Yleisilmailu

”Nainen – siis nainen – laskeutui Lontoon lentokentälle”, kirjoitti HS vuonna 1965 – vielä 90 vuodenkin jälkeen suomalaisnainen lentokoneen ohjaimissa on harvinaisuus
Ensimmäinen suomalaisnainen sai lentolupakirjan jo 88 vuotta sitten, mutta naisten osuus ilmailussa on yhä hyvin pieni.

445ba455b9644fcc813c57e72997425e.jpg


Vuokko Knuutila istuu autossa vuonna 1931. Vieressä on Sääski-lentokone. (KUVA: OLOF SUNDSTRÖM / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO)



Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 15.9. 2:00 , Päivitetty: 15.9. 7:56




HELSINGIN SANOMAT julkaisi syyskuussa 1965 uutisen siitä, että naislentäjä oli laskeutunut Lontoon lentokentälle.

”Miesten maailman syrjästä nyrhäistiin jälleen palanen tiistaina, kun nainen – siis nainen – laskeutui Lontoon lentokentälle matkustajakoneella mukanaan 73 matkustajaa, jotka olivat tietämättömiä tapahtumien kulusta”, kirjoitti Lontoon kirjeenvaihtaja Olli Kivinen.

”Maailman vilkkaimman kentän lennonjohtajan leuka loksahti tavallisesti luotettavista lähteistä saatujen tietojen mukaan useita senttejä, kun vieno naisääni tiedusteli täsmällisen kohteliaasti laskeutumislupaa. Se annettiinkin lyhyen hiljaisen hetken jälkeen.”

”Nainen – siis nainen – laskeutui Lontoon lentokentälle.”
ILMAILUHARRASTAJA Irene Ihme nauraa makeasti kuultuaan 54 vuotta sitten julkaistusta uutisesta. Ihme on juuri toimittanut valmiiksi suomalaisten naislentäjien yhdistyksen historiikin The Ninety-Nines Finnish Section 50 vuotta.

Suomen 50-vuotias The Ninety-Nines -yhdistys on osa suurempaa naislentäjien kansainvälistä The Ninety-Nines -järjestöä, joka täyttää tänä vuonna peräti 90 vuotta. Nimi ”99:t” tulee yhdistyksen alkuperäisten perustajien lukumäärästä Yhdysvalloissa.

Suomen yhdistykseen kuuluu lähes 80 lentäjää. Jäseneksi voivat hakea kaikki naiset, joilla on tai on ollut lentolupakirja. Myös naispuoliset lento-oppilaat pääsevät jäseneksi.

Yhdistyksen jäsenet lentävät yhdessä ja kokoontuvat erilaisissa ilmailutapahtumissa. Ihme sanoo, että erityisesti Suomen ilmailumuseo on jäsenille ”rakas paikka”.

ILMAILU ja lentäminen ovat yhä miesvaltaisia aloja, vaikka Suomessa on ollut naislentäjiä jo 1930-luvun alusta lähtien. Yksi syy naisten määrän hitaaseen kasvuun esimerkiksi liikennelentäjinä on ollut tekniikka, Suomen ilmailuliiton puheenjohtaja Petteri Tarma arvelee

”Ennen vanhaan ohjailuvoimat olivat aika suuria. Jo pelkästään siitä syystä hennompien naisten voimat eivät riittäneet puuskikkaalla säällä ohjaamaan matkustajakonetta”, Tarma sanoo.

”Nykyään puhutaan tietokoneohjatuista ohjainjärjestelmistä, ja fyysisillä ominaisuuksilla ei ole samanlaista merkitystä. Rajoitteet ovat poistuneet.”

Suomessa on lähes 7 900 erilaista voimassa olevaa ilmailulupakirjaa, Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilastoista ilmenee. Virastosta kerrotaan, että naisten määrää ei aktiivisesti seurata, mutta viime vuodenvaihteessa naisten osuus oli 3,7 prosenttia eli vajaa 300.

Arviot naisten osuudesta kaikista maailman liikennelentäjistä vaihtelevat 3–5 prosentin välillä.

Finnairilla aloitti ensimmäinen naisperämies vuonna 1983. Nykyään yhtiön palveluksessa on noin tuhat lentäjää, joista naisia on 30.


9773720188c94361a8076c5a5d203c9b.jpg



Suomen toinen naislentäjä Helvi Marttila (myöh. Karhumäki).

THE NINETY-NINES -yhdistyksen jäsenistö harrastaa ilmailua laidasta laitaan. Ilmailijoita on kuumailmapallolentäjästä hävittäjälentäjään.

”Hyvinkään kentällä toimiva Jukolan pilotit on minun lentokerhoni, jonka puitteissa olen harrastanut Cessnoilla kulkemista”, Ihme kertoo.

”Ilmailu on minulle niin tärkeä henkilökohtainen asia ja kaikki ne vuodet, jotka olen saanut lennellä. Meitä on siellä hyvin monenlaista väkeä monenlaisilla taustoilla. Suurimmalla osalla lähtökohtana on harrastus.”

