Yleisilmailu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JR49
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
LAUANTAINA kiitoradalta suistuneen turkkilaisen matkustajakoneen miehistöä on kuultu. Onnettomuuden syyksi on paljastunut oikean moottorin voimapiikki, joka aiheutti koneen hallinnan menettämisen. Asiasta kertoi uutistoimisto AFP.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005525269.html

Voimapiikki? Jos oikea on tuottanut enemmän tehoa reverssit päällä molemmissa moottoreissa, koneen pitäisi myös jarruuntua enemmän oikealle, eikö? Kone taisi suistua kulkusuuntaansa nähden vasemmalle.

Ilman reverssejä oikean moottorin tehon lisäys kampeaa konetta vasemmalle, mutta mitä intressejä piloteilla on lähellä kiitotien päättymistä näin menetellä. Äärimmäinen tyräys, jos näin kävi.

Jos oikean moottorin reverssi lähti pois päältä, vasemmassa oli päällä, tehoasetus molemmissa moottoreissa sama, silloin kone kampeaa vasemmalle?

Onnettomuus tutkitaan ja syy sille selviää aikanaan.
 
Olen minäkin turkkilaisten kyydissä päätäni pudistellut.. lennettiin Turkista lomareisusta kaikessa rauhassa kotia kohti, pilotit runttasi mitään varoittelematta matkalento korkeudessa koneen jyrkkään kaartoon. Kone siinä tasoittui, minä että katsotaas ikkunasta mitä ne väisti. Samassa joku liikesuihku tuuttasikin samalla pinnalla noin 500 metrin päästä vastakkaisesta suunnasta ohi. Kotimaassa kone istui puolessa kentässä jo kova jarrutus siihen päälle. En ollut täysin vakuuttunut lentäjien taidoista..

Yhtiö oli Sun(+jotakin) ja pikkubojo oli muistaakseni sekin kone.
Katso liite: 18788
Edit: tämä yhtiö, en mitenkään erityisesti suosittele..
(No eipä siinä, 99/100 matkustajasta tuskin huomasi mitään erikoista koko lennon aikana. Itselläni ilmailuharrastus taustaa + lentoturmatutkintoja katsottuna erinäinen määrä, vähän keskimääräistä herkemmällä korvalla/silmällä kenties.:))
Näissä lentoturmissa on useasti juurisyynä joku päähänpinttymä miehistön jäsenellä, jonka vuoksi homma menee vituksi.
Sama on muuten mobiilinostureissa, turkissa kipataan kuukaudessa saman verran mobiilinostureita, kuin suomessa koko vuonna... Ja vain siksi, ettei päävastuullinen viitsi uskoa fysiikan ja statistiikan lakeja... Idiootteja kaikki tyynni.
 
Tässä Trabzonin tapauksessa on jo epäilty, että kyseessä olisi vastaavanlainen mishap kuin vuoden 2007 Sao Paulon Congonhasin A320 tuho. Toinen reverssi oli disabloitu ja kippari vahingossa/epähuomiossa jätti juuri sen moottorin tehot päälle.
Tais muuten tämä Trabzaonin case johtaa airbussilla servicebulletiniin, jossa kiellettiin kaksimoottoristen toisen mopon revessin bisablointi tyystin ja reverssin toimimattomuus on automaattinen NoGo kipparille...
 
Mikäs tämä on?

qWLN48n.png
 
Utin Ilmakilta kerää varoja MI-8-helikopterin museoimiseen.

http://ilmakilta.info/mi-8_vitriinin_tuki.php

Kun tätä tietokantaa katsoo, niin kyllä ainakin museopuolella on paljon päällekkäisyyksiä. Samoja konetyyppejä löytyy useista eri paikoista. Pohdiskelenpa että olisiko mielekästä jos kokoelmien päällekkäisyyksiä karsittaisiin esim. niin että yksi koneyksilö kutakin tyyppiä olisi näytteillä / säilössä ? Eli tarvitaanko useampia kappaleita samaa tyyppiä viemään näyttelytilaa ja säilytystilaa ?

https://www.ilmailumuseot.fi/tuotteet.html?id=20172/

Heitän vaikka esimerkkinä nämä neukkukopterit. Tikkakoskella on yksi Mil Mi-1 näytteillä ja toinen tietääkseni varastossa. Vantaalla on yksi näyttelyssä. Kaseja on myös. Utissa tämä minkä haluavat vitriiniin, Tikkakoskella pihalla yksi ja muistaakseni yksi Mil Mi-8 on Vesivehmaalla.
 
