Yleisilmailu

Omalla listallani on tuolla mainitut MD-82 ja MD-11. Molemmissa on tullut oltua Finskin kyyditettävänä.

EDIT: Ihan komean näköistä kun matkustajakone räimii.

MD82:seen en muistaakseni ole koskaan jalallani astunut. Sen sijaan MD-11 tuli kyllä koettua pariinkin otteeseen ulkomaan matkoilla, joskus 90-luvulla. Muistan että tuossa koneessa oli jo matkustajille stereot, joita sai kuunnella lennon aikana.

McDonnell_Douglas_MD-11%2C_Finnair_AN0531538.jpg
 
Viimeksi muokattu:
image_2013-11-18--1.jpg

Tärkeää ilmailuhommissa on estää veden pääsy koneen polttoainetankkiin. Vesi kun moottorin käyntiä ei edistä.
Säämiskäsuppilo ei päästä vettä läpi, bensa siitä hyvin menee. Halpa henkivakuutus, jota kannattaa normitilanteessa aina käyttää.
Lisäksi koneen päivätarkistuksessa vesibensojen tarkistus. Lasketaan pieni määrä polttoainetta tankista, jos polttoaineessa on vettä, se erottuu helmenä bensan seassa.

Tuollaiseen kahdella suodattimella varustettuun suppiloon voi kaataa sen minkä tankkausastiasta saa tulemaan, se vetää hyvin.
 
Minulta löytyy tuo musta jossa on kaksi "suodatinta" , noita saa ostettua hydrauliikka liikkeistä joidenka katolla on Parker mainos ja motonetissäkin on ollut noita pienempiä oranssina. Kätevämmät käytössä kuin säämiskä.

Tuosta "imu"kyvystä, täsmälleen samaa mieltä ikaruksen kanssa, se ei ole ongelma.
 
Ehkä hieman antaa anteeksi tuo nykyinen E-bensa, vedellehän on ominaista sekottua bensaan ja kulkeutua sen mukana pois, joka taas ei edistä palotapahtumaa lainkaan.
 
Niin, aerodynamiikka.
"Se mikä näyttää hyvältä, usein on myös hyvä" Burt Rutan.

Minä ole harrastanut ilmailua jo pikkupojasta lähtien, vanhempani harrastavat yleisilmailua, joten taisi tarttua meihin muksuihin jo äiteenmaidossa ikuinen kiinnostus ilmailuun ja lentäviin koneisiin.
Minä ole perusluonteeltani sellainen nuuka, joten olen aina pitänyt omaa tekemistä ja omaa osaamista arvossa arvaamattomassa.
Tämä on myös ilmailuharrastettani siivittänyt, oman suunnittelun ja itse tekemisen osalta.
Pidän myös ilmailussa luonnon voimien ymmärtämystä erittäin tärkeänä ja pilotin päätöksentekokykyä myös tärkeimpiin lukeutuvina asioina, jotka pitävät lentokoneen lentämässä, eikä peltoa kyntämässä. (Kyntöhommiin on parempia pelejä)
Siksi olen lueskellut vapaalla ollessani tätä aerodynamiikka ja pyrkinyt sitten huomaamaan leko-suunnittelussa niitä hyviäkin pointteja, jolla koneen saisi lentämään mahdollisimman vähällä vaivalla, mahdollisimman pitkälle ja kauniisti...
Nuukkuus on varmaan hyvä perusasia kaikessa, mutta myös muotoilussa on nuukkuus erittäin tärkeää ja etenkin aerodynamiikassta nuuka ja eleetön muotokieli onkin yhtäkkiä enemmän ja erinomainen homma.
Tällaisia eleettömiä ilmailuvälineitä on alkuosalla mainitsemani Burt Rutan suunnitellut tukuittain ja muutama muukin, esim. hiljattain edesmennyt Jim Bede, Jiro Horikoshi, Edgar Schmued, Alexander Lippisch, Reginald Joseph Mitchell ja Mike Arnold.
Minua sykähdyttää Tällä hetkellä erityisesti Mike Arnoldin (01.04.1940-06.10.2015) kehittämät koneet, AR5 ja AR6
Oivalliset lentolaitteet näinkin nuukalle miehelle, kuin minä olen.
Näiden kahden koneen kehittely ja valmistaminen on kiinnostanut ja kyllä innostaisi tällaista alkaa näpertelemään tuolla verstaani takanurkassa, mutta koneet ovat "one off" tuotteita, eikä piirustuksia/lupia saa, edes rahallakaan... http://www.ar-5.com/

