikka olen erittäin tyytymätön Bidenin arkailuun aseavun antamisen ja ennen kaikkea sen käyttämisen suhteen (iskut pitkän kantaman aseilla syvälle Ryssälään), niin sentään tämän kaudella mahdollistui Suomen Nato-jäsenyys. Ja on Yhdysvallat nyt sentään konkreettisesti tukenut Ukrainaa ja tehnyt muulle maailmalle täysin selväksi mitä se ajattelee ylipäänsä kusisesta persläpivaltiosta nimeltä Venäjä. Sentään myös ymmärtävät mitä Yhdysvaltojen arvovallalle ja uskottavuudelle vapaan maailman kärkivaltiona tapahtuu jos Ukraina heitetään bussin alle ja Putlerin syliin.



Harris muistutti, minkä puolesta Ukraina taistelee ja sanoi maan tukemisen olevan Yhdysvaltain perusarvojen ja etujen mukaista.

”Jos annamme hyökkääjien, kuten [Venäjän presidentin Vladimir] Putinin kaapata maata ilman seurauksia, he vain kaappaavat lisää”, Harris sanoi.
Harris sanoi myös, että ehdotukset, joiden mukaan Ukrainan pitäisi luovuttaa alueita Venäjälle, ovat ehdotuksia Ukrainan antautumisesta, eivät rauhasta. Ne ovat hänen mukaansa yhdenmukaisia Putinin rauhanehdotusten kanssa.

Varapresidentti myös lupasi Yhdysvaltain avun jatkuvan.

”Tukeni Ukrainan kansalle on horjumaton.”
 
Olen tämän miettinyt suhteessa historiaan. Suomi on kiinnostava maa eurooppalaisittain sikäli, että sodat kasvattivat PV:n aikuiseksi. Poliitikot eivät välttämättä kasvaneet. Myös Puolassa ja Baltian maissa on monilla aika selvä käsitys Venäjän strategisesta kulttuurista, joka on melko muuttumaton eikä täysin riipu kulloisestakin "Putinista". Ne tsaarit sikiävät siitä kulttuurista.

Suurvalta on luonteeltaan ekspansiivinen.

Myöskään Yhdysvallat ei ole missään hyvän hyvyyttään. Jos se jossain on, se on siellä siksi, että se on suurvalta. "Holhoamisella" on aina kansallisia perusteita. Teemme virheen, jos emme ymmärrä tätä. Arktinen alue voi olla tärkeämpi kuin Balkan, mutta periaatteessa tilanne ja reaalipolitiikka ratkaisee meidänkin asemamme. Siksi on liittoutumisesta huolimatta pidettävä huolta itse omasta alueestaan eikä saa heittäytyä kellottelemaan muun avun varaan. Globaalissa kriisissä kaikille tulisi pulaa resursseista, vaikka emme olisi yksin.

Presidenteistä huolimatta asetelma pysyy. Obama inhosi Euroopan lintsaamista, Trump puhui siitä äänekkäämmin ja yritti sanoa, että se on loppu nyt. Yhdysvalloissa joka tapauksessa halutaan auttaa sitä, joka auttaa itse itseään.

Mikäli Eurooppa haluaa vapaan Ukrainan ja sille myös menetetyt alueet takaisin, sen pitää kasvattaa rautalahkeet. Yhdysvalloista käsin katsottuna Ukraina on sivusuunta. Euroopalle se on pääsuunta mutta ei ole Churchillia, joka tietää, mitä "free man can do".

Euroopan pitää oman itsensä vuoksi tarttua omaan tonttiinsa jämäkämmin, ja lähinnä tässä katse tietysti suuntautuu Saksaan ja Ranskaan, jotka pallottelevat vastuuta ja väistelevät parhaansa mukaan.

Asia turhauttaa monia.

Sinänsä olen kanssasi samaa mieltä ettei meidä tule unohtaa realiteetteja ympärillä ja meidän täytyy ensisijaisesti itse hoitaa tonttimme. Mutta korostaisin myös seuraavaa:

Mielestäni olisi hyvä eritellä, että on suurvaltoja ja suurvaltoja. On myös suurvaltoja ja supervaltoja. Toisaalta etenkin juuri meidän ei kannata nähdä maailmaa suurvaltapelinä, vaan taistella kynsin hampain, myös retorisesti, omasta paikastamme ja vallastamme.

Tarkoitan ensimmäisellä lauseella sitä, ettei missään tapauksessa tule lähtökohtaisesti rinnastaa kaikkia suurvaltoja samanlaisiksi. Tiettyjä yhtäläisyyksiä toki löytyy kaikista suurvalloista, mutta vähintään yhtä paljon eroavaisuuksia. Ja niillä eroilla on suuri merkitys.