Venäjän Suhoi-hävittäjä häiritsi USA:n valvontalentokonetta Mustallamerellä – video näyttää, että hävittäjä lensi todella lähellä
Venäläishävittäjä lensi jopa vain puolentoista metrin päässä yhdysvaltalaiskoneesta ja aiheutti vaarallisen suihkuvirtauksen.

Venäläishävittäjä lentää lähellä yhdysvaltalaiskonetta Mustallamerellä

00:54 / 00:54
Anne Viljamaa HS
Julkaistu: 1.2. 10:46
VENÄLÄINEN Suhoi Su-27 -hävittäjä lensi pitkään vaarallisen lähellä Yhdysvaltojen merivoimien EP-3E Aries II -valvontalentokonetta viime maanantaina 29. tammikuuta Mustanmeren yllä, kertoo uutistoimisto Reuters.

Yhdysvaltain merivoimat on julkaissut tapahtumasta Youtube-videon.

Välikohtaus tapahtui yhdysvaltalaiskoneen lentäessä kansainvälisessä ilmatilassa, ja se kesti kahden tunnin ja 40 minuutin ajan.

YHDYSVALTAIN merivoimien mukaan Suhoi oli lähimmillään vain noin puolentoista metrin päässä EP-3E Aries -koneesta, jonka lentorataa se ristesi. Tämän takia yhdysvaltalaiskone joutui Suhoin suihkuvirtaukseen, mikä voi aiheuttaa takana lentävälle koneelle vaarallisen turbulenssin.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Yhdysvaltain ulkoministeriö on paheksunut välikohtausta.

”Tämä on viimeisin esimerkki Venäjän armeijan sotilastoimista, jotka eivät noudata kansainvälisiä sääntöjä ja sopimuksia” ministeriö totesi vaatien Venäjää lopettamaan vastaavanlaisen toiminnan.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Venäjän Ria-uutistoimisto. Sen mukaan Venäjän puolustusministeriö on sanonut Suhoi-hävittäjän palanneen takaisin tukikohtaansa sen jälkeen, kun valvontalentokone oli muuttanut kurssiaan kauemmas Venäjän rajasta. Venäjän puolustusministeriön mukaan yhdysvaltalaiskone ei loukannut Venäjän ilmatilaa.


https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005548098.html
 
Kun tätä tietokantaa katsoo, niin kyllä ainakin museopuolella on paljon päällekkäisyyksiä. Samoja konetyyppejä löytyy useista eri paikoista. Pohdiskelenpa että olisiko mielekästä jos kokoelmien päällekkäisyyksiä karsittaisiin esim. niin että yksi koneyksilö kutakin tyyppiä olisi näytteillä / säilössä ? Eli tarvitaanko useampia kappaleita samaa tyyppiä viemään näyttelytilaa ja säilytystilaa ?

Kysymys ei ole yksinkertainen, useammastakaan syystä. Ensinnäkään "sama konetyyppi" ei ole yksinkertainen käsite. Missä maallikko voi nähdä yhden konetyypin, asiantuntija voi nähdä kiinnostavia variantteja. Museopiireissä on esimerkiksi pidetty olennaisena sekä MGB:n että MGBT:n säilyttämistä jälkipolville vaikka sinänsä kyse onkin samasta konetyypistä ja ulkoiset erot ovat vähäiset. Vastaavasti Mi-8:sta on T- ja P-versiot. Päälle vielä erilaiset maalaukset, kiinnostavat konehistoriat yms., niin syitä useamman yksilön säilyttämiselle on helppo löytää. Toki ollaan myös tulevaisuuden kannalta varmemmalla pohjalla jos konetyypin säilyminen ei ole kiinni yhdestä yksilöstä.