Millaisia aerodynamiikka luomuksia te, arvon harrastajat, olette alkaneet haluta kynsiin ne ja mikä tällaisen innon kirvoitti Teissä?
Minussa se into taitaa olla nuukuus ja luonnonmukaisen lentämisen tavoittelu...
Jos joku haluaa, niin voinee siirtää/perustaa vaikka oman ketjun tälle aiheelle, luulen keskustelua riittävän tässä aihepiirissä...

:)
 
^
ar5341.jpg

Tuo Ar-5. 60 hp 2-t Rotaxilla 213 MPH on kyllä huima nopeus.:)
Todella hieno ja sulavalinjainen kone. Siipi taitaa olla laminaariprofiililla, kuten Mustangissa.
Mitä tuossa vähän selailin, rakenne jotain styroksin kaltaista, mutta kennorakennetta.
 
^
ar5341.jpg

Tuo Ar-5. 60 hp 2-t Rotaxilla 213 MPH on kyllä huima nopeus.:)
Todella hieno ja sulavalinjainen kone. Siipi taitaa olla laminaariprofiililla, kuten Mustangissa.
Mitä tuossa vähän selailin, rakenne jotain styroksin kaltaista, mutta kennorakennetta.

Juuri nuo asiat minua kiinnostaa, kone on (kuten AR6 myös) on superlaminaarinen ja tällähetkelläkään ei taida lentävänä olla pienemmän märkäpinnan omaavaa lentokonetta tässä luokassa!!!!
Rakenne oli aikoinaan hurjimpia toteutuksia, eli vapaamuotoiltu, ilman muotitusta valmistettu. Hiilikuitu+hunajakennorakennetta, äärimmäisyyteen viety lujuus/paino/suorituskykysuhde.
Upean näköistä Miken työskentely oli. Tässä huomionarvoista erityisesti oli se, että tietokonepohjainen laskenta oli minimaalista ja Burt Rutan sekä Mike Arnold miettivät silmämääräisesti koneen muotoja sekä rakenneratkaisuja.
Sitäpaitsi Mike teki hiontatyönkin itse, omassa työtilassaan, päivätyönsä ohessa... n. 5000 työtuntia, ilman lujuuslaskennan osuutta...

Katsokaas sieltä nettisivulta AR6 tekemistä, tätä minä arvostan ilmailussa... Tosin jotkuhan sanovat, että erit miehet lentää, kuin rakentaa koneita, mutta minä teen kumpaakin ja nautin molemmista asioista... :)
 
Angle%20of%20Bank%20and%20effects.gif

Tuossa hyvin kallistuskulman vaikutuksesta kuormitusmonikertaan ja sakkausnopeuteen.
http://www.langleyflyingschool.com/Pages/Aerodynamics and Theory of Flight.html

Se 0-200:lla moottoroitu AR-6 näkyy olleen vielä kovempi rassi.

Joo, AR6 on kertakaikkisen upea.
Temppukoneen ja temppupilotin muuten helposti erottaa 3 ympyrän perättäisen tekemisestä... korkeus ei saa muuttua, eikä kallistuskaan poiketa 90 asteesta. S2 Spitts pystyi 90 asteen kallistusympyröihin, teho riitti... minulla alkaa näkökenttä hiipua reunoilta toisen kierroksen alussa ja kolmannen kiekon lopussa näki enää "putken" mittaritaulusta ja etusektorista... tavallinen kaveri takatuutissa lopetti pulisemisen ensimmäisen kiekan loppupuolella:) jollei tiedä hengitystekniikkaa, niin jokaukko hiljenee kolmannella keikalla...
Spittsillä piti olla kaasu täysin auki, jos meinasi korkeutta lisätä samalla, mutta se olikin 300 heppaisella masiinalla. :)
 
Onko tämä aivan riittävä perustesti? Tuleeko tuo "helmi" kaikissa lämpötiloissa näkyviin?