Esim tässä artikkelissaan Matti Pesu tuo mielestäni oivallisesti esille merkittävät erot Venäjän/Neuvostoliiton ja USA:n välillä.
https://www.ulkopolitist.fi/2017/05...an-laadulliset-erot-ja-euroopan-turvallisuus/

Artikkeli on hiukan vanha, mutta erot pätevät yhä, nähdäkseni ovat vain suurentuneet Venäjän 'riisuttua maskit'.

Meille tutumpi on naapuriksemme onnettomuudeksemme osunut Venäjä/Neuvostoliitto. Meidän ei tule sortua ajattelemaan, että kaikki maailman suurvallat toimivat kuten naapurimme. Tätä propagandaa olemme kyllä saaneet niellä vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja, ja valitettavan hyvin se on meihin uponnut. Venäjän/Neuvostoliiton uhkakuvien maalailu ulkoisesta muun maailman uhasta totalitaarisen hallinnon oikeuttamiseksi on ollut tehokasta. Mitä ilmeisimmin Venäjästä itsestäänkin on tullut propagandansa uhri; he eivät ilmeisesti voi ymmärtää, ettei vaikkapa Ukrainan Maidanissa ollut kyse ukrainalaisten omasta tahdosta. Nytkin tämän päivän propaganda Suomea koskien on täynnä tätä valehtelua, että meidän liittyminen Natoon oli pelkkää suurvaltapeliä ja CIA:n vaikutusta. Mutta me tiedämme totuuden.

Toisekseen nykypäivän vertailussa ei yksinkertaisesti voi rinnastaa Venäjää ja Yhdysvaltoja tasavertaiseksi suurvallaksi. On päivän selvää, että Yhdysvallat on supervalta ja Venäjä maksimissaan suurvalta. Ehkä osuvampi on termi paikallinen suurvalta, vaikkakin maantieteellisesti suurena Venäjä tällöin vaikuttaa varsin laajalle alueelle paikallisesti. Ja Suomen näkökulmasta tämä paikallinenkin pyrkimys suurvallaksi, tai sellaisen rippeiden epätoivoinen ylläpito, riittää aiheuttamaan meille suuria murheita. Meihin verrattuna Venäjä on ollut ja on myös nyt suuri valtio.

Mutta on täysin selvää, että Yhdysvallat painii aivan eri sarjassa. Se on supervalta, jota ainoastaan Kiina pystyy jollakin tavalla haastamaan. Venäjällä ei ole juuri muuta suurta kuin pinta-ala. Ja suurvallan asemaa on pönkittämässä käytännössä vain ydinaseet. Viime vuosina ne kaksi muuta tukijalkaa tässä suhteessa; armeija tavanomaisin asein sekä asema keskeisenä energiantuottajana, ovat romahtaneet pois. Talouden suuruus on vielä kaukaisempaa muistoa.

Ylipäätään meidän ei tule vahvistaa omaa eikä muiden näkemystä maailmasta suurvaltojen, tai vallan keskusten, välisenä pelilautana, vaan pikemminkin meidän on viisasta pyrkiä kaikin keinoin edistämään kaikkien valtioiden, myös pienten, suvereniteettiä ja asemaa maailmassa. Ja ennen kaikkea itse uskoa siihen, että tulevaisuutemme on omissa käsissämme.

Yksi erinomainen tapa tähän on liittoutuminen. Nato on oiva väline toteuttaa itsenäisten valtioiden yhteistyötä suurvaltasanelun vastapainona. Yhdysvallat on tietysti Naton keskusmahti, mutta juurikin Nato jo olemassaolollaan rajoittaa sen supervaltiuteen liittyviä lieveilmiöitä. Yhdessä muiden valtioiden kanssa saamme äänemme paremmin kuuluviin.

Nostaisin esille vielä tämän liitto-aspektin siltäkin kantilta, että myös tässä suhteessa nykyiset maailman suurvallat eroavat toisistaan. Yhdysvallat on itse liittovaltio. Samoin Saksa EU:n suurimpana. Myös EU on valtioiden liittouma. Ne siis olemukseltaan koostuvat pienemmistä valtioista.