Toinen kysymys on, että missä määrin asiaa voi ajatella noin laajalla tasolla. Suomessa on useita erillisiä museoita, jotka jossain määrin kilpailevat toistensa kanssa, joten kovin yhtenäinen kokoelmapolitiikka ei ole nykyisellään realistista. Arvoa voi nähdä silläkin, että koneita on nähtävillä eri puolilla maata. Lisäksi kun julkisen rahoituksen rooli on joka tapauksessa vähäinen, on kyseenalaista kuinka paljon useamman yksilön säilyttäminen oikeastaan syö resursseja. Esimerkiksi Utin keräys tuskin on millään tavalla muualta pois. Näkisin asian niin, että jos joku haluaa ottaa poistoon menneen koneen museoitavaksi, niin sitä ei ole syytä estää.

Lisäksi ulkosäilytyksessä olevat yksilöt voi käytännössä unohtaa. Pitkällä aikavälillä niillä on tasan kaksi vaihtoehtoa tulevaisuudessa: romutus tai paljon resursseja syövä restaurointi. Kun kyse on jostain yleisestä, modernista konetyypistä, lopputulos on lähes varmasti romutus eli karsintaa tullaan tekemään ajan myötä luonnostaan.
 
Kysymys ei ole yksinkertainen, useammastakaan syystä. Ensinnäkään "sama konetyyppi" ei ole yksinkertainen käsite. Missä maallikko voi nähdä yhden konetyypin, asiantuntija voi nähdä kiinnostavia variantteja. Museopiireissä on esimerkiksi pidetty olennaisena sekä MGB:n että MGBT:n säilyttämistä jälkipolville vaikka sinänsä kyse onkin samasta konetyypistä ja ulkoiset erot ovat vähäiset. Vastaavasti Mi-8:sta on T- ja P-versiot. Päälle vielä erilaiset maalaukset, kiinnostavat konehistoriat yms., niin syitä useamman yksilön säilyttämiselle on helppo löytää. Toki ollaan myös tulevaisuuden kannalta varmemmalla pohjalla jos konetyypin säilyminen ei ole kiinni yhdestä yksilöstä.

Toinen kysymys on, että missä määrin asiaa voi ajatella noin laajalla tasolla. Suomessa on useita erillisiä museoita, jotka jossain määrin kilpailevat toistensa kanssa, joten kovin yhtenäinen kokoelmapolitiikka ei ole nykyisellään realistista. Arvoa voi nähdä silläkin, että koneita on nähtävillä eri puolilla maata. Lisäksi kun julkisen rahoituksen rooli on joka tapauksessa vähäinen, on kyseenalaista kuinka paljon useamman yksilön säilyttäminen oikeastaan syö resursseja. Esimerkiksi Utin keräys tuskin on millään tavalla muualta pois. Näkisin asian niin, että jos joku haluaa ottaa poistoon menneen koneen museoitavaksi, niin sitä ei ole syytä estää.

Lisäksi ulkosäilytyksessä olevat yksilöt voi käytännössä unohtaa. Pitkällä aikavälillä niillä on tasan kaksi vaihtoehtoa tulevaisuudessa: romutus tai paljon resursseja syövä restaurointi. Kun kyse on jostain yleisestä, modernista konetyypistä, lopputulos on lähes varmasti romutus eli karsintaa tullaan tekemään ajan myötä luonnostaan.

Samoilla linjoilla. Suomessahan on tasan kaksi ammatillisesti hoidettua ilmailumuseota joilla on ihan oikea kokoelmapolitiikka. Tikkakoski ja Vantaa. Muut ovat sitten enemmän tai vähemmän harrastelijavoimin ylläpidettyjä varastoja / säilytyspaikkoja (esim. Halli, Lappeenranta, Vesivehmaa). Ja totta on, että resurssit ovat erittäin rajalliset. Julkisen rahoituksen osuus ei todellakaan ole lisääntymässä. Hyvä esimerkki se, että Ilmavoimamuseolle on korvamerkitty museoitava Hawk. Sitä vaan ei voida asettaa näyttelyyn kun ei ole museohallissa yhtään tilaa. Samaan hengenvetoon on myös todettava, että maailman ainoa Blackburn Ripon makaa Vesivehmaan hallissa lepakonpaskan seassa. Se on vain kooltaan niin iso kone ettei se mahdu mihinkään muualle.

