Tiedän että tämä väite on suorastaan tuon postauksesi peilikuva, mutta kannattaa myös huomioida, että kaikista älykkäistä & luovista yksilöistä ei vain ole hyödynnettäviksi. (esimerkiksi liian paha asperger)
Tämä yksittäinen kommentti kaikessa asennevammaisuudessaan ja loukkaavuudessaan oli muuten suurin yksittäinen syy siihen, että halusin lähteä pois tältä palstalta ja myös siihen, että tämänkertainen paluu jää luultavasti alkuvaiheen intensiivisyydestään huolimatta kohtalaisen lyhyeksi.
Ton kommentin ja sen indikoimien asennevammojen tuottama vitutus on yksinkertaisesti suurempi kuin kaiken täällä notkumisen tuottama palkitsevuus yhteensä.
Jokainen alansa huippuyksilö vaatii ympärilleen tiimin, joka mahdollistaa hänen toimintansa.
Tämähän pitää paikkansa lähinnä luovan työn ulkopuolella. Luovassa työssä tässä kommentissa on tolkkua vain silloin kun koko tiimi koostuu luovista henkilöistä jotka ymmärtävät toisiaan.
Tiimi jossa on esim. muutama epäluova mukana tarkoittaa lähinnä sitä, että luovaa henkilöä kuormitetaan turhaan sillä että hänen pitää varsinaisen aikaansaamisen lisäksi kantaa selässään vielä nippua jarrumiehiä ja -naisia.
Näiden jarrumiesten ja -naisten näkökulmasta tiimityö on tietenkin välttämätöntä. Tiimityö on heidän ainoa mahdollinen reittinsä niihin tehtäviin silloin jos työltä vaaditaan aitoa aikaansaamista.
Asiaa on järkevin tarkastella matematiikan läpi.
Tiedetään että kaikilla tutkituilla luovuutta vaativilla aloilla tuottavuus jakautuu niin, että neliöjuuri porukasta tekee puolet tuottavuudesta. Eli:
- 10 000 hengen ryhmässä 100 henkeä (ei tiimiä vaan henkilöä, yksilöä) tuottaa puolet aikaansaamisesta. Jos kyseinen ryhmä tuottaa vuodessa 10 000 aidosti luovaa aikaansaannosta, niin nämä sata tuottavat 5 000 ja loput 9 900 tuottavat toiset 5 000. Tuottavimmilla syntyy siis nuppia kohden 50 uutta ja käyttökelpoista tuotosta vuodessa ja kaikilla muilla, sillä epäluovalla 99% puoli luovaa tuotosta per vuosi per nenä. Ero on siis satakertainen.
- 1 000 000 hengen ryhmässä samalla koko ryhmän tuottavuuden keskiarvolla käy niin että neliöjuuri eli tuhat tuottavinta tuottaa 500 000 luovaa tuotosta. Se tekee 500 per nassu. Loput 999 000 tuottavat myös 500 000 eli taas noin sen puoli tuotosta per vuosi. Ero on siis tuhatkertainen.
Jos ajatellaan tuota tiimityöskentelylähtökohtaa, niin ensimmäinen kysymys on tietysti se, että onko mitään järkeä uhrata resursseja kovinkaan paljon siihen vähiten tuottavuuspotentiaalia omaavaan 99 - 99.9% kun erot ovat noin suuria.
Toinen väistämätön kysymys on se, että mitä kaikkea paskaa ja epärehellistä niiden vähiten tuottavien 99.9% on pakko tehdä luodakseen valheellista vaikutelmaa omasta hyödyllisyydestään?
Kolmas ja aika raadollinen kysymys on se, että johtuuko hinku tehdä asiat tiiminä siitä, että silloin ylimääräiset pääsevät epäoikeudenmukaisesti osille vai siitä, että epäluova esimiesporras kaipaa tarpeeksi keskinkertaista kontaktipintaa itselleen etteivät joutuisi syventymään ajattelun ikävään prosessiin?
Tiimi toimii.. ... myös innoittajana muodostaen nerolle sosiaalisen viiteryhmän, joka suuntaa hänen luovuutensa oikeaan suuntaan.