Venäjä on olemukseltaan ja historialtaan keskusjohtoinen ylikansallinen imperiumi. Samoin Kiina. Onkin hyvin kuvaavaa, ettei niillä juurikaan ole liittolaisia, eivätkä ne pyri kasaamaan varsinaisia liittoumia. Eikä se oikein onnistuisikaan, kun halukkaita liittolaisia ei oikein löydy; kaikki tunnistavat millaisia 'kavereita' ne ovat ja pitäytyvät vain löyhissä BRICS:n tapaisissa keskustelukerhoissa, joissa osapuolet voivat etsiä kulloinkin edullisia hyötydiilejä.

Mielestäni voisimme enemmän panostaa tähän pienten ja keskisuurten valtioiden väliseen yhteistyöhön liittoutumissamme. Olemme turhan paljon tottuneet asioimaan suurvaltojen, etenkin aikanaan Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän keskusjohdon kanssa. Meillä on milloin Urkkia saunottajana, milloin 'putlerkuiskaajaa' tunnustelemassa keskusvallan pulssia. Näin näemmä tuppaamme Yhdysvallatkin näkemään vain Valkoisena talona.

Luottakaamme enemmän itse systeemiin, demokraattiseen pienempien valtioiden liittoumiin ja sen ominaisuuksiin, kuin pelkkiin henkilösuhteisiin ylimpään johtoon. Miksemme solmisi kiinteämpiä yhteyksiä näihin vertaisiimme, pieniin ja keskisuuriin valtioihin niin Natossa kuin laajemminkin?

Yhdysvallat on jättimäinen suhteessa meihin lukuisilla mittareilla, mutta kun osavaltioittain katsoo, niin noin puolet niistä on suurin piirten Suomen kokoisia. Asukasluvulla jos katsoo siten, että laskee mukaan puolet pienemmistä (2,8milj.) tuplasti meidän kokoisiin (11,2milj) niin peräti 29 osavaltiota painii meidän kanssa samassa sarjassa! Natostakin löytyy tällä mitalla 13 saman kaliiberin liittolaista.
 
...

Mielestäni olisi hyvä eritellä, että on suurvaltoja ja suurvaltoja.
Keskustelu menee metsään jo tässä. On eriteltävä, että on suurvaltoja ja suurvaltoja, ja roistojen johtamia mafiavaltioita. Useimmille palstalaisille lienee selvää mihin edellä mainituista venäjä kuuluu. Loppu keskustelu on turhaa.
 
Toisaalta etenkin juuri meidän ei kannata nähdä maailmaa suurvaltapelinä, vaan taistella kynsin hampain, myös retorisesti, omasta paikastamme ja vallastamme..
Ymmärrän pointin, mutta olen nähnyt paljon ja tullut vähän epäluuloiseksl. Jäänyt posttraumaattinen stressi päälle ja siihen on syynsä.

Minusta Euroopan on vahvistuttava. Se on osa sitä paikan hakemista.

Uskon kyllä Naton yhtenäisyyteen, mutta silti pitäisi kasvattaa ne rautalahkeet.

Muistan lähihistoriasta, miten tärkeitä Syyrian kurdit olivat amerikkalaisille, kunnes ISIS oli lyöty ja miten Trump sitten näyttikin vihreää valoa Erdoganille. Olen niin vanha, että muistan lähdön Vietnamista. Tietysti muistan hyvin myös lähdön Afganistanista. Suurvallalla on aina ollut oma pelinsä, ja kaveri voi nopeasti olla entinen kaveri. En tietenkään yritäkään nähdä näitä suhteessa oikeisiin liittolaisiin, mutta sissin on parempi pitää toinen silmä auki kuin luottavaisena nukkua.

Yhdysvallat on toki erilainen kuin Venäjä, eihän siitä ole kyse, mutta Yhdysvaltain presidenttivetoinen järjestelmä on yhdellä tavalla jopa yllättävän hauras. Presidentillä on paljon valtaa, koska oletetaan jotenkin a priori, että hän noudattaa demokratian pelisääntöjä.

Entäs jos ei noudata? 🤔 Tästä kai tulevissa vaaleihin liittyvissä peloissa on kyse.

Suomen asema on ihan hyvä, ja Trump on kyllä kartalla suhteemme. Siitä on pidetty ja pidetään huoli.
 
Trump omin sanoin Ukrainasta. Kyllä olisi pitänyt tehdä parempi diili (Venäjän kanssa). Ja antaa ainakin vähän periksi. Nyt on maa raunioina, kaupungit matalana. Ja Zelenski vaan kinuaa lisää amerikkalaista rahaa. Amerikkalaisia sotilaita ei tulla lähettämään tuonne kuolemaan.