Kyllä se vesihelmi nollan yläpuolella näkyy. Laskee desin (puolikin riittää) vesibensa hanasta, mikä on laitettu tankin alimpaan kohtaan.
Ei tietenkään talvella, vesi jäätyy alimpaan kohtaan polttoaine tankissa. Ja se alin kohta ei toivottavasti ole polttoaineen imuletkun pää.

Nykyisen ''viinabensat'' pystyy pienen vesimäärän liuottamaan itseensä, mutta joku raja on tietysti silläkin.
Eniten vettä tulee kondensoitumalla, silloin kun kelit heiluu nollan kahta puolen. Ei vesi yleensä bensassa ongelma ole, silloin kun kone säilytetään katon alla. Ja astioiden säilytys asianmukaisesti sekä bensan laitto tankatessa suodatinsuppilon läpi.
 
EDIT: Pöh. Yritin linkittää tähän videopätkän Facesta, jossa olisi ollut J35J "Johan 56:n" koekäyttöä myöskin tältä päivältä. Mutta ei näköjään onnistu, kun kyseessä on suljettu FB-ryhmä. Linkki ei pelitä.

No mutta kuitenkin, hyvältä näyttää. Swedish Air Force Historic Flight saanee siis tänä vuonna lentueen riveihin yksipaikkaisen DK:n ja todnäk myös Saab 32 Lansenin.
 
https://www.grc.nasa.gov/WWW/K-12/airplane/bga.html
Tässä linkissä on peruslähtökohtaa aerodynamiikkaan isolle koneelle. Nämä samat asiat pätee myös pienille koneelle, suureet ovat vain kertaluokkia pienempiä ja yhtälönratkaiseminen siinä mielessä helpompaa, mutta sitten pienillä koneilla muotoilun helppous/vaikeus tulee mukaan kuvioon ja hommasta tuleekin kompleksisempaa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aerodynamiikka
Kun tuossa esiin pompskahti tuo komea Draken, niin siitä pullahti mieleeni deltasiipisen koneen nostovoimayhtälön osa, joka on Indusoitu vastus.
Indusoitu vastus aiheutuu nostovoiman synnyttämisestä ja sen synnylle on useita eri selityksiä, mutta periaate on, että indusoitu vastus on sitä suurempi, mitä suurempi on siiven virtauksen alastaipuma. Indusoitu vastus on suurimmillaan suurella kohtauskulmalla (pienellä nopeudella) ja pienellä siiven sivusuhteella (deltasiipinen). Pitkäsiipisillä purjekoneilla indusoitu vastus on pieni. Indusoitu vastus onkin kääntäen verrannollinen nopeuden neliöön. Indusoitua vastusta voidaan pienentää wingleteillä.
Drakenissa, yms deltasiipisillä koneilla Indusoitu vastus näkyy hetkessä pelkällä "silmämuna-analyysillä" kun katsoo deltasiipisen jättöreunaa, joka on tylyn suorakulmainen ja paksu, jopa tyviprofiilin osalta 4 cm luokkaa. Myös supersoonisuus vaikuttaa jättöreunan muotoiluun...
Pitää mennä käymään kokouksessa ja vapaa ajattelu keskeytyy nyt hetkeksi.. ;)
 
Niin, aerodynamiikka.
"Se mikä näyttää hyvältä, usein on myös hyvä" Burt Rutan.