Sinällään minulla ei ole mitään tuota Utin keräystä vastaan. Hyvä vaan jos onnistuvat. Olen myös samaa mieltä siitä, että jo vuosia ulkosalla pidetyt MiG-21:t ja Drakenit voidaan unohtaa. Ne eivät ole enää varsinaisia museokoneita. Kuten sanoit, vaatisivat vähintään raskaan restauroinnin ja tämä ei ole mielekästä.
 
FlyNano-vesitaso sai ensimmäiset tilauksensa pari viikkoa sitten Abu Dhabissa World Future Energy Summitissa.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/...fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal

Hienoa, FlyNanon kehitys on edennyt niin, että kone alkaa olla myyntiin valmis.(y)
Saattaisin itsekin ostaa, jos rahaa olisi käytössä kuin roskaa, mutta 85 tonttua puhtaasti hupi laitteesta on (minulle ja monelle muulle liian) paljon.
Liitteen videossa kone lentää vain suoraan ja matalalla, olisikohan koelento-ohjelma ollut vielä tuolloin vähän vaiheessa.

Edit: sekin on mahdollista, että tuon kehitysversion akusto/moottori kombinaatiosta ei irronut tehoa riittävästi muuhun kuin maavaikutuksessa tarkasti lentämiseen.
 
Viimeksi muokattu:
FlyNano-vesitaso sai ensimmäiset tilauksensa pari viikkoa sitten Abu Dhabissa World Future Energy Summitissa.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/...fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal

Hienoa, FlyNanon kehitys on edennyt niin, että kone alkaa olla myyntiin valmis.(y)
Saattaisin itsekin ostaa, jos rahaa olisi käytössä kuin roskaa, mutta 85 tonttua puhtaasti hupi laitteesta on (minulle ja monelle muulle liian) paljon.
Liitteen videossa kone lentää vain suoraan ja matalalla, olisikohan koelento-ohjelma ollut vielä tuolloin vähän vaiheessa.
Ikävästi hinta pompskahti pilviin.
Näin käy useasti suomalaisen tuotteen kehityksen kanssa...
 
Ostin tänään uusimman Siivet-lehden numeron. Siinä on sangen mielenkiintoinen artikkeli Suomen Ilmailumuseolla viime joulukuussa pidetystä seminaarista, jonka aiheena olivat museolentokoneet ja lentävät perinneilma-alukset.

Jutussa todetaan, että ilmailumuseoiden varastot ovat täynnä ja ne kärsivät akuutista tilanpuutteesta. Sitten varastoissa ja näyttelyissä on myös päällekkäisyyksiä. Lehti mainitsee mm. VL Pyry -koulukoneen, joita on kaksi hyvää näyttely-yksilöä, yksi kohtalaisessa kunnossa oleva varastokappale, sekä monia runkoja eri puolilla Suomea. Lehti esittääkin minusta ihan asiallisen kysymyksen siitä, että tarvitaanko näitä kaikkia aivan ehdottomasti ?

Nimittäin miksei yhtä ilmavoimiemme keskeisintä sota-ajan koulukonetta voisi saattaa lentäväksi museokoneeksi, jos tällaiseen projektiin löytyisi rahaa, tahtoa ja osaamista yksityiseltä puolelta ? Jutussa mainitaan erityisesti englantilainen Phil Lawton (mies Hawker Hurricanen ja VL Viiman takaa). Esimerkkinä tahtotilan puutteesta Lawton mainitsi toiveensa saada Suomeen lentävä museolaivue. Oli kuulemma käynyt keskusteluja museoiden ja muiden toimijoiden kanssa. Oli ehdottanut esimerkkinä, että olisi voinut omalla rahallaan kunnostaa lentäväksi Vesivehmaan Blackburn Riponin. Lawton myös olisi ollut kiinnostunut liittymään meneillään olevaan VL Myrskyn restaurointiin siten, että olisi rahoittanut myös toisen lentäväksi tarkoitetun koneyksilön. Mutta joutui pettymään kun hankkeet eivät edenneet muiden mielenkiinnon puutteen takia.