Mitähän perusjenkki tuumaisi, jos tehtäisiin diiliä alaskasta, ryssähän oli edellinen omistaja, noinniinkuin asiat vastaavassa kontekstissa
 
Verkkouutisissa Markku Ruotsila luettelee numeroita ja päättelee Trumpin olevan vahvoilla. Omana lisäyksenä; vaikka gallupit hehkuttavat Harrisin suosiota, niin taisivat tehdä myös Hillaryä vastaan.

Miten tässä näin pääsi käymään, kysyy Markku Ruotsila näkökulmassaan.

Kamala Harris on yleisesti julistettu taannoisen Donald Trumpin kanssa pidetyn USA:n presidentinvaaliväittelyn selväksi voittajaksi. Siltikin vain kolme prosenttia äänestäjistä kertoo muuttaneensa mieltään väittelyn johdosta, ja Harrisin johto on väittelyä seuranneiden viikkojen aikana kasvanut RCP:n kyselyiden keskiarvossa vain mitättömät 0.3 prosenttiyksikköä. Sekä valtakunnallisissa että vaa’ankieliosavaltioiden kyselyissä ehdokkaiden kannatuserot ovat edelleen virhemarginaalin sisällä, ja sitten väittelyn hyvin tasaväkisiä osavaltioita on ilmaantunut kaksi lisää.

Miten tässä näin pääsi käymään? Selitystä voidaan etsiä väittelyn alla julkaistusta New York Timesin/Siena Collegen mielipidekyselystä. Sen dataan sisältyi yksityiskohta, jota demokraatit ja
heitä tukeva media eivät ole halunneet julkisesti mainostaa. Se näet romuttaa heidän koko ydinargumenttinsa siitä, miten asiat ovat kuulemma koko ajan menossa parempaan suuntaan, pois päin kaikista Trumpin aikaan saamista katastrofeista ja kiitos Bidenin-Harrisin hallinnon kaikin puolin erinomaisten toimien.

Yhdysvaltalaisten hyvin selvä enemmistö vaan ei suinkaan koe asioiden olevan menossa parempaan suuntaan. Siksi ilmoitti tuohon New York Timesin kyselyyn vastanneista peräti 61 prosenttia haluavansa tämän vuoden vaaleista ”huomattavaa muutosta” suhteessa Bidenin ja Harrisin hallinnon tekemään. Yhtä moni sanoi juurikin Trumpin edustavan tätä ”huomattavaa muutosta”. Ainoastaan 30 prosenttia katsoi maansa tilan ja kehityssuunnan hyväksi ja 60 prosenttia oli päinvastaista mieltä.

Väittelyn jälkeen tehdyssä Rasmussenin kyselyssä jo yli 70 prosenttia katsoi nimenomaan Trumpin tarjoavan nykymenoon kaivattua muutosta. Tätä halusi 74 prosenttia valkoisista amerikkalaisista, mutta myös 71 prosenttia mustista, 69 prosenttia latinoista ja 76 prosenttia muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvista. Vain kaksi kymmenestä halusi Bidenin-Harrisin hallinnon politiikalle jatkoa ja miltei kuusi kymmenestä katsoi Harrisin edustavan juurikin ”samaa vanhaa”.

Kannattaa huomioida myös aiemmin julkaistun Gallupin vuosittaisen tyytyväisyyskyselyn tulokset. Siinä vain 47 prosenttia amerikkalaisista kertoi olevansa nyt hyvin tyytyväisiä omaan elämäänsä ja elinolosuhteisiinsa. Luku on alhaisin koskaan mitattu lukuun ottamatta yhtä ainoaa vuotta (jolloin tyytyväisiä oli yhden prosenttiyksikön verran vähemmän). Sen sijaan Trumpin kaudella juuri ennen koronapandemiaa omaan elämäänsä hyvin tyytyväisiä oli peräti 65 prosenttia ja elinolosuhteisiinsa yleisesti tyytyväisiä ennen kokemattomat 90 prosenttia.

Kontrasti amerikkalaisten nykyisten tuntemusten ja Trumpin ajan tuntemusten kesken on siis melkoinen. Mutta kyse ei ole vain tunteista – vaan tosiasioista. Kyse on siitä, että enemmistö
amerikkalaisista todellakin voi paremmin Trumpin kaudella ennen pandemiaa kuin voi nyt miltei neljä vuotta pandemian jälkeen Bidenin ja Harrisin alaisuudessa. Myös viralliset luvut vahvistavat tämän, eivätkä nämä luvut valehtele.