Minä ole harrastanut ilmailua jo pikkupojasta lähtien, vanhempani harrastavat yleisilmailua, joten taisi tarttua meihin muksuihin jo äiteenmaidossa ikuinen kiinnostus ilmailuun ja lentäviin koneisiin.
Minä ole perusluonteeltani sellainen nuuka, joten olen aina pitänyt omaa tekemistä ja omaa osaamista arvossa arvaamattomassa.
Tämä on myös ilmailuharrastettani siivittänyt, oman suunnittelun ja itse tekemisen osalta.
Pidän myös ilmailussa luonnon voimien ymmärtämystä erittäin tärkeänä ja pilotin päätöksentekokykyä myös tärkeimpiin lukeutuvina asioina, jotka pitävät lentokoneen lentämässä, eikä peltoa kyntämässä. (Kyntöhommiin on parempia pelejä)
Siksi olen lueskellut vapaalla ollessani tätä aerodynamiikka ja pyrkinyt sitten huomaamaan leko-suunnittelussa niitä hyviäkin pointteja, jolla koneen saisi lentämään mahdollisimman vähällä vaivalla, mahdollisimman pitkälle ja kauniisti...
Nuukkuus on varmaan hyvä perusasia kaikessa, mutta myös muotoilussa on nuukkuus erittäin tärkeää ja etenkin aerodynamiikassta nuuka ja eleetön muotokieli onkin yhtäkkiä enemmän ja erinomainen homma.
Tällaisia eleettömiä ilmailuvälineitä on alkuosalla mainitsemani Burt Rutan suunnitellut tukuittain ja muutama muukin, esim. hiljattain edesmennyt Jim Bede, Jiro Horikoshi, Edgar Schmued, Alexander Lippisch, Reginald Joseph Mitchell ja Mike Arnold.
Minua sykähdyttää Tällä hetkellä erityisesti Mike Arnoldin (01.04.1940-06.10.2015) kehittämät koneet, AR5 ja AR6
Oivalliset lentolaitteet näinkin nuukalle miehelle, kuin minä olen.
Näiden kahden koneen kehittely ja valmistaminen on kiinnostanut ja kyllä innostaisi tällaista alkaa näpertelemään tuolla verstaani takanurkassa, mutta koneet ovat "one off" tuotteita, eikä piirustuksia/lupia saa, edes rahallakaan... http://www.ar-5.com/

Millaisia aerodynamiikka luomuksia te, arvon harrastajat, olette alkaneet haluta kynsiin ne ja mikä tällaisen innon kirvoitti Teissä?
Minussa se into taitaa olla nuukuus ja luonnonmukaisen lentämisen tavoittelu...
Jos joku haluaa, niin voinee siirtää/perustaa vaikka oman ketjun tälle aiheelle, luulen keskustelua riittävän tässä aihepiirissä...

:)
Oho, tuosta linkistäsi tulikin muistoja... tuo kuuluisa runo lentämisestä, jonka John Gillespie Magee kirjoitti päiviä ennen kuolemaansa vain 19-vuotiaana Spitfiren puikoissa vuonna 1941. Jäänyt mieleen myös presidentti Reaganin lukemana Challenger STS-51:n tuhoutumisen jälkeen.
Tähän kiteytyy ilmailun karu kauneus loistavasti.

High Flight

"Oh! I have slipped the surly bonds of Earth
And danced the skies on laughter-silvered wings;
Sunward I’ve climbed, and joined the tumbling mirth
of sun-split clouds, — and done a hundred things
You have not dreamed of — wheeled and soared and swung
High in the sunlit silence. Hov’ring there,
I’ve chased the shouting wind along, and flung
My eager craft through footless halls of air....

Up, up the long, delirious, burning blue
I’ve topped the wind-swept heights with easy grace.
Where never lark, or even eagle flew —
And, while with silent, lifting mind I've trod
The high untrespassed sanctity of space,
– Put out my hand, and touched the face of God."

 
Tolla kyllä menee kepeästi Cessnan runko...
Käsittämättömän tukeva kone käsitellä ja lentää. Olen päässyt vesikoneena tuollaista, mutta se on Garrett 331-10 turbiinilla 1570 akw tehoa... se oli, kuin raketilla ajelisi. Ja kevyt, nokkaa olivat joutuneet jatkamaan muistaakseni yli 5 jalkaa, joten laittoivat pätkän runkoa siiven etupuolelle lisää.
 
Back
Top