Ihme kertoo hankkineensa oman lentolupakirjansa vuonna 1989 Rovaniemellä, mutta että se ei ole tällä hetkellä voimassa. Hän kertoo ajautuneensa ilmailun pariin sattumalta.

”Huippuhetki on, kun panee kaasun täysille ja pyörät irtoavat maasta.”
Lentokentät viehättivät, ja Ihme kertoo, että matkustajakoneen kyytiin oli aina mukava nousta. Sitten hänelle tarjottiin kyytiä pikkukoneella.

”Jopa sanottiin, että haluatko kokeilla ohjaamista. Minähän intona tietysti halusin kokeilla ohjaamista, ja sillä tiellä olen”, Ihme kertoo.

”Minulle huippuhetki on, kun panee kaasun täysille ja pyörät irtoavat maasta.”

IRENE IHME nostaa esiin useita naisilmailun pioneereja. Yksi tuntuu kuitenkin nousevan ylitse muiden: Orvokki Kuortti. Hän on ensimmäinen nainen, jolle tasavallan presidentti on myöntänyt lentokapteenin arvonimen.

5e871d387da240cf8e7de577bfaa42ca.jpg


Orvokki Kuortti (vas.) ja kakkospilotti Eira Kuorinka ylittivät ensimmäisinä suomalaisnaisina Atlantin Piper Cherokee Arrow -lentokoneella vuonna 1971. (KUVA: MARTTI PELTONEN)

Kuortti ohjasi muun muassa ensimmäisenä suomalaisena naisena lentokoneen Atlantin yli vuonna 1971. ”Ilmasta käsin kaikki huoletkin näyttävät niin pieniltä”, hän sanoi tuolloin.

Everstiluutnantti Inka Niskanen puolestaan oli ensimmäinen suomalaisnainen Hornet-hävittäjän ohjaimissa. Hän on The Ninety-Nines -yhdistyksen jäsen ja toimii nykyään hävittäjälentolaivueen komentajana Karjalan lennostossa.

89d2dff9dfe6461f8d464cc80cc43ccf.png

HS:n uutinen 4. kesäkuuta 2002. Inka Niskanen on nykyään everstiluutnantti Karjalan lennostossa.

SUOMEN The Ninety-Nines -yhdistys valitsi vuonna 1971 ensimmäisen kunniajäsenen. Valituksi tuli Vuokko Knuutila (käytti myös nimeä Arni ja Svanström), joka oli ensimmäinen suomalainen nainen, jolle myönnettiin lentolupakirja vuonna 1931.

Myöhemmin saman vuoden lokakuussa sai lentolupakirjan toinen suomalainen nainen eli Helvi Marttila (1907–1996), joka myöhemmin meni naimisiin kuulun suomalaisen lentäjäsankarin Niilo Karhumäen kanssa.

a618862ba9174c4b99f3f2d746323946.jpg

Suomen toinen naislentäjä Helvi Marttila ja hänen lennonopettajansa Niilo Karhumäki. (KUVA: HS-ARKISTO)

HS uutisoi Marttilan lupakirjasta, että hänen lentonsa onnistuivat ”harvinaisen hyvin”.

KNUUTILA (1906–1972) oli oman aikansa lentäjäjulkkis, joka tunnettiin lempinimellä Hangaarin kummitus.

Nimityksen taustalla oli se, että Knuutila joutui käyttämään lennoillaan monta numeroa liian suuria miesten lentohaalareita. Lempinimi jäi, vaikka hän teetti myöhemmin itselleen sopivamman kokoisen haalarin.

Knuutila oli lahjakas nainen, joka kirjoitti muun muassa Helsingin Sanomiin ja oli Yleisradion selostajana Berliinin olympialaisissa.

Häneltä onkin säilynyt vuodelta 1931 ainutlaatuinen neliosainen kirjoitussarja, jossa hän kertoo lentolupakirjaan johtaneesta koulutuksestaan. Koulukoneena hänellä oli yksimoottorinen ja kaksipaikkainen suomalainen Sääski.

a5c0768da54648d9b1e783c62399881c.jpg


Suomen ensimmäinen naislentäjä Vuokko Knuutila ja Sääski-lentokone Kellosaaren lentosatamassa Helsingin edustalla vuonna 1931 . (KUVA: AARNE PIETINEN)

”Ihan vihlaisi läpi ruumiin ajatus, että saattaisin oppia lentämään.”
JOS JOKU luulee, että lentolupakirjan hankkiminen oli tuolloin läpihuutojuttu, niin erehtyy pahasti. Knuutilan kirjoitukset pursuavatkin ponnistelua, epäilyksiä, jännitystä, itseironiaa ja hänen lentämisestään saamaansa suurta iloa.