Ensinnäkin Trumpin kaudella ennen pandemiaa työttömyysaste Yhdysvalloissa oli 3.5 prosenttia, alhaisin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Nyt nelisen vuotta pandemian jälkeen työttöminä on 4.2 prosenttia. Mustien työttömyysaste laski Trumpin aikana alhaisimmalle koskaan mitatulle tasolle eli 5.3 prosenttiin. Nyt se on 6.1 prosenttia. Latinoista taasen oli Trumpin kaudella ennen pandemiaa työttöminä harvempi kuin koskaan, vain 3.9 prosenttia – ja on nyt 5.5 prosenttia. Nuorisotyöttömyyden taso oli 7.9 prosenttia ja on nyt 9.7 prosenttia, naisten työttömyyden taasen 3.5 prosenttia, nyt 4.1 prosenttia.

Trumpin kaudella ei kärsitty inflaatiosta, mutta Bidenin-Harrisin kaudella todellakin on kärsitty, ja se on syönyt Trumpin alaisuudessa alkaneen ja yhä jatkuvan yleisen palkkatason nousun hedelmät. Yksinkertaisesti sanottuna suurin osa amerikkalaisista ei ole viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana tullut rahallisesti toimeen, kiitos Bidenin-Harrisin inflaation.

Vuosittainen inflaatiovauhti oli Trumpin kaudella keskimäärin 1.8 prosenttia, ja hänen viimeisenä kuukautenaan vain 1.4 prosenttia. Nyt se on 2.9 prosenttia mutta kävi Bidenin-Harrisin alaisuudessa välillä jopa kahdeksassa prosentissa, eikä ole missään vaiheessa laskenut edes Trumpin ajan korkeimmalle tasolle. Yleinen kuluttajahintaindeksi nousi Trumpin kaudella seitsemän prosenttia, mutta Bidenin-Harrisin kaudella peräti 19 prosenttia ja monien perustarvikkeiden osalta tästäkin enemmän – jauhelihan ja leivän osalta 50 prosenttia, maidon 25 prosenttia, bensiinin 60 prosenttia ja sähkön 30 prosenttia. Viimeksi mainittu hinnannousu yksistään on kolminkertainen Trumpin kauteen verrattuna.

Kaiken tämän takia keskimääräinen amerikkalainen kotitalous joutuu nyt käyttämään joka kuukausi noin 1 400 dollaria enemmän välttämättömien tarvikkeiden ja palveluiden hankintaan kuin Trumpin kaudella. Keskimääräisen kotitalouden ostovoima on laskenut ainakin 7 400 dollarilla, kun se nousi Trumpin alaisuudessa noin 6 000 dollarilla. Keskimääräiset inflaatiotarkistetut palkat ovat laskeneet 2,5 prosenttia ja tulot yli neljä prosenttia. Pelkästään Bidenin ja Harrisin toteuttaman elinkeinoelämän lisäsääntelyn takia kotitalouksille on koitunut lisäkustannuksia 9 600 dollarin verran siinä missä Trumpin kauden yhtä historiallinen deregulaatio tuotti niistä kullekin kustannussäästöjä miltei 11 000 dollarilla.

Vielä lisää litaniaa: yleisimpien asuntolainojen korot ovat kivunneet Trumpin loppuajan 2.7 prosentista viime vuoden 7.5 prosenttiin. Nytkin ne ovat 6.2 prosenttia. Keskimääräisen uuden kodin kuukausittaiset lainakustannukset ovat nousseet jopa 90 prosenttia sitten Trumpin kauden ja kodin ylläpitämisen kokonaiskustannukset peräti 114 prosenttia. Samalla on kotitalouksien keskimääräinen velka räjähtänyt Trumpin kauden lopun 92 000 dollarista nykyiseen yli 179 000 dollariin.

Myös köyhyysrajan alapuolella eläviä on nyt enemmän. Trumpin kaudella ennen pandemiaa amerikkalaisista eli köyhyydessä 10 prosenttia ja pandemiavuonna vain 9.1 prosenttia. Bidenin-Harrisin kauden viimeisimpien lukujen mukaan heistä elää tänään köyhyydessä 11.1 prosenttia. Samalla on köyhyydessä elävien lasten määrä yli kaksinkertaistunut, nousten Trumpin viimeisen vuoden 5.2 prosentista nykyiseen 13.7 prosenttiin.