Ehkäpä yksi syy museoiden kiinnostuksen puutteeseen voi olla myös Lawtonin persoona, sillä tämä on myös väläytellyt ehdotusta toisen suomalaisen museomersun myymisestä ulkomaille. Kunnostetun Bf 109:n käypä hinta olisi kuulemma vajaa 5 miljoonaa euroa.
 
Ehkäpä yksi syy museoiden kiinnostuksen puutteeseen voi olla myös Lawtonin persoona, sillä tämä on myös väläytellyt ehdotusta toisen suomalaisen museomersun myymisestä ulkomaille. Kunnostetun Bf 109:n käypä hinta olisi kuulemma vajaa 5 miljoonaa euroa.

Veikkaan, että persoonapuolella voi hyvinkin olla ongelmaa. Ilmailumuseoiden johto tuntuu edustavan vielä varsin perinteistä koulukuntaa ja fokus on joka tapauksessa ilmailuhistorian pitkäjänteisessä varjelemisessa. Raharikkailla taas on usein paljon erilaisia visioita ja fokus voi vaihtua hyvinkin äkkiä. Ovathan Lawtonin suunnitelmatkin ehtineet jo matkalla muuttua. Eivätkä lentävät koneet ole muutenkaan erityisen kiinnostavia perinteisen museotoiminnan kannalta, etenkin kun jonkinlaisia kompromisseja joudutaan väistämättä tekemään.
 
Veikkaan, että persoonapuolella voi hyvinkin olla ongelmaa. Ilmailumuseoiden johto tuntuu edustavan vielä varsin perinteistä koulukuntaa ja fokus on joka tapauksessa ilmailuhistorian pitkäjänteisessä varjelemisessa. Raharikkailla taas on usein paljon erilaisia visioita ja fokus voi vaihtua hyvinkin äkkiä. Ovathan Lawtonin suunnitelmatkin ehtineet jo matkalla muuttua. Eivätkä lentävät koneet ole muutenkaan erityisen kiinnostavia perinteisen museotoiminnan kannalta, etenkin kun jonkinlaisia kompromisseja joudutaan väistämättä tekemään.

Joo, onhan se toki niin että rahamiehillä on omat oikkunsa. Ja ehdotukset Mersujen myynnistä ovat varmasti olleet museoille kauhistus. Utin MT-452 ja Tikkakosken MT-507 kun ovat melkeinpä kansallisaarteita. Sen sijaan en kyllä itse pitäisi mitään VL Pyryn lentokuntoon laittamista minään ongelmana mikäli joku yksityinen taho osoittaisi kiinnostusta (siis joku jolla olisi rahaa ja osaamista). Fakta on kuitenkin se, että museot eivät ole saamassa lisää näyttelytilaa ja nykyiset varastot ovat täpötäynnä. Esim. Vesivehmaan harvinaista Riponia ei näillä näkymin tulla koskaan näkemään asiallisesti konservoituna / restauroituna TIkkakoskella tai Vantaalla. Tilanpuute jo estää tämän.

Yksi toimiva ratkaisu voisi olla lainaaminen / deponointi vaikka ulkomaille, jos vain ehdot olisivat sopivat. Eli asiallinen kunnostus näyttelyyn ja asiallinen ylläpito. Näinhän on toimittu mm. Cauldron-Renault C.R.714:n kanssa, joka lähti muutama vuosi sitten pitkäaikaislainaan Krakovaan Puolan ilmailumuseoon. Meillä kone oli maannut vuosikymmenet kunnostamattomana Vesivehmaan hallissa lepakoiden ulosteen seassa. Nyt kone päätyi ns. ihmisten ilmoille ja puolalaiset tekevät koneelle entisöintityön laina-ajan puitteissa.
 
Back
Top