Muistelisin että muutamakin amerikkalainen tiedustelumaailman byrokratiakalkkuna olisi todennut, että huippulahjakkaiden kanssa pärjää hyvin, mutta nerojen kanssa he eivät tiedä mitä tehdä ja tulee ongelmia.
Kun olen kuunnellut näiden törppöjen ulinaa, niin ensimmäinen ajatus on ollut se, että taas on joku luovan ajattelun suhteen vajaamielisen tasolla ollut urpo pistänyt luovaa työskentelyä johtamaan sellaisia tolloja, joita ei pitäisi päästää lähellekään ihan siksi, että kuitenkin pyrkivät "muodostamaan viiteryhmiä ja ohjaamaan luovuutta 'oikeaan* suuntaan."
Kyse on täsmälleen samasta asiasta kuin jos jos laitettaisiin joku apukoulupudokas ohjaamaan lääketieteellistä tutkimusta. Tottakai tulee ongelmia jos johtoportaalla ei ole mitään ymmärrystä työnkulusta, motivoitumisen osatekijöistä ja työskentelyn vaatimista asioista.
Uimataidottomia ei kannata laittaa uimaopettajiksi. Ajokortittomia ei kannata laittaa autokoulunopettajiksi. Vailla luovaa kyvykkyyttä tai muiden ideoita omimalla "luovuutensa" osoittaneita ei kannata laittaa luovaa työskentelyä johtamaan. Tai noh... Johtaminen voi viellä jotenkuten mennä kunhan eivät yritä ohjata tai suunnata sitä.
Älykkyys jakautuu normaalijakauman mukaan. Siksi on helppoa löytää riittävän älykkäitä johtajia. Luovuus jakautuu ton neliöjuurikaavan mukaan. Sen vuoksi on vaikea löytää luovia johtajia.
Meillä on jo olemassa hyvin tehokas seulonta-mekanismi kokonaissuorituskyvyltään eliittien yksilöiden kaivamiseen, eli meritokratiaan perustuva yhteiskunta.
Ei toimi hierarkisilla aloilla joissa linjaorganisaatio on organisoitumisen perustapa.
Luovat eivät onnistu hierarkioiden alatasoilla. Tämä estää nousun ylemmille tasoille linjaorganisaatioiden kautta.
Selvästi meritoituneiden luovien henkilöiden näkökulmasta tilanne on usein se, että he ovat jo saavuttaneet sellaisen riippumattomuuden tason, että jollain kankealla, hierarkisella ja byrokraattisella organisaatiolla ei ole tarjottavana mitään sellaista mikä toimisi vetovoimatekijänä. Tai jos on, niin työntävät voimat ovat kuitenkin monikymmenkertaisesti suurempia. Ja organisaatiokulttuureiden sekä niissä olevien avainyksilöiden suhtautuminen luovaan työskentelyyn on niin monessa tapauksessa niin epärealistista ja vihamielistä, että ei kannata edes harkita minkäänlaista jatkuvaan vuorovaikutukseen perustuvaa yhteistyö tai etenkään palkkatyösuhdetta.
Ainoat, jotka voisivat olla tuollaisten organisaatioiden saatavilla, ovat joko ajankulukseen leikitteleviä miljonäärejä tai niitä, joilla ei ole (vielä) tapahtunut meritoitumista.
Jos luovasta ja älykkäästä ihmisestä ei ole menestymään nykyisessä yhteiskunnassa, niin jotain puutteita hänessä on pakko olla.
Täydellisiä, vailla puutteita olevia ihmisiä ei ole olemassakaan.
Luovuus on sosiaalisesti eristävä tekijä. Luovuus on toimintastrategiana korkean riskin ja korkean tuottavuuden strategia. Riskeillä on tapana realisoitua.
Käännän kommenttisi toisinpäin: Jos 99.9% ihmisistä epäonnistuu täydellisesti yrityksissä saada aikaan jotain konseptuaalisessa mielessä uutta ja samaan aikaan toimivaa, niin joitain puutteita heissä täytyy olla. Yksi todennäköisimmistä on tietenkin täydellinen kyvyttömyys kommunikoida tuloksellisella tavalla luovasta työstä tai organisoida sellaista niin että siitä syntyisikin jotain joka olisi sekä luovaa että itse tuotettua.