Tämäkin vielä: toisin kuin Harris ja häntä tukeva media väittävät, väkivaltarikollisuus ei suinkaan ole vähentynyt sitten Trumpin ajan. Päinvastoin, oikeusministeriön omien lukujen
mukaan väkivaltarikoksien määrässä (pois lukien murhat) on Bidenin-Harrisin kaudella koettu lisäystä 55 prosenttia (ja suurkaupungeissa jopa 58 prosenttia) siinä missä Trumpin kaudella ne vähenivät 15 prosenttia. Myös henkirikosten määrä on lisääntynyt, sillä näitä tehtiin FBI:n viimeisimpänä tilastointivuonna (2022) lukumääräisesti selvästi enemmän kuin yhtenäkään Trumpin vuonna (ja alustavien arvioiden mukaan trendi jatkuu edelleen). Koska FBI:n tilastoista puuttuu osa suurkaupungeista, tosiasialliset luvut ovat itse asiassa raportoituakin korkeampia.

Ja lopuksi: maassa laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Bidenin ja Harrisin kaudella noin 10 miljoonalla. Pahimpina vuosina se on lisääntynyt yli kahdella miljoonalla vuodessa siinä missä Trumpin kauden vuosittainen keskiarvo oli 475 000. Laittoman maahanmuuton kokonaiskustannukset ovat kaksinkertaistuneet sitten Trumpin kauden, ja valtio käyttää näiden ihmisten elättämiseen nyt vuosittain yli 150 miljardia dollaria veronmaksajien rahoja. Kaikki tämä raha on poissa talousahdingossa kituuttavilta kansalaisilta.

Nämä asiat – maahanmuutto, rikollisuus, inflaatio ja talous – ovat niitä, jotka kaikkien kyselytutkimusten mukaan kiinnostavat äänestäjiä ylivoimaisesti eniten tämän vuoden vaaleissa. Nämä ovat asioita, jotka jokainen amerikkalainen kokee jokapäiväisessä elämässään. Juuri näiden asioiden takia haluaa yli 60 prosenttia amerikkalaisista ”huomattavaa muutosta” Bidenin-Harrisin hallinnon tekemään. Ja juurikin kaiken tämän takia on Donald Trump edelleenkin vahvoilla Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.
 
Verkkouutisissa Markku Ruotsila luettelee numeroita ja päättelee Trumpin olevan vahvoilla. Omana lisäyksenä; vaikka gallupit hehkuttavat Harrisin suosiota, niin taisivat tehdä myös Hillaryä vastaan.

Miten tässä näin pääsi käymään, kysyy Markku Ruotsila näkökulmassaan.

Kamala Harris on yleisesti julistettu taannoisen Donald Trumpin kanssa pidetyn USA:n presidentinvaaliväittelyn selväksi voittajaksi. Siltikin vain kolme prosenttia äänestäjistä kertoo muuttaneensa mieltään väittelyn johdosta, ja Harrisin johto on väittelyä seuranneiden viikkojen aikana kasvanut RCP:n kyselyiden keskiarvossa vain mitättömät 0.3 prosenttiyksikköä. Sekä valtakunnallisissa että vaa’ankieliosavaltioiden kyselyissä ehdokkaiden kannatuserot ovat edelleen virhemarginaalin sisällä, ja sitten väittelyn hyvin tasaväkisiä osavaltioita on ilmaantunut kaksi lisää.

Miten tässä näin pääsi käymään? Selitystä voidaan etsiä väittelyn alla julkaistusta New York Timesin/Siena Collegen mielipidekyselystä. Sen dataan sisältyi yksityiskohta, jota demokraatit ja
heitä tukeva media eivät ole halunneet julkisesti mainostaa. Se näet romuttaa heidän koko ydinargumenttinsa siitä, miten asiat ovat kuulemma koko ajan menossa parempaan suuntaan, pois päin kaikista Trumpin aikaan saamista katastrofeista ja kiitos Bidenin-Harrisin hallinnon kaikin puolin erinomaisten toimien.

Yhdysvaltalaisten hyvin selvä enemmistö vaan ei suinkaan koe asioiden olevan menossa parempaan suuntaan. Siksi ilmoitti tuohon New York Timesin kyselyyn vastanneista peräti 61 prosenttia haluavansa tämän vuoden vaaleista ”huomattavaa muutosta” suhteessa Bidenin ja Harrisin hallinnon tekemään. Yhtä moni sanoi juurikin Trumpin edustavan tätä ”huomattavaa muutosta”. Ainoastaan 30 prosenttia katsoi maansa tilan ja kehityssuunnan hyväksi ja 60 prosenttia oli päinvastaista mieltä.

