Jos säätiedotukset ja urheiluselostukset menevät päin mäntyä, tv-katsoja ehkä ärähtää. Kotimaan uutiset perustuvat usein tositapauksiin, koska virheestä jää toimittaja kiinni. Sepittely on helpompaa ulkomaista. Kohujuttu kohauttaa hetkisen ja vetää ensi veren, leviää päivässä ja vaimenee viikossa. Sen jälkeen ei millään ole mitään väliä.
Parahin lukija, tokko sinäkään muistat, mitä tapahtui Englannin Southportissa 29. heinäkuuta 2024?
Ruandalaistaustainen
Axel Rudakubana teurasti veitsellä kolme tyttöstä. Lisäksi kahdeksan lasta ja kaksi aikuista haavoittui vakavasti. Joukkomurha sattui
Taylor Swift -teeman tanssitunnilla. Uhrien ihonväri oli vaaleampi kuin veitsimiehen.
Perusbritit ryntäsivät raivoissaan kaduille kautta maan. Mellakat olivat
pahemmanpuoleisia.
Suomen vastuulliset tiedotusvälineet haistoivat polttopulloissa rasismin käryn. Britanniaa terrorisoi taas äärioikeisto. Valheellinen panettelu uhkasi maahanmuuttajia ja muslimeita. Pikku vainajat painuivat sivuseikaksi. Varsinainen rikos oli vihapuhe. Sen hillinnässä olivat hyväksyttäviä pikaoikeudenkäynnit ja vankeusrangaistukset.
Rudakubanalla oli kuulemma yksilöllisiä ongelmia eikä suinkaan etnisiä ja ideologisia vaikuttimia. Ruandalaiset ovat enimmäkseen kristittyjä. Ehei viitteitäkään ääri-islamista. Hölmöjen mellakoitsijoiden raivonaihetta ei oikeasti ollut olemassa. Hakaristilippu liehui
somehuhujen ja
Venäjän disinformaation voimalla.
Jonkin Telegram-viestittelyn jäljet johtivat
Suomeen saakka. Ohhoh. Yleisradio jäljitti skuupin: ”Nuori suomalainen uusnatsi on toiminut taustavoimana Ison-Britannian ulkomaalaisvastaisten mellakoiden järjestelyissä”. Natsinarratiivi lehahti lentoon kansainvälisesti.
Huomauttikohan kukaan mediakriitikko, että Yle veti aika lailla kotiinpäin. Lukemattomia kilpailevia väkivaltavinkkejä silmäili Telegramissa pienehkö ryhmä. Se olisi varmaan polttanut päreensä ilman suomalaisapuakin. Englannin suurelle yleisölle riittivät sytykkeeksi tosiuutiset ja kokemukset maahanmuutosta. Southportia edelsivät monet eksoottiset hirmuteot kuten Rotherhamin joukkoraiskausrinki.
Niin tai näin, Suomi mainittu maailmalla! Telegram-paljastus teki terää. Pasilan studiot tärisivät tuuletuksista. Yle juhli “uutisvoittoa”, käyttääksemme ammattislangia.
Kuukaudet kuluivat. Kulttuurisota jatkui muilla rintamilla. Veitsi-iskun uutisarvo lopahti. Lisätietoja tuli, mutta niille ei liiennyt montaa riviä. “Suomalainen uusnatsi”
olikin mustaihoinen. Tuota noin, miksi hän lietsoi valkoista rotuvihaa? Ehkäpä pelatakseen puuttinin pussiin kuten kaikki pahikset.
Sitten tuli odotettu, itsestäänselvä yllätys. Axel Rudakubana ei ollutkaan satunnainen sekoilija. Hän oli terroristi henkeen ja vereen. Rudakubanan jäämistöstä löytyi myrkkykaasuvärkkejä sekä
Al-Qaidan opaskirja.
Että semmoinen uutisvoitto. Onneksi olkoon Yleisradio!
Tietenkään totuus Southportista ei kiinnosta yleläisiä tippaakaan. Vastuullisessa valemediassa meni jo jakeluun ”oikea tieto”. Sen korjaaminen ruokkisi rasismia ja fasismia Suomessa.
TEEMU KESKISARJA JA ONNI ROSTILA