”Ihan vihlaisi läpi ruumiin ajatus, että saattaisin oppia lentämään. Saisin nousta korkealle pilvien luo ja hetkeksi unohtaa maan tomun ja turhat murheet”, kirjoitti 25-vuotias Knuutila.

”Mutta jossakin syvällä sisässäni oli inhottavan ankara ääni, joka pakotti minut yhä uudelleen tutkimaan, olinko todella vakavissani vai kuvittelinko vain. Ja jos olen ihan hirvittävän rehellinen, niin oli olemassa vielä yksi ääni siellä sisällä, joka muistutti, ettei Suomessa kukaan nainen ole yksin ohjannut lentokonetta.”

Vuokko Knuutilan kaikki epäilykset olivat kuitenkin kadonneet, kun edessä oli ensimmäinen yksinlento.

”Juuri sillä hetkellä kun vedin täyden rähinän päälle, kuten lentäjien kielellä sanotaan, käsitin vasta täydellisesti, että lähden ihan yksin”, hän kuvaili.

”Oli aivan kuin olisin saanut sähköiskun, valahdin kuumaksi päästä jalkoihin, ja kun moottori alkoi tehdä kierroksia ja kone kohosi maasta, tuntui minusta elämä niin hurmaavalta ja elämisen arvoiselta: olin niin sanomattoman onnellinen.”

”Oli aivan kuin olisin saanut sähköiskun.”
VUOKKO KNUUTILA sai saavutuksestaan maan ensimmäisenä naislentäjänä Suomen ilmailuklubilta pokaalin, jonka luultiin jo kadonneen. Vuonna 2015 Seura-lehti kirjoitti, että se onkin yhä sukulaisilla tallella.

Lehden mukaan arvokasta pokaalia käytettiin suvussa kastemaljana.


12b64b4e666e485f8a188a840c3fe1c5.jpg

Vuokko Knuutila ja hänen Suomen ilmailuklubilta saamansa pokaali. (KUVA: HS-ARKISTO)
 
Eilen illalla pimeässä jokin kone lensi todella korkealla samalla reitillä kuin Aasian koneet kohti Eurooppaa. Nopeus selkeästi reittikoneita korkeampi. Perustuu siihen että päivittäin niitä seurailen. Ääni oli myös jotenkin terävämpi. Flightradarissa ei näkynyt. Oliko jokin bisnesjetti?
 
Eilen illalla pimeässä jokin kone lensi todella korkealla samalla reitillä kuin Aasian koneet kohti Eurooppaa. Nopeus selkeästi reittikoneita korkeampi. Perustuu siihen että päivittäin niitä seurailen. Ääni oli myös jotenkin terävämpi. Flightradarissa ei näkynyt. Oliko jokin bisnesjetti?

Niin jos kone ei Flightradarissa näy, niin luulis koneen olevan ennemmin jokin sotakone.
 
Panorama: Boeingin turmakoneet
  • 28 min
  • ma 23.9.2019
  • 27 pv
  • 1262 katselua
Boeing 737 Max -lentokoneesta piti tulla maailman paras ja käytetyin matkustajalentokone. Toisin kävi: kaksi kohtalokasta onnettomuutta on pakottanut Boeingin 737 Max -laivueen maahan. Miksi yhtiö salli konetyypin käytön ensimmäisen suuronnettomuuden jälkeen? BBC:n raportti arvioi, että ahneus meni turvallisuuden edelle.
 
kyllä vaan on Komea steppistoppi.
Vaikeaksi tekee tuon se, kun tullessa kopukassa on Winch Master ja pilot, aika korkea ilmanala, sitten kyytiin tulee lisäkuormaa ja nojaa nokalla sekä suksilla rinteeseen kun ollaan kiinni rinteessä.
Kollektorin vivussa on "naksut" kun vedät nostoa pääroottorin lapoihin, joka pilotti tietää että montako naksua on lapakulmaa ja paljonko on kaasua "napsua" auki, tieto perustuu keskushermoston automaattiseen "laskemiseen", tai ääneenlaskemiseen jos pilotilla on vähemmän tunteja kopukkatyypillä. Nyt kun nosteen tarve muuttuu kun olet kiinteässä esteessä kiinni ja lisäkuormaa tulee kyytiin, niin äkkipojalla menee naksut ja napsut sekaisin ja soppa on valmis.
Mulla jos keskivertotuntuma MD500 kepukoihin, mutta en uskaltaisi tulla noin tuohon rinteeseen, vaan pyrkisin leijuntaan 15 cm korkeuteen lumesta ja huutamalla opastaisin pelastettavaa nousemaan jalakselle. Silloin pysyy nosteen tuntuma näpeissä jatkuvasti.
Mutta kun istut vuodesta toiseen kipparin pressukupissa ja nahkahanskassa alkaa lukea peilikuvana EUROCOPTER, kun puristat sitä kollektoria ja kaasukahvaa, niin tuokin style noutohommissa on jeees.
Kokemusta on oltava.
 
Back
Top