Väittelyn jälkeen tehdyssä Rasmussenin kyselyssä jo yli 70 prosenttia katsoi nimenomaan Trumpin tarjoavan nykymenoon kaivattua muutosta. Tätä halusi 74 prosenttia valkoisista amerikkalaisista, mutta myös 71 prosenttia mustista, 69 prosenttia latinoista ja 76 prosenttia muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvista. Vain kaksi kymmenestä halusi Bidenin-Harrisin hallinnon politiikalle jatkoa ja miltei kuusi kymmenestä katsoi Harrisin edustavan juurikin ”samaa vanhaa”.

Kannattaa huomioida myös aiemmin julkaistun Gallupin vuosittaisen tyytyväisyyskyselyn tulokset. Siinä vain 47 prosenttia amerikkalaisista kertoi olevansa nyt hyvin tyytyväisiä omaan elämäänsä ja elinolosuhteisiinsa. Luku on alhaisin koskaan mitattu lukuun ottamatta yhtä ainoaa vuotta (jolloin tyytyväisiä oli yhden prosenttiyksikön verran vähemmän). Sen sijaan Trumpin kaudella juuri ennen koronapandemiaa omaan elämäänsä hyvin tyytyväisiä oli peräti 65 prosenttia ja elinolosuhteisiinsa yleisesti tyytyväisiä ennen kokemattomat 90 prosenttia.

Kontrasti amerikkalaisten nykyisten tuntemusten ja Trumpin ajan tuntemusten kesken on siis melkoinen. Mutta kyse ei ole vain tunteista – vaan tosiasioista. Kyse on siitä, että enemmistö
amerikkalaisista todellakin voi paremmin Trumpin kaudella ennen pandemiaa kuin voi nyt miltei neljä vuotta pandemian jälkeen Bidenin ja Harrisin alaisuudessa. Myös viralliset luvut vahvistavat tämän, eivätkä nämä luvut valehtele.

Ensinnäkin Trumpin kaudella ennen pandemiaa työttömyysaste Yhdysvalloissa oli 3.5 prosenttia, alhaisin yli viiteenkymmeneen vuoteen. Nyt nelisen vuotta pandemian jälkeen työttöminä on 4.2 prosenttia. Mustien työttömyysaste laski Trumpin aikana alhaisimmalle koskaan mitatulle tasolle eli 5.3 prosenttiin. Nyt se on 6.1 prosenttia. Latinoista taasen oli Trumpin kaudella ennen pandemiaa työttöminä harvempi kuin koskaan, vain 3.9 prosenttia – ja on nyt 5.5 prosenttia. Nuorisotyöttömyyden taso oli 7.9 prosenttia ja on nyt 9.7 prosenttia, naisten työttömyyden taasen 3.5 prosenttia, nyt 4.1 prosenttia.

Trumpin kaudella ei kärsitty inflaatiosta, mutta Bidenin-Harrisin kaudella todellakin on kärsitty, ja se on syönyt Trumpin alaisuudessa alkaneen ja yhä jatkuvan yleisen palkkatason nousun hedelmät. Yksinkertaisesti sanottuna suurin osa amerikkalaisista ei ole viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana tullut rahallisesti toimeen, kiitos Bidenin-Harrisin inflaation.

Vuosittainen inflaatiovauhti oli Trumpin kaudella keskimäärin 1.8 prosenttia, ja hänen viimeisenä kuukautenaan vain 1.4 prosenttia. Nyt se on 2.9 prosenttia mutta kävi Bidenin-Harrisin alaisuudessa välillä jopa kahdeksassa prosentissa, eikä ole missään vaiheessa laskenut edes Trumpin ajan korkeimmalle tasolle. Yleinen kuluttajahintaindeksi nousi Trumpin kaudella seitsemän prosenttia, mutta Bidenin-Harrisin kaudella peräti 19 prosenttia ja monien perustarvikkeiden osalta tästäkin enemmän – jauhelihan ja leivän osalta 50 prosenttia, maidon 25 prosenttia, bensiinin 60 prosenttia ja sähkön 30 prosenttia. Viimeksi mainittu hinnannousu yksistään on kolminkertainen Trumpin kauteen verrattuna.

Kaiken tämän takia keskimääräinen amerikkalainen kotitalous joutuu nyt käyttämään joka kuukausi noin 1 400 dollaria enemmän välttämättömien tarvikkeiden ja palveluiden hankintaan kuin Trumpin kaudella. Keskimääräisen kotitalouden ostovoima on laskenut ainakin 7 400 dollarilla, kun se nousi Trumpin alaisuudessa noin 6 000 dollarilla. Keskimääräiset inflaatiotarkistetut palkat ovat laskeneet 2,5 prosenttia ja tulot yli neljä prosenttia. Pelkästään Bidenin ja Harrisin toteuttaman elinkeinoelämän lisäsääntelyn takia kotitalouksille on koitunut lisäkustannuksia 9 600 dollarin verran siinä missä Trumpin kauden yhtä historiallinen deregulaatio tuotti niistä kullekin kustannussäästöjä miltei 11 000 dollarilla.

Vielä lisää litaniaa: yleisimpien asuntolainojen korot ovat kivunneet Trumpin loppuajan 2.7 prosentista viime vuoden 7.5 prosenttiin. Nytkin ne ovat 6.2 prosenttia. Keskimääräisen uuden kodin kuukausittaiset lainakustannukset ovat nousseet jopa 90 prosenttia sitten Trumpin kauden ja kodin ylläpitämisen kokonaiskustannukset peräti 114 prosenttia. Samalla on kotitalouksien keskimääräinen velka räjähtänyt Trumpin kauden lopun 92 000 dollarista nykyiseen yli 179 000 dollariin.

Myös köyhyysrajan alapuolella eläviä on nyt enemmän. Trumpin kaudella ennen pandemiaa amerikkalaisista eli köyhyydessä 10 prosenttia ja pandemiavuonna vain 9.1 prosenttia. Bidenin-Harrisin kauden viimeisimpien lukujen mukaan heistä elää tänään köyhyydessä 11.1 prosenttia. Samalla on köyhyydessä elävien lasten määrä yli kaksinkertaistunut, nousten Trumpin viimeisen vuoden 5.2 prosentista nykyiseen 13.7 prosenttiin.

Tämäkin vielä: toisin kuin Harris ja häntä tukeva media väittävät, väkivaltarikollisuus ei suinkaan ole vähentynyt sitten Trumpin ajan. Päinvastoin, oikeusministeriön omien lukujen
mukaan väkivaltarikoksien määrässä (pois lukien murhat) on Bidenin-Harrisin kaudella koettu lisäystä 55 prosenttia (ja suurkaupungeissa jopa 58 prosenttia) siinä missä Trumpin kaudella ne vähenivät 15 prosenttia. Myös henkirikosten määrä on lisääntynyt, sillä näitä tehtiin FBI:n viimeisimpänä tilastointivuonna (2022) lukumääräisesti selvästi enemmän kuin yhtenäkään Trumpin vuonna (ja alustavien arvioiden mukaan trendi jatkuu edelleen). Koska FBI:n tilastoista puuttuu osa suurkaupungeista, tosiasialliset luvut ovat itse asiassa raportoituakin korkeampia.

Ja lopuksi: maassa laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Bidenin ja Harrisin kaudella noin 10 miljoonalla. Pahimpina vuosina se on lisääntynyt yli kahdella miljoonalla vuodessa siinä missä Trumpin kauden vuosittainen keskiarvo oli 475 000. Laittoman maahanmuuton kokonaiskustannukset ovat kaksinkertaistuneet sitten Trumpin kauden, ja valtio käyttää näiden ihmisten elättämiseen nyt vuosittain yli 150 miljardia dollaria veronmaksajien rahoja. Kaikki tämä raha on poissa talousahdingossa kituuttavilta kansalaisilta.

Nämä asiat – maahanmuutto, rikollisuus, inflaatio ja talous – ovat niitä, jotka kaikkien kyselytutkimusten mukaan kiinnostavat äänestäjiä ylivoimaisesti eniten tämän vuoden vaaleissa. Nämä ovat asioita, jotka jokainen amerikkalainen kokee jokapäiväisessä elämässään. Juuri näiden asioiden takia haluaa yli 60 prosenttia amerikkalaisista ”huomattavaa muutosta” Bidenin-Harrisin hallinnon tekemään. Ja juurikin kaiken tämän takia on Donald Trump edelleenkin vahvoilla Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.

Aivan ihanaa ja fantsua, että tuodaan näitä raikkaita sekä puolueettomia näkemyksiä pöytään jatkuvalla syötöllä.

Rasmussen Reports ja loput koko tekstistä voi vetää viemäriin.

Screenshot_2024-09-27-22-58-36-17_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12.webp

Screenshot_2024-09-27-23-05-15-70_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12.webp

Screenshot_2024-09-27-23-02-32-09_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12.webpScreenshot_2024-09-27-23-07-42-54_40deb401b9ffe8e1df2f1cc5ba480b12.webp
Screenshot_2024-09-27-23-09-54-74_0b2fce7a16bf2b728d6ffa28c8d60efb.webp
 
Back
Top